Olen 28 vuotias nainen. Seurustellut 2,5 vuotta / 3 vuotta / 4,5 vuotta. Viimeisin suhde päättyi kaksi vuotta sitten eroon. Tämän jälkeen on ollut h i l j a i s t a ...
Tuntuu, ettei ole enää mahdollista löytää ketään tämän ikäisenä?! Käyn kohtuullisesti ulkona, tapaan ystäviäni, pidän silmät auki, mutta tuntuu että kaikki sopivan ikäiset (25-35v) miehet ovat jo varattuja.
Olisi todella rohkaisevaa kuulla sellaisten ihmisten kommentteja, jotka ovat näinkin vanhoina (?) löytäneet puolisonsa!
Tuntuu, ettei ole enää mahdollista löytää ketään tämän ikäisenä?! Käyn kohtuullisesti ulkona, tapaan ystäviäni, pidän silmät auki, mutta tuntuu että kaikki sopivan ikäiset (25-35v) miehet ovat jo varattuja.
Olisi todella rohkaisevaa kuulla sellaisten ihmisten kommentteja, jotka ovat näinkin vanhoina (?) löytäneet puolisonsa!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mun kaveri (samaa ikäluokkaa sun kanssa) esim. vaihtoi työpaikkaa ja löysi heti miehen. Uusi työpaikka oli juuri sitä mitä hän haluaa tehdä työkseen. Työkaverit ja työympäristö on mahtava. Kaveri oli ollut jo vuosia ilman miestä eli koko sen ajan kuin mitä oli edellisessä paskassa työpaikassaan. Kun elämän muut osa-alueet on kunnossa, niin silloin mieskin tulla tupsahtaa elämään. Kyllä sen näkee naamasta, kun ei ole tyytyväinen elämäänsä. Tämä karkoittaa ihmisiä luotaan. Jos sä olet tyytyväinen elämääsi niin hyvä niin, tämä nyt oli vain esimerkki. Ja tietysti sekin vaikutti, että hän hakemalla haki aikaisemmin miestä. Ja kun hän lopetti, keskittyi uuteen työpaikkaan, niin plämps.. mies löytyi heti. Kumma juttu. Eli älä missään nimessä hae ketään, äläkä ryhdy epätoivoiseksi. Tämä näkyy ja kuuluu kauas. Kyllä sullekin mies löytyy. Usko pois. Piristystä.
Mulla oli aivan sama tilanne, olin elänyt pitkissä parisuhteissa koko pienen ikäni. Sitten jätin huonon suhteen ja olin sinkkuna pari vuotta. Oli seksisuhteita yms. mutta psyyke ei kestänyt, kaipasin pysyvä turvallista suhdetta. Vannoin jo luovuttavani moneen otteeseen, mutta jostain löytyi se kipinä yrittää aina uudestaan. Tapasin harrastuspiireistä uusia ihmisiä ja lähdin rohkeasti uusiin paikkoihin, ja niinhän se kulta sitten löytyikin vähän kauempaa kotoa. Olin silloin 29v. Niin että älä nyt ihmeessä vielä heitä hanskoja naulaan, kyllä se sieltä tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin! Hauskaa bongailua :)
on nelikymppinen eikä ole kolmekymppissynttäreiden jälkeen löytänyt ketään kunnollista miestä tai sanotaan nyt vaikka miestä jonka kanssa pystyy elämään sen jälkeen. Onnellista tulevaisuutta! Alkoholisteja, alistajia ja mielenterveysongelmaisia ja niiden yhdistelmiä kyllä löytyy pilvin pimein. Tai sitten uskomattomia nörtti nössöjä, jotka ei oo miestä nähneetkään. Minkä näistä valitsisi.
mulla oli suunnilleen samanlainen historia kuin sinulla, erosin 29v iässä. Oli ollut vakavia seurustelusuhteita sitä ennen. Sitten olin pari vuotta sinkkuna, etsin miestä ja päätin lopulta olla etsimättä, kun ei onnistunut millään. Päätin keskittyä työhön. Ja niin siinä kävi, mies tuli elämääni ja ollaaan oltu naimisissa melkein 10v. Totta on, että yli 30-v alkaa moni olla varattuja ja viallisia outoja tapauksia on paljon. Epätoivoiseksi ei kannata heittäytyä, epätoivoiset ei viehätä ketään, sinut vain luokitellan oudoksi tapaukseksi.
mun äiti ja ite olen 21,löysi uuden rakaan isäni kuoltua ja hän oli tavatessaan nykyisen 50!joten elähän nyt kehtaa.....vaikka tiedän tunteen itsekin,mutta kun se tunne on paska puhetta.
ja äitini nykyinen ei ole juoppo,huumehörhö,mielenterveysongelmainen,nörtti tms....tavan suomalainen kunnon mies joka tekee töitä.samoin kuin äitini.