paskaksi meni taas

täällä käy. Minulle kävi juuri saman lailla jokin aika sitten erään naisen kanssa. Totta oli kyllä, että ehkä ei olisi tullut mitään, mutta ei voi tietää jos ei tosissaan yritä. Kyllä tuo silloin sattui ja vieläkään en ole täysin tuosta toipunut. Mutta elämä jatkuu.
En usko, että teemme mitään väärin. Ei ole vain osunut oikea kohdalle. Mutta parhaiten sen oikean (jos sellainen jossain on;)) löytää olemalla oma itsensä ja eipä sitä kannata turhia kiirehtiä. Kunhan nauttii siitä mitä on ja jatkaa elämistä. Niin kuin "klisee" sanoo:"Onni ei tule etsien, se tulee eläen". Anna siis kaikkesi, mutta älä periksi;) Tsemppiä.

Näin mullekin on käynyt jatkuvasti. Olen käynyt läpi pelimiehet, vasta eronneet, varatut, nyt odotan että mitäköhän mulla on seuraavaksi vastassa. Olenko liian sinisilmäinen?? En usko, viimeisien vuosien aikana olen onnistunut kiertämään kaukaan nämä "epämääräiset miehet". Pidemmissä suhteissani miehet ovat vain aina jättäneet minut, pisin suhteeni on kestänyt nelisen kuukautta ja ikäkin alkaa jo lähennellä kolmeakymmentä. Ystävien ja itseni mielestä en ole "ikisinkku" luonteeltani eikä minussa muutenkaan ole mitään vikaa; herttainen, nätti, hauska ym. Siksi tuntuu niin väärältä, miksi aina tapaan vääriä ihmisiä. Enhän kohta uskalla edes enää ihastua kehenkään, kun tiedän että mies kohta kuitenkin jättää.

Edellisessä lyhyessä suhteessa jarruttelin alussa, mutta kun näin että mies tykkää minusta oikeasti annoin tunteilleni vallan ja se aika oli aivan ihanaa. Kuukauden päästä tästä ero miehen puolelta tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tunnen itseni niin pieneksi ja tahtomattaan itsetunto käy taas pohjalla, mikä mussa oli taas vikana?? En jaksaisi alkaa taas katsella uusia, vaikka kesä on tulossa. Tätä menoa minusta tulee katkera vanhapiika :(