Mitä kakkosnaiset odottavat seurustelukumppaninsa lapsilta? Minkälaista suhtautumista?
Toiset naiset
Kyselyttää
81059
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä oli lähipiirissä tilanne, jossa perheellinen mies piti "salarakasta" vuosikymmenet, aina kuolemaansa saakka ja eroamatta silti ensimmäisestä vaimostaan koskaan virallisesti.
Tämän perheen lapset kokevat tänäkin päivänä jääneensä vaille isää ja ovat ahdistuneita äitinsä puolesta, joka joutui noiden vuosien aikana nöyryytetyksi useaan kertaan.
Tätä isänsä salarakasta he eivät ole koskaan oppineet hyväksymään. Häntä eivät myöskään hyväksy isän sukulaiset ja isän kuoleman jälkeen kaikki ovat katkaisseet tähän naisystävään viimeisetkin asialliset välit.
Itse mietin sitä, että minulla ei tuolla perusteella olisi ikinä pokkaa ryhtyä perheellisen miehen kakkossuhteeksi.
Mitä tapahtuu sitten kun mies kuolee? Miehen hautaavat lähiomaiset, eikä pitkäaikaisellakaan kakkosnaisella ole mitään tuloa edes hautajaisiin (ellei nyt todella törkeä halua olla).
Myötätuntoa on myöskään turha keneltäkään odottaa, mutta vihamielisyyttä sitäkin enemmän. Jos on vielä onnistunut jäämään ilman omia lapsia, on edessä todella yksinäinen ja tyhjä vanhuus.
Varmaan hauska jättää peräänsä vihamieliä ja katkeroituneita perheellisen miehen lapsia.
Itse en haluaisi sellaista mainetta itselleni suin surminkaan.
sit todellinen rakkaustarina kun se oli kestänyt vuosia. Oikea ratkaisu olisi ollut että mies olisi eronnut virallisesta vaimosta.
Enemmänkin minua kiinnostaisi tietää, mikä saa tämän naisen valitsemaan osansa todellisena "kakkosnaisena" ja loppuelämänsä vihat päälleen saaneena.
Mahtaako hänestä tuntua hyvältä, että miehen lapset pitävät häntä perheen rikkojana?
Itse miettisin kuin mun isä on voinut nöyryttää äitiä näin pahasti kaikki nuo vuodet. Varmaan toista kohtaankin tuntisin jotain vihaa, mutta kyllä omaan isääni olisin ERITTÄIN pettynyt, eikä sille vois enää vihaansa näyttää kun on jo kuollut. KAUHEA tilanne.
Luulisin, että kakkosnainen toivoo, että lapset kohtelisivat häntä varaäitinä. Ehkä ystävänä? Tai edes ihmisenä... mutta minä en ainakaan ole koskaan voinut kunnioittaa isäni toisia naisia, en minkään vertaa. Minä vihasin heitä. No, en vihaa enää, sillä isäni ei yhtäkään heistä loppupeleissä huolinut. Minua oikeastaan nykyisin vain huvittaa, kun näen jonkun heistä: he ovat aika rumia, paljon vanhempia ja erittäin huonolla maulla valittuja.
Häpeäisin, jos isäni olisi vaihtanut äidin johonkuhun heistä.
Miksen sitten vihannut isääni, hänhän se pahis tässä oli? Voi, kyllä minä vihasin häntäkin, vuosikaudet. En tosin enää, mutta kyllä on tehty töitä tähän tilanteeseen pääsemiseksi.
toinen nainen jonka kanssa vietti usein viikonloppuja mökillämme. Olen usein ajatellut häntä ja harmi ettemme koskaan tavannut. Mielestäni vanhempieni olisi pitänyt erota. Ei olleet onnellisia lähimainkaan. Luulen että heidän motiivinsa oli että ollaan yhdessä lasten takia. Mielestäni isäni vain yritti hakea jostakin sitä onnea edes hetkeksi. miksi pitäisi se tuomita? Olisihan äitini voida tehdä samoin. Isäni kuoleman jälkeen ei kestänyt kauan kun äidilläni oli suhde toiseen.
...ihmettele, miten sellaista äitiä voi kunnioittaa, joka roikkuu miehessä, vaikka tietää pettämisestä ? Ettekö ihmettele, millaisen alistujakuvan tälläinen äiti tahtoo lapsilleen (pahinta, jos lapset on tyttöjä) antaa ? Naisen mallina nämä kynnysmatot nimittäin ovat oksettavia.
En ole kakkonen, sitä on turha alkaa kirkumaan. Olenpahan vaan nainen, jonka on ollut erittäin vaikea rakentaa aikuista naista itsestään kun kotoa on mallina miehen perässä riippuva, itkeskelevä hysteerikkonainen.
Inhosin äidin viikonloppushowta, joka ikinen viikonloppu itsemurhalla uhkailua, huutoa, itkua..isompana kun kysyin, miksi äiti ei lähde, sain kuulla litanian eroamisen häpeästä !
Eroamisen häpeästä ! En tosin ymmärrä isääkään, miksi hän antoi äidin manipuloida itsensä onnettomaan elämään vuosikymmeniksi. Kai joku vanhankansan miehen malli, perhe kun on siitä huolehditaan eikä lupauksia petetä, en tiedä. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen jos hän hetken sai onnea jonkun sylissä. Tiedän kakkosnaisen, oli kuviossa varmaan 20 v.
Siitähän se äiti huusi, että kakkosesta näkee, että ei ole huolta ei murhetta kun niin freesinä pysyy. En tiedä miten on, minä näin hänet vaan joskus ihan pienenä enkä nykyään edes tiedä, minkä näköinen. Häntä kohtaan minulla ei ole mitään tunteita eikä hän mielestäni meidän perheen paskoihin asioihin oikeasti mitään vaikuttanut.
Kyllä se paska oli porukoiden välillä, eivät olleet aikuisia asiotaan päättämään.
kuin omasi?