Elämä hymyilee, no hymyile takaisin. Mikä mättää?
Tänään vein tyttären treeneihin. Sitä ennen syötiin, tietysti helposti sulavaa, energiaa antavaa.
Katselin häntä treeneissä, siellä se viilettää hymy huulilla tyytyväisenä.
Menee, tekee ja tulee hymyillen.
Huonoja tapoja, kyllä. Kävin hakemassa ja katsoi reppuaan sanoen, ota tuo. Korjasin tilannetta, kysy voisinko ottaa. Hän kysyi, no, voisitko ottaa...sanoin voisin, mutta en ota.
Tunnetteko aina olevanne riittäviä, ihmisille jotka ovat tärkeitä?
Joskus itse sitä epäilee, mutta jos katsoo hymyä, epäilee taas toiseen suuntaan. Ehkä olemme jotain siitä väliltä. Riittävän riittämättömiä, jokaiselle.
https://www.youtube.com/watch?v=EflkXHaDYsU&list=PLafySlYJ1aZqeoh4BBJhVhflApwBjdc7C
AV
Tänään vein tyttären treeneihin. Sitä ennen syötiin, tietysti helposti sulavaa, energiaa antavaa.
Katselin häntä treeneissä, siellä se viilettää hymy huulilla tyytyväisenä.
Menee, tekee ja tulee hymyillen.
Huonoja tapoja, kyllä. Kävin hakemassa ja katsoi reppuaan sanoen, ota tuo. Korjasin tilannetta, kysy voisinko ottaa. Hän kysyi, no, voisitko ottaa...sanoin voisin, mutta en ota.
Tunnetteko aina olevanne riittäviä, ihmisille jotka ovat tärkeitä?
Joskus itse sitä epäilee, mutta jos katsoo hymyä, epäilee taas toiseen suuntaan. Ehkä olemme jotain siitä väliltä. Riittävän riittämättömiä, jokaiselle.
https://www.youtube.com/watch?v=EflkXHaDYsU&list=PLafySlYJ1aZqeoh4BBJhVhflApwBjdc7C
AV
Vastaukset 29
Vanhimmat
En tiedä olenko riittävä mutta tämä. Eilinen keskustelu sai sanattomaksi. Sanoin pojalle isäsi oli hyvä tyyppi. Poika siihen niin olikin mutta äidinkin kanssa on mukava olla. Voisin sanoa, että jotenkin lämmitti mieltä. Vuosipäivävuosipäivä.
Hyvä kun korjailet, niin minäkin joudun tekemään ja monesti. Pojat on aina poikia😉😂
Tytär kokeilee rajojaan huonolla käytöksellä, sinussa juuri oikein vastusta.
En koe olevani riittämätön. Minusta on luonnollista, ettei yksikään ihminen ole yksin riittävä toiselle ihmisille. Ihminen tarvitsee ihmisiä ympärilleen.
Minun tyttärelläni on tapana sanoa: Haluaisiko hakea minulle.. kun hän tarkoittaa, että hakisitko. - On ikävää sanoa, että ei, en halua 😉
Mutta kyllä. Minulla on varmaan aina ollut se tunne, että lapseni rakastavat minua ja minä riitän.🤗
Sen sijaan parisuhteessa, työelämässä ja harrastuksissakin aina silloin tällöin tunnen ja olen tuntenut riittämättömyyttä, mitä stressi voimistaa.
https://youtu.be/rZLVIVByZn8?si=HxI08m4TuIPvBr4x
No, olen vähän lälly isä tyttärille.
En tiedä edes miksi olen, joku luontainen juttu joka tulee jostain esi-isien historiasta.
Innostan, kehitän omalla positiiviseen energiaan tarttuvalla tavalla. Mutta kyllä, se innoittaa tekemään, mutta jossain vaiheessa tilannetta pitää muuttaa. Nyt pääasia on vain se että lapsi tuntee olevansa lapsi, myöhemmin voi sitten ottaa vastaan myös niitä oikeita elämän haasteita.
Tietoja, taitoja ja turvallisuutta.
Onneksi lapsella on monta aikuista elämässään, jokainen antaa pienen palasen omastaan. Tulee uusi kokonaisuus, joka omalla tavallaan on uniikki.
AV
Vastasin jo aiemmin mutta katosi bittitaivaaseen. Minua häiritsi tuossa:
"Huonoja tapoja, kyllä. Kävin hakemassa ja katsoi reppuaan sanoen, ota tuo. Korjasin tilannetta, kysy voisinko ottaa. Hän kysyi, no, voisitko ottaa...sanoin voisin, mutta en ota."
Korjaat käyttätymään kohteliaasti, no hyvä, mutta sitten kun käyttäytyy palkitset tylytyksellä. Tyttö oppii kyllä ottamaan itse reppunsa mutta myös olemaan kyselemättä kun ystävlliseenkin tiedusteluun tulee tyly vastaus.
-harmiseikirj-
Ainakin mitä olen huomannut kirjoituksiasi, olet lapsistasi iloinen ja ylpeä. Lapset kyllä ymmärtävät sen ja olet varmasti heille rakas.
Toki lasten voi olla haasteellista ymmärtää aikuisten käyttäytymistä keskenään, mutta pääasia, että lasten ei koskaan tarvitse valita puoliaan, heitä ei manipuloida eikä heille vahingossakaan synny sellaista käsitystä, että he olisivat tehneet jotakin väärää, jos aikuisten on vaikea kommunikoida keskenään tai vanhemmat ovat eronneet.
Kyllä sinä riität. Olet heidän isänsä. Ole läsnä pienimmälle ja helposti tavoitettavissa isommille. 🙂
Kiva biisi, kuuntelin ja viereiseen palkkiin tuli seuraava jota klikkasin.
Hieno, vaikka murheellisesta aiheesta.
https://www.youtube.com/watch?v=FmjrTdTydLE
AV
On kaunis biisi, kiitos.
En ollut kuullut tätä aiemmin.
Tavoite, jos kysyy kohteliaasti voi saada haluamansa. Ehdollinen kysymys tarkoittaa sitä että ymmärtää toisen ihmisen valintamahdollisuuden. Elämä ei ole sellaista jossa voisi itse sanoa mitä toisten tulisi tehdä, jos ei voi tehdä, pitää kysyä kiltisti apua toisilta?
Mutta joo, kyllä iskä sen repun kantoi. Meillä on sarkastinen huumori, jota äiti ei aina ymmärrä.
Äiti lähti mukaan viemään tytärtä treeneihin, laulettiin tyttären kanssa "joulupuu on rakennettu" biisi yhdessä, täytenä versiona, kun nähtiin Jouluvalot. Äiti vieressä katsoi silmät kierossa epäuskoisesti hymyillen. Te olette pimeitä...Mutta, Joulu on sitä pimeää aikaa. No, ainakin ne pikkujoulut.
AV
Ai niin ne pikkujoulut siellä sängyssä ... ne unohtui.. 😉
Voisit olla vähän vähemmän teennäinen tyrkky.
Sinä voisit olla enemmän tyrkky, katoat heti kirjoittamisen jälkeen, ilman että avaisit yhtään enemmän? Tuosta syystä kirjoituksesi menettää tehon, sen tehon jonka vuoksi kirjoitit.
AV
Ei tuo mkn Tyrkky ole.. 🤭
Mitä h…ttiä en ymmärtänyt mitään.
Taivaan kiitos silti ettei mitään tarinaa nuoruuden harjoittelusta.
"Huonoja tapoja, kyllä. Kävin hakemassa ja katsoi reppuaan sanoen, ota tuo. Korjasin tilannetta, kysy voisinko ottaa. Hän kysyi, no, voisitko ottaa...sanoin voisin, mutta en ota."
Ihme nokittelua puolin ja toisin.. Itse olisin sanonut, älä komentele, ota itse ole hyvä.
Lasten kasvatus on siitä hyvä laji, että harvoin mikään menee toistuvasti ihan pieleen. Olen huomannut toimiessani pienen kummipoikani kanssa, että hänen äitinsä taipuu kaikenlaiseen ihmeelliseen mitä itse en salli (mikä ei välttämättä ole ollenkaan huono pojan kannalta, näkee eri toimintamalleja). Kuten pallon pomputtamiseen/pitelyyn rappukäytävässä. Ylärappuselle jäädään "uhaten" että tiputtaa pallon (liian matalan) kaiteen yli. Poika ei puhu mitään, kävelykin on vielä aika epävarmaa, mutta ilme kertoo kaiken "Tästä pudotan pallon, mitä tuumaat, en siirry kotiin, jään tähän pelehtimään". Kun nappaan pojan palloineen kainaloista ja nostan kotinsa eteiseen, niin parkuhan siinä pääsee. Sanon vain "rappukäytävässä ei leikitä". Ehkä pidän poikaa nerona, mutta hän rauhoittui hetkessä ja ilmeessä näkyi "kiitos". Vastaavia tilanteita on muitakin. On todella mielenkiintoista miten pieni puhumaton ihminen ymmärtää mitä sanotaan. Ymmärtää, että tuon tyypin kanssa mennään noin, omien vanhempien ja muiden läheisten kanssa eritavalla.
- Sheena
Totta, mutta tämä oma tapani pitää hymyn molempien kasvoilla. Ei ole huonoja päiviä.
Sarkastisuus, se on hyvä opettaa jo lapsena. Siinä on ne syvät totuudet ihmismielestä.
Asioita ei kannata aina ottaa liian vakavasti, ei edes vanhempana.
Janina muuten lauloi jotenkin särkevästi, ainakin kun tietää sen ettei se hänen oma suhde ole enää kantava. Suhteeseen lisää huumoria, siitä voisi saada molemmat energiaa. Siitä voisi lapsikin jotain hyötyä. No, onpahan saanut aikaan jotain kaunista johon tarttua.
https://www.youtube.com/watch?v=JKe85e7Ri2M
AV
Lapsen pitää oppia pienestä pitäen sietämään myös pettymyksiä.
Aina ei saa kaikkea mitä haluaa.
Lapsi tarvitsee rakkautta ja rajoja.
Huonosti on asiat, jos vasta koulussa tätä pakosta joutuu harjoittelemaan.
Mjoo, en ole vielä aikaisemmin tavannut yhtä ahkeraa ja kilttiä tyttölasta.
Hänestä pitääkin tulla se joka näyttää kaapin paikan, ei tarvitse missään nettipalstoilla vinkua saamattomuuttaan syyttäen siitä vaikka miehiä. Amatzon, laittaa miehet vasemman tossunsa alle, eikä valita.
AV
Tuossa sarkasmissa olen aivan eri mieltä. Lastenkasvatuksessa se vie "vain" mm luottamuksen ja aiheuttaa hämmennystä.
Yleisesti ottaen sarkasmi onnistuu kahden aikuisenkin välillä kun molemmat tykkäävät sarkasmista ja tuntevat toisensa läpikotaisin.
- Sheena
...joo Sergeitä mönkii susirajan takaa Suomen puolelle lasten polkupyörilläkin....
Siis mitä? Saako tytär puhutella ilman,että kysyy: "Saanko puhutella, herra?"
Huono kasvatus!
Ei voi tietää ennen kun juot viinaa baarissa. Vain viinaa juomalla tapaa niitä kumppani ehdokkaita.
T: viinamies
Älkää viinamiehestä välittäkö.
Olenko se oikea, kenellekään?
Noin kysyt..
Mikäli olet ihminen niin kyllä,
uskoisin että olet oikea jollekin.
No tietysti olen, olen ollutkin. Ajallisesta laadukkuudesta en ala tässä väittelemään. Se on sama kun autokauppaan menisi, tyytyväisyys perävalotakuulla.
Huomenta, kukas sinä olet? Etkö muista, eilen meillä oli tosi hauskaa. Mites huomenna, onko sinulla jotain erityistä...No on joo, lähden ensimmäiseksi asukkaaksi Marsiin, ei varmaan enää tavata, ei ainakaan hetkeen. No, kiva kuitenkin että tavattiin. Päähän jyskyttää, mutta oli minustakin. Saanko valokuvan, sellaisen vanhanaikaisen paperisen jota voi hypistellä. Saat, tämä on otettu minusta kymmenen vuotta sitten otettu, käykö tämä. Katsoo, käyhän se. Hyvät muistot eivät ikää katso, ja näytät tuossa edustavammalta.
AV
No siinähän sitten tuli tarina yllättäen.
Älä nyt kuitenkaan Marsiin lähe.
Ohitit kokonaan pikkujoulut .. ; )
Niin kyllä se uni ja olo on turvallinen
kun on käsi kylen pääl.
Olisiko sellainen tarjolla, hyvällä kattauksella?
Tiedän yhden joka itsenään voisi riittää, ei niitä montaa ole.
AV
...Mutta kun on black friday aika, red goes black.
Voisin jakaa jotain, jota voi myös sivuttain tanssia.
https://www.youtube.com/watch?v=ChPJBXYgxHM
AV
Vastataanpas sitten.
Kai olet tehnyt asialle jotain jos tiedät jo yhden riittävän?
Ja kuinkas monta niitä on jos ei montaa ole?
Että kuinkas monta sinne sängyn päälle mahtuikaan pikkujouluilemaan?
Ei mistään kattauksista taikka tarjolla oloista voi sanoa mitään tuntemattomana.
Täällähän voi olla millainen vaan vastassa anonyymin takana.
https://youtu.be/6BJjUgPAOlM?feature=shared