Näin aluksi sanottakoon, että sisäinen lapsi juttu on hyvä asia, mutta jos tästä lapsesta tulee terroristi on ongelmia tiedossa…. ja jatketaan.
"Mitä yhteistä on siittiöillä ja miehillä? No vähemmän kuin yksi miljoonasta kehittyy aikuiseksi." Ja tämä ei ole täyttä puppua…
Miksi miehet aina vain tuntuvat pysyvän poikina? Sitä sanotaan, että pojat ovat poikia pitäis sun se ymmärtää. Ja paskat sanon minä. Tuntuu, että naisten on pakko kasvaa aikuiseksi - miksi ei sitten miesten?
Tuntuu, et miehiltä usein tahtoo olla ”äiti hukassa” ja siksi he etsivät äidillisiä naisia. Eivät mahdollisille tuleville jälkipolville vain itselleen. Suomen maa tuntuu olevan täynnä pariskuntia, ja jopa perheitä, joissa isoin ja vaikein lapsi on perheen miespuolinen vanhempi.
Nainen yrittää sanoa/pyytää miestä kantamaan vastuunsa ja tähän mies vastaa murrosikäisellä käyttäytymisellään. Ja sitten ihmetellään keskustelupalstoilla ja muualla, että miksi seksielämä parisuhteessa ei toimi? –Kuka nainen poikaansa seksuaalisesti haluaisi?
En tiedä muista, mutta minä ainakin haluaisin vierelleni oikean Aikuisen Kumppanin. Himo katoaa jos toinen käyttäytyy pikkupojan tavoin. En halua vierelleni aikuisikäistä lasta, joka odottaa minun holhoavan ja hoitavan häntä kuin pientä lasta. Pitäisi ymmärtää teinioikut, vastuuttomuuden ja muut lastentaudit. Mutta kun en ymmärrä enkä halua ymmärtää. Tahdon löytää Kumppanin, josta olisi joskus itsellekin tukea ja turvaa.
Mielestäni parisuhde on kahden aikuisen elämän jakamista. Se muuttuu rankaksi, jos toinen päättää olla kantamatta vastuutaan - sillä toisen on se silloin kannettava oman osuutensa lisäksi. Se on sitä, että tekee oman osansa siksi, että toinen selviäisi oman taakkansa kanssa.
Ehkä syytä on myös näiden pikkumiesten äideissä, jotka eivät anna poikiensa kasvaa vaan pitävät ne tiukasti helmassaan kiinni. Äidit eivät opeta poikia huolehtimaan itsestään, vaatteistaan ja elämästään ja isät eivät tarjoa miehen mallia vaan antavat poikien ymmärtää että on okei olla ikuisesti lapsi. Ja tästä kaikesta kehittyy mies joka ei ota aikuisen rooliaan vakavasti.
En sano ettei myöskään olisi olemassa aikuisikäisiä pikku tyttöjä. Naisia jotka ovat jääneet sinne prinsessa maailmaansa…
Ei se aikuisuus ole yhtään helpompaa kummallekaan sukupuolelle. Se vaatii vastuu ottamista omasta elämästään. [email protected]
"Mitä yhteistä on siittiöillä ja miehillä? No vähemmän kuin yksi miljoonasta kehittyy aikuiseksi." Ja tämä ei ole täyttä puppua…
Miksi miehet aina vain tuntuvat pysyvän poikina? Sitä sanotaan, että pojat ovat poikia pitäis sun se ymmärtää. Ja paskat sanon minä. Tuntuu, että naisten on pakko kasvaa aikuiseksi - miksi ei sitten miesten?
Tuntuu, et miehiltä usein tahtoo olla ”äiti hukassa” ja siksi he etsivät äidillisiä naisia. Eivät mahdollisille tuleville jälkipolville vain itselleen. Suomen maa tuntuu olevan täynnä pariskuntia, ja jopa perheitä, joissa isoin ja vaikein lapsi on perheen miespuolinen vanhempi.
Nainen yrittää sanoa/pyytää miestä kantamaan vastuunsa ja tähän mies vastaa murrosikäisellä käyttäytymisellään. Ja sitten ihmetellään keskustelupalstoilla ja muualla, että miksi seksielämä parisuhteessa ei toimi? –Kuka nainen poikaansa seksuaalisesti haluaisi?
En tiedä muista, mutta minä ainakin haluaisin vierelleni oikean Aikuisen Kumppanin. Himo katoaa jos toinen käyttäytyy pikkupojan tavoin. En halua vierelleni aikuisikäistä lasta, joka odottaa minun holhoavan ja hoitavan häntä kuin pientä lasta. Pitäisi ymmärtää teinioikut, vastuuttomuuden ja muut lastentaudit. Mutta kun en ymmärrä enkä halua ymmärtää. Tahdon löytää Kumppanin, josta olisi joskus itsellekin tukea ja turvaa.
Mielestäni parisuhde on kahden aikuisen elämän jakamista. Se muuttuu rankaksi, jos toinen päättää olla kantamatta vastuutaan - sillä toisen on se silloin kannettava oman osuutensa lisäksi. Se on sitä, että tekee oman osansa siksi, että toinen selviäisi oman taakkansa kanssa.
Ehkä syytä on myös näiden pikkumiesten äideissä, jotka eivät anna poikiensa kasvaa vaan pitävät ne tiukasti helmassaan kiinni. Äidit eivät opeta poikia huolehtimaan itsestään, vaatteistaan ja elämästään ja isät eivät tarjoa miehen mallia vaan antavat poikien ymmärtää että on okei olla ikuisesti lapsi. Ja tästä kaikesta kehittyy mies joka ei ota aikuisen rooliaan vakavasti.
En sano ettei myöskään olisi olemassa aikuisikäisiä pikku tyttöjä. Naisia jotka ovat jääneet sinne prinsessa maailmaansa…
Ei se aikuisuus ole yhtään helpompaa kummallekaan sukupuolelle. Se vaatii vastuu ottamista omasta elämästään. [email protected]
Vastaukset 8
Vanhimmat
Totta puhut.
Toisaalta myös naisten väkivalta on lisääntynyt, mikä sekin kuvastaa, että tässä maailmassa ja ajassakin on jotakin pahasti pielessä.
"Vikaa" on siis myös niissä naisissa, joiden kanssa nämä lapsimiehet alkaa elämäänsä elää. Parisuhteen vuorovaikutuksessahan kasvaa ja muovautuu aina molemmat osapuolet, tosin ei aina samaan suuntaan eikä samaan tahtiinkaan.
Ja ehkä osasyy on nykyaikana myös se, että rakkaussuhteetkin ovat usein lyhyempiä kuin ennenvanhaan. Partneria vaihdetaan herkästi, joten aina ollaan uudessa alussa, taas erilaisen ihmisen kanssa.
Epävarmuus kalvaa ja vastuusta pakeneminen on jopa juridisestikin helpompaa nyt kuin mitä se ennen oli.
on epäilemättä osuutta asiaan.
Tasa-arvo on hyvä asia, mutta kyllä sillä on sivuvaikutuksiakin. Monet meistä naisista ovat niin "tasa-arvoisia", että miesraukoilla hulahtaa melkein kurat housuun konfliktitilanteissa. Katsotaanpa ympärille - montako tällaista pariskuntaa on itse kullakin tuttavapiirissä: Nainen määrää kotona kaapin paikan, käy töissä ja hoitaa lapset, siinä sivussa miehenkin. Mies ei uskalla edes inahtaa, saati sitten liikahtaa, jos ei vaimo ole luvannut/käskenyt.
Suomalainen nainen on sisukas, ehkä liiankin sisukas ja aikaansaava, oikea Superwoman. Monilla miehillä pelottaa kun perinteiset roolit ovat keikahtaneet aivan selälleen. Ennen mies sai ainakin tuntea itsensä perheen pääksi, vaikka nainen olisi hänen huomaamattaan vedellytkin naruja taustalla. Mies kävi töissä, menestyi urallaan, ja kiltti vaimo odotti kotona. Naiset olivat ehkä myös muuten pehmeämpiä, pukeutuivat eri tavalla ("telaketjulesbo" oli tuntematon käsite) ja uskalsivat olla "se heikompi sukupuoli". Sitähän me naiset fyysisesti olemme. Mitäs jos uskaltaisimme antaa joitain asioita käsistämme sen fyysisesti vahvemman sukupuolen hoidettavaksi? Paljon on sellaisia miehiä, jotka menestyvät urallaan ja saavat töissä kyllä asiat hoidettua, mutta kotona ei tarvitse kuonoa aukaista. Mies joutuu ojasta alikkoon - äidin pöydästä vaimon syliin.
Olemmekohan me naiset omineet itsellemme sellaisia työ- ja perhe-elämän alueita, joita miehet tarvitsevat, joista he haluaisivat kantaa vastuun? Ehkä tämä on välttämätöntä miehen henkiselle kasvulle? Olemmeko itse paaponeet heistä flegmaattisia?
Miehet ottavat asioista vastuun, mutta vain kokonaisvastuun. On turha kuvitella, että monikaan mies 'auttaisi' kotitöissä tai auttaisi missään muussakaan. Mies hoitaa lasten kouluunmenot tms. jos se on kokonaisuudessaan hänen vastuullaan eikä siihen muut koske, ei muuten.
sä voisit oppia niiltä lapsilta paljon elämäniloa ja muuta hyödyllistä elämää varten. ei tätä hommaa kannata noin vakavasti ottaa. miks oot noin tiukkapipo?
Miks sä luulisit, että monet miehet on ennemmin itseään nuorempia tyttöjen kanssa? koska se ei olenkaan pidä paikkaansa, että naisen pitäs kasvaa aikuiseksi ja miehen ei. On kaikki parasta kun kumpikaan ei kasva liian aikuiseksi. Parasta on, että se poikamaisuus ja tyttömäisyys säilyy, silleen elämä on paljon kivempaa.
Mua ainakin nimenomaan ärsyttää monien naisten ns. liian aikuiseksi kasvaminen kun mä itse en tunne muuttuneeni mihinkään viimeseeen kymmeneen vuoteen, sellasten kanss on hirveen vaikee löytää mitään yhteistä. Siksi mä en ole kiinnostunu oman ikäsistäni naisista, vaan ennemmin 20-25 ikäsistä. Itse olen 32v. Niin ja kyse ei siis ole alkuunkaan siitä ettenkö haluis seurustella vakavasti yhden ja ainoan oman kullan kanssa. Just sitä mä haluan. Ei vaan pidä kasvaa liian aikuiseksi.
Ihminen voi vanhentua, mutta aikuiseksi ei ole mikään pakko koskaan tulla. Nykysessä stressaavassa maailmassa sen lapsen säilyminen itsensä sisällä, tekee elämästä paljhon kivempaa ja siedettävämpää kun kaikki ei vaan ole sitä harmaata yklstotista itseään toistavaa arkea, vaan siitä harmaasta arjestakin on helpompi sillon löytää jotain kivaa.
Aloittajalle taas.. Olen pitkälti eri mieltä. Jokainen kasvaa saappaittensa kokoiseksi, mitä isommat saappaat antaa sitä isommaksi ja vastuullisemmaksi ihminen kasvaa. Naisten tyyli "hoida tuo homma ja minä neuvonohjaanopastankerron vierestä kuinka se oikein täytyy tehdä koska en luota että osaat tehdä sen" saa aikaan juuri nämä "no en tee sitte mitään, tehköön ite kun kerran niin hyvin osaa" miehet. Ja sitten nainen tekee ja nainen valittaa, ja naisen mielestä mies on kuin pikkupoika joka ei osaa eikä halua tehdä mitään jne jne.
Vaan kun nämä samat miehet ovat yksinään maailmalla/töissä/asuvat itsekseen - yllätys yllätys kaikki hoituu! Ja usein paremminkin kuin naisilta konsanaan. Jos kotonasi asuu avuton pikkupoika, katso peiliin. Minun kotonani ei ole sellaista ikinä asunut.
Viisas nainen olet, totta on, että kun defenssimekanismit pistetään pystyyn, niin vastuullista ja aikuismaista käyttäytymistä ei ole, eikä tule, ei kummankaan sukupuolen taholta.
Voipa olla niinkin että nainen haluaa ehdottomasti olla "äiti", vaikkei myönnäkään, ja kun oma sisäinen unelma ei toteudukaan, niin marttyyriuden ruma pää pilkistää jälleen.
Nojaa, mitäpä minä, yksin elän, ja olen täsmälleen niin paljon aikuinen kuin on tarvis, kaikki asiat hoituvat, ja kämppäni ei ole sikala kiitos armeijan asennekasvatuksen. Olen nähnyt monella tytöllä/naisella monta kertaa järkyttävämpiä asumistyylejä.
No, en tahdo syyllistää, meistä on niin moneksi kummaltakin puolelta.
On tainnut tää kirjoittaja vetää käpyjä kuonoon :)