Joku tuolla kirjoitti sellaista, että hän on saanut syntinsä anteeksi ja hänellä on sen johdosta Kristuksen rauha sydämessään. Mikä on tämä Jumalan rauha? Onko se todiste Jumalan olemassaolosta?
Olen entinen uskovainen kristitty ja nykyinen vahva ateisti. Minäkin koin Jumalan rauhan sydämessäni, kun uskoin saaneeni synnit anteeksi. Tiedän nyt, että tuo kokemani rauha oli vain seurausta psyykkisestä ilmiöstä, kun uskoin saaneeni synnit anteeksi, mutta Jumalan olemassaoloa se ei todista. Kaikki kokevat samaa rauhaa, jotka uskovat saaneensa syntinsä anteeksi (luja usko siihen).
Väitän nyt ateistina, että kaikkiin uskovien kokemuksiin on olemassa luonnolliset syyt. Esimerkiksi se, että joku raitistuu ja lakkaa pettämästä puolisoaan tultuaan uskoon, ei ole Jumalan vaikutusta vaan plasebo- vaikutusta. Kun uskotaan Jumalan vaikuttavan uskovaisen ajattelua ja tahtomista parempaan suuntaan, niin uskova toden teolla ajattelee toisin kuin ennen uskoontuloa. Usko vaikuttaa sitä, vaikka uskon kohde ei ole todellinen.
Onko sinulla esittää yhtä ainoaa uskonnollista kokemusta, jota ei voida selittää luonnollisista syistä tapahtuneeksi, itsepetokseksi tai valheeksi?
Olen entinen uskovainen kristitty ja nykyinen vahva ateisti. Minäkin koin Jumalan rauhan sydämessäni, kun uskoin saaneeni synnit anteeksi. Tiedän nyt, että tuo kokemani rauha oli vain seurausta psyykkisestä ilmiöstä, kun uskoin saaneeni synnit anteeksi, mutta Jumalan olemassaoloa se ei todista. Kaikki kokevat samaa rauhaa, jotka uskovat saaneensa syntinsä anteeksi (luja usko siihen).
Väitän nyt ateistina, että kaikkiin uskovien kokemuksiin on olemassa luonnolliset syyt. Esimerkiksi se, että joku raitistuu ja lakkaa pettämästä puolisoaan tultuaan uskoon, ei ole Jumalan vaikutusta vaan plasebo- vaikutusta. Kun uskotaan Jumalan vaikuttavan uskovaisen ajattelua ja tahtomista parempaan suuntaan, niin uskova toden teolla ajattelee toisin kuin ennen uskoontuloa. Usko vaikuttaa sitä, vaikka uskon kohde ei ole todellinen.
Onko sinulla esittää yhtä ainoaa uskonnollista kokemusta, jota ei voida selittää luonnollisista syistä tapahtuneeksi, itsepetokseksi tai valheeksi?
Vastaukset 11
Vanhimmat
”Tiedän nyt, että tuo kokemani rauha oli vain seurausta psyykkisestä ilmiöstä, kun uskoin saaneeni synnit anteeksi, mutta Jumalan olemassaoloa se ei todista.”
Onhan noita kaikenlaisia pakko-oireita. Joku palaa viisi kertaa takaisin sisälle tarkistamaan, että tulihan kahvinkeitin sammutettua. Jos nämä pakko-oireet vähenevät sillä, että Lentävä spagettihirviö sanoo keittimen olevan sammutettu niin hyvä juttu. Terveelle ihmiselle riittää kuitenkin tämä ympärillämme oleva todellisuus ja rationaalinen käsitys itsestä osana sitä.
Olen uskovaisia seurannut läheltä ja varsinkin tuo synnintunto on pakko-oireilua ja monissa tapauksissa lähentelee mielisairautta. Siksi olen ihan vakavissani kun sanon lujaa jumaluskoa mielisairaudeksi.
Lestadiolaisilla on jatkuva synnintunto, koska he uskovat saavansa synnit anteeksi vain siten, että tunnustavat ne pastorille tai jollekin muulle henkilölle, jolla on valta antaa syntejä anteeksi. Järkevämmät kristityt uskovat Jumalan antavan syntejä anteeksi siellä, missä ihminen on, vaikka olisi yksin ja tarvitsisi sitä. Ei siihen välikäsiä tarvita.
Miksi paasaat minulle lestadiolaisista?
Olet nähnyt heitä läheltä, koska olet lestadiolaisen kodin kasvatti. Tiedät siis heidän käsityksensä siitä, miten synnit saadaan anteeksi. Niinhän ei muu kristikunta ajattele ja toimi. Olette harvinainen poikkeus.
Lestadiolaiset eivät tule koskaan terveeksi. Lapsuudesta alkanut pelottelu syllistäminen tuhoaa heidän mielenterveyden. Kuuluvat hoitolaitoksiin.
Tällä atte-miehellä se on tuo psykologia, maallinen tiede.
Hän tekee diagnooseja ihmisistä tämän palstan välityksellä:
On vajakkaja, deluusiota on hänen mielestään varmaan kaikilla uskovaisilla.
Mutta onkohan tällä atte-miehellä itselläänkään kaikki kotona kun puhelee Occumin teristä ja Lentävästä spagettihirviöstä. Minusta se ei ole oikein normaalia jankuttaa vähän väliä niistä.
Kun saa Jumalan rauhan tai ilon, tulee tietämään. että se on Jumalasta. Tietenkin rauha ja ilo ovat normaaleja ihmiselon tunteita, jotka kuuluvat ihmiselle. Tunne ei ole pelastuksen edellytys. vaan kristinusko on paljon monipuolisempien kokemusten summa. Uskon aiheuttajiin kuuluu myös ihmeitten ja merkkien ajoitus täsmälleen sopivasti, joitten tapahtuma ketjujen alku ajoittuu kauas menneisyyteen. Ateisteilla on selvästi alentunut havainnointi kyky. Ilmeisesti demoninsa vaikutuksesta, koska paatuneella ateistilla on sellainen isäntä mielessään. On toki puhtaitakin ateisteja, mutta he saastuvat nopeasti. Yli 20v on jo aika eläimellisten viettien vanki. He löytävät kaltaisiansa helposti ja rypevät saastassa mielihalujensa vankeina, tyydyttäen tosiaan ruumiinsa välityksellä, saaden mielihyvää irstailusta, väkivallasta, varastelusta, tappamisesta ja Jumalan pilkasta.
Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että luja jumalusko on oikeasti mielisairautta 😆
Kun saa Jumalan raon ja ilon , tulee tietämään. että se on mällit nyt Jumalassa
Kuinka hyvin tämä laite toimii maadottomien pistorasioiden kanssa?
Saattaa niitä pökkiessä sulakkeet (ja pallikarvat) palaa, turvaudu siis Jumalaan > Kämmenellä käydessäsi
Lisään edelliseenim, viellä että atk-opettajani on piru
Se sanoi ett ä" "DEMONI on valmis, haluatteko ajaa sen esille - nähdäkin sen"
kun Javaa koodas!
Jumalan rauha on Jeesuksen antama rauha uskovaiselle
Se on todistus Jumalan olemassaolosta ja vieläkin enemmän: Jeesuksen läsnäolosta uskovan ihmisen elämässä.
Jumala ei valehtele,
Johanneksen evankeliumi:
14:27 Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö
Sensijaan piru on valehtelija ja sen isä:
Johanneksen evankeliumi:
8:44 Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.