No niin, tästä aiheesta on koko ajan, melkein jokaisessa keskustelussa juttua että miten naiset välittävät vain ja ainoastaan rahasta ja että köyhä mies ei saa naista. Ja kun tämähän on mulle ainakin ihan kauhean vieras ajatus, oon aina ollut suht köyhä itse, siis en mitenkään rahapulassa mutta vähissä rahoissa ja niin on jokainen exäkin. Baarissa jos päädyn miehelle juttelemaan niin kyseisen ihmisen rahatilanne on viimeinen asia mitä mietin. Ei tulisi mieleenkään edes ajatella että mies minut elättää, vaikka itsellä joskus olisikkin vaikea rahatilanne niin mieluummin vaikka Kelalta tukiaisia pyytämään kun kumppanilta, en tahtoisi kenellekkään velkaa olla. Enkä kerjää kalliita lahjoja miehiltä, enkä paukkuja enkä ravintolailtoja, jos toiselle jotain huomaavaisuudesta ostaa niin se on eri asia mutta muunlaisia lahjoja olisi lähinnä epämukavaa saada. Paljon enemmän innostun jos saan jonkun parin euron pikkulahjan kun tulin siitä mieleen kun jonkun monen sadan kaulakorun. Ei se rakkaus mitään maksa.
Mutta miksi ihmeessä miehet toistaa tätä uskomusta koko ajan? Kertokaapa nyt naiset (ja miehetkin jos tiedätte) että olenko ainoa nainen joka on tätä mieltä? Onko sillä rahalla muille väliä?
Ja toinen kysymys, onko tämä vastaava myytti kuin miehistä se että ne välittää vain seksistä ja malliulkonäöstä, muut naiset ei kelpaa?
Mutta miksi ihmeessä miehet toistaa tätä uskomusta koko ajan? Kertokaapa nyt naiset (ja miehetkin jos tiedätte) että olenko ainoa nainen joka on tätä mieltä? Onko sillä rahalla muille väliä?
Ja toinen kysymys, onko tämä vastaava myytti kuin miehistä se että ne välittää vain seksistä ja malliulkonäöstä, muut naiset ei kelpaa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei!
Olen itse suhteellisen varakas, joten en viitsi ottaa ketään köyhää nurkkiin pyörimään. En ota siksi varakasta miestä, että hänen pitäs elättää minut, vaan siksi, että hänellä pitää olla varaa samoihin asioihin (esim. matkusteluun)kun minulla. Mä en ota ketään elätettäväksi.
noh, kylläpä tuollainen 1700-2000 eskoo kussakin tienaava voi matkustella ja harrastaa vaikka mitä eikä häntä siltikään voisi sanoo hyvällä tahdollakaan varakkaaksi.
Minulle ei miehen rahatilanne muuten merkitse kuin siinä tilanteessa, että jos hän aina olisi lainaamassa minulta tai muilta rahaa eikä maksaisi takaisin. Sellaista miestä en huoli.
Nuorempana ei ollut miehen tuloilla tai taloudellisella tilanteella merkitystä.
Nykyään on, paljon. Näin perheenperustamisiässä miehiä katselevana en todellakaan halua nurkkiini miestä jonka pahimmassa tapauksessa itse joudun elättämään, ja lapset vielä päälle! No way. Onnistun itsekin hankkimaan keskivertoa paremman palkan, ja saman saa kyetä tekemään myös tuleva mieheni. Miehille kun se vielä on jonkin verran helpompaakin. Eli mitään rikkauksia/varakkuuksia sinänsä en vaadi, mutta hyvän toimeentulon ja kyvyn hallita raha-asioitaan kyllä. Muuten on turha puhua perheenperustamisista tai jälkikasvusta.
Tuo mitä nainen27 sanoit, pitää paikkaansa. Nuorena sitä piti naisen ulkonäköä aika tärkeänä. Mutta silloin ei ollut mielessäkään mitään perheen perustamisia. Sitä opiskeltiin ja se seurustelukin oli lähinnä vain sitä yhdessä oloa. Kun se toinenkin saattoi asustaa vaikkapa vielä porukoittensa luona.
Mutta nyt kun on perhettä perustamassa, sitä todellakin katsoo, että se toinenkin on jossain töissä. Olkoot sitten vaikka missä ammatissa. Se vaan on tosiasia, että jos rahat on tiukilla, niin niitä riitojakin helpommin syntyy. Ja toinen asia, joka on hyvä huomata on se, että jos tällä ikää on rahat aina loppu, niin jotain vikaa on siinä rahankäytössä ollut. Myöskin jos ei minkäänlaista ammattiakaan ole onnistunut hankkimaan, niin se kertoo jotain sen toisen vastuuntuntoisuudesta. Ja itse en todellakaan huolisi sellaista elämäntoveria itselleni. Sitä kun jo tälläikää odottaa, että se toinenkin kantaa vastuuta yhteisitä asioista, eikä työnnä niitä toiselle.
No ei se mistään vastuuttomuudesta kerro jos ei oo opiskelemaan päässy.
"No ei se mistään vastuuttomuudesta kerro jos ei oo opiskelemaan päässy."
Ei ehkä kerro vastuuttomuudesta ei, mutta asenteesta se kyllä kertoo. Juttelin yhden intialaisen naisen kanssa joka ihmetteli kouluttöjen asennetta täällä. Hänen mukaansa lause: en ymmärrä matikasta mitään, on täällä aika yleinen, jopa muodikas. Intiassa kukaan ei sano niin. Siellä koululainen jos ei ymmärrä, menee kotiin ja lukee niin kauan, että ymmärtää.
Eipä se asenteestakaan kerro.
Jollakin voi olla niin tyhmä tilanne ettei vaan pääse, katsos kun niitä opiskelupaikkoja ei ole liikaa ja hakijoita on aina enemmän kuin paikkoja.
Intialainen varmaan tietääkin miten suomalaiset ajattelee? Helppohan se on muita arvostella.