Jos henkilöllä sellaista painolastia kannettavanaan kuin pitkäaikainen masennus,yksinäisyys,asunnottomuus,velat joista maksuhäiriömerkintä ja ulosotto palkasta. Voiko tällaisesta suosta enää nousta ja elää jokseenkin tyydyttävää elämää tulevaisuudessa vai onko ainoa vaihtoehto itsemurha.
Onko itsemurha oikea ratkaisu?
Anonyymi-ap
3318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihana itsemurha
Mun mielestä voi elää. Itsemurha on huono ratkaisu mihinkään. Eihän meidän kaikkien ole pakko rakentaa omakotitaloa, hankkia perhettä ja kultaistanoutajaa, jotta ollaan onnellisia. Enemmänkin tuollaisen onnen hankkiminen kuulostaa suorittamiselta, ei onnelta. Ihmisen pitää tiedostaa ja hyväksyä oma elämäntilanne. Itsekin luulin olevani vakaassa avioliitossa, mutta niin vain ero tuli. Rakastavasta isästä (kuvittelin niin), ex-miehestä kuoriutui rahaa ajatteleva kusipää. Näen hänet nyt täysin erilaisena, enkä ymmärrä miten pystyin häneen luottamaan niinkin pitkään. Mun elämäntilanne on ahdistava on mm sossutkin usutettu kimppuun (exä). Mutta niin me ollaan silti onnellisia. Meillä on hyvä koti, ja mun lapset haluaa asua minun luona, vaikka isänsä mitä kehittelee. On väriä ja elämää. Mun suurin suru on ehkä se, etten ikinä pysty enää perhettä saamaan, enkä elämään parisuhteesssakaan. Exäni jälkeen lapset suojelee minua, eikä yksikään mies tähän tilanteeseen mahdu. Olen kuitenkin asian hyväksynyt ja koira on ottanut kumppanin paikan. Kaikkea ei voi saada, mutta vähäänkin voi olla tyytyväinen. Itsesääliin ei kannata jäädä makaamaan. Itse olin pitkään onnellinen ihan vain siitä, että aamulla sain pedata sängyn, eikä tarvinnut katsoa exän vaikeaa heräämis rutiinia.
" Vähäänkin voi olla tyytyväinen "
Tuo on tosi hyvä.
Aloittajalla ei ole mennyt elämä ihan kaikkein parhain päin, mutta hän ei ole ainoa, jolla on/on ollut vaikeaa.
Jokaisella mahtuu elämään huolta ja murhetta, toisilla enemmän, toisilla vähemmän.
Omalta kohdalta voin sanoa, että mitä enemmän ns. tulee paskaa tuulettimeen, mitä enemmän kokee vastoinkäymisiä, voi niistä myös vahvistua ja oppia jotakin.
Ollaan me ihmiset siitä outoja, että aika paljon kestetään, vaikka se joskus vaikeaa onkin. Olen ajatellut, että mikään ei taida olla kuitenkaan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Jotenkin yleensä putoaa jaloilleen, tuli mitä tuli.
Ymmärrettävää sekin, että voi tulla mieleen jopa itsemurha, kun elämä oikein kovaa kolhii, mutta onko se ratkaisu mihinkään ?
Itsekin sitä useampaan kertaan aikoinaan yrittäneenä, ja siinä onnistumatta, voin sanoa, että olen nykyään jo pitkään ollut sitä mieltä, että onneksi en koskaan onnistunut. On elämä niin paljon antanutkin vuosien varrella, vastoinkäymisistä huolimatta.
Voin sanoa siis, paljon ei tarvitse, vähäänkin voi olla tyytyväinen. Ja aika usein asioilla on tapana järjestyä, vaikkei sitä ole ihan helppo uskoa pahimmalla hetkellä.