Nyt sit kävi silleen mitä eniten oon pelänny.
Tuli ero parisuhteessa. Tilanne tuli kuin salama taivaalta eteeni.
Masentaa ja ei jaksa ajatella mitään muuta kun naista jonka haluaisi takaisin niin paljon.
Syy suhteessa eroamiselle on asiat mitä on tapahtunut reilu vuosi taaksepäin (ei pettäminen todellakaan) mutta hän ei kuulma voi unohtaa niitä heti ja haluaa olla yksin.
Olen yrittänyt keskustella asiasta mutta hän ei oikeen halua avautua minulle ja on vankasti kuulma päättänyt erosta.
Hassuinta tässä jutussa on se että hän vannoo rakastavansa minua vielä mutta ei halua kuitenkaan enään seurustella.
Mitä tässä tilanteessa täytyy tehdä?
Kannattaako vaan yrittää tavata ja keskustella?
Pitääkö antaa olla rauhassa?
Kuinka saan hänet takaisin?
Tuli ero parisuhteessa. Tilanne tuli kuin salama taivaalta eteeni.
Masentaa ja ei jaksa ajatella mitään muuta kun naista jonka haluaisi takaisin niin paljon.
Syy suhteessa eroamiselle on asiat mitä on tapahtunut reilu vuosi taaksepäin (ei pettäminen todellakaan) mutta hän ei kuulma voi unohtaa niitä heti ja haluaa olla yksin.
Olen yrittänyt keskustella asiasta mutta hän ei oikeen halua avautua minulle ja on vankasti kuulma päättänyt erosta.
Hassuinta tässä jutussa on se että hän vannoo rakastavansa minua vielä mutta ei halua kuitenkaan enään seurustella.
Mitä tässä tilanteessa täytyy tehdä?
Kannattaako vaan yrittää tavata ja keskustella?
Pitääkö antaa olla rauhassa?
Kuinka saan hänet takaisin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
on olemassa sellainenkin sanonta, että "sen saat mistä olet valmis luopumaan"
ihmisluonto on niin ihmeellinen, se haluaa tavoittamatonta...eli saattaa toimia tässä tapauksessa jos alat "viileämmäksi" häntä kohtaan.
Mutta jos hänelle eron syy on tunteiden loppuminen, ei kai mitään ole tehtävissä, tai ainakin minä olen sitä mieltä.
En tosiaan ymmärrä sitä jos sanotaan että rakastaa, mutta silti haluaa erota. Kyllähän ne tunteet aina ovat se suhteen peruskivi...
Kaikkea hyvää ja jaksamista sinulle!
Niin epätoivoinen kun sä nyt oletkin, anna naisellesi aikaa ja tilaa selvittää omat tunteensa. Saattaahan olla niinkin, että hän tajuaa mitä menetti vasta kun on yrittänyt elää yksin ilman sinua, ja sitten iskeekin kaipuu päästä takas sun kainaloon.
Pidä huolta itsestäsi ja yritä elää omaa elämääsi eteenpäin. Ahdistukseen ei ainakaan kande jäädä rypemään. Jonkin ajan kuluttua voit yrittää päästä juttusille ja pyytää saada selitys tapahtuneelle, joka oli sulle ikävä yllätys. Sen verran naisesi on sulle velkaa, että kantaa vastuunsa loppuun asti eli selittää mistä hänen mukaansa oli kyse JA kuuntelee mitä sulla on sanottavaa hänelle.
Naisten eropäätökset tulee monelle miehelle yllätyksenä eikä syy siihen ole välttämättä ollenkaan miehen. Nainenkaan ei aina osaa ilmaista tarpeitaan miehelleen ja tekee sitten hätiköityjä päätöksiä kun ei pettyneenä tai turhautuneena muutakaan osaa.
Itseäänkin he haavoittavat aina tempauksillaan, joten älä luule, että ero on naisellesikaan mikään helppo juttu.
Kunnoita naisesi tämänhetkistä päätöstä ja anna hänelle aikaa tutkia sisintään omassa rauhassaan.
Te voitte jutella järkevästi vasta sitten, kun pahin tunnehelvetti on hiukan laantunut - jos tarvetta puhumiseen vielä on.
Niin se menee, että mitä tiukemmin hiekkaa nyrkkiisi puristat, sen varmemmin se valuu hukkaan - mutta jos annat kämmenesi olla auki - siinä on ja pysyy. Eli älä yritä väkisin mitään. Anna ajan kulua, älä jahtaa, älä kysele,älä ahdistele - hän on luonasi nopeammin kuin huomaatkaan. Ellei ole, oli suhteen määrä päättyä. Väkisin ja painostamalla ei mikään toimi. Onnea ja iloa elämääsi - vaikutat todella hyvältä tyypiltä.
Vannoo rakastavansa, koska ei halua loukata tunteitasi. Jos rakastaisi oikeasti, ei haluaisi lopettaa suhdetta. VARSINKIN, kun se vuoden takainen asia on niinkin mitätön juttu kuin mitä se oli. (luin juttusi toisaalla joten tiedän mikä se oli).
Jos eronne todellinen syy olisi vuosi sitten tapahtunut asia, ero ei tulisi kuin salama taivaalta, vaan sitä syytä olisi koitettu tässä vuoden aikana läpikäydä. VARSINKIN, kun olet jo korjannut asian. Se, että teit pienen asian, jota moni ei edes pitäisi loukkaavana, ja myöhemmin muutit käyttäytymistäsi toivottuun/vaadittuun muottiin, ei todellakaan ole eron todellinen syy.
Tiedän, että haluat kuvitella, että jotain mahdollisuuksia vielä on. Koita nyt kuitenkin päästä asiasta yli. Voimia!