Demarijohtoisten ammattiliittojen hallituksissa enemmän uhoa kuin ymmärrystä

Vientivetoinen malli on ainut oikea. Sitä ei JHL:n lakkouho muuksi muuta. Totuus on totuus.

Palkka muodostuu työn vaativuuden ja työntekijän henkilökohtaisten ominaisuuksien mukaan. Mitä vaativampi työ, sitä korkeampi palkka. Sukupuoli ei ole palkkaperuste. Sen takia on naurettavaa edes keskustella naisalojen alemmista palkoista. Jos palkka on alempi, niin työ on vaativuudeltaan alhaisempi. Kysymys ei ole tärkeydestä, vaan vaativuudesta.

Vientivetoisuuden onni johtuu siitä, että vain vienti tuo maahan rahaa, Muu on kierrätystä. Kun rahaa tulee lisää, niin sitä voidaan jakaa, mutta vain tuottavuuden paranemisen mukaisesti. Julkinen talous on täysin yksityisen puolen ja eläkeläisten rahoittamaa. Jos yksityinen puoli ei kasva, niin se ei voi maksaa julkiselle enempää. Sen takia vientivetoinen malli on hyvä ohjaustapa. Sellainen Suomessa on ollutkin käytäntönä. Nyt esillä oleva asia ei ole uusi. Nyt on vain tehty muutama ylilyönti.

Ensimmäinen ylilyönti oli vuonna 2007, jolloin palkkoja korotettiin enemmän kuin tuttavuus oli parantunut. Siitä lähti Suomen velkaantuminen. Julkisen talouden liialliset palkankorotukset on maksettu velkarahalla, koska tuottavuus ei ole julkisella puolella parantunut. Tuottavuuden paraneminen tarkoittaa, että sama tai enemmän tuotosta tehdään pienemmillä resursseilla. Siis vähemmällä työvoimalla.

Marinin hallitus ei uskaltanut leikata menoja. Valtio on edelleen yli 10 miljardia tappiollinen. Tappio tasataan lisäämällä työllisyyttä 100 000 hengellä, mikä lisää verotuloja, lisäksi työttömyysmenot 5 miljardia vuodessa pienenevät. Lisäksi joudutaan leikkaamaan. Velkojen korot ovat jo 3,5 miljardia vuodessa ja hyvinvointialueiden kelvoton talous on negatiivinen, minkä takia lisäleikkauksia tarvitaan 500 miljoonaa keväällä 2024. Ensi vaalikaudella leikkauksia joudutaan lisäämään, jotta valtion talous saadaan tasapainoon.

Jos velkaantuminen jatkuu samalla mallilla kuin tähän asti, niin joudutaan Kreikan tilanteeseen, jossa julkisen talouden palkkoja joudutaan leikkaamaan, jopa 30%.
Ammattiliittojen hallitusten pitäisi tämä asia ymmärtää. Siellä on kuitenkin Murikan käyneitä kuplassaan, jossa on enemmän idioottimaista uhoa kuin ymmärrystä.