Tuossa taas aamupäivällä pyörähti arki käymään ja rukki soimaan.
Heti lounaalla alkoi muistelu siitä, että montako virhevalintaa elämässä on tehtykään, jotta tähänkin maanantaiaamuun on päädytty.
Tiedostatko itse virhevalintojen kohdat elämässäsi? Entä syyt niihin? Ja haikaileeko joku muukin takaisin menneisyyteen, jotta voisi valita toisin?
Toisaalta mehän ei koskaan saada tietää minkälaiseen maanantaiaamuun ne muut valinnat olisivat johtaneet.
-keinovaginamies-
Heti lounaalla alkoi muistelu siitä, että montako virhevalintaa elämässä on tehtykään, jotta tähänkin maanantaiaamuun on päädytty.
Tiedostatko itse virhevalintojen kohdat elämässäsi? Entä syyt niihin? Ja haikaileeko joku muukin takaisin menneisyyteen, jotta voisi valita toisin?
Toisaalta mehän ei koskaan saada tietää minkälaiseen maanantaiaamuun ne muut valinnat olisivat johtaneet.
-keinovaginamies-
Vastaukset 22
Vanhimmat
historia toistaa itseään, ihminen ei ikinä opi. itsellä joku ajatus mielessä kuin joku pilvi, en aivan kuin joku sellainen mistä et saa otetta..
idiomaattisesti kaadoin nestettä nappiston päälle... joten lennossa vaihtaa toinen ja jooh... sitten huomasin että asiakirjoja vahingossa tuhoutui tietokoneelta koska tiekoneen roskakori oli ytäynnä hahah EI hirveän tärkeitä asiakirjoja 1 päivitya vain
Paljon on elämässä tapahtunut, hyviä ja huonoja asioita.
Itse asiassa en vaihtaisi mitään pois.
Olen tullut käymään maapallon päällä, tulin ja koin. Tehtävä suoritettu.
Tulevaisuus on jo pelkkää plussaa, ihan sama mitä tapahtuisi, onhan jo kokenut niin paljon, enemmän kuin uskalsi lapsena toivoa.
AV
Muistatko mitä lapsena toivoit?
Täytyy sanoa että minä en oikein muista.
Ehkä joitain ikärajoihin liittyviä haaveita tulee mieleen.
-keinovaginamies-
Muistan, halusin olla Mustanaamion kehon omaava vahva mies joka kantaa naisen luolaansa. Kaikki toiveet ovat käyneet toteen. Haaveissa ei vain ollut mainintaa monesta naisesta, vähän pätki yhteys.
AV
Minä muistan että papattien ostamisen ikäraja oli joskus 12 vuotta ja kiinanpommeihin vaadittiin enemmän ikää. Myös mopoiästä ja ajokortista haaveilun muistan.
-keinovaginamies-
Paluu huomiseen.
Hyvää Viime Vuotta!
Kyllä, kyllä ja kyllä!
Ainahan sitä toivoo että olisi viisaasti kuitenkin osannut valita, mitä ikinä valitsikaan.
Johonkin tiettyyn aikaan palaisi mielellään, tai jatkaisi siitä viisaampana nykyisin.
Ajattele jos voisi olla 23 vuotias vajaan viiskymppisen elämänkokemuksella!
-keinovaginamies-
Tiedostan itse ainakin yhden virhevalintojen kohdan elämässäni sekä syyt siihen, mutta en todellakaan haikaile takaisin menneisyyteen, jotta voisin valita toisin. - Nimittäin, jos en olisi mennyt naimisiin juuri lasteni isän kanssa, ei minun lapseni olisi juuri nämä lapset, tai saattaisin jopa olla jäänyt kokonaan lapsettomaksi. - Siksi en missään nimessä halua valita toisin, vaikka voisin.
Tämänhetkinen kohtuuton työstressi on jotakin, minkä heti vaihtaisin pois, mutta se taas ei johdu minun vääristä valinnoistani. - Pidän työpaikastani, työtiimistä sekä työtehtävistäkin, vaikka liika on aina liikaa.
Seuraavassa elämässä pidän kynttilän vakan alla piilossa.
Työelämässä pärjää paremmin kun on nöyrä ja vaatimaton.
Minä aina menen piiloon joka työpäivän alussa, koska sanotaan, että hyviä työntekijöitä on vaikea löytää.
Ja aina kun sinut löydetään, niin nakki viuhahtaa!
-keinovaginamies-
Jep! Ja ihan joka kerta...
😂🤣🤣
No jopas... 😀
Erittäin Hyvää Eiliapäivää toivottavat;
namer:
Lolimasin
Tonmanykmik
Keidima
Magipy
Yo
Un
KVM, meillä on täysin erilainen näkemys tuohon asiaan. Minä tulkitsen kaikki ne valinnat vain valintoina jotka johonkin toiseen, enkä vaihtaisi mitään niistä, koska ne ovat yhdessä tehneet sen kuka/millainen nyt olen. Olen tehnyt lukuisia hetkellisesti totaalisen paskoja valintoja, mutta kaikki ne ovat opettaneet jotain, mikä taas on vaikuttanut aivan kaikkeen siitö hetkestö nähden tulevaan. Ja kyllä, usein olen lyhyesti kokenut katumusta, mutta hyvin pian sen jäkeen käynyt tilanteen läpi, hyväksynyt tapahtuneen, ottanut sen omakseni ja toisinaan jopa kerrasta opikseni. Ja juu, aika moni asia on pitänyt toistaa, jotta oppi menisi perille.
Nämä jorinat täällä ei hyvinkään usein lähde itsestä. Parhaat ideat ryöstetään melkein aina, tiedäthän sinä sen. Aloituksessa viittasin lounastuntimuisteloihin. En minä itsekseni muisteloi.
Mutta ihminen joka sanoo ettei kadu mitään vastaa minulle ihmistä joka väittää ettei tee virheitä. Ja tiedäthän sinä senkin mikä on sellaisen ihmisen uskottavuus.
-keinovaginamies-
Sanoinkin, että kadun asioita hetken, sitten käsittelen ne ja hyväksyn ettei asiat ehkä menneet putkeen. Ja koitan ottaa opikseni.
Siinä on iso ero siihen, ettei kadu mitään tai että katuu vähän joka toista tekemäänsä valintaa.
Kaduin minäkin monia valintojani, kunnes ymmärsin, että se on ehkä turhin mahdollinen asia mitä ihminen voi elämässään tehdä.
Tiedostan kyllä virheeni ja mielestäni aika hyvin myös syyt niihin. Olen joistain asioista tuntenut katumusta, mutta kaikesta olen oppinut ja kasvanut ihmisenä. Siinä mielessä en ole käynyt noita asioita läpi turhaan, vaikka olenkin joskus toivonut, että olisin osannut toimia toisin. Se olisi voinut säästää minut tietyiltä kokemuksista, joita ilman olisin pärjännyt oikein hyvin. Elämän polkua ei kuitenkaan saa takautuvasti muutettua eli kaikki karikot, suvannot, virtaukset ja pyörteet ovat osa elämääni ja ne ovat muokanneet minua ihmisenä, toivottavasti paremmaksi versioksi itsestäni.
Enkö nyt saa ketään avautumaan ja ruikuttamaan kunnolla :)) Jotain maanantaimollia.
No, ehkä se vaatii hieman läheisempää tuttavuutta eikä näin julkista tilaa. Ja se maanantai aamupäiväkin meni jo.
Tosissaan, pääasia on osata erottaa katumus katkeroitumisesta ja ottaa virheistä opikseen. Kaikkein paras tilanne on jos osaa ottaa kaverin virheestä opikseen.
Myönnän että kontollani on tekemisiä ja tekemättä jättämisiä joita kadun loppuelämäni, mutta en minä katkeroitua silti aikonut, enkä edes ajan ratasta ajatellut käännellä.
-keinovaginamies-
Kunnon avautuminen vaatisi tosiaan ehkä intiimimmän tilanteen ja pari lasia punkkua 😄
Mielestäni katumus on inhimillinen tunne normaalilla empatialla varustetulle ihmiselle. Jokainen tekee elämänsä aikana jotain, mitä katuu. Katumus voi kestää joko hetken tai lopun elämää, mutta jollei ihminen ikinä kadu mitään tekoaan tai sanomistaan, niin aika kylmä saa olla. Tärkeää on vain päästä eteenpäin katumuksen tunteesta eikä jäädä vellomaan siinä, sillä se ei ole tuottavaa.
Katkeroituminen on tunne, jota myös välttelen kaikin keinoin. Katkeruuskin on inhimillinen tunne ja sitäkin on lupa tuntea, mutta jollei katkeruudesta pääse eroon, se myrkyttää lopulta koko mielen ja se, jos mikä, on traagista. Katkeruus estää niin paljon kaikkea kaunista tapahtumasta, sillä katkera ihminen näkee kaikessa vain pahuutta, ivaa, petosta ja pelkoa.
Kyllä. Plisin vuoteen 2014 ja valitsisin eri opinnot. Suurin katumukseni on se, että erehdyin ravintola-alalle sen sijaan, että olisin jo silloin seurannut unelmiani.