Haluan miehen elättävän minua

Helposti sanottu kuin tehty kuten kirjoitin aloittajana. Ei minulla ole samoja mahdollisuuksia kouluttautua oppimisvaikeuksien ja autismin kirjon takia. Hyvä, kun pystyn edes osa-aikaista työtä tekemään.

Miehillehän riittää ihan hyvin, että keskityn vain ulkonäköön, eikä pään sisällöllä ole väliä. Voinhan minä toki alkaa maailman vanhimman ammatin harjoittajaksi, koska siinähän pärjää ihan tyhmimmätkin. Vitsi vitsi, tiedän huumorini olevan välillä liian rankkaa ja jopa seksististä.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Helposti sanottu kuin tehty kuten kirjoitin aloittajana. Ei minulla ole samoja mahdollisuuksia kouluttautua oppimisvaikeuksien ja autismin kirjon takia. Hyvä, kun pystyn edes osa-aikaista työtä tekemään.

Miehillehän riittää ihan hyvin, että keskityn vain ulkonäköön, eikä pään sisällöllä ole väliä. Voinhan minä toki alkaa maailman vanhimman ammatin harjoittajaksi, koska siinähän pärjää ihan tyhmimmätkin. Vitsi vitsi, tiedän huumorini olevan välillä liian rankkaa ja jopa seksististä.

- AP

Lue lisää

Työtä se on jumpissa ja salongeissa ravaaminenkin. Myös vaatteiden ostelu ja jatkuvasti hyvältä näyttäminen. Onneksi välillä saan tavata ex-poikaystävää aviomieheni luvalla.

Tai ylipäätään koulutus, jolla saa työtä. Kaikilla ei ole päätä eikä muitakaan intressejä korkeakouluttautua eikä sekään välttämättä takaa mitään vakuutusta.

Anonyymi kirjoitti:

Helposti sanottu kuin tehty kuten kirjoitin aloittajana. Ei minulla ole samoja mahdollisuuksia kouluttautua oppimisvaikeuksien ja autismin kirjon takia. Hyvä, kun pystyn edes osa-aikaista työtä tekemään.

Miehillehän riittää ihan hyvin, että keskityn vain ulkonäköön, eikä pään sisällöllä ole väliä. Voinhan minä toki alkaa maailman vanhimman ammatin harjoittajaksi, koska siinähän pärjää ihan tyhmimmätkin. Vitsi vitsi, tiedän huumorini olevan välillä liian rankkaa ja jopa seksististä.

- AP

Lue lisää

"Miehillehän riittää ihan hyvin, että keskityn vain ulkonäköön, eikä pään sisällöllä ole väliä."

Tuskin kovinkaan monelle miehelle tuo riittää. Aika tylsä on ihminen jonka pään sisältö on olematon, eihän sellaisen kanssa voi edes keskustella mistään jos vain ulkonäkö ja laittautuminen on tärkeää.
Kuka normaali mies alkaa tyhjäpäätä elättämään jos vastineeksi ei saa mitään, joten pakko sinun on alkaa vanhimman ammatin harjoittajaksi sen elantosi eteen vaikka sen maksaisikin vain se yksi joka seksin takia sinut ottaa elätettäväkseen.

Anonyymi kirjoitti:

Työtä se on jumpissa ja salongeissa ravaaminenkin. Myös vaatteiden ostelu ja jatkuvasti hyvältä näyttäminen. Onneksi välillä saan tavata ex-poikaystävää aviomieheni luvalla.

Lue lisää

"Työtä se on jumpissa ja salongeissa ravaaminenkin. Myös vaatteiden ostelu ja jatkuvasti hyvältä näyttäminen"

Etkö nainen ymmärrä?

Jos olisit LESBO, niin muodikkaalla pukeutumisella ja hienolla kampauksella voisit tehdä vaikutuksen toiseen lesbonaiseen.

Mutta ymmärrä jo: Miesten osalta: Tuhlaat vain vähiä rahojasi panostamalla muotiin, kampauksiin tai sisustukseen.

Joten pois se Pentik ostoslistalta.
Olen mies, ikinä en ole ostanut mitään Pentik -merkkistä tuotetta enkä aio ostaa jatkossakaan.

Naisen ulkonäkö on minulle pääosin yhdentekevä.

Ainoa poikkeus tästä:

Älä napostele chipsejä kun katsot TV:tä.
chipsien napostelu on yksi suurimmista ylipainon aiheuttajista.

Eli mahdollinen ylipaino pois (mutta laihduta hyvin hitaasti - nopea laihdutus on tuomittu epäonnistumaan - ei kenenkään elimistö kestä pidemmän päälle jatkuvaa voimakasta näläntunnetta).

Siis ylipaino hitaalla, mutta määrätietoisella laihduttamisella pois. Mikään pikalaihdutus ei todellakaan kannata - jos yrität, niin lopulta ns. terkahdat ja ahmit takaisin ne pudotetut kilot ja enemmänkin!

En usko, että silti olisit mikään unelmanaiseni.
Siis haluat, että mies elättää? - mistäs se mies ne isot rahat tuosta vain kehittää ?

Jos olisit ollut yrittäjänainen, jonka yritys tarvitsee uuden tietojärjestelmän, mutta rahaa ei ole sellaisen hankkimiseen - sinulle yrittäjänainen - sinulle minulla olisi ratkaisu:
Tule ensin tyttöystäväkseni ja myöhemmin vaimokseni - sen tietojärjestelmän kehitän sinulle tällä periaatteella: lasku aivan samaa suuruusluokkaa kuin jos tilaisit sen jostain isosta IT -talosta - mutta niin kauan kun olemme seurusteleva pari tai aviopari - voit siirtää eräpäivää toistuvasti myöhemmäksi ilman korkoja niin kauan kuin parisuhteemme kestää. Jos otat avioeron tai kohtelet minua niin huonosti, ettei minulle jää muita vaihtoehtoja kuin ottaa itse avioero - silloin lasku erääntyy 14 vrk kuluttua maksettavaksi, ja jos maksu viivästyy - korkolain sallima viivästyskorko tulee laskun summan lisäksi.

ps. Se tietojärjestelmä on taatusti laadukas - ei siis esim. puskurin ylivuotohaavoittuvuuksia, ja juuri noiden avullahan rikolliset luikertelevat sisään yritysten tietojärjestelmiin.

Joten yrittäjänainen, jos tämä idea kiinnostaa, otapa yhteyttä:
mikanhki ät yahoo piste com

Anonyymi kirjoitti:

"Työtä se on jumpissa ja salongeissa ravaaminenkin. Myös vaatteiden ostelu ja jatkuvasti hyvältä näyttäminen"

Etkö nainen ymmärrä?

Jos olisit LESBO, niin muodikkaalla pukeutumisella ja hienolla kampauksella voisit tehdä vaikutuksen toiseen lesbonaiseen.

Mutta ymmärrä jo: Miesten osalta: Tuhlaat vain vähiä rahojasi panostamalla muotiin, kampauksiin tai sisustukseen.

Joten pois se Pentik ostoslistalta.
Olen mies, ikinä en ole ostanut mitään Pentik -merkkistä tuotetta enkä aio ostaa jatkossakaan.

Naisen ulkonäkö on minulle pääosin yhdentekevä.

Ainoa poikkeus tästä:

Älä napostele chipsejä kun katsot TV:tä.
chipsien napostelu on yksi suurimmista ylipainon aiheuttajista.

Eli mahdollinen ylipaino pois (mutta laihduta hyvin hitaasti - nopea laihdutus on tuomittu epäonnistumaan - ei kenenkään elimistö kestä pidemmän päälle jatkuvaa voimakasta näläntunnetta).

Siis ylipaino hitaalla, mutta määrätietoisella laihduttamisella pois. Mikään pikalaihdutus ei todellakaan kannata - jos yrität, niin lopulta ns. terkahdat ja ahmit takaisin ne pudotetut kilot ja enemmänkin!

En usko, että silti olisit mikään unelmanaiseni.
Siis haluat, että mies elättää? - mistäs se mies ne isot rahat tuosta vain kehittää ?

Jos olisit ollut yrittäjänainen, jonka yritys tarvitsee uuden tietojärjestelmän, mutta rahaa ei ole sellaisen hankkimiseen - sinulle yrittäjänainen - sinulle minulla olisi ratkaisu:
Tule ensin tyttöystäväkseni ja myöhemmin vaimokseni - sen tietojärjestelmän kehitän sinulle tällä periaatteella: lasku aivan samaa suuruusluokkaa kuin jos tilaisit sen jostain isosta IT -talosta - mutta niin kauan kun olemme seurusteleva pari tai aviopari - voit siirtää eräpäivää toistuvasti myöhemmäksi ilman korkoja niin kauan kuin parisuhteemme kestää. Jos otat avioeron tai kohtelet minua niin huonosti, ettei minulle jää muita vaihtoehtoja kuin ottaa itse avioero - silloin lasku erääntyy 14 vrk kuluttua maksettavaksi, ja jos maksu viivästyy - korkolain sallima viivästyskorko tulee laskun summan lisäksi.

ps. Se tietojärjestelmä on taatusti laadukas - ei siis esim. puskurin ylivuotohaavoittuvuuksia, ja juuri noiden avullahan rikolliset luikertelevat sisään yritysten tietojärjestelmiin.

Joten yrittäjänainen, jos tämä idea kiinnostaa, otapa yhteyttä:
mikanhki ät yahoo piste com

Lue lisää

Mitä hittoa? Oliko tämä kommentti osoitettu minulle? Tuo kirjoittaja, joka totesi jumpassa ja salongeissa käymisen käyvän työstä, on ihan eri henkilö. Tulee sitä ihosta pidettyä huolta ja tasattua hiukset tilanteen salliessa, ja erityisesti näin syksyn lähestyessä katson, onko aikoja ammattiopistolle, josta saa edullisesti hiusten leikkauksen tai kasvohoidon opiskelijatyönä. Yksinelävänä ihmisenä tällaiseen on välillä mahdollisuus.

Minua kiinnostaa kotimaisuus, ja siitä johtuu, miksi olen kirpputoreilta ostanut tietytjä sarjoja (suosikkini on tällä hetkellä Pentikin Vanilja-astiasto). Näen niissä kädenjäljen aina toisin kuin jossain halpismukeissa. No, härän luonne kuvaakin minua parhaillaan ja sitä olen horoskoopiltani, vaikka ei muuten ole mikään aihealue, josta lukisin aina. Olen hieman visuaalinen ihminen, joka tarvitsee estetiikkaa astioihin ja pukeutumisessani suosin yksityiskohtia. Voi olla autismijuttu, aistihakuisuutta, tai sitten vain luonteenpiirre.

Minulla ei ole ylipainoa, olen normaalipainoinen. Ruokavaliossani suosin tuoreita vihanneksia, vähän lihaa ja enemmän kalaa ja kasvisruokaa. Viljat olen jättänyt pois ruokavaliosta sairauteni takia, ja tehtyäni vähähiilihydraattisia ruoka- ja leivosreseptejä olen huomannut, että kyseinen ruokavalio sopii minulle hyvin. Eli ei, minua ei näe napostelemassa sipsejä sohvan ääressä enkä tupakoi. Alkoholiakin juon vähän.

Liikunnallinen puoleni on jäänyt vähäiseksi johtuen omasta ahdistuksesta ja epävarmuudesta. Innostus lopahti koulutuksen keskeyttämisen jälkeen ja levy on vieläkin päällä. Jo vuonna 2021 aloittaessani kansanopistolla työelämäpainotteisen lyhytkurssin en kestänyt, jos joku opistolta tuttu moikkasi minua jos keskustassa kävellessä tuli vastaan. Sen takia ajatus lenkille lähdöstäkin ahdisti, jos joku tuttu tuli vastaan moikaten. Pakoon olisi tehnyt mieli lähteä, jos joku olisi aloittanut small talkin. Toki ajattelen vielä noin ja turhaudun sisimmässäni, jos joku aloittaa puhumisen jostain ihan turhasta, mutta piilotan tunteeni.

Ensi kuussa aloitan kansalaisopistolla pilateksen B1-englannin kielen kurssin lisäksi. Jos vain työpaikan saisin, niin harkitsen tiettyä kuntosalia, jossa on yksityiseksi kohtalainen kuukausihinta sisältäen ryhmäliikuntatuntien varausta verrattuna Fressiin. Tai sitten toinen vaihtoehto on keskustan uimahalliin ja kuntosaliin ranneke, johon voi ladata esim. 3 kk kauden, jolla voi rajattomasti käyttää kaikkia kaupungin kuntosaleja ja uimahalleja. Harmi, kun Sjögrenin oireyhtymä-diagnoosi ei oikeuttanut edes alimpaan vammaistukeen, jolla olisin (mahdollisesti) saanut paljon edullisemmin liikuntarannekkeen, joka olisi vammaistuen saajille 83 € ja vuoden voimassa ensimmäisesät ostopäivästä, jos oikein ymmärsin lukemani luettuani kaupungin sivuilta vammaisten ja pitkäaikaissairaiden liikuntaeduista. Tuolla hinnalla muut saavat 2 kk kuukausipassin.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Helposti sanottu kuin tehty kuten kirjoitin aloittajana. Ei minulla ole samoja mahdollisuuksia kouluttautua oppimisvaikeuksien ja autismin kirjon takia. Hyvä, kun pystyn edes osa-aikaista työtä tekemään.

Miehillehän riittää ihan hyvin, että keskityn vain ulkonäköön, eikä pään sisällöllä ole väliä. Voinhan minä toki alkaa maailman vanhimman ammatin harjoittajaksi, koska siinähän pärjää ihan tyhmimmätkin. Vitsi vitsi, tiedän huumorini olevan välillä liian rankkaa ja jopa seksististä.

- AP

Lue lisää

Eikös tuo mitä suunnittelet ole maailman vanhin ammatti

Mutta kun neitonen ei ole enää neitonen, moni ukko heittää ex neitosen mäkeen, kun se on loppuun käytetty.
Minne sitten ex neitonen suunnistaa

Miksi Ei omasi ikäinen monestynyr mies

Olen joissain asioissa aika konservatiivinen. Minulle konservatismi on maalaisjärkeä eli sitä, että esim. sukupuoli on biologinen seikka, ei miehillä tule koskaan olemaan kuukautisia. Sen sijaan identiteettejä voi vaikka olla monenlaisia. En kiellä, etteikö ole joskus poikkeamia, joissa sukupuolta on vaikeaa määrittää. En ole feministi.

Biologisia lapsia en pysty hankkimaan tai en siis halua, koska siihen on olemassa järkevät syyt. En halua lapsilleni samaa kohtaloa kuin minulla, koska oma lapsuuskin oli ollut selviytymistaistelu autismin takia.

Ja niin on tämä aikuisuuskin, elämä yksin asuvana ja työttömänä, jonka pitäisi saada katettua terveyskulut ja säästettyä. Ehkä pitää jossain välissä säästötili tyhjentää ja piilottaa ne rahat, ettei pankki vie suurinta osaa.

Hävettää oikeasti, etten ole kuin muut. Haluaisin olla kuten sisarukseni: käydä palkkatöissä saaden säännöllistä kuukausipalkkaa. En tarkoita, että pitäisi maksaa yli 5 000 e/kk. Omat sisarukseni ovat ihan hoitoalalla työskenteleviä ja yksi on ainoastaan koulutettu.

- AP

"Pelkkä omasta ulkonäöstä ja vaatetuksesta huolehtiminen ei vaimon rooliksi riitä, vaan kodin- ja lastenhoitoa vaaditaan."

Paitsi että en halua lapsia.
Eli EI vaadita lastenhoitoa.

t: se yrittäjänaisen tietotekniikkapulmiin ratkaisua tarjoava tietotekniikkaosaaja:
mikanhki ät yahoo piste com

Ei oikein ole minun arvoihin sopiva tuo maailman vanhin ammatti. Jos olisin niin hullu, että kykenisin moista harkitsemaan, niin OnlyFansia varten tekisin itselleni valeasun: erilainen pukeutumistyyli sekä meikki ja peruukki päähän. Jatkan kuitenkin töiden etsimistä, vaikka tilanne tuntuu toivottomalta.

Möisin ennemmin vaikka pimeää viinaa tai nuuskaa, jos pitäisi elättää itseään pimeästi, sillä sen seuraukset omaan terveyteen tai imagoon ovat erilaiset verrattuna huoraamiseen. Kiinni jääminenkään ei olisi hassumpi juttu, koska vankilassa pidetään parempaa huolta verrattuna vanhainkotiin. Saisin käydä tuolloin kuntosalilla, paremman terveydenhuollon ja syödä monipuolisesti. Ne ei ole tosin köyhien rikoksia, joten ei minulla ole rahaa ostaa myytäviä tuotteita eikä matkustaa edes Tallinnaan.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Ei oikein ole minun arvoihin sopiva tuo maailman vanhin ammatti. Jos olisin niin hullu, että kykenisin moista harkitsemaan, niin OnlyFansia varten tekisin itselleni valeasun: erilainen pukeutumistyyli sekä meikki ja peruukki päähän. Jatkan kuitenkin töiden etsimistä, vaikka tilanne tuntuu toivottomalta.

Möisin ennemmin vaikka pimeää viinaa tai nuuskaa, jos pitäisi elättää itseään pimeästi, sillä sen seuraukset omaan terveyteen tai imagoon ovat erilaiset verrattuna huoraamiseen. Kiinni jääminenkään ei olisi hassumpi juttu, koska vankilassa pidetään parempaa huolta verrattuna vanhainkotiin. Saisin käydä tuolloin kuntosalilla, paremman terveydenhuollon ja syödä monipuolisesti. Ne ei ole tosin köyhien rikoksia, joten ei minulla ole rahaa ostaa myytäviä tuotteita eikä matkustaa edes Tallinnaan.

- AP

Lue lisää

Maaseudulla kunnan kuntosali on ilmainen, terveyskeskukseen ei jonoja, lähiruokaa (vihanneksia, marjoja, kananmunia, hirvenlihaa) löytyy edullisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Maaseudulla kunnan kuntosali on ilmainen, terveyskeskukseen ei jonoja, lähiruokaa (vihanneksia, marjoja, kananmunia, hirvenlihaa) löytyy edullisesti.

Niinhän sitä löytyisi, mutta olen liian "hieno" ulkotöihin ja valittaisin kylmyyttä tai liiallista hirvikärpästen määrää. Uimisesta kyllä nautin kesäisin. Hyvä kun edes osaan kotini siivota. Lähiruokaa ostan torilta tai kaupasta riippuen vuodenajasta.

Kaupungin kuntosaliin sain yhteensä 80 euroa + rannekemaksu, joka on voimassa tammikuuhun. Jatkossa saan sitten ladata sen itse. Palellun niin herkästi, etten voi ulkoilla talvisin.

Mutta kaipaako minua kukaan pienellä paikkakunnalla? Olin kiusattu ja kylän vihatuin ihminen, vaikken tehnyt mitään pahaa kenellekään. Siitä minulle tuli sosiaalisten tilanteiden pelko, että pelkäsin jopa lähikaupassa käymistä. Ei minulla ole mitään annettavaa kotikylälleni. Minusta juoruttiin ja minua vältettiin kuin ruttoa, kun sana levisi siitä, mitä minulle oli ehdotettu. Ihan kuin minusta olisi tullut se syyllinen ja likainen. Aivan syystäkin eristäytynyt muista koululaisesta alkaen. Kaupungissa saan olla rauhassa ilman, että kukaan ohikulkeva tietää minusta mitään.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Ei oikein ole minun arvoihin sopiva tuo maailman vanhin ammatti. Jos olisin niin hullu, että kykenisin moista harkitsemaan, niin OnlyFansia varten tekisin itselleni valeasun: erilainen pukeutumistyyli sekä meikki ja peruukki päähän. Jatkan kuitenkin töiden etsimistä, vaikka tilanne tuntuu toivottomalta.

Möisin ennemmin vaikka pimeää viinaa tai nuuskaa, jos pitäisi elättää itseään pimeästi, sillä sen seuraukset omaan terveyteen tai imagoon ovat erilaiset verrattuna huoraamiseen. Kiinni jääminenkään ei olisi hassumpi juttu, koska vankilassa pidetään parempaa huolta verrattuna vanhainkotiin. Saisin käydä tuolloin kuntosalilla, paremman terveydenhuollon ja syödä monipuolisesti. Ne ei ole tosin köyhien rikoksia, joten ei minulla ole rahaa ostaa myytäviä tuotteita eikä matkustaa edes Tallinnaan.

- AP

Lue lisää

tee sitten vaikka peruukki päässä mutta rahaa tulee

Anonyymi kirjoitti:

tee sitten vaikka peruukki päässä mutta rahaa tulee

Sehän vaatisi työidentiteetin luomista, jos OF-minälle kehittäisin valeasun. Nimi ja paikkakuntakin olisi varmasti eri. Tyhmiltä pois rahat. Joo ei, kyllä siinä hommassa pitää kyetä markkinoimaan sekä tuottamaan sitä sisältöä aktiivisesti. Ei siellä vain hyvä ulkonäkö riitä.

Jossain vaiheessa tilaajat alkaavat kyllästymään tissikuviin ja vaativat jotain kovempaa. Jos haluaa pysyä pidempään pinnalla, niin silloin on oltava valmis tekemään kovempaa materiaalia. Olen näin käsittänyt. En pidä omana juttuna tuota. Kerran netissä, aina netissä. Olisihan se tosi "kivaa", jos vuonna 2040 tuleva työnantaja löytäisi minusta alastonkuvia tai joku sukulainen.

Ennemmin elelen 500 euron työttömyysetuudellä ja asumistuella + perustoimeentulotuki samalla töitä etsien, vaikka siinä menisi ikuisuus. Ei se OnlyFans loppujen lopuksi ole helppoa rahaa lukemani perusteella. Saman summan saa ihan istumalla sohvalla kotona ilman oman maineen ja mielenterveyden pilaamista.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Ei oikein ole minun arvoihin sopiva tuo maailman vanhin ammatti. Jos olisin niin hullu, että kykenisin moista harkitsemaan, niin OnlyFansia varten tekisin itselleni valeasun: erilainen pukeutumistyyli sekä meikki ja peruukki päähän. Jatkan kuitenkin töiden etsimistä, vaikka tilanne tuntuu toivottomalta.

Möisin ennemmin vaikka pimeää viinaa tai nuuskaa, jos pitäisi elättää itseään pimeästi, sillä sen seuraukset omaan terveyteen tai imagoon ovat erilaiset verrattuna huoraamiseen. Kiinni jääminenkään ei olisi hassumpi juttu, koska vankilassa pidetään parempaa huolta verrattuna vanhainkotiin. Saisin käydä tuolloin kuntosalilla, paremman terveydenhuollon ja syödä monipuolisesti. Ne ei ole tosin köyhien rikoksia, joten ei minulla ole rahaa ostaa myytäviä tuotteita eikä matkustaa edes Tallinnaan.

- AP

Lue lisää

Only Fansilla tienatessa ei tarvitse olla henk koht live yhteydessä keneenkään joten siinä mielessä sitä ei voi rinnastaa maaliman vanhimpaan ammattiin. Siinähän julkaiset vain kuvia yms sinne sivustollesi, etkä muuten ole seuraajiesi ja maksajien kanssa missään tekemisissä. Sugar daddyt taas sitten haluavat että pidät heille livenäkin seuraa joten se ennemminkin on verrattavissa maailman vanhimpaan ammattiin, rahaa vastaan teet palveluksia esim olet sen ukon seuralaisena tilaisuuksissa tai illallisilla tms ja jopa niillä lomamatkoilla. Itse valitsisin Only Fansin jos lisätienestejä tahtoisin kun siinä ei tule sitä henk koht livekontaktia. Kuvaukset yms sisällön pystyy tuottamaan ja kuvaamaan kotona ja yksin.

Anonyymi kirjoitti:

Sehän vaatisi työidentiteetin luomista, jos OF-minälle kehittäisin valeasun. Nimi ja paikkakuntakin olisi varmasti eri. Tyhmiltä pois rahat. Joo ei, kyllä siinä hommassa pitää kyetä markkinoimaan sekä tuottamaan sitä sisältöä aktiivisesti. Ei siellä vain hyvä ulkonäkö riitä.

Jossain vaiheessa tilaajat alkaavat kyllästymään tissikuviin ja vaativat jotain kovempaa. Jos haluaa pysyä pidempään pinnalla, niin silloin on oltava valmis tekemään kovempaa materiaalia. Olen näin käsittänyt. En pidä omana juttuna tuota. Kerran netissä, aina netissä. Olisihan se tosi "kivaa", jos vuonna 2040 tuleva työnantaja löytäisi minusta alastonkuvia tai joku sukulainen.

Ennemmin elelen 500 euron työttömyysetuudellä ja asumistuella perustoimeentulotuki samalla töitä etsien, vaikka siinä menisi ikuisuus. Ei se OnlyFans loppujen lopuksi ole helppoa rahaa lukemani perusteella. Saman summan saa ihan istumalla sohvalla kotona ilman oman maineen ja mielenterveyden pilaamista.

- AP

Lue lisää

Teeveuset täälätä kanarialat a
Lömmintä on j TAKSIT. Kulkee

Vaimon kanssa olaan molemmat työttömii

Veeonmaksajii

Anonyymi kirjoitti:

Niinhän sitä löytyisi, mutta olen liian "hieno" ulkotöihin ja valittaisin kylmyyttä tai liiallista hirvikärpästen määrää. Uimisesta kyllä nautin kesäisin. Hyvä kun edes osaan kotini siivota. Lähiruokaa ostan torilta tai kaupasta riippuen vuodenajasta.

Kaupungin kuntosaliin sain yhteensä 80 euroa rannekemaksu, joka on voimassa tammikuuhun. Jatkossa saan sitten ladata sen itse. Palellun niin herkästi, etten voi ulkoilla talvisin.

Mutta kaipaako minua kukaan pienellä paikkakunnalla? Olin kiusattu ja kylän vihatuin ihminen, vaikken tehnyt mitään pahaa kenellekään. Siitä minulle tuli sosiaalisten tilanteiden pelko, että pelkäsin jopa lähikaupassa käymistä. Ei minulla ole mitään annettavaa kotikylälleni. Minusta juoruttiin ja minua vältettiin kuin ruttoa, kun sana levisi siitä, mitä minulle oli ehdotettu. Ihan kuin minusta olisi tullut se syyllinen ja likainen. Aivan syystäkin eristäytynyt muista koululaisesta alkaen. Kaupungissa saan olla rauhassa ilman, että kukaan ohikulkeva tietää minusta mitään.

- AP

Lue lisää

Olitko jo tuolloin jonkun elätti , ellet peräti monen ukkomiehen harrastus

Anonyymi kirjoitti:

Olitko jo tuolloin jonkun elätti , ellet peräti monen ukkomiehen harrastus

En, vaan olin yli 15 vuotta sitten äidin elätti, jos joksikin pitäisi kutsua. Olinhan nyt sentään alaikäinen, enkä kokeillut alaikäisenä minkäänlaisia rakkaussuhteita yms. ja hyvä niin. En edes 18-20-vuotiaanakaan ymmärtänyt kännipanojen päälle, mitä ikätoverit harrasti ja tuli sitä kovaan ääneen silloin kommentoitua, että miksi laittaa terveys likoon jonkun randomkännipanon takia. Nyt lähes kolmekymppisenä ajattelen, että en koskaan halua harrastaa baarituttavuuksien kanssa ja pahimmassa tapauksessa tulla raskaaksi.

Tuntenut jopa olevani aseksuaali, mikä lienee autismissa tyypillistä, mutta sekin vaihdellut. Aikuisiällä en ole nähnyt edes selibaattiin ryhtymistäkään hassumpana ajatuksena. Yksinäni asunut yli 10 vuotta, joten itsepä on pitänyt opetella siivoamaan, vaikka siinäkin joku tovi meni. Laiskottaa kyllä toisaalta, mutta en ihan muistuta naispuolista mammanpoikaa, kun kuitenkin sentään osaan tehdä ruokaa itse, tiedän miten asunto siivotaan ja miten laskut maksetaan, mihin ottaa yhteyttä jos ei pystykään maksamaan laskua.

Välillä sitä miettii, että ei tuntuisi hassulta ajatukselta asua jossain tukiasunnossa nepsy-yhteisössä, jossa voisi tuntea itsensä melkein kuninkaalliseksi, kun ei tarvitsisi kaikkia kotitöitä tehdä, hah hah ja ehkä voisi hieman säästääkin asumiskuluissa. Joo tiedän, kyllähän niissä tukiasuntoloissa on myös jonkinlaiset tavoitteet asukkaille, ettei siellä voi ihan loisiakaan. Tai sitten palkkaisin oman kodinhuoltajan, jos olisi rahaa palkata. Ihan jo väsymyksen takia olen välillä miettinyt kodinhuoltajan sopivan minulle, mutta tuskin millään reumasairauden tai edes autisminkirjon häiriön perusteella kyseistä apua saa, ellei ole kehitysvammaisuutta, jolloin yhteiskunta tulee täysin apuun. Olen vähän sellainen tyypillinen autisti, jolle jotkut arkiset askareet ovat epämiellyttäviä eikä aina jaksa, mutta sitten taas mielelläni otan englannin kielen kirjan opetellen keskitason sanastoa tai opettelen japanin kielen kirjoitusjärjestelmää (hiraganat alkuun, tällaista pintapuolista tutustumista ja mietin, että voisiko tuon oikeasti oppia).

- AP

Olen elänyt pitkään köyhyydessä ja minulta puuttuu kokemus leivän tuomisesta pöytään. Lapsena ihan hävetti, kun muut vanhemmat kävivät töissä ja minun äiti oli työtön ja osittain työkykyinen yksinhuoltaja. Serkkuni pääsivät nuoruudessaan mm. Espanjaan. Tuntuu, että olisin jostain jäänyt. Omalle lapselle haluaisin ihan toisenlaisen elämän, jota en tosin voi toteuttaakaan, joten sen takia en halua lapsia.

Olin tehnyt extrana ravintolassa jopa 12 tunnin mittaisia työpäiviä ihan vain rahan toivossa. Oli sen arvoista. Tekisin varmaan samoin, jos saisin nykyiseltä alalta, jota opiskelen, töitä riippuen siitä, jaksanko reumaperäiseen sairauteen sairastuttuani tehdä niin pitkää työpäivää kuin 5-7 vuotta sitten.

Osaan rakastaakin, en ole täysin mikään harakka. Kompromissiksi teen vaikka ruokaa ja siivoan kotia, kun osaan olla järjestelmällinen ja ravintola-alakin on motivoinut minua laittamaan ruokaa monipuolisisesti.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Olen elänyt pitkään köyhyydessä ja minulta puuttuu kokemus leivän tuomisesta pöytään. Lapsena ihan hävetti, kun muut vanhemmat kävivät töissä ja minun äiti oli työtön ja osittain työkykyinen yksinhuoltaja. Serkkuni pääsivät nuoruudessaan mm. Espanjaan. Tuntuu, että olisin jostain jäänyt. Omalle lapselle haluaisin ihan toisenlaisen elämän, jota en tosin voi toteuttaakaan, joten sen takia en halua lapsia.

Olin tehnyt extrana ravintolassa jopa 12 tunnin mittaisia työpäiviä ihan vain rahan toivossa. Oli sen arvoista. Tekisin varmaan samoin, jos saisin nykyiseltä alalta, jota opiskelen, töitä riippuen siitä, jaksanko reumaperäiseen sairauteen sairastuttuani tehdä niin pitkää työpäivää kuin 5-7 vuotta sitten.

Osaan rakastaakin, en ole täysin mikään harakka. Kompromissiksi teen vaikka ruokaa ja siivoan kotia, kun osaan olla järjestelmällinen ja ravintola-alakin on motivoinut minua laittamaan ruokaa monipuolisisesti.

- AP

Lue lisää

Muotoilit juttusi otsikon vähän huonosti. Otsikosta saa vähän toisenlaisen käsityksen mitä olit ehkä tarkoittanut.

Anonyymi kirjoitti:

Olen elänyt pitkään köyhyydessä ja minulta puuttuu kokemus leivän tuomisesta pöytään. Lapsena ihan hävetti, kun muut vanhemmat kävivät töissä ja minun äiti oli työtön ja osittain työkykyinen yksinhuoltaja. Serkkuni pääsivät nuoruudessaan mm. Espanjaan. Tuntuu, että olisin jostain jäänyt. Omalle lapselle haluaisin ihan toisenlaisen elämän, jota en tosin voi toteuttaakaan, joten sen takia en halua lapsia.

Olin tehnyt extrana ravintolassa jopa 12 tunnin mittaisia työpäiviä ihan vain rahan toivossa. Oli sen arvoista. Tekisin varmaan samoin, jos saisin nykyiseltä alalta, jota opiskelen, töitä riippuen siitä, jaksanko reumaperäiseen sairauteen sairastuttuani tehdä niin pitkää työpäivää kuin 5-7 vuotta sitten.

Osaan rakastaakin, en ole täysin mikään harakka. Kompromissiksi teen vaikka ruokaa ja siivoan kotia, kun osaan olla järjestelmällinen ja ravintola-alakin on motivoinut minua laittamaan ruokaa monipuolisisesti.

- AP

Lue lisää

Tuo tulee kyllä olemaan pitkäaiakinen teema elämässäsi, mitä kaikkea vaille olet jäänyt, ja siihen liittyvä häpeä, joka taas vaikuttaa ihmissuhteisiin. Suosittelen, että jossain vaiheessa käyt läpi psykoterapian.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo tulee kyllä olemaan pitkäaiakinen teema elämässäsi, mitä kaikkea vaille olet jäänyt, ja siihen liittyvä häpeä, joka taas vaikuttaa ihmissuhteisiin. Suosittelen, että jossain vaiheessa käyt läpi psykoterapian.

Lue lisää

Minulle aivan hyvin riittää käynti vaikka Tampereella tai kapungin kansalaisopistolla englannin kielen harjoittelu. En koe, että olisi hirveä tarve päästä ulkomaille. Silti ulkopuolisuus on vaivannut minua.

Pitää myöntää, että miten nololta tuntui viimeksi, kun vapauduin isän hautauskuluihin osallistumisesta koska olenhan vain yhteiskunnan tuilla elävä. Minä itse noin ajattelin itsestäni, ei sisarukset. Töissä käyvänä en tuntisi tuollaista. En halua olla äitini kaltainen. Olen vain tottunut siihen, että itse maksetaan omat vaatteet tai silmälasit, ennemmin tai myöhemmin. Koskaan en uskaltaisi pyytää keneltäkään lainaan rahaa. Se on jo koettu, kun kysyin siskon aviomieheltä rahaa lainaan kampaajaa varten, etten hautajaisissa ihan tukka silmillä ollut. Tulipa opittua, että ei koskaan!

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Olen elänyt pitkään köyhyydessä ja minulta puuttuu kokemus leivän tuomisesta pöytään. Lapsena ihan hävetti, kun muut vanhemmat kävivät töissä ja minun äiti oli työtön ja osittain työkykyinen yksinhuoltaja. Serkkuni pääsivät nuoruudessaan mm. Espanjaan. Tuntuu, että olisin jostain jäänyt. Omalle lapselle haluaisin ihan toisenlaisen elämän, jota en tosin voi toteuttaakaan, joten sen takia en halua lapsia.

Olin tehnyt extrana ravintolassa jopa 12 tunnin mittaisia työpäiviä ihan vain rahan toivossa. Oli sen arvoista. Tekisin varmaan samoin, jos saisin nykyiseltä alalta, jota opiskelen, töitä riippuen siitä, jaksanko reumaperäiseen sairauteen sairastuttuani tehdä niin pitkää työpäivää kuin 5-7 vuotta sitten.

Osaan rakastaakin, en ole täysin mikään harakka. Kompromissiksi teen vaikka ruokaa ja siivoan kotia, kun osaan olla järjestelmällinen ja ravintola-alakin on motivoinut minua laittamaan ruokaa monipuolisisesti.

- AP

Lue lisää

Koita nyt vain jaksaa sitä työtä. Eka kymmenen vuotta menee hujauksessa. Ja on lomia ja vapaapäiviä ja 8 tunnin jölkeenkin jää aikaa palautua. Olet vielä alkumetreillä.
Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.

Kuvailet haaveitasi olla niinkuin koriste-esine. Jos joku ostais ja veis kotiin ja pyyhkis pölyt.

Laajenna maailmankuvaasi oman napasi ulkopuolelle. Mene vaikka johonkin itseäsi kiinnostavan harrastuksen pariin. Sieltä vois löytyä kavereita tai jopa sielunkumppani.
Esim. eläinsuojeluhommat, SPR, kuorolaulu, vapaapalokunta, elokuvakerho...

Anonyymi kirjoitti:

Koita nyt vain jaksaa sitä työtä. Eka kymmenen vuotta menee hujauksessa. Ja on lomia ja vapaapäiviä ja 8 tunnin jölkeenkin jää aikaa palautua. Olet vielä alkumetreillä.
Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.

Kuvailet haaveitasi olla niinkuin koriste-esine. Jos joku ostais ja veis kotiin ja pyyhkis pölyt.

Laajenna maailmankuvaasi oman napasi ulkopuolelle. Mene vaikka johonkin itseäsi kiinnostavan harrastuksen pariin. Sieltä vois löytyä kavereita tai jopa sielunkumppani.
Esim. eläinsuojeluhommat, SPR, kuorolaulu, vapaapalokunta, elokuvakerho...

Lue lisää

Töiden löytäminen on minun kohdalla monen vaivan takana. Siivoustyötä en voi tehdä, koska ei ole ajokorttia ja kärsin ihottumista. Puhelinmyynnissä kuivan suun oireet ja äänen käheytyminen toisivat hankaluuksia. Palvelualalla työskentelystä olen pitänyt, ja tällä hetkellä opiskelenkin merkonomiksi.

Kesäkin tulee olemaan hemmetin ankeaa yksin kotona, televisiota katsoen tai pelaten. Jos olisikin omia resursseja, niin loisin kesätyöpaikkani itse. Ei minulla ole autoa, eikä lähipiirikään voi auttaa. En edes uskalla kysyä. Ainoastaan saatan olla siskon kissaa hoitamassa, siinä onkin minun ajanvietteeni.

Olen aivan hemmetin huono ihmisten kanssa. Olen aina ollut niin eristäytynyt lukuun ottamatta töitä, vaikka töiden ulkopuolellakin viettänyt aikaa yksinäni. Kansalaisopistollakin olen tullut vain harjoittelemaan, en solmimaan ystävyyssuhteita. Tammikuussa aloitan englannin kertauksen ja voimajoogan. Pakko on saatava vartalolle voimaa, kun ruoanlaittokin tekee kipeää käsille. Japanin kielen oppiminenkin kiinnostaisi, nyt lähinnä pintapuolisesti tutustunut kirjoitusjärjestelmään.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Koita nyt vain jaksaa sitä työtä. Eka kymmenen vuotta menee hujauksessa. Ja on lomia ja vapaapäiviä ja 8 tunnin jölkeenkin jää aikaa palautua. Olet vielä alkumetreillä.
Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.

Kuvailet haaveitasi olla niinkuin koriste-esine. Jos joku ostais ja veis kotiin ja pyyhkis pölyt.

Laajenna maailmankuvaasi oman napasi ulkopuolelle. Mene vaikka johonkin itseäsi kiinnostavan harrastuksen pariin. Sieltä vois löytyä kavereita tai jopa sielunkumppani.
Esim. eläinsuojeluhommat, SPR, kuorolaulu, vapaapalokunta, elokuvakerho...

Lue lisää

Me ite eläinsuojeluhommiin.....pelasta possut.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo tulee kyllä olemaan pitkäaiakinen teema elämässäsi, mitä kaikkea vaille olet jäänyt, ja siihen liittyvä häpeä, joka taas vaikuttaa ihmissuhteisiin. Suosittelen, että jossain vaiheessa käyt läpi psykoterapian.

Lue lisää

Psykoterapiaa olen harkinnut ihan muista syistä. Olen miettinyt pitkään sitä, että mahdonko olla varhain traumatisoitunut koulukiusattuna ja omasta tahdosta eristäytyneenä. Molemmissa kyse on syystä ja seurauksesta.

Elämäni aikana olen saanut kaikenlaisia diagnooseja, jopa todella leimaaviakin, jotka on onneksi kumottu. Mietin, että saako varhainen traumatisoituminen minut näyttämään joidenkin silmissä heikkolahjaiselta. Oppimisvaikeuksiin ja autismin kirjoon uskon omalla kohdallani edelleen, sillä onhan minulla tutkitusti epätasainen kykyprofiili. Mutta heikkolahjainen, se taitaa olla aika kaukaa haettu vaikka olen pitkään uskonut olevani sellainen, vaikka kokonaistulos olisi heikon ja heikon keskitason välimaastossa.

Hankaluutena on sitten se, että psykoterapiaan ei pääse niin vaan. Jos minulla olisi rahaa, niin varmasti marssisin suorinta tietä yksityiselle ja varmasti olisi terapiapaikka auki. Olen niin huono vaatimaan, enkä edes uskallakaan käydä kädenvääntöä asioista.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Töiden löytäminen on minun kohdalla monen vaivan takana. Siivoustyötä en voi tehdä, koska ei ole ajokorttia ja kärsin ihottumista. Puhelinmyynnissä kuivan suun oireet ja äänen käheytyminen toisivat hankaluuksia. Palvelualalla työskentelystä olen pitänyt, ja tällä hetkellä opiskelenkin merkonomiksi.

Kesäkin tulee olemaan hemmetin ankeaa yksin kotona, televisiota katsoen tai pelaten. Jos olisikin omia resursseja, niin loisin kesätyöpaikkani itse. Ei minulla ole autoa, eikä lähipiirikään voi auttaa. En edes uskalla kysyä. Ainoastaan saatan olla siskon kissaa hoitamassa, siinä onkin minun ajanvietteeni.

Olen aivan hemmetin huono ihmisten kanssa. Olen aina ollut niin eristäytynyt lukuun ottamatta töitä, vaikka töiden ulkopuolellakin viettänyt aikaa yksinäni. Kansalaisopistollakin olen tullut vain harjoittelemaan, en solmimaan ystävyyssuhteita. Tammikuussa aloitan englannin kertauksen ja voimajoogan. Pakko on saatava vartalolle voimaa, kun ruoanlaittokin tekee kipeää käsille. Japanin kielen oppiminenkin kiinnostaisi, nyt lähinnä pintapuolisesti tutustunut kirjoitusjärjestelmään.

- AP

Lue lisää

Sä oot saanu kenkää jokaikisestä duunistasi ja ne menevät ulosottoon ennen joulua.

Anonyymi kirjoitti:

Sä oot saanu kenkää jokaikisestä duunistasi ja ne menevät ulosottoon ennen joulua.

Itse asiassa ovat työsuhteet ovat olleet määräaikaisia ja yksi oli toistaiseksi voimassaoleva. 17-vuotiaana olin kesätöissä päiväkodissa muutaman viikon, 18-vuotiaana olin puhelinmyyjänä kaksi kuukautta ennen työssäoppimisen alkamista ravintolassa, 20-25-vuotiaana olin ravintola-alalla extratyöntekijänä kunnes koronan myötä työt vähenivät ja ketjun ravintolat menivät kiinni, minkä takia irtisanoin itse itseni. Sen jälkeen olin yhteensä 6 kk työkokeilussa erikoismyymälässä.

En ole kertaakaan perseillyt pahasti työpaikoilla, myöhästellyt useita kertoja yms. mikä johtaisi potkujen saamiseen. Ei minulla työpaikat ole lennosta vaihtuneet, eikä varmasti tule vaihtumaan ellen sitten olisi epäonnekas, joka olisi jossain kurjassa työpaikassa. En silloin rääkkäisi itseäni hetkeäkään paikassa, jossa oltaisiin kuin keskitysleirillä.

Viimeksi katsoin työpaikkailmoitusta Espresso Housesta, josta totesin, että niihin riistofirmoihin en astu jaloillani edes asiakkaan roolissa. Sen sijaan tuen mahdollisuuksien mukaan paikallisempia kahviloita tai ravintoloita, ja ne olkoot sellaista ylellisyyttä eli vähemmän palaa rahaa sellaisiin. Lähinnä jossain toisessa kaupungissa käydessä olen syönyt tai herkutellut paikallisisaa kahviloissa/ravintoloissa Espresso Housien ja McDonald'sien sijaan.

Puhelinmyyntiä kokeilin toisenkin kerran, mutta se kokeilu päättyi lyhyeen omasta aloitteesta johtuen niska- ja hartiakivuista sekä puhumisen vaikeudesta, kun piti sitä samaa litaniaa lukea joka tunti tuntemattomille ihmisille. Pomo vaikutti ihan ok:lta, ensimmäisessä puhelinmyyntifirmassa sain sellaisen vaikutelman pomosta, että piti alkaa tyrkyttäjäksi jos selän takana kyttäsi. Ja se ensimmäinen puhelinmyyntifirma oli pahamaineinen huijarifirma.

Toihan se puhelinmyynti toki kokemusta: tottui veemäisiin ihmisiin tunnista toiseen eikä vieraisiin numeroihin soittaminen/vastaaminen pelota. Mitä myymälä- ja ravintolatyössä on kohdannut asiakaspalvelijoiden huonoa kohtelua, niin se on tuntunut aika pieneltä verrattuna puhelinmyyjänä olemiseen, jollaisena saa kuulla olevansa jopa huora ja käsketään painumaan vittuun. En muista kertaakaan tarjoilijana tai myyjänä kuulleen asiakkaalta tuollaista kieltä. Ja nekin yksittäisiä tapauksia, puhelinmyyjillä se on ihan arkipäivää.

- AP

Voihan miehelle sanoa, otatko minut yksityiseksi vosuksesi. Annan mitä ikinä keksit pyytää

Anonyymi kirjoitti:

Psykoterapiaa olen harkinnut ihan muista syistä. Olen miettinyt pitkään sitä, että mahdonko olla varhain traumatisoitunut koulukiusattuna ja omasta tahdosta eristäytyneenä. Molemmissa kyse on syystä ja seurauksesta.

Elämäni aikana olen saanut kaikenlaisia diagnooseja, jopa todella leimaaviakin, jotka on onneksi kumottu. Mietin, että saako varhainen traumatisoituminen minut näyttämään joidenkin silmissä heikkolahjaiselta. Oppimisvaikeuksiin ja autismin kirjoon uskon omalla kohdallani edelleen, sillä onhan minulla tutkitusti epätasainen kykyprofiili. Mutta heikkolahjainen, se taitaa olla aika kaukaa haettu vaikka olen pitkään uskonut olevani sellainen, vaikka kokonaistulos olisi heikon ja heikon keskitason välimaastossa.

Hankaluutena on sitten se, että psykoterapiaan ei pääse niin vaan. Jos minulla olisi rahaa, niin varmasti marssisin suorinta tietä yksityiselle ja varmasti olisi terapiapaikka auki. Olen niin huono vaatimaan, enkä edes uskallakaan käydä kädenvääntöä asioista.

- AP

Lue lisää

Ja voit kirjoittaa romaanin näillä höpötyksilläsi
Mutta tuskin mikään kustantamo ottaa käsikirjoitusta vastaan.
Juoni on aika heikko.
Mielikuvitusta ei juuri löydy
Mikään mitä kirjoitat ei ole totta.Ei kaikki täällä olijat ole idiootteja

Kenoa tulee silloin tällöin tehtyä, mutta ei sitä joka kauppareissulla tarvitse törsätä rahoja uhkapeleihin. Eivät ole loppujen lopuksi niin tärkeitä asioita elämässäni. Joskus tullut kolmesti elämässä parin sadan euron voitot. Tällä hetkellä raaputan joulukalenteriarpaa. Siitä voittanut joskus 10-20 euroa.

- AP

Mieheni on syntynyt vuonna 1940 ja kumpikin meistä on aina käynyt töissä

Anonyymi kirjoitti:

Mieheni on syntynyt vuonna 1940 ja kumpikin meistä on aina käynyt töissä

Vaimoni töissäkäymisen jatkamisessa ei olisi ollut mitään järkeä!
Johtuen omasta tulotasostani emme olisi saaneet lapsiamme yhteiskunnalliseen päivähoitoon ja vaomoni palkka olisi mennyt yksityisen kustannuksiin!
Jälkeenkin päin olemme itse ja myös lapsemme pitäneet kotihoitovuosia hyvänä ratkaisuna.
Toinen asia oli työni luonne. En viihtynyt samassa työssä pitkään. 3:n vuoden jälkeen alkoi tuntumaan, etten saa siitä enää mitään uutta. Pisin jakso samassa työssä oli 6 vuotta.
Työpaikan vaihto merkitsi myös paikkakunnan vaihtoa jolloin kotiäiti ja alle kouluikäiset lapset kulkivat mukana vaivatta.
Penskojen kouluikä sai aikaan ok:n hankkimisen ja perheen vakiintumisen pitsi, että itse kävin hankkimassa elämisen edellytykset milloin mistäkin.
Penskojen tultua murkkuikään meni vaimoni virkistäytymään osa-aikaiseksi iltakassaksi.
52v iässä sai kassa jäädä koska tavoittelemamme "eläköitymisajankohta" oli jo mennyt pari vuotta pitkäksi.

Yritän kyllä sitä, hankkia ammatin. Välillä masentaa tämä elämä sairaana ihmisenä, jolla on rajatut mahdollisuudet elämässä pärjätä.

Nyt maksettava opintolainaa pois, joka on kova hinta kolme vuotta keskeytyneistä opinnoista opettajien todetessa, että autismin kirjolaisuus ei ole mikään hyvä yhdistelmä ko. alalle. Olivat ihan oikeassa, koska sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toimimisessa ja verbaalisuudessa oli puutetta, en nyt sentään sano kenellekään päin naamaa, että onpa ruma tms. vaan osaan olla silloin hiljaa. Tietoa taas osasin hakea. Jos minulla olisi rahkeita kouluttautua korkeammalle, ehkä olisin sitten joku asiantuntija liittyen erityisen tuen tarpeisiin, vammaisuuteen, kehitysvammaisuuteen jne.

Todella stressaavaa ollut tuo opintolainan takaisin maksaminen, mitä varten hakenut korkoavustusta. Olen pankin kanssa sopinut, että maksan joka vuosi 3 kk välein tietyn summan, niin ei tule yllätyksiä sitten. Ensi viikolla maksan 329 euroa yhteensä, mikä tuli yllätyksenä mutta rahat sain hankittua itse puhtaana käteen.

Kun vain saisi sen työpaikan, niin voisi edes itselleen ostaa jotain. Kohta varmaan myyn tuon Ikean sohvani 100-150 eurolla, mikä on hyvässä kunnossa. Maksoi Ikeassa aikoinaan 399 euroa. Siinäpä sitten lattialla istun telkkaria katsoen. Tai katson keittiöpöydän äärestä .

Vitriiniäkin harkitsen Iittalan Essence-laseille, jotka kirpputorilta ostin ja mahdollisesti muillekin löydöille, ja kyllä, kierrän Kontit ja kierrätysmyymälät, mutta vielä ei ole tullut mieleistä vastaan ja tietysti jos tulee, niin silloin ei olekaan mahdollisuutta maksaa sitä kuljetusmaksuineen.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Yritän kyllä sitä, hankkia ammatin. Välillä masentaa tämä elämä sairaana ihmisenä, jolla on rajatut mahdollisuudet elämässä pärjätä.

Nyt maksettava opintolainaa pois, joka on kova hinta kolme vuotta keskeytyneistä opinnoista opettajien todetessa, että autismin kirjolaisuus ei ole mikään hyvä yhdistelmä ko. alalle. Olivat ihan oikeassa, koska sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toimimisessa ja verbaalisuudessa oli puutetta, en nyt sentään sano kenellekään päin naamaa, että onpa ruma tms. vaan osaan olla silloin hiljaa. Tietoa taas osasin hakea. Jos minulla olisi rahkeita kouluttautua korkeammalle, ehkä olisin sitten joku asiantuntija liittyen erityisen tuen tarpeisiin, vammaisuuteen, kehitysvammaisuuteen jne.

Todella stressaavaa ollut tuo opintolainan takaisin maksaminen, mitä varten hakenut korkoavustusta. Olen pankin kanssa sopinut, että maksan joka vuosi 3 kk välein tietyn summan, niin ei tule yllätyksiä sitten. Ensi viikolla maksan 329 euroa yhteensä, mikä tuli yllätyksenä mutta rahat sain hankittua itse puhtaana käteen.

Kun vain saisi sen työpaikan, niin voisi edes itselleen ostaa jotain. Kohta varmaan myyn tuon Ikean sohvani 100-150 eurolla, mikä on hyvässä kunnossa. Maksoi Ikeassa aikoinaan 399 euroa. Siinäpä sitten lattialla istun telkkaria katsoen. Tai katson keittiöpöydän äärestä .

Vitriiniäkin harkitsen Iittalan Essence-laseille, jotka kirpputorilta ostin ja mahdollisesti muillekin löydöille, ja kyllä, kierrän Kontit ja kierrätysmyymälät, mutta vielä ei ole tullut mieleistä vastaan ja tietysti jos tulee, niin silloin ei olekaan mahdollisuutta maksaa sitä kuljetusmaksuineen.

- AP

Lue lisää

Kyllä nainen voi elää tietyn aikaa myymällä itseään, mutta ikä tulee vastaan vaikka kuinka kiritäisi naamaa ja pillua

Miehesi voisi lopettaa pelailun ja mennä salille. Muutenkin alkaa panostamaan ulkoiseen ja sisäiseen viehättävyyteen. Voisit tulla puhtaaseen ruoan tuoksuiseen kotiin. Myös lapsenhoito kuuluu miehellesi.

Kustantaa itse?
Yhteinen talous, yhteiset varat, velat ja omaisuus. Aiheesta ei tarvitse keskustella.

"Töitä nykypäivänä naiset haluaa tehdä eikä mitään miehen elätettävänä."

Hallituksen höpinät työvoimapulasta ovat propagandaa - eivät tosiasioita.

Työttömiä sen sijaan on paljon.

MUTTA:

Jos palattaisiin takaisin tuohon "mies elättää" -systeemiin, niin silloinhan naiset joukolla irtisanoutuisivat töistään.

Ja kun puolet työvoimasta (=naiset) siis katoaisivat kokonaan työmarkkinoilta, silloin miehille riittäisi paremmin töitä, kun ei olisi naisia työmarkkinoilla kilpailemassa niistä samoista vähistä työpaikoista.

Tuo "mies elättää" -systeemi siis saattaisi toimiakin.

Mutta ei niin kauan kun on naisia työelämässä - jolloin monelle miehelle ei riitä työpaikkaa.

Eli yksilön valintana ei onnistu - mutta jos koko yhteiskuntaa muutettaisiin, voisi alkaa ennennäkemätön nousukausi.

Anonyymi kirjoitti:

"Töitä nykypäivänä naiset haluaa tehdä eikä mitään miehen elätettävänä."

Hallituksen höpinät työvoimapulasta ovat propagandaa - eivät tosiasioita.

Työttömiä sen sijaan on paljon.

MUTTA:

Jos palattaisiin takaisin tuohon "mies elättää" -systeemiin, niin silloinhan naiset joukolla irtisanoutuisivat töistään.

Ja kun puolet työvoimasta (=naiset) siis katoaisivat kokonaan työmarkkinoilta, silloin miehille riittäisi paremmin töitä, kun ei olisi naisia työmarkkinoilla kilpailemassa niistä samoista vähistä työpaikoista.

Tuo "mies elättää" -systeemi siis saattaisi toimiakin.

Mutta ei niin kauan kun on naisia työelämässä - jolloin monelle miehelle ei riitä työpaikkaa.

Eli yksilön valintana ei onnistu - mutta jos koko yhteiskuntaa muutettaisiin, voisi alkaa ennennäkemätön nousukausi.

Lue lisää

Ei toimisi. Jos toista miljoonaa naista poistuisi työelämästä, ei miehiä riittäisi heitä korvaamaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Töitä nykypäivänä naiset haluaa tehdä eikä mitään miehen elätettävänä."

Hallituksen höpinät työvoimapulasta ovat propagandaa - eivät tosiasioita.

Työttömiä sen sijaan on paljon.

MUTTA:

Jos palattaisiin takaisin tuohon "mies elättää" -systeemiin, niin silloinhan naiset joukolla irtisanoutuisivat töistään.

Ja kun puolet työvoimasta (=naiset) siis katoaisivat kokonaan työmarkkinoilta, silloin miehille riittäisi paremmin töitä, kun ei olisi naisia työmarkkinoilla kilpailemassa niistä samoista vähistä työpaikoista.

Tuo "mies elättää" -systeemi siis saattaisi toimiakin.

Mutta ei niin kauan kun on naisia työelämässä - jolloin monelle miehelle ei riitä työpaikkaa.

Eli yksilön valintana ei onnistu - mutta jos koko yhteiskuntaa muutettaisiin, voisi alkaa ennennäkemätön nousukausi.

Lue lisää

Jos kaikki naiset irtisanoutuis niin suomen kansantalous supistuisi niin paljon että maa olisi konkurssissa. Sote-palveluita ei enää olisi, siellä on suuri osa työntekijöistä naisia.

Jaa, se vaatinee tietysti jonkun korkeakoulutuksen, johon minulla ei ole rahkeita. En ole oikein innostunut kirjoittamaan mitään fiktiota.

Jos minulla olisi rahaa matkustaa, resursseja ja kielitaitoa, niin tutustuisin eri kulttuureihin ja kirjoittaisin aiheita mm. naisten asemasta islamilaisissa maissa, poliittisesta epäkorrektiudesta, tositapahtumiin perustuvista asioista tai ihmisistä. Keskittyisin enemmän faktapohjaisuuteen.

Kirjailijalla pitää olla myös hyvä sanavarasto. Ollessani lapsi minulla todettiin kielellisen kehityksen häiriötä ja vieläpä vaikea-asteisena. Tätä diagnoosia ei tosin enää löydy tuoreemmista tiedoista, vaan se on autismi ja oppimisvaikeudet. Ihan tuoreissa psykologin testeissäkin kielelliset taitoni olivat alle ikätason. Niistä testeistä on kolme vuotta aikaa, missä kävin ammatillisen erityisopettajan huolen takia, kun en pärjännyt sosiaalialalla käytännön työssä.

Oppimisvaikeutta minulla onkin matematiikassa, mutta eipä monet muutkaan aineet olleet helppoja, vaikka suoritin ne peruskoulussa yleisopetuksessa lukuun ottamatta matematiikkaa. Olin seiskan oppilas, muutamia kaseja sain yhteiskuntaopistista ja äidinkielestä. Helpoin tie minulle oli laiskottelu inhotessani kokeisiin lukemista.

Faktaa on se, että en ole samalla viivalla ammatinvalinnan suhteen. Minulle ehdotettiin aikoinaan erityisammattikoulua, mutta sen verran osasin pitää pääni, etten suostunut. Hain itse tietoa ko. kouluista ja myöhemmin ajateltuani, että hyvä, etten koskaan hakenut erityisammattikouluun, sillä omien havaintojen mukaan sillä tutkintodistuksella päätyy työkyvyttömyyseläkkeelle, työtoimintaan tai avustaviin töihin (esim. merkonomina päätyykin hyllyttäjäksi). Yhden T1-arvosanan sain ravintola-alalta ensimmäisestä harjoittelusta johtuen haasteista suunnitella omaa työtä. Sen jälkee minulle alkoi kehkeytyä omatoimisuutta. Ehkä joku armeija olisi ollut sopiva paikka minulle, koska siellä joku kertoo, mitä tehdään ja miten.

Nykyään ei ole ongelmia omantoiminnan ohjauksessa ja tällä hetkellä huonoimmat arvosanani ovat matemaattisista tehtävistä, joten kuten osaan ja jotain taas en osaa. Muista tutkinnon osista tullut H3- ja H4-arvosanoja. Kunhan en miksikään taloushallinnon merkonimiksi suuntaa, niin pärjään varmaan ok. Rakastin ainakin olla ensimmäisessä työharjoittelussa kierrätyskeskuksessa, minkä kautta minua alkoi kiinnostamaan mm. Nuutajärven lasin, Riihimäen lasin valmistamat tuotteet.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Jaa, se vaatinee tietysti jonkun korkeakoulutuksen, johon minulla ei ole rahkeita. En ole oikein innostunut kirjoittamaan mitään fiktiota.

Jos minulla olisi rahaa matkustaa, resursseja ja kielitaitoa, niin tutustuisin eri kulttuureihin ja kirjoittaisin aiheita mm. naisten asemasta islamilaisissa maissa, poliittisesta epäkorrektiudesta, tositapahtumiin perustuvista asioista tai ihmisistä. Keskittyisin enemmän faktapohjaisuuteen.

Kirjailijalla pitää olla myös hyvä sanavarasto. Ollessani lapsi minulla todettiin kielellisen kehityksen häiriötä ja vieläpä vaikea-asteisena. Tätä diagnoosia ei tosin enää löydy tuoreemmista tiedoista, vaan se on autismi ja oppimisvaikeudet. Ihan tuoreissa psykologin testeissäkin kielelliset taitoni olivat alle ikätason. Niistä testeistä on kolme vuotta aikaa, missä kävin ammatillisen erityisopettajan huolen takia, kun en pärjännyt sosiaalialalla käytännön työssä.

Oppimisvaikeutta minulla onkin matematiikassa, mutta eipä monet muutkaan aineet olleet helppoja, vaikka suoritin ne peruskoulussa yleisopetuksessa lukuun ottamatta matematiikkaa. Olin seiskan oppilas, muutamia kaseja sain yhteiskuntaopistista ja äidinkielestä. Helpoin tie minulle oli laiskottelu inhotessani kokeisiin lukemista.

Faktaa on se, että en ole samalla viivalla ammatinvalinnan suhteen. Minulle ehdotettiin aikoinaan erityisammattikoulua, mutta sen verran osasin pitää pääni, etten suostunut. Hain itse tietoa ko. kouluista ja myöhemmin ajateltuani, että hyvä, etten koskaan hakenut erityisammattikouluun, sillä omien havaintojen mukaan sillä tutkintodistuksella päätyy työkyvyttömyyseläkkeelle, työtoimintaan tai avustaviin töihin (esim. merkonomina päätyykin hyllyttäjäksi). Yhden T1-arvosanan sain ravintola-alalta ensimmäisestä harjoittelusta johtuen haasteista suunnitella omaa työtä. Sen jälkee minulle alkoi kehkeytyä omatoimisuutta. Ehkä joku armeija olisi ollut sopiva paikka minulle, koska siellä joku kertoo, mitä tehdään ja miten.

Nykyään ei ole ongelmia omantoiminnan ohjauksessa ja tällä hetkellä huonoimmat arvosanani ovat matemaattisista tehtävistä, joten kuten osaan ja jotain taas en osaa. Muista tutkinnon osista tullut H3- ja H4-arvosanoja. Kunhan en miksikään taloushallinnon merkonimiksi suuntaa, niin pärjään varmaan ok. Rakastin ainakin olla ensimmäisessä työharjoittelussa kierrätyskeskuksessa, minkä kautta minua alkoi kiinnostamaan mm. Nuutajärven lasin, Riihimäen lasin valmistamat tuotteet.

- AP

Lue lisää

Ei kirjailijaksi ryhtyminen vaadi sinänsä mitään ihmeempää koulutusta. Kustantajat arvioivat kirjoituksia sisällön eivätkä kirjoittajan koulutuksen pohjalta.

Tähän ketjuun tuottamasi tekstit ovat virheettömyyden kannalta kiitettäviä eli paljon sivuston keskimääräistä tasoa parempia. Ajatuksistasi saa muutenkin vaivatta selvää, ja kappalejaot ovat onnistuneita. Kannattaa siis erottaa toisistaan kielellisten taitojen suullinen ja kirjallinen osuus.

Fiktion lisäksi asiatekstejäkin tarvitaan, ja niiden kirjoittajiksi kaivataan tietokirjailijoita. Esimerkiksi ilmastonmuutoksesta kirjoittamiseen ei tarvitse matkustaa ympäriinsä, vaan vain kaivaa esiin olemassa olevaa dataa ja yhdistellä eri lähteitä. Englannin osaaminen on toki usein tarpeen, koska se on tieteen yleismaailmallinen kieli, mutta verkostahan löytyy myös käännösohjelmia.

Pitkäaikatyötön

Anonyymi kirjoitti:

Ei kirjailijaksi ryhtyminen vaadi sinänsä mitään ihmeempää koulutusta. Kustantajat arvioivat kirjoituksia sisällön eivätkä kirjoittajan koulutuksen pohjalta.

Tähän ketjuun tuottamasi tekstit ovat virheettömyyden kannalta kiitettäviä eli paljon sivuston keskimääräistä tasoa parempia. Ajatuksistasi saa muutenkin vaivatta selvää, ja kappalejaot ovat onnistuneita. Kannattaa siis erottaa toisistaan kielellisten taitojen suullinen ja kirjallinen osuus.

Fiktion lisäksi asiatekstejäkin tarvitaan, ja niiden kirjoittajiksi kaivataan tietokirjailijoita. Esimerkiksi ilmastonmuutoksesta kirjoittamiseen ei tarvitse matkustaa ympäriinsä, vaan vain kaivaa esiin olemassa olevaa dataa ja yhdistellä eri lähteitä. Englannin osaaminen on toki usein tarpeen, koska se on tieteen yleismaailmallinen kieli, mutta verkostahan löytyy myös käännösohjelmia.

Pitkäaikatyötön

Lue lisää

Enköhän minä usko ihan asiantuntijoiden sanoihin ja jo psykologiset testitkin antavat osviittaa, että millaisiin aloihin minun ei pidä suunnata. Olin viime vuonna ammatillisessa kuntoutusyksikössä, jossa tein psykologin testin, joka ei tosin ollut laajempi verrattuna koulupsykologin teettämään testiin, vaan kyse oli nettitestistä, jonka muistan tehneeni myös ammatinvalintapsykologilla pari vuotta sitten.

Virallisesta psykologin testistä on kolme vuotta aikaa, ja muistan nämä olleen hyviä tuloksia: matriisitehtävä (kutsun sitä Mensa-testiksi, koska tein joskus vitsillä ilmaisversion, vaikka otin sen tosissani ja mietin) olin keskitasoinen ja yleistieto oli hyvällä tasolla. Epätasaisuutta oli paljon. Arvioisin oman älykkyysosamääräni olevan 80-85, vaikka nykyään niin ei saisi luokitella. Tällaisen käsityksen saanut, että matala älykkyysosamäärä on nykyään tabu.

Ammatinvalintapsykologilla sain keskitasoiset tulokset kuviopäättelytesteistä, mitä hieman ihmettelin, sillä ajattelin, että minulla on taatusti hahmotushäiriö. Muut olivat taas heikolla tai heikolla keskitasolla. Epätasaisuutta löytyi.

Ammatillisen kuntoutusyksikön psykologin teettämässä nettitestissä suoriuduin kuviopäättelyistä heikolla keskitasolla ja muista heikosti, joten hän oli sitä mieltä, että joku silmien ja käsien yhteistyötä edellyttävä ammatti olisi minulle sopiva. Kuntoutusohjaaja sekä lääkäri olivat myös sitä mieltä, että mitään teoreettista alaa eivät suosittele minulle. Äidinkieli ei ollut minun vahvuuksiani psykologin mukaan, eikä sanavarasto ollut laaja. Pidän hyvin mahdollisena, koska olihan minulla lapsena diagnosoitu kielellinen kehityshäiriö ja kävin sen takia puheterapeutilla. Kyllä tuollaisilla korteilla olisi ihan mahdotonta luoda kirjailijan uraa. Minulla ei ole mikään paras tietämys biologiasta ja maantiedosta. Hyvä, kun tiedän pääkaupungit ja eri Euroopan maita sekä jotain perusbiologiaa, muuta en sitten osaakaan. Olin kutosen oppilas biologiassa että maantiedossa.

Harkitsin jopa tuolloin aikoinaan ammatinvalintapsykologin ehdottamaa logistiikka-alaa (varastopuoli) ja itse löysin välinehuoltajan ammatin, josta kiinnostuin työnkuvan puolesta ja palkkakin lienee kohtalainen. Myöhemmin tajuttuani, että olen kärsinyt pitkään atooppisesta ihottumasta ja olen pölylle herkkä, joten välinehuolto ja varastotyö oli unohdettava. Kuitenkin jo kotonakin käytän hajuusteettomia tai luonnollisia hygieniatuotteita ja siivousaineita, joten miten pärjäisin välinehuollossa kemikaalien keskellä, kun ravintola-alallakin sain päänsäryn siivousaineen tuoksusta. Olen entistä enemmän herkistynyt noille kemikaaleille.

Siinä silmien ja käsien yhteistyötä edellyttävässä työssä on hieman sekin ongelma, että olen liian "hieno" ulkotöihin ja joihinkin likaisiin töihin. Haluan suojata ihoani auringolta, joten en syystäkään suostu ulkotöihin. Ihan kuin jostain menneiltä ajoilta, jolloin rusketus oli ulkotyöläisten merkki ja ruskettumattomuus rikkaiden merkki. Siivoojaksi en osaisi kuvitella itseäni, vaikka pidän ko. työtä tärkeänä. En tajua, mistä olen omaksanut itselleni tuollaisen persoonan. Joskus sitä haaveili olevansa kuin streotyyppiset rikkaat, jotka eivät koske mihinkään likaiseen ja keskittyvät vain laittamaan itseään. Osaan tästä aiheesta välillä heittää huumoria ja jopa todella mustaa huumoria.

Onhan taitelijoissakin toisaalta tällaisia outoja tyyppejä ja jopa niin "hienoja". Oma pukeutumisenikin on välillä kuin taiteilijoilla ja välillä sitä miettii, että olisin varmasti niissä piireissä hyväksytympi omana itsenäni. Selittääkin varmaan sen, että miksi oma musiikkimaku pitää sisällään ihan outojakin artisteja, mutta samalla myös musiikin neroja kuten David Bowie, Klaus Nomi jne. Yhdistävä tekijä on myös se, että nämä olivat samanlaisia introverttejä ja molemmilla oli omat esiintymishahmonsa. Itsekin saan hieman itsevarmuutta, kun pukeudun hieman erikoisemmin/koristeellisemmin ja kopsuttelen niitein koristelluissa nilkkureissa.

Jos osaisin edelleen piirtää, niin ehkä olisin joku taiteilija, jos rahkeita edes riittäisi. Vaikka olisin, en olisi niin naiivi, että luulisin eläväni taiteella. Varmaan minut savustettaisiinkin ulos niistä piireistä, koska olen liian epäkorrekti. Omaa lajiani olisivat satiiri ja musta huumori sarjakuvissa, jos olisin taiteilija. Tai vaikka esittäisin noita lajeja sisältävissä esityksissä, elokuvissa, sketseissä yms. Olin muiden aikuisten mielestä hyvä piirtäjä ollessani lapsi. Harmi, kun en saanut yläasteella kuvataidetta valinnaiseksi, niin olisi päässyt jotenkin kehittymään. Olin kuitenkin 9:n oppilas kuvataiteessa. Nyt tuntuu, että pää lyö tyhjää. Aivoni ovat varmasti syöpyneetkin liian passiiivisesta ja laiskasta elämäntyylistä itsetuntoni ollessani pitkäänkin alhaalla sekä pelätessäni nuorempana sosiaalisia tilanteita, minkä takia olisin halunnut vapautuksen ryhmätöistä ja käydä vaikka kotikoulua.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Ei kirjailijaksi ryhtyminen vaadi sinänsä mitään ihmeempää koulutusta. Kustantajat arvioivat kirjoituksia sisällön eivätkä kirjoittajan koulutuksen pohjalta.

Tähän ketjuun tuottamasi tekstit ovat virheettömyyden kannalta kiitettäviä eli paljon sivuston keskimääräistä tasoa parempia. Ajatuksistasi saa muutenkin vaivatta selvää, ja kappalejaot ovat onnistuneita. Kannattaa siis erottaa toisistaan kielellisten taitojen suullinen ja kirjallinen osuus.

Fiktion lisäksi asiatekstejäkin tarvitaan, ja niiden kirjoittajiksi kaivataan tietokirjailijoita. Esimerkiksi ilmastonmuutoksesta kirjoittamiseen ei tarvitse matkustaa ympäriinsä, vaan vain kaivaa esiin olemassa olevaa dataa ja yhdistellä eri lähteitä. Englannin osaaminen on toki usein tarpeen, koska se on tieteen yleismaailmallinen kieli, mutta verkostahan löytyy myös käännösohjelmia.

Pitkäaikatyötön

Lue lisää

Tuohon englannin kielen osaamiseen: ei kielipääni ole riittävän hyvä, vaikka käyn kansalaisopistolla opettelemassa sitä omasta halusta. Tiedän, mitä englannin kielessä tarkoitetaan, jos lauseissa ilmenee "There is/are...", tiedän preesensit, imperfektit, perfektit, pluskvamperfektit, futuurit ja could/should-sanojen merkityksen, mutta olen aivan huono puhumaan sitä, sillä helposti mietin, että onko sanajärjestys aina minulla oikea. Jos luen englanniksi, niin joten kuten osaan suomentaa. Musiikkia kuunnellessa osaan joten kuten suomentaa. Varmaan tuosta kurssista on jotain hyötyä, jos edes pientäkin kehitystä on tapahtunut.

Omituista, kun ennen kolmatta luokkaa minua kiinnosti englannin kieli ja sitten se kiinnostus hiipui myöhemmin ala-asteella. Tuolloin kiinnostuin lähinnä tietokoneen äärellä istumisesta ja innostuin novellien kirjoittamisesta. Tämä voinee olla sitä autismin piirrettä, sillä siihen kuuluu myös vaihtuvat kiinnostuksen kohteet. Näköjään tuo kiinnostus englannin kieleen ei ole lähtenyt, ja yritän tajuta edes perusjuttuja.

Yläasteella haaveilin oppivani japania, mutta sen unohdin äidin sanojen takia. Nyt taas aikuisiällä kiinnostui alkoi taas herääämään, mutta olen ollut silti epäileväinen, että tuskin opin. Hiraganat osaan jo tunnistaa. Tämä on vain tällaista pintapuolista tutustumista ja harkitsen vielä pitkään, että raaskiiko koko kielen opettelua edes yrittää niin, että tajuaisi peruskielioppia.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Enköhän minä usko ihan asiantuntijoiden sanoihin ja jo psykologiset testitkin antavat osviittaa, että millaisiin aloihin minun ei pidä suunnata. Olin viime vuonna ammatillisessa kuntoutusyksikössä, jossa tein psykologin testin, joka ei tosin ollut laajempi verrattuna koulupsykologin teettämään testiin, vaan kyse oli nettitestistä, jonka muistan tehneeni myös ammatinvalintapsykologilla pari vuotta sitten.

Virallisesta psykologin testistä on kolme vuotta aikaa, ja muistan nämä olleen hyviä tuloksia: matriisitehtävä (kutsun sitä Mensa-testiksi, koska tein joskus vitsillä ilmaisversion, vaikka otin sen tosissani ja mietin) olin keskitasoinen ja yleistieto oli hyvällä tasolla. Epätasaisuutta oli paljon. Arvioisin oman älykkyysosamääräni olevan 80-85, vaikka nykyään niin ei saisi luokitella. Tällaisen käsityksen saanut, että matala älykkyysosamäärä on nykyään tabu.

Ammatinvalintapsykologilla sain keskitasoiset tulokset kuviopäättelytesteistä, mitä hieman ihmettelin, sillä ajattelin, että minulla on taatusti hahmotushäiriö. Muut olivat taas heikolla tai heikolla keskitasolla. Epätasaisuutta löytyi.

Ammatillisen kuntoutusyksikön psykologin teettämässä nettitestissä suoriuduin kuviopäättelyistä heikolla keskitasolla ja muista heikosti, joten hän oli sitä mieltä, että joku silmien ja käsien yhteistyötä edellyttävä ammatti olisi minulle sopiva. Kuntoutusohjaaja sekä lääkäri olivat myös sitä mieltä, että mitään teoreettista alaa eivät suosittele minulle. Äidinkieli ei ollut minun vahvuuksiani psykologin mukaan, eikä sanavarasto ollut laaja. Pidän hyvin mahdollisena, koska olihan minulla lapsena diagnosoitu kielellinen kehityshäiriö ja kävin sen takia puheterapeutilla. Kyllä tuollaisilla korteilla olisi ihan mahdotonta luoda kirjailijan uraa. Minulla ei ole mikään paras tietämys biologiasta ja maantiedosta. Hyvä, kun tiedän pääkaupungit ja eri Euroopan maita sekä jotain perusbiologiaa, muuta en sitten osaakaan. Olin kutosen oppilas biologiassa että maantiedossa.

Harkitsin jopa tuolloin aikoinaan ammatinvalintapsykologin ehdottamaa logistiikka-alaa (varastopuoli) ja itse löysin välinehuoltajan ammatin, josta kiinnostuin työnkuvan puolesta ja palkkakin lienee kohtalainen. Myöhemmin tajuttuani, että olen kärsinyt pitkään atooppisesta ihottumasta ja olen pölylle herkkä, joten välinehuolto ja varastotyö oli unohdettava. Kuitenkin jo kotonakin käytän hajuusteettomia tai luonnollisia hygieniatuotteita ja siivousaineita, joten miten pärjäisin välinehuollossa kemikaalien keskellä, kun ravintola-alallakin sain päänsäryn siivousaineen tuoksusta. Olen entistä enemmän herkistynyt noille kemikaaleille.

Siinä silmien ja käsien yhteistyötä edellyttävässä työssä on hieman sekin ongelma, että olen liian "hieno" ulkotöihin ja joihinkin likaisiin töihin. Haluan suojata ihoani auringolta, joten en syystäkään suostu ulkotöihin. Ihan kuin jostain menneiltä ajoilta, jolloin rusketus oli ulkotyöläisten merkki ja ruskettumattomuus rikkaiden merkki. Siivoojaksi en osaisi kuvitella itseäni, vaikka pidän ko. työtä tärkeänä. En tajua, mistä olen omaksanut itselleni tuollaisen persoonan. Joskus sitä haaveili olevansa kuin streotyyppiset rikkaat, jotka eivät koske mihinkään likaiseen ja keskittyvät vain laittamaan itseään. Osaan tästä aiheesta välillä heittää huumoria ja jopa todella mustaa huumoria.

Onhan taitelijoissakin toisaalta tällaisia outoja tyyppejä ja jopa niin "hienoja". Oma pukeutumisenikin on välillä kuin taiteilijoilla ja välillä sitä miettii, että olisin varmasti niissä piireissä hyväksytympi omana itsenäni. Selittääkin varmaan sen, että miksi oma musiikkimaku pitää sisällään ihan outojakin artisteja, mutta samalla myös musiikin neroja kuten David Bowie, Klaus Nomi jne. Yhdistävä tekijä on myös se, että nämä olivat samanlaisia introverttejä ja molemmilla oli omat esiintymishahmonsa. Itsekin saan hieman itsevarmuutta, kun pukeudun hieman erikoisemmin/koristeellisemmin ja kopsuttelen niitein koristelluissa nilkkureissa.

Jos osaisin edelleen piirtää, niin ehkä olisin joku taiteilija, jos rahkeita edes riittäisi. Vaikka olisin, en olisi niin naiivi, että luulisin eläväni taiteella. Varmaan minut savustettaisiinkin ulos niistä piireistä, koska olen liian epäkorrekti. Omaa lajiani olisivat satiiri ja musta huumori sarjakuvissa, jos olisin taiteilija. Tai vaikka esittäisin noita lajeja sisältävissä esityksissä, elokuvissa, sketseissä yms. Olin muiden aikuisten mielestä hyvä piirtäjä ollessani lapsi. Harmi, kun en saanut yläasteella kuvataidetta valinnaiseksi, niin olisi päässyt jotenkin kehittymään. Olin kuitenkin 9:n oppilas kuvataiteessa. Nyt tuntuu, että pää lyö tyhjää. Aivoni ovat varmasti syöpyneetkin liian passiiivisesta ja laiskasta elämäntyylistä itsetuntoni ollessani pitkäänkin alhaalla sekä pelätessäni nuorempana sosiaalisia tilanteita, minkä takia olisin halunnut vapautuksen ryhmätöistä ja käydä vaikka kotikoulua.

- AP

Lue lisää

Aivot eivät syövy tai muutenkaan vaurioidu tekemättömyydestä, mutta ne kaipaavat harjoitusta. Liikunta kylläkin ns. ravitsee kehoa ja mieltä, ja ulkoliikunta tarjoaa runsaasti hapekasta ilmaa, joka virkistää. Kannattaa siis säännöllisesti harjoittaa lihaksiaan.

Aivoja voi verrata lihaksiin siinä mielessä, että molemmat surkastuvat käyttämättöminä. Harjoittamalla ne taas elpyvät.

Sisähommissa viihtyvälle introvertille kirjailija olisi varsin passeli ammatti, mutta itsehän jokainen tekee parhaaksi katsomansa valinnat. Hyvää jatkoa sinulle!

Pitkäaikatyötön

Anonyymi kirjoitti:

Aivot eivät syövy tai muutenkaan vaurioidu tekemättömyydestä, mutta ne kaipaavat harjoitusta. Liikunta kylläkin ns. ravitsee kehoa ja mieltä, ja ulkoliikunta tarjoaa runsaasti hapekasta ilmaa, joka virkistää. Kannattaa siis säännöllisesti harjoittaa lihaksiaan.

Aivoja voi verrata lihaksiin siinä mielessä, että molemmat surkastuvat käyttämättöminä. Harjoittamalla ne taas elpyvät.

Sisähommissa viihtyvälle introvertille kirjailija olisi varsin passeli ammatti, mutta itsehän jokainen tekee parhaaksi katsomansa valinnat. Hyvää jatkoa sinulle!

Pitkäaikatyötön

Lue lisää

Yritän käydä kaksi kertaa viikossa kaupungin kuntosalilla, kun sain aikuissosiaalityöltä marraskuussa kahden kuukauden summan rahaa + rannekemaksu. Yritän ensi kuusta alkaen itse saada ainakin sen kuukauden maksettua. Suunnittelin myös nostavani 3 kk välein 50 euroa sivuun, jotta saisin maksettua 3 kk aikaa rannekkeelle. Jos olisin oikeutettu vammaistukeen, niin saisin 83 eurolla 1 vuoden ajan käyttää rajattomasti kaupungin saleja ja uimahalleja. Ilman vammaistukea tai työkyvyttömyyseläkettä se maksaisi useita satoja euroja. Reumaperäinen sairauteni ei heikennä toimintakykyä Kelan mukaan.

Olen ollut neljä vuotta liikkumatta, kun silloin alkanut väsymys sai minut ajattelemaan etten jaksa. Luulin syyn olevan vähäisessä unessa tai raudan puutteessa. Todellinen syy väsymykseeni on kuivasilmäisyys, josta edelleen kärsin. Silmälasejakin olen vaihtanut kolme kertaa elämässä. Tarvitsen näköjään tummemmat linssit, ja olen katsonut NorthRayn sinivalolaseja, joita löytyy päivä- kuin iltalaseina. Elämä on liian näyttökeskeistä, koulussa tuijotetaan näyttöjä takamus kiinni tuolissa. Olen herkistynyt juurikin sinivalolle, joka aiheuttaa jatkuvasti silmien kuivuutta silmätippojen käytöstä huolimatta, ja väsyn herkemmin.

Nyt huonon fyysisen kunnon takia minulle on tullut todella pelottavia oireita. En ole koskaan ennen potenut aivosumua, ärtyneisyyttä, päänsärkyjä ja keskittymiskyvyttömyyttä. Nämä oireet ovat tulleet aikuisiällä. Olen ihan varma, tähän syyllisenä on myös ruutukeskeisyys huonon fyysisen kunnon lisäksi.

Olin oppinut nauttimaan liikunnasta 20-vuotiaana kuntosalin kautta. Minä, joka lapsena vihasin liikuntaa ja oli motorisesti kömpelö. Viime viikolla kävin salilla kaksi kertaa viikossa, kun nyt tuntuu saavan aikaa työharjoittelulta. Eilen kokeilin kuntosalilaitteiden lisäksi vetokuminauhatreenejä. Ehkäpä seuraavaksi kahvakuulalla, jos jotain on vielä jäänyt mieleen.

Tykkään kotonani laittaa ruokaa ja leipoa itse. Syön nykyään eri lailla, koska sairauden takia keho ei siedä viljoja ja tämän myötä löysin vähähiilihydraattisen ruokavalion, joka sopii minulle. Olen mielestäni fyysisesti kömpelö, joten en koe sopivani keittiön puolelle töihin. Johan minä ammattikouluaikoina jännitin muiden edessä harjoitella juomien tekoa sen nopeuden takia. Yksin ollessa olen taas tuntenut oloni "turvallisemmaksi". Olen varmaan outo ja salaperäinen. Opiskellessani ravintola-alaa olin kiinnostunut vain kahvilatyöstä sen fyysisen helppouden takia verrattuna annosruokaravintolaan. Asiakaspalvelussa pärjäsin hyvin, koska siinä ei näkynyt kömpelyyteni.

Kaupan ala tässä mielessä suht. helpompi, ja kuvittelen itseni tulevaisuudessa töissä jossakin luontaistuotekaupassa tai kirpputorilla. Olen hakenut itse asiassa töitä mm. Normalista ja Tokmannilta.

- AP

Toisin sanoen kerrot satuja. En ole uskonut sanaakaan, olet vajakki. Et ole edes nainen, vaan ukko

Kummaa, kun miehet valittavat tai harmittelevat suomalaisnaisten epänaisellisuutta ja ollaan kiinnostuneita enemmän venäläisistä naisista heidän naisellisuuden vuoksi. Tosin olen ymmärtänyt, että venäläiset naiset lienevät koulutettujakin, että ihan kenen tahansa vätyksen ei kannata edes tutustua venäläisiin naisiin.

Olen käsittänyt, että venäläiset naiset kyllä käyvät töissä, jos haluavat tai on pakko, mutta vastuu taloudellisesta huolehtimisesta jää miehelle.

Kyllä sitä itsekin miettii, että jos minulla olisi rajattomat mahdollisuudet elämässä, niin olisin korkeintaan keskituloinen ihminen. Jos minulla olisi älykkyyttä, niin ehkä olisin joku ravitsemusasiantuntija, kun minua näköjään kiinnostaa tietää, miten erilaiset lisäaineet yms. vaikuttavat ihmisten sairastumiseen ja tämän takia olen karsinut ruokavaliosta aspartaamin, prosessoidut tuotteet yms.

Tai sitten lukisin kovia tieteitä. En mitään sellaista, missä vaaditaan matematiikkaa, vaan sellaista, missä voisin hyödyntää kiinnostusta politiikkaa ja yhteiskuntaa kohtaan. Ehkä olisin kansanedustaja.

Nuo ovat epärealistisia, mutta onhan se joskus kivaa haaveilla ja kuvitella, jos asiat olisi toisin. Ei minun lapsuudessa ollut inspiroivia ihmisiä vaikeuksineen, ja luulin, ettei kenelläkään julkisuuden henkilöllä yms. ole mitään erityisen tuen tarpeita, vaan kaikki ovat pärjänneet elämässään. Toki köyhissä oloissa kasvaneita on ollut, mutta se onkin ihan eri asia. Lahjakkuudet ja tähdet syntyvät, lahjakkuutta ja tähteyttä ei saada rahallakaan.

- AP

Venäjällä mies saa nykyään kurinpidon nimissä hakata vaimoaan. Kunhan ei ihan sairaalakuntoon asti.

Anonyymi kirjoitti:

Venäjällä mies saa nykyään kurinpidon nimissä hakata vaimoaan. Kunhan ei ihan sairaalakuntoon asti.

Se valtio ja yhteiskunta on muutenkin ajastaan jäljessä satoja vuosia.

Anonyymi kirjoitti:

Kummaa, kun miehet valittavat tai harmittelevat suomalaisnaisten epänaisellisuutta ja ollaan kiinnostuneita enemmän venäläisistä naisista heidän naisellisuuden vuoksi. Tosin olen ymmärtänyt, että venäläiset naiset lienevät koulutettujakin, että ihan kenen tahansa vätyksen ei kannata edes tutustua venäläisiin naisiin.

Olen käsittänyt, että venäläiset naiset kyllä käyvät töissä, jos haluavat tai on pakko, mutta vastuu taloudellisesta huolehtimisesta jää miehelle.

Kyllä sitä itsekin miettii, että jos minulla olisi rajattomat mahdollisuudet elämässä, niin olisin korkeintaan keskituloinen ihminen. Jos minulla olisi älykkyyttä, niin ehkä olisin joku ravitsemusasiantuntija, kun minua näköjään kiinnostaa tietää, miten erilaiset lisäaineet yms. vaikuttavat ihmisten sairastumiseen ja tämän takia olen karsinut ruokavaliosta aspartaamin, prosessoidut tuotteet yms.

Tai sitten lukisin kovia tieteitä. En mitään sellaista, missä vaaditaan matematiikkaa, vaan sellaista, missä voisin hyödyntää kiinnostusta politiikkaa ja yhteiskuntaa kohtaan. Ehkä olisin kansanedustaja.

Nuo ovat epärealistisia, mutta onhan se joskus kivaa haaveilla ja kuvitella, jos asiat olisi toisin. Ei minun lapsuudessa ollut inspiroivia ihmisiä vaikeuksineen, ja luulin, ettei kenelläkään julkisuuden henkilöllä yms. ole mitään erityisen tuen tarpeita, vaan kaikki ovat pärjänneet elämässään. Toki köyhissä oloissa kasvaneita on ollut, mutta se onkin ihan eri asia. Lahjakkuudet ja tähdet syntyvät, lahjakkuutta ja tähteyttä ei saada rahallakaan.

- AP

Lue lisää

Ja lisätäkseni vielä, että usein kotona ollessa tulee ajateltua, että miten ihanaa olisikaan tehdä töitä yksin. Autismin kirjolaisena tämä ominaisuus korostuu entisestään. Joskus ammattikouluaikoina haaveilin tulevani kahvilayrittäjäksi kunnes totuus tuli esiin, että matemaattisten vaikeuksien takia minusta ei olisi koko hommaan, koska yrittäjänä pitää pyöritellä numeroita. Hyvä, kun en sentään laske 2+2=1.

Kiinnostun niin kapeasti asioista. Ravintola-alaa opiskellessa kiinnotuin vain kahvilatyöstä johtuen sen fyysisestä helppoudesta, ettei tarvinnut kantaa annosruokia ja juomia pöytiin toisin kuin À la carte-ravintoloissa. Kun yritin opiskella nuorisonohjaajaksi, niin minua kiinnosti kyllä kaikki aihealueet, mutta erityisesti tavoitteeni oli suunnata erityisnuorisotyöhön hakiessani itsenäisesti tietoa erilaisista tuen tarpeista. Sosiaalisesti en ole ollenkaan taitava, vaikka osaan käyttäytyä hyvin ja yritän tulla kaikkien kanssa toimeen. En ole silti verbaalisesti lahjakas, mitä tulee small talkin osaamattomuuteen ja prosessoin liian hitaasti asioita. Puheenikin voi olla hieman syrjähtelevää.

Itse asiassa olin vuonna 2014 aikeissa keskeyttää jopa ravintola-alan opiskelun, kun kolme kertaa epäonnistuin työssäoppimisessa (À la carte-tarjoilu) johtuen selkä- ja niskakivuista. Kolmannessa paikassa olin ruveta itkemään kantaessani lautasia ja tuntui, että olisi tehnyt mieli ruveta huutamaan, kun olin melkein kompastua painavien lautasten kanssa. Sulkeuduin siellä paikalla täysin omiin oloihin yrittäessäni paeta pahaa oloa. Lopulta suoritin kyseisen harjoittelun koulun kahviossa. Sain ihan selvästi tuosta harjoittelusta silloin traumoja, joka sai minut ajattelemaan silloin, että en koskaan enää opiskele, jos siellä on jotain epämiellyttäviä asioita, joita en halua tehdä. Nykyään lähinnä vain jään miettimään, että no mitähän tuosta nyt tulee ja saanko edes alinta hyväksyttyä arvosanaa, mutta en halua kerjätäkään sääli-ykköstä. Hyvinhän se tulokselliseen toimintaan keskittyvä näyttö meni.

Kivaa olla näin syrjäytynyt ja syrjäytetty. Olen väsyneen yksinhuoltajan kasvattama lapsi, isäni oli vätys ja alkoholisoitunut, vanhempani erosivat ollessani pieni. Peruskoulu ei alkanut oppikirjamallisesti, kun huomattiin, etten kehittynyt samalla lailla kuin muut ja sen takia tuplasin esikoulun ja olin ala-asteen pienluokassa. Neljännellä luokalla minulla todettiin ahdistuneisuushäiriö. Minua kiusattiin ilman, että olisin itse aloittanut koko kiusaamista ja keksittiin kaikenlaisia juoruja, en ole koskaan kokenut kaveruutta enkä ole uskaltanut omatoimisesti tutustua ihmisiin pelätessäni muiden negatiivisia reaktioita. Ihan tuossa jo on syitä, miksi en muuta koskaan takaisin pienelle paikkakunnalle, jossa lapsuuteni vietin, vaikka olisi miten edullista ja pääsisin työttömänä kunnan kuntosalille maksutta treenaamaan.

Liian passiivinen ja laiska elämäntyyli, haaveena liian mukava ja helppo elämä. Tuossa varmasti syitä, miksi aivoni ovat niin surkastaneet enkä tajua sosiaalisista kuvioista mitään. Yrittänyt toki jotenkin korjata asiaa, ja työpaikalla minun on ollut sentään edes vähän helpompi olla johtuen siitä, että siellä noudatetaan sääntöjä, eikä laiskotella ja pidetä hauskaa.

Ruokavalioni saanut sentään korjattua 20-vuotiaana lisäämällä tuoreita kasviksia, laadukkaita proteiinin lähteitä ja luonnollisia rasvoja, enkä näin ollen kaipaa McDonalds'n ruokaa enkä kaipaa Coca Colaa. Olin ihan riippuvainen Coca Colasta, näyttää näköjään nuo riippuvuudet kulkevan suvussa isän puolelta. Olin lapsuudessa nettiriippuvainen, ihan käytöskin kieli siitä, jos ei päässyt nettiin. Olin silloin ärtyisällä tuulella, jos nettiin en päässyt. Olen edelleen nettiriippuvainen ja koin tulleeni riippuvaiseksi sekä liian passiiviseksi vuonna 2020 opiskelujen keskeytymisen jälkeen. Varsinkin some koukuttaa minua, koska siihen pääsee helposti käsiksi, vaikkei minulla olisi siellä mitään tekemistä. Silti vain jaksan tuijottaa jotain Instagramia, että onko tullut tykkäyksiä. Tuo tykkäyksien kyttääminen on verrattavissa huumeisiin. TikTokiin en sentään koukutu, enkä halua syövyttää aivoja sellaisella saastalla sen enempää kuin pornollakaan.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Se valtio ja yhteiskunta on muutenkin ajastaan jäljessä satoja vuosia.

Mutta Venäjällä ei tarvitse sietää Trans- homo- lesboagendaa.

Juurihan Venäjällä säädettiin uusia lakeja, joiden tarkoitus on edistää parisuhteiden ja lasten syntymistä.

Saanko arvata:

Putin aikoo jatkaa sotimista Ukrainassa yli 20 vuotta.

Niinpä nyt piakkoin syntyvät poikavauvat ovat 18 vuotta myöhemmin tervetulleita Venäjän armeijaan ja siten Ukrainaan taistelemaan Venäjän puolella.

Ainakin Putinilla on pitkälle tulevaisuuteen ulottuvat suunnitelmat, jos ei muuta.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta Venäjällä ei tarvitse sietää Trans- homo- lesboagendaa.

Juurihan Venäjällä säädettiin uusia lakeja, joiden tarkoitus on edistää parisuhteiden ja lasten syntymistä.

Saanko arvata:

Putin aikoo jatkaa sotimista Ukrainassa yli 20 vuotta.

Niinpä nyt piakkoin syntyvät poikavauvat ovat 18 vuotta myöhemmin tervetulleita Venäjän armeijaan ja siten Ukrainaan taistelemaan Venäjän puolella.

Ainakin Putinilla on pitkälle tulevaisuuteen ulottuvat suunnitelmat, jos ei muuta.

Lue lisää

"Mutta Venäjällä ei tarvitse sietää Trans- homo- lesboagendaa."

No jopas on valtava etu Venäjälle! On se suvaitsevaisuus vain niin ihmeen vaikeaa joillekin, ihan naurattaa tuollainen.

Anonyymi kirjoitti:

Ja lisätäkseni vielä, että usein kotona ollessa tulee ajateltua, että miten ihanaa olisikaan tehdä töitä yksin. Autismin kirjolaisena tämä ominaisuus korostuu entisestään. Joskus ammattikouluaikoina haaveilin tulevani kahvilayrittäjäksi kunnes totuus tuli esiin, että matemaattisten vaikeuksien takia minusta ei olisi koko hommaan, koska yrittäjänä pitää pyöritellä numeroita. Hyvä, kun en sentään laske 2 2=1.

Kiinnostun niin kapeasti asioista. Ravintola-alaa opiskellessa kiinnotuin vain kahvilatyöstä johtuen sen fyysisestä helppoudesta, ettei tarvinnut kantaa annosruokia ja juomia pöytiin toisin kuin À la carte-ravintoloissa. Kun yritin opiskella nuorisonohjaajaksi, niin minua kiinnosti kyllä kaikki aihealueet, mutta erityisesti tavoitteeni oli suunnata erityisnuorisotyöhön hakiessani itsenäisesti tietoa erilaisista tuen tarpeista. Sosiaalisesti en ole ollenkaan taitava, vaikka osaan käyttäytyä hyvin ja yritän tulla kaikkien kanssa toimeen. En ole silti verbaalisesti lahjakas, mitä tulee small talkin osaamattomuuteen ja prosessoin liian hitaasti asioita. Puheenikin voi olla hieman syrjähtelevää.

Itse asiassa olin vuonna 2014 aikeissa keskeyttää jopa ravintola-alan opiskelun, kun kolme kertaa epäonnistuin työssäoppimisessa (À la carte-tarjoilu) johtuen selkä- ja niskakivuista. Kolmannessa paikassa olin ruveta itkemään kantaessani lautasia ja tuntui, että olisi tehnyt mieli ruveta huutamaan, kun olin melkein kompastua painavien lautasten kanssa. Sulkeuduin siellä paikalla täysin omiin oloihin yrittäessäni paeta pahaa oloa. Lopulta suoritin kyseisen harjoittelun koulun kahviossa. Sain ihan selvästi tuosta harjoittelusta silloin traumoja, joka sai minut ajattelemaan silloin, että en koskaan enää opiskele, jos siellä on jotain epämiellyttäviä asioita, joita en halua tehdä. Nykyään lähinnä vain jään miettimään, että no mitähän tuosta nyt tulee ja saanko edes alinta hyväksyttyä arvosanaa, mutta en halua kerjätäkään sääli-ykköstä. Hyvinhän se tulokselliseen toimintaan keskittyvä näyttö meni.

Kivaa olla näin syrjäytynyt ja syrjäytetty. Olen väsyneen yksinhuoltajan kasvattama lapsi, isäni oli vätys ja alkoholisoitunut, vanhempani erosivat ollessani pieni. Peruskoulu ei alkanut oppikirjamallisesti, kun huomattiin, etten kehittynyt samalla lailla kuin muut ja sen takia tuplasin esikoulun ja olin ala-asteen pienluokassa. Neljännellä luokalla minulla todettiin ahdistuneisuushäiriö. Minua kiusattiin ilman, että olisin itse aloittanut koko kiusaamista ja keksittiin kaikenlaisia juoruja, en ole koskaan kokenut kaveruutta enkä ole uskaltanut omatoimisesti tutustua ihmisiin pelätessäni muiden negatiivisia reaktioita. Ihan tuossa jo on syitä, miksi en muuta koskaan takaisin pienelle paikkakunnalle, jossa lapsuuteni vietin, vaikka olisi miten edullista ja pääsisin työttömänä kunnan kuntosalille maksutta treenaamaan.

Liian passiivinen ja laiska elämäntyyli, haaveena liian mukava ja helppo elämä. Tuossa varmasti syitä, miksi aivoni ovat niin surkastaneet enkä tajua sosiaalisista kuvioista mitään. Yrittänyt toki jotenkin korjata asiaa, ja työpaikalla minun on ollut sentään edes vähän helpompi olla johtuen siitä, että siellä noudatetaan sääntöjä, eikä laiskotella ja pidetä hauskaa.

Ruokavalioni saanut sentään korjattua 20-vuotiaana lisäämällä tuoreita kasviksia, laadukkaita proteiinin lähteitä ja luonnollisia rasvoja, enkä näin ollen kaipaa McDonalds'n ruokaa enkä kaipaa Coca Colaa. Olin ihan riippuvainen Coca Colasta, näyttää näköjään nuo riippuvuudet kulkevan suvussa isän puolelta. Olin lapsuudessa nettiriippuvainen, ihan käytöskin kieli siitä, jos ei päässyt nettiin. Olin silloin ärtyisällä tuulella, jos nettiin en päässyt. Olen edelleen nettiriippuvainen ja koin tulleeni riippuvaiseksi sekä liian passiiviseksi vuonna 2020 opiskelujen keskeytymisen jälkeen. Varsinkin some koukuttaa minua, koska siihen pääsee helposti käsiksi, vaikkei minulla olisi siellä mitään tekemistä. Silti vain jaksan tuijottaa jotain Instagramia, että onko tullut tykkäyksiä. Tuo tykkäyksien kyttääminen on verrattavissa huumeisiin. TikTokiin en sentään koukutu, enkä halua syövyttää aivoja sellaisella saastalla sen enempää kuin pornollakaan.

- AP

Lue lisää

Älä jaksa enää, ei kukaan jaksa lukea kaikkea valetta
Lopeta jo tuo paskan jauhaminen

Olet väärässä. Alapäällä ei tee yhtään mitään, jos yläpää ei ole kunnossa.

Ennemmin elettäisin itseni myymällä pimeää viinaa, jos minulla olisi rahaa ostaa Virosta myytäviä juomia. Siitä tulee vähemmän mielenterveydellisiä ongelmia ja mainehaittaa kuin itsensä myymisestä. Varkaaksi minusta ei koskaan olisi. Ei, vaikka joutuisin syömään pieniä kiviä elääkseni.

Seksityön seuraukset kun voi tulla myöhemmin eteen, vaikka olisi lopettanut ne hommat aikoja sitten. En voisi kuvitellakaan, että kohtaisin jonkun tapaamistani asiakkaista työpaikalla tai koulussa. Siinä olisi aika kiusallinen tilanne edessä. Ja varsinkin, jos olisin jossain OnlyFansissa ollut ja poistamisen jälkeenkin olisi vielä materiaalia jollain pornosivuilla muiden katsottavana.

Kaiken lisäksi en halua tukea sellaista sivustoa, jonka perustaja on syyllistynyt talousrikoksiin ja mitä anteeksi antamattomiin tekoihin (epälty lapsipornosta). Naiset ovat tuon miehen tuotteita, joita miehet ostavat.

OnlyFansista näemme, miten alas yhteiskunta on vajonnut, jos pitää ruveta itseään myymään. Ei tässä maassa edes työttömänkään ole tarvinnut ruveta itseään myymään tai joutua asumaan kadulle. Kait se kielii sosiaaliturvamme heikkenemisestä, minkä pikkasen ymmärrän, vaikken koko seksityötä ihaile. Tuskinpa moni tekemisen ilosta haluaa huorata. Ei minulla olisi mitään kanttia ryhtyä lähteä hommaan mukaan, vaikka olisi mikä tilanne, kuten aiemmin kirjoitin.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Olet väärässä. Alapäällä ei tee yhtään mitään, jos yläpää ei ole kunnossa.

No kunhan tajuaa levittää haaransa ja rahastaa asiakkaan, niin ei yläpäältä muuta vaadita.

Anonyymi kirjoitti:

No kunhan tajuaa levittää haaransa ja rahastaa asiakkaan, niin ei yläpäältä muuta vaadita.

On aika traagista tajuta että Suomen työelämä toimii täsmälleen samoilla periaatteilla kuin huoraaminen. Työn myyjä on alistettu huoran asemaan.

Anonyymi kirjoitti:

No kunhan tajuaa levittää haaransa ja rahastaa asiakkaan, niin ei yläpäältä muuta vaadita.

Miksi hemmetin ihmeessä joku haluaa ilmaista typeryytensä ja yksinkertaisuutensa ilmoille julkisella foorumilla? Ha apua ja kehity.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi hemmetin ihmeessä joku haluaa ilmaista typeryytensä ja yksinkertaisuutensa ilmoille julkisella foorumilla? Ha apua ja kehity.

H a e ...

Anonyymi kirjoitti:

Olet väärässä. Alapäällä ei tee yhtään mitään, jos yläpää ei ole kunnossa.

Kyllä ihmiskauppa täälläkin kukoistaa, kelpaa minkälainen nainen tahansa ukoille alustaksi

En pidä tuosta islamista sen misogynian, homofobian ja uskonnonvapauden kunnioittamattomuuden takia. Se pitää naisia syyllisinä siihen, jos houkuttelevat miehiä liian paljastavalla pukeutumisella tai ihan jo farkut ja t-paita päällä, jolloin nainen on syyllinen. Olen pitkään pitänyt itseäni ateistina, jonka takia uskonnot ovat minulle olleet vieraita. Tosin viime aikoina minua on kiinnostanut Jumala, ja Jeesuksesta lukiessani olen todennut, että ehkä hän minunlaista syntistä myös rakastaa. Harkitsin jopa joskus liittyväni mormonikirkkoon, mutta se ei lopulta tunnu omalta jutulta ollessani kahvin ja teen juoja ja viinikin maistuu joskus hyvän lounaan yhteydesssä.

Sen sijaan taas ortodoksinen kirkko on rupenut minua kiinnostamaan. Pidän sen estetiikasta. En voi tajuta, että miten minä, niin moderniksi ja itsenäiseksi naiseksi julistautunut olen kiinnostunut uskonnosta. Mitä olen perehtynyt hieman paremmin ortodoksisuuteen, ymmärrän että pappeudesta ei ole kyse misogyniasta ja onhan ortodoksisessa kirkossa naisille muita tehtäviä.

Siitä lottovoitosta: jos voittaisin, niin pitäisin rahat itselläni, mutta ei haittaisi, jos joku mies osuisi kohdalle. Voisin toki auttaa jotakin lähimmäistä, jos jollakin olisi kova rahapula sairauden yms. takia. Minä perustaisin niillä voittorahoilla hyväntekeväisyysjärjestön, joka auttaa vähävaraisia suomalaisia. Tuollainen haave oli minulla joskus 20-vuotiaana huomatessani oman kansan ahdingon. Pidän tosin hyvin epätodennäköisenä jonkun järjestön perustamista ammattikoulutaustaisena ihmisenä, jolla ei ole rahkeita kouluttautua pidemmälle eikä ole sosiaalista lahjakkuutta.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

En pidä tuosta islamista sen misogynian, homofobian ja uskonnonvapauden kunnioittamattomuuden takia. Se pitää naisia syyllisinä siihen, jos houkuttelevat miehiä liian paljastavalla pukeutumisella tai ihan jo farkut ja t-paita päällä, jolloin nainen on syyllinen. Olen pitkään pitänyt itseäni ateistina, jonka takia uskonnot ovat minulle olleet vieraita. Tosin viime aikoina minua on kiinnostanut Jumala, ja Jeesuksesta lukiessani olen todennut, että ehkä hän minunlaista syntistä myös rakastaa. Harkitsin jopa joskus liittyväni mormonikirkkoon, mutta se ei lopulta tunnu omalta jutulta ollessani kahvin ja teen juoja ja viinikin maistuu joskus hyvän lounaan yhteydesssä.

Sen sijaan taas ortodoksinen kirkko on rupenut minua kiinnostamaan. Pidän sen estetiikasta. En voi tajuta, että miten minä, niin moderniksi ja itsenäiseksi naiseksi julistautunut olen kiinnostunut uskonnosta. Mitä olen perehtynyt hieman paremmin ortodoksisuuteen, ymmärrän että pappeudesta ei ole kyse misogyniasta ja onhan ortodoksisessa kirkossa naisille muita tehtäviä.

Siitä lottovoitosta: jos voittaisin, niin pitäisin rahat itselläni, mutta ei haittaisi, jos joku mies osuisi kohdalle. Voisin toki auttaa jotakin lähimmäistä, jos jollakin olisi kova rahapula sairauden yms. takia. Minä perustaisin niillä voittorahoilla hyväntekeväisyysjärjestön, joka auttaa vähävaraisia suomalaisia. Tuollainen haave oli minulla joskus 20-vuotiaana huomatessani oman kansan ahdingon. Pidän tosin hyvin epätodennäköisenä jonkun järjestön perustamista ammattikoulutaustaisena ihmisenä, jolla ei ole rahkeita kouluttautua pidemmälle eikä ole sosiaalista lahjakkuutta.

- AP

Lue lisää

"Tosin viime aikoina minua on kiinnostanut Jumala, ja Jeesuksesta lukiessani olen todennut, että ehkä hän minunlaista syntistä myös rakastaa."

Minusta tuossa on vain se kristillinen syyllisyysajattelu, että normaalin ihmisen pitäisi pitää itseään jonakin syntisenä ja pyydellä elämäänsä anteeksi. Eli ensin istutetaan ihmiseen syyllisyydentunne, josta sitten pääsee eroon uskomalla henkiolennon anteeksiantoon (ja mieluiten myös liittymällä kirkkoon maksamaan kirkollisveroa). Meno muistuttaa mainostajia, jotka ensin luulottelevat kuluttajalle, että he ovat jotain vailla, vaan eipä hätää, nyt on tuote ostettavissa!

Itseäni kiinnosti jonkin verran buddhalaisuus, jossa jumalat ovat valhetta ja eksytystä. Mutta enpä silläkään oikein mitään tee. Olen ymmärtänyt olevani ihan OK tällaisena, ja tarvitsen uskontoja yhtä paljon kuin terve tarvitsee flunssaa.

Pitkäaikatyötön

Anonyymi kirjoitti:

"Tosin viime aikoina minua on kiinnostanut Jumala, ja Jeesuksesta lukiessani olen todennut, että ehkä hän minunlaista syntistä myös rakastaa."

Minusta tuossa on vain se kristillinen syyllisyysajattelu, että normaalin ihmisen pitäisi pitää itseään jonakin syntisenä ja pyydellä elämäänsä anteeksi. Eli ensin istutetaan ihmiseen syyllisyydentunne, josta sitten pääsee eroon uskomalla henkiolennon anteeksiantoon (ja mieluiten myös liittymällä kirkkoon maksamaan kirkollisveroa). Meno muistuttaa mainostajia, jotka ensin luulottelevat kuluttajalle, että he ovat jotain vailla, vaan eipä hätää, nyt on tuote ostettavissa!

Itseäni kiinnosti jonkin verran buddhalaisuus, jossa jumalat ovat valhetta ja eksytystä. Mutta enpä silläkään oikein mitään tee. Olen ymmärtänyt olevani ihan OK tällaisena, ja tarvitsen uskontoja yhtä paljon kuin terve tarvitsee flunssaa.

Pitkäaikatyötön

Lue lisää

En koe enää vihaavani uskontoja. Kriittisyyttä voin toki esittää niitä kohtaan, erityisesti islamin uskoa kohtaan. Kristinusko on kokenut jonkinlaisen reformaation, ettei täällä tarvitse syntisenkään pelätä teloitusta.

Buddhalaisuus tuntuu vielä noista uskonnoista enemmän omalta, sillä Buddha kehoitti ihmisiä ajattelemaan itse. Voi johtua siitä, että Aasia maanosana (tarkoitan nyt esim. Japania, Thaimaata, Etelä-Koreaa, en Afganistania, Irakia tai Syyriaa) kulttuureineen kiinnostaa minua. Jos minulla olisi rahaa, niin matkustaisin juurikin tuonne suunnille, erityisesti Japaniin sen modernin ja perinteisyyden yhdistelmän takia. Japanin kieli on minusta kauniskin. Haaveilen oppivani sitä. Tunnistan hirganat ja joitain katakanoja sekä niillä kirjoitettuja sanoja.

Suomen historiassakin on ollut erilaisia luonnon uskoja, jotka ovat myös kiinnostavia luetun perusteella, vaikka olenkin uskonnoton. Enemmän niissä on suomalaista toisin kuin kristinuskossa. Kristinuskon suuntauksista näen kuitenkin ortodoksisuuden kiinnostavampana luterilaisuuden sijaan johtuen siitä mystiikasta. Ortodokseilla on myös enemmän visuaalisia elementtejä verrattuna luterilaisuuteen.

- AP

Minulla on tallessa 15-20 vuoden takaisia, minua koskevia papereita mm. lastenneurologin, foniatrian sekä lastenpsykiatrian poliklinikalta, joten eiköhän ole ollut aihetta epäillä jotain olevan ollessani pieni. Jopa lievä kehitysvamma oli diagnosoitu kunnes se kumottiin. Todennäköisesti oli jopa asiantuntijoidenkin tehdä oikeaa arviota, jos tuli väärä diagnoosi lievästä kehitysvammasta, ja varsinkin, jos olin vielä pieni. Diagnoosiksi tarkentui vaikea-asteinen kielellinen kehityshäiriö (tuolloin puhuttiin vielä dysfasiasta) autistisin piirtein. Tämän hetkinen diagnoosi on oppimisvaikeudet ja autismi.

Olin lapsena erityisopetuksen piirissä, ja minun kohdalla suunniteltiin koko opetussuunnitelman yksilöllistämistä. Sellaista ei tuskin harkita ihan kenelle tahansa, jos ei ole oppimisvaikeuksia. Ainoastaan matematiikka oli yksilöllistetty aine, ja olin osittain ison ryhmän mukana ala-asteella. Yläasteen aloittaessa siirryin isompaan ryhmään osittain yksilöllistettynä, mikä tarkoitti sitä, että matematiikan suoritin erityisopetuksessa. Muut aineet sitten suoritin huonoimmillaan arvosanoilla 6 ja parhaimmillaan 7 tai hyvällä tuurilla jopa 8 ilman yksilöllistämistä. Tukiopetusta sain pyydettäessä.

Peruskoulua vihasin helvetisti kiusattuna. Koin paljon turvallisemmaksi olla yksin, eristäytyneenä muista. Olin luokan ujoin. En uskaltanut omatoimisesti tutustua kehenkään ja ihan syystäkin. Elin käytännössä neljän seinän sisällä istuen tietokoneen ääressä tai pelaten konsolilla. Jotain romaaneja luin jonkun verran. Koskaan en liikkunut lukuun ottamatta skootterilla ajelua, eikä korvessa asuminen mahdollistanut minulle mielnekiintoisia ulkoiluaktiviteetteja. Näytteleminen kiinnosti tuossa iässä. En ole tarpeeksi maalainen, kiinnostukseni eivät ole olleet tarpeeksi "maalaismaisia" kuten lätkän pelaamista tai neulomista. Pistäähän se naurattamaan, kun enemmän persoonani muistuttaa mukamas hienon naisen luonnetta, kun en kykene rasittamaan itseäni lumen aurauksella tai muilla ulkotöillä, enkä halua pilata ihoani auringossa. Ihan huumoria tästä saa aikaiseksi. Onneksi edes kuntosalilla käyn, kun nyt sain mahdollisuuden ja yritän saada säästöön kuukausipassia varten. On edes lihakset kunnossa.

Hyvä kun en ole täysin "hikky". Sentään työpaikalle olen kyennyt saapumaan pelkäämättä mitään, ja koen töissä käymisen olleen minulle elämäni parasta aikaa, sillä en ole tuntenut itseäni työpaikkakiusatuksi. Merkonomiopinnoista nautin ja opinnot ovat edenneet saadessani eilen työssäoppimisesta arvosanaksi H3. Ensin kauhulla ajattelin, että en varmasti tule suorittamaan tuloksellisen toiminnan näyttöä edes alimmilla hyväksytyllä arvosanalla, enkä ollut kerjäämässäkään sääliykköstä. Huonoa matematiikan taitoani pystyinkin kompensoimaan sillä, että seurasin harjoittelussa raporttia tuoteryhmittäin sekä tunnusluvuttain (mm. keskimääräinen myyntisumma, myynnit tunnettain) ja että teoriassa ymmärrän opetellut käsitteet.

Koen nyt voivani edes vähän paremmin ammattikoulussa opiskellessa kuin yli vuosi sitten ammatillisessa kuntoutuksessa, jossa koin oloni turhauttavaksi, kun käytiin aamusta iltapäivään läpi päivänselviä asioita ja silmät olivat koko ajan kiinni tietokoneissa, joiden takia silmät olivat jatkuvasti rasitustilassa. Ihan yhtä tyhjän kanssa se oli. Tekisi mieli mennä kertomaan terveiset sinne, että minäpä nyt opiskelenkin teoreettista alaa, vaikkei kyse ole mistään kvanttiteoriasta, likaisen tai pölyisen käytännön työn sijaan. Toki käytännön työtä kaupan alakin pitää sisällään kuten hyllyttämistä tai sommittelua, mikä on ihan jees hommaa.

- AP

Voihan mieskin alkaa emänmäksi, ei muuta kuin haku päälle alan piireihin, niin mies pimppakin saa toka toiminnon.

Minä olen jo nyt miespuolinen lesbo. Naiset kiinnostaa kummasti.

Hehheh, voisinhan toki alkaa transmieheksi. Onneksi voi sentään vaihtaa sukupuoltaan paperilla, niin katsotaan saisinko sitten helpommin töitä ja vaikkapa palkkaa (ei tosin ole ollut tällaista motiivia) enemmän. Jospa työnantajat uskoisi minun oikeasti olevan mies, niin varmasti palkkaavat minut.

- AP

Juuri ostin itselleni joululahjan Rela-hierojien varkkokaupasta, mikä sisältää 2 x 75 minuutin tehohieronta. Ilman joulukampanjaa kaksi 75 minuutin hierontaa maksaisi jopa yli 200 € vertaillessani hintoja.

Pääasiassa varaan kyseiseen paikkaan aina opiskelijoiden hierontaan ja mennä niihin mahdollisuuksien mukaan. Kyseisessä paikassa ammattilaiset ovat paljon tyyriimpiä verrattuna itsenäisiin yrittäjiin, joilla aika harvakseltaan käyn.

Harkitsin jopa Rela-hierojien kanta-asiakkuutta, joka maksaa 60 € vuodessa ja näin saisi ammattilaisten hieronnoista 50 % alennusta. Tein tässäkin vertailua laskemalla, että paljonko 50 % on normaalihintaisesta, ammattilaisen hieronnasta, ja laskujen mukaan edelleen kalliimpi verrattuna itsenäisten yrittäjien tarjoamiin palveluihin, että mieluummin sitten sinne menen tai sitten varaan vain opiskelijoiden hierontaan ajan.

- AP

Yeap, tällaisia mutaatioita suomalaiset mieähet laajalti ovat ja vielä kehua retostelevat aiheella. Niinpä naisväki sinkkuuntuu yhä enenevässä määrin. En tarkoita kuitenkaan, että naista(kaan) pitäisi elättää.

Anonyymi kirjoitti:

Yeap, tällaisia mutaatioita suomalaiset mieähet laajalti ovat ja vielä kehua retostelevat aiheella. Niinpä naisväki sinkkuuntuu yhä enenevässä määrin. En tarkoita kuitenkaan, että naista(kaan) pitäisi elättää.

Lue lisää

Helppoheikki naiset ovat oma lajinsa ja ne kierretään aina kaukaa.

Anonyymi kirjoitti:

Helppoheikki naiset ovat oma lajinsa ja ne kierretään aina kaukaa.

Kyllä ne ovat naiset, jotka helppoheikit kaukaa kiertävät.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ne ovat naiset, jotka helppoheikit kaukaa kiertävät.

ompa katkeraa..

Olet kuitenkin kouluttautunut ja haet töitä. Ei siinä ole mitään häpeämistä, kun olet selvästi yrittänyt pärjätä. Työnsaantiin vaikuttavat muutkin asiat.

Itäisemmistä maista maahanmuuttaneet ovat usein kasvaneet kulttuureissa, joissa naisen paikan katsotaan olevan luontevasti kotona. Eikö sieltä löytyisi miehiä?

Anonyymi kirjoitti:

Olet kuitenkin kouluttautunut ja haet töitä. Ei siinä ole mitään häpeämistä, kun olet selvästi yrittänyt pärjätä. Työnsaantiin vaikuttavat muutkin asiat.

Itäisemmistä maista maahanmuuttaneet ovat usein kasvaneet kulttuureissa, joissa naisen paikan katsotaan olevan luontevasti kotona. Eikö sieltä löytyisi miehiä?

Lue lisää

Taas sain sähköpostiin vastauksen, että valinta ei tällä hetkellä kohdistunut minuun. Hain kahteen myymälään, ja kuvailin, että miten olen hoitanut aiemmat asiakaspalvelu- ja myyntitilanteet, kun jotain konkreettista on tapahtunutkin. En näköjään osaa "myydä" itseäni työnantajille. Olisikin rahkeita kouluttautua pidemmälle, niin riemusta kiljuen otettaisiin jo töihin, jos edes silläkään.

Harmi, kun ei voi koskaan työllistää itseäni perustamalla yrityksen. Arvonlisäveron noustessa yrittäjyys ei houkuttele monia, koska se tarkoittaa myös ostovoiman heikentymistä. Joskus ravintola-alaa opiskellessa haaveilin kahvilayrittäjyydestä, ja sama haave tuli mieleen, kun oli aika keskeyttää nuorisonohjaajan opinnot kunnes realiteetti tuli esiin, että yrittäjän pitää pyöritellä numeroita. Mikään numerotaituri en tunnetusti ole. Minut jos laittaisi tekemään budejotointilaskuja, niin aivot menevät solmuun. Se konkretisoitui merkonomiksi opiskellessa, jolloin totesin, että älkää antako armoykköstä, jos matematiikka menee ihan päin honkia. Suoriuduin matematiikasta T1- ja T2-arvosanoin, jotain oivalsin kuten alv-prosentti-laskut, mutta budjetointi, se vaatikin ajattelua. Hyvä, kun katetuotosta tajuan, että se on muuttuvien kustannusten ja myyntituoton erotus ja budjetoinnin tiedän olevan meno- ja tuloarviointia.

Ryven tässä ahdistuksessa ja epävarmuudessa, kun tuntuu, etten koskaan saa omannnäköistä elämää, johon kuuluu riippumattomuus yhteiskunnasta. Tyypillisen erityislapsiperheen tapaan ottaisin hyvin todennäköisesti mallia äidistä (joka toki normaaliälyinen) tehden useita lapsia, mutta järki vain sanoo, että ei ja se ei ole minun naisen malli.

Jos olisin enemmän älykäs, niin olisin todennäköisesti sellainen uranainen. Tuntuu, että yritän liikaakin erottua, ja joskus kutsun joidenkin musiikki- tai vaatemakua white trashiksi tai massaksi. En ole kiinnostunut, mikä on trendikästä enkä tilaa Temusta monien tapaan mitään, vaan olen sanonut ääneen, että se on epäeettistä,
ympäristöä vahingoittavaa ja ihmisille haitallista liiketoimintaa, myös työntekijöille haitallista tehdessään ultrapikamuotia kemikaalien ympäröimänä ilman asiallista työvaatetusta. Toteutan oikeaa vihreää siirtymää olla tukematta epäeettisiä ja ympäristöä vahingoittavia yrityksiä. En vain monien ihmisten tavoin käy baareissa tai mene jonnekin Kaija Koon keikalle nauttimaan liikaa alkoholia ja kuuntelemaan ihmisten turhanpäiväisiä juttuja. Mieluummin olen yhden ihmisen seurassa ja kuuntelen tämän järkeviä juttuja, joissa on jotain perää.

Harmi, kun ei mennyt geenilotossa seitsemän numeroa oikein. En oikein ihaile sellaista white trash-elämää (otetaan kotiin mitä epämääräisempiä vieraita, törsätään rahat ja päädytään edunvalvontaan, koulut keskeytetään), jota nuorin sisarus, jolla myös todettu pienempänä puheen ja kielellisen kehityksen viivästymää minun tapaan, edustaa. Loput sisaruksistani ovat taas nk. normaaleja ja lähihoitajiksi päätyneet ja yksi on akateeminen, eikä heillä ole mitään oppimisen vaikeuksia yms. paitsi jotain pientä taisi olla parilla, jotka puheterapeutilla saatiin kuntoon.

Vain minä voin vaikuttaa ja lopettaa kärsimyksen olla tekemättä lapsia. En halua pahoinpidellä heitä, ja suurinta rakkautta
lasta kohtaan on tiedostaa ja olla tekemättä lapsia, ettei minun elämä toistu heissä.

- AP

Ei minulla ole samanlaisia lähtökohtia, koska minulla on LAAJA-ALAISIA OPPIMISVAIKEKSIA ja AUTISMIN KIRJOA. Pitää näköjään kirjoittaa isoin kirjaimin diagnoosini, että menee perille. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet korvaavat 80-luvulla käytetyn heikkolahjaisuus-termin, kun halutaan olla niin korrekteja ja hienotunteisia tänä päivänä, ettei ihmisiä leimattaisi. Heikkolahjaisuus on tosiaan vielä normaalijakaumaan kuuluvaa, mutta vähäistä älykkyyttä. Se luo sosiaalisia ongelmia. Olen älyllisesti heikon ja heikon keskitason välimaastossa, kuviopäättely ja yleistietous olivat hyvällä tasolla testien mukaan. Minulla on epätasainen kykyprofiili autistiseen tapaan.

Niin turhautunut olenkin, kun en ole saanut mistään töitä. Vain muutamaan haastatteluun olen päässyt. Valmistuneena merkonomina olen hakenut töitä myymälöistä. Tuli jopa haettua huoltoasemaltakin osoittaakseni aktiivisuutta TE-keskukselle kunnes haastattelussa työn todellinen luonne konkretisoitui: kolmivuorotyö ja Sjögrenin syndroomasta johtuvasta väsymyksestä en uskaltanut harkita asiaa. Sen lisäksi siellä myös salilla työskentelevältä edellytettin osaamista keittiöllä, mikä on minulle hepreaa ja ripeyttä vaativaa.

On niin turhauttavaa, kun selaan vain nettiä. Ei vain mikään tahdo kiinnostaa, kun ei riitä kykyjä mihinkään eikä ole ollut itseluottamusta. Minulla on Sjögrenin syndrooman tuomia terveysongelmia erityisesti ne oireet liittyvät silmiin, jotka kuivuvat herkästi, jopa punoittavat ja kärsivät valonarkuudesta, joiden takia väsyn herkemmin ja päähän koskee helpomminm En kärsinyt tällaisesta vielä 20-vuotiaana. Kärsin myös atooppisesta ihottumasta, joka puhkesi 18-vuotiaana ravintola-alaa opiskellessa, mm. sitrushedelmiä raastaessa, tiskatessa.

Hyvän kirjoitustaidon omaavana olisin todennäköisesti toimittaja, kun kiinnostaa tietää maailmasta, mutta se edellyttää korkeakoulutusta eikä sinne älykkyysosamäärä siitä. Siinä olisikin siisti sisätyö ja voi keskittyä asioihin ihmisten sijaan, vaikka siinäkin edellytetään jonkinlaista sosiaalista kanssakäymistä. Koulun kuraattori kutsui minua kriittiseksi, syvälliseksi ja analyyttiseksi. Keneltäkään muulta en ole koskaan kuullut sellaista kehua paitsi anonyymeilta palstalaisilta. Kukaan minua tutkinut henkilökään ei ole tällaista havaintoa tehnyt, vaan olen ollut ahdistusherkkä (pitää paikkansa), stressaantunut (piti paikkansa peruskouluaikana), totinen (piti paikkansa) ja urautunut (kyllä piti paikkansa yhden haaveen kanssa, mistä puhuin kaiken aikaa viidennellä luokalla, ehkä se oli myös keino sivuuttaa isääni liittyvät asiat lastenpsykiatrian poliklinikalla). Oli kuvailtu jopa ikäistään pienemmäksi. Saatoin ollakin lapsenomaisempi, toisaalta taas pelkäsin puhua joistain asioista ajatellessani, että sellaisista ei saa puhua tai tulee turpaan, vaikken edes suutani avannut kaikista asioista. Ei oikeasti olisi turpaan tullut, korkeintaan suututtu. Ihan itse on pitänyt hakea tietoa, esim. seksuaalisuuteen liittyen, mutta tietoa en ole sentään kavereilta tai puoskareilta hankkinut, vaan oikeilta asiantuntijoilta.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Ei minulla ole samanlaisia lähtökohtia, koska minulla on LAAJA-ALAISIA OPPIMISVAIKEKSIA ja AUTISMIN KIRJOA. Pitää näköjään kirjoittaa isoin kirjaimin diagnoosini, että menee perille. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet korvaavat 80-luvulla käytetyn heikkolahjaisuus-termin, kun halutaan olla niin korrekteja ja hienotunteisia tänä päivänä, ettei ihmisiä leimattaisi. Heikkolahjaisuus on tosiaan vielä normaalijakaumaan kuuluvaa, mutta vähäistä älykkyyttä. Se luo sosiaalisia ongelmia. Olen älyllisesti heikon ja heikon keskitason välimaastossa, kuviopäättely ja yleistietous olivat hyvällä tasolla testien mukaan. Minulla on epätasainen kykyprofiili autistiseen tapaan.

Niin turhautunut olenkin, kun en ole saanut mistään töitä. Vain muutamaan haastatteluun olen päässyt. Valmistuneena merkonomina olen hakenut töitä myymälöistä. Tuli jopa haettua huoltoasemaltakin osoittaakseni aktiivisuutta TE-keskukselle kunnes haastattelussa työn todellinen luonne konkretisoitui: kolmivuorotyö ja Sjögrenin syndroomasta johtuvasta väsymyksestä en uskaltanut harkita asiaa. Sen lisäksi siellä myös salilla työskentelevältä edellytettin osaamista keittiöllä, mikä on minulle hepreaa ja ripeyttä vaativaa.

On niin turhauttavaa, kun selaan vain nettiä. Ei vain mikään tahdo kiinnostaa, kun ei riitä kykyjä mihinkään eikä ole ollut itseluottamusta. Minulla on Sjögrenin syndrooman tuomia terveysongelmia erityisesti ne oireet liittyvät silmiin, jotka kuivuvat herkästi, jopa punoittavat ja kärsivät valonarkuudesta, joiden takia väsyn herkemmin ja päähän koskee helpomminm En kärsinyt tällaisesta vielä 20-vuotiaana. Kärsin myös atooppisesta ihottumasta, joka puhkesi 18-vuotiaana ravintola-alaa opiskellessa, mm. sitrushedelmiä raastaessa, tiskatessa.

Hyvän kirjoitustaidon omaavana olisin todennäköisesti toimittaja, kun kiinnostaa tietää maailmasta, mutta se edellyttää korkeakoulutusta eikä sinne älykkyysosamäärä siitä. Siinä olisikin siisti sisätyö ja voi keskittyä asioihin ihmisten sijaan, vaikka siinäkin edellytetään jonkinlaista sosiaalista kanssakäymistä. Koulun kuraattori kutsui minua kriittiseksi, syvälliseksi ja analyyttiseksi. Keneltäkään muulta en ole koskaan kuullut sellaista kehua paitsi anonyymeilta palstalaisilta. Kukaan minua tutkinut henkilökään ei ole tällaista havaintoa tehnyt, vaan olen ollut ahdistusherkkä (pitää paikkansa), stressaantunut (piti paikkansa peruskouluaikana), totinen (piti paikkansa) ja urautunut (kyllä piti paikkansa yhden haaveen kanssa, mistä puhuin kaiken aikaa viidennellä luokalla, ehkä se oli myös keino sivuuttaa isääni liittyvät asiat lastenpsykiatrian poliklinikalla). Oli kuvailtu jopa ikäistään pienemmäksi. Saatoin ollakin lapsenomaisempi, toisaalta taas pelkäsin puhua joistain asioista ajatellessani, että sellaisista ei saa puhua tai tulee turpaan, vaikken edes suutani avannut kaikista asioista. Ei oikeasti olisi turpaan tullut, korkeintaan suututtu. Ihan itse on pitänyt hakea tietoa, esim. seksuaalisuuteen liittyen, mutta tietoa en ole sentään kavereilta tai puoskareilta hankkinut, vaan oikeilta asiantuntijoilta.

- AP

Lue lisää

Olen tiedollisesti jäljessä, joten kusisin koko toimittajan homman. Biologiasta ja maantiedosta en tajua mitään paitsi perusjutut, mm. kromosomit määrittävät sukupuolen ja oma tietämys kulttuureista on sitä, että kritisoin niitä välillä. Ei minulle yhtikäs päähän ole tahtonut jäädä täysin kaikki tiedot. Peruskoulussa olin vain kutosia ja seiskoja saava oppilas, mahtui sinne joukkoon jokunen kasikin. Alunperin opetussuunnitelma piti yksilöllistää, mutta lopulta yksilöllistettyjä aineita olivat matematiikka ja fysiikka. Olisin suoraan sanoen pudonnut kärryiltä, jos olisi nuo aineet suorittanut ilman yksilöllistämistä, siitä olisi tullut vain nelosia. Inhottavaa, kun yhdessä ihmisessä on montakin vikaa. On oppimisvaikeuksia (on oikeasti todettu), liian hieno siihen tai tähän hommaan, kun en halua näyttää raskaan työnraatajalta, nyyh hiukset menee pilalle keittiöstä lähtiessä, hyi pilaan kauniin kroppani, jos olisin laitoshuoltajana jne.  Tuollainen wnb-hienostelu sopisi enemmänkin Putous-hahmolle, mutta todellisuudessa minulla on näin koomisia piirteitä, vaikken niillä draamaa aiheuta muiden nähden. Ihan hävettää kertoa tuollaisia seikkoja itsestäni, että miksi ei mikään siivoojan tai leipuri-kondiittorin työ kiinnosta. Jos olisi yhtään matikkapäätä, niin pyrkisin toimistoon. Budjetointilaskut olivat konkretisoituneet minulle opiskeluaikana, joten tiesin jo, että ikinä en suuntaa taloushallinnon puolelle tai toimistoon. Merkonomipuolelta myynnin lisäksi markkinointi ja sisällöntuotanto kiinnostavat, josta sain hyvän arvosanan näyttöä suorittaessa, koska osasin Canvaa apuna käyttäen hyödyntää yrityksen elementtejä ja värimaailmaa somejulkaisuja tehdessä. Ymmärtänyt tosin, että markkinointiviestintään ja sisällöntuotantoon liittyvillä aloilla merkonomit saavat kilpailla tradenomien kanssa, ja tietysti tradenomeja suositaan.

Olen kuitenkin turhautunut olemaan apuna tutun yrityksellä johtuen silmäoireista, koska silmäni koko ajan rasittuvat ja kuivuvat ja päähän alkaa koskemaan ruuduille altistuessa. Ei siellä voi sammuttaa ruutuja, koska ne ovat välttämättömiä yrityksellä. Palkkatuettua työtä en enää harkitse herkkien silmieni takia kyseisessä yrityksessä. Olisin joka päivä väsyneempi, jos tekisin joka päivä töitä ympäristössä, jossa on monta televisioruutua päällä. Olen ollut vain asiakaspalvelijan roolissa, teknistä osaamista ei ole enkä koskaan hahmottaisi sellaisia asioita. Enhän minä osaa mitään korjata tai rakentaakaan. Ruoanlaittokin olisi niin, että tekisin liian hitaasti ja kädet vapisisi pursotuksia tehdessä, kakutkin voi lässähtää, se tuli huomattua ravintola-alaa opiskellessa.

En vain kerta kaikkiaan edusta sitä tyypillistä "maalaisuutta". En kiinnostunut urheilusta, en mistään fyysisestä. No, mönkijällä ja myöhemmin skootterilla ajamisesta taisin korkeintaan nauttia lapsena. Olin hyvä piirtäjä, tein omaa sarjakuvalehteä 4. ja 6. luokalla. Kävin näytelmäkerhossa ja opiskelin ilmaisutaitoa yläasteella. Nuo asiat eivät enää millään näy, vaikka sitten hieman kulutan aikaani tunnettuja, lahjakkaita muusikoita kuunnellen mm. David Bowie ja tulkiten näiden muusikoiden olemuksesta heidän outoutta, syvällisyyttä ja mystisyyttä, mitkä tuntuvat vetoavan minuun helposti. Taitaa minussa asua pieni kulttuuri-ihminen.

Ainoa harrastukseni on ollut tähän mennessä englannin kielen kehittäminen B1-tasolle kansalaisopistolla. Tosin kaikkia sanoja en heti muista, kun ei tietenkään ko. kieltä tule hirveämmin sovellettuja, mutta toisaalta pidän siitä, että päässyt oppimaan "hienompia" sanoja. Olen niin erilainen, outo: ihan perus suomen kieli (ja varsinkaan nuorten käyttämä sekasuomi) ei nappaa, mutta kun kuulen jotain hienompia sanoja, niin sanakirja esiin, vaikka sisäistämisessä menee useita päiviä ja sanojen merkitykset voi unohtuakin myöhemmin. Ihminen, jolla on lapsuudesta asti todettu vaikeuksia puheen ja kielen kehityksestä, ilahtuu, kun kuulee jonkun käyttävän "hienompaa" kieltä.

- AP

Tämä älynväläys haaveilla jostain B-luokan julkkisten elämästä hemmoteltuna tuli vain näin synkkinä kausina mieleen. Tulihan sitä ihan vitsilläkin heitettyä, kun tunnetusti huumorintajuni on musta. Onhan siinä perääkin, kun elämässäni joutunut tyytymään fyysisesti raskaisiin, likaisiin töihin ja sellaisiinkin töihin, jotka eivät ole kiinnostuneet. Jos olisin edes keskinkertainen, niin olisi teoriassa mahdollisuus saada nostettu sosioekonomista asemaa edes kohtuulliseksi.

Aikamoista elämän kovaa koulua oli ravintola-alalla opiskelu, jonka meinasin keskeyttää epämiellyttävien tutkinnon osien takia (à la carte-tarjoilu ja palvelu- ja jakelukeittiön toiminnot), koska ne työt olivat fyysisesti raskaita: lautasten kantelu, enkä saanut kolmatta lautasta ranteen ja kyynärvarren päälle, vapisin jo kahta lautasta kantaessakin ja pelkäsin välillä jopa kompastuvani, että olisi varmasti tehnyt mieli ruveta huutamaan. Onneksi ei sentään niin käynyt, mutta olinhan minä sitä tutkinnon osaa suorittaessa aika itkuinen, vaikka työtä tehdessä pidin itkun parhaan mukaan piilossa. Opettajillekin hoin vastahakoisesti à la carte-tarjoilun lykkäämisen takia, että ei, en halua siihen painajaiseen. Juuri tämä ikävä kokemus sai minut ajattelemaan, että koskaan en opiskele mitään, kun siellä pitää suorittaa jotain vastenmielisiä tutkinnon osia, joita minä en halua suorittaa.

No, kyllähän minä neljän vuoden päästä aloitin uuden tutkinnon opiskelun kiinnostuessani erityisen tuen tarpeista ja vammaistyöstä aloittaessani opiskelun kasvatus- ja ohjausalalla, mutta harjoittelu nuorisotalolla meni käytännön työssä mönkään johtuen heikosta verbaalisuudestani, sillä en osannut selvittää konfliktia yhden porukan kanssa. Muuten olin ihan peruskohtelias, myös niitäkin kohtaan, jotka eivät aina käyttäytyneet hyvin, ja tulin toimeen muiden kanssa. Ei käynyt koskaan mielessä todeta, että tuon kanssa en tee mitään töitä tai oleile samoissa tiloissa. Yhden henkilön kanssa pystynkin keskustelemaan ok ja helposti. Johtajatyyppiä en ole tuollaisten ominaisuuksien takia.

Merkonomi lieneekin ainoa sopiva tutkinto minulle, jossa ei tarvitse hirveämmin paiskia töitä fyysisesti lukuun ottamatta myymälässä työskentelyä. Järjestelmällisenä ja tarkkana ihmisenä suuntaisin toimistoon, jos matematiikka olisi sillä tasolla, että osaisin budjetointilaskut. Minulla aivot menevät jo solmuun yhtälöiden ratkaisemisessa. Tuo matemaattinen oppimisvaikeus on ristiriidassa sen kanssa, että matriisitehtävässä (se kuviopäättelytesti, jota myös psykologitkin käyttävät testeissään) olin keskitasoinen, vaikka looginen päättelykyky ja matemaattinen lahjakkuus pitäisi olla samanaikaisesti.

Kyllä sitä välillä tuntee itsensä toiseksi persoonaksi, mitä haluaisin todellisuudessa olla, mutta minulla ei ole mitään rahkeita tulla sellaiseksi: olisin yhteiskunnallisesti vaikuttava nainen, jos minulla olisi rajattomat mahdollisuudet elämässä. Ehkä jonain toimittajana, jossa voi omaa kirjoitustaitoa hyödyntää ja työskennellä asioiden parissa. Rikokset, kulttuuri, yhteiskunnalliset asiat, eettiset ja ekologiset arvot kiinnostavat minua joten kuten. Ei minulla rahkeet riittäisi edes AMK-tasolle saakka medianomi-opintoihin, jotka voisivat auttaa pääsemään toimittajaksi. Katsoin myös niitä kansanopistojen journalismin linjoja, jotka taitavat orientoida pintapuolisesti, mutta toisaalta niissä näkisikin, että mitä koko hommasta tulisi.

Ehkä yli 60 vuotta sitten minutkin vain olisi poimittu kadulta ja huomattu, että tässä on oikein analyyttinen ja kriittinen nainen, joten kositaan sitä toimittajaksi tai muuksi kirjallista tuotantoa tekeväksi työntekijäksi. Oma persoona ei mitenkään pääse toteutumaan hirveämmin, ja en hirveämmin jaksa small talkkia ja yli-innokkaat lapsetkin aiheuttavat minulle pahoinvointia. Monien keskustelun aiheetkin ovat mielestäni turhia, enkä jaksa ihmisten pinnallisia asioita. Olin yli kolme vuotta sitten kansanopiston järjestämällä työllisyyskurssilla, jossa ihan turhauduin tunnetaitoja ja muuta lässytystä sisältäviin ryhmätöihin, jolloin vain toivoin pääseväni äkkiä pois tilanteesta. Ihmisiä en sitten millään ymmärrä, vaikka välillä viihdyn ihmisten seurassa, jos vain seura on järkevää, ei mitään teekutsuja, ei pinnallisia juttuja. En hirveämmin välitä siskon pitämistä kahvikutsuistakaan, jossa keskustelu pyörii lasten yms. ympärillä. Tuntuu, että naisten keskuudessa on inhottavaa olla, mitä tulee sosiaaliseen kanssakäymiseen. Miesten ymmärtäminen on minulle helpompaa, vaikka en ole kiinnostunut nk. miesten töistä, autoista ja metsästyksestä.

- AP

Sinun pitää vain löytää oman elämäsi Jani Toivonen ja elää tasokasta perhe-elämää.

Voi olla savossa on rikkaita maajusseja, homousrosentti on täällä ainankin korkea

t naapurin masa, rautavaara. savo

Anonyymi kirjoitti:

Sinun pitää vain löytää oman elämäsi Jani Toivonen ja elää tasokasta perhe-elämää.

Tarkoititko automyyjä-Toivosta vai Valon kädet -Toivovsta?

Jotkut tässä maassa käyvät oikeissa töissä, olivatpa lähtökohdat mitkä vaan.
Mutta jos haluaa olla huorana ei sitä mikään kiellä
Mutta naama ja pillu vanhenee. Mikä on sitten kohtalo

Juu, kyllähän kokenut nainen helposti syrjäyttää jonkin Ida Vainion ja pääsee
nopeasti jonkin äveriään julkkiksen kumppaniksi.

Anonyymi kirjoitti:

Juu, kyllähän kokenut nainen helposti syrjäyttää jonkin Ida Vainion ja pääsee
nopeasti jonkin äveriään julkkiksen kumppaniksi.

En seuraa somejulkkiksia. Korkeintaan vilkaisen nopeasti jonkun tilin ja totean: "Nääähhhh...". Ei oikein kiinnosta Iida Vainion suhdesekoilut tai muiden white trash-jutut, joita riittää joissakin somejulkkiksissa.

Somejulkkisten pitää olla supliikkeja, enkä sellainen ole. Muutaman lauseen päästettyäni suusta voin sanoa "mmm" tai "öööhhh..." . Juuri tämän videohaastattelut menevät mönkään, mitä yrittänyt sellaisia tehdä joidenkin yritysten sitä edellyttävän työpaikkahakemuksissa. On kyllä yhdessä naisessa montakin vikaa.

- AP

Jos minun kiinnostusta teatteriin, ilmaisutaitoon olisi jotenkin pystytty ruokkimaan ollessani lapsi, ehkä tekisin stand upia tai esittäisin karikatyyreja tietyistä ihmistyypeistä (mm. muunsukupuoliset, feministit, sovinistit, perussuomalaiset, ateistitkin jopa) somessa. Tai piirtäisin satiirisarjakuvia, jossa juoni keskittyisi todellisiin ilmiöihin kritisoiden niitä mm. massahysteria koronasta, tabuja (naiset rikollisina), naisen uravalinta ryhtyä OnlyFans-tähdeksi, ääriuskovaiseksi kääntyminen, some-elämästä takaisin elämään ilman älylaitteita ja unohtamatta tietenkään suomalaisten stereotypioita parisuhteista, perheistä, suomalaisista naisista ja miehistä.

Muuten en ymmärrä näitä nykyisiä "tähtiä", ennen tähdeksi tulemista piti oikeasti olla jotain, millä erottua. Some"tähdet" ovat niitä, joiden elämä pyörii pinnallisten asioiden keskellä. Helppo samaistumisen kohde massoille.

Harmi, kun peruskoululaisena hyvä piirtäjä nykyään vapisee kynä kädessä. Tämä vapina tuli huomattua pääsykokeissa ja myös psykologin testeissä, jossa piti jatkaa kuviota kynällä. Kävin yhdessä kuvataidekurssissa yrittäessäni kartutettua taitoa uudelleen kansalaisopistolla, ja tuntui, että pelkäsin jotakin, jos keksin jotain, se on naurettavaa. Kaikki intuitioon perustuva on mielestäni "naurettavaa", "typerää". Sellainen tuntuu jotenkin heprealta. Haluan vain jotenkin olla piilossa, ja sen takia koen tietokoneella kirjoittamisen itselleni turvalliseksi, koska voin koska tahansa vetäytyä pois, enkä ole katseiden kohteena.

Harmi, kun on tällainen sisäänpäinkääntyneempi luonteeltaan. Ei sellaisella luonteella verkostoja rakenneta. On ollut vain helpompaa istua vaivattomien nautintojen äärellä pienestä pitäen, joten en ihmettele aivokapasiteetin heikkoutta. Koululaisena en edes omaa huonetta siivonnut. Hyvä, kun en ihan miksikään naispuoliseksi mammanpojaksi ole kasvanut, vaan osaan sentään kotona ruokaa laittaa ja siivota kodin. Tosin parvekkeen siivous ja ikkunoiden pesu tahtovat lykkääntyä helposti, vaikka tiedän miten ne tehdään, mutta parvekkeen siivous näin yksinelävälle fyysisesti raskasta. Laskut ei sentään jää maksamatta, kun ei nyt huvita tai jaksa.

Olen harvoin halukas tai uskalias ottamaan riskejä. Ainoa riski oli opintolainan ottaminen, mutta olin silloin puun ja kuoren välissä: toisaalta joo, koska pystyin sillä ostamaan itselleni uudet silmälasit ja myös aurinkolasit johtuen sairaudesta johtuvan näön heikkenemisestä ja kuivasilmäisyydestä, mutta sitten taas ei, koska mitä jos joudun keskeyttämään opinnot ja entä takaisin maksu, ja oikeassa olinkin, kun en osannut toimia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, vaikka en sentään kenellekään töksäytellyt mitään, vaan olen kerta kaikkiaan verbaalisesti heikko eikä minulla ole kykyä nopeaan reagointiin. Olen niin tällainen hitaamman puoleinen ihminen. 3 kk välein lyhennän tuota opintolainaa, jota pidän elämän suurimpana virheenä.

Oli diakoniatyöntekijä neuvonut, että anna opintolainan mennä ulosottoon, koska työttömänä ollessa sitä ei peritä vaan vasta sitten jos saan työpaikan ja luottotiedot palautuisi nopeasti, kun on kuitannut velkansa, jos oikein kuulin, mutta olin siellä niin peloissani ja vapisin, että en enää muista mitä hän sanoi. Antoi jopa talous- ja velkaneuvonnan puhelinnumeron ja sanoi, että voin vaikka vielä tuolta kysyä. En ole kysynyt, ja tämänkin suhteen asia on ristiriitainen. Olen valinnut sen pienemmän riesan lyhentämällä kiltisti, koska pelkään luottotiedottomuuteen liittyvää stigmaa ja sitä, että sitten se voi viedä mahdollisuuteni työllistymiseen kaupan alalla, jossa käsitellään rahaa. Enkä halua perheenjäsenen tietoon tätä asiaa stigman takia, jos olisin suostunut palkkatuettuun työhön hänen yrityksellä, mutta kuivasilmäisyyden takia en kestä digitaalisia näyttöjä ja koko ajan päällä olevia televisioruutuja silmien kuivuessa. Nykyiset moniteholasit ovat sentään pelastaneet päänsäryiltä ja kuormitukselta, mutta kuivasilmäisyys vaivaa ja joudun räpyttelemään silmiäni. On niin surkea tuo Oftagel-reseptilääke, jonka Kela on korvannut saadessani perustoimeentulotukea. Olisipa Thealoz Duo Kela-korvattava edes osittain tai olisi sitä isommissa pakkauksissa kuten Oftageliä, niin säästäisi siinä jotakin kuin ostaa joka kuukausi 15 euroa maksava 30 kpl pipetin pakkaus.


- AP

Anonyymi kirjoitti:

Jos minun kiinnostusta teatteriin, ilmaisutaitoon olisi jotenkin pystytty ruokkimaan ollessani lapsi, ehkä tekisin stand upia tai esittäisin karikatyyreja tietyistä ihmistyypeistä (mm. muunsukupuoliset, feministit, sovinistit, perussuomalaiset, ateistitkin jopa) somessa. Tai piirtäisin satiirisarjakuvia, jossa juoni keskittyisi todellisiin ilmiöihin kritisoiden niitä mm. massahysteria koronasta, tabuja (naiset rikollisina), naisen uravalinta ryhtyä OnlyFans-tähdeksi, ääriuskovaiseksi kääntyminen, some-elämästä takaisin elämään ilman älylaitteita ja unohtamatta tietenkään suomalaisten stereotypioita parisuhteista, perheistä, suomalaisista naisista ja miehistä.

Muuten en ymmärrä näitä nykyisiä "tähtiä", ennen tähdeksi tulemista piti oikeasti olla jotain, millä erottua. Some"tähdet" ovat niitä, joiden elämä pyörii pinnallisten asioiden keskellä. Helppo samaistumisen kohde massoille.

Harmi, kun peruskoululaisena hyvä piirtäjä nykyään vapisee kynä kädessä. Tämä vapina tuli huomattua pääsykokeissa ja myös psykologin testeissä, jossa piti jatkaa kuviota kynällä. Kävin yhdessä kuvataidekurssissa yrittäessäni kartutettua taitoa uudelleen kansalaisopistolla, ja tuntui, että pelkäsin jotakin, jos keksin jotain, se on naurettavaa. Kaikki intuitioon perustuva on mielestäni "naurettavaa", "typerää". Sellainen tuntuu jotenkin heprealta. Haluan vain jotenkin olla piilossa, ja sen takia koen tietokoneella kirjoittamisen itselleni turvalliseksi, koska voin koska tahansa vetäytyä pois, enkä ole katseiden kohteena.

Harmi, kun on tällainen sisäänpäinkääntyneempi luonteeltaan. Ei sellaisella luonteella verkostoja rakenneta. On ollut vain helpompaa istua vaivattomien nautintojen äärellä pienestä pitäen, joten en ihmettele aivokapasiteetin heikkoutta. Koululaisena en edes omaa huonetta siivonnut. Hyvä, kun en ihan miksikään naispuoliseksi mammanpojaksi ole kasvanut, vaan osaan sentään kotona ruokaa laittaa ja siivota kodin. Tosin parvekkeen siivous ja ikkunoiden pesu tahtovat lykkääntyä helposti, vaikka tiedän miten ne tehdään, mutta parvekkeen siivous näin yksinelävälle fyysisesti raskasta. Laskut ei sentään jää maksamatta, kun ei nyt huvita tai jaksa.

Olen harvoin halukas tai uskalias ottamaan riskejä. Ainoa riski oli opintolainan ottaminen, mutta olin silloin puun ja kuoren välissä: toisaalta joo, koska pystyin sillä ostamaan itselleni uudet silmälasit ja myös aurinkolasit johtuen sairaudesta johtuvan näön heikkenemisestä ja kuivasilmäisyydestä, mutta sitten taas ei, koska mitä jos joudun keskeyttämään opinnot ja entä takaisin maksu, ja oikeassa olinkin, kun en osannut toimia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, vaikka en sentään kenellekään töksäytellyt mitään, vaan olen kerta kaikkiaan verbaalisesti heikko eikä minulla ole kykyä nopeaan reagointiin. Olen niin tällainen hitaamman puoleinen ihminen. 3 kk välein lyhennän tuota opintolainaa, jota pidän elämän suurimpana virheenä.

Oli diakoniatyöntekijä neuvonut, että anna opintolainan mennä ulosottoon, koska työttömänä ollessa sitä ei peritä vaan vasta sitten jos saan työpaikan ja luottotiedot palautuisi nopeasti, kun on kuitannut velkansa, jos oikein kuulin, mutta olin siellä niin peloissani ja vapisin, että en enää muista mitä hän sanoi. Antoi jopa talous- ja velkaneuvonnan puhelinnumeron ja sanoi, että voin vaikka vielä tuolta kysyä. En ole kysynyt, ja tämänkin suhteen asia on ristiriitainen. Olen valinnut sen pienemmän riesan lyhentämällä kiltisti, koska pelkään luottotiedottomuuteen liittyvää stigmaa ja sitä, että sitten se voi viedä mahdollisuuteni työllistymiseen kaupan alalla, jossa käsitellään rahaa. Enkä halua perheenjäsenen tietoon tätä asiaa stigman takia, jos olisin suostunut palkkatuettuun työhön hänen yrityksellä, mutta kuivasilmäisyyden takia en kestä digitaalisia näyttöjä ja koko ajan päällä olevia televisioruutuja silmien kuivuessa. Nykyiset moniteholasit ovat sentään pelastaneet päänsäryiltä ja kuormitukselta, mutta kuivasilmäisyys vaivaa ja joudun räpyttelemään silmiäni. On niin surkea tuo Oftagel-reseptilääke, jonka Kela on korvannut saadessani perustoimeentulotukea. Olisipa Thealoz Duo Kela-korvattava edes osittain tai olisi sitä isommissa pakkauksissa kuten Oftageliä, niin säästäisi siinä jotakin kuin ostaa joka kuukausi 15 euroa maksava 30 kpl pipetin pakkaus.


- AP

Lue lisää

Saitko haettua opintolainan korkoavustusta? https://www.kela.fi/korkoavustus

Pitkäaikatyötön

Anonyymi kirjoitti:

Saitko haettua opintolainan korkoavustusta? https://www.kela.fi/korkoavustus

Pitkäaikatyötön

Lue lisää

Itse asiassa kyllä olen hakenut kahdesti. Viime vuoden loppupuolella minulle maksettavaa korkoavustusta ja toukokuun loppupuolella pankille maksettavaa korkoavustusta. Molempiin hakemuksiin sain myönteisen päätöksen. Jopa kesäkuussa minulle oli maksettu korkoavustusta, vaikka luulin pankille maksettavan korkoavustuksen tarkoittaneen vain pankille maksettavaa korkoavustusta.

Opintolainani lyhennetään 3 kk välein eli maalis-, kesä-, syys- ja joulukuussa. Pitää tässä loppuvuodesta hakea uudelleen, joko minulle tai pankille maksettavaa korkoavustusta. Hyvä jos edes kesäkuun ja mahdollisesti tämän vuoden joulukuun korkoavustuksen Kela maksaa. Kesäkuussahan minä maksoin osan siitä kuten ymmärsin, että nimenomaan koron Kela maksaa pankille. Olin nostanut opintolainan S-Pankista.

Ellen saa työpaikkaa, niin sitten voi olla, että voin itse velat kuitata omasta pussista. Kun vain saisin sen työpaikan. Olen niin muutenkin heikossa asemassa diagnoosieni tuoman työrajoitteisuuden takia, etten koskaan saa edes kohtuullista tulotasoa tai vointyöllistää itse itseni. Ei ihmekään, miksi sitä on tehnyt mieli taantua Marina Aitolehden ja turhiksen yms. kaltaiseksi, vaikken muuten sellaisia henkilöitä ihaile, mutta kun niissä ei tarvitse kummempaa älyllistä kapasiteettia, niin sopii minulle hyvin. On niin nöyryyttävää elää tällaisessa tilanteessa. Ihan kuin minulle olisi langettu kirous. Haluan olla aikuinen ihminen, joka itse maksaa elämisensä. Todella kiusallisia, kun äiti laittoi minun nimen sisaren nimen lisäksi isän hautajaiskimppuun. Hyvä se työkyvyttömyyseläkkeen saajan rahoilla maksaa kaikki kulut, kun toinen ei ymmärrä byrokratian kiemuroita käytännössä. Kukahan sitten äidin hautajaiskimpun kustantaa tulevaisuudessa? Työssäkäyvät sisarukset? En halua olla tällainen naurettava pa koko lopun elämääni, mutta ei minulla ole sellaisia resursseja, joilla voisin vaikuttaa elämääni.

- AP

Olen tässä pari hakemusta laittanut osa-aikaisen myyjän tehtäviin löytäessäni työpaikkailmoitukset, Normaliin ja S-ryhmälle. Odotan sitten vastausta. Kuukausi sitten laitoin hakemuksen Prismaan, ja tässä viime viikolla tuli sähköpostiviestiä, että he vielä haastattelevat hakijoita ja lähettävät minulle sähköpostia tilanteen ratketessa.

Taidan olla liian "kokematon" työmarkkinoilla, ja kello käy. 20 tai jopa jo 10 vuoden päästä olenkin liian vanha työmarkkinoille. Todella kivaa olla lähes kolmekymppinen ja työtön, jolla ei ole kokemusta mediaanipalkasta kuukaudesta, vaan on tullut elettyä työttömyysetuudella niin extratyöntekijänä ollessa (jolla pärjäsi ihan ok 5-7 vuotta sitten) kuin nyt valmistuneena opiskelijana. Niin nolottaa oma tilanne, kun omat sisarukseni ovat saaneet työpaikkansa heti ammatit saatuaan ja minä elelen työttömänä turhautuen kotona istumiseen, kun en mistään jaksa innostua. Ainoastaan vaan saan jotain taskurahaa tuuratessa perheenjäsenen yritykselle, eikä hän voi virallisesti palkata minua johtuen resursseista. Ja silmieni terveys on siinä mallilla, että silmän lihakset koko ajan väsyvät ja jumittuvat ja oloni on entistä kuormittuneempi ruuduista tulevien kirkkaiden näyttöjen keskellä. Enkä jaksa sosiaalisesta elämästäkään yhtään innostua.

Kaipaan omaakin palkkapussia, jossa palkka juoksee säännöllisesti, jotta voin ostaa itselleni apteekista parempia silmätippoja kuin mitä lääkärin reseptillä saan, ostaa tietysti ruokaa, lyhentää opintolainaa ja lelliäkin välillä itseäni. Tuo opintolaina syö suurimman osan tuloistani 3 kk välein. Ensi kuussa on on 262 € lyhennys sis. korot.

Haluan myös säästääkin, mutta 10 €/kk laittaminen säästöön on lähes vaikeaa ja siihen päälle se, että OP:n tavoitetilillä on rajoitettu maksuttomien siirtojen määrää (4 krt vuodessa). Tietysti sieltä on pitänyt siirtää rahaa ruokaa varten. Olen ajatellut varautua siihen, että sairauden tuomia kuluja varten säästän. Ehkä pitäisi harkita S-Pankille säästötilin avaamista ja lopettaa OP:n tavoitetili.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Olen tässä pari hakemusta laittanut osa-aikaisen myyjän tehtäviin löytäessäni työpaikkailmoitukset, Normaliin ja S-ryhmälle. Odotan sitten vastausta. Kuukausi sitten laitoin hakemuksen Prismaan, ja tässä viime viikolla tuli sähköpostiviestiä, että he vielä haastattelevat hakijoita ja lähettävät minulle sähköpostia tilanteen ratketessa.

Taidan olla liian "kokematon" työmarkkinoilla, ja kello käy. 20 tai jopa jo 10 vuoden päästä olenkin liian vanha työmarkkinoille. Todella kivaa olla lähes kolmekymppinen ja työtön, jolla ei ole kokemusta mediaanipalkasta kuukaudesta, vaan on tullut elettyä työttömyysetuudella niin extratyöntekijänä ollessa (jolla pärjäsi ihan ok 5-7 vuotta sitten) kuin nyt valmistuneena opiskelijana. Niin nolottaa oma tilanne, kun omat sisarukseni ovat saaneet työpaikkansa heti ammatit saatuaan ja minä elelen työttömänä turhautuen kotona istumiseen, kun en mistään jaksa innostua. Ainoastaan vaan saan jotain taskurahaa tuuratessa perheenjäsenen yritykselle, eikä hän voi virallisesti palkata minua johtuen resursseista. Ja silmieni terveys on siinä mallilla, että silmän lihakset koko ajan väsyvät ja jumittuvat ja oloni on entistä kuormittuneempi ruuduista tulevien kirkkaiden näyttöjen keskellä. Enkä jaksa sosiaalisesta elämästäkään yhtään innostua.

Kaipaan omaakin palkkapussia, jossa palkka juoksee säännöllisesti, jotta voin ostaa itselleni apteekista parempia silmätippoja kuin mitä lääkärin reseptillä saan, ostaa tietysti ruokaa, lyhentää opintolainaa ja lelliäkin välillä itseäni. Tuo opintolaina syö suurimman osan tuloistani 3 kk välein. Ensi kuussa on on 262 € lyhennys sis. korot.

Haluan myös säästääkin, mutta 10 €/kk laittaminen säästöön on lähes vaikeaa ja siihen päälle se, että OP:n tavoitetilillä on rajoitettu maksuttomien siirtojen määrää (4 krt vuodessa). Tietysti sieltä on pitänyt siirtää rahaa ruokaa varten. Olen ajatellut varautua siihen, että sairauden tuomia kuluja varten säästän. Ehkä pitäisi harkita S-Pankille säästötilin avaamista ja lopettaa OP:n tavoitetili.

- AP

Lue lisää

S-Pankissa käyttäjät siirtelevät toistensa rahoja. Ehkäpä sieltä saat vähän ylimääräistä rahaa?
https://yle.fi/a/3-12623785

Tässä on nyt hiton kivaa sekin, että menen TE-keskuksen järjestämään työvalmennukseen. Saavat sitten siellä kertoa, mitä maagista minun pitää tehdä saadakseni työpaikka, kun ei edes suhteillakaan saa työsopimusta, ja silmien terveyden takia en uskalla kuormittaa itseäni sinivalokylvyssä. Hemmetti, kun tällainenkin vaiva pitänyt tulla kahdenkymmenen vuoden iässä. Ainakin kerron työpaikkahakemuksissa tuuraavani satunnaisesti perheenjäsenen yrityksellä, mikä on kartuttanut kokemusta kaupan alalta, jolla voin saada pisteitä työnantajien edessä.

Juuri laitoin vuokratyöfirman kautta hakemuksen kaupantyöntekijän/hyllyttäjän tehtävään, joka olisi joustava. Jos on oikeasti joustava, niin se ei estäisi minua tuuraamasta satunnaisesti perheenjäsenen yrityksellä. Haaveilen kuitenkin työstä, jossa työtunnit olisivat edes 30 h/vko, niin ei tarvitsisi ehkä välttämättä menettää kokonaan tukia. Koskaan en uskalla hakea sellaisia työpaikkoja, joissa viikkotunti on jopa 4 h/vko tai 10 h/vko, koska olen ymmärtänyt, että siihen sitten byrokratian kiemurat puuttuisi ja pahimmassa tapauksessa voi mennä koko työmarkkinatuki. Siinäpä sitten makselisin vuokraa ja jättäisin syömättä sekä silmätipat ostamatta.

Siitä pankista puheejn ollen: OP:lta lähtee kerran kuukaudessa palvelumaksua 8,25 €. Kironnutkin, että pitäisikö harkita pankin vaihtoa. Käynyt mielessä Pop Pankki, josta olen noin kymmenen vuotta sitten kuullut positiivista. Tiedä sitten, onko nykyään hyvä ja ottaen huomioon, tililtä lähtee enemmän tai vähemmän palvelumaksua tänä päivänä. Eipä oikein ollut mitään iloa OP Vakuutuksesta, vaikka senhän piti tuottaa OP-bonuksia. No, tämän hetkiset vakuutukseni (kotivakuutuksen lisäksi matkavakuutus, koska matkustan Suomen sisällä satunnaisesti) LähiTapiolassa lukuun ottamatta OP:lla pysyvää terveys- ja toimeentulovakuutusta, koska LähiTapiola ei oikein hyvällä katsonut autismin kirjon häiriötä ja Sjögrenin syndrooma-diagnoosia.

- AP

Olisiko Postilla sulle jotain hommaa esim. lajittelijana?

Anonyymi kirjoitti:

Olisiko Postilla sulle jotain hommaa esim. lajittelijana?

Hain viime vuonna jouluapulaiseksi Postiin, mutta en sinne valitettavasti päässyt ja tietysti olin silloin perheenjäsenen yrityksellä suorittamassa opintoihini kuuluvaa harjoittelua, missä työaika alkoi iltapäivällä. Sjögrenin tuoman väsymyksen takia en uskaltaisi kokeilla herääväni aamulla aikaisin töihin ja sitten työssäoppimaan kuten tein vuonna 2019 näin: välillä olin ravintolassa aamuvuorossa ja sitten kello kahdeksi tai kolmeksi nuorisotalolle harjoitteluun.

Se haastattelu oli vaatekaupassa toissa päivänä. Kyseessä oli ryhmähaastattelu. Yritin parhaani, mutta tuntui, että vierustoveri oli paljon sujuvasanaisempi, kilpailuhenkisempi ja jyräsi minut verbaalisesti. Tuntui, että hieman sain hakea sanoja suusta. Kuten myymäläpäällikkö sanoi, edellyttää tällainen työ psykologista silmääkin. Hän kysyikin, millainen mielikuva meillä on ollut työstä vaatekaupasta. Sanoin siihen, että juurikin sitä järjestelmällisyyttä tarvitaan myymälän puolella ja kaikki on aina tip top, eikä niin että ollaan vain ottamassa kuvia someen trendikkäissä vaatteissa. Sitten oli vielä pieni testi myymälän puolella, jossa hieman työnantajalle konkretisoitui miten toimin kentällä. Oli kyllä hiljaista ja järjesteltävää ei ollut hirveämmin. Pariin asiakkaaseen sain kontaktin ja kun toinen mietti, että olisiko tunikoita valikoimassa, jolloin totesin pikku hetki ja pyysin apua vaatekaupan työntekijältä, kun en kuokkavieraana kehdannut itse ruveta penkomaan missä tunikoita on.

En tietenkään ollut yllättänyt, että en tullut valituksi. Juuri tänään tuli sähköpostiin vastaus. Hemmetti kun minulle on pitänyt luoda näin heikon ihmisen piirteet: en ole sosiaalinen, en ymmärrä ihmisistä mitään, en ole kovin kilpailuhenkinen, olen verbaalisesti huono ja aina viimeisenä sanomassa jotakin tai sitten toinen on ehtinyt sanoa jo asiansa.

Ei kerta kaikkiaan ole mitään sellaista alaa ammattikoulussa, jossa voisin keskittyä omissa oloissa vaikka burgeroiden. Jos olisin yhtään älykäs, niin todennäköisesti olisin joku yhden asian nainen, kun tyypillisen autistin tapaan kiinnostun kapeasti asioista. Aivan syystäkin minä silloin aikoinaan hain opiskelemaan nuorisonohjaajaksi kiinnostuessani vammais-/erityisnuorisotyöstä, jolloin ajattelin kyseisen alan edellyttävän myös tietoa käytännön osaamisen lisäksi. Ainoastaan ammattikoulun kuraattori on saanut minusta kuvan analyyttisena ja kriittisenä ihmisenä, ja harmittaa, kun en näitä piirteitä voi missään työssä hyödyntää. Niin turhaudun monien ihmisten seuraan, ja koen monien ihmisten jutut liian pinnallisina, turhina, minkä takia en hirveämmin ole kiinnostunut sosiaalisesta kanssakäymisestä.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Hain viime vuonna jouluapulaiseksi Postiin, mutta en sinne valitettavasti päässyt ja tietysti olin silloin perheenjäsenen yrityksellä suorittamassa opintoihini kuuluvaa harjoittelua, missä työaika alkoi iltapäivällä. Sjögrenin tuoman väsymyksen takia en uskaltaisi kokeilla herääväni aamulla aikaisin töihin ja sitten työssäoppimaan kuten tein vuonna 2019 näin: välillä olin ravintolassa aamuvuorossa ja sitten kello kahdeksi tai kolmeksi nuorisotalolle harjoitteluun.

Se haastattelu oli vaatekaupassa toissa päivänä. Kyseessä oli ryhmähaastattelu. Yritin parhaani, mutta tuntui, että vierustoveri oli paljon sujuvasanaisempi, kilpailuhenkisempi ja jyräsi minut verbaalisesti. Tuntui, että hieman sain hakea sanoja suusta. Kuten myymäläpäällikkö sanoi, edellyttää tällainen työ psykologista silmääkin. Hän kysyikin, millainen mielikuva meillä on ollut työstä vaatekaupasta. Sanoin siihen, että juurikin sitä järjestelmällisyyttä tarvitaan myymälän puolella ja kaikki on aina tip top, eikä niin että ollaan vain ottamassa kuvia someen trendikkäissä vaatteissa. Sitten oli vielä pieni testi myymälän puolella, jossa hieman työnantajalle konkretisoitui miten toimin kentällä. Oli kyllä hiljaista ja järjesteltävää ei ollut hirveämmin. Pariin asiakkaaseen sain kontaktin ja kun toinen mietti, että olisiko tunikoita valikoimassa, jolloin totesin pikku hetki ja pyysin apua vaatekaupan työntekijältä, kun en kuokkavieraana kehdannut itse ruveta penkomaan missä tunikoita on.

En tietenkään ollut yllättänyt, että en tullut valituksi. Juuri tänään tuli sähköpostiin vastaus. Hemmetti kun minulle on pitänyt luoda näin heikon ihmisen piirteet: en ole sosiaalinen, en ymmärrä ihmisistä mitään, en ole kovin kilpailuhenkinen, olen verbaalisesti huono ja aina viimeisenä sanomassa jotakin tai sitten toinen on ehtinyt sanoa jo asiansa.

Ei kerta kaikkiaan ole mitään sellaista alaa ammattikoulussa, jossa voisin keskittyä omissa oloissa vaikka burgeroiden. Jos olisin yhtään älykäs, niin todennäköisesti olisin joku yhden asian nainen, kun tyypillisen autistin tapaan kiinnostun kapeasti asioista. Aivan syystäkin minä silloin aikoinaan hain opiskelemaan nuorisonohjaajaksi kiinnostuessani vammais-/erityisnuorisotyöstä, jolloin ajattelin kyseisen alan edellyttävän myös tietoa käytännön osaamisen lisäksi. Ainoastaan ammattikoulun kuraattori on saanut minusta kuvan analyyttisena ja kriittisenä ihmisenä, ja harmittaa, kun en näitä piirteitä voi missään työssä hyödyntää. Niin turhaudun monien ihmisten seuraan, ja koen monien ihmisten jutut liian pinnallisina, turhina, minkä takia en hirveämmin ole kiinnostunut sosiaalisesta kanssakäymisestä.

- AP

Lue lisää

"Hain viime vuonna jouluapulaiseksi Postiin, mutta en sinne valitettavasti päässyt ja tietysti olin silloin perheenjäsenen yrityksellä suorittamassa opintoihini kuuluvaa harjoittelua, missä työaika alkoi iltapäivällä. Sjögrenin tuoman väsymyksen takia en uskaltaisi kokeilla herääväni aamulla aikaisin töihin ja sitten työssäoppimaan kuten tein vuonna 2019 näin: välillä olin ravintolassa aamuvuorossa ja sitten kello kahdeksi tai kolmeksi nuorisotalolle harjoitteluun."

Lajittelukeskuksissa on sekä aamu- että iltavuoroja. Helsingissä lie yövuorojakin.

Anonyymi kirjoitti:

Hain viime vuonna jouluapulaiseksi Postiin, mutta en sinne valitettavasti päässyt ja tietysti olin silloin perheenjäsenen yrityksellä suorittamassa opintoihini kuuluvaa harjoittelua, missä työaika alkoi iltapäivällä. Sjögrenin tuoman väsymyksen takia en uskaltaisi kokeilla herääväni aamulla aikaisin töihin ja sitten työssäoppimaan kuten tein vuonna 2019 näin: välillä olin ravintolassa aamuvuorossa ja sitten kello kahdeksi tai kolmeksi nuorisotalolle harjoitteluun.

Se haastattelu oli vaatekaupassa toissa päivänä. Kyseessä oli ryhmähaastattelu. Yritin parhaani, mutta tuntui, että vierustoveri oli paljon sujuvasanaisempi, kilpailuhenkisempi ja jyräsi minut verbaalisesti. Tuntui, että hieman sain hakea sanoja suusta. Kuten myymäläpäällikkö sanoi, edellyttää tällainen työ psykologista silmääkin. Hän kysyikin, millainen mielikuva meillä on ollut työstä vaatekaupasta. Sanoin siihen, että juurikin sitä järjestelmällisyyttä tarvitaan myymälän puolella ja kaikki on aina tip top, eikä niin että ollaan vain ottamassa kuvia someen trendikkäissä vaatteissa. Sitten oli vielä pieni testi myymälän puolella, jossa hieman työnantajalle konkretisoitui miten toimin kentällä. Oli kyllä hiljaista ja järjesteltävää ei ollut hirveämmin. Pariin asiakkaaseen sain kontaktin ja kun toinen mietti, että olisiko tunikoita valikoimassa, jolloin totesin pikku hetki ja pyysin apua vaatekaupan työntekijältä, kun en kuokkavieraana kehdannut itse ruveta penkomaan missä tunikoita on.

En tietenkään ollut yllättänyt, että en tullut valituksi. Juuri tänään tuli sähköpostiin vastaus. Hemmetti kun minulle on pitänyt luoda näin heikon ihmisen piirteet: en ole sosiaalinen, en ymmärrä ihmisistä mitään, en ole kovin kilpailuhenkinen, olen verbaalisesti huono ja aina viimeisenä sanomassa jotakin tai sitten toinen on ehtinyt sanoa jo asiansa.

Ei kerta kaikkiaan ole mitään sellaista alaa ammattikoulussa, jossa voisin keskittyä omissa oloissa vaikka burgeroiden. Jos olisin yhtään älykäs, niin todennäköisesti olisin joku yhden asian nainen, kun tyypillisen autistin tapaan kiinnostun kapeasti asioista. Aivan syystäkin minä silloin aikoinaan hain opiskelemaan nuorisonohjaajaksi kiinnostuessani vammais-/erityisnuorisotyöstä, jolloin ajattelin kyseisen alan edellyttävän myös tietoa käytännön osaamisen lisäksi. Ainoastaan ammattikoulun kuraattori on saanut minusta kuvan analyyttisena ja kriittisenä ihmisenä, ja harmittaa, kun en näitä piirteitä voi missään työssä hyödyntää. Niin turhaudun monien ihmisten seuraan, ja koen monien ihmisten jutut liian pinnallisina, turhina, minkä takia en hirveämmin ole kiinnostunut sosiaalisesta kanssakäymisestä.

- AP

Lue lisää

Oletko harkinnut tietotekniikkaa? Jos olet järjestelmällinen ja opit kieliä voisit olla vahvoilla.

Anonyymi kirjoitti:

"Hain viime vuonna jouluapulaiseksi Postiin, mutta en sinne valitettavasti päässyt ja tietysti olin silloin perheenjäsenen yrityksellä suorittamassa opintoihini kuuluvaa harjoittelua, missä työaika alkoi iltapäivällä. Sjögrenin tuoman väsymyksen takia en uskaltaisi kokeilla herääväni aamulla aikaisin töihin ja sitten työssäoppimaan kuten tein vuonna 2019 näin: välillä olin ravintolassa aamuvuorossa ja sitten kello kahdeksi tai kolmeksi nuorisotalolle harjoitteluun."

Lajittelukeskuksissa on sekä aamu- että iltavuoroja. Helsingissä lie yövuorojakin.

Lue lisää

En asu pääkaupunkiseudulla.

Hain kyseistä jouluapulaisen paikkaa SOL:n kautta. Haastatteluun asti pääsin, mutta enpä tullut valituksi. Kyllähän sitä itsekin ymmärsi, että mahdotonta olisi ollut pomppia työpaikasta perheenjäsenen myymälään harjoitteluun. Opiskelin merkonomiksi monimuotona eli se tarkoitti sitä, että 90 % opiskelusta tapahtui oikeassa työympäristössä ja koulussa istuttiin 1-2 kertaa kuukaudessa tehden etätehtäviä.

Minulla on nykyään univaikeuksia ja aikaisin herätessä silmät ovat ihan raukeina, väsyn herkemmin. Ellei sitten myymälässä tuleva sinivalo televisioruuduista ole heikentänyt melatoniinin tuotantoa, vaikken olisi ollut lähelläkään katsomassa. Haukottelen jopa kylässä televisoruudun ollessa päällä. Minulle on välillä tullut jopa nukahtamiskohtauksia.

Kärsin pääkivuistakin. Migreeniä lääkäri ei ole minulla todennut. Olin valmis menemään jopa neurologille selvittämään migreenin mahdollisuutta, mutta ilmeisesti tuon arvion voi tehdä koululääkärikin kertoessani, missä se pääkipu esiintyy.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Oletko harkinnut tietotekniikkaa? Jos olet järjestelmällinen ja opit kieliä voisit olla vahvoilla.

Jaa, minä olen korkeintaan oppinut vain näppäilemään tietokoneella. En tajua mm. Excelin käytöstä hirveämmin, vaikka tiedän mikä sen idea on. Hyvä, jos osaan edes Wordia, PowePointia ja sähköpostia käyttää.

Ei oikein tietokoneriippuvaisena lapsena ne aivojen osa-alueet kehittyneet sellaisiksi, jolla osata purkaa tietokoneen osia ja korjata tai luoda erilaisia käyttöjärjestelmiä tai vaikkapa pelimaailmoja. Olen niin helposti taipuvainen nettiaddiktioon. Alkoholi, uhkapelit, tupakka tai porno eivät samalla tavalla vedä minua puoleensa kuin netti, jonka selittänee nopea tyydytys ja vaivattomuus. Netti on ollut minun huumeeni pienestä pitäen.

Naurattihan tuo, kun kuraattoria tavatessa liittyen ahdistukseeni (syynä työttömyys useista sadoista hakemuksista huolimatta ja opintolainan takaisin maksaminen) hän ehdotti, että voisinko hakea jollekin AMK-linjalle. Siihen totesin, että älä nyt hulluja ehdottele, sillä jos minulla on ollut lapsena kaikenlaista häikkää puheen kehityksestä ja sen ymmärtämisestä lähtien, oli jopa lievä kehitysvamma diagnosoitu alkuun kunnes se kumottiin ja opetussuunnitelmakin oli alunperin tarkoitus yksilöllistää, niin miten oletat minulla olevan näillä lähtökohdilla AMK-koulutukseen tarvittavia taitoja.

Hyvä, kun juuri ja juuri peruskoulusta pääsin 7,5 keskiarvolla. Toki jos olisi matematiikan ja fysiikan opiskellut peruskoulussa ilman yksilöllistämistä, niin hyvin todennäköisesti arvosanat olisivat olleet vitosia tai jopa nelosia ja näin ollen keskiarvo olisi pudonnut alle 7:ään. Yläasteella pärjäsi edes jotenkin muistamisella, mikä on minulla aika epätasainen. Itse asiassa olen pitänyt itseäni dementikkona jo koululaisesta alkaen, vaikka viidennen luokan psykiatrian lausunnossa lukee, kuinka tunnollinen, ahkera ja hyvämuistinen olin, mikä auttoi kokeissa pärjäämisessä, mutta nämä olivat psykiatrin sanojen mukaan mekaanisia taitoja.

Nytkin tuntuu, että muisti pätkii. Paheeni on multitaskaaminen ja tuntuu, että minulla on nykyään kultakalan hermot. On toki vaikeuksia ollut ennenkin, mutta nekin tuntuvat paljon pienemmiltä verrattuna nykyisiin. Kun olen yrityksellä melun keskellä, jossa pelilaitteet ovat päällä ja samalla katselen puhelinta tai pelaan Älypää-sivustolla aivojumppaa muodostaen sanoja kirjaimista, niin tuntuu, että keskittyminen vaikeaa eikä kykene ajattelemaan ja muistamaan. Sama juttu ollut myös ammattikoulussa luokkatilassa, kun pitänyt tuijottaa diaesitystä, josta kirkas valo tulee. Silmät ei kestä, pää ei kestä ja sitä olikin väsynyt koulupäivän jälkeen. Ei tälläistä oireilua ollut minulla kymmenen vuotta sitten, ja diaesitysten katsominenkin sujui vaivatta ilman, että päähän olisi rupenut koskemaan ja olisin ihan silmät raukeina. Voi olla, että Sjögrenin myötä kognitioioni alkaa olemaan entistä heikompi, mitä olen ymmärtänyt hakemastani tiedosta, niin kyseisessä sairaudessa voi ilmetä kogntiivisia oireita ja jopa ADHD:n tapaista keskittymisvaikeutta.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Oletko harkinnut tietotekniikkaa? Jos olet järjestelmällinen ja opit kieliä voisit olla vahvoilla.

Tietotekniikasta puheen ollen: ammatinvalintapsykologi vuonna 2021 tuota datanomia läväytti, mikä ensin yllätti ajatellessani, että datanomit ovat sellaisia matikkaneroja, kun taas itselläni on ollut enemmän tai vähemmän haasteita matematiikan kanssa, jopa kellonaikojen oppiminen vei aikaa kunnes neljännellä luokalla otin puheeksi haluavani oppia ne. Ammatinvalintapsykologi oikaisi käsityksiäni datanomeista ja kertoi mm. koodareista, mistä totesin, että ymmärrä numeroiden pyörittelystä mitään. Kyllä hänen sanojaan mukaan koodarit käsittelevät tekstiä.

Aiemmin se oli ihan kiva ehdotus, mutta olen ymmärtänyt, että datanomin tutkinto on aika turha tänä päivänä, kun halutaan mieluummin koulutetumpi (AMK:sta alkaen). Enkä tiedä, riittäisikö hahmotuskaan tuohon koodaamiseen tai vaikkapa ohjelmointiin, kuulostaa aika monimutkaiselta. Minulla menee jo aivot solmuun ratkoessa X:ää ja Y:tä, joten on päivän selvää, ettei minusta koskaan tule matemaatikkoa tai vaikkapa lähihoitajaa, jossa myös sössisin lääkelaskut täydellisesti, vaikka kyseessä olisi miten simppeleitä laskuja kuten jotkut väittävät. Kuivien silmien takiakaan ei ole oikein ideaalia työskennellä tietokoneen ääressä, saan aika joka sekunti nykyään räpytellä silmiäni.

- AP

Oikeasti häpeän ajatuksiani, ja tämä koko ketju olikin satiiriketju. Sopisin tuollaisilla ominaisuuksilla enemmän komediahahmoksi.

Jos astuisit saappaisiini, niin ymmärtäisit hyvin miksi olen jopa tällaista ajatellut jopa tosissani. Huumorintajuni on toisaalta rankka ja jopa seksististä, nautin mustasta huumoristakin. Kun on todettu laaja-alaisia oppimisvaikeuksia ja autismin kirjoa, niin kyllähän siinä väkisin on käynyt mielessä sellaista, mitä ei olisi koskaan ajatellutkaan. En ole niin hullu, että laittaisin nettiin deitti-ilmoituksen havitellen elättäjää. Olen luopunut jo haaveilustakin, sillä on jo konkreettisesti nähty, että mitään itseäni kiinnostavaa en voi toteuttaa. Pettymyksiä olen saanut kokea montakin elämässäni. Itsetuntoni on ollut alhaalla enemmän tai vähemmän peruskoululaisesta saakka, enkä ole ollut mukana minkäänlaisessa toiminnassa enkä ole uskaltanut tehdä mitään. Ainoastaan osaan vain surkutella tilannetta.

Vielä kymmenen vuotta sitten ammattikoulussa haaveilin olevani kahvilayrittäjä kuten kirjoitin tänne aiemmin. Tämä ajatus kumpusi ollessani kahvilassa harjoittelussa, jossa koin pystyväni keskittymään toisin kuin à la carte-ravintolassa, mihin oli syynä jatkuva niska- ja hartiakipujen saaminen. Selkäni lautasten kantamisen seurauksena niin kipeä, että jopa sängystä nouseminen oli kivuliasta.

Outoa, kun kyvyttömyys keskittymättömyyteen oli liittynyt enemmän johonkin fyysiseen ravintola-alaa opiskellessa: juurikin siihen lautasten kantamiseen ja keittiötyöhön, erityisesti ruokien annosteluun palvelukodin keittiöllä, minkä takia käsi vapisi enkä muutenkaan silloin pitänyt kyseisestä työssäoppimisjaksosta. Kyllä vieläkin muistuu mieleen, kun ravintolan pukuhuoneessa olin aivan peloissani joutuessani elämään samaa painajaista uudelleen ja lautasia kantaessa hiljaa ajattelin, että olisin halunnut huutaa apua itku silmässä. Pidätin kuitenkin itkuani, mutta sulkeuduin helposti pitkiksi ajoiksi henkilökunnan wc:hen puhelinta näpräten. Se oli keino paeta rääkkäystä. Juuri nuo ikävät kokemukset saivat minut joskus ajattelemaan, että en halua enää kouluun. Olen siitä jo kirjoittanutkin tänne aiemmin.

- AP

Kiva, tässä yritän videohaastattelua varten vastata. Vaikka keksin lyhyitä vastauksia, niin silti vaan kaikki menee keskeneräiseksi ja mietin, mitä sanoa. Olen niin inhonnut olla tällä tavalla "näytillä", kun taas kirjoittaminen on paljon helpompaa.

Elokuun loppupuolella hain yhteen K-Markettiin töihin, ja hakemus tehtiin sähköpostitse. Siihen liittyen tulikin vastaus, että kauppias on minuun yhteydessä huomiseen mennessä, jos kutsuu minut haastatteluun. Tietysti siinä käy niin, etten saa kutsua edes haastatteluun. Onko minussa oikeasti jotain vikaa, että en kelpaa edes haastateltavaksi.

Enkö ole tarpeeksi koulutettu tai kokenut? Työelämään pääsin vuonna 2015 heti tarjoilijaksi valmistuttuani, mistä kokemusta asiakaspalvelutyöstä on kertynyt ja perheenjäsenen perustaessa yrityksen sain sieltäkin hieman kokemusta. Kokemusta on lähes 10 vuotta. Tuntuu vain, etten koskaan saa toteutettua unelmaani palkkatyöstä. Neurokirjon häiriöiden ja myöhemmin saadun Sjögrenin syndrooma-diagnoosin takia olen niin heikossa asemassa, että nolottaa. Minulle ei myönnetty alinta vammaistukeakaan, vaikka otin Sjögren-aiheisesta lehden artikkelista neuvosta vaarin.

Inhottavaa olla tällainen luuseri, kun muut perheessä elävät oikeasti aikuisen elämää, kun itse haen perustoimeentulotukea työmarkkinatuen ohelle, kun tarvitsen sellaista asiaa kuin ruoka. Varsinkin nyt paloi rahaa opintolainan lyhentämiseen, piti maksaa puhelinlasku, taloyhtiön laajakaista ja Klarnan lasku (oli pakko ja kyse oli vitamiineista, joita tarvitsen, enkä pysty mitä tahansa makeutusaineilla makeutettuja vitamiineja napsimaan herkän vatsan takia, ja limakalvojen kuivuutta helpottavista tyrniöljykapseleista, samalla tilasin herkän ihon puhdistusemulsiota ja couperosan hoitoon tarkoitettua kasvovoidetta). Ensi kuussa maksan englannin kurssikirjan.

Loput ruoka-ainekset sain ostettu parilla kympillä, jonka perheenjäsen antoi käteen tuuratessani hänen yrityksellä. En uskalla pyytää enempää, koska en halua olla naurettava pa ja näen sellaisen heikkoutena. Vuokran saan maksettua, ja pitää seurailla tarkkaan, että löytyykö lokakuulle kampaaja-aikaa ammattiopiston puolelta, jossa hiusten leikkaus maskaa 20 €.

Nyt saan kärvistellä kipeiden purentalihasten kanssa ja ainoastaan pääsen ylihuomenna opiskelijahierontaan 14,50 €, kun oli tarjouksesta kyse. Opiskelijatyönä ei saa purentalihashierontaa. Minulla on lihakset niin jumissa, enkä ole jaksanut ajatella fyysistä kuntoani viiteen vuoteen. Varsinkin se romahtaminen alkoi noin neljä vuotta sitten keskeytettyäni aidoista syistä nuorisonohjaajan koulutuksen, josta olin alkuun innoissani ja hain tietoa koulutehtäviä tehdessä, jolloin uskoin pääseväni tekemään erityisnuorisotyötä, ja aloittaessani keskeyttämisen jälkeen kansanopiston työelämäkurssin, jossa turhauduin, en jaksanut ryhmätöitä ja sulkeuduin ennemmin tietokoneen äärelle. Silloin en halunnut nähdä ketään koulututtuakaan, joka tulisi vastaan moikkaamaan minua. Halusin vain mennä kuin kilpikonna kuoreensa.

Ravintola-ala ei tule enää kuuloonkaan, siihen alaan kyllästyy lähellä kolmeakymmentä. Ja koko ala on niin vaakalaudalla, sillä ravintolat ja kahvilat loppuvat nopeasti. Käsin en osaa tehdä mitään, ja vaikka osaisin, niin se olisi hiton tarkkaa ja sen myötä hidasta toimintaa minun osalta. Jo ravintola-alaa opiskellessa en tykännyt yhtään olla baarityötunneilla muiden näytillä, jolloin annoin opettajalle kuvan, että tarvitsisin tukea. En uskaltanut kertoa todellista syytä. Tuntuu, että tekemisissäni on jotain salaista ja olen jopa omia liikkeitäni pelännyt, olen nähnyt itseni fyysisesti kömpelönä.

Ensimmäisenä opiskeluvuotenakin pursotusten tekemisestä ei tullut mitään käsien vapistessa. Minun tekemät pursotukset läsähtävät heti. Siinäpä oikein mestarileipuri. Minä en siis kerta kaikkiaan kykene nopeaa reagointia ja ripeyttä vaativiin toimenpiteisiin. Hyvä, kun edes kotona osaan tehdä ruokaa. Ei siellä keittiötyössä nyt niin järjestelmällisesti ja siististi toimita, että aletaan ruokaa laittaessa erittelemään omiin astioihin pilkotut sipulit ja toiseen tuoreet kasvikset, joista sipulit kuullotetaan ensin ja sen jälkeen tuoreet kasvikset joukkoon ja sitten loput aineet kuten kerma, vesi jne.

Tarkkuudesta huolimatta ei tule silti kuuloonkaan kädentaitoja vaativa työ kuten ompelija. Ompelukoneen käyttäminen ja jo sukkien kutominenkin oli minulle yhtä hepreaa. Yläasteella aloitin syksyllä sukkien kutomisen ja keväällä sain sukat kudottua opettajan opastuksella, kun muut keväällä jo suunnittelivat ja ompelivat omaa hupparia. Lopulta todistukseen tuli arvosanaksi 6. Ehkä minulla on jonkin sortin hahmotushäiriökin, kun en tuollaista tajua, mutta sitten se on taas ristiriidassa 9:n saadun kuvataiteen kanssa. Jo lapsena ollessa olin kehuttu piirtäjä.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Kiva, tässä yritän videohaastattelua varten vastata. Vaikka keksin lyhyitä vastauksia, niin silti vaan kaikki menee keskeneräiseksi ja mietin, mitä sanoa. Olen niin inhonnut olla tällä tavalla "näytillä", kun taas kirjoittaminen on paljon helpompaa.

Elokuun loppupuolella hain yhteen K-Markettiin töihin, ja hakemus tehtiin sähköpostitse. Siihen liittyen tulikin vastaus, että kauppias on minuun yhteydessä huomiseen mennessä, jos kutsuu minut haastatteluun. Tietysti siinä käy niin, etten saa kutsua edes haastatteluun. Onko minussa oikeasti jotain vikaa, että en kelpaa edes haastateltavaksi.

Enkö ole tarpeeksi koulutettu tai kokenut? Työelämään pääsin vuonna 2015 heti tarjoilijaksi valmistuttuani, mistä kokemusta asiakaspalvelutyöstä on kertynyt ja perheenjäsenen perustaessa yrityksen sain sieltäkin hieman kokemusta. Kokemusta on lähes 10 vuotta. Tuntuu vain, etten koskaan saa toteutettua unelmaani palkkatyöstä. Neurokirjon häiriöiden ja myöhemmin saadun Sjögrenin syndrooma-diagnoosin takia olen niin heikossa asemassa, että nolottaa. Minulle ei myönnetty alinta vammaistukeakaan, vaikka otin Sjögren-aiheisesta lehden artikkelista neuvosta vaarin.

Inhottavaa olla tällainen luuseri, kun muut perheessä elävät oikeasti aikuisen elämää, kun itse haen perustoimeentulotukea työmarkkinatuen ohelle, kun tarvitsen sellaista asiaa kuin ruoka. Varsinkin nyt paloi rahaa opintolainan lyhentämiseen, piti maksaa puhelinlasku, taloyhtiön laajakaista ja Klarnan lasku (oli pakko ja kyse oli vitamiineista, joita tarvitsen, enkä pysty mitä tahansa makeutusaineilla makeutettuja vitamiineja napsimaan herkän vatsan takia, ja limakalvojen kuivuutta helpottavista tyrniöljykapseleista, samalla tilasin herkän ihon puhdistusemulsiota ja couperosan hoitoon tarkoitettua kasvovoidetta). Ensi kuussa maksan englannin kurssikirjan.

Loput ruoka-ainekset sain ostettu parilla kympillä, jonka perheenjäsen antoi käteen tuuratessani hänen yrityksellä. En uskalla pyytää enempää, koska en halua olla naurettava pa ja näen sellaisen heikkoutena. Vuokran saan maksettua, ja pitää seurailla tarkkaan, että löytyykö lokakuulle kampaaja-aikaa ammattiopiston puolelta, jossa hiusten leikkaus maskaa 20 €.

Nyt saan kärvistellä kipeiden purentalihasten kanssa ja ainoastaan pääsen ylihuomenna opiskelijahierontaan 14,50 €, kun oli tarjouksesta kyse. Opiskelijatyönä ei saa purentalihashierontaa. Minulla on lihakset niin jumissa, enkä ole jaksanut ajatella fyysistä kuntoani viiteen vuoteen. Varsinkin se romahtaminen alkoi noin neljä vuotta sitten keskeytettyäni aidoista syistä nuorisonohjaajan koulutuksen, josta olin alkuun innoissani ja hain tietoa koulutehtäviä tehdessä, jolloin uskoin pääseväni tekemään erityisnuorisotyötä, ja aloittaessani keskeyttämisen jälkeen kansanopiston työelämäkurssin, jossa turhauduin, en jaksanut ryhmätöitä ja sulkeuduin ennemmin tietokoneen äärelle. Silloin en halunnut nähdä ketään koulututtuakaan, joka tulisi vastaan moikkaamaan minua. Halusin vain mennä kuin kilpikonna kuoreensa.

Ravintola-ala ei tule enää kuuloonkaan, siihen alaan kyllästyy lähellä kolmeakymmentä. Ja koko ala on niin vaakalaudalla, sillä ravintolat ja kahvilat loppuvat nopeasti. Käsin en osaa tehdä mitään, ja vaikka osaisin, niin se olisi hiton tarkkaa ja sen myötä hidasta toimintaa minun osalta. Jo ravintola-alaa opiskellessa en tykännyt yhtään olla baarityötunneilla muiden näytillä, jolloin annoin opettajalle kuvan, että tarvitsisin tukea. En uskaltanut kertoa todellista syytä. Tuntuu, että tekemisissäni on jotain salaista ja olen jopa omia liikkeitäni pelännyt, olen nähnyt itseni fyysisesti kömpelönä.

Ensimmäisenä opiskeluvuotenakin pursotusten tekemisestä ei tullut mitään käsien vapistessa. Minun tekemät pursotukset läsähtävät heti. Siinäpä oikein mestarileipuri. Minä en siis kerta kaikkiaan kykene nopeaa reagointia ja ripeyttä vaativiin toimenpiteisiin. Hyvä, kun edes kotona osaan tehdä ruokaa. Ei siellä keittiötyössä nyt niin järjestelmällisesti ja siististi toimita, että aletaan ruokaa laittaessa erittelemään omiin astioihin pilkotut sipulit ja toiseen tuoreet kasvikset, joista sipulit kuullotetaan ensin ja sen jälkeen tuoreet kasvikset joukkoon ja sitten loput aineet kuten kerma, vesi jne.

Tarkkuudesta huolimatta ei tule silti kuuloonkaan kädentaitoja vaativa työ kuten ompelija. Ompelukoneen käyttäminen ja jo sukkien kutominenkin oli minulle yhtä hepreaa. Yläasteella aloitin syksyllä sukkien kutomisen ja keväällä sain sukat kudottua opettajan opastuksella, kun muut keväällä jo suunnittelivat ja ompelivat omaa hupparia. Lopulta todistukseen tuli arvosanaksi 6. Ehkä minulla on jonkin sortin hahmotushäiriökin, kun en tuollaista tajua, mutta sitten se on taas ristiriidassa 9:n saadun kuvataiteen kanssa. Jo lapsena ollessa olin kehuttu piirtäjä.

- AP

Lue lisää

Onpahan nyt kiltisti haettu työpaikkoja osoittaakseen aktiivisuutta TE-toimistolle, vaikka olen ollut aika skeptinen myyjän työstä Silmäasemalla tai muussa optisessa liikkeessä.
Perjantaina olin hakenut vuokratyöfirman kautta keikkamyyjän/hyllyttäjän työtä ja tänään sitten tohdin laittaa hakemuksen vetämään Silmäasemalle myyjän työtehtäviin, vaikka ajattelin, että mitä minä tuollaisesta tajuan ja mitä ne pienet korjaukset ovat, mitä jos en osaakaan korjata mitään silmälaseja. Johan jo olen siinäkin pulassa, jos pitäisi alkaa kokoamaan Ikeasta ostettua sohvaa tai lipaston vetolaatikosta menee tietty osa rikki.

Todella pelottaa tuo oma tilanne. Eläkkeeni tulee olemaan pieni tulevaisuudessa, jos en pääse töihin. On niin inhottavaa olla oppimisvaikeuksia, autismia ja autoimmuunisairautta poteva ihminen, jonka kohtalo on köyhyys. Ihan kuin minuun olisi langettu kirous.

Perheenjäsenen yrityksellä minulla ei ole virallista työsopimusta, vaan tuuraan satunnaisesti enkä ole virallisesti työntekijä. Saan puhtaana käteen rahaa. Tässä on se ongelma, että minua ei koske työterveys enkä välttämättä saisi alennusta lähimmästä kuntosalista, koska en ole papereilla virallinen työntekijä. Ammattiopiston kuraattori sanoi, että se pitäisi laskea tuntimäärinä, mutta miten hitossa perheenjäsen maksaisi minulle puhtaana käteen vaikkapa 300 € tunnista. En vain uskalla ruveta "kerjäämään" satoja euroja. Perheenjäsen itsekin selvitti, että minkä alan TES koskee hänen yritystä, jos voisi palkkatuella palkata jonkun. Tosin sitä palkkatuettua työtä en uskalla siellä harkita, koska silmäni ovat jatkuvasti kuivat ja silmät raukeina sitten olen joka päivä.

Olen ollut joka viikko ahdistunut ja itkuinen tilanteestani, kun tunnen itseni niin avuttomaksi. Elän niin rajoitettua elämää, enkä voi koskaan toteuttaa omannäköistä elämää. Olen sosiaalisesti tumpelo, hyvä kun osaan edes tervehtiä ja sanoa kiitos ja näkemiin, enkä osaa käsilläkään mitään luoda. En ole innostuntu hirveästi sosiaalisesta kanssakäymisestä, koska koen muiden jutut liian turhina ja pinnallisina, joista en saa mitään irti. En jaksa yli-innokkaita lapsia, vaikka olenkin avuliaana sen sijaan, että toteaisin "ei kiinnosta". En ole supliikki-ihmisiä. Keskustelutilanteissakin aina vain totean "Hmmm...", jos toinen puhuu jostain asiasta, mistä en tajua eikä välttämättä kiinnosta. Mieluummin selaan nettiä älypuhelimesta. Olen liikkeiltäni hidas ja käteni vapisevat, mikä tuli ilmi erikoiskahveja tai pursotuksia tehdessä. En ole älykäskään. Ei ammattikoulussa kerta kaikkiaan ole sellaista alaa, jossa nämä seikat eivät olisi tiellä. Miksi minut on luotu tällaiseksi?

- AP

Sössin sitten koko K-Citymarketin videohaastattelun eli en saanut sitä aikaiseksi ja näin ollen hakemukseni on lentänyt suorinta tietä roskakoriin. Suunnittelin vastaukset kysymyksiin, mutta aina videota kuvatessa kun aloin puhumaan, niin puheeni jäi kesken ja sydämessä sykki. Inhoan niin näitä videohaastatteluja. Tohdin sitten kuitenkin laittaa eilen yöllä vielä hakemuksen kahvilatyöntekijäksi vuokrafirman kautta ajatellessani, että jospa siellä ei tarvitse sentään tehdä ruokaa tai pikaruokaa, kun kyseessä ei ole mikään liikenneasema. Sen kun tietäisi, mikä kahvila on kyseessä.

Omat kokemukseni itse aloitetusta työnhausta ulottuvat vuodelta 2013, kun kysyin samasta kahvilasta, jossa olin työssäoppimassa opiskellessa tarjoilijaksi, että saisiko kesätöitä ensi vuodelle. Ei valitettavasti, kun kyseessä oli yhden henkilön pienyritys, niin en tietysti yllättynyt. En toki tuolloin kysynyt paikan päällä muilta yrityksiltä. Sellainen muistikuva on, että yhteen pikku kauppaan laitoin hakemuksen sähköpostitse löytäessäni ilmoituksen TE-toimiston sivuilta, mutta en muista sainko edes vastausta siitä, etten tullut edes valituksi. Jotain ihan avoimia työhakemuksiakin keksin laittaa sähköpostitse lähikauppaan, mutta niihin todettiin, että valitettavasti ei tällä hetkellä ollut tarvetta uusilla työntekijöille. Vuonna 2015 laitoin kesätyöpaikkahakemuksen marjojen myyjäksi torille ja taisin jopa Suomen Lähikauppa Oy:lle (jota ei enää ole olemassa) vuokratyöfirman kautta. Ehkä ensimmäinen ammatillinen koulutukseni ei ollut niin kuumaa valuuttaa päästäkseni edes haastatteluun.

Ainoastaan olin vain päässyt joihinkin puhelinmyyntifirmoihin, joista ensimmäinen kokemus oli Buusterilla vuonna 2013 syksyllä. Siitä sain jonkun 300 € lopulta kuntoutusrahan ja asumistuen oheen. Vuonna 2015 pääsin kesätöihin Hyvät Lehdet Oy:lle, josta tuli pieni summa. Itse irtisanoin itseni kyseisestä yrityksestä, sillä en vain kerta kaikkiaan pystynyt tekemään töitä tietokoneen ääressä istuen ja puhuen asiakkaille monta tuntia putkeen ja refluksia sairastavana ja kuivan suun oireista kärsivänä se kuuluisi nyt pahiten. Eikä moraalini vain kestä sellaista tyrkyttämistä ladellen kuinka tämä lehti on nyt niin halpa ja saat 3 kk ilmaiseksi (niin varmaan), kaupan päälle nahkalompakko jne.

En ole CV:hen kirjoittanut puhelinmyyntityötä ollenkaan, ainoastaan ensimmäisen kesätyöpaikan vuodelta 2012 ryhmäperhepäivähoidossa avustavissa tehtävissä, tarvittaessa kutsuttavana työntekijänä ollessani kassatarjoilijana ja työkokeilussa olemisen perheenjäsenen yrityksellä sekä kahden edellä mainitun esimiehen nimet olen laittanut suosittelijoihin. Mitä maagista minun pitää vielä tehdä? En koskaan mainitse mitään negatiivista itsestäni, vaikka työntekijänä olen ottanut vastaan risut kuin ruusutkin ja luvannut aina parantaa linjaani, jos jotain tein väärin aluksi. Niin suuri haave on ollut päästä myymälään tai kierrätysmyymälään/kirpputorille töihin, jossa sentään jaksaa olla toisin kuin jossain ravintolassa, jossa ilmapiirit ovat tahtoneet välillä vaihdella ja työtahtikin on voinut olla liian kova, jos henkilökuntaa on vähän.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Sössin sitten koko K-Citymarketin videohaastattelun eli en saanut sitä aikaiseksi ja näin ollen hakemukseni on lentänyt suorinta tietä roskakoriin. Suunnittelin vastaukset kysymyksiin, mutta aina videota kuvatessa kun aloin puhumaan, niin puheeni jäi kesken ja sydämessä sykki. Inhoan niin näitä videohaastatteluja. Tohdin sitten kuitenkin laittaa eilen yöllä vielä hakemuksen kahvilatyöntekijäksi vuokrafirman kautta ajatellessani, että jospa siellä ei tarvitse sentään tehdä ruokaa tai pikaruokaa, kun kyseessä ei ole mikään liikenneasema. Sen kun tietäisi, mikä kahvila on kyseessä.

Omat kokemukseni itse aloitetusta työnhausta ulottuvat vuodelta 2013, kun kysyin samasta kahvilasta, jossa olin työssäoppimassa opiskellessa tarjoilijaksi, että saisiko kesätöitä ensi vuodelle. Ei valitettavasti, kun kyseessä oli yhden henkilön pienyritys, niin en tietysti yllättynyt. En toki tuolloin kysynyt paikan päällä muilta yrityksiltä. Sellainen muistikuva on, että yhteen pikku kauppaan laitoin hakemuksen sähköpostitse löytäessäni ilmoituksen TE-toimiston sivuilta, mutta en muista sainko edes vastausta siitä, etten tullut edes valituksi. Jotain ihan avoimia työhakemuksiakin keksin laittaa sähköpostitse lähikauppaan, mutta niihin todettiin, että valitettavasti ei tällä hetkellä ollut tarvetta uusilla työntekijöille. Vuonna 2015 laitoin kesätyöpaikkahakemuksen marjojen myyjäksi torille ja taisin jopa Suomen Lähikauppa Oy:lle (jota ei enää ole olemassa) vuokratyöfirman kautta. Ehkä ensimmäinen ammatillinen koulutukseni ei ollut niin kuumaa valuuttaa päästäkseni edes haastatteluun.

Ainoastaan olin vain päässyt joihinkin puhelinmyyntifirmoihin, joista ensimmäinen kokemus oli Buusterilla vuonna 2013 syksyllä. Siitä sain jonkun 300 € lopulta kuntoutusrahan ja asumistuen oheen. Vuonna 2015 pääsin kesätöihin Hyvät Lehdet Oy:lle, josta tuli pieni summa. Itse irtisanoin itseni kyseisestä yrityksestä, sillä en vain kerta kaikkiaan pystynyt tekemään töitä tietokoneen ääressä istuen ja puhuen asiakkaille monta tuntia putkeen ja refluksia sairastavana ja kuivan suun oireista kärsivänä se kuuluisi nyt pahiten. Eikä moraalini vain kestä sellaista tyrkyttämistä ladellen kuinka tämä lehti on nyt niin halpa ja saat 3 kk ilmaiseksi (niin varmaan), kaupan päälle nahkalompakko jne.

En ole CV:hen kirjoittanut puhelinmyyntityötä ollenkaan, ainoastaan ensimmäisen kesätyöpaikan vuodelta 2012 ryhmäperhepäivähoidossa avustavissa tehtävissä, tarvittaessa kutsuttavana työntekijänä ollessani kassatarjoilijana ja työkokeilussa olemisen perheenjäsenen yrityksellä sekä kahden edellä mainitun esimiehen nimet olen laittanut suosittelijoihin. Mitä maagista minun pitää vielä tehdä? En koskaan mainitse mitään negatiivista itsestäni, vaikka työntekijänä olen ottanut vastaan risut kuin ruusutkin ja luvannut aina parantaa linjaani, jos jotain tein väärin aluksi. Niin suuri haave on ollut päästä myymälään tai kierrätysmyymälään/kirpputorille töihin, jossa sentään jaksaa olla toisin kuin jossain ravintolassa, jossa ilmapiirit ovat tahtoneet välillä vaihdella ja työtahtikin on voinut olla liian kova, jos henkilökuntaa on vähän.

- AP

Lue lisää

"Inhoan niin näitä videohaastatteluja."

Niin minäkin. Käytän internetiä kirjastossa, joten en voi tehdä niitä. Kerro tämä sama työnantajalle.

Niin alan kohta olla työmarkkinoillekin liian "vanha" tai viimeistään 40-50-vuotiaana. Kiva, kun yrittää edes jollain saralla pärjätä ok, mutta en vain saa töitä, vaikka miten hyödyntänyt netistä etsimiäni ohjeita miten kirjoittaa työhakemus ilman, että alan liikaa yksityiskohtaisesti kuvailemaan.

Kyllä minä sen faktan olen hyväksynyt, että kaikki vanhenee enkä edes pelkää sitä, vaan näen sen luonnollisena prosessina. En edes kaipaa teini-ikääni, vaan näen iän viisauden merkkinä kuten esim. Aasiassa arvostetaan. Siinä onkin yksi syy, miksi matkustaisin jossain Japanin suunnalla, jos olisi rahaa moiseen ja oppisin koko kielen. Muutenkin pidän hienona harmonian ja työnteon kulttuurina. Onhan se aika autistista meininkiä, mutta toisaalta ehkä sopisi minulle hyvin.

- AP

Vielä kun tietäisi jotain työtunneista edes, että paljon niitä on oikein tiedossa. Jospa asia huomenna selkiää, kun vuokratyöfirman työntekijä soittaa minulle aamulla. Ainakin perehdytys on tällä viikolla, mistä selkiää työn luonne.

Tänään tuli vastaus S-Marketista. Heillä oli tietysti niin monta hyvää ehdokasta, että enpä tietenkään tullut valituksi edes haastatteluun. Tänään laitoin Tokmannille hakemuksen jouluapulaiseksi. Olen monta kertaa viime ja tämän vuoden aikana laittanut samoille tahoille työhakemuksia, kun on osunut silmään kesätyöpaikka, jouluapulaisen paikka tai myyjän työ: Tokmanni, Normal, Rusta, S-Ryhmä, Kesko, huoltoasemat ja jopa Postiinkin.

Viime vuonna pääsin tasan yhteen paikkaan haastatteluun hakiessani jouluapulaisen työtehtävää, mutta tietysti olin se kakkosvaihtoehto. Muihin myymälä- ja kauppaketjuihin en ole edennyt edes haastatteluun asti. Ehkä en sitten ole tarpeeksi kokenut tai halutaan tradenomi ennemmin, että eipä se motivaatio mikään taikasana ole, vaikka muistan aina kertoa järjestelmällisyydestäni, tunnollisuudestani ja asiakaspalveluhenkisyydestäni sekä siitä, kuinka työyhteisössä minua on arvostettu ahkeruuden suhteen, mutta eipä näköjään nämäkään toimi markkinointikikkana töitä hakiessa.

Jos olisi yhtään älynlahjoja, niin olisin oikeasti niin hullu, että kouluttautuisin enemmän johtuen työllistymismahdollisuuksista (toki nykyään on työttöminä AMK-tutkinnon ja yliopiston suorittaneita ihmisiä kuten totesin aiemmin, ja tämäkin lienee alakohtainen asia). Harmi, kun ei mitään mahdollisuuksia työllistää itseäni, koska en ole mikään numeronikkari johtuen peruskoulussa yksilöllistetystä matematiikasta, mitä yrittäjyys vaatii. Hitto, mikä naiivi typerys olinkaan silloin 19-vuotiaana haaveillessani kahvilayrittäjän työstä, jolla kuvittelin nousevani suosta, mutta sen sijaan olenkin sisaruskatraasta ainoa pa, mikä on itselleni nöyryyttävää. Käynyt rehellisesti sanoen mielessä mennä kadulle kerjäämään tai ryhtyä jopa varkaaksi, mutta ei vaan pokka riitä ja järki sanoo, että ei koskaan.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Vielä kun tietäisi jotain työtunneista edes, että paljon niitä on oikein tiedossa. Jospa asia huomenna selkiää, kun vuokratyöfirman työntekijä soittaa minulle aamulla. Ainakin perehdytys on tällä viikolla, mistä selkiää työn luonne.

Tänään tuli vastaus S-Marketista. Heillä oli tietysti niin monta hyvää ehdokasta, että enpä tietenkään tullut valituksi edes haastatteluun. Tänään laitoin Tokmannille hakemuksen jouluapulaiseksi. Olen monta kertaa viime ja tämän vuoden aikana laittanut samoille tahoille työhakemuksia, kun on osunut silmään kesätyöpaikka, jouluapulaisen paikka tai myyjän työ: Tokmanni, Normal, Rusta, S-Ryhmä, Kesko, huoltoasemat ja jopa Postiinkin.

Viime vuonna pääsin tasan yhteen paikkaan haastatteluun hakiessani jouluapulaisen työtehtävää, mutta tietysti olin se kakkosvaihtoehto. Muihin myymälä- ja kauppaketjuihin en ole edennyt edes haastatteluun asti. Ehkä en sitten ole tarpeeksi kokenut tai halutaan tradenomi ennemmin, että eipä se motivaatio mikään taikasana ole, vaikka muistan aina kertoa järjestelmällisyydestäni, tunnollisuudestani ja asiakaspalveluhenkisyydestäni sekä siitä, kuinka työyhteisössä minua on arvostettu ahkeruuden suhteen, mutta eipä näköjään nämäkään toimi markkinointikikkana töitä hakiessa.

Jos olisi yhtään älynlahjoja, niin olisin oikeasti niin hullu, että kouluttautuisin enemmän johtuen työllistymismahdollisuuksista (toki nykyään on työttöminä AMK-tutkinnon ja yliopiston suorittaneita ihmisiä kuten totesin aiemmin, ja tämäkin lienee alakohtainen asia). Harmi, kun ei mitään mahdollisuuksia työllistää itseäni, koska en ole mikään numeronikkari johtuen peruskoulussa yksilöllistetystä matematiikasta, mitä yrittäjyys vaatii. Hitto, mikä naiivi typerys olinkaan silloin 19-vuotiaana haaveillessani kahvilayrittäjän työstä, jolla kuvittelin nousevani suosta, mutta sen sijaan olenkin sisaruskatraasta ainoa pa, mikä on itselleni nöyryyttävää. Käynyt rehellisesti sanoen mielessä mennä kadulle kerjäämään tai ryhtyä jopa varkaaksi, mutta ei vaan pokka riitä ja järki sanoo, että ei koskaan.

- AP

Lue lisää

Työsopimus oli eilen allekirjoitettu sähköisesti ja lähetetty työllisyyden kuntakokeilulle. Ainakin luvassa on työvuoroja varastolle paljonkin, oliko jopa tälle kuullekin niitä vuoroja jos oikein muistan. Tuntipalkka on saamieni tietojen mukaan 12 eurossa mahdollisine lisineen. Toki se on nyt oletusprofiilissani, että ehkä tuo voi jonkun verran muuttua, kun olen lähettänyt vuokratyöfirmalle kuvat koulu- ja työtodistuksista, joilla voin todistaa kokemukseni ja koulutukseni palvelualalta (merkonomi ja tarjoilija).

R-kioskitkin etsivät myyjiä täällä, missä asun. Lähimpään etsitään osa-aikaista ja sitten keikkamyyjää, mikä voi tarkoittaa mitä tahansa tämän kaupungin R-kioskia. Uskaltaisikohan tuota harkita vai onko siinä liikaa vastuuta tällaiselle ihmiselle, jolla ei ole ollut kovinkaan paljoa itseluottamusta ja ollut epävarma luonteeltaan, vaikka työn itsenäisyys houkuttelisi. Kahvilapalveluista minulla on kokemusta jo ravintola-alan kautta, mutta entä sitten Veikkaus-osaaminen ja Postin palvelut. Tietysti haluavat jo jonkun konkarin.

Seuraan edelleen Rustan, Normalin, Ruohonjuuren, Tokmannin, S-ryhmän ja Keskon sivuja sekä Duunitorin ja TE-keskuksen sivuilta avoimia työpaikkoja. Muuttaminen työn takia on mahdottomuus johtuen perheenjäsenen yrityksestä, jossa tarvitaan välillä tuurausapua, ja toinen syy on se, että en osaisi luoda yhtään sosiaalisia kontakteja. Jo täällä nykyisessä kaupungissakaan en ole luonut sosiaalisia kontakteja ja verkostoja koulun/työpaikan ulkopuolella, vaan lähinnä omissa oloissani olen.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Työsopimus oli eilen allekirjoitettu sähköisesti ja lähetetty työllisyyden kuntakokeilulle. Ainakin luvassa on työvuoroja varastolle paljonkin, oliko jopa tälle kuullekin niitä vuoroja jos oikein muistan. Tuntipalkka on saamieni tietojen mukaan 12 eurossa mahdollisine lisineen. Toki se on nyt oletusprofiilissani, että ehkä tuo voi jonkun verran muuttua, kun olen lähettänyt vuokratyöfirmalle kuvat koulu- ja työtodistuksista, joilla voin todistaa kokemukseni ja koulutukseni palvelualalta (merkonomi ja tarjoilija).

R-kioskitkin etsivät myyjiä täällä, missä asun. Lähimpään etsitään osa-aikaista ja sitten keikkamyyjää, mikä voi tarkoittaa mitä tahansa tämän kaupungin R-kioskia. Uskaltaisikohan tuota harkita vai onko siinä liikaa vastuuta tällaiselle ihmiselle, jolla ei ole ollut kovinkaan paljoa itseluottamusta ja ollut epävarma luonteeltaan, vaikka työn itsenäisyys houkuttelisi. Kahvilapalveluista minulla on kokemusta jo ravintola-alan kautta, mutta entä sitten Veikkaus-osaaminen ja Postin palvelut. Tietysti haluavat jo jonkun konkarin.

Seuraan edelleen Rustan, Normalin, Ruohonjuuren, Tokmannin, S-ryhmän ja Keskon sivuja sekä Duunitorin ja TE-keskuksen sivuilta avoimia työpaikkoja. Muuttaminen työn takia on mahdottomuus johtuen perheenjäsenen yrityksestä, jossa tarvitaan välillä tuurausapua, ja toinen syy on se, että en osaisi luoda yhtään sosiaalisia kontakteja. Jo täällä nykyisessä kaupungissakaan en ole luonut sosiaalisia kontakteja ja verkostoja koulun/työpaikan ulkopuolella, vaan lähinnä omissa oloissani olen.

- AP

Lue lisää

"Uskaltaisikohan tuota harkita vai onko siinä liikaa vastuuta tällaiselle ihmiselle, jolla ei ole ollut kovinkaan paljoa itseluottamusta ja ollut epävarma luonteeltaan, vaikka työn itsenäisyys houkuttelisi."

Itseluottamus voi siinä varastohommassa kasvaa, sitten myöhemmin voi ottaa muitakin hommia.

Anonyymi kirjoitti:

"Uskaltaisikohan tuota harkita vai onko siinä liikaa vastuuta tällaiselle ihmiselle, jolla ei ole ollut kovinkaan paljoa itseluottamusta ja ollut epävarma luonteeltaan, vaikka työn itsenäisyys houkuttelisi."

Itseluottamus voi siinä varastohommassa kasvaa, sitten myöhemmin voi ottaa muitakin hommia.

Lue lisää

"Itseluottamus voi siinä varastohommassa kasvaa, sitten myöhemmin voi ottaa muitakin hommia."

Jaa, miten tuon sanoisi. En ole oikein koskaan nauttinut kenenkään suosiota, ei ole koskaan ollut paljoa kaverikokemuksia ja minulla on ollut rajatut mahdollisuudet syntymästä alkaen, kun taas sisarukseni ovat päätyneet hoitoalalle ja yksi on lukion käynyt ja akateeminen. Lapsesta lähtien olen erottunut muista lapsista ja sisaruksistani: tutkimuksia ja terapioita, joista koin erilaisuuden ja huonommuuden tunnetta, ainoana olemisesta. En vain silti pysty samaistumaan kehenkään erityisluokkataustaiseen, joita tiedän. Olen toki miettinyt, että yritänkö ylläpitää jotain hierarkiaa, vaikka en ketään sulje ulkopuolelle työelämässä, koulussa tai vapaa-ajalla, oli vastassa millainen ihminen vain.

Koulupolku alkoi tuplatulla esikoululla ja peruskoulu pienluokassa, alkuperäinen suunnitelma oli kokonaan yksilöllistää koko opetussuunnitelma. Sitä ei tapahtunut kuitenkaan lukuun ottamatta matematiikkaa ja fysiikkaa, vaikka oppiminen ollut vaikeaa. Yläasteen aloittaessa tosin olin lähes kokonaan yleisopetusryhmän mukana lukuun ottamatta kahta yksilöllistettyä ainetta ja tukiopetusta. Ala-asteellakin jo sitä hoin, ettei minusta mitään tule, eikä ollut inspiroivia ihmisiä, jotka olisivat menestyksekkäitä ja oppimisongelmaisia, autismin kirjoisia tms. Luulin silloin, ettei sellaisia olekaan olemassa.

Itseluottamukseni ja -tuntoni laski myös ravintola-alaa opiskellessa miinuksen puolelle à la carte-harjoittelun takia, jota lykkäsin monta kertaa ja olin melkein keskeyttää opinnot. Vihasin sitä tutkinnon osaa niin paljon, että näin siitä painajaisia ja sain traumoja, pelkoja. Koin vihaavani opiskelua sen jälkeen, minkä totesin silloin palvelutalon keittiöllä ollessa, missä piti suorittaa näyttö liittyen ruoka-aineiden, elintarvikkeiden ja ruokien vastaanottamiseen sekä ruokien kuumentamiseen littyen, mutta todellisuudessa se oli ns. leikkinäyttö ihan vain hyväksytyn arvosanan toivossa ja kyseessä oli hyvin pieni paikkakin. Lähinnä tein salaattia, tiskasin ja palvelin asiakkaita, en jakanut annoksia vapisevan käden takia. En nostanutkaan mitään gn-vuokia työpaikkaohjaajan todetessa niiden olevan painavia, kun tälläinen siro nainen olen.

Tänään oli tosiaan ensimmäinen päivä töissä, ja tehtävänäni on pakata verkkokauppatilauksia. Skannattavaa riittää: ensin pitää skannerin avulla ottaa paketin tuotteesta/tuotteista riippuen pituus, korkeus ja leveys talteen. Siinä voi mennäkin metsään alkuun, jolloin pahvikone tekee heikot pahvit. Välillä tosin miettinyt, että onkohan minulla hahmotuksessakin jotain häikkää. Voi myös olla, että pahvilaatikoita koottaessa myös pituudellani (olen 150 cm) on vaikutusta asiaan. Tuotteen ollessa paketissa skannataan vielä lähetystunnus, tilauskoodi vai mikä se ikinä onkaan, jolloin koneelle tulee esiin pakettiin kuuluvat tuotteet sekä paino ja sitten paketti pannoitettavaksi ja kyytiin rullakkoon kokoluokan mukaan.

Niin toivon seuraavassa elämässä olevani joku toinen. Koen vaan samaistuvani enemmän keskiluokkaiseen tai jopa yläluokkaiseen naiseen, sillä niin yritän opetella hienoja sanoja, mitä innostuin englannin keskitason kurssista, kun tulee nyt paljon "hienompia" sanoja esille. Enkä ole tunnetusti likaisen työn raataja, ja identiteettini sopii enemmän kaupunkilaisnaiselle kuin peräkylän Ritvalle. Voi olla joku identiteettikriisikin. Sopisin jonnekin Aasian ympäristöön hyvin: minua voitaisiin luulla hyväosaiseksi ollessani siro, ruskettumaton ja ulkonäöstä huolehtiva, mutta jolla ei ole kuitenkaan tarvetta koreilla isoilla logoilla.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

"Uskaltaisikohan tuota harkita vai onko siinä liikaa vastuuta tällaiselle ihmiselle, jolla ei ole ollut kovinkaan paljoa itseluottamusta ja ollut epävarma luonteeltaan, vaikka työn itsenäisyys houkuttelisi."

Itseluottamus voi siinä varastohommassa kasvaa, sitten myöhemmin voi ottaa muitakin hommia.

Lue lisää

No olinkin sitten hullu, että laitoin hakemuksen vetämään keikkamyyjäksi R-kioskille ja haastattelu on ensi viikolla. Juuri laitoin hakemuksen myyjäksi lähimmälle R-kioskille. Hakemusta kirjoittaessa ajattelin, että mitä olen tekemässä. Samalla laitoin hakemuksen vuokratyöfirman, jonka kirjoilla nytkin olen, kautta pop-up myymälään.

Kokemukseni kahvila- ja delimaailmasta ulottuvat henkilöstöravintolassa työskentelyyn, missä oli kahvila, jossa tuli paistettua paninit ja lämmitettyä pizzat mikroaaltouunissa. R-kioskilla ei tosin taida tarvita murehtia erikoiskahvien tekemisestä, vaan koneet hoitavat homman, jos niitä valikoimasta löytyy. Tuota kokemusta tosiaan R-kioskin hakemuksessa kysytään.

Kohta voi muuten käydä niin, että harkitsen sitä lääketeknikon koulutusta, jos vain näillä matematiikan taidoilla siellä pärjää. Ei oikein tahdo mikään asia kiinnostaa, ja jos kiinnostaa, niin siihen onkin rajoitteita. Haaveilun olen päättänyt syystäkin unohtaa. En tiedä, onko minulla mitään mahdollisuutta hankkia lisäkoulutusta ammattiopistolta. Olen katsonut markkinointiviestinnän ja sisällöntuotannon ammattitutkintoa, joka taitanee syvemmin käsitellä aihetta, mutta olenko sitten tarpeeksi kilpailuhenkinen ihminen... Toinen kiinnostava voisi olla toimistopalvelut, jos matematiikan taito olisi sitä luokkaa, että tajuaisin 100 % budjettilaskuista ja reskontrasta, jolloin todennäköisesti olisin sihteerinä vammaispalveluissa yms. joka lähentelisi entistä haaveammattiani. Hyvä, kun edes omat laskuni osaan maksaa tarkistamalla, että tilinumero, viitenumero, summa ja laskun saajan nimi ovat oikein kirjoitettu.

- AP

No voi kun olen hakenut varmaan satoihin myyjän paikkoihin, jotka kiinnostavat. Usein tullut "ei oota" vastaukseksi, jo haastatteluun kutsuminenkin on mahdottomuus. Ehkä en osaa sitten tehdä vaikutusta työnantajiin, vaikka tarkistan hakemukseni kirjoitusvirheiden varalta, olen jopa kirjoittanut pitkiä hakemuksia kertoen yksityiskohtaisesti osaamisesta ja nyt opetellut tiivistämään ne. En kerro enää ikääni ja sukupuoltani, syntymäaikani näkee jo CV:stä.

CV:tä tuli päivitettyä CV Maker-sivustolla (tai jotain sinne päin), josta löytyi muutama maksuton pohja Microsoft Wordkin muuttuessa maksulliseksi. Opiskelijana vielä oli maksuton. Päivitetyssä CV:ssä on nyt uusin työpaikkani, jossa kerron sen olevan keikkatyö.

Ei ollut pitkä aika, kun viimeksi tuli "ei oota" vastaukseksi liittyen Silmäaseman myyjän paikkaan. Luulenpa, että olen "vain" merkonomi, niin ennemmin sitten tradenomit valitaan haastateltavaksi. Helvetti, kun minut on luotu tällaiseksi rajoitteiseksi ja koko loppuelämä on enemmän ns. paskaduuniin tyytymistä. Ravintola-alaa inhosin kaikkein eniten, enkä halua siivoojaksikaan enkä ole mikään likaisen työn tekijä persoonaltani. Yritin opiskella nuoriso-ohjaajaksi kiinnostuessani vammaistyöstä tai ainakin työstä erityislasten/-nuorten kanssa, mutta sekin haave oli pakko unohtaa. Tiedollisesti pärjäsin ok, kun taas vaikeudet olivat sosiaalisen vuorovaikutuksen taidoissa. En ketään haukkunut tai en töksäytellyt, tulin kaikkien kanssa toimeen. Vaikeuksia oli hankalien nuorten kanssa selviytymisessä, missä en ollut verbaalisesti haka, koska sellaiset vaati nopeaa reagointia ja sanavalmiutta. Puheenikin oli välillä syrjähtelevää, mikä on tyypillistä autismia. Kaupan ala onkin ainoa, mistä pidän.

Olihan minulla kassatarjoilijana ollessa joskus aikamoinen haave: ekokosmetologin ammatti kiinnostuessani luonnonkosmetiikasta, mutta enhän minä osaa muotoilla kulmiani itse, niin miten sitten muiden. Enkä osaa ehkä meikata kuin itseni, mutta enää en meikkaa johtuen herkistä silmistäni. Ruohonjuuresta olin hakenut myyjän työpaikkaa ajatellessani voivani hyödyntää kiinnostuksen kohdetta sitä kautta.

Välillä rehellisesti sanottuna itsenäinen työ houkuttelisi, mutta sellaisia aloja ei löydy ammattikoulusta. Itse en voi luoda työtäni rajoitteitteni takia. Olen niin helposti eristäytyvä ihminen, että tekisin töitä vaikka yksin. Koskaan en koululaisena saanut sitä mahdollisuutta, että olisin saanut tehdä yksilötehtäviä ujouden takia, minkä koin olevan muillekin parempi diili. Olin ollut kaikille outo peruskoululaisena, ja ajattelin myös, että en mitään puheenaihetta keksisi ja jos keksisin, niin tietysti pelkäsin, että käskettäisiin olemaan hiljaa, koska ketään ei kiinnosta. Siinä missä muut osasi keskustella mistä vain maan ja taivaan väliltä, minä taas en uskaltanut.

- AP

Heh heh, en ole enkä halua. Ihan joka päivä olen kytännyt työpaikkailmoituksia rahan toivossa. Ihan suoraan sanoen käynyt välillä mielessä, että alkaisin vaikka varkaaksi saadakseni rahat kasaan. Ollut ihan pulassa nyt OP:n vakuutuslaskun kanssa ja kohta siitä tulee taatusti karhukirje. Perhana, kun tuo opintolaina söi melkein kaikki rahani tililtä viime kuussa ja ensi viikolla on lisää laskua maksettavana. Keikkatyön vuoroista ei ole vielä tietoakaan.

- AP

Olen kyllä kelannut, että olenko hukannut kymmenessä vuodessa parhaimmat vuodet vessanpöntöstä alas, kun elämä on mennyt lähinnä burgeroiden ammattikoulun käytävällä puhelinta selaten enkä ole koskaan luonut minkäänlaisia verkostoja työpaikan, koulun ja harrastusten ulkopuolella lukuun ottamatta nuoriso-ohjaajaksi opiskellessa omasta tahdosta tulin mukaan opiskelutoverin pitämiin pikku jouluihin ja ryhmätöihin osallisuin, vaikka olin aika mietteliäs ja totesin olevani "pihalla" kaiken ollessa uutta ja ihmeellistä.

Samanlainen burgeri olin peruskoulussa, ala-astelaisena kuljin koulun ympäri välitunnilla ja yläastelaisena taas kuljin ympäri koulun rakennusta yksinäni pääasiassa tai ehkä jotain sarjakuvaa tai yksittäisiä romaaneja luin tai tutkiskelin koealueita, jos edes vähänkin vaivauduin ja koin ne helpoiksi tai kiinnostaviksi. Helpompaa oli vain tulla koulusta suoraan kotiin ja istuutua tietokoneen ääreen selaamaan IRC-Galleriaa tai ladata amatöörinä emulaattorit pelatakseen 8-bittisen Nintendonin tai PS1-pelejä, joista minulla ei ole enää harmainta aavistustakaan miten ne ladataan ja asennetaan. Varmasti sähläisin tuollaisissa asioissa ja koneelle tulisi viruksia, hah hah. Se oli sellaista sinnepäin-hommaa.

Tällainen ihmistyyppi sopisi niin hyvin juuri jonnekin yliopistoon, jossa kulkee kaikennäköistä hiihtäjää. Siellä niitä minunlaisia autistejakin on jonkun verran. No, ehkä sinne menisinkin, jos olisin yhtään älykkäämpi, tai korkeintaan AMK:hon. Ja varsinkin, jos sieltä jotain itseäni kiinnostavaa ja itselleni sopivaa löytyisi, niin ehkä. Ainakin työllistyminen olisi monin verroin helpompaa, mitä koulutetumpi on (riippuen tutkinnosta). Ihan ei mitkä tahansa pilipali-naistutkimukset taida työllistää.

Tai sitten olisin samanlainen itseoppinut taitelija Katariina Sourin tapaan, mutta oma lajini olisi todennäköisesti satiirissa ja mustassa huumorissa. Ala-astelaisena tein omaa sarjakuvalehteä. Aiheet olisivat teinijuttujen sijaan nykyään poliittisissa aiheissa yms. kuten Kari Suomalainen teki elinaikoinaan. Harmi, kun ei lapsuudessani ollut mahdollista saada sitä haaveilemaani piirtopöytää ja meni siinä sitten hukkaan lapsuudessa kehutut piirtotaidot enkä enää näillä vapisevilla käsillä mitään uskalla tehdä ja tekemisen itsetuntokin puuttuu. Pitää olla tuuria ja verkostoja matkassa, harvalla sitä on. Ja kun sisäänpäinkääntyneempi, ujompi, pelokkaampi ja helposti eristäytyneempi, niin ei sellaiseilla luonteenpiirteillä pitkälle pötki.

- AP

Jos useampi tili ei ole välttämätön, voisi pientä säästöä saada lakkauttamalla ylimääräiset.

Anonyymi kirjoitti:

Jos useampi tili ei ole välttämätön, voisi pientä säästöä saada lakkauttamalla ylimääräiset.

Olen lopettanut OP:n tavoitetilin, kun luin heidän säästölippaasta, joka on maksuton. Hitsi, jos olisin tuosta aiemmin kuullut. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Säästölippaaseen koitan sitten siirtää 10 €/kk kuten aiemmin siirtänyt tavoitetiliin, jossa maksuttomia siirtoja on rajatusti. OP:n tili on ollut pääasiallinen tilini yli 10 vuotta, kun taas S-etukortillani olen vinguttanut lähinnä bonusta ja lyhentänyt opintolainaa.

On sitä tullut puitua, että onkohan mitään pankkia, jossa ei olisi palvelumaksuja tai ainakaan isompia. OP:lla se on 8,25 euroa. Olen lukenut Pop Pankista ja Säästöpankista jotakin sekä hakenut tietoa muiden kokemuksista. Olen vain tuossa OP:ssa pysytellyt. Pop Pankkia on ainakin kehuttu palvelun puolesta.

OP:n toimeentulo- ja terveysvakuutukseenkin tein muutoksen maksuerien suhteen, vaihdoin kolmeen vai neljään erään. Päivittyy vasta ensi vuonna. LähiTapiolassa minulla on koti- ja matkavakuutus (Suomen sisällä matkustan yksin, mikä jäänyt nyt tosin harvinaiseksi). LähiTapiolan vakuutuksissa maksuerien määrä 4 kpl. LähiTapiola ei minulle myöntänyt terveysvakuutusta ollenkaan, lienee autismin kirjo (ja Sjögrenin syndrooma) olevan punainen vaate monelle vakuutusyhtiölle. Hyvä, jos edes joku vakuutusyhtiö huoli.

Huomenna koittaa haastattelu R-kioskilla koskien keikkatyötä. Lähi-Ärrältä en saanut kutsua edes haastatteluun, ja kyseessä oli osa-aikaisen myyjän työ. En tiedä mikä itseeni meni, mutta laitoin oikeasti hakemukseni vetämään Kelalle, joka hakee nyt palveluasiantuntijoita. Ennen kuin avasin työpaikkailmoituksen ajattelin, että ne taatusti haluavat hakijan olevan sosiaali- ja terveysalan ammattilainen, mielellään koulutettu ja tietysti sihteerin taitoja edellytetään. Äkkiä piti googlettaakin, että millaisilla taustalla olevia ihmisiä tuossa työssä voi olla. Sen jo aavistin, että tuossa työssä saa lokaa niskaan puhelinmyyjän tavoin. Työ tapahtuu puhelimitse kuin kasvokkain, työ perustuu asiakkaiden neuvontaan.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Olen lopettanut OP:n tavoitetilin, kun luin heidän säästölippaasta, joka on maksuton. Hitsi, jos olisin tuosta aiemmin kuullut. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Säästölippaaseen koitan sitten siirtää 10 €/kk kuten aiemmin siirtänyt tavoitetiliin, jossa maksuttomia siirtoja on rajatusti. OP:n tili on ollut pääasiallinen tilini yli 10 vuotta, kun taas S-etukortillani olen vinguttanut lähinnä bonusta ja lyhentänyt opintolainaa.

On sitä tullut puitua, että onkohan mitään pankkia, jossa ei olisi palvelumaksuja tai ainakaan isompia. OP:lla se on 8,25 euroa. Olen lukenut Pop Pankista ja Säästöpankista jotakin sekä hakenut tietoa muiden kokemuksista. Olen vain tuossa OP:ssa pysytellyt. Pop Pankkia on ainakin kehuttu palvelun puolesta.

OP:n toimeentulo- ja terveysvakuutukseenkin tein muutoksen maksuerien suhteen, vaihdoin kolmeen vai neljään erään. Päivittyy vasta ensi vuonna. LähiTapiolassa minulla on koti- ja matkavakuutus (Suomen sisällä matkustan yksin, mikä jäänyt nyt tosin harvinaiseksi). LähiTapiolan vakuutuksissa maksuerien määrä 4 kpl. LähiTapiola ei minulle myöntänyt terveysvakuutusta ollenkaan, lienee autismin kirjo (ja Sjögrenin syndrooma) olevan punainen vaate monelle vakuutusyhtiölle. Hyvä, jos edes joku vakuutusyhtiö huoli.

Huomenna koittaa haastattelu R-kioskilla koskien keikkatyötä. Lähi-Ärrältä en saanut kutsua edes haastatteluun, ja kyseessä oli osa-aikaisen myyjän työ. En tiedä mikä itseeni meni, mutta laitoin oikeasti hakemukseni vetämään Kelalle, joka hakee nyt palveluasiantuntijoita. Ennen kuin avasin työpaikkailmoituksen ajattelin, että ne taatusti haluavat hakijan olevan sosiaali- ja terveysalan ammattilainen, mielellään koulutettu ja tietysti sihteerin taitoja edellytetään. Äkkiä piti googlettaakin, että millaisilla taustalla olevia ihmisiä tuossa työssä voi olla. Sen jo aavistin, että tuossa työssä saa lokaa niskaan puhelinmyyjän tavoin. Työ tapahtuu puhelimitse kuin kasvokkain, työ perustuu asiakkaiden neuvontaan.

- AP

Lue lisää

Oletko jo hakeutunut töihin R-markettiin (ent. Rajamarket) Niitäkin on useita.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko jo hakeutunut töihin R-markettiin (ent. Rajamarket) Niitäkin on useita.

Ei täällä, missä minä asun, ole mitään R-markettia. Juuri googletin kyseistä yritystä, enkä minä ihan vieraalle paikkakunnalle halua muuttaa, kun en tunne sieltä ketään ja olen hiton huono verkostoitumaan. Täällä on siskoni perheineen. Muutenkin jo niin pelkuri ja vaikeneva ihminen, etten uskalla kertoa omasta tilanteestani lähipiirille, vaan häpäillen salailen, että olen veloissa (ei onneksi pikavippien tai rahapelaamisen takia).

R-kioskilla kävin tänään haastateltavana koskien keikkamyyjän työtä. Kyllähän tuota hieman skeptinen on, että tuleeko ei oota. Jostain syystä minusta tuntuu, että en osaa tehdä vaikutusta työnantajiin, kun kysytään jotain ja pitää nopeasti vastata, niin alkuun olen aika mietteliäs kun pitää lyhyin sanoin kuvailla. Kun kysyttiin, että miksi minut pitää tähän työtehtävään valita, niin johan jo mietin alkuun ja totesin olevani motivoitunut, asiakaspalveluhenkinen ja omatoiminen. Hyvä kun en ala änkyttämään. Kaikki on vaan niin helpompaa kirjoittamalla. En nyt sentään työssä pelkää puhua asiakkaille. Olen niin huono kerta kaikkiaan saatuani itseni "myydyksi" työnantajille. Just tämän takia olisi vain niin helpompaa työllistää itsensä, niin ei tarvitse olla tuollaisessa tilanteessa, mutta ei todellakaan minun laskutaidolla. Menisi kirjanpito ja budjetointilakut ihan päin honkia, jos minä siitä vastaisin.

Selvisi sieltä R-kioskilta paljon muutakin: puolet työstä perustuu asiakaspalveluun, puolet hyllyttämiseen ja kahvilan tuotteiden valmistamiseen. Ruoanvalmistustaitovaatimukset ovat se, että osaa täyttää voileipiä ja paistaa uunissa pullat sekä keittää kahvia. Joo, se onkin ollut tuttua ihan henkilöstöravintolassa ollessa, jonka ketjussa olin useassa toimipaikassa. Postin palvelut, Veikkaus-osaaminen, VR:n liput yms. ovat vielä ihan tuntemattomia asioita minulle käytännön tasolla.

Tietysti toinen juttu, että kelpaako tällainen ajokortiton ollenkaan, kun tuntuu sekin vain nostavan kynnystä työnhaussa. Täällä kuitenkin monta R-kioskia, ja joissain aamuvuorot jo alkaa viideltä, eikä ne julkiset vielä tuohon aikaan kulje kuin klo 5:30 aikoihin. Enkä kuivasilmäisyyden takia todennäköisesti voi saada ajokorttia, en ole toki edes kartoittanut asiaa optikkoliikkeessä. Muistan yläastelaisena todenneeni äidille meneväni autokouluun, johon hän silloin totesi, että en pärjäisi oppimisvaikeuksien takia.

Just keksin laittaa hakemuksen S-ryhmän kautta ammatilliseen harjoitteluun, vaikka oletin alunperin sen koskevan vain ammattikoulutuksen suorittaneita ihmisiä kunnes huomasi viimeisen lauseen "Tai haluaisitko tulla työkokeiluun?", jolloin keksin laittaa hakemuksen vetämään esittäen toiveeksi asuinpaikkakuntani S-marketit ja Prisman. Tänään tulikin sähköpostiviesti osuuskaupalta, että tullut kutsutuksi edes haastatteluun koskien myyjän töitä henkilöstöpooliin (töitä useammassa toimipaikassa äkillisten tarpeiden mukaan).

Kirjastossa tulostin tänään CV:ni miettiessäni, että jos huomenna kävisin Rustassa paikan päällä kysymässä myymäläpäällikköä osoittaakseni kiinnostusta päästä heille töihin. Seuraava etappi olisi sitten tulostaa kaksi kappaletta lisää viedäkseni ne Ruohonjuureen ja ehkäpä Tigeriin. Tämän kaupungin kirpputoreista ja kierrätysmyymälöistä en osaa sanoa. Jotenkin arvelen, että niistä tulee lähinnä ei oota eikä etsitä aktiivisesti työntekijöitä.

Sitä sitten tiedä, mitä hittoa teen, jos en työllisty, vaikka olen hankkinut tutkinnon. Riittääkö resurssit hankkimaan täydennyskoulutusta? Ilmaisin kerran mietteistäni opiskella ammattikoulussa täydennyskoulutuksena ammattitutkinnon, myynnin ja markkinointiviestinnän osaamisalan, niin eräs (ei opettaja, eikä kukaan koulusta) oli todennut, että some- ja markkinointityö ei ole helppoa johtuen usean monimutkaisen ohjelman opettelusta ja uusien ohjelmien opettelusta viikottain.

Tämäpä juuri. Aina tässä käy näin, että jos jostain kiinnostuu, niin sitten en todennäköisesti sovikaan alalle. Ainoastaan vaan sellaisille aloille sovin, jossa pienikokoisena saan tuskailla painavien tavaroiden nostamisen kanssa, saada kädet punaisiksi kaikista kemikaaleista ja tukehtua pölyyn, koska niissä töissä ei "mitään" vaadita ja jokainen "voi" kyseisiä töitä tehdä. Kuitenkin jo ravintola-alan toisena vuotena aloin saada ensimmäiset iho-oireet, jonka takia olin viikon sairaslomalla. Käsissäni oli kutinaa ja olivat punaiset. Silmätkin on herkemmät. Huomasin IKEA:n logistiikassa verkkokauppatilauksia pakatessa kuinka silmäni kuivuivat, kun koko ajan oli liikkuvia valoja ihmisten käyttäessä erilaisia koneita ja laitteita. Ei tällaiselle "lumihiutaleelle" ole missään silmäystävällisiä tiloja.

Yksi vaihtoehto tietysti soittaa ammattikoululle kysyen tarkemmin siitä lääketeknikon työnkuvasta ja erityisesti matematiikan suhteen, jolloin voi kartoittaa, että onko minulla mitään mahdollisuuksia pärjätä peruskoulussa yksilöllistetyn matematiikan kanssa, jos kuitenkin peruslaskutaito on hallussa ja tuntee kellonajat ja kuukaudet (myös takaperin).

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Ei täällä, missä minä asun, ole mitään R-markettia. Juuri googletin kyseistä yritystä, enkä minä ihan vieraalle paikkakunnalle halua muuttaa, kun en tunne sieltä ketään ja olen hiton huono verkostoitumaan. Täällä on siskoni perheineen. Muutenkin jo niin pelkuri ja vaikeneva ihminen, etten uskalla kertoa omasta tilanteestani lähipiirille, vaan häpäillen salailen, että olen veloissa (ei onneksi pikavippien tai rahapelaamisen takia).

R-kioskilla kävin tänään haastateltavana koskien keikkamyyjän työtä. Kyllähän tuota hieman skeptinen on, että tuleeko ei oota. Jostain syystä minusta tuntuu, että en osaa tehdä vaikutusta työnantajiin, kun kysytään jotain ja pitää nopeasti vastata, niin alkuun olen aika mietteliäs kun pitää lyhyin sanoin kuvailla. Kun kysyttiin, että miksi minut pitää tähän työtehtävään valita, niin johan jo mietin alkuun ja totesin olevani motivoitunut, asiakaspalveluhenkinen ja omatoiminen. Hyvä kun en ala änkyttämään. Kaikki on vaan niin helpompaa kirjoittamalla. En nyt sentään työssä pelkää puhua asiakkaille. Olen niin huono kerta kaikkiaan saatuani itseni "myydyksi" työnantajille. Just tämän takia olisi vain niin helpompaa työllistää itsensä, niin ei tarvitse olla tuollaisessa tilanteessa, mutta ei todellakaan minun laskutaidolla. Menisi kirjanpito ja budjetointilakut ihan päin honkia, jos minä siitä vastaisin.

Selvisi sieltä R-kioskilta paljon muutakin: puolet työstä perustuu asiakaspalveluun, puolet hyllyttämiseen ja kahvilan tuotteiden valmistamiseen. Ruoanvalmistustaitovaatimukset ovat se, että osaa täyttää voileipiä ja paistaa uunissa pullat sekä keittää kahvia. Joo, se onkin ollut tuttua ihan henkilöstöravintolassa ollessa, jonka ketjussa olin useassa toimipaikassa. Postin palvelut, Veikkaus-osaaminen, VR:n liput yms. ovat vielä ihan tuntemattomia asioita minulle käytännön tasolla.

Tietysti toinen juttu, että kelpaako tällainen ajokortiton ollenkaan, kun tuntuu sekin vain nostavan kynnystä työnhaussa. Täällä kuitenkin monta R-kioskia, ja joissain aamuvuorot jo alkaa viideltä, eikä ne julkiset vielä tuohon aikaan kulje kuin klo 5:30 aikoihin. Enkä kuivasilmäisyyden takia todennäköisesti voi saada ajokorttia, en ole toki edes kartoittanut asiaa optikkoliikkeessä. Muistan yläastelaisena todenneeni äidille meneväni autokouluun, johon hän silloin totesi, että en pärjäisi oppimisvaikeuksien takia.

Just keksin laittaa hakemuksen S-ryhmän kautta ammatilliseen harjoitteluun, vaikka oletin alunperin sen koskevan vain ammattikoulutuksen suorittaneita ihmisiä kunnes huomasi viimeisen lauseen "Tai haluaisitko tulla työkokeiluun?", jolloin keksin laittaa hakemuksen vetämään esittäen toiveeksi asuinpaikkakuntani S-marketit ja Prisman. Tänään tulikin sähköpostiviesti osuuskaupalta, että tullut kutsutuksi edes haastatteluun koskien myyjän töitä henkilöstöpooliin (töitä useammassa toimipaikassa äkillisten tarpeiden mukaan).

Kirjastossa tulostin tänään CV:ni miettiessäni, että jos huomenna kävisin Rustassa paikan päällä kysymässä myymäläpäällikköä osoittaakseni kiinnostusta päästä heille töihin. Seuraava etappi olisi sitten tulostaa kaksi kappaletta lisää viedäkseni ne Ruohonjuureen ja ehkäpä Tigeriin. Tämän kaupungin kirpputoreista ja kierrätysmyymälöistä en osaa sanoa. Jotenkin arvelen, että niistä tulee lähinnä ei oota eikä etsitä aktiivisesti työntekijöitä.

Sitä sitten tiedä, mitä hittoa teen, jos en työllisty, vaikka olen hankkinut tutkinnon. Riittääkö resurssit hankkimaan täydennyskoulutusta? Ilmaisin kerran mietteistäni opiskella ammattikoulussa täydennyskoulutuksena ammattitutkinnon, myynnin ja markkinointiviestinnän osaamisalan, niin eräs (ei opettaja, eikä kukaan koulusta) oli todennut, että some- ja markkinointityö ei ole helppoa johtuen usean monimutkaisen ohjelman opettelusta ja uusien ohjelmien opettelusta viikottain.

Tämäpä juuri. Aina tässä käy näin, että jos jostain kiinnostuu, niin sitten en todennäköisesti sovikaan alalle. Ainoastaan vaan sellaisille aloille sovin, jossa pienikokoisena saan tuskailla painavien tavaroiden nostamisen kanssa, saada kädet punaisiksi kaikista kemikaaleista ja tukehtua pölyyn, koska niissä töissä ei "mitään" vaadita ja jokainen "voi" kyseisiä töitä tehdä. Kuitenkin jo ravintola-alan toisena vuotena aloin saada ensimmäiset iho-oireet, jonka takia olin viikon sairaslomalla. Käsissäni oli kutinaa ja olivat punaiset. Silmätkin on herkemmät. Huomasin IKEA:n logistiikassa verkkokauppatilauksia pakatessa kuinka silmäni kuivuivat, kun koko ajan oli liikkuvia valoja ihmisten käyttäessä erilaisia koneita ja laitteita. Ei tällaiselle "lumihiutaleelle" ole missään silmäystävällisiä tiloja.

Yksi vaihtoehto tietysti soittaa ammattikoululle kysyen tarkemmin siitä lääketeknikon työnkuvasta ja erityisesti matematiikan suhteen, jolloin voi kartoittaa, että onko minulla mitään mahdollisuuksia pärjätä peruskoulussa yksilöllistetyn matematiikan kanssa, jos kuitenkin peruslaskutaito on hallussa ja tuntee kellonajat ja kuukaudet (myös takaperin).

- AP

Lue lisää

Ei siitä R-kioskin keikkatyöstä ole mitään kuulunut tai sitten puhelu tulee viimeistään huomenna. Ehkä ne löysi luottotiedoistani (tiedän, ei myöhästynyt maksu tai karhukirje vielä johda siihen) vikaa, vaikka minulla on ollut maksut lähinnä myöhässä, karhukirjeitä saanut harvoin.

OP:n vakuutuslaskun sain tänään maksettua työmarkkinatuen tullessa tilille. Pelkäsin jo, että keikkamyyjänä/hyllyttäjänä aloittaminen pidensi hakemuksen käsittelyä. Pitihän se vakuutuksen lisäksi maksaa englannin kurssikirja sekä kansalaisopiston pilates- ja kielikurssi ja kohta ostaa kausilippu bussikortille, jotta pääsen keskustassa käymään. Ruokaa ostin tänään, suppilovahverokeiton ainekset ja pizzaperjantaille pizza-ainekset jo valmiiksi. Ennen tilipäivää pystyin hyödyntämään alennetun hiusten tasausleikkauksen, jonka löysin Timma-sovelluksen kautta, ja jo haastattelun takia ajattelin, että haluan otsatukkani leikata pois silmiltä ja siistiä samalla latvat.

Minulle se työnhakuvalmentaja vai mikä se oikea ammattinimike onkaan, jolle näytin CV:täni ja juteltiin, että millaisia parannuksia siihen voi vielä tehdä. Kehui CV:täni oikein selkeäksi ja sitä, kuinka hyvin osaan kirjoittaa. Hän kysyi työllisyyden kuntakokeilun työhönvalmentajalta, että onko minun mahdollista aloittaa työkokeilu jossakin muualla uudestaan, eikä sille ole mitään estettä. Olin työkokeilussa yli 2 vuotta sitten lankon yrityksellä, kun mietin sitä kaupan alaa, ja siitä tuli joku 300 € työmarkkinatuen päälle. Se on nyt toinen asia, että onko se nykyään riskialtista hommaa. Saako edes 300 € työmarkkinatuen päälle. Tuntuu vaan, että tämä on koko elämäni kohtalo hautaan saakka. Ei ihme, miksi ahdistun nykyään liikaa. Turhauttaa jo muutenkin, valvon puoli kahteen aamuyöhön asti, herään aamu kymmeneltä, koska ei ole mitään tekemistä kerta kaikkiaan kuin tehdä ruokaa, kiertää kirpputoreilta etsimässä vaatteita (viimeksi piti etsiä farkkuja kuluneiden tilalle) tai käydä perheenjäsenen yrityksellä.

Se vielä puuttuisi, että ehdotettaisiin jotain kuntouttavaa työtoimintaa, jossa uskoisin ihan turhautuvani. Turhauduin jo siellä kansanopiston lyhyellä työelämäkoulutuksessa, jota kuraattori ehdotti nuorisonohjaajan opinnot keskeyttämisen jälkeen, ja Verven kuntoutuksessa, jossa käytiin ihan kristallin kirkkaita asioita, joita en jaksanut kuunnella. Molemmissa paikoissa sulkeuduin lähinnä tietokoneen tai puhelimen äärelle nettiä selaamaan. Kunnon burgeri kun olen.

Tunnen niin huonommuutta ja epäonnistumista. Aivan helvetin noloa, kun ei osaa olla aikuinen. Tunnen olevani epäonnistunut ihmisenä, kun ikää on lähes 30 vuotta, enkä ole palkkatöissä kuten ihmiset keskimäärin tienaamassa max. 2000-2500 € kuussa. Ei omien sisarusteni ole tarvinnut missään työkokeiluissa tai työhönvalmentajilla käydä. Inhottaa katsella, kun lanko yrittäjänä voi satsata terveyteensä vaikka miten paljon rahaa ja käydä hieronnassa, kun itse saan olla koko ajan lykkäämässä hieronta-aikoja. Jos minulla on taas oikeus korkoavustukseen, niin lellin sitten itseäni taas joulukuussa. Ei itse jaksa hirveämmin panostaa yrityksellä tuuraamiseen, kun kaipaisi omaa tilipussia. Kilpikonnan tavoin haluaisin vain piiloutua kuoreeni. Enkä ole ottanut puheeksi lankon kanssa, että tekisi sellaisen tunteihin perustuvan sopimuksen ja tuskin hän suostuisi. Jo se, että pyysin häneltä 35 € lainaa hiusten tasausleikkaukseen siistiäkseni tukkani ennen isän hautajaisia, oli ihan tyhjän kanssa. Siitä jo opin, että en koskaan pyydä rahaa lainattavaksi.

Palkkatyötä tekevänä ei tarvitsisi murehtia omasta terveydestä tai olla nolo pa, kun yksinelävänä olisi melkein mitkä mahdollisuudet tahansa. Oli niin helppoa silloin vuonna 2015, kun pääsi heti töihin työssäoppimispaikalle ilman, että tarvitsi ruveta vastailemaan kysymyksiin, miksi sinut pitäisi valita tähän työhön jne. Tietysti kun olin monta päivää työssäoppimispaikalla, niin johan jo siinä konkretisoitui työnantajalle taitoni. Olisinpa elänyt yli 40 vuotta sitten, jolloin töihin pääsi heti paikan päälle tulemalla. Aivan sama, vaikka olisin nyt keski-ikäinen.

Kävin tänään aamupäivällä Rustassa kysymässä myymäläpäällikköä CV mukana. Ei ollut paikalla, joten sain hänen sähköpostiosoitteensa. No, kirjoitan hänelle huomenna sähköpostitse työhakemuksen. Säästän sen tulostetun CV:n Ruohonjuureen. Vielä toisen tulostan, jos pistäydyn siellä Tigerissa.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Ei siitä R-kioskin keikkatyöstä ole mitään kuulunut tai sitten puhelu tulee viimeistään huomenna. Ehkä ne löysi luottotiedoistani (tiedän, ei myöhästynyt maksu tai karhukirje vielä johda siihen) vikaa, vaikka minulla on ollut maksut lähinnä myöhässä, karhukirjeitä saanut harvoin.

OP:n vakuutuslaskun sain tänään maksettua työmarkkinatuen tullessa tilille. Pelkäsin jo, että keikkamyyjänä/hyllyttäjänä aloittaminen pidensi hakemuksen käsittelyä. Pitihän se vakuutuksen lisäksi maksaa englannin kurssikirja sekä kansalaisopiston pilates- ja kielikurssi ja kohta ostaa kausilippu bussikortille, jotta pääsen keskustassa käymään. Ruokaa ostin tänään, suppilovahverokeiton ainekset ja pizzaperjantaille pizza-ainekset jo valmiiksi. Ennen tilipäivää pystyin hyödyntämään alennetun hiusten tasausleikkauksen, jonka löysin Timma-sovelluksen kautta, ja jo haastattelun takia ajattelin, että haluan otsatukkani leikata pois silmiltä ja siistiä samalla latvat.

Minulle se työnhakuvalmentaja vai mikä se oikea ammattinimike onkaan, jolle näytin CV:täni ja juteltiin, että millaisia parannuksia siihen voi vielä tehdä. Kehui CV:täni oikein selkeäksi ja sitä, kuinka hyvin osaan kirjoittaa. Hän kysyi työllisyyden kuntakokeilun työhönvalmentajalta, että onko minun mahdollista aloittaa työkokeilu jossakin muualla uudestaan, eikä sille ole mitään estettä. Olin työkokeilussa yli 2 vuotta sitten lankon yrityksellä, kun mietin sitä kaupan alaa, ja siitä tuli joku 300 € työmarkkinatuen päälle. Se on nyt toinen asia, että onko se nykyään riskialtista hommaa. Saako edes 300 € työmarkkinatuen päälle. Tuntuu vaan, että tämä on koko elämäni kohtalo hautaan saakka. Ei ihme, miksi ahdistun nykyään liikaa. Turhauttaa jo muutenkin, valvon puoli kahteen aamuyöhön asti, herään aamu kymmeneltä, koska ei ole mitään tekemistä kerta kaikkiaan kuin tehdä ruokaa, kiertää kirpputoreilta etsimässä vaatteita (viimeksi piti etsiä farkkuja kuluneiden tilalle) tai käydä perheenjäsenen yrityksellä.

Se vielä puuttuisi, että ehdotettaisiin jotain kuntouttavaa työtoimintaa, jossa uskoisin ihan turhautuvani. Turhauduin jo siellä kansanopiston lyhyellä työelämäkoulutuksessa, jota kuraattori ehdotti nuorisonohjaajan opinnot keskeyttämisen jälkeen, ja Verven kuntoutuksessa, jossa käytiin ihan kristallin kirkkaita asioita, joita en jaksanut kuunnella. Molemmissa paikoissa sulkeuduin lähinnä tietokoneen tai puhelimen äärelle nettiä selaamaan. Kunnon burgeri kun olen.

Tunnen niin huonommuutta ja epäonnistumista. Aivan helvetin noloa, kun ei osaa olla aikuinen. Tunnen olevani epäonnistunut ihmisenä, kun ikää on lähes 30 vuotta, enkä ole palkkatöissä kuten ihmiset keskimäärin tienaamassa max. 2000-2500 € kuussa. Ei omien sisarusteni ole tarvinnut missään työkokeiluissa tai työhönvalmentajilla käydä. Inhottaa katsella, kun lanko yrittäjänä voi satsata terveyteensä vaikka miten paljon rahaa ja käydä hieronnassa, kun itse saan olla koko ajan lykkäämässä hieronta-aikoja. Jos minulla on taas oikeus korkoavustukseen, niin lellin sitten itseäni taas joulukuussa. Ei itse jaksa hirveämmin panostaa yrityksellä tuuraamiseen, kun kaipaisi omaa tilipussia. Kilpikonnan tavoin haluaisin vain piiloutua kuoreeni. Enkä ole ottanut puheeksi lankon kanssa, että tekisi sellaisen tunteihin perustuvan sopimuksen ja tuskin hän suostuisi. Jo se, että pyysin häneltä 35 € lainaa hiusten tasausleikkaukseen siistiäkseni tukkani ennen isän hautajaisia, oli ihan tyhjän kanssa. Siitä jo opin, että en koskaan pyydä rahaa lainattavaksi.

Palkkatyötä tekevänä ei tarvitsisi murehtia omasta terveydestä tai olla nolo pa, kun yksinelävänä olisi melkein mitkä mahdollisuudet tahansa. Oli niin helppoa silloin vuonna 2015, kun pääsi heti töihin työssäoppimispaikalle ilman, että tarvitsi ruveta vastailemaan kysymyksiin, miksi sinut pitäisi valita tähän työhön jne. Tietysti kun olin monta päivää työssäoppimispaikalla, niin johan jo siinä konkretisoitui työnantajalle taitoni. Olisinpa elänyt yli 40 vuotta sitten, jolloin töihin pääsi heti paikan päälle tulemalla. Aivan sama, vaikka olisin nyt keski-ikäinen.

Kävin tänään aamupäivällä Rustassa kysymässä myymäläpäällikköä CV mukana. Ei ollut paikalla, joten sain hänen sähköpostiosoitteensa. No, kirjoitan hänelle huomenna sähköpostitse työhakemuksen. Säästän sen tulostetun CV:n Ruohonjuureen. Vielä toisen tulostan, jos pistäydyn siellä Tigerissa.

- AP

Lue lisää

"Saako edes 300 € työmarkkinatuen päälle."

Ei saa. Suojaosat on lakkautettu. Jokaisesta palkkaeurosta vähennetään 50 snt tm-tukea, ja lisäksi maksat verot siitä koko eurosta. Eli veroprosentti on yli 50.

Anonyymi kirjoitti:

"Saako edes 300 € työmarkkinatuen päälle."

Ei saa. Suojaosat on lakkautettu. Jokaisesta palkkaeurosta vähennetään 50 snt tm-tukea, ja lisäksi maksat verot siitä koko eurosta. Eli veroprosentti on yli 50.

Lue lisää

Muistin siis oikein eli suojaosa on lakkautettu. Olisin siis käytännössä ilmainen työntekijä. Minä kun satuin laittamaan osuuskaupalla hakemuksen ammatilliseen harjoitteluun (kyseisellä hakemuksella saa myös hakea työkokeilupaikkaa). Heti hakemukseeni vastattiin sähköpostitse ja kysyttiin, että mikä on oikein tarkoitukseni, kun työkokeilupaikat on ensisijaisesti tarkoitettu niille, joilla ei ole alan koulutusta. Kyseinen henkilö oli vielä minuun yhteydessä ja kertoi, että voin tulla ensi viikolla keskustan S-markettiin haastateltavaksi.

Helvetin kiva, kohtaloni on vain olla ilmaista työvoimaa enkä saa koskaan eläkettä kerrytettyä. Olen niin ulkopuolinen kaikesta. Ainoastaan vain osaan kotonani surkutella tilannetta, muille en näytä tunteitani ollenkaan, se on heikkoutta. En voi koskaan hemmotella itseäni, huolehtia sairauteen liittyvistä terveysongelmista kunnolla tai säästää. Ei ihme, miksi on joskus houkutellut ajatus ryhtyä varkaaksi tai vaikkapa pimeän viinan/nuuskan myyjäksi, jos osaisi niihin porukoihin verkostoitua.

Jos olisi yhtään rahkeita kouluttautua enemmän, niin ei tarvitsi elää tässä todellisessa Helvetissä. Ei ole mitään avuja luotu, joilla luoda itse työnsä ilman minkäänlaista koulutusta. Suoraan sanoen v*tuttaa, kun on kaikkia rajoitteita, monialaisia oppimisvaikeuksia ja autismin kirjoa. Monet fyysiset työtkin ovat minulle niin inhottavia, varsinkin à la carte-tarjoilusta sain opiskeluaikoina helvetinmoiset traumat. Olin jopa silloin pukuhuoneessa peloissani ennen työpäivän aloittamista ja välillä eristäydyin henkilökunnan vessaan itkemään lautasten kantamisen takia johtuen sen fyysisestä raskaudesta, jonka takia pelkäsin kompastuvani johonkin lautaset kädessä. Johan oli jo tuolloin ammatillinen erityisopettajakin vihjaillut paniikkihäiriöstä kertoessani peloistani ja tuntemuksistani. Olin niin vastahakoinen silloin. Silloin tuli ajateltua, että en halua mihinkään kouluun ja olin ravintola-alaa opiskellessa niin omaehtoinenkin, että en olisi halunnut suorittaa koko à la carte-harjoittelua, mutta kun se oli osana pakollisia tutkinnon osia, niin pitihän se suorittaa - joko tein tai itkin ja tein. Kokeilin valinnaisista silloin pikaruokapalveluita, jonka heti keskeytin kun keittiötyössä sain ihottumia ja minua myös hieman pelotti, että en oikein osannut leikata oikeaoppisesti kasviksia (tietty ohuus). Lopulta suoritin valinnaisina kahvilapalvelut ja palvelu- ja jakelukeittiön toiminnot.

Toisaalta en merkonomiksi opiskellessa ollut samalla lailla vastahakoinen, mikä voinee olla merkki aikuistumisesta, sillä olinhan ravintola-alaa opiskellessa 17-20-vuotias. Yrittäessäni opiskella nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi olin niin innokas ja silleen, että jee, mitähän pääsen nyt näkemään ja kokemaan, annoin itsestäni arvioita tyyliin, että tämä ei nyt mennyt ihan nappiin, vaikka rohkeasti menin mukaan tilanteeseen eli silleen aika huumorintajuisesti annoin arviot ja totesi, että vikani minullakin on. Kun seinä tuli vastaan, niin oli vain nostettava kädet ylös, vaikka miten harmitti. Olin vain tiedollisesti ok tasolla, kun taas käytäntö, erityisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen taidot.

Tarjoilijaksi opiskellessa toivoin olevani vain kahvilatyöntekijä kokiessani sen helpoksi työksi, millaiseksi en koskaan päässyt ammattikoulusta valmistumisen jälkeen. No toisaalta enhän osaa leipoa ja laittaa ruokaa kuten ruoanlaittotaitoiselta työntekijältä edellytetään, ainoastaan kassalla osaan olla ja sanoa "Hei! Saisiko olla jotain?/Etsitkö jotain tiettyä tuotetta?" ja "Kiitos ja hei!". Osaamiseni on todellakin epätasaista ja kiinnostukseni kapeaa. Toki tietysti extratyöntekijänä olin ketjun kahvilassakin välillä, eikä siellä ollut sentään murhetta, että pitäisi ruveta pyöräyttämään sämpylöitä ja pullia, vaan ne teki keittiön leipurit. Tiskasin ja kahvia keitin ja tein erikoiskahveja, joita tekiessä minulla oudosti kädet vapisi. Liian nopeatempoista toimintaako minulle?

Tänä aamuna laitoin sähköpostitse hakemuksen Rustaan. Juuri laitoin myös hakemuksen lähimpään K-Markettiin, joka hakee myyjää (14-30 h/vko). TE-keskuksen sivustoa tutkiessa osui silmään Baronan työpaikkailmoitus, joka hakee hyllytystaitoista kassamyyjää keikkatyöhön ja työvuoroja on tarjolla heti ilmoituksen mukaan.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Muistin siis oikein eli suojaosa on lakkautettu. Olisin siis käytännössä ilmainen työntekijä. Minä kun satuin laittamaan osuuskaupalla hakemuksen ammatilliseen harjoitteluun (kyseisellä hakemuksella saa myös hakea työkokeilupaikkaa). Heti hakemukseeni vastattiin sähköpostitse ja kysyttiin, että mikä on oikein tarkoitukseni, kun työkokeilupaikat on ensisijaisesti tarkoitettu niille, joilla ei ole alan koulutusta. Kyseinen henkilö oli vielä minuun yhteydessä ja kertoi, että voin tulla ensi viikolla keskustan S-markettiin haastateltavaksi.

Helvetin kiva, kohtaloni on vain olla ilmaista työvoimaa enkä saa koskaan eläkettä kerrytettyä. Olen niin ulkopuolinen kaikesta. Ainoastaan vain osaan kotonani surkutella tilannetta, muille en näytä tunteitani ollenkaan, se on heikkoutta. En voi koskaan hemmotella itseäni, huolehtia sairauteen liittyvistä terveysongelmista kunnolla tai säästää. Ei ihme, miksi on joskus houkutellut ajatus ryhtyä varkaaksi tai vaikkapa pimeän viinan/nuuskan myyjäksi, jos osaisi niihin porukoihin verkostoitua.

Jos olisi yhtään rahkeita kouluttautua enemmän, niin ei tarvitsi elää tässä todellisessa Helvetissä. Ei ole mitään avuja luotu, joilla luoda itse työnsä ilman minkäänlaista koulutusta. Suoraan sanoen v*tuttaa, kun on kaikkia rajoitteita, monialaisia oppimisvaikeuksia ja autismin kirjoa. Monet fyysiset työtkin ovat minulle niin inhottavia, varsinkin à la carte-tarjoilusta sain opiskeluaikoina helvetinmoiset traumat. Olin jopa silloin pukuhuoneessa peloissani ennen työpäivän aloittamista ja välillä eristäydyin henkilökunnan vessaan itkemään lautasten kantamisen takia johtuen sen fyysisestä raskaudesta, jonka takia pelkäsin kompastuvani johonkin lautaset kädessä. Johan oli jo tuolloin ammatillinen erityisopettajakin vihjaillut paniikkihäiriöstä kertoessani peloistani ja tuntemuksistani. Olin niin vastahakoinen silloin. Silloin tuli ajateltua, että en halua mihinkään kouluun ja olin ravintola-alaa opiskellessa niin omaehtoinenkin, että en olisi halunnut suorittaa koko à la carte-harjoittelua, mutta kun se oli osana pakollisia tutkinnon osia, niin pitihän se suorittaa - joko tein tai itkin ja tein. Kokeilin valinnaisista silloin pikaruokapalveluita, jonka heti keskeytin kun keittiötyössä sain ihottumia ja minua myös hieman pelotti, että en oikein osannut leikata oikeaoppisesti kasviksia (tietty ohuus). Lopulta suoritin valinnaisina kahvilapalvelut ja palvelu- ja jakelukeittiön toiminnot.

Toisaalta en merkonomiksi opiskellessa ollut samalla lailla vastahakoinen, mikä voinee olla merkki aikuistumisesta, sillä olinhan ravintola-alaa opiskellessa 17-20-vuotias. Yrittäessäni opiskella nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi olin niin innokas ja silleen, että jee, mitähän pääsen nyt näkemään ja kokemaan, annoin itsestäni arvioita tyyliin, että tämä ei nyt mennyt ihan nappiin, vaikka rohkeasti menin mukaan tilanteeseen eli silleen aika huumorintajuisesti annoin arviot ja totesi, että vikani minullakin on. Kun seinä tuli vastaan, niin oli vain nostettava kädet ylös, vaikka miten harmitti. Olin vain tiedollisesti ok tasolla, kun taas käytäntö, erityisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen taidot.

Tarjoilijaksi opiskellessa toivoin olevani vain kahvilatyöntekijä kokiessani sen helpoksi työksi, millaiseksi en koskaan päässyt ammattikoulusta valmistumisen jälkeen. No toisaalta enhän osaa leipoa ja laittaa ruokaa kuten ruoanlaittotaitoiselta työntekijältä edellytetään, ainoastaan kassalla osaan olla ja sanoa "Hei! Saisiko olla jotain?/Etsitkö jotain tiettyä tuotetta?" ja "Kiitos ja hei!". Osaamiseni on todellakin epätasaista ja kiinnostukseni kapeaa. Toki tietysti extratyöntekijänä olin ketjun kahvilassakin välillä, eikä siellä ollut sentään murhetta, että pitäisi ruveta pyöräyttämään sämpylöitä ja pullia, vaan ne teki keittiön leipurit. Tiskasin ja kahvia keitin ja tein erikoiskahveja, joita tekiessä minulla oudosti kädet vapisi. Liian nopeatempoista toimintaako minulle?

Tänä aamuna laitoin sähköpostitse hakemuksen Rustaan. Juuri laitoin myös hakemuksen lähimpään K-Markettiin, joka hakee myyjää (14-30 h/vko). TE-keskuksen sivustoa tutkiessa osui silmään Baronan työpaikkailmoitus, joka hakee hyllytystaitoista kassamyyjää keikkatyöhön ja työvuoroja on tarjolla heti ilmoituksen mukaan.

- AP

Lue lisää

Se on hyvä, että laitoit hakemuksen menemään heti ilmoituspäivänä. Työnantaja saa siten kuvan aktiivisesta työnhakijasta, mikä parantanee mahdollisuuksiasi.

Anonyymi kirjoitti:

Se on hyvä, että laitoit hakemuksen menemään heti ilmoituspäivänä. Työnantaja saa siten kuvan aktiivisesta työnhakijasta, mikä parantanee mahdollisuuksiasi.

Tänään laitoin Ikeaan ja Kultajousi-myymälään hakemuksen, kun tuli tänään Duunitorin vinkkaamana sähköpostiin. Ei se työstä suoriutuminen ole mikään mahdottomuus, mutta sitten tuntuu, että olen huono tekemään hyvää vaikutusta haastattelussa paikan päällä, vaikka miten olen huolehtinut pukeutumisestani ja katsonut, että hiukset ei ole silmillä ja mielellään pesee ne enne haastattelupäivää.

En vain ole mitenkään nopeasanainen, kun tulee niitä legendarisia kysymyksiä "Miksi sinut pitäisi valita?", "Millainen on hyvä myyjä?" jne. ja siinä alkuun ajattelee hiljaa itsekseen "Mmm..." ja sitten yrittää keksiä jotain. Ainoastaan heti sekunneissa osaa vastata, jos kysytään mielikuvaa yrityksestä. Paskoin vaatemyymälän haastattelussa myymälässä tehdyn nk. kokeen, ehkä olin liian burgerin oloinen enkä tarpeeksi supliikki-ihminen, vaikka omatoimisesti tervehdin lähestyvää asiakasta ja kysyin, voinko olla mitenkään avuksi.

Vaatekaupan myyjä tarvitsee sitä psykologista silmää kuten oli annettu esimerkkinä tilanne, jossa henkilö etsii itselleen hautajaisiin sopivaa mekkoa ja samaan aikaan yksi asiakas odottaa pääsevänsä maksamaan ostoksensa ja sovituskoppiin on jätetty vaatteita, joita joku asiakas ei ole halunnut. Tästä hypoteettisesta tilanteesta kysyttiin, että miten minä ja toinen haastateltava toimisimme näissä. En enää muista mitä tähän vastata, mutta muistelin todenneeni oman kärsivällisyyteni ja tekeväni monta asiaa samaan aikaan priorisoiden tilanteita.

En tiedä, voiko tälläinen lähes matemaattisesti taitamaton merkonomi päästä vaikka johonkin järjestöön töihin, kun en oikein ymmärrä numeroiden pyörittelystä mitään kuin sen, että 1+1=2. Järjestöissä voisi ajaa niitä asioita, joita minä haluan yhteiskunnassa ajettavan. Näen niin itsessäni yhteiskunnallisen vaikuttajan, jollainen olisin, jos olisin yhtään älykäs. Muiden jutut ovat liian pintapuolisia, eikä oikein ympärilläni ole sellaisia ihmisiä, joita kiinnostaa "oikeat" asiat. En vain kerta kaikkiaan keksi, mitä voin opiskella ammattikoulussakaan lähes kaikkien alojen ollessa poissuljettuja atopian, oppimisvaikeuksien ja fyysisten oireiden takia.

Olen tutkinut isännöinnin ja markkinointiviesinnän ammattitutkintoja, koska niissä lähinnä hoidetaan asioita, ei ihmisiä. Kesällähän tuo kuraattori mietti, että voisiko AMK:sta löytyä minulle jotain, kun vaikutin hänen silmissä niin fiksulta ja analyyttiselta, mistä totesin että suhtaudun oppimisvaikeuksiini rationaalisesti enkä halua olla tiellä ja mietin omia resurssejani. Välillä sitä kuvitteleekin olevansa yksin jossain analysoimassa jotakin.

Eihän tuosta pitkä aika ollut, kun tein studentum.fi-sivuston kautta ammatinvalintatestin, jonka kysymyksiin vastasin pääasiassa kielteisesti, sillä en oikein osaa puutarhatöitä, en rakentaa tai korjata mitään, ne ovat ihan hepreaa minulle. Testi antoi tulokseksi, että olen pohdiskeleva visionääri, joka menestyy tarkkuutta ja täsmällisyyttä arvostavassa työympäristössä ja kukoistaa luovaa ongelmanratkaisukykyä että vakiintunutta järjestelmissä toimimista vaativissa työtehtävissä. Joo, olen aika silleen sääntökeskeinen ihminen, joka pysyy toimiviksi todetuissa tavoissa ja minulla on enemmän mieltymystä pysyä järjestelmällisissä rakenteissa, vakiintuneissa menettelytavoissa ja järjestyksen ylläpitämisessä. Ihan jo perheenjäsenen yrityksellä minulla on aina pakkomielle taukotilassa siivota pöytätason nurkka leivän murusista ja asettaa vedenkeitin, kahvinkeitin ja induktioliesi juuri silleen kuten kuuluu olla ja astiat laitan kaappiin tietyssä järjestyksessä. Juuri tämä varmistaminen, että asiat tulevat tehdyksi tarkasti ja tehokkaasti. Siivoojaksi tai välinehuoltajaksi en kuitenkaan kykene johtuen iho-oireistani ja kemikaaliherkkyyksistä.

Studentum.fi:n työehdotukset ovat tällaisia: tilastollinen data-analyysi ja tutkimus, luova kirjoittaminen ja journalismi, graafinen suunnittelu ja media, laadunvalvonta ja -hallinta ja projektinhallinta. No moni noista edellyttää vähintään sen AMK-tutkinnon opiskelun, eikä sinne resurssit riitä. Kiinni jäisin jo pääsykokeissa. Graafista suunnittelua ja mediaa voi tietysti opiskella ammattikoulussa, mutta sen työllisyystilanne ei ole ideaali. Enkä näiden vapisivien käsien kanssa kykene mitään piirtämään pään lyödessä tyhjää. Luova kirjoittaminen, jaa... fiktio on ollut minulle kaikkein vaikein laji. Projektinhallinnassa taas edellytetään sitä sosiaalisuutta ja siinä on joku päävastuussa, minulle ei pidä sitä roolia antaa, koska en osaa olla uskottava auktokriteetti. Laadunvalvonnan ja -hallinnan alat lienevät enemmän tekniikkaan perustuvia, joten enpä ymmärrä oikein koneiden sisäisistä mekanismeista mitään. Tilastollinen data-analyysikin lienee enemmän matematiikkaan pohjautuvaa, siinä menisi jo laskupää sekaisin.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Tänään laitoin Ikeaan ja Kultajousi-myymälään hakemuksen, kun tuli tänään Duunitorin vinkkaamana sähköpostiin. Ei se työstä suoriutuminen ole mikään mahdottomuus, mutta sitten tuntuu, että olen huono tekemään hyvää vaikutusta haastattelussa paikan päällä, vaikka miten olen huolehtinut pukeutumisestani ja katsonut, että hiukset ei ole silmillä ja mielellään pesee ne enne haastattelupäivää.

En vain ole mitenkään nopeasanainen, kun tulee niitä legendarisia kysymyksiä "Miksi sinut pitäisi valita?", "Millainen on hyvä myyjä?" jne. ja siinä alkuun ajattelee hiljaa itsekseen "Mmm..." ja sitten yrittää keksiä jotain. Ainoastaan heti sekunneissa osaa vastata, jos kysytään mielikuvaa yrityksestä. Paskoin vaatemyymälän haastattelussa myymälässä tehdyn nk. kokeen, ehkä olin liian burgerin oloinen enkä tarpeeksi supliikki-ihminen, vaikka omatoimisesti tervehdin lähestyvää asiakasta ja kysyin, voinko olla mitenkään avuksi.

Vaatekaupan myyjä tarvitsee sitä psykologista silmää kuten oli annettu esimerkkinä tilanne, jossa henkilö etsii itselleen hautajaisiin sopivaa mekkoa ja samaan aikaan yksi asiakas odottaa pääsevänsä maksamaan ostoksensa ja sovituskoppiin on jätetty vaatteita, joita joku asiakas ei ole halunnut. Tästä hypoteettisesta tilanteesta kysyttiin, että miten minä ja toinen haastateltava toimisimme näissä. En enää muista mitä tähän vastata, mutta muistelin todenneeni oman kärsivällisyyteni ja tekeväni monta asiaa samaan aikaan priorisoiden tilanteita.

En tiedä, voiko tälläinen lähes matemaattisesti taitamaton merkonomi päästä vaikka johonkin järjestöön töihin, kun en oikein ymmärrä numeroiden pyörittelystä mitään kuin sen, että 1 1=2. Järjestöissä voisi ajaa niitä asioita, joita minä haluan yhteiskunnassa ajettavan. Näen niin itsessäni yhteiskunnallisen vaikuttajan, jollainen olisin, jos olisin yhtään älykäs. Muiden jutut ovat liian pintapuolisia, eikä oikein ympärilläni ole sellaisia ihmisiä, joita kiinnostaa "oikeat" asiat. En vain kerta kaikkiaan keksi, mitä voin opiskella ammattikoulussakaan lähes kaikkien alojen ollessa poissuljettuja atopian, oppimisvaikeuksien ja fyysisten oireiden takia.

Olen tutkinut isännöinnin ja markkinointiviesinnän ammattitutkintoja, koska niissä lähinnä hoidetaan asioita, ei ihmisiä. Kesällähän tuo kuraattori mietti, että voisiko AMK:sta löytyä minulle jotain, kun vaikutin hänen silmissä niin fiksulta ja analyyttiselta, mistä totesin että suhtaudun oppimisvaikeuksiini rationaalisesti enkä halua olla tiellä ja mietin omia resurssejani. Välillä sitä kuvitteleekin olevansa yksin jossain analysoimassa jotakin.

Eihän tuosta pitkä aika ollut, kun tein studentum.fi-sivuston kautta ammatinvalintatestin, jonka kysymyksiin vastasin pääasiassa kielteisesti, sillä en oikein osaa puutarhatöitä, en rakentaa tai korjata mitään, ne ovat ihan hepreaa minulle. Testi antoi tulokseksi, että olen pohdiskeleva visionääri, joka menestyy tarkkuutta ja täsmällisyyttä arvostavassa työympäristössä ja kukoistaa luovaa ongelmanratkaisukykyä että vakiintunutta järjestelmissä toimimista vaativissa työtehtävissä. Joo, olen aika silleen sääntökeskeinen ihminen, joka pysyy toimiviksi todetuissa tavoissa ja minulla on enemmän mieltymystä pysyä järjestelmällisissä rakenteissa, vakiintuneissa menettelytavoissa ja järjestyksen ylläpitämisessä. Ihan jo perheenjäsenen yrityksellä minulla on aina pakkomielle taukotilassa siivota pöytätason nurkka leivän murusista ja asettaa vedenkeitin, kahvinkeitin ja induktioliesi juuri silleen kuten kuuluu olla ja astiat laitan kaappiin tietyssä järjestyksessä. Juuri tämä varmistaminen, että asiat tulevat tehdyksi tarkasti ja tehokkaasti. Siivoojaksi tai välinehuoltajaksi en kuitenkaan kykene johtuen iho-oireistani ja kemikaaliherkkyyksistä.

Studentum.fi:n työehdotukset ovat tällaisia: tilastollinen data-analyysi ja tutkimus, luova kirjoittaminen ja journalismi, graafinen suunnittelu ja media, laadunvalvonta ja -hallinta ja projektinhallinta. No moni noista edellyttää vähintään sen AMK-tutkinnon opiskelun, eikä sinne resurssit riitä. Kiinni jäisin jo pääsykokeissa. Graafista suunnittelua ja mediaa voi tietysti opiskella ammattikoulussa, mutta sen työllisyystilanne ei ole ideaali. Enkä näiden vapisivien käsien kanssa kykene mitään piirtämään pään lyödessä tyhjää. Luova kirjoittaminen, jaa... fiktio on ollut minulle kaikkein vaikein laji. Projektinhallinnassa taas edellytetään sitä sosiaalisuutta ja siinä on joku päävastuussa, minulle ei pidä sitä roolia antaa, koska en osaa olla uskottava auktokriteetti. Laadunvalvonnan ja -hallinnan alat lienevät enemmän tekniikkaan perustuvia, joten enpä ymmärrä oikein koneiden sisäisistä mekanismeista mitään. Tilastollinen data-analyysikin lienee enemmän matematiikkaan pohjautuvaa, siinä menisi jo laskupää sekaisin.

- AP

Lue lisää

"Joo, olen aika silleen sääntökeskeinen ihminen, joka pysyy toimiviksi todetuissa tavoissa ja minulla on enemmän mieltymystä pysyä järjestelmällisissä rakenteissa, vakiintuneissa menettelytavoissa ja järjestyksen ylläpitämisessä."

Olisiko arkistonhoitaja sopiva ammatti?

Anonyymi kirjoitti:

"Joo, olen aika silleen sääntökeskeinen ihminen, joka pysyy toimiviksi todetuissa tavoissa ja minulla on enemmän mieltymystä pysyä järjestelmällisissä rakenteissa, vakiintuneissa menettelytavoissa ja järjestyksen ylläpitämisessä."

Olisiko arkistonhoitaja sopiva ammatti?

Lue lisää

Mikä koulutus tuohon on? Kelpaako tällainen merkomomi? Vai pitääkö vielä joku lisäkoulutus olla?

Lääketeknikkoakin harkinnut kesästä alkaen, kun kuraattorin sanat jääneet mieleen. Tietysti haluan ensin olla oppilaitokseen yhteydessä ja kysyä, että millaisia taitoja edellytetään ja onko minulla teoriossa mitään mahdollisuuksia pärjätä nykyisellä osaamistasolla.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Mikä koulutus tuohon on? Kelpaako tällainen merkomomi? Vai pitääkö vielä joku lisäkoulutus olla?

Lääketeknikkoakin harkinnut kesästä alkaen, kun kuraattorin sanat jääneet mieleen. Tietysti haluan ensin olla oppilaitokseen yhteydessä ja kysyä, että millaisia taitoja edellytetään ja onko minulla teoriossa mitään mahdollisuuksia pärjätä nykyisellä osaamistasolla.

- AP

Lue lisää

Yiloppilastutkinto täytyy olla. Sitten voi hakea maisterikoulutukseen (120 op.). Ei ole edes kaukana, sillä Joensuussa ja Jyväskylässä annetaan opetusta.
https://kansallisarkisto.fi/koulutus

Anonyymi kirjoitti:

Yiloppilastutkinto täytyy olla. Sitten voi hakea maisterikoulutukseen (120 op.). Ei ole edes kaukana, sillä Joensuussa ja Jyväskylässä annetaan opetusta.
https://kansallisarkisto.fi/koulutus

Lue lisää

Eihän minulla edes ole lukiota käytynä. Olen käynyt vain ammattikoulua opiskellen ravintola-alaan painottuvassa koulussa ja viimeisimpänä valmistuin ammattiopistolta merkonomiksi. Siinä välissä yritin opiskella nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi, ja opinnot oli valitettavasti keskeytettävä. Oli suhtauduttava asiaan rationaalisesti.

Kun jo niin monet ammattikoulualat ovat poissuljettuja, varsinkin lähihoitaja tai sähköasentaja johtuen peruskoulussa yksilöllistetystä matematiikasta, ja ne ammatit, jotka olisivat minulle yksinkertaisia töitä (mm. välinehuoltaja, siivooja, kokki) olisi mahdoton yhdistelmä ihottumieni takia, niin miten muka lukiossa pärjäisin, mitä arkistonhoitajalta edellytetään.

En pääsisi edes nippa nappa läpi lukion matematiikasta, jos jo peruskoulun matematiikka tuotti hankaluuksia. Olisin taatusti ollut nelosen tai vitosen tasoinen oppilas, jos olisin suorittanut matematiikan ilman minkäänlaista yksilöllistämistä ja näin ollen olisin tippunut kärryiltä. Hyvä, kun edes osaan laskea 1+1=2 ja tunnistan kellonajat. Prosenttilaskuja osaan joten kuten laskea, sin-, cos- ja tan-laskut sekä geometria olivat vielä jotenkin helppoja ymmärrettäväksi, mutta kun mentiin X:n ja Y:n ratkomiseen tai myöhemmin ammattikouluaikoina budjetointitehtäviin, niin ei vain mikään opettajan rautalankakaan siihen tepsinyt.

Jos on ollut niin kirjava diagnoosihistoria lapsuudesta saakka, oli jopa suunniteltu koko opetussuunnitelman yksilöllistämistä, mutta silti tarvitsin enemmän tai vähemmän erityis-/tukiopetusta koko peruskoulun ajan. On ollut kielellistä kehityksen vaikeutta, motorista kömpelyyttä, motorista levottomuutta, kehityksessä viivästymää niin että jopa diagnosoitiin lievä kehitysvamma murrosikäisenä, on ollut tunne-elämän puolella haasteita jne. Viidennellä luokalla oli väsymystä, mikä varmaan johtui siitä, että tuli oltua tietokoneen ääressä jopa silloinkin, kun olisi pitänyt olla nukkumassa koulupäivän alkaessa klo 9.

Yläasteen suoritin kuitenkin osittain yksilöllistetysti, vaikka oli sielläkin ne hankaluutensa, mutta 7,5 keskiarvolla pääsin lopulta peruskoulusta pois, vaikka lukuaineissa tasoni vaihteli 6-8 välillä, enemmän olin 6:en ja 7:än oppilas. Taitoaineet olivat 8:aa ja 9:ää lukuun ottamatta tekstiilikäsityötä ja liikuntaa. Ei näillä korteilla hankita ylioppilastutkintoa. Harmi, kun ei näillä vapisevilla käsilläkään osaa oikein mitään tehdä enkä keksikään mitään. Tiedä minkä taitelijan uran olisin luonut hyvänä piirtäjänä, jolloin olisin saanut toteuttaa työn itsenäisyyttä, mutta kun se aika meni ujona, itsetuntovammaisena oppilaana eristäytyen muista ja sosiaalisten tilanteiden pelkojen puhjetessa, kun auottiin yhdestä asiasta päästä, mihin olin syytön. Olisin taatusti epäkorrekti taitelija.

Muistan vieläkin yläasteen erityisopettajan maininnan minua koskevasta asiakirjasta liittyen kehitettäviin osa-alueisiin, jossa mainittiin itsetunnon ja rohkeuden vahvistaminen. No siinä hän oli oikeassa, mutta kun en uskaltanut puhua ujoudestani ja halustani tehdä yksin asioita ryhmätöiden sijaan. Ei mikään koulu tue sellaista tapaa, millä itse pärjäisin edes joten kuten. Ja muutenkin olen niin salamyhkäinen nainen, että en välttämättä aina näitä töitäni muille.

Hain ammattiopiston, josta valmistuin keväällä, sivuilta liiketoimintaan liittyviä ammattitutkintoja, niin ainakin yhdessä kyseisen ammattiopiston toimipisteessä on verkko-opetuksena järjestettävä sellainen kuin "Liiketoiminnan ammattitutkinto - Tiedon- ja asiakirjahallinnassa toimiville" ja esitteestä luin: "Koulutus sopii tiedonohjauksen ja asiakirjahallinnan tehtävien parissa
työskenteleville sekä jatkokoulutukseksi liiketoiminnan perustutkinnon
suorittaneille."

Läheneekö jotenkin tuota arkistonhoitajaa? Onko siinä jotakin talouspuolen merkonomin elementtejä, joista en tietysti tajua mitään. Eperusteista löytyy sellainen kuin "tiedonohjauksen ja sähköisten asiakirjojen hallinta", joka lienee sama kuin tuo "tiedon- ja asiakirjahallinnassa toimiville", jossa opiskelija perehtyy organisaation tiedonohjaussuunnitelmaan ja sen päivittämiseen, asiakirjatietoja sisältäviin järjestelmiin sekä sähköisten asiakirjatietojen tietopalvelun tehtävissä toimimiseen.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Eihän minulla edes ole lukiota käytynä. Olen käynyt vain ammattikoulua opiskellen ravintola-alaan painottuvassa koulussa ja viimeisimpänä valmistuin ammattiopistolta merkonomiksi. Siinä välissä yritin opiskella nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi, ja opinnot oli valitettavasti keskeytettävä. Oli suhtauduttava asiaan rationaalisesti.

Kun jo niin monet ammattikoulualat ovat poissuljettuja, varsinkin lähihoitaja tai sähköasentaja johtuen peruskoulussa yksilöllistetystä matematiikasta, ja ne ammatit, jotka olisivat minulle yksinkertaisia töitä (mm. välinehuoltaja, siivooja, kokki) olisi mahdoton yhdistelmä ihottumieni takia, niin miten muka lukiossa pärjäisin, mitä arkistonhoitajalta edellytetään.

En pääsisi edes nippa nappa läpi lukion matematiikasta, jos jo peruskoulun matematiikka tuotti hankaluuksia. Olisin taatusti ollut nelosen tai vitosen tasoinen oppilas, jos olisin suorittanut matematiikan ilman minkäänlaista yksilöllistämistä ja näin ollen olisin tippunut kärryiltä. Hyvä, kun edes osaan laskea 1 1=2 ja tunnistan kellonajat. Prosenttilaskuja osaan joten kuten laskea, sin-, cos- ja tan-laskut sekä geometria olivat vielä jotenkin helppoja ymmärrettäväksi, mutta kun mentiin X:n ja Y:n ratkomiseen tai myöhemmin ammattikouluaikoina budjetointitehtäviin, niin ei vain mikään opettajan rautalankakaan siihen tepsinyt.

Jos on ollut niin kirjava diagnoosihistoria lapsuudesta saakka, oli jopa suunniteltu koko opetussuunnitelman yksilöllistämistä, mutta silti tarvitsin enemmän tai vähemmän erityis-/tukiopetusta koko peruskoulun ajan. On ollut kielellistä kehityksen vaikeutta, motorista kömpelyyttä, motorista levottomuutta, kehityksessä viivästymää niin että jopa diagnosoitiin lievä kehitysvamma murrosikäisenä, on ollut tunne-elämän puolella haasteita jne. Viidennellä luokalla oli väsymystä, mikä varmaan johtui siitä, että tuli oltua tietokoneen ääressä jopa silloinkin, kun olisi pitänyt olla nukkumassa koulupäivän alkaessa klo 9.

Yläasteen suoritin kuitenkin osittain yksilöllistetysti, vaikka oli sielläkin ne hankaluutensa, mutta 7,5 keskiarvolla pääsin lopulta peruskoulusta pois, vaikka lukuaineissa tasoni vaihteli 6-8 välillä, enemmän olin 6:en ja 7:än oppilas. Taitoaineet olivat 8:aa ja 9:ää lukuun ottamatta tekstiilikäsityötä ja liikuntaa. Ei näillä korteilla hankita ylioppilastutkintoa. Harmi, kun ei näillä vapisevilla käsilläkään osaa oikein mitään tehdä enkä keksikään mitään. Tiedä minkä taitelijan uran olisin luonut hyvänä piirtäjänä, jolloin olisin saanut toteuttaa työn itsenäisyyttä, mutta kun se aika meni ujona, itsetuntovammaisena oppilaana eristäytyen muista ja sosiaalisten tilanteiden pelkojen puhjetessa, kun auottiin yhdestä asiasta päästä, mihin olin syytön. Olisin taatusti epäkorrekti taitelija.

Muistan vieläkin yläasteen erityisopettajan maininnan minua koskevasta asiakirjasta liittyen kehitettäviin osa-alueisiin, jossa mainittiin itsetunnon ja rohkeuden vahvistaminen. No siinä hän oli oikeassa, mutta kun en uskaltanut puhua ujoudestani ja halustani tehdä yksin asioita ryhmätöiden sijaan. Ei mikään koulu tue sellaista tapaa, millä itse pärjäisin edes joten kuten. Ja muutenkin olen niin salamyhkäinen nainen, että en välttämättä aina näitä töitäni muille.

Hain ammattiopiston, josta valmistuin keväällä, sivuilta liiketoimintaan liittyviä ammattitutkintoja, niin ainakin yhdessä kyseisen ammattiopiston toimipisteessä on verkko-opetuksena järjestettävä sellainen kuin "Liiketoiminnan ammattitutkinto - Tiedon- ja asiakirjahallinnassa toimiville" ja esitteestä luin: "Koulutus sopii tiedonohjauksen ja asiakirjahallinnan tehtävien parissa
työskenteleville sekä jatkokoulutukseksi liiketoiminnan perustutkinnon
suorittaneille."

Läheneekö jotenkin tuota arkistonhoitajaa? Onko siinä jotakin talouspuolen merkonomin elementtejä, joista en tietysti tajua mitään. Eperusteista löytyy sellainen kuin "tiedonohjauksen ja sähköisten asiakirjojen hallinta", joka lienee sama kuin tuo "tiedon- ja asiakirjahallinnassa toimiville", jossa opiskelija perehtyy organisaation tiedonohjaussuunnitelmaan ja sen päivittämiseen, asiakirjatietoja sisältäviin järjestelmiin sekä sähköisten asiakirjatietojen tietopalvelun tehtävissä toimimiseen.

- AP

Lue lisää

En huomannut yo-tutkinnon puuttumista. Liiketoiminnan perustutkinto = merkonomi. Arkistonhoitaja on ehkä liian vaativa homma, mutta olisiko asiakirjojen digitalisointi esimerkiksi skannaamalla papereita tiedostoiksi vaikeaa?

Anonyymi kirjoitti:

En huomannut yo-tutkinnon puuttumista. Liiketoiminnan perustutkinto = merkonomi. Arkistonhoitaja on ehkä liian vaativa homma, mutta olisiko asiakirjojen digitalisointi esimerkiksi skannaamalla papereita tiedostoiksi vaikeaa?

Lue lisää

Ehkä on, ehkä ei.

Tiedä sitten, tuleeko pääkivut digijutuista, minkä myötä taatusti keskittymiskyky on heikentynyt ja teen monta asiaa samaan aikaan. Silmätkin ihan ristissä digijutuista ja koko ajan kuivat, eikä mitkään reseptitipat auta. Koko ajan silmissäkin on rupenut olemaan vikaa. En ihmettele, miksi melatoniinin eritys on heikentynyt, mutta on niin helppoa elää hedonistisesti passivoivien juttujen äärellä.

Tosin en töissä ollessa ole niin turhautunut kuin kotona, ja siellä myös keskittymisvaikeudet ja multitaskaaminen häviävät, mitä taas kotona teen. Selvä syy-seuraussuhde on olemassa.

Olen suorittanut liiketoiminnan perustutkinnon eli valmistunut merkonomiksi ammattikoulusta. Lisäkoulutusta miettinyt, juurikin sitä markkinoinnin ja sisällöntuotannon ammattitutkintoa. Tosin nykyään kun opiskellaan 2 krt/vko ammattikoulussa ja lähiopetuksessa tuijotetaan sinivaloa suodattavaa näyttöä, josta diaesitykset tulevat, niin joudun koko ajan räpyttelemään silmiäni ja väsyttää herkemmin. Siinä on silloin vaikeaa keskittyä. Näkövammaa eikä migreeni minulla ei kuitenkaan ole, mutta silti särkee päähän herkästi nykyään ja silmät jatkuvasti kuivina ja jumissa.

Autismin kirjolaisena jaksaisin paremmin itsenäistä työtä, mutta sellaista ammattia ei liiemmin ole ammattikoulussa ja monessa ammatissa ihottumat tulisivat tielle. Jo kotitöitä tehdessäkin käteni kuivuvat, kun ruokaa laittaessa kädet pestävä ennen kuin kosken elintarvikkeisiin tai jos kesken ruoanlaiton kosken johonkin muuhun kuten puhelimeen, niin kädet pestävä.

Työn itsenäisyyden takiahan minä haaveilin pääseväni kahvilayrittäjäksi, mutta matemaattisen oppimisvaikeuden takia (lukuun ottamatta peruslaskutoimituksia ja rahan laskemista) se olisi mahdottomuus ja käytännön työssä ihottumia tulisi paljon. Johan jo suosin siivotessakin hajusteettomia ja aina ekologisia pesuaineita, ettei tule päänsärkyä tiedä mistä syöpävaarallisista aineista, mitä ravintola-alallakin käytetään. Ostamalla Ruohonjuuresta suurimman osan siivousaineista, joista osa hajusteettomia, en ainakaan hengitä mitään kemikaaleja. Aiemmin siedin, mutta noin viisi vuotta sitten alkoi tulla ensimmäinen päänsärky ravintolassa töissä pistävästä hajusta, jolloin menin hetkeksi viileään helpottamaan pääkipua.

Ja selvästi myös kassanäyttöjen kirkasvalokin alkoi aiheuttamaan pääkipua. Tosin minulla oli niinä aikoina ensimmäiset silmälasit, jotka eivät tietysti jossain vaiheessa enää toimineet näön heikentyessä lisää. Vielä kun tietäisi, miten voisin suojata silmiäni kuivumiselta ja jatkuvalta väsymykseltä. Otin jopa puheeksi tummemmat linssit silmälääkärin kanssa, joita hän piti ihan turhina. NorthRayn sinivalolaseja kokeilin koulussa ja perheenjäsenen ympäristössä, mutta niitä käyttäessä tekstit näkyi kaukaa minulle sumeina ja vaikeasti hahmoteltavina. Niissähän ei tietysti ollut voimakkuuksia.

Nyt käytän ensimmäisiä moniteholaseja ja ajan kysymys, koska nekin pitää uusia. Helppoa se oli työttömänä (millaiseksi minut tosin vielä luokitellaan keikkatyöstä huolimatta) laittaa perustoimeentulotukihakemus ja saada maksusitoumus silmälaseihin, mikä ei ole ihan läpihuutojuttu, jos on palkkatöissä käyvä pienituloinen. Yli viisi vuotta sitten piti nostaa opintolainaa silmälaseihin, mikä on ihan järjetöntä, että yksi ihmisryhmä joutuu terveyskulujen, ruoan ja asumismenojen takia nostamaan lainaa, mihin ei edes työttömiä, köyhiä lapsiperheitä tai eläkeläisiäkään kehoiteta, kun ei nyt rahat riitä ruokaan, lääkkeisiin ja silmälaseihin.

- AP

Tuli käytyä siellä keskustan S-marketissa tapaamassa apulaismyymäläpäällikköä. Kyseessä olisi tosiaan kaupungin työllisyyden kuntakokeilun kanssa tehtävä sopimus, jos tämä nyt käy toteen. Tapaamani henkilö on vielä yhteydessä työhönvalmentajaan ja kysyy asiasta vielä tarkemmin.

Koska en itse myymäläpäällikköä päässyt tapaamaan kasvotusten hänen ollessa muualla, niin ei voinut tämä tapaamani apulaismyymäläpäällikkö nähdä ansioluetteloani, jonka olin lähettänyt liitteeksi hakemuksen yhteyteen. Apulaismyymäläpäällikkö kysyi, miten jaksan tehdä työtä, jossa vuorot vaihtelevat laajentuneiden aukioloaikojen takia, esim. aamuvuoro alkaa viideltä ja kauppa avataan seitsemältä ja seuraavana päivänä voi olla iltavuoro. Ja näin tuli sitten esiin oma terveydentila, joka johtuu silmäoireista, mutta painotin, että ei tule sellaisia tilanteita eteen, että nukahtaisin kesken työpäivän. Hän myös kysyi, miten jaksan nostaa painavia laatikoita, mihin totesin että ravintola-alalla työskennellessä jaksoin pitää huolta fyysisestä kunnosta ja nyt ollut väsymyksen takia niin vaikeaa pitää siitä huolta.

Samalla hän kysyi oliko minulla opiskelutodistusta mukana, johon vastasin, että ikävä kyllä, etten sitä älynnyt ottaa mukaan kuten ollut yleensä tapana ottaa mukaan kaiken varuilta, vaikkei niitä ole edes kysytty. No, eipä minulla mitään salattavaa ollut ja kerroin arvosanojen olleen H3:a ja H4:ää pääasiassa. Totesin, että olin vielä ansioluettelooni kirjoittanut suorittamani ammatilliset tutkinnon osat ja niistä saadut arvosanat. Apulaismyymäläpäällikkö sanoikin, että niistä arvosanoista saa jo päätelmän henkilön motivaatiosta.

Olinkohan liian rehellinen terveydentilastani? Keikkatyöstänikin kerroin rehellisesti, koska sehän voi sotkea hyvinkin kuvioita, koska ei aamuvuorosta niin vaan lähden kesken työpäivän tekemään keikkavuoroa. Ehkä nuo asiat toisaalta auttavat välttämään työkokeilusopimuksen allekirjoittamista ja näin ollen minut pyyhkäistään vasemmalla. Ehkä ne siellä omassa kopperossa nyt miettivät, että onkohan minusta nyt tosi asiassa mihinkään, vaikka kerroin saaneeni jonkinlaista kosketusta hyllytykseen yläasteen TET-jaksoilla, purkanut kierrätysmyymälässä lahjoitusrullakoita karsien huonokuntoiset tuotteet sekä jotkut yksittäiset halpismukit ja ottanut ne parhaat palat talteen, vienyt tyhjän rullakon takaisin sinne mistä tulikin ja ottanut uuden rullakon tilalle, josta aloittaa uusien lahjoitustavaroiden tutkiminen sekä ollut myymälässä palvelemassa asiakkaita, välillä somistaen myyntipöytää tai siistinyt hyllypaikkoja. Sama juttu henkilöstöravintolassa ollessa, tein omatoimisesti työtehtävät. Kykenin aina auttamaan työtovereita.

Taisin antaa vähän apean kuvan itsestäni, mikä ei nyt johtunut siitä, että olisin ollut huonolla tuulella ja ajatellut, että miten paskaan työhön olen hakeutumassa. Itsehän kuitenkin olen pitänyt ruokakauppaa toisena vaihtoehtona, jos ei erikoismyymälään pääse. Ainakin voisin edes kokeilla. Silmät olleet jumissa, vaikka miten silmätippoja laittanut, ja on väsyttänyt. Sen takia äänensävynikin voi kuulostaa siltä, että olisin surullinen ja näytänkin siltä, mikä tietysti totta, kun mietin rahatilannettani, jota en pysty näköjään koskaan ratkaisemaan mitenkään vaikka miten monta työpaikkaa haen.

Mutta tuo tapaus vaan taas todistaa, että mahdollisuuteni vain koko ajan menee pieleen. Ei autoa, ei ajokorttia, ei mahdollisuuksia kouluttautua enemmän, fyysinen terveyskin huono, vaikka en kierrätysmyymälässä ollessani työssäoppimassa opiskeluaikoina nukahtanut ollenkaan kesken työnteon ja heräsin aamuviideltä tekemään aamupalan. Vielä enemmän ne mahdollisuudet voi mennä päin persettä, jos antaisin opintolainan mennä ulosottoon ja mahdollinen työnantaja tarkistaa luottotiedot, jolloin työnantaja voi ajatella, ettei tähän henkilöön voi luottaa käsitellessään rahaa. Ihan juuri sen stigman takia en halua antaa opintolainan mennä ulosottoon. Olisin silloin murhamiestäkin pahempi ihminen.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Tuli käytyä siellä keskustan S-marketissa tapaamassa apulaismyymäläpäällikköä. Kyseessä olisi tosiaan kaupungin työllisyyden kuntakokeilun kanssa tehtävä sopimus, jos tämä nyt käy toteen. Tapaamani henkilö on vielä yhteydessä työhönvalmentajaan ja kysyy asiasta vielä tarkemmin.

Koska en itse myymäläpäällikköä päässyt tapaamaan kasvotusten hänen ollessa muualla, niin ei voinut tämä tapaamani apulaismyymäläpäällikkö nähdä ansioluetteloani, jonka olin lähettänyt liitteeksi hakemuksen yhteyteen. Apulaismyymäläpäällikkö kysyi, miten jaksan tehdä työtä, jossa vuorot vaihtelevat laajentuneiden aukioloaikojen takia, esim. aamuvuoro alkaa viideltä ja kauppa avataan seitsemältä ja seuraavana päivänä voi olla iltavuoro. Ja näin tuli sitten esiin oma terveydentila, joka johtuu silmäoireista, mutta painotin, että ei tule sellaisia tilanteita eteen, että nukahtaisin kesken työpäivän. Hän myös kysyi, miten jaksan nostaa painavia laatikoita, mihin totesin että ravintola-alalla työskennellessä jaksoin pitää huolta fyysisestä kunnosta ja nyt ollut väsymyksen takia niin vaikeaa pitää siitä huolta.

Samalla hän kysyi oliko minulla opiskelutodistusta mukana, johon vastasin, että ikävä kyllä, etten sitä älynnyt ottaa mukaan kuten ollut yleensä tapana ottaa mukaan kaiken varuilta, vaikkei niitä ole edes kysytty. No, eipä minulla mitään salattavaa ollut ja kerroin arvosanojen olleen H3:a ja H4:ää pääasiassa. Totesin, että olin vielä ansioluettelooni kirjoittanut suorittamani ammatilliset tutkinnon osat ja niistä saadut arvosanat. Apulaismyymäläpäällikkö sanoikin, että niistä arvosanoista saa jo päätelmän henkilön motivaatiosta.

Olinkohan liian rehellinen terveydentilastani? Keikkatyöstänikin kerroin rehellisesti, koska sehän voi sotkea hyvinkin kuvioita, koska ei aamuvuorosta niin vaan lähden kesken työpäivän tekemään keikkavuoroa. Ehkä nuo asiat toisaalta auttavat välttämään työkokeilusopimuksen allekirjoittamista ja näin ollen minut pyyhkäistään vasemmalla. Ehkä ne siellä omassa kopperossa nyt miettivät, että onkohan minusta nyt tosi asiassa mihinkään, vaikka kerroin saaneeni jonkinlaista kosketusta hyllytykseen yläasteen TET-jaksoilla, purkanut kierrätysmyymälässä lahjoitusrullakoita karsien huonokuntoiset tuotteet sekä jotkut yksittäiset halpismukit ja ottanut ne parhaat palat talteen, vienyt tyhjän rullakon takaisin sinne mistä tulikin ja ottanut uuden rullakon tilalle, josta aloittaa uusien lahjoitustavaroiden tutkiminen sekä ollut myymälässä palvelemassa asiakkaita, välillä somistaen myyntipöytää tai siistinyt hyllypaikkoja. Sama juttu henkilöstöravintolassa ollessa, tein omatoimisesti työtehtävät. Kykenin aina auttamaan työtovereita.

Taisin antaa vähän apean kuvan itsestäni, mikä ei nyt johtunut siitä, että olisin ollut huonolla tuulella ja ajatellut, että miten paskaan työhön olen hakeutumassa. Itsehän kuitenkin olen pitänyt ruokakauppaa toisena vaihtoehtona, jos ei erikoismyymälään pääse. Ainakin voisin edes kokeilla. Silmät olleet jumissa, vaikka miten silmätippoja laittanut, ja on väsyttänyt. Sen takia äänensävynikin voi kuulostaa siltä, että olisin surullinen ja näytänkin siltä, mikä tietysti totta, kun mietin rahatilannettani, jota en pysty näköjään koskaan ratkaisemaan mitenkään vaikka miten monta työpaikkaa haen.

Mutta tuo tapaus vaan taas todistaa, että mahdollisuuteni vain koko ajan menee pieleen. Ei autoa, ei ajokorttia, ei mahdollisuuksia kouluttautua enemmän, fyysinen terveyskin huono, vaikka en kierrätysmyymälässä ollessani työssäoppimassa opiskeluaikoina nukahtanut ollenkaan kesken työnteon ja heräsin aamuviideltä tekemään aamupalan. Vielä enemmän ne mahdollisuudet voi mennä päin persettä, jos antaisin opintolainan mennä ulosottoon ja mahdollinen työnantaja tarkistaa luottotiedot, jolloin työnantaja voi ajatella, ettei tähän henkilöön voi luottaa käsitellessään rahaa. Ihan juuri sen stigman takia en halua antaa opintolainan mennä ulosottoon. Olisin silloin murhamiestäkin pahempi ihminen.

- AP

Lue lisää

Lannistun niin helposti. Enää on 11 vuotta siihen, kun täytän 40 vuotta ja pelkään, että olen silloin jo liian "vanha" työmarkkinoille. Puhelinmyynti on ainoa tapa, jonne pääsee jo heti haastattelussa töihin, mitä olen havainnut, mutta en pysty sitä työtä tekemään, kun siinä pitää tunnista toiseen samaa litanniaa jankata ja suu kuivuu, ääni käheytyy.

Mitä erottuvaa minun pitää tehdä siihen CV:hen vielä? Olen jo kirjoittanut jokaiseen työkokemukseen esimiesten antamat palautteet. Mikään ei riitä. Kuvaa en ala itse räpsimään, ja pitäisi nämä hiuksetkin värjätä, niin raaskisi naamaansa näyttää CV:ssä. Oma käsivoima ei vaan nyt riitä hiusten värjäämiseen.

Välillä käynyt mielessä, että alkaisi nuorten tapaan joksikin vapekauppiaaksi, vaikken ole kiinnostunut tupakasta, tai sitten alan rosvoilemaan. Joo ei, en missään nimessä ryhdy. Alkaa vaan niin helvetisti tympäsemään tämä oma tilanne, kun rahat tiukilla ja pakko oltava sitten ilman ruokaa, jotta saan vuokran maksettua asumistuen ilmestyessä tilille. Tai pitää olla kokeilla ketoosi-tilaa, siinähän säästäisi.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Lannistun niin helposti. Enää on 11 vuotta siihen, kun täytän 40 vuotta ja pelkään, että olen silloin jo liian "vanha" työmarkkinoille. Puhelinmyynti on ainoa tapa, jonne pääsee jo heti haastattelussa töihin, mitä olen havainnut, mutta en pysty sitä työtä tekemään, kun siinä pitää tunnista toiseen samaa litanniaa jankata ja suu kuivuu, ääni käheytyy.

Mitä erottuvaa minun pitää tehdä siihen CV:hen vielä? Olen jo kirjoittanut jokaiseen työkokemukseen esimiesten antamat palautteet. Mikään ei riitä. Kuvaa en ala itse räpsimään, ja pitäisi nämä hiuksetkin värjätä, niin raaskisi naamaansa näyttää CV:ssä. Oma käsivoima ei vaan nyt riitä hiusten värjäämiseen.

Välillä käynyt mielessä, että alkaisi nuorten tapaan joksikin vapekauppiaaksi, vaikken ole kiinnostunut tupakasta, tai sitten alan rosvoilemaan. Joo ei, en missään nimessä ryhdy. Alkaa vaan niin helvetisti tympäsemään tämä oma tilanne, kun rahat tiukilla ja pakko oltava sitten ilman ruokaa, jotta saan vuokran maksettua asumistuen ilmestyessä tilille. Tai pitää olla kokeilla ketoosi-tilaa, siinähän säästäisi.

- AP

Lue lisää

Hain aamuyöllä SOL:n kautta postinlajittelijan ja pakkaajan töitä. Viime vuonnahan hain edellä mainittuun, mutta hiton kiva kun olin kaiken aikaa työssäoppimassa, mikä oli osana opintoja. Eipä sitä olisi jaksanut herätä aikaisin aamulla ja aloittaa töitä ja sitten lähteä avaamaan yritystä päivällä ja lähteä illalla kotiin.

Seuraavalla kerralla taidan oikeasti harkita oppisopimusta, jos meinaan jotain opiskella.

Hemmetti, kun on niskat, hartiat ja koko kroppa jumissa, ja piti lykätä taas hieronta-aikaa, vaikka kyseessä oli opiskelijahieronta. Loppuisipa tämä. Hitto mikä typerys olin, kun kuvittelin heti valmistuneena olevani töissä ruokakaupassa tai erikoismyymälässä, eikä suhteetkaan auta paskan vertaa.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Hain aamuyöllä SOL:n kautta postinlajittelijan ja pakkaajan töitä. Viime vuonnahan hain edellä mainittuun, mutta hiton kiva kun olin kaiken aikaa työssäoppimassa, mikä oli osana opintoja. Eipä sitä olisi jaksanut herätä aikaisin aamulla ja aloittaa töitä ja sitten lähteä avaamaan yritystä päivällä ja lähteä illalla kotiin.

Seuraavalla kerralla taidan oikeasti harkita oppisopimusta, jos meinaan jotain opiskella.

Hemmetti, kun on niskat, hartiat ja koko kroppa jumissa, ja piti lykätä taas hieronta-aikaa, vaikka kyseessä oli opiskelijahieronta. Loppuisipa tämä. Hitto mikä typerys olin, kun kuvittelin heti valmistuneena olevani töissä ruokakaupassa tai erikoismyymälässä, eikä suhteetkaan auta paskan vertaa.

- AP

Lue lisää

Olen ollut taas ahdistunut. Aamuyölläkin itkin nukkumaan mennessä saadessani pelkokohtauksen, että mitä jos minusta tulee koditon ja sinnittelen talven kantaen raskaita kasseja selän kipeytyessä, sillä olen siro nainen. Minulle on tullut tällaisia pelkotiloja herkästi viime aikoina, sillä minulla ei ketään, jolta pyytää apua. Olen niin ujo ja arka, minkä takia jättäytynyt helposti monien asioiden ulkopuolelle enkä ole mennyt tekemään ja kokemaan. Enkä uskalla perheellekään mitään puhua. Toki tämä persoonallisuus ei tule esiin myyjän töitä hakiessa tai kentällä, ja johan jo sain hyvät arvosanat ollessani kierrätysmyymälässä harjoittelussa ja esimies piti minua motivoituneena ja ahkerana.

Harmi, kun tällaiselle persoonalle ei ole sellaista työtä, jota voisi tehdä itsenäisesti ilman, että siihen tarvitaan korkeakoulututkintoa ja voi tehdä, vaikka olisi miten heikkolahjainen.

Nyt vain tuntuu, että kaikki minussa rappeutuu. Se nyt vielä puuttuisi, että löytäisin itseni vankilasta tai alkaisin käyttämään huumeita, vaikkei nykyisissä tavoissakaan ole kehuttuvaa, sillä tykännyt pienestä pitäen olla takamus kiinni sohvalla ja olla tietokoneella. On niin helpompaa elää hedonistisesti.

- AP

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Olen ollut taas ahdistunut. Aamuyölläkin itkin nukkumaan mennessä saadessani pelkokohtauksen, että mitä jos minusta tulee koditon ja sinnittelen talven kantaen raskaita kasseja selän kipeytyessä, sillä olen siro nainen. Minulle on tullut tällaisia pelkotiloja herkästi viime aikoina, sillä minulla ei ketään, jolta pyytää apua. Olen niin ujo ja arka, minkä takia jättäytynyt helposti monien asioiden ulkopuolelle enkä ole mennyt tekemään ja kokemaan. Enkä uskalla perheellekään mitään puhua. Toki tämä persoonallisuus ei tule esiin myyjän töitä hakiessa tai kentällä, ja johan jo sain hyvät arvosanat ollessani kierrätysmyymälässä harjoittelussa ja esimies piti minua motivoituneena ja ahkerana.

Harmi, kun tällaiselle persoonalle ei ole sellaista työtä, jota voisi tehdä itsenäisesti ilman, että siihen tarvitaan korkeakoulututkintoa ja voi tehdä, vaikka olisi miten heikkolahjainen.

Nyt vain tuntuu, että kaikki minussa rappeutuu. Se nyt vielä puuttuisi, että löytäisin itseni vankilasta tai alkaisin käyttämään huumeita, vaikkei nykyisissä tavoissakaan ole kehuttuvaa, sillä tykännyt pienestä pitäen olla takamus kiinni sohvalla ja olla tietokoneella. On niin helpompaa elää hedonistisesti.

- AP

- AP

Lue lisää

Laitoin sitten eri vuokratyöfirman kautta hakemuksen kahvilatyöntekijäksi tänään ollessa viimeinen tilaisuus hakea. Tiedä sitten, mitä siitä mahtaisi tulla, kun katsotaan anniskelu eduksi, eikä minulla ole siitä käytännön osaamista ja anniskelupassikin on hävinnyt jonnekin, minkä suoritin silloin ravintola-alaa opiskellessa.

Tiedän yleiset viinimitat: 12 cl, 16 cl ja 24 cl viineissä ja drinkeissä 2 cl tai 4 cl. Pelottaa vain sitten tehdä niitä drinkkejä kentällä ja tietysti homma menisi sotkuiseksi, kun käsi vapisisi taatusti kaataessa pullosta alkomittaan juomaan ja sitten sekunneissa tekemään drinkkiä. Sama juttu kävi erikoiskahvien kanssa, helpointa oli laittaa espressokapseli portafilteriin, kiristää se kiinni koneen osaan ja antaa espresson tippua kuppiin/lattelasiin, mutta sitten se maidon vaahdotus. Jokin minua kammotti siinä maidon vaahdottamisessa, kun kädet vapisi. Mietin, että mitä jos vaahto ei ole sopivan pehmeää ja sitten se nopeus.

Ihan ahdistuksissa laitoin hakemuksen vetämään ajatellessani, että pakko saatava rahaa. Pitäisi jossain vaiheessa uusia sängyn patja, ja olen katsonut Ikean sivuilta sijauspatjoja, jotka voisivat sopia jenkkisänkyyni. Samalla katsoin eri vaihtoehtoja lämpöpeitoista ja ergonomisista tyynyistä. Muistilappuun olen jo kirjoittanut vaihtoehdot. Lidlissä on myös välillä myynnissä ergonomisia tyynyjä ja erilaisia peittoja, sieltä ostanut myös aluslakanoita Rustan lisäksi. Jenkkisängyn ostin yli viisi vuotta sitten opintolainalla, kun oli 400 €. Alkuperäinen hinta oli noin 850 €. Helpolla selvisin selkäkipuisena, kun laittoi vain jalat kiinni sängynpäätyihin. Kaikki kun pitää olla niin vaivatonta ja ilman monimutkaisia vaiheita sisältävää ollessani yksinelävä, joka ei oikein osaa kootakaan useista palasista itselleen sänkyä tai sohvaa. Myös Kontti ja toinen kierrätysmyymälä ovat myös vaihtoehtoja, joista voi löytää valmiina ok huonekaluja ja niin olen sieltä hyllyn ja lipaston joskus ostanutkin kotiinkuljetuksella, kun ei tarvitse mitään ruveta itse kokoamaan ja vähän siinä säästää, vaikkei kotiinkuljetus ilmaista ole. Jospa minulla on joku hahmotushäiriökin, kun en osaa koota oikein.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Laitoin sitten eri vuokratyöfirman kautta hakemuksen kahvilatyöntekijäksi tänään ollessa viimeinen tilaisuus hakea. Tiedä sitten, mitä siitä mahtaisi tulla, kun katsotaan anniskelu eduksi, eikä minulla ole siitä käytännön osaamista ja anniskelupassikin on hävinnyt jonnekin, minkä suoritin silloin ravintola-alaa opiskellessa.

Tiedän yleiset viinimitat: 12 cl, 16 cl ja 24 cl viineissä ja drinkeissä 2 cl tai 4 cl. Pelottaa vain sitten tehdä niitä drinkkejä kentällä ja tietysti homma menisi sotkuiseksi, kun käsi vapisisi taatusti kaataessa pullosta alkomittaan juomaan ja sitten sekunneissa tekemään drinkkiä. Sama juttu kävi erikoiskahvien kanssa, helpointa oli laittaa espressokapseli portafilteriin, kiristää se kiinni koneen osaan ja antaa espresson tippua kuppiin/lattelasiin, mutta sitten se maidon vaahdotus. Jokin minua kammotti siinä maidon vaahdottamisessa, kun kädet vapisi. Mietin, että mitä jos vaahto ei ole sopivan pehmeää ja sitten se nopeus.

Ihan ahdistuksissa laitoin hakemuksen vetämään ajatellessani, että pakko saatava rahaa. Pitäisi jossain vaiheessa uusia sängyn patja, ja olen katsonut Ikean sivuilta sijauspatjoja, jotka voisivat sopia jenkkisänkyyni. Samalla katsoin eri vaihtoehtoja lämpöpeitoista ja ergonomisista tyynyistä. Muistilappuun olen jo kirjoittanut vaihtoehdot. Lidlissä on myös välillä myynnissä ergonomisia tyynyjä ja erilaisia peittoja, sieltä ostanut myös aluslakanoita Rustan lisäksi. Jenkkisängyn ostin yli viisi vuotta sitten opintolainalla, kun oli 400 €. Alkuperäinen hinta oli noin 850 €. Helpolla selvisin selkäkipuisena, kun laittoi vain jalat kiinni sängynpäätyihin. Kaikki kun pitää olla niin vaivatonta ja ilman monimutkaisia vaiheita sisältävää ollessani yksinelävä, joka ei oikein osaa kootakaan useista palasista itselleen sänkyä tai sohvaa. Myös Kontti ja toinen kierrätysmyymälä ovat myös vaihtoehtoja, joista voi löytää valmiina ok huonekaluja ja niin olen sieltä hyllyn ja lipaston joskus ostanutkin kotiinkuljetuksella, kun ei tarvitse mitään ruveta itse kokoamaan ja vähän siinä säästää, vaikkei kotiinkuljetus ilmaista ole. Jospa minulla on joku hahmotushäiriökin, kun en osaa koota oikein.

- AP

Lue lisää

Ja meni työhakemus myös Maskuun ja vuokratyöfirman kautta pakkaajaksi. Tiedä tuota sitten, olenko mitenkään sopiva huonekalumyyjäksi, kun tuntuu, että tuollaisiin halutaan niitä hyviä ja supliikkeja tyyppejä. Aina vain pisteeni laskevat luonteen puolesta.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Ja meni työhakemus myös Maskuun ja vuokratyöfirman kautta pakkaajaksi. Tiedä tuota sitten, olenko mitenkään sopiva huonekalumyyjäksi, kun tuntuu, että tuollaisiin halutaan niitä hyviä ja supliikkeja tyyppejä. Aina vain pisteeni laskevat luonteen puolesta.

- AP

Lue lisää

En yllättänyt yhtään, miksi Maskulta tuli ei oota vastaukseksi. Ehkä en sitten täytä niitä kriteerejä, mitä työssä edellytetään, kun heillä oli parempiakin ehdokkaita tarjolla.

Juuri minulla oli puhelu sen työhönvalmentajan (vai mikä se nyt onkaan), jonka kanssa keskusteltiin työpaikoista ja kysyi, että miten kävi sen R-kioskin haastattelun kanssa. Eihän siitä mitään ole kuulunut, ja totesin kyseiselle henkilölle, että ehkä ne ajatteli, että kun kerroin, ettei ole ajokorttia enkä niin vaan pääse aamuviideltä aloittamaan työvuoroa, koska ensimmäinen bussi kulkee kaupunginosasta, jossa asun, klo 5 aikoihin.

Samalla tuli puhuttua omasta ahdistuksesta ja siitä, kuinka tunnen olevani niin epäonnistunut ihmisenä, kun omat sisarukset ovat aikuisia, joilla on työpaikat, jotka ovat saaneet heti ammatit saatuaan ja tuumin ääneen, että on niin inhottavaa olla köyhä, nainen ja nepsy-kirjolla. Samalla avauduin yli 2 vuotta vanhasta jutusta, jolloin työllisyyden kuntakokeilun työhönvalmentaja kysyi, miksi en hakenut työpaikkoja, mihin syynä oli ollut itseluottamuksen puute ja se, että olen halunnut pitää itseni salassa, olen ollut niin salamyhkäinen herkästi niin, että olen jopa liikeitäni pelännyt. Pahoittelin, että en koskaan kertonut tällaisesta asiasta. Kerroin, että nämäkin asiat ovat kummunneet epämiellyttävistä kokemuksista ravintola-alaa opiskelless, ja kuvailujen perusteella kyseinen henkilö sai minusta kuvan, että olen paljon herkempi. Siinä hän oli ihan oikeassa. Samalla puhuin mahdollisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta, jota epäilin yläastelaisena, mutta koskaan en päässyt selvittämään sen mahdollisuutta. Toki olen yli 10 vuoden aikana käynyt kaupassa ilman mitään pelkoa, enkä koskaan tee Wolt-tilauksia, vaan vaivauden itse kävelemään kauppaan ostamaan ruokaa tai ravintolaan/kahvilaan tekemään tilauksen, jos joskus siihen on mahdollisuus.

Tuli puheeksi taas ne työkokeilut ja palkkatuetut työt, jolloin kerroin, että kävin siellä S-marketissa haastattelussa, jolloin otin puheeksi nykyisen keikkatyöni ja sen, että en pääse julkisilla kulkemaan klo 4 aikoihin keskustaan, jos aamuviideltä pitää aloittaa työt. Samalla tuli fyysinen kuntoni esiin, joka on jäänyt huonoksi, kun nuorisonohjaajan opinnot keskeyttäneenä en jaksanut kiinnostua mistään ja turhauduin myös siellä työelämäpainotteisessa koulutuksessa. Tuumin sille valmentajalle, että ehkä parempi niin, että pyyhkäistiin vasemmalla. Silloin alettiin miettiä taas työkokeilu- ja palkkatuki-kuvioita, johon totesin, että turhautuisin vain siitä työkokeilusta ja kokisin vain huonommuuden ja eriarvoisuuden tunnetta, kun en saa rahaa kuten aikuiset ihmiset saa käyden palkkatöissä.

Siinä samalla purkauduin, kun voi kun voisin vaan kouluttautua pidemmälle parempien työllistymismahdollisuuksien toivossa tai olisin yrittäjänä, kun itsenäinen työskentely voisi sopia autismin kirjon henkilölle paremmin, jos ei olisi näitä hemmetin oppimisvaikeuksia ja olisin älykkäämpi. Kerroin siitä Kultajousen haastattelusta, josta kerroin, että sain enemmän tietoa kyseisestä työstä, jossa asiakkaat kyselevät kaikkea maan ja taivaan väliltä tuotteisiin liittyen. Ajattelin silloin paikan päällä, että mielenkiintoista vaikka ensin kauhistelin, että apua, pitääkö tässä osata kaikki karaattit ulkoa yms. mutta helpotuin, kun myymäläpäällikkö kertoi, että tietokoneelta kyllä nuo yksityiskohtaisemmat tiedot löytyvät.

Se valmentaja saikin hieman sellaisen kuvan minusta puhelimitse, että olen asiakeskeinen ihminen, joka voisi ehkä mahdollisesti sopiakin tuollaiseen myymälään töihin. Olen miettinyt juuri samaa, että voisin sopia ihan ok tuollaiseen työhön, jossa tarvitaan jotakin tietoutta. Juuri tämän takiahan sitä Ruohonjuureakin olen ajatellut työpaikkana, koska ajattelen, että sillä työllä on hyödyllinen vaikutus niin ihmisille kuin ympäristölle tehden ympäristöystävällisiä ja keholle hyviä ratkaisuja.

- AP

Anonyymi kirjoitti:

En yllättänyt yhtään, miksi Maskulta tuli ei oota vastaukseksi. Ehkä en sitten täytä niitä kriteerejä, mitä työssä edellytetään, kun heillä oli parempiakin ehdokkaita tarjolla.

Juuri minulla oli puhelu sen työhönvalmentajan (vai mikä se nyt onkaan), jonka kanssa keskusteltiin työpaikoista ja kysyi, että miten kävi sen R-kioskin haastattelun kanssa. Eihän siitä mitään ole kuulunut, ja totesin kyseiselle henkilölle, että ehkä ne ajatteli, että kun kerroin, ettei ole ajokorttia enkä niin vaan pääse aamuviideltä aloittamaan työvuoroa, koska ensimmäinen bussi kulkee kaupunginosasta, jossa asun, klo 5 aikoihin.

Samalla tuli puhuttua omasta ahdistuksesta ja siitä, kuinka tunnen olevani niin epäonnistunut ihmisenä, kun omat sisarukset ovat aikuisia, joilla on työpaikat, jotka ovat saaneet heti ammatit saatuaan ja tuumin ääneen, että on niin inhottavaa olla köyhä, nainen ja nepsy-kirjolla. Samalla avauduin yli 2 vuotta vanhasta jutusta, jolloin työllisyyden kuntakokeilun työhönvalmentaja kysyi, miksi en hakenut työpaikkoja, mihin syynä oli ollut itseluottamuksen puute ja se, että olen halunnut pitää itseni salassa, olen ollut niin salamyhkäinen herkästi niin, että olen jopa liikeitäni pelännyt. Pahoittelin, että en koskaan kertonut tällaisesta asiasta. Kerroin, että nämäkin asiat ovat kummunneet epämiellyttävistä kokemuksista ravintola-alaa opiskelless, ja kuvailujen perusteella kyseinen henkilö sai minusta kuvan, että olen paljon herkempi. Siinä hän oli ihan oikeassa. Samalla puhuin mahdollisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta, jota epäilin yläastelaisena, mutta koskaan en päässyt selvittämään sen mahdollisuutta. Toki olen yli 10 vuoden aikana käynyt kaupassa ilman mitään pelkoa, enkä koskaan tee Wolt-tilauksia, vaan vaivauden itse kävelemään kauppaan ostamaan ruokaa tai ravintolaan/kahvilaan tekemään tilauksen, jos joskus siihen on mahdollisuus.

Tuli puheeksi taas ne työkokeilut ja palkkatuetut työt, jolloin kerroin, että kävin siellä S-marketissa haastattelussa, jolloin otin puheeksi nykyisen keikkatyöni ja sen, että en pääse julkisilla kulkemaan klo 4 aikoihin keskustaan, jos aamuviideltä pitää aloittaa työt. Samalla tuli fyysinen kuntoni esiin, joka on jäänyt huonoksi, kun nuorisonohjaajan opinnot keskeyttäneenä en jaksanut kiinnostua mistään ja turhauduin myös siellä työelämäpainotteisessa koulutuksessa. Tuumin sille valmentajalle, että ehkä parempi niin, että pyyhkäistiin vasemmalla. Silloin alettiin miettiä taas työkokeilu- ja palkkatuki-kuvioita, johon totesin, että turhautuisin vain siitä työkokeilusta ja kokisin vain huonommuuden ja eriarvoisuuden tunnetta, kun en saa rahaa kuten aikuiset ihmiset saa käyden palkkatöissä.

Siinä samalla purkauduin, kun voi kun voisin vaan kouluttautua pidemmälle parempien työllistymismahdollisuuksien toivossa tai olisin yrittäjänä, kun itsenäinen työskentely voisi sopia autismin kirjon henkilölle paremmin, jos ei olisi näitä hemmetin oppimisvaikeuksia ja olisin älykkäämpi. Kerroin siitä Kultajousen haastattelusta, josta kerroin, että sain enemmän tietoa kyseisestä työstä, jossa asiakkaat kyselevät kaikkea maan ja taivaan väliltä tuotteisiin liittyen. Ajattelin silloin paikan päällä, että mielenkiintoista vaikka ensin kauhistelin, että apua, pitääkö tässä osata kaikki karaattit ulkoa yms. mutta helpotuin, kun myymäläpäällikkö kertoi, että tietokoneelta kyllä nuo yksityiskohtaisemmat tiedot löytyvät.

Se valmentaja saikin hieman sellaisen kuvan minusta puhelimitse, että olen asiakeskeinen ihminen, joka voisi ehkä mahdollisesti sopiakin tuollaiseen myymälään töihin. Olen miettinyt juuri samaa, että voisin sopia ihan ok tuollaiseen työhön, jossa tarvitaan jotakin tietoutta. Juuri tämän takiahan sitä Ruohonjuureakin olen ajatellut työpaikkana, koska ajattelen, että sillä työllä on hyödyllinen vaikutus niin ihmisille kuin ympäristölle tehden ympäristöystävällisiä ja keholle hyviä ratkaisuja.

- AP

Lue lisää

Mitähän työtä tällainen herkkä, epävarma, itsetuntovammainen ja omissa oloissaan oleva voi oikein tehdä ilman, että siihen tarvitaan kädentaitoja (ruoanlaitto olisi hidasta puuhaa keittiön puolella, kädet vapisee pursotuksia tai erikoiskahveja tehdessä), fyysistä kuntoa (painavat esineet ja astiat), pitää läträtä käsidesillä ja herkistää jo herkkää ihoa kemiallisille pesuaineille ja sosiaalista vuorovaikutusta kaihtavalle (osaan tervehtiä ja jotakin puhua, korkeintaan puhun töissä työhön liittyvistä asioista, itseäni kiinnostavista tai niistä itselleni helpoista keskustelun aiheista keskustelen jossain muualla, jos edes sitäkään) eikä tarvitsisi hirveämmin opetella uusia asioita, on vaan niin kivaa toistaa asioita samanlaisina joka päivänä. Johtuu todennäköisesti autismin kirjolaisuudesta.

Ja vaikka minulla jotain osaamista olisi, niin ei niitä hyödynnetä missään ilman mitään koulutusta. Minua on netin keskustelupalstoilla kuvailtu analyyttiseksi ihmetellen, että miten tällaisella henkilöllä voi olla oppimisvaikeuksia ja heikkolahjaisuutta. Opettaja sanoi oppimispäiväkirjamerkintöjeni olleen analysoivia, ja kasvotusten kuraattorila kuulin analyyttisuudestani.

- AP

Huomenna sitten ensimmäisen työvuoron jälkeen haastatteluun Kultajousi-myymälään. Tänään soitti myymäläpäällikkö, jonka puheluun en ehtinyt heti vastata ja soitin takaisin. Kysyi, että olenko edelleen kiinnostunut työstä, johon vastasin että kyllä olen.

Huomenna sitten tulee ensimmäinen palkka, ei toki kummoinen ensimmäisestä vuorosta, ja nostan muutaman kympin niin on saatu hierontarahat kasaan. Piilotellut käteistä välillä syystäkin, että saisin kuukaudessa tai parissa kasattua rahat hierontaan tai kampaamoon. Pääsee vihdoinkin koko kropan jumit selvittämään, käsistä ja purentalihaksista alkaen. Samalla tulee leimakorttiin merkintä, niin on sitten seuraavaa, mahdollista kertaa varten 25 % alennus hyödynnettävissä. Onneksi siinä ei ole voimassaoloaikaa, niin voi käyttää vaikka ensi vuonnakin.

- AP

Juuri sain videohaastattelut valmisteltua koskien postinlajittelijan työpaikkaa. Luulin, että tietysti sekin jää taas välistä. Kyllähän sitä sai kahdessa viimeisessä kysymyksessä monta kertaa uusia videota. On niin inhottavaa katsoa itseään kamerasta ja kuunnella omaa ääntäni ja varsinkin sitä, että kun aloittaa puheen, niin sitten se jää kesken ja joutuu taas uusiksi aloittamaan. No, onpahan nyt sekin tehty ja katsotaan mitä tuumivat. On vain helpompaa olla ruudun äärellä kirjoittamassa kuin puhumassa kameran edessä. Inhoan jopa kameran ääressä puhumista enemmän kuin kasvotusten näkemistä.

Ymmärrän aina katsoa silmiin ilman, että se olisi ahdistavaa tai jotain kipuun verrattavaa. Alakoululaisena viimeksi minulla oli hankaluuksia katsoa toisia ihmisiä silmiin kunnes äidin neuvojen myötä sekin taito alkoi karttumaan viimeistään yläasteella. Olihan sitä täysi-ikäistyessä vielä jotain tapoja haettavissa, vaikken nyt sentään kenellekään haistatellut tai sanonut suoraan jollekin, että sinulla on esim. rumat vaatteet tai haiset pahalle enkä kertonut työpaikkojen tai -kavereiden salassapidettävistä asioista ulkopuolisille saati perheelle. Voi tietysti olla, että olin 18-20-vuotiaana jotenkin epäkypsä ja vasta aloittelemassa omaa elämää. Juuri syystäkin olen nykyään sitä mieltä, että täysi-ikäisyyden raja voisi olla 21 vuotta kuten joskus muinoin, sillä aivothan kehittyvät vielä 25 ikävuoteen saakka ja se oma ajattelukin muuttunut verrattuna siihen, mitä silloin yläastelaisena tai 18-20-vuotiaan ajattelin.

- AP

Ei tarvitsekaan, enkä ketään velvoita, kun lähes joka päivä tietokoneen äärellä tutkin eri www-sivustoilta työpaikkailmoituksia, vaikka tietysti siellä on ne samat ilmoitukset.

Alan huolestua omasta käytöksestäni. Tuntuu kuin olisin joku huumeaddikti, joka koko ajan vilkuilee vuokratyöfirman sovellusta, että onko työvuoroehdotuksia tulossa, tai nettiä selatessa katson Duunitori.fi:n, TE-toimiston sivut ja yritysten sivut. Tänä aamuna laitoin puhelimeen torkkuhälytyksen monta kertaa päälle ja heräsin vasta klo 10. Olin silti väsynyt, myös aamiaisen jälkeen ja tiskatessa. Ajatukseni ovat vain olleet, että ei oikein kiinnosta tai huvita mikään.

Tätä samanlaista tunnetta ei ollut viimeksi perjantaina siitä huolimatta, että tuli nukuttua 7 tuntia ja herätys oli aamuneljältä, jotta ehti ennen klo 5:25 lähtevää bussia syödä aamupalan, ettei tarvinnut hyllyttäessä olla nälkäkiukussa. Siitä huolimatta, että ensimmäinen työpäivä oli myymälässä seikkailemista, kun ensimmäistä kertaa elämässä purkaa vaatekuormaa ja etsii myymälästä halvimpien vaatemerkkien osaston jne. ja kun niissä halvimmissa housuissakin on monta samannäköistä mustaa mallia, niin sieltä sitten etsimään samanniminen tuote.

- AP

Uskalsin sitten laittaa hakemuksen keikkatyöhön housukauppaan, jonka ilmoitus on ollut pitkään saman vuokratyöfirman sivuilla, minkä kirjoilla nyt olen. Ajattelin vain, että no, laitetaan nyt, vaikka olin aika skeptinen, että mitä jos siinä vaaditaan sitä psykologista silmää, enkä kuitenkaan osaa kuten siellä Vero Modan haastattelussa työn luonne hieman konkretisoitui.

On tämä niin helvetin vaikeaa, kun mihinkään en oikein voi kouluttautua, kun vikaa löytyy joka asiasta, on terveydellistä, on fyysistä passiivisuutta, on fyysistä kömpelyyttä, on kognitiivista heikkoutta ja on sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeutta. En oikeasti enää keksi, mitä voisin opiskella, jos en saa työllistettyäni itseäni täysin kaupan alalle, jota varten olin hankkinut merkonomin koulutuksen.

Olen tutkinut joitain AMK-kursseja, jotka ymmärtääkseni ovat itselleni noin vuoden ajan maksuttomia valmistunessani ammattikoulusta, jos oikein muistan opettajan kertoneen näin. Tämäkin älynväläys tuli mieleen, kun hieroja kertoi opiskelevansa erilaisia AMK-kursseja saadakseen opintopisteitä, jolloin voi avautua ovet opintoihin. Se on tietysti toinen asia, että riittääkö älyllinen kapasiteetti AMK-kursseihin.

Jo ammattikoulutuksesta on tehty digitaalista, jolloin omat silmät ovat ihan ristissä sinivaloa suodattavien diaesitysten tuijottamisesta ja päähän rupeaa herkästi koskemaan. Ei tällaista ongelmaa ollut yli 10 vuotta sitten, jolloin opiskelin ensimmäisen tutkintoni. Olin 18-20-vuotiaana niin innoissani hankittuani ensimmäisen älypuhelimen 5-tuumaisella näytöllä ja miten edistyksellisenä askeleena sitä pidin, mutta nyt sitten en olekaan innoissani, mitä suuremmiksi puhelimet ovat tulleet ja kädetkin ovat herkästi kipeät. Valitettavasti vain kaikki sosiaaliset kontaktit ovat siellä bittimaailmassa, jo perheenkin asiat, jos minusta tarvitaan tuurausapua yritykselle.

Joskus sitä tuli mietittyä noin 20-vuotiaana, että menisin aikuisten perusopetukseen. Sitä silloin ajatteli, että jos edes 7:n ja ehkäpä 8:n tasoiseen suoritukseen pääsisi, niin silloin pärjäisi tiedollisesti edes ok ja ehkä parantaisi edellytyksiä jatko-opintoihin. Olisin myös sillä aikuisten perusopetuksella päässyt kokemaan uudelleen turvallisemman kouluympäristön, mitä en peruskoulussa, varsinkaan yläasteella kokenut ja muutuin sosiofobisemmaksi, eristäytyneemmäksi enkä ottanut oikein mihinkään toimintaan osaa, tietokone ja pelikonsolit olivat ainoita seuralaisiani yläasteella. Tosin siellä aikuisten perusopetuksessa on pääasiassa maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, jotka opettelevat suomen kieltä, joten tuskin sinne sopisin.

- AP

Ammatinvalintapsykologin tapaamisesta on yli 3 vuotta, joten on sielläkin käyty. Hänen ehdotus oli elintarvikkeiden pakkaaja (vai mikä se oikea ammattinimike onkaan), alkuun oli myös datanomi, mistä ensin kuvittelin, että ne on matemaattisesti taitavia ihmisiä, ja varastotyöntekijä. Pulmana on sekin, että olen herkistynyt pölylle ja huoneilmallakin on nykyään vaikutusta silmien kuivuuteen. Datanomina tai muutenkin IT-alalla tulisi vastaan sinivaloa suodattavat näytöt, joita silmäni eivät enää kestä.

Minulla pyöri aiemmin mielessä välinehuoltajan ammatti keskeyttäessäni nuoriso- ja yhteisöohjaajan opinnot. Mutta tajuttuani, että siinä työssä atopiani voi pahentua, koska välinehuoltaja saa taatusti desinfioida kätensä ja tiedä millaisia kemikaaleja käytetään instrumentteja steriloidessa.

Myyjän työstä haaveilin joskus aikoinaan yläasteella, kun sain ensimmäisen kosketuksen kaupan alalle TET-jaksolla hyllyttäessä. Äitihän se lyttäsi, että siinä tarvitaan matematiikkaa. No, oikeassa hän oli asian suhteen. Tietysti myös ravintola-alan aloittaessa oli alkuun vaikeuksia, mikä näkyi ensin oman toiminnanohjauksen vaikeutena ja vaa'an numeroiden hahmottamisen vaikeutena, kun en ymmärtänyt milloin vaaka näytti numeroina kilogrammaa ja milloin grammaa kunnes jotenkin näönvaraisesti olin keksinyt sen sisäistää. Teoria-aineissa pärjäsin ok, oli helpompaa uppoutua tietokoneen äärelle hakemaan tietoa.

Ensimmäinen työssäoppimisjakso meni läpi alimmilla hyväksytyllä arvosanalla (T1). Minulle ei silloin ei ollut niin selkeää, että missä järjestyksessä ja aikataulussa mikäkin asia tehtiin, mistä aloitettiin jne. kun taas kirjallinen näyttösuunnitelma helpotti, jossa oli kellonajat ja tietty järjestys työtehtäville, mutta sekin meni vituralleen, kun olin sitten niin ylitarkka, jolloin olin synnyttää hävikkiä salaattia tehdessä. Keväällä aloin lopulta pärjätä kivasti, mutta syksyllä alkoi uudet hankaluudet, kun oli suoritettavana à la carte-tarjoiluun liittyvä harjoittelu, jota lykkäsin monta kertaa, ja suoritin välissä kahvilapalvelut-valinnaisen, johon jaksoin keskittyä. Sinä aikana käteni menivät punaisiksi, joiden takia tuli käytyä lääkärissä. Vaikeuksia oli myös edelleen, vaikka sain hyviä arvosanoja.

Jatkuu...

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Ammatinvalintapsykologin tapaamisesta on yli 3 vuotta, joten on sielläkin käyty. Hänen ehdotus oli elintarvikkeiden pakkaaja (vai mikä se oikea ammattinimike onkaan), alkuun oli myös datanomi, mistä ensin kuvittelin, että ne on matemaattisesti taitavia ihmisiä, ja varastotyöntekijä. Pulmana on sekin, että olen herkistynyt pölylle ja huoneilmallakin on nykyään vaikutusta silmien kuivuuteen. Datanomina tai muutenkin IT-alalla tulisi vastaan sinivaloa suodattavat näytöt, joita silmäni eivät enää kestä.

Minulla pyöri aiemmin mielessä välinehuoltajan ammatti keskeyttäessäni nuoriso- ja yhteisöohjaajan opinnot. Mutta tajuttuani, että siinä työssä atopiani voi pahentua, koska välinehuoltaja saa taatusti desinfioida kätensä ja tiedä millaisia kemikaaleja käytetään instrumentteja steriloidessa.

Myyjän työstä haaveilin joskus aikoinaan yläasteella, kun sain ensimmäisen kosketuksen kaupan alalle TET-jaksolla hyllyttäessä. Äitihän se lyttäsi, että siinä tarvitaan matematiikkaa. No, oikeassa hän oli asian suhteen. Tietysti myös ravintola-alan aloittaessa oli alkuun vaikeuksia, mikä näkyi ensin oman toiminnanohjauksen vaikeutena ja vaa'an numeroiden hahmottamisen vaikeutena, kun en ymmärtänyt milloin vaaka näytti numeroina kilogrammaa ja milloin grammaa kunnes jotenkin näönvaraisesti olin keksinyt sen sisäistää. Teoria-aineissa pärjäsin ok, oli helpompaa uppoutua tietokoneen äärelle hakemaan tietoa.

Ensimmäinen työssäoppimisjakso meni läpi alimmilla hyväksytyllä arvosanalla (T1). Minulle ei silloin ei ollut niin selkeää, että missä järjestyksessä ja aikataulussa mikäkin asia tehtiin, mistä aloitettiin jne. kun taas kirjallinen näyttösuunnitelma helpotti, jossa oli kellonajat ja tietty järjestys työtehtäville, mutta sekin meni vituralleen, kun olin sitten niin ylitarkka, jolloin olin synnyttää hävikkiä salaattia tehdessä. Keväällä aloin lopulta pärjätä kivasti, mutta syksyllä alkoi uudet hankaluudet, kun oli suoritettavana à la carte-tarjoiluun liittyvä harjoittelu, jota lykkäsin monta kertaa, ja suoritin välissä kahvilapalvelut-valinnaisen, johon jaksoin keskittyä. Sinä aikana käteni menivät punaisiksi, joiden takia tuli käytyä lääkärissä. Vaikeuksia oli myös edelleen, vaikka sain hyviä arvosanoja.

Jatkuu...

- AP

Lue lisää

Valinnaisia miettiessä tein valintoja pienemmän pahan välillä, jolloin päädyin palvelu- ja jakelukeittiötoimintoihin, jossa työpaikkaohjaaja sai minusta väärän kuvan: hän oli arvioinut minun pärjänneen sellaisessa työympäristössä, jossa olisi muitakin ihmisiä ympärillä kunnes sanoin hänelle ääneen, että pystyin kahvilassa ollessani keskittymään hyvin tehden annetut työtehtävät ja olin jopa tunninkin yksin kahvilassa sillä välin, kun työpaikkaohjaaja kävi tukussa ja tein näyttösuunnitelmaan laaditun kääretortun ja palvelin samaan aikaan asiakkaita. Totesin, etten pystynyt keskittymään (oliko kenties oire masennuksesta tai kiinnostuksen puutteesta vai olenko oikeasti adhd). Siinä silloin alkoi keskustelukin, että mikä minua kiinnostaisi, johon vastasin: "En tiedä, kun kaikkeen vaaditaan joku tutkinto, enkä tiedä uskallanko enää opiskella johtuen epämiellyttävistä kokemuksista à la carte-ravintoloissa".

Olo tuntui hieman paapotulta siellä palvelutalon keittiöllä, kun en vastannut tukkutilauksista enkä gm-astioita, koska ne olivat painavia. Oikeassa hän toki oli, että ne olivat painavia. Annostellessani asiakkaille ruoka-annoksia lautasiin käteni vapisi, ja työpaikkaohjaajan tajuttua tämän hän totesi, että minun oli parempi olla tekemättä tätä, kun menin niin sekaisin, mikä oli ihan totta. Vieläkin minua tuo käsien vapina vaivaa kuten olen tänne monta kertaa sen kirjoittanut. Ihmeellistä, että sain siellä keittiöllä kuitenkin näytön suoritettua, vaikka ensin varuaduin, että niin pienessä paikassa jäisi näyttö suorittamatta, ja tavoitin siellä ensin arvosanaa T1, mutta sain H2. Ensin opettaja ehdotti arviointikriteerien mukauttamista, mihin työpaikkaohjaaja tuumi, että se vaan käytännössä sitä tarkoitti, ettei oikeastaan mitään osaa. Ja aika huono idea mukauttaa sillä perusteella, ettei kiinnostanut joku tutkinnon osa.

Eipä niistä omista vahvuuksista mitään hyötyä ole, kun olen suorittanut vain ammatillisen koulutuksen ja on monialaisia oppimisvaikeuksia tutkitusti. Minulla on epätasainen kykyprofiili, älyllinen suoriutuminen heikon ja heikon keskitason välimaastossa (karkaeasti sanottuna arvioin oman älykkyysosamääräni olevan 80-85) ja peruskoulusta pääsin keskiarvolla 7,5. Kaksi ainetta oli yksilöllistetty, matematiikka ja fysiikka.

Tuoreimmat testitulokset yli neljän vuoden takaa muistan: yleistieto hyvä ja matriisitehtävä keskitasoa (se kuviopäättelytesti, kutsun sitä Mensa-testiksi, sillä tein joskus vitsillä ilmaisversion, vaikka otin sen tosissani) ja muissa taas epätasaisuutta, tai sitten olin heikko. Muistissa epätasaisuutta, koulupsykologin lukiessa yhden sivun mittaista tarinaa ei jäänyt helposti mieleen joitakin tapahtumia, kun taas hän luetteli jotain sanoja, niin ne muistin. Käteni vapisi, kun piti jatkaa kynällä kuviota sekuntikellon ollessa päällä. Prosessointinopeuteni on heikkoa keskitasoa.

Enemmän tai vähemmän tarvitsin tuki- tai erityisopetusta, koko opetussuunnitelmahan piti alunperin mukauttaa ala-asteella, mutta niin ei käynyt koskaan. Minulle ei ylipäätään suositeltu tiedollista opetusta, mikä ilmenee 5. luokan aikaisesta lastenpsykiatrin lausunnosta. Lausunnosta tulee ilmi hyvä muisti ja hyvät koearvosanat, mutta nämäkin mekaanisia taitoja. Lausunnon mukaan minulla ei ollut käsitystä syy-seuraussuhteista, olin helposti manipuloitavissa ja naiivi, mikä piti paikkkansa.

On niin inhottavaa olla näin monirajoitteinen, mutta joudun tyytymään sellaiseen työhön, jossa en haluaisi tai pystyisi olemaan, kun muuten saan ihottumia keittiössä tai siivotessa, selkä kipeytyy painavia esineitä nostaessa ja sitten minulle on kehittynyt hienon naisen syndrooma, johon kuuluu ihonhoito ja ulkonäöstä huolehtiminen, jolla koitan näyttäytyä hyväosaisena, eikä siihen identiteettiin kuulu fyysiset ja likaiset työt. Ei ole oikein mitään sellaista erakkotyötäkään, jossa vain voisin olla.

Ei ole oikein huvittanut kehittää ja haastaa itseäni, enkä ole uskaltanutkaan - ihan syystäkin. Kuitenkin saanut elämässäni vain pettyä, kun en ole voinut itseäni kiinnostavia asioita hyödyntää työssä. Helpompaa se oli peruskoululaisenakin vain tulla koulusta kotiin ja eristäytyä huoneeseen tietokoneen ääreen ilman, että osallistuin vähääkään kotitöiden tekemiseen.

- AP

Ammatinvalintaan liittyen minua kehoitettiin tekemään uudestaan se Foreammatin testi.

Juuri kävin tapaamassa sitä työhönvalmennuksesta vastaavaa henkilöä ja kun hän kysyi, mitä minulle kuuluu, johon vastasin ei oikein mitään. Oikeastaan tunsin ahdistusta jo ennen sinne menoa ja totesin ääneen, että en tiedä, mistä saan 200 euroa, jotta saisin vuokrarahat kasaan. Hyvä kun en ruvennut itkemään. Kerroin pelostani joutua kodittomaksi ja siitä, että kuljetan sitten selkäkipuisena etanan lailla raskaita kantamuksia palellen pienikokoisena naisena. Oli puhetta perustoimeentulotuesta, ja sanoin, että minulle annettiin hylätty päätös käteistalletusten ja yhdestä keikkavuorosta saadun palkkion vuoksi, jotka käytin laskuihin ja ruoka-aineksiin. Soitin paikan päällä hänen ohjeistuksen mukaan Kelaan ja Kelan asiointipalvelun työntekijän ohjeiden mukaisesti sosiaalitoimeen. Tuli sitten laitettua hakemus ehkäisevään/täydentävään toimeentulotukeen. Ei sitten aikaa jäänyt työasioille, vaikka ilmaisin, että just tämän takia tarvitsen palkkatyötä. Siinä totesin, että ihan kuin minulle olisi langettu kirous.

Kysyi tämä työhönvalmentaja, millainen suhde minulla on äitiin, niin sanoin, että en uskalla sille puhua, koska hän on itsekin köyhä ja kerroin siitä, kuinka pelkään herkästi negatiivisia reaktioita ja syyttelyä. Kerroin, että en uskalla puhua samassa kaupungissa asuvalle siskolle ja hänen miehellekään, koska siskon miehellä menee rahaa yritysten laskuihin. Olen lapsesta alkaen ollut ujo ja arka, mikä selittynee sillä, että minua ei ole hyväksytty piireihin ja sen takia eristäytynyt helposti. Ei minulle ole kehittynyt sosiaalisia taitoja ja verkostoitumistaitoja. Eristäydyin huoneeseeni nettiin kirjoittamaan, koska kirjoittaessa minun ei tarvinnut pelätä negatiivisen kuuloisia äänensävyjä. Pelkäsin jo omatoimisesti solmia kaverisuhteita tai liittye seuraan pelätessäni, että minua käskettäisiin painumaan v***uun. Jo se, että minut leimattiin huoraksi, lesboksi ja oudoksi, riitti ihmisten ja varsinkin ryhmätöiden välttämiseen. Minut, vitosluokkalainen, leimattiin huoraksi ilman, että tiesin sanan merkitystä enkä edes pitänyt ketään poikaa silloin kädestä. Vaikka muutkin vitosluokkalaiset tytöt jutteli poikien kanssa ja oli ihastumisia, kädestä pitämisiä ja halaamisia, eivät olleet huoria eivätkä tietenkään olleet, mutta minä olin, jolla ei ollut edes sitä yhtäkään kontaktia vastakkaisen sukupuolen kanssa. Lesboksi leimattiin, kun juttelin vieraisen yläastetta käyneen tytön kanssa, josta luulin silloin saaneeni kaverin.

Palaan nyt tosin siihen työhönvalmentajan tapaamiseen. Sanoin, että en tiedä mitä opiskella, kun en minnekään sovi monirajoitteisena. Otin esimerkkinä siivoustyön, jossa tulisi ihottumia ja liian raskaita kannettavia esineitä, ja tähän työhönvalmentaja kommentoi, että siivoustyötäkin voi räätälöidä, mutta totesin, että ei minua se työ kiinnosta ja että ota huomioon, että minua ällöttäisi olla siivoamassa toisten oksennusta ja paskaa, vaikka nostan hattua niille, jotka sen työn tekevät. Tuumin, että jos jo oman kodin siivoaminen tuottaa hankaluuksia, niin en töissä saisi dopamiinia siitä tarpeeksi. Hän ehdotti henkilökohtaisen avustajan työtä, johon totesin, että minulla ei sosiaalisen vuorovaikutuksen taidot riitä ja siihen hän vastasi, että avustettavia on erilaisia, joillekin voi riittää perustarpeiden hoito tai vaikka se, että lukee kirjaa ääneen. No, katsos kun en itsekään lue kirjoja, kun ei jaksa, ei ehdi, on niin montaa asiaa meneillään. En jaksa lukea ääneen, koska rupee hengästyttämään ja kuivumaan suuta. Ääneen lukeminen on hidasta.

Jatkuu...

- AP

Anonyymi kirjoitti:

Ammatinvalintaan liittyen minua kehoitettiin tekemään uudestaan se Foreammatin testi.

Juuri kävin tapaamassa sitä työhönvalmennuksesta vastaavaa henkilöä ja kun hän kysyi, mitä minulle kuuluu, johon vastasin ei oikein mitään. Oikeastaan tunsin ahdistusta jo ennen sinne menoa ja totesin ääneen, että en tiedä, mistä saan 200 euroa, jotta saisin vuokrarahat kasaan. Hyvä kun en ruvennut itkemään. Kerroin pelostani joutua kodittomaksi ja siitä, että kuljetan sitten selkäkipuisena etanan lailla raskaita kantamuksia palellen pienikokoisena naisena. Oli puhetta perustoimeentulotuesta, ja sanoin, että minulle annettiin hylätty päätös käteistalletusten ja yhdestä keikkavuorosta saadun palkkion vuoksi, jotka käytin laskuihin ja ruoka-aineksiin. Soitin paikan päällä hänen ohjeistuksen mukaan Kelaan ja Kelan asiointipalvelun työntekijän ohjeiden mukaisesti sosiaalitoimeen. Tuli sitten laitettua hakemus ehkäisevään/täydentävään toimeentulotukeen. Ei sitten aikaa jäänyt työasioille, vaikka ilmaisin, että just tämän takia tarvitsen palkkatyötä. Siinä totesin, että ihan kuin minulle olisi langettu kirous.

Kysyi tämä työhönvalmentaja, millainen suhde minulla on äitiin, niin sanoin, että en uskalla sille puhua, koska hän on itsekin köyhä ja kerroin siitä, kuinka pelkään herkästi negatiivisia reaktioita ja syyttelyä. Kerroin, että en uskalla puhua samassa kaupungissa asuvalle siskolle ja hänen miehellekään, koska siskon miehellä menee rahaa yritysten laskuihin. Olen lapsesta alkaen ollut ujo ja arka, mikä selittynee sillä, että minua ei ole hyväksytty piireihin ja sen takia eristäytynyt helposti. Ei minulle ole kehittynyt sosiaalisia taitoja ja verkostoitumistaitoja. Eristäydyin huoneeseeni nettiin kirjoittamaan, koska kirjoittaessa minun ei tarvinnut pelätä negatiivisen kuuloisia äänensävyjä. Pelkäsin jo omatoimisesti solmia kaverisuhteita tai liittye seuraan pelätessäni, että minua käskettäisiin painumaan v***uun. Jo se, että minut leimattiin huoraksi, lesboksi ja oudoksi, riitti ihmisten ja varsinkin ryhmätöiden välttämiseen. Minut, vitosluokkalainen, leimattiin huoraksi ilman, että tiesin sanan merkitystä enkä edes pitänyt ketään poikaa silloin kädestä. Vaikka muutkin vitosluokkalaiset tytöt jutteli poikien kanssa ja oli ihastumisia, kädestä pitämisiä ja halaamisia, eivät olleet huoria eivätkä tietenkään olleet, mutta minä olin, jolla ei ollut edes sitä yhtäkään kontaktia vastakkaisen sukupuolen kanssa. Lesboksi leimattiin, kun juttelin vieraisen yläastetta käyneen tytön kanssa, josta luulin silloin saaneeni kaverin.

Palaan nyt tosin siihen työhönvalmentajan tapaamiseen. Sanoin, että en tiedä mitä opiskella, kun en minnekään sovi monirajoitteisena. Otin esimerkkinä siivoustyön, jossa tulisi ihottumia ja liian raskaita kannettavia esineitä, ja tähän työhönvalmentaja kommentoi, että siivoustyötäkin voi räätälöidä, mutta totesin, että ei minua se työ kiinnosta ja että ota huomioon, että minua ällöttäisi olla siivoamassa toisten oksennusta ja paskaa, vaikka nostan hattua niille, jotka sen työn tekevät. Tuumin, että jos jo oman kodin siivoaminen tuottaa hankaluuksia, niin en töissä saisi dopamiinia siitä tarpeeksi. Hän ehdotti henkilökohtaisen avustajan työtä, johon totesin, että minulla ei sosiaalisen vuorovaikutuksen taidot riitä ja siihen hän vastasi, että avustettavia on erilaisia, joillekin voi riittää perustarpeiden hoito tai vaikka se, että lukee kirjaa ääneen. No, katsos kun en itsekään lue kirjoja, kun ei jaksa, ei ehdi, on niin montaa asiaa meneillään. En jaksa lukea ääneen, koska rupee hengästyttämään ja kuivumaan suuta. Ääneen lukeminen on hidasta.

Jatkuu...

- AP

Lue lisää

Otin puheeksi mahdollisuuden aikuisten perusopetuksesta, vaikka ajattelin, että sehän on lähinnä lukemaan ja suomen kieltä opetteleville maahanmuuttajille tarkoitettu, tai vähintään siitä, jos pääsisi iltakouluun korottamaan joitain peruskoulun arvosanoja.

Tietysti toinen juttu, mitä niillä tekisin myöhemmässä elämässä ja minkä arvosanoja korottaisin. Käynyt mielessä englannin kieli ja äidinkieli, joista jälkimmäisestä sain toki 8:n arvosanaksi ilman yksilöllistämistä, mutta olin silti lukuhaluton oppilas enkä uskaltanut tehdä mitään fiktiivisiä novelleja.

Englannin kielessä olin kutosen oppilas yläasteella, vaikka siitä innostuin ennen kolmatta luokkaa, mutta sitten lasku alkoi, kun tietokone vei voiton. Kansalaisopistoa käydessä olen saanut kuulla opettajalta olevani hyvä ja yritän niin, että käännöskortteja tehdessä käännän suomesta englanniksi. Japanin kielen opiskelun alkaminen askarruttanut minua. Ensimmäisenä voisin taas etsiä siihen liittyviä sovelluksia, jolloin kyseisen kielen oppiminen konkretisoituisi.

Yhteiskuntaoppi ja historia voisivat olla myös sellaisia, joiden arvosanoja korottaisin ihan vain tiedon vuoksi, vaikka olin niissä seiskan ja välillä kasin oppilas. Yhteiskuntaopista tuli 8 todistukseen. Luin kokeisiin vain tuolloin muistaakseni, jos jaksoin ja kiinnostuin, kohtalaisten arvosanojen toivossa, mutta pidin niitä myös kiinnostavina asioina ja tuntuukin, että jotain ymmärrän yhteiskunnasta. Esim. olen puhunut erään vanhemman ihmisen kanssa mm. miten ihmisillä on niin heikko tietämys Lähi-idästä ja siihen liittyvistä konflikteista sekä tuuminut, että noissa maissa pitää olla ne "pahat diktatuurit", koska eihän niiden aikaan kuultu Eurooppaan tulleista ISIS-terroristeista, kuinka oikeisto kuin vasemmisto ovat samaa kontrolloitua opposiota, eikä mitään konkretiassa tapahdu, vaikka mitä hyvää puheissa luvataan. Tuumin tälle vanhemmalle henkilölle, että jos äänestämällä voi oikeasti vaikuttaa, se olisi jo kielletty.

- AP

Brändiedustajan työpaikastakaan ei ole nyt mitään murhetta, koska en tullut valituksi. Ehkä oma persoonani ei vain kerta kaikkiaan riitä tuon tyyppiseen työhön, ja tuntuu, että nykyään joka paikkaan etsitään sitä ns. hyvää tyyppiä. Vaikka voin olla aika mietteliäs ja hitaamman puoleinen, niin teen kuitenkin töissä minulle annetut työtehtävät. Eikö se riitä? Harmi, kun nykyään joka paikkaan halutaan sosiaalisempaa persoonaa, kun en pysty siihen millään. En osaa edes maskata sosiaalista, sen jo näkisi minusta läpi. Osaan vain korkeintaan auttaa asiakasta siinä, missä mikäkin on tai missä voi kääriä sanomalehtipaperiin särkyvät lasit.

Kultajousesta en ole mitään kuullut kahteen viikkoon haastattelun jälkeen enkä ole saanut (vielä) K-Marketista vastausta, että kutsuisivat edes haastatteluun. Tuntuu siltä, että köyhyys on koko loppuelämäni määrittävä tekijä elämässäni, kun en koskaan saa sitä haaveilemaani palkkatyötä, jossa palkka juoksee säännöllisesti keskimäärin 2000-2500 €/kk.

Tänään oli keikkavuoro toinen Tokmannilla. Koin, etten ollut hidas, enkä nopea vaikka tosin hidas olin laahatessani mukana rullakkoa täynnä puulevyjä, raskaita käsipainosarjoja yms. Onhan se hupaisaa, kun tällainen 50-kiloinen nainen nostaa puulevyjä tai 25 kg käsipainosarjaa siirtäen niitä omalle paikalleen. Aikamoista temppuilua se on sellaisten tavaroiden nostaminen ja kantaminen. Pitäisi varmaan muuttaa jonnekin Itä-Aasian suunnalle, siellä voisin olla kuin kala vedessä. Olen oikeasti fyysisesti kömpelö, ja tiedostan, että myös huonokuntoisuuskin voi tuota pahentaa. Olin lapsena motorisesti kömpelö, enkä yläasteella ollessanikaan ollut liikunnallisin lapsi. Ala-asteella urheilukisoihin (joo, se koski kaikkia silloin, olin viidennellä luokalla silloin) osallistuminen seiväshyppyä tehden oli vaivalloista ja yläasteella vatsapunnerrusten tekeminen oli tuskaa, suoraan sanottuna kipuun verrattavaa. Siitä johtui liikuntainhoni, pidin sitä liian rankkana ja jopa kipuun verrattavana asiana, jota vain piti sietää.

Ensi maanantaina aloitetaan sitten tyytyväisyyskyselyjen tekeminen ja työaikaa on kaksi viikkoa. Koitan sitten aamulla ja iltapäivisin eli kahdesti päivässä päästä tekemään kyselyjä ja keikkavuoron tullessa hoidan sitten iltapäivän vuoron tutkimushaastattelijan roolissa. Siitä jos edes jotakin rahaa saan niin, että voin siirtää joulukuussa S-Pankin tilille opintolainan lyhennystä varten ja kaiken varuilta työmarkkinatuesta tai keikkatyön palkasta siirrän, jotta ei sitten vahingossakaan tule viivästyskorkoa kuten kävi outo sekaannus kesäkuussa, vaikka minulle myönnettiin pankille maksettava korkoavustus ja samalla maksettiin maaliskuun lyhennyksestä korkoavustusta. Siitä tapauksesta tuli opittua, että tästedes siirrän sen koko 250 € toiselle tilille, niin ei tule sitten yllätyksiä. Siinähän kesäkuussa kävi niin, että S-Pankki oli soittanut minulle ja yritin sitä sotkua selvittää ja varmistaa, että niin kuuluuko nyt se koron maksaminen minulle myönteisesät korkoavustuksesta huolimatta. No, minulle toki palautettiin se koron summa. Pankilla kävi joku sekaannus, kun oli merkinnyt lyhennyksen kuitatuksi Kelan kautta ja korko oli vielä maksamatta.

- AP

Miksi sitten kirjoitit tänne?

Ei mitään hätää, en minä sellaista etsikään. Komiikkaa sain tästäkin jutusta sitten aikaiseksi.

- AP