Klasismin aikakauden kauneimmat, uskokaa tai älkää, sooloviulukappaleet lienevät Schubertin muutamat tälle muutoin klassismin konserttorepertoaarissa niin harvinaiselle sooloinstrumentille säveltämät, ja jolle ei barokin jälkeen kirjoitettu didaktista. opetus-ja eksersiisikäyttöä koskevaa tilausta, samoin kuin koti-ja salonkibirfiilarimuskanttien tarpeita tyydyttävää reperetoaaria lukuunotttamatta klassista balanssia etsivän sävelkielen aikakaudella nimeksikään. Kreutzerin etydit lienevät tutuimmasta opetuskäytöllistä funktiota palvelevasta tarjonnasta vielä nykyäänkin, sävelletty v. 1796.
Viulunsoitto kun kuului aateliston ja upseeriston välttämättömiin perustaitoihin, kun nykyään riittää, että osaa pitää aukinaista kaljapulloa kourassaan oikein päin.
Eräät kylläkin tuntuvat ekstemporoivan falsaarioiuiduilla falsifikaateilla, preteksteillä ja argumenteilla inviittinä kyseisen musiikkigenreen rara aviksen kaltaista rariteettia romantiikan aikakauden pre-eksistenssissä reperetoaarissa. (Ei kait mennyt liian kaunopuheisen kultivoiotuneeksi?). Mitenpä muutenkaan tätä voisi komentoida kuin varsin osuvalla lauseparrella: kullakin on huvinsa.
Ai, niin, unohdi ne kauneimat klassikot soloviululle klassismin aikakaudelta: Schubertin 8 ländleriä fis-molli D 355, 9 ländleriä D 370 ja 11 ländleriä B-duuri D 374. 2 ensimmäisen soitinnus epävarma.
Yritin eilen kuunnella radiosta aihetta käsittelevää ojkelmaa, mutten saanut siaan mitään lisävalaistusta, vaan Schubertin pimittäminen jatkui entisenlaisena huonojen laulusarajatulkintojenkin merkeissä. Kuka hullu nyt yönsä haluaa nautinnollisella tuskalla pilata; soittaisivat wagneria ynnä muuta nykymusikki roskaa, jota voisin ostaa kevyesti vaikka kymmeniä levyjä täydellä hinnalla joka kuu, jos haluaisin hölynpölyttää jo ennestään tupaten täysiä levyhyllyjäni moisella roskalla. Kalliolle kukkulalle rakennan minä taloni.
Viulunsoitto kun kuului aateliston ja upseeriston välttämättömiin perustaitoihin, kun nykyään riittää, että osaa pitää aukinaista kaljapulloa kourassaan oikein päin.
Eräät kylläkin tuntuvat ekstemporoivan falsaarioiuiduilla falsifikaateilla, preteksteillä ja argumenteilla inviittinä kyseisen musiikkigenreen rara aviksen kaltaista rariteettia romantiikan aikakauden pre-eksistenssissä reperetoaarissa. (Ei kait mennyt liian kaunopuheisen kultivoiotuneeksi?). Mitenpä muutenkaan tätä voisi komentoida kuin varsin osuvalla lauseparrella: kullakin on huvinsa.
Ai, niin, unohdi ne kauneimat klassikot soloviululle klassismin aikakaudelta: Schubertin 8 ländleriä fis-molli D 355, 9 ländleriä D 370 ja 11 ländleriä B-duuri D 374. 2 ensimmäisen soitinnus epävarma.
Yritin eilen kuunnella radiosta aihetta käsittelevää ojkelmaa, mutten saanut siaan mitään lisävalaistusta, vaan Schubertin pimittäminen jatkui entisenlaisena huonojen laulusarajatulkintojenkin merkeissä. Kuka hullu nyt yönsä haluaa nautinnollisella tuskalla pilata; soittaisivat wagneria ynnä muuta nykymusikki roskaa, jota voisin ostaa kevyesti vaikka kymmeniä levyjä täydellä hinnalla joka kuu, jos haluaisin hölynpölyttää jo ennestään tupaten täysiä levyhyllyjäni moisella roskalla. Kalliolle kukkulalle rakennan minä taloni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kukaan ei siis vinguta viulua, niinkö?