Suhteenne toimisivat paljon paremmin, jos kumpikin tulisi toisiaan vastaan, kaikissa asioissa.
Ne asiat, jotka ovat "ongelmana" eivät parannu turhalla riitelyllä tai asenteella- minä, minä, minä.
Toistenne kanssa voitte käydä vaihtokauppaa, se toimii lähes aina. Esim. nainen haluaa koiranpennun, ja mies haluaisi itselleen auton, jota rakentaa kun jaksaa...
Hommaatte ne mahdollisimman samaan aikaan, eikä kumpikaan voi kitistä.
Tai jos mies ei ole halukas osallistumaan kotitöihin, kun mielummin putsaisi sitä autoa... siivoatte yhdessä kodin ja auton.
Tai sitten mies saa lähteä kaljalle kavereittensa kanssa- ihan miten itse sovitte.
Ja jos riidan aiheena on se, että: "sä katoit tota naista" niin tyttöystävä voi sitten ihan vapaasti mennä jonkun komean uroksen läheisyyteen ja katsoa sitä urosta. Toisia ihmisiä saa ja Pitää katsoa.
Eipä mulla muuta. (ja nämä neuvot ei ole tuulesta temmattuja, minä ja mieheni elämme tällä vastaavalla tavalla... mies käy ryyppäämässä kavereittensa kanssa ja kunhan tämä baby on minusta pihalla, niin minä käyn vastaavan määrä yksin/ kavereiden kanssa ryypiskelemässä)
Ne asiat, jotka ovat "ongelmana" eivät parannu turhalla riitelyllä tai asenteella- minä, minä, minä.
Toistenne kanssa voitte käydä vaihtokauppaa, se toimii lähes aina. Esim. nainen haluaa koiranpennun, ja mies haluaisi itselleen auton, jota rakentaa kun jaksaa...
Hommaatte ne mahdollisimman samaan aikaan, eikä kumpikaan voi kitistä.
Tai jos mies ei ole halukas osallistumaan kotitöihin, kun mielummin putsaisi sitä autoa... siivoatte yhdessä kodin ja auton.
Tai sitten mies saa lähteä kaljalle kavereittensa kanssa- ihan miten itse sovitte.
Ja jos riidan aiheena on se, että: "sä katoit tota naista" niin tyttöystävä voi sitten ihan vapaasti mennä jonkun komean uroksen läheisyyteen ja katsoa sitä urosta. Toisia ihmisiä saa ja Pitää katsoa.
Eipä mulla muuta. (ja nämä neuvot ei ole tuulesta temmattuja, minä ja mieheni elämme tällä vastaavalla tavalla... mies käy ryyppäämässä kavereittensa kanssa ja kunhan tämä baby on minusta pihalla, niin minä käyn vastaavan määrä yksin/ kavereiden kanssa ryypiskelemässä)
Vastaukset 4
Vanhimmat
On niin helvetin helppo antaa neuvoja sellaiselle, joka huomioi toista elääkseen ja pitääkseen "yhteisen elämän" pystyssä. Toistaiseksi. Kohta loppuu maltti ja se tarkoittaa sitä että kun alan tehdä mitä itse haluan, herraa kuulematta, saan myös lähteä. Tai herra lähtee, kummin tahansa. Ero siitä tulee. Siihen asti pidetään kulissit pystyssä.
Joo,mm. Dr Phil kertoilee Nelosella että riidoissa yleensä paras ratkaisu on se ettei jompikumpi jää täysin altavastaajaksi vaan molemmat saavuttavat jonkin verran,ei välttämättä kuitenkaan kaikkea haluamaansa.Eri asia on sitten täysin idioottimaiset kiistat jossa esim. toinen vaatii jotain tosi typerää.Näissä tilanteissa voi tietysti kysyä muiden parien mielipidettä vaikkapa täällä suomi24:lla
tuohon menohommaan.Itsellä on pian 2vee tyttö ja hänen syntymän jälkeen on monesti keskusteltu tästä menemisestä.Meillä mies oli sen verran kakara että alkuihastuksen(siis vauvanhoitoon) haihduttua alkoi menemään kahta kovemmin.Minä kestin sen silloin koska en ole koskaan ollut kova menijä.(nyt siis tosiaan puhutaan näistä kavereiden illoista)Nyt mies on "rauhoittunut"mutta emme varmaan olisi enää yhdessä jos mulla ei olis itellä ollu pinnaa olla kotona.Miehet tuppaa helposti ajattelemaan kuitenki lapsen ensisijaisesti vaimon hoidettavaksi ja nykyään ei moni nainen moiseen suostu tänä tasa-arvon aikakautena.Liian moni nuorena lapsensa tehnyt eroaa juuri tuosta syystä.Enkä nyt tosiaan tarkoita sitä että mies ei saisi mennä tai et naisen pitäis olla aina kotona vaan niinku itse sanoit niin tasapuolisesti.Otapa huvikses selvää miten anoppilassa on hoidettu asiat,onko äiti hoitanu yksin lapset?Sekä miehet että naiset peilaa asiat paljolti kotioloista ja paljon siis vaikuttaa omaan suhteeseen nämä mallit.Poikkesin aiheesta hukkaan mutta halusin vain "varoittaa".Hyvää kesää sinne ja nauti tulevasta pienokaisesta!Vauvat on ihmeellisiä! :0)
Sitä itsekkin pohdiskelin, että mites sitten mukulan tulon jälkeen..?
Meillä ei ole minkään valtakunnan kokemusta lasten kanssa elämisestä. Se, että lyllerrän ymäri asuntoa ison mahani kanssa, ei vielä minusta vanhempaa tee, ainoastaan koirat ovat lapsiamme olleet...
Mieheni on nyt 28- vuotias ja minä 24- vuotias, ei kovin nuoria, mutta ei ihan ikäloppujakaan =)
Miehelläni on paljon suurempi hoivaamisen tarve kuin minulla, mikä on sinänsä aika uskomatonta.
Aikaisemmat suhteeni ovat olleet lähinnä sitä, että saa olla vaikka mitä sopimusta jne. niin imuria ei ole osattu kaivaa kaapista esiin, ei millään.
Tämä aviomieheni taas... hän siivoaa ehkä enemmän kuin minä! Tekee ruokaa, pyykkää yms. kuin täydellin kotitaloudenhoitaja... Tuo ei ole tavallinen mies, tuo on jotain muuta...
Ei tarvinnut ottaa anopilta selvää, että kumpi lasta hoiti. Mieheni isä on alkoholisti, joten sen tietää, että kumpi sitä lasta hoiti koko ajan.
Ja tuohon mukula juttuun vielä, että mieheni halusi lapsen, kai se kuuluu tuohon lähestyvään 30- kriisiin(?), mutta hän sai keskustella kanssani kauan, ennen kuin lopulta suostuin lapseen.
Ehkä lapsen syntymän jälkeen menee se kuuluisa vuosi ja sitten kitisen täällä kuinka elämä on yhtä helvettiä tai sitten leijun, että kuinka helposti kaikki on mennyt (parisuhteen kannalta) Lapsen hoitohan on kaikkea muuta kuin vaaleanpunaisten lasien takaa kuikuilua...