Kreikka porskuttaa, Suomi konttaa!

Onko EU-vihaajilla ilon vai surun paikka?

"Kun Kreikkaa pelastettiin perikadolta kymmenkunta vuotta sitten, suomalaisessa tilanneanalyysissä oli yleisesti sekä pöyhkeyttä että ylpeyttä. Tuolloin tulkittiin, että Suomessa asiat on hoidettu hyvin, ajallaan ja uskottavasti, mutta korruptoitunut Kreikka on kurjan kohtalonsa ansainnut. Maata pidettiin poliittisesti ja taloudellisesti niin kyvyttömänä, että sen avustaminen oli pohjoisen tulkinnan mukaan kaivoon kannettua vettä. Suomi vaati omalle apuosuudelleen vakuudet Kreikalta – niin heikko oli valtiollinenkin luottamus Kreikkaa kohtaan.

Kreikkaa ymmärtäneet päätyivät tuolloin kiertotietä hieman samankaltaiseen tulokseen: maalle oli asetettu tuen vastikkeeksi niin kovia säästövaatimuksia, että Kreikan ei uskottu toipuvan talouskasvun puolelle.

Molemmat tulkinnat näyttävät nykyisin puutteellisilta. Kreikka on kyllä syvällä veloissa, mutta maa on muuttanut suuntaansa. Suomi menee vastakkaiseen suuntaan, kohti kasvavaa velkasuhdetta. On voitto, jos Suomen bruttokansantuote ylipäänsä kasvaa ensi vuonna. Kreikan bruttokansantuotteen oletetaan kasvavan lähes kolmen prosentin tahtia."

Vai molemmat?