Eli olen tällä palstalla harvemmin näkyvä mies ja itselläni ei ole anoppiongelmaa pahemmin - vaimolla kyllä.
Olen ihan tavallinen duunari-tienaan molemien elannon - vaimo opiskelee ja käyttää opintotuet ominn menoihinsa -meikkeihin,vaatteisiin sun muuhun.
Kätevä kun olen käsistäni niin appivanhemmat ovat kimpussa koko ajan - pitää korjata tuo, rakentaa tämä - laita autoa jne. Appivanhemmat asuvat muutaman kilometrin päässä, joten vapaa-aika tahtoo mennä touhuillessa- varsinkin kun vaimon mielestä hänen vanhempiaan tulee auttaa ja mikä ettei. Vaimo tulee yleensä mukaan, koska äitinsä tekemä ruoka maistuu. Kotona muuten minä teen ruoat, koska se luontuu minulta paremmin - vaimo taas siivoaa aia hullun lailla - joka päivä.
Rahasta tekee tiukkaa ja pyysinkin sitten omalta äidiltäni hieman apua, koska vaatevarastoni sisältää oikeastaan vaan ns. duunarivaatteita. Meidät kutsuttiin kesäjuhliin ja vaikka vaimolla juhlavaatteet onkin niin minulla ei niitä ole ollut varaa ostaa itselleni.Joten tässä eräänä päivänä sitten äitini kanssa kävimme ostamassa vaatteet ja kengät - ja hyvät. Vaikka äidilläni nyt ei paljon rahaa olekaan.
Äitini ei ole koskaan puuttunut asioihimme - joskus sujauttanut taskuun parikymppiä ja on aina ollut ystävällinen ja kohtelias vaimolleni -muistaa jouluna ostaa myös vaimolle lahjat.
Vaimolla on vaan kamala anoppikammo - äitini on yhden ainoan kerran kysynyt, josko jossain vaiheessa ehtisin katsoa autonsa, kun jotain pientä kränää oli ja siitäkös vaimo riemastui - ei siellä anoppilassa ruveta hyppäämään ja anopin olisi syytä muistaa, että pojallaan ( siis minulla) on oma vaimo. Tään sitten minä, että mitenkäs sitten vaimon vanhemmat kun siellä alvariinsa täytyisi hypätä - mutta vaimon mielestä se on ihan eri asia.
Näistä vaatteistakin vaimo loukkaantui - ei se anopille kuulu hänen miestään vaatettaa. Tosin äitini tietää vaatetuksista, materiaaleista, etiketeistä, tavoista ja eri kulttuureista jo ammattinsa puolesta erittäin paljon ja itse pidin hyvin paljon uusista vaatteistani, mutta vaimon mielestä ne olivat kasa rättejä.Eikä vaimo ymmärtänyt, ettei minulla yksinkertaiseti ole rahaa laittaa uusiin vaatteisiin vuokran, sähkön, autokulujen ( pakko olla työn vuoksi) ja muun elämisen takia - ei se syöminenkään ilmaista ole.
Enkä minä niin kauheasti ansaitse - rahat riittää juuri ja juuri.
Äitini sanoo, että jokainen muokkaa oman elämänsä niiden valintojen kautta mitä tekee - jotkut ovat oikeita valintoja ja jotkut vääriä - mutta jokaisen täytyy itse elämä rakentaa - siksi hän ei halua puuttua ellei pyydetä puuttumaan ja silloinkin miettii hyvin tarkasti - koska kysymyksessä on hänelle rakkain ihminen.
Nyt olen alkanut käydä 'salaa ' äitini luona käväisemässä, koska ainakin minua rauhoittaa kuulla kannustavia sanoja.
Olen ihan tavallinen duunari-tienaan molemien elannon - vaimo opiskelee ja käyttää opintotuet ominn menoihinsa -meikkeihin,vaatteisiin sun muuhun.
Kätevä kun olen käsistäni niin appivanhemmat ovat kimpussa koko ajan - pitää korjata tuo, rakentaa tämä - laita autoa jne. Appivanhemmat asuvat muutaman kilometrin päässä, joten vapaa-aika tahtoo mennä touhuillessa- varsinkin kun vaimon mielestä hänen vanhempiaan tulee auttaa ja mikä ettei. Vaimo tulee yleensä mukaan, koska äitinsä tekemä ruoka maistuu. Kotona muuten minä teen ruoat, koska se luontuu minulta paremmin - vaimo taas siivoaa aia hullun lailla - joka päivä.
Rahasta tekee tiukkaa ja pyysinkin sitten omalta äidiltäni hieman apua, koska vaatevarastoni sisältää oikeastaan vaan ns. duunarivaatteita. Meidät kutsuttiin kesäjuhliin ja vaikka vaimolla juhlavaatteet onkin niin minulla ei niitä ole ollut varaa ostaa itselleni.Joten tässä eräänä päivänä sitten äitini kanssa kävimme ostamassa vaatteet ja kengät - ja hyvät. Vaikka äidilläni nyt ei paljon rahaa olekaan.
Äitini ei ole koskaan puuttunut asioihimme - joskus sujauttanut taskuun parikymppiä ja on aina ollut ystävällinen ja kohtelias vaimolleni -muistaa jouluna ostaa myös vaimolle lahjat.
Vaimolla on vaan kamala anoppikammo - äitini on yhden ainoan kerran kysynyt, josko jossain vaiheessa ehtisin katsoa autonsa, kun jotain pientä kränää oli ja siitäkös vaimo riemastui - ei siellä anoppilassa ruveta hyppäämään ja anopin olisi syytä muistaa, että pojallaan ( siis minulla) on oma vaimo. Tään sitten minä, että mitenkäs sitten vaimon vanhemmat kun siellä alvariinsa täytyisi hypätä - mutta vaimon mielestä se on ihan eri asia.
Näistä vaatteistakin vaimo loukkaantui - ei se anopille kuulu hänen miestään vaatettaa. Tosin äitini tietää vaatetuksista, materiaaleista, etiketeistä, tavoista ja eri kulttuureista jo ammattinsa puolesta erittäin paljon ja itse pidin hyvin paljon uusista vaatteistani, mutta vaimon mielestä ne olivat kasa rättejä.Eikä vaimo ymmärtänyt, ettei minulla yksinkertaiseti ole rahaa laittaa uusiin vaatteisiin vuokran, sähkön, autokulujen ( pakko olla työn vuoksi) ja muun elämisen takia - ei se syöminenkään ilmaista ole.
Enkä minä niin kauheasti ansaitse - rahat riittää juuri ja juuri.
Äitini sanoo, että jokainen muokkaa oman elämänsä niiden valintojen kautta mitä tekee - jotkut ovat oikeita valintoja ja jotkut vääriä - mutta jokaisen täytyy itse elämä rakentaa - siksi hän ei halua puuttua ellei pyydetä puuttumaan ja silloinkin miettii hyvin tarkasti - koska kysymyksessä on hänelle rakkain ihminen.
Nyt olen alkanut käydä 'salaa ' äitini luona käväisemässä, koska ainakin minua rauhoittaa kuulla kannustavia sanoja.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Käy ihan avoimesti. Jokaisella on oikeus käydä vanhempiensa luona. Itse en tule syystä toimeen anopin kanssa, mutta ei ole tullut mieleenikään kieltää miestäni häntä tapaamasta.
Menet ihan avoimesti ja jos tulee riitaa, niin sanot, että kun autat ja tapaat appivanhempiasi, totta kai autat ja tapaat myös omaa äitiäsi. Ja piste. Kyllä se vaimo siitä rauhoittuu. Ainakin mun mielestä on aina parempi pelata avoimin kortein kuin salailla puolisolta asioita.
jos siellä äidin luona pitää salaa käydä?? niin eikö olisi helpompaa heittää vaimo sitten pihalle niin ei tarvis enää salaa käydä lohtua hakemassa.ja ei kyllä äidin kuulu enää aikuiselle miehelle vaatteite ostaa, eikö äitisi olisi voinut vaikka antaa rahoja vaatteisiin niin olisit käynyt ne ostamassa vaikka vaimosi kanssa.kai nyt itsekin vaatteesi osaat ostaa! vaikka äitisi tietäisikin vaatteista ja materiaaleista niin kai nyt tavalliset ihmiset osaavat vaatteita ostaa ilman tällaista tietoakin.ja kirjoituksestasi(äiti sanoo, äiti tekee, äiti sitä ja tätä) tulee vahva mielikuva siitä, kenen kanssa oikeasti luulet olevasi naimisissa.
ja mikset voi kieltäytyä auttamasta appivanhempiasi?varmaan eivät loukkaannu jos sanot että on jo sovittuna jotain muuta.
jotain hyvääkin, kirjoituksesi jälkeen oma anoppini muistuttaa enkeliä vioistaan huolimatta.
eihän vaimo miestänsä omista eikä päinvastoin. Ei se ole eri asia kumman vanhemmat on kyseessä. Henkilökemiat kyllä vaikuttavat, mutta lähtökohta pitäisi olla, että molemmat hyväksytään yhtä lailla.
Kyllä vaimo loukkaantuu, jos mies käy äidin kanssa ostamassa vaatteita. Sillä ei ole väliä, vaikka äiti ne maksaisikin.
mies käy (kävi) vain joskus jossain äippänsä kanssa mut vaimo saa alvariinsa äitiään tavata, hei täs on just näitä piloille hemmoteltuja pikku vaimokkeita, jotka ei siis tajua.. haloo, onko teillä lapsia,,, että miettis uudelleen mitä tarkottikaan sana ÄITI Opeta hyvä mies vaimolles elämän perusasiat, ennenkuin hän opetttaa sulle tätä modernia, kieroutunutta suomalaisanoppikauhuelämää, mikä on turhaa, me anopit ollaan ihan kivoja, saatte elää rauhassa...
Aikuinen mies äitinsä kanssa vaateostoksilla on kyllä jotenkin kuvottavaa, ei voi mitään.
En kehtaisi edes sanoa tuttavilleni, jos mieheni liikkuisi äitinsä kanssa niin, että äiti valikoi pojalle vaatteita ja maksaa ne.
JOs käyt äitisi luona salaa kuulemassa kannustavia sanoja, niin haet tukea kyllä väärästä paikasta. Saahan sitä vanhemmiltaan neuvoja kysellä ja käydä kylässä, mutta pää pitäisi olla kuitenkin kallellaan sinne vaimoon päin. Eikä sinun vaimoltasi tarvitsekaan kuulla samoja sanoja kuin äidiltäsi, eihän vaimosi ole äitisi.
Mitä sinä oikein haluat? Miellyttää kaikkia osapuolia: vaimoa, vaimon vanhempia, äitiä...
Sitä pitäisi elää vain suu säkkiä myöten. Jos teillä löytyy rahaa vaimon juhlavaatteisiin, niin löytyy sitä sitten sinunkin juhlavaatteisiin. Ensin kävisin sinuna vaimon pussilla ja sitten vasta äidin, jos ollenkaan.
Laitat tuossa vaimosi vähän outoon valoon. Jos hän opintorahansa noin 200 euroa/kk käyttää vaatteisiin ja meikkeihin ja sun muuhun, niin sillä ei vielä leveillä.
Sinun rahapulasikin näyttää mielestäsi johtuvan vaimon opiskelusta.
Ainakin kirjoituksessasi yrität muodostaa sellaisen kuvan, että vaimosi on ihan dille ja sinun juoksusi äidin lompakolle ja kainaloon olisivat vaimosi syytä.
Voittehan aina erota opiskelun ajaksi. Silloin vaimosikin saisi asumistukea, toimeentulotukea ja kaikkea sellaista, mitä ei voin nyt saada, koska kaikki tuet tulevat sinun tulojesi mukaan. Sitten takaisin kun varallisuus ja tulot ovat samaa tasoa. Sitä sanotaan järkiavioliitoksi.
En oikein ymmärrä että mitä kuvottavaa siinä on? Mun mielestäni ei olisi mitenkään hävettävää jos mieheni kävisi äitinsä kanssa vaateostoksilla. Aina parempi, ei kulu meidän rahat. En oikein usko että alkuperäinen kirjoittajakaan on äitinsä kanssa ollut vaateostoksilla niin että äiti on kaikki vaatteet valinnut. Kai sitä on ensin ehdoteltu suuntaan ja toiseen ja sitten valittu jotain mikä miestä miellyttää? Jos mä menisin äitini kanssa ostoksille niin sitä ei kukaan sitten ihmettelisi?
Minä ainakin kävisin oikein mielelläni sellaisen ihmisen kanssa (vaikka anopin) ostoksilla joka ymmärtää vaatteiden materiaalien ja laadun päälle, itse kun olen ihan tumpelo.
Otappa miten saat tukia jos asut avossa ja opiskelet! Miehen tulot otetaan huomioon ja jos nainen saa nyt jo 200euroa kuukaudessa ni miehellä ei ole mitkää huippu tulot! Ja toisekseen opiskelija ei saa toimeentulotukea ku eiks se saada soskusta,poikkeus on jos olet aikasempaa jättäny opintolainat maksamatta ja olet ne velkaa valtiolle ni sit sosku autta mut jos on oikeus lainaan ni mitään ei tipu kun laina lasketaan silti tuloksi vaikket olisi sitä ottanutkaan. Jos ton tollanen nainen joka hyväksyy ainoastaa omat vanhemmat eikä yhtään appivanhempia ni pistä kävelemään se! Kyllä molemmilla on oikeus omiin vanhempiin vaikka olisi kuinka jo naimisissa ja käydä niiden luona,mutta salaa sinne ei pitäisi mennä. Ja voihan äidin kanssa käydä ostoksilla jos itse valitset vaatteet vaikka äiti ne maksaisikin,kun ei ole vaan tapa. Kaikilla on joskus tiukkaa rahan suhteen ja jos tulee vielä juhlia mihin pitäisi ostaa vaatteet ni kyllä apu on ymmärrettävää.
Olet selvästi tossun alla,pistä asiat kotona järjestykseen!
Lukenut noita aiempia juttuja, jossa puhuttiin äidin suorittamasta omituisesta vaatekustannuksesta kuitteja vastaan samaan aikaan kun perhe kärsi puutetta.
siis vaimo opiskelee vielä vuoden ja jos sitten saa ammattiaan vastaavan paikan niin rahatilanne helpottuu ja voidaan ajatella lapsiakin.
Miten niin tossun alla?
Siis minä teen työtä ja maksan meidän menot ja odotellaan vaimon valmistumista.Rahat on tiukilla siis vielä ainakin vuoden.
Ja miksi minä en saisi äitin kanssa mennä vaateostoksille kun vaimo voi tehdä sitä ihan rauhassa oman äitinsä kanssa - he painattelevat aina silloin tällöin yhdessä shoppailemaan naisporukassa, eikä siihen ole mitään sanomassa.
Ja itse minä vaatteeni valitsen, mutta otan onkeeni jos äitini neuvoo laaduista, väreistä ja käyttötarkoituksista - äitini kun on sitä mieltä, että köyhällä ei ole varaa ostaa huonoa ja laadutonta - kun ei ole tarkoitus että kallis vaate heitetään pois parin käyttökerran jälkeen.
Ja ehkä oli liioiteltua sanoa, että vierailen salaa - en vain vaimolle etukäteen kerro piipahtamisistani vaan jälkikäteen enkä niin usein ehdi käymään kuitenkaan, kun aikataulut on niin tiukkoja.
Ja jos äitini sanoissa on järkeä niin miksi en voi niitä omia - ei se tarkoita, että olisin mammanpoika siinä huonossa mielessä -minä ja vaimoni olemme oma yksikkömme ja hoidamme elämisemme miten vaan kyetään- mutta kyllä kai niitä hyviä neuvoja ja viisauksia voi kuunnella ja toteuttaa vaikka ne nyt omalta äidiltä tulisivatkin.
Minä ajoin takaa nyt vain sitä , että onko tällainen anoppikammo sisäänrakennettu systeemi miniöillä? Minusta se on epävarmuutta ja mustasukkaisuutta. Ei miehiä voi kahteen suuntaan repiä - johan sitä elämänkumppanin valinta tuli tehtyä.
Äitisi vaikuttaa fiksulta ihmiseltä, jos ei tunge elämäänne muuten kuin pyydettäessä. Sekin on totta, että omista valinnoista elämämme rakentuu. En pidä niin kauhean pahana tuota vaateostos-juttua. Tietysti olisit voinut vaimoasi pyytää mukaan ostoksille, ettei ole sitten rutisemista jälkeenpäin.
Yksi asia sinun pitää kuitenkin saada mahtumaan vaimosi kaaliin, että jos hänen sukulaisille tehdään kaiken maailman remontit, niin se täytyy kestää, että omien sukulaistesi kanssa olet myös tekemisissä. Elämä kun on vielä niin valitettavan lyhyt, niin älä täysin laiminlyö äitiäsi.
Kirjoituksesi ihmetytti. Onko siis sellaistakin, että nuoripari tekee jotakin appivanhempien hyväksi! Yleensä ikälopuista appivanhemmista otetaan irti kaikki ja enemmänkin kiristämällä etteivät vanhukset saa tavata rakkaita lapsenlapsiaan, elleivät alistu palvelijaksi. Tiedä sitten kuinka oletkaan joutunut tuollaiseen tilanteeseen. Perheissä miniä on se, joka tyrannisoi, käyttäytyy itsekkäästi. Näin on, sanokoot miniät mitä tahansa.
Ja sinun ei pidä käydä äitisi luona salaa. Sano vaimolle, että nyt minä menen äitiäni tapaamaan ja piste. Eihän se vaimosi koskaan tokene, jos annat sille jatkuvasti periksi. Ja jos äitisi osti sinulle vaatteita, ei siinä pitäisi olla mitään omituista. Olisi miniä hyvillään avusta ja vaikka kiittäisi. Tottakai vaimosi närkästelee sitä, sillä älyää hänkin muidenkin huomaavan itsekkyytensä.
Hyvää kesää ja jaksamista sinulle!
viesti! Yritä nyt hyvä ihminen päästä noin raivokkaasta katkeruudesta eroon, myrkyttää omankin elämäsi!
että jokaisen hyvä ei ole samanlainen. Ei ainakaan anopin ja miniän.
Muuten, ihmiset eivät kestä näköjään piikittelemättä, jos joku ei ole samaa mieltä.
"Ja sinun ei pidä käydä äitisi luona salaa. Sano vaimolle, että nyt minä menen äitiäni tapaamaan ja piste. Eihän se vaimosi koskaan tokene, jos annat sille jatkuvasti periksi. Ja jos äitisi osti sinulle vaatteita, ei siinä pitäisi olla mitään omituista."
Olen ihan samaa mieltä! Äiti on aina äiti eikä kenelläkään ole oikeutta sanoa ettet saa sinne mennä. (itse en ole anoppi:) Minun mielestäni omiakin vanhempia pitää auttaa, totta kai. Mä ainakin ensin autan omia vanhempia sitten vasta miehen.
Vaatejuttu saattaa häiritä vaimoasi, mutta itse olen sitä mieltä, että jos äiti ostaa mun miehelle
paidan (tai antaa rahaa) niin hänellä on yksi paita enemmään ja se on hyvä juttu!
Varsinkin jos itse tykkää niin mitäs siinä? Tuskin samassa tilanteessa vaimo olisi vihainen omalle äidille? Kun opiskelin en ostanut pahemmin vaatteita ja meikkeja vaan rahat meni vuokraan ja kirjoihin. Mä en kestä sellaista kumppania joka sanoo mulle mitä saa laittaa päälle ja mitä ei.
tosi ihana äiti - joka on ymmärtänyt jätäytyä ulkopuolelle teidän suhteen. Hyvä että käyt äitiäsi tapaamassa - vaikka sitten salaakin - sillä äitisi vanhenee päivä päivältä. Vaimosi tuntuu hyvin itseriitoiselle jopa jo niinkin että sinuna vaihtaisin maisemaa. Mielestäni miehenkin on saaatava tehdä päätöksiä yhteisessä elämässä. Tsemppiä nyt kuitenkin!!!
siis, että äitini on hyvä tyyppi.
Kasvatti muuten minut yksin kun isä nosti kytkintä ja katosi elämästämme tyysti kun olin ihan pieni
Äidistäni olen senkin oppinut, ettei koskaan ole liian myöhäistä oppia uutta ja että elämä on kiva asia - meillä on kaikilla jotain annettavaa.
Vaimo on aika nuori-kahdenkymmenen - joten siinä mielessä ymmärrän noita kasvukipuja - vaimon ei ole koskaan aikaisemmin tarvinnut miettiä rahoja kun omat vanhempansa ovat kustantaneet.
Eli vaimoa ei mene vaihtoon vaikka tilanne on tällainen - naimisiin menin pysyäkseni siinä juuri tämän naisen kanssa.
Eli - äitini sanoja käyttäen - elämä opettaa luovimaan vastatuulessa ja myötätuulessa mennään vauhdilla eteenpäin. ja aina toista arvostaen ja kunniottaen.
Itse asiassa nyt viikonloppuna sanoin appiukolle, että nyt en jouda kun olen menossa äitiä katsomaan ja sen jälkeen ajattelin ihan vain levähtää.
Appi mutisi jotain että vanhana sitä ehtii kyllä lepäillä ihan tarpeeksi.
Eikä vaimokaan mitään sen kummoisempia sanonut kun oli menossa tyttöjen kanssa jonnekin.
Ja oli hauska rupattelutuokio äidin kassa -puheltiin, naurettiin.
Hyvä sunnuntai.