ONKO TÄMÄ NORMAALIA?!?

Olen asunut tässä kaupungissa useamman kuukauden. Alle kilometrin päässä on Lidl-kauppa. Olen käynyt siellä mieheni kanssa kymmenisen kertaa, reitti on uskoakseni yksinkertainen. Tänään minun piti mennä sinne yksin. Etsin kauppaa tunnin, eksyinkin muutaman kerran, en sitä löytänyt.
Sama juttu toistuu, kun(tutunkin) kadun varrella pistäydyn kauppaan. Tultuani ulos en muista kummasta suunnasta tulin. Siksi minun täytyy painaa esim. jokin ohittamani rakennus tms. todella hyvin mieleen, jotta tiedän mihin suuntaan jatkaa matkaa. Vaikka olisin käynyt jossakin paikassa, vaikkapa sairaalassa, useamman kerran, eksyn lähes poikkeuksetta pyrkiessäni ulos. En kertakaikkiaan hahmota mistä tulin. Kerran työpaikkahaastattelun jälkeen haastattelija ei saattanut minua ovelle, ja päädyin siivouskomeroon luullessani ovea eteisen oveksi!!! Huumori riittää vain tiettyyn pisteeseen saakka. Minulla on myös erityisen huono kasvomuisti, en välttämättä tunnista esim. työkaveria kaupassa, vaikka olisin ollut samassa työpaikassa usean viikon. Olen muuten normaali, normaalissa työssä jne. Onko kellään vastaavia kokemuksia?
5677
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Eipä kuulosta normaalilta! Kuuleppa, varaa heti aika yksityislääkärille (varmuuden vuoksi) niin ne kattoo ettei oo mitää vakavaa. Aivot ovat tosin kummallinen elin, kaikenlaisia oireita saattaa tulla monista asioista.

Äänestä

yksityiseltä neurologilta!

Äänestä

Itse eksyin vähäksi aikaa tuossa 200 metrin päässä kotoa kerran syksypimeällä, aluella, jossa kulkee monta pientä kävelytietä. Olin ihan ihmeissäni, että missä olen, kun ajatuksissani olinkin kulkenut toista tietä kuin mitä oletin kulkeneeni... Olo oli kyllä vähän hassu sen kokemuksen jälkeen.

Minulta meni 5 vuotta, ennen kuin opin ajamaan autolla rautakauppaan, vaikka miehen kyydissä olin istunut miljoona kertaa saman reitin.

Sairaaloissa eksyy, vaikka siellä olis töissä.
Ne nyt on niin sokkeloisia paikkoja...

Ja tietenkin uudessa ympäristössä menee aikaa, ennen kuin oppii tuntemaan reitit.

Eri ihmisillä on erilainen kyky hahmottaa kulkureittejä; miehillä ilmeisesti asia on helpompi.

Mutta älä huolehdi! Tuskin on päässä tai muuallakaan mitään vikaa.

Äänestä

Itseltäni menee hirveen pitkään, ennen kuin opin ihmisten nimet. Töissä samassa työpaikassa olen ollut jo vuosia, ja edelleen pätkii eikä kaikkien työkavereiden nimet millään tahdo pysyä päässä.

Kadulla vastaantulijan tervehtiessä voin olla ihan pallo hukassa: kukahan tuo oli? Joku töistä?Naapuri? Entinen naapui? Kaupan kassa?

Ja tuo eksyminen vieraassa paikassa nyt on ihan tavallista. Katujen sijaintia on hirveen vaikea hahmottaa, automarket on ihan väärässä kohdassa, kuin mitä muisti... Monta vuottahan siinä voi mennä, ennen kuin oppii liikkumaan eksymättä ja miettimättä.

Tuskin lääkäriä tarvitset, normaaliahan tuo on!

Äänestä
  • Kiitoksia noista vastauksista kaikille. Tätä on jo jatkunut monta vuotta, itseasiassa olen luultavasti aina ollut tällainen, mutta "vaivaa" ei ole huomannut kun on kavereiden kanssa aina ollut liikenteessä eikä ole yksin tarvinnut haahuilla nykyisellä tavalla.
    Ehkä tämä on joku hahmotushäiriö sitten vain. On vaan niin noloa kun joutuu selittelemään ja tietenkin turhauttavaa itselle. Mutta kiitoksia teille! Jos kommentteja vielä irtoaa niin kertoilkaa ihmeessä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Eksynyt kirjoitti:

Olen asunut tässä kaupungissa useamman kuukauden. Alle kilometrin päässä on Lidl-kauppa. Olen käynyt siellä mieheni kanssa kymmenisen kertaa, reitti on uskoakseni yksinkertainen. Tänään minun piti mennä sinne yksin. Etsin kauppaa tunnin, eksyinkin muutaman kerran, en sitä löytänyt.
Sama juttu toistuu, kun(tutunkin) kadun varrella pistäydyn kauppaan. Tultuani ulos en muista kummasta suunnasta tulin. Siksi minun täytyy painaa esim. jokin ohittamani rakennus tms. todella hyvin mieleen, jotta tiedän mihin suuntaan jatkaa matkaa. Vaikka olisin käynyt jossakin paikassa, vaikkapa sairaalassa, useamman kerran, eksyn lähes poikkeuksetta pyrkiessäni ulos. En kertakaikkiaan hahmota mistä tulin. Kerran työpaikkahaastattelun jälkeen haastattelija ei saattanut minua ovelle, ja päädyin siivouskomeroon luullessani ovea eteisen oveksi!!! Huumori riittää vain tiettyyn pisteeseen saakka. Minulla on myös erityisen huono kasvomuisti, en välttämättä tunnista esim. työkaveria kaupassa, vaikka olisin ollut samassa työpaikassa usean viikon. Olen muuten normaali, normaalissa työssä jne. Onko kellään vastaavia kokemuksia?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu