Niin ihania kuin te miehet muuten olette...En ymmärrä, eikö miesten pitäisi olla suoria ja järkeviä. Kun sanon miehelleni lyhyesti ja ytimekkäästi ja asiallisesti mitä elämältä ja häneltä ja meidän suhteelta haluan niin ei toimi. Jossain vaiheessa joudun turvautumaan itkuun, huutoon, ero-uhkailuun, seksillä kiristykseen jne. En ole pelaaja tyyppiä. Haluaisin että asiat hoidettaisiin reilusti ja puhuttaisiin kerralla selväksi. Muttakun ei, ainoa keino on siis käyttää noita "naisellisia" konsteja jos aikoo saada mieheltä haluamansa...olen huomannut että kosto on konsteista paras, ikäänkuin ainut keino "avata" miehen silmät. Niin että mitäs tähän sanotte miehet?
rehtiys ei tehoa mieheen vaan
moumiumau
202015
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olisikohan korkea aika pistää tytsi kierrätykseen?
Kuulostaa aika häiriintyneeltä tuo käytöksesi. Jos minun päätäni yritettäisiin kääntää erolla uhkailemalla, näyttäisin ovea ja auttaisin kyllä matkalaukkujenkin kantamisessa. Myös seksillä kiristys ja päämäärähakuinen itkeminen kuulostaa sairaalta.
Teillä siis sinun pitää saada haluamasi keinolla millä hyvänsä, miehestä viis. Ja jos et saa, niin kosto on suloinen. Oletko kuullut kompromisseista? Kuulostaa nykypäivän julmalta, itsekkäältä ja kylmän kyyniseltä naiselta, onneksi sellainen ei elä saman katon alla kanssani.
Kirjoitin ehkäpä hieman liian ytimekkäästi taustoja selittämättä. Minusta vain tuntuu siltä että miesten huomiota ei muuten saa kuin edellä mainituin keinoin. En missään nimessä itke mikään päämäärä mielessäni vaan siihen ajaudutaan kuitenkin jossain vaiheessa koska mies ei kuuntele. Seksillä kiristyksellä tarkoitin sitä että minua ei seksi kiinnosta jos on esim. paha olla ja koen että mies ei huomaa olemassa oloani muulloin kuin mahdollisen aktin aikana. Silloin saatan pistää jalat ristiin ja katsoa että mitä muuta mies osaa. Erolla uhkaaminen on raukkamaista mutta siihen olen kerran joutunut turvautumaan kun mies piti minua niin itestäänselvyytenä. Tässä vain muutama esimerkki tilanteesta. En missään nimessä pyydä paljon, mutta silloin joskus kun jotakin haluan niin sen saaminen tuntuu ja on aina teidän miesten kanssa tuntunut niin helvetin hankalalta. Sitä tarkoitin sillä kun sanoin että rehti puhe ei tehoa. Miehet eivät kuuntele jos nainen ei vuodata kyyneleitä jne. No esim. oletetaan että mies on tottunut käymään joka viikonloppu lauantaisin kaljoittelemassa kavereidensa kanssa. Vaimo ei tästä ole koskaan suuttunut koska hänellä on omiakin harrastuksia. Mutta tänä viikonloppuna vaimo haluaisi käydä risteilyllä. Ehdottaa sitä miehelle jonka mielestä se on hyvä idea sitten joskus...vaimo odottaa kärsivällisesti muutaman viikonlopun mutta mies on jo unohtanut vaimon asiallisen risteily ehdotuksen. Kun vaimo ottaa asian taas puheeksi on se miehen mielestä jo nalkutusta...jne...ymmärsitkö?
Meillä on samantapainen ongelma. Mies on vapaa kuin taivaan lintu toteuttamaan itseään kavereitten kanssa, mutta minun kanssani sitä energiaa ei sitten olekaan. Eilen hän pelasi 5 tuntia Pleikkarilla ja jossain vaiheessa sanoin hänelle, että kuolen kohta tähän tappavan tylsään arkeen ja haluaisin, että keksisimme jonkin yhteisen jutun (esim. urheiluharrastuksen tai kielikurssin tai MITÄ TAHANSA). Taas oli kuin olisi seinille puhunut, sen verran hän vastasi jotain, että tiesin hänen kuulleen ja ymmärtäneen, mutta asia ei kiinnostanut häntä vähääkään. No, eipä hän kai ole tylsästä arjesta kärsinyt, kun on aina saanut lähteä kavereitten kanssa. Itse olen ollut lasten kanssa kotona olosuhteiden pakosta ja siksi minun arkeni on kuolettavan tylsää. Mutta vedän tästä sen johtopäätöksen, että mies ei välitä tunteistani, kun ei halua tehdä kanssani mitään paitsi maata sohvalla telkkaa tuijottaen. Hän väittää viihtyvänsä kanssani, mutta oikeasti olen kuin ilmaa, hän ei tunnu juuri huomaavan läsnäoloani.
Olen tainnut antaa hänelle liikaa vapautta...Jos hän olisi ollut yhtä sidottu kotiin kuin minä, hän ymmärtäisi sen tarpeen päästä välillä pois tekemään jotain yhdessä. Hänen kanssaan on aivan turha puhua, se on nähty jo tarpeeksi moneen kertaan, siitä ei saa kuin riidan aikaiseksi.
Kuulostaa siltä että sä et oo miehelles yhtään kaveri kenen kanssa olis hauska tehdä jotain vaan joku kotihengetär joka pitää huolen kodin pakollisista hommista jne ja miehes elää siellä hoidettavana.
Ei liene ihme, että harkitsen eroa vakavasti. Tiedän että muunlaisiakin miehiä on ja raivostuttaa oma epäröinti asiassa. Taidan olla uskonut liikaa, kun hän on sanonut rakastavansa minua. Sehän on niin helppo sanoa ja vaikea osoittaa teoissa.
Puhu hänen kanssaan. Sanot mitä tunnet ja selität asiat. Kun hän meinaa alkaa pelata sitä pleikkaa vaikka, niin sanot rauhallisesti (ei kannata alkaa korottaa ääntä) että haluat puhua nyt. Ja kerrot ajatuksesi. Jos hän välittää, hän kuuntelee, yrittää ymmärtää ja haluaa muuttaa asioita.
Mutta ei todella kannata nostaa ääntä, jos hän ensin sanoo ettei nyt jaksa puhua, vaan sitten rauhallisesti sanot uudestaan että hänen ei tarvitse kuin kuunnella.
Itse olen ollut aina huono puhumaan asioista, mutta nyt uudessa suhteessa olen huomannut, että se vaan pitää tehdä ja ei ole jäänyt huonoa oloa mistään. Aloittaminen on vaikeaa, mutta lopputulos palkitsee! =)
Kaikkiin miehiin tuo suora asiallinen keskustelu mitä kahden aikuisen välillä pitäisi käydä ei tehoa...ei ainakaan niihin minun tapaamiini. Vaikka kärsivällisesti yrittäisikin asioista puhua joskus toiste niin varmaan tämän "kuuron" miestyypin mielestä sekin on jäkätystä...
Voihan se sun mies sua tai siis varmaan rakastaakin, mutta niinhän se rakastaa äitäänkin ym. eikö. Musta näyttäs siltä et teillä on erilaiset odotukset suhteelle, sä haluat enemmän kumppanuutta ja yhdessä tekemistä ja miehes taas kai(?)jotain ihmistä joka pitää huolen taloudesta jne. ja on vähän ku äiti????
Olen "keskustellut" jos yksin puhumista voi pitää keskusteluna lukemattomat kerrat. Ja vannon, etten ole mikään nalkuttaja. Mies vain vaikenee tuppisuuna. Kun kysyn mielipidettä johonkin, hän sanoo "en mä osaa sanoa" tai "ei se oo nyt ajankohtaista" ym. Tai suuttuu...Ihan oikeasti, odotan vain seuraavaa kunnon riitaa, jolloin jätän hänet! Nyt on mittani täysi, mutta on helpompi saada riittävästi tarmoa ja voimaa eroamiseen, kun saa raivosta lisäpotkua.
No sitten jos hän ei vastaa, on hyvä vaan nostaa kissa kunnolla pöydälle. Kun mitta täyttyy niin kyllä sen tietää ettei sitä enää itsekään odottaisi muuta kuin kunnon raivopuuskaa, jolloin saa sanoa mielensä puhtaaksi ja tehdä asiasta loppu.
Onnea tulevaisuuteen ja "raivoon".. ;)
Tarkoittaako se siis sitä "miksi me emme koskaan käy missään" puhetta. Vai asioiden halki puhumista kasvotusten. Siten että molemmat ymmärtävät missä mennään. useinkin naiselle "ehkä" tai ""katsotaan" tarkoittaa kyllä mutta miehelle ne tarkoittaa suunnilleen " Ehkä" "Katsotaan"
Toisaalta naisen aika käsite on hieman erilainen kuin miehellä, joskus voi tapahtua parin vuoden sisällä, mutta naiselle se näköjään on alle kuukausi.
Näistä eroista muodostuu sellainen verkko josta kukaan ei oikein osaa ottaa selvää helposti.
Minä olen antanu vinkiksi että jos tahdot saada huomion niin kiipeäpä miehesi syliin aamupalalla ja esitä asiasi siitä...
saa erilaisia näkökantoja monelta:)
No kyllähän minäkin tiedän, että hunajalla saa paremmin kärpäsiä kuin etikalla...
Yleensä ukko ei mitään lupaile, mutta jos lupaa, niin siihen lupauksen asteelle se sitten jääkin. Joskus erään kriisimme jälkeen pyysin häntä lukemaan tosi hyvän parisuhdekirjan, että ymmärtäisi minuakin paremmin. Hän lupasi lukea, mutta eipä lukenut, vaikka muistutin muutaman kerran lupauksesta. Kirja on muuten John Grayn kirjoittama "naiset ovat Venuksesta, miehet Marsista", suosittelen kaikille! Se on ihan hauskasti kirjoitettu, ei ollenkaan raskasta luettavaa ja kumpaakin sukupuolta ymmärretään ja kerrotaan hyviä esimerkkejä todellisesta elämästä. Ja MIEHEN kirjoittama. Minun mieheni ensimmäinen kommentti kun pyysin lukemaan:" Ai taas jotain akkojen lässytystä parisuhteesta". No joo, mun mies onkin ihan oikeasti täysi idiootti ihmissuhdeasioissa.
"En ymmärrä, eikö miesten pitäisi olla suoria ja järkeviä"
Kyllä miehet ovatkin suoria ja järkeviä, mutta ilmeisesti et olekaan löytänyt vielä miestä, vaan pojan, joka ei kykene rakentamaan parisuhdetta oikealla tavalla.
Tuolla omalla toiminnalla osoitat, ettet itsekään ole kypsä rakentamaan parisuhdetta, vaan keinolla millä hyvänsä oma tahto läpi...
Muutos lähtee aina itsestä liikkeelle, muista se.
tuo toinen kirjoittamani viesti...olet kyllä muuten oikeassa mutta missä niitä miehiä kasvaa? Kun en tosiaankaan halua enkä edes yritä saada kaikkea periksi mutta edes silloin joskus jos jotakin haluan tai pyydän...eikö se ole teille miehillekin helpompaa jos nainen suoraa ilmaisee halunsa?
Jos suhde ok, niin ei siinä mitään manipulointia tarvi harrastaa. Molemmilla pitäs perusvire olla sellanen että on kiva olla sen toisen pari, jos takkuaa ja jatkuvasti paha mieli kaverin kanssa, niin sitten kyllä täysin vääränlainen tai sinulle sopimaton kumppani kyseessä. kuivaa kyyneleet ja katso kypsemmiltä markkinoilta tarjontaa. Mahtavia miehiä on paljon, mut joskus tarvii kahlata kurakoissa ennen kuin löytää lähteen.
Jos sä joudut noita keinoja käyttään, niin sillon se kuulostaa kyllä musta siltä, että haluat kaien menevän vain ja ainoastaan niinkun itse haluat, sillä ei siis ilmeisesti ole väliä mitä se mies haluaa? Jos olisit valmis tekemään kompromisseja ja yrittämään lköytämään sen mitä MOLEMMAT haluaa, et joutus tommosia keinoja käyttään todennäkösesti.
Eli olisko vähän opeteltava sullakin siitä seurustelusta vielä?
olisit jaksanut lukea nuo muutkin kirjoittamani viestit! Minä olen aina ollut antavampi, uhrautuvampi osapuoli parisuhteissa. En ole koskaan onnistunut saamaan miestä liekaani enkä ole halunnutkaan. Olenkin vissiin ollut liian kiltti ja antanut miesten elää liikaa omilla ehdoillaan kun kuitenkin kiinnostusta ei riitä siihen että itse osaisivat ottaa toisen huomioon tai jos asiallisesti sanoo jostakin asiasta niin se meneekin sitten kuuroille korville....naisenko tehtävä se on vain niitä KOMPROMISSEJA tehdä???Suurin osa miehistä pitää varmasti kiinni omista periaatteistaan eikä luovu niistä parisuhteessakaan helposti. Miksei nainen saisi pitää mistään kiinni mihin uskoo?
Päivän Pähkinä:
a) Olen vissiin ollut liian kiltti.
b) Olen aina ollut uhrautuvampi ja antavampi osapuoli.
c) Olen aina antanut miesten elää liikaa omilla ehdoillaan
d) Olen saanut miehiltä haluamani kiristämällä ja juonittelemalla ja käyttänyt "naisellisia keinoja" saadakseni haluamani.
Hmmm. Mikä ei kuulu joukkoon?
Voisko olla mahdollista että sulla on väärä mies tai silleen?