On taas se aika jolloin

päädyin unenpöpperössäni HUUUUUUUU HAAAAAAALLE
*pyörtyy KOPS*

Pitipä oikein alkaa miettimään noita elämän varrella saatuja lahjoja. Itse en ole useinkaan saanut mitään tosi arvokkaita lahjoja koska meillä ei paljon rahoilla leveilty.
Lapsuudenajoilta hirveimmäksi lahjaksi tulee mieleen isän ostama kauhea kaulahely joka painoi varmaan 20 kiloa, se oli pronssin värinen mutta ehtaa rihkamaa ja siinä oli kaikenlaisia pieniä killuttimia ja koristeita. En enää tarkasti muista mikä se oli mutta helkkarin ruma se oli, enkä käyttänyt kertaakaan! :) Toinen uudemman ajan lahja mikä on ällöttänyt oli kihlalahjaksi miehen mummalta saatu käsinkirjailtu ruskeansävyinen taulu, jossa lukee muistaakseni "Rakkaus ei koskaan häviä". Sinänsä kaunis ajatus, mutta en kyllä voi kuvitella että tämän päivän suht modernit nuoret sellaisia tauluja seinälleen laittaisivat.

Yksi hyvä lahja joka tuli mieleen, oli cd-soitin, jonka sain joskus 90-luvulla kun c-kasetit ja lp-levyt olivat vielä pop. Viime kesänä tuli paljon kalliitakin häälahjoja, mutta ehdottomasti käytännöllisin ja paras saamamme häälahja oli vaaleanpunainen possuroskis vessaan ja torkkupeitto. :)

Mä en oo saanu ylioppilaslahjoja kun oon tavallinen tyhmä,mut tylsimpiä joululahjoja
on jokajouluiset kalsarit/sukat paketit.
Lahjojen ostaminen on kieltämättä aika
vaikeaa varsinkin jos ei oo paljon rahaa.
Siinä voi tulla kauhee sterssi....ööö olikohanse nyt sterssi...hmmm....no olkoon.
Paras lahja minkä oon saanu on ollu....hmmmm...itseasiassa en oon varma olikose lahja,mut kun isä osti ilmakiväärin nii siitä tulin tosi iloseksi.

ostaa;)) ...antoi ilmaiseksi...

... piti siis lukea, että valkkaria:))))

...huh..*ryyyyyyyystää kahvia herätäkseen*

Sen nimeäminen on vaikeaa. Ehkä ikimuistoisin lahja oli polkupyörä, sillä asuimme saaressa tiettömän tien takana, ja nuorelle pojalle se oli todellisen unelman täyttymys:=))

Ns.'Kammottavaa' lahjaa ei tule mieleen.