En tiedä mikä mua vaivaa,mutta ehkä osaatte neuvoa kun kerron enemmän.
Viime vuoden puolella loka/marraskuun vaihteessa
lähdin kaverini kanssa juomaan muutaman kylmän.
Siellä tapasin 2 työkaveriani(miehiä)
Toisen tunsin melkein läpikotaisin,mutta toista en.Muiden mielestä se on sellanen JÖRÖ.
No kumminkin niiden kanssa iltaa istuttiin,ja Jörön kanssa tutustuttiin.
Joskus kotiin lähdön aikaan muutama pikku suukko vaihdettiin.(Se oli puhdas vahinko)
Ja erottiin,mun oli jo aika mennä kotiin.
Monta päivää Jöröä mietin ja ajattelin.
Töissä näimme ja hymyiltiin.
Meni jokunen viikko ja halu nähdä mies oli kova.
Jonkun näköinen ikävä oli kolahtanut takaraivoon.
Jan niinhän siinä sitten kävi,että kuulin miesten lähtevän liikenteeseen,ja niin lähdin minäkin likkakaverini kanssa.
Olisitte nähny sen ilon,kun näin tän Jörön.
Kävelin luokse ja samassa olimme toisissamme kiinni,halattiin ja pussattiin.
Eihän siinä sitten muuta kun loppuilta oli aivan mahtava.Puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välistä.
Jatkoillehan me mentiin,pidimme toisiamme hyvänä ja suudeltiin jne kaikkee mahdollista mutta sänkyyn emme menneet.
Aamulla tiemme erosivat.
Jossain välissä pistin Jörölle viestin
"Mikä fiilis,kaduttaako?" Ei kuuulemma kaduttanut.
Tämän reissun jälkeen vaihdoimme viestiä aika paljon ja näimme vielä kerran mutta silloin jaloissa pyöri "kolmas pyörä"
Emme saaneet omaa rauhaa ja sovimme antaa ajan mennä ja katotaan mitä tuleman pitää.
Töissä olemme nähneet joten kuten mutta emme jutelleet.Teksti viestiä aina välillä pistellään toisillemme,(yleensä 10-30kpl ketjuna)
Nyt Jörö on saikulla ja odotan kun kuuta nousevaa että sen loma loppuu.
Tiedän,että teen väärin miestäni kohtaan.Mutta
tää Jörö kuitenkin on jotenkin sekoittanut mun pääni.Ja uskon ettei tunne ole ykspuoleinen,
koska hän joka kerta vastaa mun viesteihin.
Ja Jörö ei ole niitä miehiä joka huvikseen jonkun kanssa Chattailisi,en usko ainakaan.
Ja muiden mielestä Jörö on totinen,mutta ,kun näemme töissä, kaupassa tai missä vaan niin mies on kuin Hangon keksi.Suu aivan hymyssä.
Ja jonkun verran taitaa toi ääni väristä jännityksestä jos jompikupi joutuu muiden aikana puhumaan.
OLENKO HULLU ???
Viime vuoden puolella loka/marraskuun vaihteessa
lähdin kaverini kanssa juomaan muutaman kylmän.
Siellä tapasin 2 työkaveriani(miehiä)
Toisen tunsin melkein läpikotaisin,mutta toista en.Muiden mielestä se on sellanen JÖRÖ.
No kumminkin niiden kanssa iltaa istuttiin,ja Jörön kanssa tutustuttiin.
Joskus kotiin lähdön aikaan muutama pikku suukko vaihdettiin.(Se oli puhdas vahinko)
Ja erottiin,mun oli jo aika mennä kotiin.
Monta päivää Jöröä mietin ja ajattelin.
Töissä näimme ja hymyiltiin.
Meni jokunen viikko ja halu nähdä mies oli kova.
Jonkun näköinen ikävä oli kolahtanut takaraivoon.
Jan niinhän siinä sitten kävi,että kuulin miesten lähtevän liikenteeseen,ja niin lähdin minäkin likkakaverini kanssa.
Olisitte nähny sen ilon,kun näin tän Jörön.
Kävelin luokse ja samassa olimme toisissamme kiinni,halattiin ja pussattiin.
Eihän siinä sitten muuta kun loppuilta oli aivan mahtava.Puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välistä.
Jatkoillehan me mentiin,pidimme toisiamme hyvänä ja suudeltiin jne kaikkee mahdollista mutta sänkyyn emme menneet.
Aamulla tiemme erosivat.
Jossain välissä pistin Jörölle viestin
"Mikä fiilis,kaduttaako?" Ei kuuulemma kaduttanut.
Tämän reissun jälkeen vaihdoimme viestiä aika paljon ja näimme vielä kerran mutta silloin jaloissa pyöri "kolmas pyörä"
Emme saaneet omaa rauhaa ja sovimme antaa ajan mennä ja katotaan mitä tuleman pitää.
Töissä olemme nähneet joten kuten mutta emme jutelleet.Teksti viestiä aina välillä pistellään toisillemme,(yleensä 10-30kpl ketjuna)
Nyt Jörö on saikulla ja odotan kun kuuta nousevaa että sen loma loppuu.
Tiedän,että teen väärin miestäni kohtaan.Mutta
tää Jörö kuitenkin on jotenkin sekoittanut mun pääni.Ja uskon ettei tunne ole ykspuoleinen,
koska hän joka kerta vastaa mun viesteihin.
Ja Jörö ei ole niitä miehiä joka huvikseen jonkun kanssa Chattailisi,en usko ainakaan.
Ja muiden mielestä Jörö on totinen,mutta ,kun näemme töissä, kaupassa tai missä vaan niin mies on kuin Hangon keksi.Suu aivan hymyssä.
Ja jonkun verran taitaa toi ääni väristä jännityksestä jos jompikupi joutuu muiden aikana puhumaan.
OLENKO HULLU ???
Vastaukset 2
Vanhimmat
...hullu varmaankaan, mutta tyhmä/ymmärtämätön kylläkin, mutta kukin maksaa jälkiveronsa ja hintansa toilailuistaan. Elämä opettaa tiettyjä asioita ja vaikka mitä sinulle sanoisi, niin et uskoisi, kun tunne on niin "mahtava". Sinunkin on näköjään käytävä läpi tämäkin elämänkoulun epäsuhdekurssi.
Turhaa sinulle liikaa on saarnata, mutta muista joskus nämä kijroitukset. Sinä et jaksa elää kaksoiselämää loputtomiin, sinä luulet itsetuntosi kohoavan, mutta huomaat jälkikäteen, että se voi mennä aika nollaan ja tietty itsekunnioitus siinä menee, kun ei pysty itseäkään katsomaan peilistä silmiin.
Muuta en sano, kuin olemalla heti rehellinen joka suuntaan pääset taatusti vähimmällä.
Nimimerkillä, kolmen naisen vastaavan tarinan vierestä seurannut, joista yksi on oma vaimo.
Nyt me vaimon kanssa korjataan sitä, minkä hän ymmärtämättömyyttään särki...työ ei ole helppo, mutta jokainen meistä tekee virheitä. Olemme edelleen naimisissa ja yhdessä.
Sääliksi käy, jos tuon kaiken annat mennä "tunteiden" tuuliajossa.
Minullakin on pitkäaikaiseen ystävääni nykyään
salainen suhde, olemme kumpikin ihastuneet
toisiimme ensin ihmisinä vuosien kuluessa.
Reilu puoli vuotta sitten yksi tanssi johti
suudelmaan ja sitten olikin menoa...emme
tosin ole seksiä harrastaneet, mitä nyt salaisia suudelmia muutama ja pikku hyväilyjä.
Puolisoidemme ja meidän kaikkien ystävyys suhteidemme takia kaikki on vain niin
mahdotonta...onko tästä oikeus nauttia, ei kai,
jos oikein järjellä ajattelee, mutta emme
todellakaan hakeneet itsellemme tätä tunnetta,
vetovoima on vain niin kova, sitä on tosi
vaikea vastustaa. Kerranhan täällä eletään,
elämähän on elämistä varten, vai??