Deittilampi
Kulkeissain polkua mutkallista
kuulin hiljaista laulua. Kummallista!
"Sä kaunehin oot, kai tiedätkin sen
jos tänne kuljet, sua suutelen..."
Verkosto polkujen mutkikas on,
mut päädyin mä luokse lammikon.
Kutuheinät sen kuplivan pinnan peitti.
Se kartassa nimettiin nettideitti
Rannalla heinäisen lammikon
istuvan näin minä sammakon
Oli luojan luomalla kruunukin päässä,
himmeä tosin, ja hiukan jäässä
Kurnutti mulle tuo sammakko
"Mä prinssisi oisin, annatko?"
Katselin ihmeissäin tuota ruojaa.
Nykynaisenko suurta rakkauden tuojaa?
"Jos suukon annat, kukaties
oon sulle elämäsi mies".
Oli sammakon huulilla lammikon kuraa
ja lammikon ympäri kulki se uraa.
Tuli sammakko minua kohti nyt,
mutten suukkoa antaa tohtinut.
Lähdin poispäin sieltä mä kulkemaan,
mut takaani kuulin: "Tule uudestaan!"
Kotiini palasin, mut vaivaamaan,
jäi sammakko,
sitä kyennyt en minä unohtamaan...
Kävin lammella useesti uudestaan,
En prinssiä kyennyt ohittamaan
Taas kuljin polkua kohti rantaa
miettien: Pitäiskö sille se suukko antaa?
Tulisko siitä prinssini oiva,
uljas, kiltti ja hyvinvoiva?
"Jos suukon annat, kukaties
oon sulle elämäsi mies".
Kurnutti sammakko odottaen,
annanko suukon, vaiko en.
Suljin silmäni, huuleni suipistain,
kohti kuraista rantaa kumartain.
Odotin suukolta ihmettä suurta
ja sitten ihanaa tulevaisuutta...
Vaan silmille räppäsi ruoja tuo kuraa
ja lammikkoon loikkasi otus lujaa.
Taas kuulumaan alkoi tuo kumma laulu
lammikkoon kurkistin, näky kuin taulu:
Oli kuorossa silmiä ainakin sata
keskellä tuo sammakko kruunuineen
Kupli lammikon vesi kuin pata
kun ne prinssiään ylisti lauluineen
"sä uljahin oot kai tiedätkin sen,
jos täällä kuljet sua me palvotaan..."
Sammakko keskellä kehujien,
istui mielissään, itseään peilaten,
Kiilsi kruunukin vedessä lammikon,
tieskö sammakko missä sen onni on?
Olis pysyvä suhde kehujen surma,
on kuorossa sammakon tuki ja turva?
Jos yksi paikkansa kuorossa jättää,
jo toinen sen sijaan kehuja sättää.
Ei kruunuaan ehtis se kiilloittamaan
vakinaisen tarpeilta kumminkaan.
Pitäis yhdelle kaikki huomio antaa,
ja puolet arjenkin vastuusta kantaa.
Ei sellaiseen sammakko ryhtyä saata
Nettihaaremi on ihan toista maata
En palannut kotiini keralla prinssin
Sain silmiini hetkeksi sumean linssin
Vaan löydän mä toisenkin sammakon,
niitä netissä paljon tarjolla on.
Mut kysyn mä vaan, miss oma prinssini on?
Ehkä joskus vielä meen katsomaan,
onko kyennyt kuoronsa jättämään
tuo savinen sammakon ruoja,
omalla tavallaan luojan luoma...
Omistettu kaikille sammakkoprinsseille ja -prinsessoillekin jotka osaavat niin oivasti etsiä, mutteivat lainkaan löytää...
Kulkeissain polkua mutkallista
kuulin hiljaista laulua. Kummallista!
"Sä kaunehin oot, kai tiedätkin sen
jos tänne kuljet, sua suutelen..."
Verkosto polkujen mutkikas on,
mut päädyin mä luokse lammikon.
Kutuheinät sen kuplivan pinnan peitti.
Se kartassa nimettiin nettideitti
Rannalla heinäisen lammikon
istuvan näin minä sammakon
Oli luojan luomalla kruunukin päässä,
himmeä tosin, ja hiukan jäässä
Kurnutti mulle tuo sammakko
"Mä prinssisi oisin, annatko?"
Katselin ihmeissäin tuota ruojaa.
Nykynaisenko suurta rakkauden tuojaa?
"Jos suukon annat, kukaties
oon sulle elämäsi mies".
Oli sammakon huulilla lammikon kuraa
ja lammikon ympäri kulki se uraa.
Tuli sammakko minua kohti nyt,
mutten suukkoa antaa tohtinut.
Lähdin poispäin sieltä mä kulkemaan,
mut takaani kuulin: "Tule uudestaan!"
Kotiini palasin, mut vaivaamaan,
jäi sammakko,
sitä kyennyt en minä unohtamaan...
Kävin lammella useesti uudestaan,
En prinssiä kyennyt ohittamaan
Taas kuljin polkua kohti rantaa
miettien: Pitäiskö sille se suukko antaa?
Tulisko siitä prinssini oiva,
uljas, kiltti ja hyvinvoiva?
"Jos suukon annat, kukaties
oon sulle elämäsi mies".
Kurnutti sammakko odottaen,
annanko suukon, vaiko en.
Suljin silmäni, huuleni suipistain,
kohti kuraista rantaa kumartain.
Odotin suukolta ihmettä suurta
ja sitten ihanaa tulevaisuutta...
Vaan silmille räppäsi ruoja tuo kuraa
ja lammikkoon loikkasi otus lujaa.
Taas kuulumaan alkoi tuo kumma laulu
lammikkoon kurkistin, näky kuin taulu:
Oli kuorossa silmiä ainakin sata
keskellä tuo sammakko kruunuineen
Kupli lammikon vesi kuin pata
kun ne prinssiään ylisti lauluineen
"sä uljahin oot kai tiedätkin sen,
jos täällä kuljet sua me palvotaan..."
Sammakko keskellä kehujien,
istui mielissään, itseään peilaten,
Kiilsi kruunukin vedessä lammikon,
tieskö sammakko missä sen onni on?
Olis pysyvä suhde kehujen surma,
on kuorossa sammakon tuki ja turva?
Jos yksi paikkansa kuorossa jättää,
jo toinen sen sijaan kehuja sättää.
Ei kruunuaan ehtis se kiilloittamaan
vakinaisen tarpeilta kumminkaan.
Pitäis yhdelle kaikki huomio antaa,
ja puolet arjenkin vastuusta kantaa.
Ei sellaiseen sammakko ryhtyä saata
Nettihaaremi on ihan toista maata
En palannut kotiini keralla prinssin
Sain silmiini hetkeksi sumean linssin
Vaan löydän mä toisenkin sammakon,
niitä netissä paljon tarjolla on.
Mut kysyn mä vaan, miss oma prinssini on?
Ehkä joskus vielä meen katsomaan,
onko kyennyt kuoronsa jättämään
tuo savinen sammakon ruoja,
omalla tavallaan luojan luoma...
Omistettu kaikille sammakkoprinsseille ja -prinsessoillekin jotka osaavat niin oivasti etsiä, mutteivat lainkaan löytää...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiitos...jotain luettavaakin täällä,pitkästä aikaa!!!!
*kiittää ja kumartaa*
Haluaisin yhdelle sen huomion antaa
ja todella arjestakin puolet kantaa,
sammakko savinen,sydän aito kultainen,
-kruunua ei pidä päässä!
mut prinsessa ylpeä
ei sitä huomaa,
täytyy yksin lammikossa kylpeä ..ja odottaa,
sen suukon tuojaa..
Sammakko savinen,sydän aito kultainen,
-lammikko on pian jäässä!
Ja, ah, niin totta täällä nettimaailmassa. Mikä meidät ihmiset saakin toimimaan noin? Vaikea sieltä on omaansa löytää! Ja luulen, että siinä vaiheessa kun jonkun haluaisikin niin se on jo myöhäistä...koska joku muu ottanut sen prinssin.
...kaikille kommenteista!
Laittakaahan omia tarinoitanne näkösälle!