Epätoivoinen kysymys vuoden kestäneestä uupumuksesta ja oireista

Olen 25-vuotias nainen ja uuvuin todella pahasti vuosi sitten henkisesti ja fyysisesti. (Myöhemmin tajusin, että ylikunto yksi monista syistä) Urheilin paljon, hektinen työ ja söin niukasti 1kk ajan, jonka jälkeen oireita alkoi ilmestyä. Ensin romahti henkinen jaksaminen, en jaksanut enää jutella muille aspatyössä, en urheilla, makasin kesken työpäivän tyhjissä huoneissa koska en jaksanut olla pystyssä. Saikkua yritin saada sen jälkeen, kun alkoi uniongelmat ja yhtenä aamuna olin tuupertua jalkakäytävälle, kun silmissä yhtäkkiä sumeni vaikka olin syönyt hyvin. Pari naista saattoi mut työpaikalle. Sain vain 2 viikkoa palkallista sairaslomaa, koska lääkäri sanoi painokkaasti ettei masennukseen määrätä sairaslomaa, vaan mun pitää jaksaa olla töissä. Hän siis selitti nämä oireet masennuksella. Sinnittelin tämän takia töissä ja nukuin öisin heräillen 2h välein. Töistä kotiin päästäkseni minun oli käytettävä takseja, että pääsin kotiin. Taksin tilaamiseen meni joskus myös 30min kun en sitäkään jaksanut tehdä, istuin vaan paikallaan zombina. Mun jalat ei enää kantanut eteenpäin, vaan kävelin töihin etana askelin. En pystynyt lukemaan enää tekstiä ja lauseen ymmärtämiseen meni monta minuuttia. Ihmiset yrittivät jutella mun kanssa, mutta en enää hahmottanut mitä he puhuivat enkä nähnyt ympäristöä tarkasti vaan sumeasti. Näkökenttä pyöri ja tuntui etten ole elossa, koska olin kohdannut seinän henkisesti ja fyysisesti. Suusta en jaksanut sanoa edes "moikkaa" asiakkaille. Vatsavaivat, todella paha allerginen reaktio silmissä ja kehossa ekaa kertaa elämässä, ylivireys, näköhäiriöt, pahat muistiongelmat, uniongelmat, ruokahaluttomuus, kehon pistely jne. jatkuivat 2kk kun tätä yritin kestää. Lääkäri oli sanonut, ettei sairaslomaa kannattaisi ottaa sillä masennus pahenisi. Sain väliin vielä yhden pienen sairasloman mutta minua ei otettu tosissaan. Sen jälkeen irtisanouduin.
3kk meni sänkypotilaana tämän jälkeen, koska näitä seurasi masennus, ahdistus, dissosisaatio, ruokahalu lähti, en jaksanut kävellä askeltakaan eteenpäin muuten paloin loppuun ja vaikea hengittää, näkökentässä heitti ja pyöri, en pystynyt lukea tekstiä, sydämen kohdalla kipuja ja muljahduksia, iltaisin vaikea saada henkeä.
Nyt tänä päivänä olen ollut 3kk taistele tai pakene tilassa (stressinsietokykyni uupumuksen jälkeen on kadonnut ja pienikin asia laukaisee sen) ja olen yrittänyt saada apua lääkäriltä. Ruokahalu on kadonnut eli ollut vaikea syödä tänä aikana, herään oksettavaan oloon, öisin en saa unta ja joudun haukkomaan happea, että pystyn hengittää, kasvot turvonnut täysin. En jaksa tehdä kodin askareita mutta, ystäviä olen jaksanut nähdä välillä. Näkökenttä on heikko, ettei esineet/ihmiset hahmotu tarkasti.
Mulla ollut myös 6 kk tosi kova tinnitys, mikä pahenee melussa. Jos joku ihminen puhuu lujaa korvat alkavat "ulvoa" hetken/tuntuu korvissa sietämättömältä (tuntuu myös oudolta päässä, vähän "heittää"). Välillä helpottaa jos olen vain kotona. Eli hermostossa paljon vikaa, koska en haista, maista hyvin, hahmota asioita, ihmisiä, tunne-elämä latistunut. Aika paljon nukun, koska olen niin väsynyt.
Myös uupumisen jälkeen on tullut silmiin outoja liikkuvia valopilkkuja, kun katson taivaalle. Myös valkoinen lumi aiheuttaa silmissä pilkkuja.
Pääsin uudestaan verikokeisiin, missä löydettiin Kaliumin puutostila. Sain nyt kuukaudeksi lääkkeitä siihen tästä päivästä alkaen. Tänään olin pyörimässä kaupoissa ja kävely tuntui taas raskaalta, etten saanut hyvin happea. Tuntui myös, että pyörryn, eli päässä heitti (heittää vähän edelleen). Myös todella raskas olo vaikka olen syönyt viime päivät hyvin. Kävelin taas etana askelin. Myös rinnan kohdalla puristavaa kipua. (Mietin voisiko liittyä paniikkiin/ahdistukseen, vaikka en kyllä tunne muuta kuin sitä kipua)
Voiko siis tämä kaikki selittyä masennuksella ja uupumisella? Tiedän, että siitä toipuminen voi viedä vuosia, mutta mulla on iso lista hermostollisia oireita. Sitä raskainta kuormitusta oli sen kuukauden ennekuin nää oireet paheni. Voisiko tässä taustalla olla myös muuta tuon lisäksi? Vai voiko uupuminen olla vain nii iso, että joudun nyt näistä kärsimään. + tuo kalium voi olla osa syy vaikka ei paljon ollut siinä alarajalla.
Mulle tuli nyt työtarjous osa-aikaisesta työstä, mutta jännittää paljon miten jaksan. Tuntuu, että tarvitsen kyllä työtä ja rutiineja. Olen kuitenkin aivan loppu jos näen läheisiänikään ja pieni puolen tunnin kevyt pyöräily salilla uuvuttaa mut täysin. Eli urheilua en pysty edes kevyttä tekemään. Olin 15 min uimassa ja sit piti lähteä, koska en saanut henkeä ja sydän hakkasi täysiä.
Lääkäreiltä en ole saanut isoa apua. Vinkkejä on tullut rytmin korjaamiseen ja nyt nuo lääkkeet. En vain enää jaksa tätä raskasta oloa ja väsymystä.
Taustaa myös: olen tupakoinut 4v välillä pitäen taukoa (tämä pahentaa stressiä), olen syönyt 4v ajan tosi niukasti ruokaa (mulla jaksoja ollut kun en saa vaan syötyä, joskus taas saan syötyä kunnolla) eli tämä on voinut vaikuttaa paljonkin.