Miksi tätä oleellista asiaa ei selvennetä aikamatkaamisesta teorioidessa?

Kiitos viitseliäästä vastauksesta.
Laitoin tähtitieteen piiriin, kun näitä Esko Valtaoja ym. pyörittelee ja puhuu teorioista. Ja mietin, et jos sellasta edes puhutaan, niin olisi aika ajatus, että mennyt ei katoa minnekään, vaan on koko aika olemassa jossain. Koska jos menneeseen voisi matkata, silloin sen tarvisi olla olemassa jossain jossakin mielessä.
Ehkä ajattelen asioita liian loogisesti, ja sitä kautta kiinnosti mitä käytännössä oikeen tarkoittavat kun edes puhutaan sellasia.

Kiinnostus tai idea aiheeseen lähti, kun pohti tuossa ajan järjettömyyttä muuten. Sitä miten kaikki hetket on koko ajan mennyttä, kun kuinka lyhyt hetki edes on tämä hetki. Miten yhtälailla vierähtää vuosi siinä missä päivä tai ne jatkuvat hetket jotka ohi ja takana päin. Kai se pitäis kokeilla jotain meditaatiota, että todella pääsee johonkin tämän hetken aikakuplaan hetkeks. Oltu kai viime aikoina liikaa jossain avaruudessa, alempaa viestiä lainaten :D

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos viitseliäästä vastauksesta.
Laitoin tähtitieteen piiriin, kun näitä Esko Valtaoja ym. pyörittelee ja puhuu teorioista. Ja mietin, et jos sellasta edes puhutaan, niin olisi aika ajatus, että mennyt ei katoa minnekään, vaan on koko aika olemassa jossain. Koska jos menneeseen voisi matkata, silloin sen tarvisi olla olemassa jossain jossakin mielessä.
Ehkä ajattelen asioita liian loogisesti, ja sitä kautta kiinnosti mitä käytännössä oikeen tarkoittavat kun edes puhutaan sellasia.

Kiinnostus tai idea aiheeseen lähti, kun pohti tuossa ajan järjettömyyttä muuten. Sitä miten kaikki hetket on koko ajan mennyttä, kun kuinka lyhyt hetki edes on tämä hetki. Miten yhtälailla vierähtää vuosi siinä missä päivä tai ne jatkuvat hetket jotka ohi ja takana päin. Kai se pitäis kokeilla jotain meditaatiota, että todella pääsee johonkin tämän hetken aikakuplaan hetkeks. Oltu kai viime aikoina liikaa jossain avaruudessa, alempaa viestiä lainaten :D

Lue lisää

Tieteellisesti on todistettu, että menneisyys on olemassa. Siihen koko aikamatkustuksen idea perustuu!

Itse pidän selviönä, ettei menneisyyteen matkustanut voi vaikuttaa millään tavalla "tulevaan".

Mene savorinen takaisin niuvaan!

Avauksen tehneellä on hoksottimissa jotain vikaa, koska normi ihminen kyllä tajuaa miksi täällä on kategoriat olemassa, mutta tällä vähä-älyisellä ei ole aavistustakaan koko asiasta.

Mikset kysy sitä siellä, miksi sotket palstan paskallasi savorinen?

KANNATAN!

Anonyymi kirjoitti:

Avauksen tehneellä on hoksottimissa jotain vikaa, koska normi ihminen kyllä tajuaa miksi täällä on kategoriat olemassa, mutta tällä vähä-älyisellä ei ole aavistustakaan koko asiasta.

Lue lisää

Ikävää, jos sinua haukuttu joskus tyhmäksi tai et olisi normaali jollain ajatuksella, tai muuten jos jokin painaa noin.
Ihan oli vain sellanen älyllinen motivaatio kuulla niistä tieteen nykyiseen tietoon liittyvistä aukoista tai aihioista, mihin voi edes istuttaa jotain filosofista aikamatkustusleikittelyä, eli jota kovankin tieteen edustajat joskus intoutuu teoriosoimaan, olkoon miten viihteellisesti tahansa.
En hakenut mielivaltasta pohdintaa, jonka nämä aukot sallisi, ellei toisena vaihtoehtona kiellä jotain. Tai onko aihe sit enemmän fysiikkaa tai muuta.

Tyhmästi en kyllä ole erityisen perehtynyt filosofian ja vain nykytieteen tiedosta/kysymyksistä kiinnostumisen määritelmäeroihin. Enkä myöskään uhrannut suurempaa suunnitelmallisuutta, kun hetken ajatukseen mielijohteesta laittaen, ja sit jääden vielä viikkotolkulla elämään, et varmaan jo pännii. Anteeksi röyhkeyteni ja suoranainen tyhmyys.

Maailma ei ole niin yksinkertainen tai normaali (;

🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒

❤️ ­N­­­y­­­m­­f­­o­­m­a­a­­­n­i -> https://ye.pe/finngirl21#18183326R

🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞

Miten kvanttifysiikan outoudet liittyvät astronomiaan? Tähtien nukleosynteesissä tai mustan aukon säteilyssä varmasti, mutta kun käsitellään suuria astronomisia kappaleita, niin kvanttifysiikan outoudet nollautuvat ns. "aaltofunktion romahtamiseen."

Mitä alkeishiukkasiin tulee, ne ovat samaan aikaan aaltopaketteja ja massallisia hiukkasia. (paitsi massaton fotoni.) Tosin energia on fyysikoiden mukaan materian fundamentti, mutta on väärin sanoa, ettei materiaa olisi.

"Kun ainetta eli atomeja, molekyylejä ja alkeishiukkaisia tarkastelee niin sieltä ei löydy sellaista kiinteätä ainetta mihin olemme ihmisinä tottuneet arkisella makrotasolla vaan pikemminkin jonkinlaisia aaltomaisia energiakimppuja tyhjässä tilassa."

Erittäin mielenkiintoista.


Ja tuo miten muuten sanoit, oli sellasta jäsentämistä asioiden ytimessä, et piti oikein laittaa ylös.
Se mistä tuossa puhut, on sellaista mitä itse sillon tällöin noteeraa maailmanmenosta.


Moni voi saada siitä jotain antavaa elämään, kun tuntisi aiheesta elävänsä mysteerissä, jossa voi olla vaikka mitä, tuo sit kellekkin mitä mieleen. Antaen aistien ja intuition vapautua ihan vain objektiivisen tieteellisesti sallivaan maailmaan.
Eli ei vain sen kaltainen kokemismaailma, jossa ollaan täälä vaan jonkin laisena päivänselvänä biologisena materiana kunnes kuollaan jne.

Mutta ihmiset on ehkä erilaisia tässä, ja joillakin voi olla tarkoituksenmukaisen turvallinen ja jotain tuova tunne, kun katsoo maailmaa tuossa kappaleen lopussa sanotusti.
Ja ehkä taas ne joilla on päinvastasesti tarve ja halu löytää jotain arvotuksellisempaa todellisuutta jne. ravintoa johonkin kaipaamaan, löytää sellaista helpommin.


Toki on ymmärrettävää, et tieteenteon luonteeseen ei kuulu spekuloinnit mielettömillä kysymyksillä jne., enkä tarkoita sitä.
Tai ymmärrettävää sekin, että moni tieteentekijä halua tieteenteon luonteenvuoksi pysyä tietyssä järkimaailmassa, ja joskus samalla asenteellisenkin yleisluontosesti.


Mutta, kun puhutaan totuudellisesta neutraaliudesta, tieteellä on minusta vähän sellainen ihmisten realistista yleiskuvansaantia koskeva ongelma, että kerrotaan liian vähän sitä mistä ei tiedetä. Ja joskus sekin mistä tiedetään, annetaan retevin sanoin ymmärtäen jonkin olevan aukoton tai yksinkertaisempaa, vaikka ei sitä niin olisikaan.
Ja vaikka itse tieteenpiirissä ymmärrettäisiinkin asioiden luonne, monimutkaisuus, ilmaisutavat, korjaavuus jne.

Yksi esimerkki tähtitieteestä, ja ihmismielelle aika suunnattomasta kysymyksestä. Eli miten mikään on voinut alkaa tyhjästä jos mitään ei ole. Tai vaihtoehtoisesti, miten mikään on voinut olla aina olemassa, ilman että se ei ole syntynyt mistään. Eli niin mieletön kysymys, että sitä ei ymmärrä, ja voi vain pysähtyä ihmettelemään miten olemme täälä ja mitä tämä kaikki oikein on.
Samalla tiede vain kertoo koulukirjoissa miten alkuräjähdys synnytti maailmankaikkeuden. Siinä ei itsessään tietenkään mitään, mutta ihmisille vain herkästi tulee yleisestä tiedotuksen tyylistä kuvaa, et kyllä se kaiken alku tiedetään, se oli se kerrottu alkuräjähdys.

Kun muuan tiedemieheltä kysyttiin YLE:n podcastissa, voiko universumin ulkopuolella ylipäätään olla jotain, niin vastaus oli: kysymys ei ole tieteelle mieluinen, koska ei ole mitään millä sellaista voisi havaita.


Kun kaveri meni lääketieteelliseen, sanoi yllättyneen miten vähän tiedetään, ja miten moni perustuu osittaiselle havaintotiedolle, jossa havaintojen ja teorioiden välissä voi olla enemmän kysymyksiä ja oletusta kuin täyttä tietoa.
Tieteentekijät rehellisesti sanookin esim. että tietoisuus on mysteeri.
Mutta koska tietynlainen kuva kaikkivoipiaasta tiedosta ja turvallinen maailmankuva värittää usein yleistä tuntumaa reaalimaailmasta, saatetaan kysymys ajatella joskus niin, että tiedetäänhän se, välittäjäaineet tuottaa mielialoja jne. sähköä liikkuu.
Sillä vain ei vielä ole tekemistä sen kokijan kanssa, vaikka jokin välittäjäaine tuottaa mielihyvää tms., tai esim. jos dementia haittaa käyttöliittymän omaisen järjestelmän toimintaa. Eli tarvitaan vielä se kokija sille mitä tunnetta tai muuta aivoissa sit syntykään elämän asioista. Syntyy se kokija ja kokemisentunne sit miten tahansa.


On muuten mielenkiintoista kuinka tiede puhuu pimeästä aineesta: sitä on enemmän kuin näkyvää, se menee meidän lävitse koko ajan, mutta ei yhtään tiedetä mitä se on ja miten sitä voi havaita.
Jos joillakin on ajatusta jonkinlaisesta tunnetun materian kanssa keskustelevasta tietoisuudesta tai mistä lie, niin varmaan erinnäkösiin ilmiöihin uskovat voi tälläisestä tiedosta nk. mennä torille, et jotain aihioita löytyy vaikka mihin jo nykyisestä tieteestä.
Jos leikitellen se kehollisessa käyttöliittymässä oleva tietoisuus on vaikka jonkinlaista näkyvänaineen kanssa toimivaa nk. pimeää ainetta.


Mentiin ehkä ohi aikamatkailusta tai sitä tietoisuuttakin sivuten, mutta liittyen tosiaan myös siihen, et jos ei oikeen tiedetä perusmysteerejä, niin turha hakea kaikkeen loogisia selityksiä, jotka perustuisi tietoon mitä ei ole. Olisi sit minkäänlainen menneisyyteen matkaaminen tai näkeminen mahdollista tai ei, meiltä tai miltään, tai muuten leikitellen jonkin tiedon tallentuminen johonkin tietoisuuteen.


Niin tai tavallaanhan ihan tiedetysti aikojen taakse jotain näkee, kun tarpeeksi kaukaa avaruudesta jonnekkin katsoo. Sitä valovuosietäisyyttä vain on turha muuttaa, jos haluaa nähdä siihen samaan aikaan.


-aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

"Kun ainetta eli atomeja, molekyylejä ja alkeishiukkaisia tarkastelee niin sieltä ei löydy sellaista kiinteätä ainetta mihin olemme ihmisinä tottuneet arkisella makrotasolla vaan pikemminkin jonkinlaisia aaltomaisia energiakimppuja tyhjässä tilassa."

Erittäin mielenkiintoista.


Ja tuo miten muuten sanoit, oli sellasta jäsentämistä asioiden ytimessä, et piti oikein laittaa ylös.
Se mistä tuossa puhut, on sellaista mitä itse sillon tällöin noteeraa maailmanmenosta.


Moni voi saada siitä jotain antavaa elämään, kun tuntisi aiheesta elävänsä mysteerissä, jossa voi olla vaikka mitä, tuo sit kellekkin mitä mieleen. Antaen aistien ja intuition vapautua ihan vain objektiivisen tieteellisesti sallivaan maailmaan.
Eli ei vain sen kaltainen kokemismaailma, jossa ollaan täälä vaan jonkin laisena päivänselvänä biologisena materiana kunnes kuollaan jne.

Mutta ihmiset on ehkä erilaisia tässä, ja joillakin voi olla tarkoituksenmukaisen turvallinen ja jotain tuova tunne, kun katsoo maailmaa tuossa kappaleen lopussa sanotusti.
Ja ehkä taas ne joilla on päinvastasesti tarve ja halu löytää jotain arvotuksellisempaa todellisuutta jne. ravintoa johonkin kaipaamaan, löytää sellaista helpommin.


Toki on ymmärrettävää, et tieteenteon luonteeseen ei kuulu spekuloinnit mielettömillä kysymyksillä jne., enkä tarkoita sitä.
Tai ymmärrettävää sekin, että moni tieteentekijä halua tieteenteon luonteenvuoksi pysyä tietyssä järkimaailmassa, ja joskus samalla asenteellisenkin yleisluontosesti.


Mutta, kun puhutaan totuudellisesta neutraaliudesta, tieteellä on minusta vähän sellainen ihmisten realistista yleiskuvansaantia koskeva ongelma, että kerrotaan liian vähän sitä mistä ei tiedetä. Ja joskus sekin mistä tiedetään, annetaan retevin sanoin ymmärtäen jonkin olevan aukoton tai yksinkertaisempaa, vaikka ei sitä niin olisikaan.
Ja vaikka itse tieteenpiirissä ymmärrettäisiinkin asioiden luonne, monimutkaisuus, ilmaisutavat, korjaavuus jne.

Yksi esimerkki tähtitieteestä, ja ihmismielelle aika suunnattomasta kysymyksestä. Eli miten mikään on voinut alkaa tyhjästä jos mitään ei ole. Tai vaihtoehtoisesti, miten mikään on voinut olla aina olemassa, ilman että se ei ole syntynyt mistään. Eli niin mieletön kysymys, että sitä ei ymmärrä, ja voi vain pysähtyä ihmettelemään miten olemme täälä ja mitä tämä kaikki oikein on.
Samalla tiede vain kertoo koulukirjoissa miten alkuräjähdys synnytti maailmankaikkeuden. Siinä ei itsessään tietenkään mitään, mutta ihmisille vain herkästi tulee yleisestä tiedotuksen tyylistä kuvaa, et kyllä se kaiken alku tiedetään, se oli se kerrottu alkuräjähdys.

Kun muuan tiedemieheltä kysyttiin YLE:n podcastissa, voiko universumin ulkopuolella ylipäätään olla jotain, niin vastaus oli: kysymys ei ole tieteelle mieluinen, koska ei ole mitään millä sellaista voisi havaita.


Kun kaveri meni lääketieteelliseen, sanoi yllättyneen miten vähän tiedetään, ja miten moni perustuu osittaiselle havaintotiedolle, jossa havaintojen ja teorioiden välissä voi olla enemmän kysymyksiä ja oletusta kuin täyttä tietoa.
Tieteentekijät rehellisesti sanookin esim. että tietoisuus on mysteeri.
Mutta koska tietynlainen kuva kaikkivoipiaasta tiedosta ja turvallinen maailmankuva värittää usein yleistä tuntumaa reaalimaailmasta, saatetaan kysymys ajatella joskus niin, että tiedetäänhän se, välittäjäaineet tuottaa mielialoja jne. sähköä liikkuu.
Sillä vain ei vielä ole tekemistä sen kokijan kanssa, vaikka jokin välittäjäaine tuottaa mielihyvää tms., tai esim. jos dementia haittaa käyttöliittymän omaisen järjestelmän toimintaa. Eli tarvitaan vielä se kokija sille mitä tunnetta tai muuta aivoissa sit syntykään elämän asioista. Syntyy se kokija ja kokemisentunne sit miten tahansa.


On muuten mielenkiintoista kuinka tiede puhuu pimeästä aineesta: sitä on enemmän kuin näkyvää, se menee meidän lävitse koko ajan, mutta ei yhtään tiedetä mitä se on ja miten sitä voi havaita.
Jos joillakin on ajatusta jonkinlaisesta tunnetun materian kanssa keskustelevasta tietoisuudesta tai mistä lie, niin varmaan erinnäkösiin ilmiöihin uskovat voi tälläisestä tiedosta nk. mennä torille, et jotain aihioita löytyy vaikka mihin jo nykyisestä tieteestä.
Jos leikitellen se kehollisessa käyttöliittymässä oleva tietoisuus on vaikka jonkinlaista näkyvänaineen kanssa toimivaa nk. pimeää ainetta.


Mentiin ehkä ohi aikamatkailusta tai sitä tietoisuuttakin sivuten, mutta liittyen tosiaan myös siihen, et jos ei oikeen tiedetä perusmysteerejä, niin turha hakea kaikkeen loogisia selityksiä, jotka perustuisi tietoon mitä ei ole. Olisi sit minkäänlainen menneisyyteen matkaaminen tai näkeminen mahdollista tai ei, meiltä tai miltään, tai muuten leikitellen jonkin tiedon tallentuminen johonkin tietoisuuteen.


Niin tai tavallaanhan ihan tiedetysti aikojen taakse jotain näkee, kun tarpeeksi kaukaa avaruudesta jonnekkin katsoo. Sitä valovuosietäisyyttä vain on turha muuttaa, jos haluaa nähdä siihen samaan aikaan.


-aloittaja

Lue lisää

Jostain syystä itselleni ei ole koskaan riittänyt se mitä mediassa ja koulussa esitetään tieteenä koska se ainakin itselläni tuotti paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia suhteessa omaan kokemusmaailmaani.


Mediassa ja tieteen popularisoinneissa esitetty ns. tieteellinen maalmankuva esittäytyy lähes aina aivan liian siloiteltuna ja myös liian valmiin, kaavamaisen ja lopullisen tuntuisena todellisuuden karttakuvana joka ei oikeastaan juuri koskaan vastaa omaa kokemusta ja hahmotusta todellisuudesta.


"Moni voi saada siitä jotain antavaa elämään, kun tuntisi aiheesta elävänsä mysteerissä, jossa voi olla vaikka mitä, tuo sit kellekkin mitä mieleen. .."


Jos menettää kykynsä ihmetellä ja ihailla kokemaansa niin samalla menettää jotain hyvin olennaista elämästään.


"....jossa ollaan täälä vaan jonkin laisena päivänselvänä biologisena materiana kunnes kuollaan jne."

Tieteen metodi kykenee tutkimaan vain luonnossa esiintyviä säännönmukaisuuksia ja ihmisen aistien ja mittauslaitteiden kautta havaittuja ilmiöitä ja pyrkiessään mahdollisimman suureen tarkkuuteen ja objektiivisuuteen samalla eristää ja pilkkoo ilmiöt mahdollisimman pieniin osiin jolloin samalla väistämättä muodostuu sellainen kielen käsitteiden tason kuvaus joka ei juurikaan enää vastaa sitä kokemusta mitä yksilöllä on ko. ilmiöistä sen luonnollisessa ympäristössä.

Ilmiön matemaattinen ja monien kaikkein tärkeimpänä pitämä osuus liittyy siihen että luonnon ilmiöt eivät ole täysin kaoottisia ja satunnaisia vaan niissä esiintyy lähes aina jonkinlaisia selkeitä rakenteita ja säännönmukaisuuksia käyttäytymisen tasolla mikä on jo sinänsä sellainen asia jota olisi vähän syytä ihmetellä vaikka se usein melko kevyesti ja ohimennen kuitataan vetoamalla ns. luonnonlakeihin jotka todellisuudessa ovat jäänne muinaisesta teistisestä uskonnollisesta maailmankuvasta.

Nykyisessä tieteellisessä maailmankuvassa oletetaan että kaikki perustuvat luonnonlait ilmaantuivat alkuräjähdyksessä ja kaikki muut luonnossa esiintyvät säännönmukaisuusdet ovat samantapaista emergenssiä kuin jos rakentaa leegopalikoista jotain jossa selitykseksi tarjotaan evoluutioteoria joka kuulemma toimii kuin junan vessa mekaanisen automaattisesti tuottaen lopulta ihmisen joka kykenee näitä asioita ylipäätänsä tutkimaan ja ihmettelemään.

"...joillakin voi olla tarkoituksenmukaisen turvallinen ja jotain tuova tunne, ."

Jos haluaa menestyä yhteiskunnan arjessa ja hierarkiassa mahdollisimman hyvin niin täytyy seurata auktoriteetteja ja johtajia mahdollisimman tunnollisesti mallioppilaan tavoin eli suoriutua lukuisista kuuliaisuustesteistä joissa mitataan miten hyvin kukin on omaksunut vallassa olevien maailmankuvan ja päämäärät.

"...tarve ja halu löytää jotain arvotuksellisempaa todellisuutta jne. ravintoa johonkin kaipaamaan, löytää sellaista helpommin."

Jos taas haluaa elää mahdollisimman omaehtoisesti ja keskittyä pääasiassa vain siihen mikä itseä kiinnostaa niin ei kannata juurikaan keskittyä ns. muodolliseen koulutukseen vaan viettää aikaansa esim. lukemalla mahdollisimman paljon ja nykyään internetin kautta esim. perehtymällä kaikkiin mahdollisiin vaihtoehtoisiin tieteellisiin ja filosofisiin malleihin todellisuudesta minkä seurauksena on tietysti usein leimautuu hörhöksi, huuhariksi tai jopa mielisairaaksi koska sen koetaan keinuttavan konsensustieteen ja yhteiskunnan venettä liikaa eli todennäköisesti ei tule ainakaan sovinnaisessa mielessä menestymään elämässä eikä rikastumaan aineellisesti paitsi ehkä vaatimattomasti jonkinlaisen fringemäisen alakulttuurin tasolla.

"...et tieteenteon luonteeseen ei kuulu spekuloinnit mielettömillä kysymyksillä jne., enkä tarkoita sitä."

Omaksuttu viitekehys erottelee toisistaan mielekkäät ja mielettömät kysymykset ja tieteen kokonaisuuden ja eri tieteenalojen kannalta se tarkoittaa miten todellisuutta on hahmotettu ja mitä oletuksia ja asioita pidetään selityksissä aksioomina/ premisseinä joita ei voi enää perustella eikä todistaa millään perustavammalla asialla (paradigmat) eli tiede rakentuu aksioomista samalla tavoin kuin matematiikan ja logiikan perusteissa ja jos niitä aksiomia muuttaa niin samalla muuttuu myös kokonaisuuden hahmotus.


"...moni tieteentekijä halua tieteenteon luonteenvuoksi pysyä tietyssä järkimaailmassa, ja joskus samalla asenteellisenkin yleisluontosesti."

Jos tutkija ei pysy annetun paradigman puitteissa niin joutuu helposti akateemisen tiedeyhteisön ulkopuolelle mikä voi olla myös hyvä asia jos se tuottaa jotain uusia erilaisia oivalluksia todellisuuden luonteesta mutta voi menettää elantonsa koska tieteen tekeminen on nykyään lähinnä ryhmätoimintaa ja elinkeinonharjoittamista.


"kerrotaan liian vähän sitä mistä ei tiedetä. .....ymmärtäen jonkin olevan aukoton tai yksinkertaisempaa, vaikka ei sitä niin olisikaan."

Hyvin harvoin tieteen popularisoinneissa kerrotaan ettei oikeasti tiedetä varmasti jotain vaan pelkästään spekuloidaan ja arvaillaan.

===>

Anonyymi kirjoitti:

"Kun ainetta eli atomeja, molekyylejä ja alkeishiukkaisia tarkastelee niin sieltä ei löydy sellaista kiinteätä ainetta mihin olemme ihmisinä tottuneet arkisella makrotasolla vaan pikemminkin jonkinlaisia aaltomaisia energiakimppuja tyhjässä tilassa."

Erittäin mielenkiintoista.


Ja tuo miten muuten sanoit, oli sellasta jäsentämistä asioiden ytimessä, et piti oikein laittaa ylös.
Se mistä tuossa puhut, on sellaista mitä itse sillon tällöin noteeraa maailmanmenosta.


Moni voi saada siitä jotain antavaa elämään, kun tuntisi aiheesta elävänsä mysteerissä, jossa voi olla vaikka mitä, tuo sit kellekkin mitä mieleen. Antaen aistien ja intuition vapautua ihan vain objektiivisen tieteellisesti sallivaan maailmaan.
Eli ei vain sen kaltainen kokemismaailma, jossa ollaan täälä vaan jonkin laisena päivänselvänä biologisena materiana kunnes kuollaan jne.

Mutta ihmiset on ehkä erilaisia tässä, ja joillakin voi olla tarkoituksenmukaisen turvallinen ja jotain tuova tunne, kun katsoo maailmaa tuossa kappaleen lopussa sanotusti.
Ja ehkä taas ne joilla on päinvastasesti tarve ja halu löytää jotain arvotuksellisempaa todellisuutta jne. ravintoa johonkin kaipaamaan, löytää sellaista helpommin.


Toki on ymmärrettävää, et tieteenteon luonteeseen ei kuulu spekuloinnit mielettömillä kysymyksillä jne., enkä tarkoita sitä.
Tai ymmärrettävää sekin, että moni tieteentekijä halua tieteenteon luonteenvuoksi pysyä tietyssä järkimaailmassa, ja joskus samalla asenteellisenkin yleisluontosesti.


Mutta, kun puhutaan totuudellisesta neutraaliudesta, tieteellä on minusta vähän sellainen ihmisten realistista yleiskuvansaantia koskeva ongelma, että kerrotaan liian vähän sitä mistä ei tiedetä. Ja joskus sekin mistä tiedetään, annetaan retevin sanoin ymmärtäen jonkin olevan aukoton tai yksinkertaisempaa, vaikka ei sitä niin olisikaan.
Ja vaikka itse tieteenpiirissä ymmärrettäisiinkin asioiden luonne, monimutkaisuus, ilmaisutavat, korjaavuus jne.

Yksi esimerkki tähtitieteestä, ja ihmismielelle aika suunnattomasta kysymyksestä. Eli miten mikään on voinut alkaa tyhjästä jos mitään ei ole. Tai vaihtoehtoisesti, miten mikään on voinut olla aina olemassa, ilman että se ei ole syntynyt mistään. Eli niin mieletön kysymys, että sitä ei ymmärrä, ja voi vain pysähtyä ihmettelemään miten olemme täälä ja mitä tämä kaikki oikein on.
Samalla tiede vain kertoo koulukirjoissa miten alkuräjähdys synnytti maailmankaikkeuden. Siinä ei itsessään tietenkään mitään, mutta ihmisille vain herkästi tulee yleisestä tiedotuksen tyylistä kuvaa, et kyllä se kaiken alku tiedetään, se oli se kerrottu alkuräjähdys.

Kun muuan tiedemieheltä kysyttiin YLE:n podcastissa, voiko universumin ulkopuolella ylipäätään olla jotain, niin vastaus oli: kysymys ei ole tieteelle mieluinen, koska ei ole mitään millä sellaista voisi havaita.


Kun kaveri meni lääketieteelliseen, sanoi yllättyneen miten vähän tiedetään, ja miten moni perustuu osittaiselle havaintotiedolle, jossa havaintojen ja teorioiden välissä voi olla enemmän kysymyksiä ja oletusta kuin täyttä tietoa.
Tieteentekijät rehellisesti sanookin esim. että tietoisuus on mysteeri.
Mutta koska tietynlainen kuva kaikkivoipiaasta tiedosta ja turvallinen maailmankuva värittää usein yleistä tuntumaa reaalimaailmasta, saatetaan kysymys ajatella joskus niin, että tiedetäänhän se, välittäjäaineet tuottaa mielialoja jne. sähköä liikkuu.
Sillä vain ei vielä ole tekemistä sen kokijan kanssa, vaikka jokin välittäjäaine tuottaa mielihyvää tms., tai esim. jos dementia haittaa käyttöliittymän omaisen järjestelmän toimintaa. Eli tarvitaan vielä se kokija sille mitä tunnetta tai muuta aivoissa sit syntykään elämän asioista. Syntyy se kokija ja kokemisentunne sit miten tahansa.


On muuten mielenkiintoista kuinka tiede puhuu pimeästä aineesta: sitä on enemmän kuin näkyvää, se menee meidän lävitse koko ajan, mutta ei yhtään tiedetä mitä se on ja miten sitä voi havaita.
Jos joillakin on ajatusta jonkinlaisesta tunnetun materian kanssa keskustelevasta tietoisuudesta tai mistä lie, niin varmaan erinnäkösiin ilmiöihin uskovat voi tälläisestä tiedosta nk. mennä torille, et jotain aihioita löytyy vaikka mihin jo nykyisestä tieteestä.
Jos leikitellen se kehollisessa käyttöliittymässä oleva tietoisuus on vaikka jonkinlaista näkyvänaineen kanssa toimivaa nk. pimeää ainetta.


Mentiin ehkä ohi aikamatkailusta tai sitä tietoisuuttakin sivuten, mutta liittyen tosiaan myös siihen, et jos ei oikeen tiedetä perusmysteerejä, niin turha hakea kaikkeen loogisia selityksiä, jotka perustuisi tietoon mitä ei ole. Olisi sit minkäänlainen menneisyyteen matkaaminen tai näkeminen mahdollista tai ei, meiltä tai miltään, tai muuten leikitellen jonkin tiedon tallentuminen johonkin tietoisuuteen.


Niin tai tavallaanhan ihan tiedetysti aikojen taakse jotain näkee, kun tarpeeksi kaukaa avaruudesta jonnekkin katsoo. Sitä valovuosietäisyyttä vain on turha muuttaa, jos haluaa nähdä siihen samaan aikaan.


-aloittaja

Lue lisää

===>

Joku fiksu tutkija aikoinaan sanoi että "Parempi tietää luulevansa kuin luulla tietävänsä."

Tieteentekijät ovat myös ihmisiä ja kärsivät samoista inhimillisistä heikkouksista kuin kaikki muutkin eli eivät halua olla väärässä ja hävitä kilpailussa vertaistensa kanssa.



"miten mikään on voinut alkaa tyhjästä jos mitään ei ole. ..."

Tuo ongelma voisi ratketa esim. siten että alussa oli pelkkiä mahdollisuuksia eli ei mitään mitattavissa ja havaittavissa olevaa ja sitten jostain tuntemattomana pysyvästä syystä jotain alkoi tapahtua ja syntyi taustastaan erilaistuvia olioita jotka kykenivät vuorovaikuttamaan keskenään ja vähitellen muotoutui suhteellisen stabiileja säännönmukaisuuksia joiden päälle rakentui (tai rakennettiin) uusia rakenteita ja niihin liittyviä säännönmukaisuuksia jonka hahmotusta voi helpottaa jos se alkup. potentiaalisuus olisi esim. jonkinlainen prototietoisuus eikä passiivinen inertti materia.

....

Sinulla on hyvää pohdintaa! Kiitos siitä!

B

Anonyymi kirjoitti:

===>

Joku fiksu tutkija aikoinaan sanoi että "Parempi tietää luulevansa kuin luulla tietävänsä."

Tieteentekijät ovat myös ihmisiä ja kärsivät samoista inhimillisistä heikkouksista kuin kaikki muutkin eli eivät halua olla väärässä ja hävitä kilpailussa vertaistensa kanssa.



"miten mikään on voinut alkaa tyhjästä jos mitään ei ole. ..."

Tuo ongelma voisi ratketa esim. siten että alussa oli pelkkiä mahdollisuuksia eli ei mitään mitattavissa ja havaittavissa olevaa ja sitten jostain tuntemattomana pysyvästä syystä jotain alkoi tapahtua ja syntyi taustastaan erilaistuvia olioita jotka kykenivät vuorovaikuttamaan keskenään ja vähitellen muotoutui suhteellisen stabiileja säännönmukaisuuksia joiden päälle rakentui (tai rakennettiin) uusia rakenteita ja niihin liittyviä säännönmukaisuuksia jonka hahmotusta voi helpottaa jos se alkup. potentiaalisuus olisi esim. jonkinlainen prototietoisuus eikä passiivinen inertti materia.

....

Sinulla on hyvää pohdintaa! Kiitos siitä!

B

Lue lisää

Kiitos samoin itsellesi!

Jos sanoisi, tai kuvittelisi, et peruslähtökohta ei olekkaan olemattomuus, vaan et jotain vääjämättäkin on, niin se jo muuttaa peruskäsityksiä niin et ei taivu mielellä käsittämään. Et jotain alustaa edes johon voi syntyä mitään, olisi ollut aina ilman et syntynyt mistään.

Toinen klassinen paradoksi on äärettömyys, eli miten mikään voi olla ääretön, päättymättä mihinkään. Tai vastaavasti miten voisi päättyä johonkin, koska sillon jatkuisi ei mitään.
Tämä kysymys ei ehkä yhtä mieletön kuin tuo ensimmäinen. Jos vain pitää kuvitella jokin seinämä josta ei pääse mihinkään, ja jonka takana ei yksinkertaisesti vain ole mitään missä liikkua. Vielä jos maailmankaikkeus tai sen mahdollinen ulkopuolinen kaareutuisi jotenkin niin, että ei edes ole varsinaisesti jotain seinämääkään.

Anonyymi kirjoitti:

Jostain syystä itselleni ei ole koskaan riittänyt se mitä mediassa ja koulussa esitetään tieteenä koska se ainakin itselläni tuotti paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia suhteessa omaan kokemusmaailmaani.


Mediassa ja tieteen popularisoinneissa esitetty ns. tieteellinen maalmankuva esittäytyy lähes aina aivan liian siloiteltuna ja myös liian valmiin, kaavamaisen ja lopullisen tuntuisena todellisuuden karttakuvana joka ei oikeastaan juuri koskaan vastaa omaa kokemusta ja hahmotusta todellisuudesta.


"Moni voi saada siitä jotain antavaa elämään, kun tuntisi aiheesta elävänsä mysteerissä, jossa voi olla vaikka mitä, tuo sit kellekkin mitä mieleen. .."


Jos menettää kykynsä ihmetellä ja ihailla kokemaansa niin samalla menettää jotain hyvin olennaista elämästään.


"....jossa ollaan täälä vaan jonkin laisena päivänselvänä biologisena materiana kunnes kuollaan jne."

Tieteen metodi kykenee tutkimaan vain luonnossa esiintyviä säännönmukaisuuksia ja ihmisen aistien ja mittauslaitteiden kautta havaittuja ilmiöitä ja pyrkiessään mahdollisimman suureen tarkkuuteen ja objektiivisuuteen samalla eristää ja pilkkoo ilmiöt mahdollisimman pieniin osiin jolloin samalla väistämättä muodostuu sellainen kielen käsitteiden tason kuvaus joka ei juurikaan enää vastaa sitä kokemusta mitä yksilöllä on ko. ilmiöistä sen luonnollisessa ympäristössä.

Ilmiön matemaattinen ja monien kaikkein tärkeimpänä pitämä osuus liittyy siihen että luonnon ilmiöt eivät ole täysin kaoottisia ja satunnaisia vaan niissä esiintyy lähes aina jonkinlaisia selkeitä rakenteita ja säännönmukaisuuksia käyttäytymisen tasolla mikä on jo sinänsä sellainen asia jota olisi vähän syytä ihmetellä vaikka se usein melko kevyesti ja ohimennen kuitataan vetoamalla ns. luonnonlakeihin jotka todellisuudessa ovat jäänne muinaisesta teistisestä uskonnollisesta maailmankuvasta.

Nykyisessä tieteellisessä maailmankuvassa oletetaan että kaikki perustuvat luonnonlait ilmaantuivat alkuräjähdyksessä ja kaikki muut luonnossa esiintyvät säännönmukaisuusdet ovat samantapaista emergenssiä kuin jos rakentaa leegopalikoista jotain jossa selitykseksi tarjotaan evoluutioteoria joka kuulemma toimii kuin junan vessa mekaanisen automaattisesti tuottaen lopulta ihmisen joka kykenee näitä asioita ylipäätänsä tutkimaan ja ihmettelemään.

"...joillakin voi olla tarkoituksenmukaisen turvallinen ja jotain tuova tunne, ."

Jos haluaa menestyä yhteiskunnan arjessa ja hierarkiassa mahdollisimman hyvin niin täytyy seurata auktoriteetteja ja johtajia mahdollisimman tunnollisesti mallioppilaan tavoin eli suoriutua lukuisista kuuliaisuustesteistä joissa mitataan miten hyvin kukin on omaksunut vallassa olevien maailmankuvan ja päämäärät.

"...tarve ja halu löytää jotain arvotuksellisempaa todellisuutta jne. ravintoa johonkin kaipaamaan, löytää sellaista helpommin."

Jos taas haluaa elää mahdollisimman omaehtoisesti ja keskittyä pääasiassa vain siihen mikä itseä kiinnostaa niin ei kannata juurikaan keskittyä ns. muodolliseen koulutukseen vaan viettää aikaansa esim. lukemalla mahdollisimman paljon ja nykyään internetin kautta esim. perehtymällä kaikkiin mahdollisiin vaihtoehtoisiin tieteellisiin ja filosofisiin malleihin todellisuudesta minkä seurauksena on tietysti usein leimautuu hörhöksi, huuhariksi tai jopa mielisairaaksi koska sen koetaan keinuttavan konsensustieteen ja yhteiskunnan venettä liikaa eli todennäköisesti ei tule ainakaan sovinnaisessa mielessä menestymään elämässä eikä rikastumaan aineellisesti paitsi ehkä vaatimattomasti jonkinlaisen fringemäisen alakulttuurin tasolla.

"...et tieteenteon luonteeseen ei kuulu spekuloinnit mielettömillä kysymyksillä jne., enkä tarkoita sitä."

Omaksuttu viitekehys erottelee toisistaan mielekkäät ja mielettömät kysymykset ja tieteen kokonaisuuden ja eri tieteenalojen kannalta se tarkoittaa miten todellisuutta on hahmotettu ja mitä oletuksia ja asioita pidetään selityksissä aksioomina/ premisseinä joita ei voi enää perustella eikä todistaa millään perustavammalla asialla (paradigmat) eli tiede rakentuu aksioomista samalla tavoin kuin matematiikan ja logiikan perusteissa ja jos niitä aksiomia muuttaa niin samalla muuttuu myös kokonaisuuden hahmotus.


"...moni tieteentekijä halua tieteenteon luonteenvuoksi pysyä tietyssä järkimaailmassa, ja joskus samalla asenteellisenkin yleisluontosesti."

Jos tutkija ei pysy annetun paradigman puitteissa niin joutuu helposti akateemisen tiedeyhteisön ulkopuolelle mikä voi olla myös hyvä asia jos se tuottaa jotain uusia erilaisia oivalluksia todellisuuden luonteesta mutta voi menettää elantonsa koska tieteen tekeminen on nykyään lähinnä ryhmätoimintaa ja elinkeinonharjoittamista.


"kerrotaan liian vähän sitä mistä ei tiedetä. .....ymmärtäen jonkin olevan aukoton tai yksinkertaisempaa, vaikka ei sitä niin olisikaan."

Hyvin harvoin tieteen popularisoinneissa kerrotaan ettei oikeasti tiedetä varmasti jotain vaan pelkästään spekuloidaan ja arvaillaan.

===>

Lue lisää

Voi olla vaikka millaista rikkautta, kun voi nöyränä tutkiskella ja tuntea asioiden kauneutta, ja joiden takana mitä lie, kuten koko elämän mysteerissä.

Mutta jos ihmisille annetaan tarpeettomasti sellaista neutraaliin totuudellisuuteen väärä maailmaankuvaa, kuten kertomatta vahingossakaan mitä ei tiedetä, tai mitä tiede ei kiistä erikseen voivan olla olemassa, kun ei keinoja siihen, jne., niin se voi pahimmillaan masentaa jotain ihmistä, luoda kyynisyyttä, pelkoa, rauhattomuutta, mitä lie. Ja ihmiset ympärillä voivat alkaa näyttämään ”vain” apinoilta, kuten samalla kaikki muukin peittyen hengettömään illuusion, jossa kaikki on paljastettu, eikä sisällä mitään merkityksellistä, jne.

Tai tarpeettoman korostunut pelko kaiken päättymisestä, koetun tiedon katoamisesta, läheisten katoamisesta, voi haitata jonkun elämänlaatua ja luoda tarpeetona yleishaikeutta tai muuta.

Eli kyse voi olla yhteiskunnallisesti aika merkittävästäkin aiheesta ja vahinkoakin tuottavasta.


Joku saattaa tarpeisiinsa hakeutua jonkinlaisen uskonnon pariin, vaikka ei sitä välttämättä muuten tekisi ja tarvisi, jos ei luulisi suotta tieteen sanovan tai tietävän jotain mitä se ei oikeasti sano tai tiedä.

Itse haluan olla vain avoimen tieteellisen tutkiskeleva, ihmettelevä ja kiinnostunut, ja miettiä mahdollisuuksia ja todennäköisyyksiä.


Mutta kuten aiemmin sanoin, niin kenties oikeat asiat myös paljon löytää sellaisia hakevien ihmisten luo. Ja joskus syyt miksi joku haluaa tai herkemmin ajattelee jotenkin, voi olla syvemmällä muussakin kuin vain ympäristön tiedotuksessa.
Toki myös kyynistä tms. kierrettä, missä maailma on asenteellisesti ontompi ja kolkompi siksi, kun maailma on näyttäytynyt sellaisena tai pahana.

Ja kun viittasin kuinka kaikki voi alkaa näyttämään ja tuntumaan joltain, niin onkin mielenkiintoista, kuinka yleisestikkin voi olla lukemattomasti erilaisia kokemustodellisuuksia, jotka ainakin kokemuksena on sinällään totta.


En muuten vihjannut aiemmin apinasanalla evoluutioon, vaan muuten fiilispohjaan.
Asiat toimii ja on niin kun on, eikä itsellä tarve kieltää mitään, sitten vaikka nerokasta systeemiä, joka ei itsessään poissulje jotain merkittävää.
Samalla toki voi maalikkonakin vaan älyllisen neutraalisti ajatella, että mukana kenties muitakin säätelytekijöitä kuin tähän asti ajateltu. Tai kaikki ollut vain jo nk. siemenet kylväessä tiedossa, tai ilman, et millään tietosuudella täyttä tietoa. Eli miten ikinä vain.


Muuten, takavuosina YLE esitti rohkean Mielen salattu voima -dokumenttisarjan, joka oli mielenkiintonen poikkeus ehkä provosoivankin uskottavan tieteellisessä tyylissään.


Puhuttuun populariointiin voisi sanoa vielä yhden pointi, yleisellä tiedettä koskevalla tasolla. Vääristynyt kuva tietoon ja sen tasoon, voi pahimmillaan altistaa yksilön jollekkin vahingolliselle, samalla kun tiedon taso ja eettisesti kunnioittava menttaliteetti kaikkeen ei olekkaan niin kuin olettaa. Se asia voi olla jokin uusi keksintö, tai vähättely jonkin vaikuttavuudesta joka onkin totta. Omassa elämässä on tälläisiä tullut käytännössä vastaan.
Ja yleistiedollisestikkin ja ihan oikean median kautta, jatkuvasti paljastuu uutta ja vanhaa tahallista harhaanjohtamista, pimittämistä, tai kuinka aiemmin vahvasti väitetty jotain, joka onkin toisin.
Ja sitten ihmetellään, kun vaan neutraalin järkevästi maailmaa havainnoivat ei luota aina suoraan sokeana kaikkeen, tai kun herkkiä ihmisiä ajautuu erillaisten vaihtoehtojuttujen pariin.

Eli se luottamus, ja vilpitön, avoin ja toisia ihmisiä kunniottava totuuteen pyrkiminen ja tiedottaminen, on tieteenteolle itselleenkin tärkein perusta, ei itseisarvonen kaikkivoipiaan auktoriteetin status.

Tietenkään hyvät tieteentekijät eivät syyllisiä siihen, mitä joku tekee, tai jos jossain systeemissä tai kulttuurissa heikkouksia.

Anonyymi kirjoitti:

"Kun ainetta eli atomeja, molekyylejä ja alkeishiukkaisia tarkastelee niin sieltä ei löydy sellaista kiinteätä ainetta mihin olemme ihmisinä tottuneet arkisella makrotasolla vaan pikemminkin jonkinlaisia aaltomaisia energiakimppuja tyhjässä tilassa."

Erittäin mielenkiintoista.


Ja tuo miten muuten sanoit, oli sellasta jäsentämistä asioiden ytimessä, et piti oikein laittaa ylös.
Se mistä tuossa puhut, on sellaista mitä itse sillon tällöin noteeraa maailmanmenosta.


Moni voi saada siitä jotain antavaa elämään, kun tuntisi aiheesta elävänsä mysteerissä, jossa voi olla vaikka mitä, tuo sit kellekkin mitä mieleen. Antaen aistien ja intuition vapautua ihan vain objektiivisen tieteellisesti sallivaan maailmaan.
Eli ei vain sen kaltainen kokemismaailma, jossa ollaan täälä vaan jonkin laisena päivänselvänä biologisena materiana kunnes kuollaan jne.

Mutta ihmiset on ehkä erilaisia tässä, ja joillakin voi olla tarkoituksenmukaisen turvallinen ja jotain tuova tunne, kun katsoo maailmaa tuossa kappaleen lopussa sanotusti.
Ja ehkä taas ne joilla on päinvastasesti tarve ja halu löytää jotain arvotuksellisempaa todellisuutta jne. ravintoa johonkin kaipaamaan, löytää sellaista helpommin.


Toki on ymmärrettävää, et tieteenteon luonteeseen ei kuulu spekuloinnit mielettömillä kysymyksillä jne., enkä tarkoita sitä.
Tai ymmärrettävää sekin, että moni tieteentekijä halua tieteenteon luonteenvuoksi pysyä tietyssä järkimaailmassa, ja joskus samalla asenteellisenkin yleisluontosesti.


Mutta, kun puhutaan totuudellisesta neutraaliudesta, tieteellä on minusta vähän sellainen ihmisten realistista yleiskuvansaantia koskeva ongelma, että kerrotaan liian vähän sitä mistä ei tiedetä. Ja joskus sekin mistä tiedetään, annetaan retevin sanoin ymmärtäen jonkin olevan aukoton tai yksinkertaisempaa, vaikka ei sitä niin olisikaan.
Ja vaikka itse tieteenpiirissä ymmärrettäisiinkin asioiden luonne, monimutkaisuus, ilmaisutavat, korjaavuus jne.

Yksi esimerkki tähtitieteestä, ja ihmismielelle aika suunnattomasta kysymyksestä. Eli miten mikään on voinut alkaa tyhjästä jos mitään ei ole. Tai vaihtoehtoisesti, miten mikään on voinut olla aina olemassa, ilman että se ei ole syntynyt mistään. Eli niin mieletön kysymys, että sitä ei ymmärrä, ja voi vain pysähtyä ihmettelemään miten olemme täälä ja mitä tämä kaikki oikein on.
Samalla tiede vain kertoo koulukirjoissa miten alkuräjähdys synnytti maailmankaikkeuden. Siinä ei itsessään tietenkään mitään, mutta ihmisille vain herkästi tulee yleisestä tiedotuksen tyylistä kuvaa, et kyllä se kaiken alku tiedetään, se oli se kerrottu alkuräjähdys.

Kun muuan tiedemieheltä kysyttiin YLE:n podcastissa, voiko universumin ulkopuolella ylipäätään olla jotain, niin vastaus oli: kysymys ei ole tieteelle mieluinen, koska ei ole mitään millä sellaista voisi havaita.


Kun kaveri meni lääketieteelliseen, sanoi yllättyneen miten vähän tiedetään, ja miten moni perustuu osittaiselle havaintotiedolle, jossa havaintojen ja teorioiden välissä voi olla enemmän kysymyksiä ja oletusta kuin täyttä tietoa.
Tieteentekijät rehellisesti sanookin esim. että tietoisuus on mysteeri.
Mutta koska tietynlainen kuva kaikkivoipiaasta tiedosta ja turvallinen maailmankuva värittää usein yleistä tuntumaa reaalimaailmasta, saatetaan kysymys ajatella joskus niin, että tiedetäänhän se, välittäjäaineet tuottaa mielialoja jne. sähköä liikkuu.
Sillä vain ei vielä ole tekemistä sen kokijan kanssa, vaikka jokin välittäjäaine tuottaa mielihyvää tms., tai esim. jos dementia haittaa käyttöliittymän omaisen järjestelmän toimintaa. Eli tarvitaan vielä se kokija sille mitä tunnetta tai muuta aivoissa sit syntykään elämän asioista. Syntyy se kokija ja kokemisentunne sit miten tahansa.


On muuten mielenkiintoista kuinka tiede puhuu pimeästä aineesta: sitä on enemmän kuin näkyvää, se menee meidän lävitse koko ajan, mutta ei yhtään tiedetä mitä se on ja miten sitä voi havaita.
Jos joillakin on ajatusta jonkinlaisesta tunnetun materian kanssa keskustelevasta tietoisuudesta tai mistä lie, niin varmaan erinnäkösiin ilmiöihin uskovat voi tälläisestä tiedosta nk. mennä torille, et jotain aihioita löytyy vaikka mihin jo nykyisestä tieteestä.
Jos leikitellen se kehollisessa käyttöliittymässä oleva tietoisuus on vaikka jonkinlaista näkyvänaineen kanssa toimivaa nk. pimeää ainetta.


Mentiin ehkä ohi aikamatkailusta tai sitä tietoisuuttakin sivuten, mutta liittyen tosiaan myös siihen, et jos ei oikeen tiedetä perusmysteerejä, niin turha hakea kaikkeen loogisia selityksiä, jotka perustuisi tietoon mitä ei ole. Olisi sit minkäänlainen menneisyyteen matkaaminen tai näkeminen mahdollista tai ei, meiltä tai miltään, tai muuten leikitellen jonkin tiedon tallentuminen johonkin tietoisuuteen.


Niin tai tavallaanhan ihan tiedetysti aikojen taakse jotain näkee, kun tarpeeksi kaukaa avaruudesta jonnekkin katsoo. Sitä valovuosietäisyyttä vain on turha muuttaa, jos haluaa nähdä siihen samaan aikaan.


-aloittaja

Lue lisää

HAVUKAAHON AJATUKSIA!

KUOLEMA ZELENSKYILLE

Anonyymi kirjoitti:

KUOLEMA ZELENSKYILLE

Kannatetaan myös

Laitoin aloituksen kokemattomanakin tänne siksi, kun tarkotus oli vain mielijohteesta tietää mitä kova tiede antaa mahdollisuuksia aikamatkailuun, kun kerta kovantieteen edustajat saattaa sellasella teorisoida, vaikka olisi vain viihdemielessä. Eli en hakenut mielikuvituksellista pohdintaa ja arvailua, vaan sen kovantieteen jotain aihioita tai luomia malleja, jotka sallii sen piirissä teorisoinnin leikilläkään. Tarkotus siis ei ollut laittaa johonkin väärään, vielä kun aiheiden rönsyillen muuhunkin kuin tähtitieteeseen.

Fysiikan kaavat ovat enimmäkseen symmetrisiä ajan suhteen lukuunottamatta termodynamiikkaa joka käsittelee koostuneita aineellisia rakenteita, jotka hajoavat ajan kuluessa.

Todellisuudessa on syklisyyttä eli samanlaiset tai samantapaiset tapahtumat toistuvat joko samanlaisina tai vähäisin muunnoksin tietyin väliajoin ( aineen värähtelutaajuudet ja erilaiset aaltomaiset syklit kuten vuorokauden ja vuodenaikojen vaihtelut yms.) eli aika ei tarkkaan ottaen etene lineaarisesti ainakaan jatkuvasti koska muuten ei voisi olla esim. minkäänlaisia kelloja joilla aikaa yritetään mitata.

Todellisuus hahmotetaan erilaisina entiteetteinä joilla on aina paikallinen ulottuvuus ja ajallinen kesto ja jotka ovat kompleksisia emergenttejä kokonaisuuksia joilla on selkeä identiteetti (esim. taivaankappaleet, luonnonmuodostelmat,eliöt, ihmisten valmistamat kokonaisuudet eli esineet, laiteet ja infrastruktuuri.)

Kaikkiin näihin vaikuttaa entropia eli termodynamiikan 2. pääsääntö jonka mukaan energeettisesti suljetussa systeemissä kaikki rakenteet vähitellen hajoavat ilman jonkinlaista vapaan energian inputtia (eliöillä ravinto).

Periaatteessa siis samanlaiset tai riittävän samankaltaisia rakenteita ja olioita voi syntyä uudestaan jos olosuhteet ovat riittävän samanlaisia eli aika voi olla ajassa olevien entiteettien kannalta kehämäistä tai syklisen spiraalimaisia.

Aikamatkustuksen paradoksit ovat periaatteessa hyvin samankaltaisia kuin ns. kontrolloidun kaukonäkemisen kautta koetut ilmiöt eli tietoisuuden tai oikeammin intentioon liittyvän kokemuksellisuuden voi lähes mielivaltaisesti siirtää mihin tahansa aikaan ja paikkaan suhteessa menneisyyteen ja tulevaisuuteen ja olla siellä sekä silminnäkijänä että joissain voimakkaimmissa tapauksessa myös vuorovaikuttaa sen ajan entiteettien kanssa tietoisuuden tasolla.

Tähän ei löydy ns. "luonnollista" selitystä muuten kuin olettamalla esim. jonkinlainen akashic tietokanta joka on samalla täydein todellinen virtuaalitodellisuus tai jonkinlainen simulaatio.

https://en.wikipedia.org/wiki/Akashic_records

Tuon vuorovaikutteisen tietokannan voi hahmottaa jonkinlaisen aika-avaruuden mentaalitason aineen rakenteeksi joka toimii ikäänkuin muottina karkeamman ja jähmeämmän aineen rakenteille ja josta fysikaaliset tapahtumat vähitellen kehkeytyvät aistien ja mittauslaitteiden tasolle joka mahdollistaa myös jossain määrin tulevaisuuden ennustamisen koska tuolla mentaalisella eetteritasolla kaikki menneet ja tulevat tapahtumat ovat jo olemassa mahdollisuuksina suhteessa kiinteän aineellisen tason aktualisoitumiseen.

Koska tuolla mentaalitasolla periaatteessa kaikki kuviteltavissa oleva on jo olemassa mahdollisuuksina niin sen ainoa "luonnonlaki" on looginen ristiriidattomuus suhteessa samassa kokonaisuudessa resonoiviin värähtelytaajuuksiiin ja vain konstruktiiviset värähtelyjen interferenssit voivat toimia fysikaalisen todellisuuteen muotteina.

...

Näin melko villisti spekuloiden voi pelkän työhypoteesin tasolla olettaa aikamatkustamisen olevan mahdollista vaikka siihen ei kenenkään ole pakko tietenkään uskoa. :D

Aikamatkustaja (tai kaukonäkijä) voi tunnistaa aikaisemman itsensä mutta ei ehkä ilman vuorovaikuttamista toisinpäin jos tämä todellisuus on joko jollain tavalla virtuaalinen tai simulaation kaltainen. (vrt. esim. elokuva Päivä murmelina jossa koettiin samoja tapajtimia aina uudelleen (dejavu) samalla oppien kehittyen paremmaksi).

Muisti mahdollistaa ajan ja identiteetin kokemisen.

B

Anon.
"Joku menee nykyhetkestä 30 vuotta taaksepäin ja tapaa 30 vuotta nuoremman itsensä. Hänen pitäisi siis nykyisin muistaa tavanneensa itsensä 30 vuotta sitten."

Kyllä, se on hänelle aikamatkan myötä tapahtunut ja oletamme että muisti
toimi edelleen. Hän on voinut ottaa kuvan tapahtuneesta ja se olisi todiste.

"Toisaalta: 30 vuotta sitten olisi tapahtunut se, että henkilö olisi tavannut tulevaisuudesta tulevan 30 vuotta vanhemman itsensä."

Kyllä, hän ei välttämättä tunnista vanhempaa itseään. Aikaisemmin
ajateltiin, että tapahtuisi jotakin eri aikakaudelta tulleiden tavatessa toisensa.
Mutta elokuvassa "Looper" tälläinen kohtaus tapahtuu.

"Jos matkustaa niin kauas menneisyyteen ettei vielä ollut olemassa niin kuinka voi olla siellä vaikka ei ole olemassa?"

Miten ei ole olemassa?

Jos rakennat aikakoneen, ja haluat kokeilla sitä, huomaat ettet nuorru
menneisyyteen matkatessasi, vaan pikemmin olet aivan tavallisesti ja
jos matka menneisyyteen kestää yhden tunnin, vanhenet yhden tunnin.

Jos aikakone nuortuisi matkalla menneisyyteen, matka loppuisi ensi
sekuntien aikana, sillä eihän se koskaan ole ollut sekuntiakaan
menneisyydessä.
Joten tervemenoa dinosaurusten aikaan.

Tässä on huomattava se, että aikamatkustuskehitelmät on amerikkalaista
alkuperää. Amerikkalaisilla on oma käsitys tapahtumajatkuvuudesta eli
ajasta, se ei ole välttämättä samanlainen kuin klassisempi suomalainen
versio, me elämme enemmän nyt-hetken ympäristössä.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.
"Joku menee nykyhetkestä 30 vuotta taaksepäin ja tapaa 30 vuotta nuoremman itsensä. Hänen pitäisi siis nykyisin muistaa tavanneensa itsensä 30 vuotta sitten."

Kyllä, se on hänelle aikamatkan myötä tapahtunut ja oletamme että muisti
toimi edelleen. Hän on voinut ottaa kuvan tapahtuneesta ja se olisi todiste.

"Toisaalta: 30 vuotta sitten olisi tapahtunut se, että henkilö olisi tavannut tulevaisuudesta tulevan 30 vuotta vanhemman itsensä."

Kyllä, hän ei välttämättä tunnista vanhempaa itseään. Aikaisemmin
ajateltiin, että tapahtuisi jotakin eri aikakaudelta tulleiden tavatessa toisensa.
Mutta elokuvassa "Looper" tälläinen kohtaus tapahtuu.

"Jos matkustaa niin kauas menneisyyteen ettei vielä ollut olemassa niin kuinka voi olla siellä vaikka ei ole olemassa?"

Miten ei ole olemassa?

Jos rakennat aikakoneen, ja haluat kokeilla sitä, huomaat ettet nuorru
menneisyyteen matkatessasi, vaan pikemmin olet aivan tavallisesti ja
jos matka menneisyyteen kestää yhden tunnin, vanhenet yhden tunnin.

Jos aikakone nuortuisi matkalla menneisyyteen, matka loppuisi ensi
sekuntien aikana, sillä eihän se koskaan ole ollut sekuntiakaan
menneisyydessä.
Joten tervemenoa dinosaurusten aikaan.

Tässä on huomattava se, että aikamatkustuskehitelmät on amerikkalaista
alkuperää. Amerikkalaisilla on oma käsitys tapahtumajatkuvuudesta eli
ajasta, se ei ole välttämättä samanlainen kuin klassisempi suomalainen
versio, me elämme enemmän nyt-hetken ympäristössä.

R.

Lue lisää

Anteeksi puutun teidän keskusteluun:

"Toisaalta: 30 vuotta sitten olisi tapahtunut se, että henkilö olisi tavannut tulevaisuudesta tulevan 30 vuotta vanhemman itsensä."

Kyllä, hän ei välttämättä tunnista vanhempaa itseään."

Mitä jos käyttäytyy erilailla menneisyydessä kuin muistaa vanhemman itsensä käyttäytyneen?

Anonyymi kirjoitti:

Anon.
"Joku menee nykyhetkestä 30 vuotta taaksepäin ja tapaa 30 vuotta nuoremman itsensä. Hänen pitäisi siis nykyisin muistaa tavanneensa itsensä 30 vuotta sitten."

Kyllä, se on hänelle aikamatkan myötä tapahtunut ja oletamme että muisti
toimi edelleen. Hän on voinut ottaa kuvan tapahtuneesta ja se olisi todiste.

"Toisaalta: 30 vuotta sitten olisi tapahtunut se, että henkilö olisi tavannut tulevaisuudesta tulevan 30 vuotta vanhemman itsensä."

Kyllä, hän ei välttämättä tunnista vanhempaa itseään. Aikaisemmin
ajateltiin, että tapahtuisi jotakin eri aikakaudelta tulleiden tavatessa toisensa.
Mutta elokuvassa "Looper" tälläinen kohtaus tapahtuu.

"Jos matkustaa niin kauas menneisyyteen ettei vielä ollut olemassa niin kuinka voi olla siellä vaikka ei ole olemassa?"

Miten ei ole olemassa?

Jos rakennat aikakoneen, ja haluat kokeilla sitä, huomaat ettet nuorru
menneisyyteen matkatessasi, vaan pikemmin olet aivan tavallisesti ja
jos matka menneisyyteen kestää yhden tunnin, vanhenet yhden tunnin.

Jos aikakone nuortuisi matkalla menneisyyteen, matka loppuisi ensi
sekuntien aikana, sillä eihän se koskaan ole ollut sekuntiakaan
menneisyydessä.
Joten tervemenoa dinosaurusten aikaan.

Tässä on huomattava se, että aikamatkustuskehitelmät on amerikkalaista
alkuperää. Amerikkalaisilla on oma käsitys tapahtumajatkuvuudesta eli
ajasta, se ei ole välttämättä samanlainen kuin klassisempi suomalainen
versio, me elämme enemmän nyt-hetken ympäristössä.

R.

Lue lisää

Jos matkustan nykyhetkestä vuoteen 1750 niin kuinka voiun nolla siellä vaikka minua ei ollut vyonna 1750. Atomit joista nyt koostun olivat ihan hajallaan jossain.

Entäpä jos käy näin. Istuin v. 2022 eräänä ilktana nojatuolissa lukien kirjaa, Vuonna 2023 päätän aikamatkustaa tuohon hetkeen. Lopputulos: istun nojatuolissa lukien kirjaa tietämättä aikamatkailusta mitään!

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksi puutun teidän keskusteluun:

"Toisaalta: 30 vuotta sitten olisi tapahtunut se, että henkilö olisi tavannut tulevaisuudesta tulevan 30 vuotta vanhemman itsensä."

Kyllä, hän ei välttämättä tunnista vanhempaa itseään."

Mitä jos käyttäytyy erilailla menneisyydessä kuin muistaa vanhemman itsensä käyttäytyneen?

Lue lisää

Minäkin kommentoin: aikamtkustaja ei voi tavata itseään. Se on mahdotonta. Yrittää voi, mutta energian lait tulevat vastustamaan sitä voimakkaasti.

Anonyymi kirjoitti:

Jos matkustan nykyhetkestä vuoteen 1750 niin kuinka voiun nolla siellä vaikka minua ei ollut vyonna 1750. Atomit joista nyt koostun olivat ihan hajallaan jossain.

Entäpä jos käy näin. Istuin v. 2022 eräänä ilktana nojatuolissa lukien kirjaa, Vuonna 2023 päätän aikamatkustaa tuohon hetkeen. Lopputulos: istun nojatuolissa lukien kirjaa tietämättä aikamatkailusta mitään!

Lue lisää

Anon.
"Jos matkustan nykyhetkestä vuoteen 1750..."

Tuohon on vastattu jo 2023-12-28 19:23:14 viestissä.

"Entäpä jos käy näin. Istuin v. 2022...."
Saavut aikakoneellasi tuohon hetkeen ja näet istuvasi tuolissa, tuoli
ei ole tyhjä, etkä voi istuuntua siihen.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Minäkin kommentoin: aikamtkustaja ei voi tavata itseään. Se on mahdotonta. Yrittää voi, mutta energian lait tulevat vastustamaan sitä voimakkaasti.

Anon.
"Minäkin kommentoin: aikamtkustaja ei voi tavata itseään..."

Noin aikaisemmin ajateltiin. Aivan kuin tapahtumajatkumossa(ajassa)
olisi jonkinlainen tunnistin, joka tunnistaa aikamatkailun tai väärässä
ajassa olevat asiat. Elokuvat "Paluu tulevaisuuteen"

Tästä näytetään luovutun mm. elokuva "Looper"

Täsmällisesti ottaen aikamatkustaja ei tapaa itseään aikamatkalla.
Nuorempi minä ja vanhempi minä ovat riittävästi eri asioita, heillä on
eri historia, joka selittää miksi he voivat tavata ilman tuhoutumista.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.
"Minäkin kommentoin: aikamtkustaja ei voi tavata itseään..."

Noin aikaisemmin ajateltiin. Aivan kuin tapahtumajatkumossa(ajassa)
olisi jonkinlainen tunnistin, joka tunnistaa aikamatkailun tai väärässä
ajassa olevat asiat. Elokuvat "Paluu tulevaisuuteen"

Tästä näytetään luovutun mm. elokuva "Looper"

Täsmällisesti ottaen aikamatkustaja ei tapaa itseään aikamatkalla.
Nuorempi minä ja vanhempi minä ovat riittävästi eri asioita, heillä on
eri historia, joka selittää miksi he voivat tavata ilman tuhoutumista.

R.

Lue lisää

En ole ajatellut näin aikaisemmin. Koska sinulla ei ole aikakonetta, et voi myöskään kiistää tätä. :D

Aikamatkustaja ei voi ylipäätään tehdä mitään, mikä muuttaisi "tulevaisuutta". Tämä on itsestään selvää.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.
"Jos matkustan nykyhetkestä vuoteen 1750..."

Tuohon on vastattu jo 2023-12-28 19:23:14 viestissä.

"Entäpä jos käy näin. Istuin v. 2022...."
Saavut aikakoneellasi tuohon hetkeen ja näet istuvasi tuolissa, tuoli
ei ole tyhjä, etkä voi istuuntua siihen.

R.

Lue lisää

Tarkoitin, ettei tapahdu mitään minun tulemistani tulevaisuudesta. Koska istuin v. 2022 lukemassa kirjaa, istun taas eikä mitään erikoista tapahdu.

ihmisruumis koostuu molekyyleistä. Vaikka ne vaihtuvat niin eivät kai kaikki vaihdu joka sekunti. Jos siis menen läheiseen menneisyyteen ja todellakin tulen sinne, on siellä kaksi minua joissa on samoja molekyylejä! Kuinka sama molekyyli voi olla kahdessa eri paikassa samaan aikaan?

V. 2030 päätän käydä tapaamassa itseäni vuonna 2010 ja menen siis sinne vuoteen 2010., V. 2020 muistan, että tapasin itseni v. 2010. Minun aivoissani on siitä muistijälki. Mutta v. 2030 päätänkin, etten menekään tapaamaan itseäni. KJuinka minulla voi edelleen olla muisto tuosta tapaamisesta, jota ei tapahdukaan? Vai onko maailma niin deterministinen että minun non pakko v. 2030 lähteä tuolle matkalle vuoteen 2010?

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitin, ettei tapahdu mitään minun tulemistani tulevaisuudesta. Koska istuin v. 2022 lukemassa kirjaa, istun taas eikä mitään erikoista tapahdu.

ihmisruumis koostuu molekyyleistä. Vaikka ne vaihtuvat niin eivät kai kaikki vaihdu joka sekunti. Jos siis menen läheiseen menneisyyteen ja todellakin tulen sinne, on siellä kaksi minua joissa on samoja molekyylejä! Kuinka sama molekyyli voi olla kahdessa eri paikassa samaan aikaan?

V. 2030 päätän käydä tapaamassa itseäni vuonna 2010 ja menen siis sinne vuoteen 2010., V. 2020 muistan, että tapasin itseni v. 2010. Minun aivoissani on siitä muistijälki. Mutta v. 2030 päätänkin, etten menekään tapaamaan itseäni. KJuinka minulla voi edelleen olla muisto tuosta tapaamisesta, jota ei tapahdukaan? Vai onko maailma niin deterministinen että minun non pakko v. 2030 lähteä tuolle matkalle vuoteen 2010?

Lue lisää

"ihmisruumis koostuu molekyyleistä. Vaikka ne vaihtuvat niin eivät kai kaikki vaihdu joka sekunti. Jos siis menen läheiseen menneisyyteen ja todellakin tulen sinne, on siellä kaksi minua joissa on samoja molekyylejä! Kuinka sama molekyyli voi olla kahdessa eri paikassa samaan aikaan?"

Molekyyleillä. atomeilla ja alkeishukkasilla ei ole mitään identiteettiä jolla ne voisi erotella toisistaan. Ihmiselämän aikana kaikki kehon atomit ja molekyylit vaihtuvat lukuisia kertoja.

Jos keksittäisiin sellainen aikakone joka kykenee siirtämään tietoisuuden (joka ei ole sama asia kuin aivot koska aivojen ja neuronien suhteen kyse on neurokorrelaateista eikä välttämättä lainkaan kausaliteetista) niin miksi ei voisi vaihtaa kerralla kaikkia kehon atomeja ja molekyylejä jos se kehon rakennedata voidaan esi m. rakentaa nopeasti uudelleen kohteessa joka voi olla eri paikassa tai myös eri ajassa.

Massa lähestyttäessä valonnnopeutta kasvaa ja lähestyy ääretöntä mutta se koskee vain massallisia kappaleita eikä massattomia hiukkaisa joiden avulla voidaan siirtää informaatiota.



Hae youtubesta hakusanoilla "David Lewis Anderson time travel" haastatteluvideoita aikamatkustustekniikasta. Kaveria haastateltiin aikoinaan n. 10 v sitten useita kertoja mm. Coast to Coast radioshowssa ja sitten hän katosi julkisuudesta. Sekä ytube että google piilottavat ko. henkilön hakuja kuten myös paljon muutakin vähän fringempää aineistoa .

Esim. sivustolla https://www.andersoninstitute.com/ on paljon aikaan liittyvää pohdintaa ja aineistoa.



En pidä mitenkään täysin mahdottomana että joissain suurvaltojen projekteissa olisi saatu aikaan toimiva aikakone esim. ns. phase conjugate tekniikkaa hyödyntäen.

...

Koska tämä ketju on muutenkin jo aika vahvasti spekulatiivinen niin spekuloidaan sitten kunnolla... :D

Sci-fi fiktioon ainakin löytyy aika hyvää aineistoa kun ei suhtaudu liian pedanttisesti ja skeptisesti. Uskominen sinänsä taas on muutenkin aika turhaa touhua koska se helposti sensuroi rampauttaa kaikki uudet ideat ja innovaatiot jotka eivät mahdu siihen kunkin omaan uskomusjärjestelmään jonka on usein omaksunut sellaisenaan muiden mukana.

B

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitin, ettei tapahdu mitään minun tulemistani tulevaisuudesta. Koska istuin v. 2022 lukemassa kirjaa, istun taas eikä mitään erikoista tapahdu.

ihmisruumis koostuu molekyyleistä. Vaikka ne vaihtuvat niin eivät kai kaikki vaihdu joka sekunti. Jos siis menen läheiseen menneisyyteen ja todellakin tulen sinne, on siellä kaksi minua joissa on samoja molekyylejä! Kuinka sama molekyyli voi olla kahdessa eri paikassa samaan aikaan?

V. 2030 päätän käydä tapaamassa itseäni vuonna 2010 ja menen siis sinne vuoteen 2010., V. 2020 muistan, että tapasin itseni v. 2010. Minun aivoissani on siitä muistijälki. Mutta v. 2030 päätänkin, etten menekään tapaamaan itseäni. KJuinka minulla voi edelleen olla muisto tuosta tapaamisesta, jota ei tapahdukaan? Vai onko maailma niin deterministinen että minun non pakko v. 2030 lähteä tuolle matkalle vuoteen 2010?

Lue lisää

Anon.
"V. 2030 päätän käydä tapaamassa itseäni vuonna 2010.."

Tässä rakentelet kevyttä paradoksia. Paradokseissa aikakäsitteiden
logiikka menee sekaisin tai paremmin sanottuna teet loogisen virheen
aikamatkustustarinassa. Sen takia tuntuu, että ajassa tapahtuisi jotain
outoa, kuten ihmettelet syystä.

-Oletetaan että rakensit aikakoneen v.2030 ja kokeilet sitä nuoremman
minän tapaamisessa v.2010.
-Tapasit hänet v.2010 ja muistat sen siitä eteenpäin.
-Sitten 2030 päätät ettet menekään tapaamaan nuorempaa minääsi.
-Mitä pitäisi muistaa, aikaisempi tapaaminen vai häviääkö asiat muistista.

Aikamatkustajana muistat mitä on matkojen aikana tapahtunut, voit vaikka
dokumentoida vartalokameralla matkasi.
Kun matkustat ensimmäisen kerran vuoteen 2010, se on sinulle tapahtunut
asia ja kamera on tallentanut sen.

Kun perut matkan 2030, se ei sellaisenaan ole aikamatka, kamerasi mielestä
olet kotona koko ajan. Ensimmäinen matka on edelleen tapahtunut asia.
Sinun täytyisi matkustaa uudelleen vuoteen 2010 ja yrittää estää tai
ylipyyhkiä tapahtuma vuodesta 2010 pois.

Jos sen pystyt tekemään, niin muistat ensimmäisen tapaamisen ja perumisen
ja matkan korjaamaan tapahtunutta. Muistat siis kaksi matkaa vuoteen 2010
ja tietenkin sen mitä teit aikakoneella vuonna 2030.

Muistat siis kaiken aikamatkailussa tapahtuneen ja päätöksesi.
Osa niistä on tapahtunut peruselämän lineaarisessa ajassa, osa aikakoneen
lineaarisessa ajan toiminnassa. Muistat kaikki lineaariset tapahtumat.

Mutta aikamatkustuskehitelmäsi on kuvattu sekaisin elämän ja matkojen
aikalineaarisena tapahtumana.

Tästä saadaan aikamatkailun ensimmäinen pääsääntö:
-Jos aikamatka kuvataan yhtenä aikalineaarisena tapahtumana, päädytään
loogiseen paradoksiin.

R.

Anonyymi kirjoitti:

En ole ajatellut näin aikaisemmin. Koska sinulla ei ole aikakonetta, et voi myöskään kiistää tätä. :D

Aikamatkustaja ei voi ylipäätään tehdä mitään, mikä muuttaisi "tulevaisuutta". Tämä on itsestään selvää.

Lue lisää

Anon.
"Aikamatkustaja ei voi ylipäätään tehdä mitään, mikä muuttaisi "tulevaisuutta". Tämä on itsestään selvää."

No, mehän jo muutamme tulevaisuutta.

Miten se on itsestäänselvää, nehän ovat vain paradoksin välttämistä,
osa taktiikkaa jolla vältetään tai kierretään paradoksit.

Menneisyyden muuttaminen on "kiellettyä" kausaalisuuden rikkoutumisen
takia, kuitenkin käytetään muita kovia menetelmiä, toiseen universumiin
siirtymistä, toisen aikalinjan syntymistä yms.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.
"Aikamatkustaja ei voi ylipäätään tehdä mitään, mikä muuttaisi "tulevaisuutta". Tämä on itsestään selvää."

No, mehän jo muutamme tulevaisuutta.

Miten se on itsestäänselvää, nehän ovat vain paradoksin välttämistä,
osa taktiikkaa jolla vältetään tai kierretään paradoksit.

Menneisyyden muuttaminen on "kiellettyä" kausaalisuuden rikkoutumisen
takia, kuitenkin käytetään muita kovia menetelmiä, toiseen universumiin
siirtymistä, toisen aikalinjan syntymistä yms.

R.

Lue lisää

Me emme muuta "tulevaisuutta". Tässä lainausmerkit ovat olennainen osa sisältöä. Sillä joka hetki muutamme omaa tulevaisuuttamme elämällä elämää nykyhetkessä.

Mutta menneisyyteen matkaamalla emme voi muuttaa mitään "tulevaisuudessa", mikä on se ajanjakso menneen hetken [minne matkattiin aikakoneella] ja nykyajassa tapahtuneen "lähtöhetken" välissä.

Kausaliteetti ei voi rikkoutua aikamatkustamalla eikä millään muullakaan tavalla (sis. multiversumit ja uudet aikajanat tms.)

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksi puutun teidän keskusteluun:

"Toisaalta: 30 vuotta sitten olisi tapahtunut se, että henkilö olisi tavannut tulevaisuudesta tulevan 30 vuotta vanhemman itsensä."

Kyllä, hän ei välttämättä tunnista vanhempaa itseään."

Mitä jos käyttäytyy erilailla menneisyydessä kuin muistaa vanhemman itsensä käyttäytyneen?

Lue lisää

Tuho Zelenskyin hirmuhallinnolle

Anonyymi kirjoitti:

"ihmisruumis koostuu molekyyleistä. Vaikka ne vaihtuvat niin eivät kai kaikki vaihdu joka sekunti. Jos siis menen läheiseen menneisyyteen ja todellakin tulen sinne, on siellä kaksi minua joissa on samoja molekyylejä! Kuinka sama molekyyli voi olla kahdessa eri paikassa samaan aikaan?"

Molekyyleillä. atomeilla ja alkeishukkasilla ei ole mitään identiteettiä jolla ne voisi erotella toisistaan. Ihmiselämän aikana kaikki kehon atomit ja molekyylit vaihtuvat lukuisia kertoja.

Jos keksittäisiin sellainen aikakone joka kykenee siirtämään tietoisuuden (joka ei ole sama asia kuin aivot koska aivojen ja neuronien suhteen kyse on neurokorrelaateista eikä välttämättä lainkaan kausaliteetista) niin miksi ei voisi vaihtaa kerralla kaikkia kehon atomeja ja molekyylejä jos se kehon rakennedata voidaan esi m. rakentaa nopeasti uudelleen kohteessa joka voi olla eri paikassa tai myös eri ajassa.

Massa lähestyttäessä valonnnopeutta kasvaa ja lähestyy ääretöntä mutta se koskee vain massallisia kappaleita eikä massattomia hiukkaisa joiden avulla voidaan siirtää informaatiota.



Hae youtubesta hakusanoilla "David Lewis Anderson time travel" haastatteluvideoita aikamatkustustekniikasta. Kaveria haastateltiin aikoinaan n. 10 v sitten useita kertoja mm. Coast to Coast radioshowssa ja sitten hän katosi julkisuudesta. Sekä ytube että google piilottavat ko. henkilön hakuja kuten myös paljon muutakin vähän fringempää aineistoa .

Esim. sivustolla https://www.andersoninstitute.com/ on paljon aikaan liittyvää pohdintaa ja aineistoa.



En pidä mitenkään täysin mahdottomana että joissain suurvaltojen projekteissa olisi saatu aikaan toimiva aikakone esim. ns. phase conjugate tekniikkaa hyödyntäen.

...

Koska tämä ketju on muutenkin jo aika vahvasti spekulatiivinen niin spekuloidaan sitten kunnolla... :D

Sci-fi fiktioon ainakin löytyy aika hyvää aineistoa kun ei suhtaudu liian pedanttisesti ja skeptisesti. Uskominen sinänsä taas on muutenkin aika turhaa touhua koska se helposti sensuroi rampauttaa kaikki uudet ideat ja innovaatiot jotka eivät mahdu siihen kunkin omaan uskomusjärjestelmään jonka on usein omaksunut sellaisenaan muiden mukana.

B

Lue lisää

Massa ei kasva EST:ssa nopeuden lisääntyessä. Koska teet noin alkeellisen virheen ei muukaan tekstisi oikein
vakuuta.

Muuten, massoista kun mainittiin: jos aikamatkaaja tosiaan voisi tavata oman itsensä niin mistä tulee se hänen massansa joka on ilmestynyt nuoremman versionsa olohuoneeseen?
Ja mieti nyt vähän ennenkuin kiiruhdat vastaamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Massa ei kasva EST:ssa nopeuden lisääntyessä. Koska teet noin alkeellisen virheen ei muukaan tekstisi oikein
vakuuta.

Muuten, massoista kun mainittiin: jos aikamatkaaja tosiaan voisi tavata oman itsensä niin mistä tulee se hänen massansa joka on ilmestynyt nuoremman versionsa olohuoneeseen?
Ja mieti nyt vähän ennenkuin kiiruhdat vastaamaan.

Lue lisää

"Massa ei kasva EST:ssa nopeuden lisääntyessä. Koska teet noin alkeellisen virheen ei muukaan tekstisi oikein vakuuta."

Tuo on tämän keskustelun kannalta melko epäolennaista ja siitä on ollut erilaisia käsityksiä.

ks.

https://bigthink.com/starts-with-a-bang/mass-increase-speed-of-light/

Sekä kvanttifysiikan standardimalli että molemmat suhteellisuusteoriat ovat suurelta osin virheellisiä ja myös osittain tahallista harhautusta koska tieteen metodia rajoittaa aina se kuinka laajasti kyetään empiirisesti mittaamaan ja havaitsemaan jolloin todellisuuden hahmotus on aina puutteellista ja siinä mielessä väärää että sen pätevyysalue on hyvin suppea suhteessa koko todellisuuteen.

Kaikki mitä opetetaan ns. valtavirtatieteessä ja virallisissa koulutusinstituutioissa on käytännössä joko rampautettua tietoa tai disinformaatiota koska salailuintressit varsinkin suhteessa teknisesti sovellettavissa olevaan tietoon ovat aina suuret ja suurvaltojen intressit salata asioita ovat suuret varsinkin fysiikkatieteen suhteen jolla on usein myös sotilaallista merkitystä.

Lähimpänä oikeaa todellisuuden hahmotusta lienee tämä vaikka se voikin tuntua liian rajulta ja hullulta väitteeltä:

Remote Viewing and Quantum Science

https://www.youtube.com/watch?v=hm5L8z34sNg

johon liittyy eilinen aloitukseni joka todennäköisesti meni yli hilseen useimmilta:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18189818/tieteen-filosofiaa-todellisuus-on-aina-havaitsijakeskeista

Käytännössä kaikki nykyinen tiede on vain käyttökelpoista fiktiota jossa ainoa olennainen osuus on olemassaolevien luonnon säännönmukaisuuksien hyödyntämismahdollisuus esim. tekniikan kehittämisessä. Kaikki muu on pelkkää tarinointia johon usein liittyy filosofis-metafyysisiä oletuksia ja myös ideologis-poliittisia intressejä manipuloida ihmisjoukkoja tukemaan valtaapitävien agendaa.




"Muuten, massoista kun mainittiin: jos aikamatkaaja tosiaan voisi tavata oman itsensä niin mistä tulee se hänen massansa joka on ilmestynyt nuoremman versionsa olohuoneeseen?"

Yrität nyt hakea epätoivoisesti paradoksia aikamatkustamisesta.

Aika ja paikkamatkustaminen rajoituksetta onnistuu koska kaikki mahdollinen on koko ajan läsnä eli ajalliset ja paikalliset etäisyydet ovat pelkkää illuusiota jos kokonaisuuden hahmottaa nimenomaan erilaisten aaltomuotojen konstruktiivisina tai destruktiivisina interferenssimuotteina jolloin myös kaikki fysikaaliseksi hahmotettu myös pohjimmiltaan illuusiota ja näennäistä koska se syntyy kokemisen ja vuorovaikutuksen rajoituksista eli vain se voi tuntua todelliselta mihin tarkkaavaisuus tai intentio kulloinkin keskittyy aistien ja mittausvälineiden rajoitusten puitteissa koska kaikki mahdollinen on aina läsnä koko ajan ja se fysikaaliseksi koettu on aina heijastusta syvemmän todellisuuden tason vaikutuksista jotka pohjimmiltaan liittyvät tietoisuuteen laajassa mielessä koska todellisuus kehkeytyy viivellä ajatusmuotojen jähmettyessä aineen tasolle.

Kun ihminen keskittyy kehittämään ensisijassa itseään eikä ns. ulkoista todellisuutta niin kokemisen rajoitukset vähitellen poistuvat ja kykenee pikku hiljaa näkemään koko todellisuutta jolloin kaikki nykyisen tieteen dogmit ovat vain jonkinlaista fiktiota jota tosin voi yrittää soveltaa sen vallitsevan kulttuurin tason fiktion tai joukkopsykoosin kuplassa mutta ei sen ulkopuolella.

"Ja mieti nyt vähän ennenkuin kiiruhdat vastaamaan."

Olen miettinyt jo vuosikymmeniä ja oma mietintäni alkaa vähitellen lähestyä valmista. :D

...

Hyvää uutta vuotta!

B

Anonyymi kirjoitti:

"Massa ei kasva EST:ssa nopeuden lisääntyessä. Koska teet noin alkeellisen virheen ei muukaan tekstisi oikein vakuuta."

Tuo on tämän keskustelun kannalta melko epäolennaista ja siitä on ollut erilaisia käsityksiä.

ks.

https://bigthink.com/starts-with-a-bang/mass-increase-speed-of-light/

Sekä kvanttifysiikan standardimalli että molemmat suhteellisuusteoriat ovat suurelta osin virheellisiä ja myös osittain tahallista harhautusta koska tieteen metodia rajoittaa aina se kuinka laajasti kyetään empiirisesti mittaamaan ja havaitsemaan jolloin todellisuuden hahmotus on aina puutteellista ja siinä mielessä väärää että sen pätevyysalue on hyvin suppea suhteessa koko todellisuuteen.

Kaikki mitä opetetaan ns. valtavirtatieteessä ja virallisissa koulutusinstituutioissa on käytännössä joko rampautettua tietoa tai disinformaatiota koska salailuintressit varsinkin suhteessa teknisesti sovellettavissa olevaan tietoon ovat aina suuret ja suurvaltojen intressit salata asioita ovat suuret varsinkin fysiikkatieteen suhteen jolla on usein myös sotilaallista merkitystä.

Lähimpänä oikeaa todellisuuden hahmotusta lienee tämä vaikka se voikin tuntua liian rajulta ja hullulta väitteeltä:

Remote Viewing and Quantum Science

https://www.youtube.com/watch?v=hm5L8z34sNg

johon liittyy eilinen aloitukseni joka todennäköisesti meni yli hilseen useimmilta:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18189818/tieteen-filosofiaa-todellisuus-on-aina-havaitsijakeskeista

Käytännössä kaikki nykyinen tiede on vain käyttökelpoista fiktiota jossa ainoa olennainen osuus on olemassaolevien luonnon säännönmukaisuuksien hyödyntämismahdollisuus esim. tekniikan kehittämisessä. Kaikki muu on pelkkää tarinointia johon usein liittyy filosofis-metafyysisiä oletuksia ja myös ideologis-poliittisia intressejä manipuloida ihmisjoukkoja tukemaan valtaapitävien agendaa.




"Muuten, massoista kun mainittiin: jos aikamatkaaja tosiaan voisi tavata oman itsensä niin mistä tulee se hänen massansa joka on ilmestynyt nuoremman versionsa olohuoneeseen?"

Yrität nyt hakea epätoivoisesti paradoksia aikamatkustamisesta.

Aika ja paikkamatkustaminen rajoituksetta onnistuu koska kaikki mahdollinen on koko ajan läsnä eli ajalliset ja paikalliset etäisyydet ovat pelkkää illuusiota jos kokonaisuuden hahmottaa nimenomaan erilaisten aaltomuotojen konstruktiivisina tai destruktiivisina interferenssimuotteina jolloin myös kaikki fysikaaliseksi hahmotettu myös pohjimmiltaan illuusiota ja näennäistä koska se syntyy kokemisen ja vuorovaikutuksen rajoituksista eli vain se voi tuntua todelliselta mihin tarkkaavaisuus tai intentio kulloinkin keskittyy aistien ja mittausvälineiden rajoitusten puitteissa koska kaikki mahdollinen on aina läsnä koko ajan ja se fysikaaliseksi koettu on aina heijastusta syvemmän todellisuuden tason vaikutuksista jotka pohjimmiltaan liittyvät tietoisuuteen laajassa mielessä koska todellisuus kehkeytyy viivellä ajatusmuotojen jähmettyessä aineen tasolle.

Kun ihminen keskittyy kehittämään ensisijassa itseään eikä ns. ulkoista todellisuutta niin kokemisen rajoitukset vähitellen poistuvat ja kykenee pikku hiljaa näkemään koko todellisuutta jolloin kaikki nykyisen tieteen dogmit ovat vain jonkinlaista fiktiota jota tosin voi yrittää soveltaa sen vallitsevan kulttuurin tason fiktion tai joukkopsykoosin kuplassa mutta ei sen ulkopuolella.

"Ja mieti nyt vähän ennenkuin kiiruhdat vastaamaan."

Olen miettinyt jo vuosikymmeniä ja oma mietintäni alkaa vähitellen lähestyä valmista. :D

...

Hyvää uutta vuotta!

B

Lue lisää

Kirjoitit pitkän litanian vastaamatta kysymykseeni.

Kun saavun menneisyyteen olohuoneeseeni niin meitä on siellä kaksi ihmistä. Mistä se toinen massa maailmankaikkeuteen ilmestyy? Alunperin noli vain nyksi "minä" ja sen massa. Nyt sitten olisi kaksinkertainen massa.

Jos jotainn pystyt vastaamaan niin yritä nyt ihmeessä tiivistää ja käsitellä nyt vain ntätä massakysymysatä.

Anonyymi kirjoitti:

Fysiikan kaavat ovat enimmäkseen symmetrisiä ajan suhteen lukuunottamatta termodynamiikkaa joka käsittelee koostuneita aineellisia rakenteita, jotka hajoavat ajan kuluessa.

Todellisuudessa on syklisyyttä eli samanlaiset tai samantapaiset tapahtumat toistuvat joko samanlaisina tai vähäisin muunnoksin tietyin väliajoin ( aineen värähtelutaajuudet ja erilaiset aaltomaiset syklit kuten vuorokauden ja vuodenaikojen vaihtelut yms.) eli aika ei tarkkaan ottaen etene lineaarisesti ainakaan jatkuvasti koska muuten ei voisi olla esim. minkäänlaisia kelloja joilla aikaa yritetään mitata.

Todellisuus hahmotetaan erilaisina entiteetteinä joilla on aina paikallinen ulottuvuus ja ajallinen kesto ja jotka ovat kompleksisia emergenttejä kokonaisuuksia joilla on selkeä identiteetti (esim. taivaankappaleet, luonnonmuodostelmat,eliöt, ihmisten valmistamat kokonaisuudet eli esineet, laiteet ja infrastruktuuri.)

Kaikkiin näihin vaikuttaa entropia eli termodynamiikan 2. pääsääntö jonka mukaan energeettisesti suljetussa systeemissä kaikki rakenteet vähitellen hajoavat ilman jonkinlaista vapaan energian inputtia (eliöillä ravinto).

Periaatteessa siis samanlaiset tai riittävän samankaltaisia rakenteita ja olioita voi syntyä uudestaan jos olosuhteet ovat riittävän samanlaisia eli aika voi olla ajassa olevien entiteettien kannalta kehämäistä tai syklisen spiraalimaisia.

Aikamatkustuksen paradoksit ovat periaatteessa hyvin samankaltaisia kuin ns. kontrolloidun kaukonäkemisen kautta koetut ilmiöt eli tietoisuuden tai oikeammin intentioon liittyvän kokemuksellisuuden voi lähes mielivaltaisesti siirtää mihin tahansa aikaan ja paikkaan suhteessa menneisyyteen ja tulevaisuuteen ja olla siellä sekä silminnäkijänä että joissain voimakkaimmissa tapauksessa myös vuorovaikuttaa sen ajan entiteettien kanssa tietoisuuden tasolla.

Tähän ei löydy ns. "luonnollista" selitystä muuten kuin olettamalla esim. jonkinlainen akashic tietokanta joka on samalla täydein todellinen virtuaalitodellisuus tai jonkinlainen simulaatio.

https://en.wikipedia.org/wiki/Akashic_records

Tuon vuorovaikutteisen tietokannan voi hahmottaa jonkinlaisen aika-avaruuden mentaalitason aineen rakenteeksi joka toimii ikäänkuin muottina karkeamman ja jähmeämmän aineen rakenteille ja josta fysikaaliset tapahtumat vähitellen kehkeytyvät aistien ja mittauslaitteiden tasolle joka mahdollistaa myös jossain määrin tulevaisuuden ennustamisen koska tuolla mentaalisella eetteritasolla kaikki menneet ja tulevat tapahtumat ovat jo olemassa mahdollisuuksina suhteessa kiinteän aineellisen tason aktualisoitumiseen.

Koska tuolla mentaalitasolla periaatteessa kaikki kuviteltavissa oleva on jo olemassa mahdollisuuksina niin sen ainoa "luonnonlaki" on looginen ristiriidattomuus suhteessa samassa kokonaisuudessa resonoiviin värähtelytaajuuksiiin ja vain konstruktiiviset värähtelyjen interferenssit voivat toimia fysikaalisen todellisuuteen muotteina.

...

Näin melko villisti spekuloiden voi pelkän työhypoteesin tasolla olettaa aikamatkustamisen olevan mahdollista vaikka siihen ei kenenkään ole pakko tietenkään uskoa. :D

Aikamatkustaja (tai kaukonäkijä) voi tunnistaa aikaisemman itsensä mutta ei ehkä ilman vuorovaikuttamista toisinpäin jos tämä todellisuus on joko jollain tavalla virtuaalinen tai simulaation kaltainen. (vrt. esim. elokuva Päivä murmelina jossa koettiin samoja tapajtimia aina uudelleen (dejavu) samalla oppien kehittyen paremmaksi).

Muisti mahdollistaa ajan ja identiteetin kokemisen.

B

Lue lisää

Koke kuinka kauha uppoaa perseeseesi tuhatta kertaan

Z

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitit pitkän litanian vastaamatta kysymykseeni.

Kun saavun menneisyyteen olohuoneeseeni niin meitä on siellä kaksi ihmistä. Mistä se toinen massa maailmankaikkeuteen ilmestyy? Alunperin noli vain nyksi "minä" ja sen massa. Nyt sitten olisi kaksinkertainen massa.

Jos jotainn pystyt vastaamaan niin yritä nyt ihmeessä tiivistää ja käsitellä nyt vain ntätä massakysymysatä.

Lue lisää

Anon.
"Kirjoitit pitkän litanian vastaamatta kysymykseeni.

Kun saavun menneisyyteen olohuoneeseeni niin meitä on siellä kaksi ihmistä. "

B ei näköjään viitsi/osaa vastata kysymykseesi, niin ajattelin sivusta
vastata. Tämä on vielä aika helppo ongelma verrattuna vaikeimpiin
aikamatkaongelmiin.

Kysyit mistä tulee aikamatkaajan massa kun kohtaatte huoneessasi.

Vastasit kyllä omaan kysymykseesi, tietenkin sieltä mistä matkaaja tuli,
eli tulevaisuudesta. Massa tuli tietenkin tulevaisuudesta matkaajan massana.

Kuten B. kirjoittaa aikaisemmassa vastauksessaan, atomeilla ei ole mitään
indentiteettiä, joten ei ole "tulevaisuusmassaa" eikä edes sinun massaa,
atomien näkökulmasta olette vain atomimöykkyjä, joissa on kyllä koostumus
eroja, olettehan syöneet eri ruokaa ja voitte olla eri painoisia.

Sinulla ja matkaajalla on massa, josta todellisuus ei näe mitään aikaeroa,
oikeastaan vain inertiaeron.

Se missä, eroatte toisistanne on tietenkin se että toinen on aikamatkaaja,
eroatte suhteessa aikaan, kuten sanoit "nuoremman version".
Tämä on oleellinen huomio, teillä on erilainen suhde aikaan, vanhempi
nuorempi suhde. Aikasuhteet ovat oleellisia aikamatkailussa kuten tavallisessa
elämässä, jossa ne voivat ratkaista elämän pituuden.

Aikasuhteita ei yleensä huomata, vaikka ne voivat lipsahtaa "nuorempi versio"
ilmaisussa, niiden logiikkaa ei huomata/ymmärretä.

Poliisilla on hyvä kommentti ajasta, onnettomuustutkinnassa uhri oli
"väärään aikaan väärässä paikassa".

Valitan vastauksen pituutta.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.
"Kirjoitit pitkän litanian vastaamatta kysymykseeni.

Kun saavun menneisyyteen olohuoneeseeni niin meitä on siellä kaksi ihmistä. "

B ei näköjään viitsi/osaa vastata kysymykseesi, niin ajattelin sivusta
vastata. Tämä on vielä aika helppo ongelma verrattuna vaikeimpiin
aikamatkaongelmiin.

Kysyit mistä tulee aikamatkaajan massa kun kohtaatte huoneessasi.

Vastasit kyllä omaan kysymykseesi, tietenkin sieltä mistä matkaaja tuli,
eli tulevaisuudesta. Massa tuli tietenkin tulevaisuudesta matkaajan massana.

Kuten B. kirjoittaa aikaisemmassa vastauksessaan, atomeilla ei ole mitään
indentiteettiä, joten ei ole "tulevaisuusmassaa" eikä edes sinun massaa,
atomien näkökulmasta olette vain atomimöykkyjä, joissa on kyllä koostumus
eroja, olettehan syöneet eri ruokaa ja voitte olla eri painoisia.

Sinulla ja matkaajalla on massa, josta todellisuus ei näe mitään aikaeroa,
oikeastaan vain inertiaeron.

Se missä, eroatte toisistanne on tietenkin se että toinen on aikamatkaaja,
eroatte suhteessa aikaan, kuten sanoit "nuoremman version".
Tämä on oleellinen huomio, teillä on erilainen suhde aikaan, vanhempi
nuorempi suhde. Aikasuhteet ovat oleellisia aikamatkailussa kuten tavallisessa
elämässä, jossa ne voivat ratkaista elämän pituuden.

Aikasuhteita ei yleensä huomata, vaikka ne voivat lipsahtaa "nuorempi versio"
ilmaisussa, niiden logiikkaa ei huomata/ymmärretä.

Poliisilla on hyvä kommentti ajasta, onnettomuustutkinnassa uhri oli
"väärään aikaan väärässä paikassa".

Valitan vastauksen pituutta.

R.

Lue lisää

"B ei näköjään viitsi/osaa vastata kysymykseesi, "

Huomasin sen ajattelin jopa eilen kommentoida mutta sitten päätin jättää myöhemmäksi koska sattui olemaan uudenvuoden aaton ilta ja useimmilla taisi olla muutakin ohjelmaa ja viihdettä sinä ajankohtana.. :D

Kun ajatellaan jonkun olion (jolla on selkeä oma identiteetti) ajassa siirtymistä tulevaisuuteen tai menneisyyteen niin tuollaiset paradoksitilanteet lienevät poikkeustapauksia kun ei tiedetä edes varmasti ovatko ne edes mahdollisia koska vaikuttaa siltä että ainakin sellaisen luonnonlain pitää olla olemassa mikä ei salli todellista loogista ristiriitaisuutta. Todennäköisempää on mielestäni että aikamatkaajalle ei ole mahdollista tavata tai esim. tappaa itseään tai vanhempiaan eikä muutakaan mikä aiheuttaisi suurta hämmänkiä suhteessa sen ajankohdan todellisuuden mistä aikamatkaaja lähti reissaamaan.

Ns. delayed choice quantum eraser koe voidaan hahmottaa jonkinlaisena retrokausaalisuutena tai sitten tulkita se niin että tulevaisuutta ja menneisyyttä voi muokata vain siltä osin kuin siitä ei ole riittävän varmaa todistusaineistoa olemassa (dokumentteja ja elossa olevia silminnäkijöitä) mutta esim. sinne menneisyyteen voi lisätä jotain uutta mikä löytyy vasta myöhemmin (esim. ns. oopart) jolloin ristiriitaa ei pääse syntymään.
https://fi.wikipedia.org/wiki/OOPArt


https://en.wikipedia.org/wiki/Delayed-choice_quantum_eraser



Thomas Campbell MBT-teoriassaan kielsi retrokausaalisuuden mutta piti tuota toista vaihtoehtoa mahdollisena tilanteessa jossa kaikki kokeessa kerätty data tuhotaan tai suljetaan vasta myöhemmin avattavaksi ennen kuin kukaan näkee sitä jolloin kvanttiaalto ei romahda kuin vasta sitten kun se sinetöity data avataan joka voi olla vuosien päästä.


Tom Campbell ko. aiheesta:
https://www.youtube.com/@twcjr44/search?query=delayed choice

Aikamatkustamista voi olla myös tilanne jossa siirrytään vain esim. tuntia/päivää/kuukautta jne aikaisempaan tai myöhempään todellisuuden konfiguraatioon tai että jotkut tapahtumat toistuvat ikäänkuin luupissa samanlaisina mutta vain paikallisella tasolla ja niinhän itse asiassa tapahtuukin esim. alkeishiukkasten, atomien ja molekyylien tasolla äärimmnäisen nopeasti (värähtelytaajuus) ja myös esim. eliöiden makrotasolla jossain määrin eli esim. pikkuhaavat parantuvat itsestään yms.

Kun puhutaan sci-fi tason tai ns. eksoottisemman spekulatiivisen fysiikan tason aika-matkustuksesta niin ajattellaan yleensä jotain ihmisyksilöä ja jos sitä yksilöä tarkastelee mahd. tarkasti atomien ja molekyylien tasolla niin se yksilö ei ole koskaan sama kuin hetkeä aikaisemmin tai hetkeä myöhemmin.

Jos siis tapaa nuoremman tai vanhemman itsensä aikamatkustuksessa niin oikeastaan niiden kahden samaksi identiteetiksi määritellyn yksilön välillä ei välttämättä juuri muuta yhteistä kuin yksilöllinen geeni-informaatio (jota voi olla myös identtisillä kaksosilla tai kloonatuilla) ja niiden yksilöiden muisti (joka voi olla usein aika epäluotettava).

Mitä tulee aikamatkaajan A ja hänen nuoremman versionsa B väliseen vuorovaikutukseen massan tasolla niin voi kuvitella että esim. se nuorempi B oli painoltaan esim. vain 60kg ja se aikamatkaaja taas esim. läski 150 kiloinen eikä heillä siis ole välttämättä ainuttakaan samaa molekyyliä niin se paraoksi vaikuttaa aika epämääräiseltä varsinkin kun muistaa että molekyylitason todellisuudessa on vaikea tai mahdotonta määritellä identiteettiä

B

Anonyymi kirjoitti:

"B ei näköjään viitsi/osaa vastata kysymykseesi, "

Huomasin sen ajattelin jopa eilen kommentoida mutta sitten päätin jättää myöhemmäksi koska sattui olemaan uudenvuoden aaton ilta ja useimmilla taisi olla muutakin ohjelmaa ja viihdettä sinä ajankohtana.. :D

Kun ajatellaan jonkun olion (jolla on selkeä oma identiteetti) ajassa siirtymistä tulevaisuuteen tai menneisyyteen niin tuollaiset paradoksitilanteet lienevät poikkeustapauksia kun ei tiedetä edes varmasti ovatko ne edes mahdollisia koska vaikuttaa siltä että ainakin sellaisen luonnonlain pitää olla olemassa mikä ei salli todellista loogista ristiriitaisuutta. Todennäköisempää on mielestäni että aikamatkaajalle ei ole mahdollista tavata tai esim. tappaa itseään tai vanhempiaan eikä muutakaan mikä aiheuttaisi suurta hämmänkiä suhteessa sen ajankohdan todellisuuden mistä aikamatkaaja lähti reissaamaan.

Ns. delayed choice quantum eraser koe voidaan hahmottaa jonkinlaisena retrokausaalisuutena tai sitten tulkita se niin että tulevaisuutta ja menneisyyttä voi muokata vain siltä osin kuin siitä ei ole riittävän varmaa todistusaineistoa olemassa (dokumentteja ja elossa olevia silminnäkijöitä) mutta esim. sinne menneisyyteen voi lisätä jotain uutta mikä löytyy vasta myöhemmin (esim. ns. oopart) jolloin ristiriitaa ei pääse syntymään.
https://fi.wikipedia.org/wiki/OOPArt


https://en.wikipedia.org/wiki/Delayed-choice_quantum_eraser



Thomas Campbell MBT-teoriassaan kielsi retrokausaalisuuden mutta piti tuota toista vaihtoehtoa mahdollisena tilanteessa jossa kaikki kokeessa kerätty data tuhotaan tai suljetaan vasta myöhemmin avattavaksi ennen kuin kukaan näkee sitä jolloin kvanttiaalto ei romahda kuin vasta sitten kun se sinetöity data avataan joka voi olla vuosien päästä.


Tom Campbell ko. aiheesta:
https://www.youtube.com/@twcjr44/search?query=delayed choice

Aikamatkustamista voi olla myös tilanne jossa siirrytään vain esim. tuntia/päivää/kuukautta jne aikaisempaan tai myöhempään todellisuuden konfiguraatioon tai että jotkut tapahtumat toistuvat ikäänkuin luupissa samanlaisina mutta vain paikallisella tasolla ja niinhän itse asiassa tapahtuukin esim. alkeishiukkasten, atomien ja molekyylien tasolla äärimmnäisen nopeasti (värähtelytaajuus) ja myös esim. eliöiden makrotasolla jossain määrin eli esim. pikkuhaavat parantuvat itsestään yms.

Kun puhutaan sci-fi tason tai ns. eksoottisemman spekulatiivisen fysiikan tason aika-matkustuksesta niin ajattellaan yleensä jotain ihmisyksilöä ja jos sitä yksilöä tarkastelee mahd. tarkasti atomien ja molekyylien tasolla niin se yksilö ei ole koskaan sama kuin hetkeä aikaisemmin tai hetkeä myöhemmin.

Jos siis tapaa nuoremman tai vanhemman itsensä aikamatkustuksessa niin oikeastaan niiden kahden samaksi identiteetiksi määritellyn yksilön välillä ei välttämättä juuri muuta yhteistä kuin yksilöllinen geeni-informaatio (jota voi olla myös identtisillä kaksosilla tai kloonatuilla) ja niiden yksilöiden muisti (joka voi olla usein aika epäluotettava).

Mitä tulee aikamatkaajan A ja hänen nuoremman versionsa B väliseen vuorovaikutukseen massan tasolla niin voi kuvitella että esim. se nuorempi B oli painoltaan esim. vain 60kg ja se aikamatkaaja taas esim. läski 150 kiloinen eikä heillä siis ole välttämättä ainuttakaan samaa molekyyliä niin se paraoksi vaikuttaa aika epämääräiseltä varsinkin kun muistaa että molekyylitason todellisuudessa on vaikea tai mahdotonta määritellä identiteettiä

B

Lue lisää

B. kirjoitti.
"Kun ajatellaan jonkun olion (jolla on selkeä oma identiteetti) ajassa siirtymistä tulevaisuuteen tai menneisyyteen niin tuollaiset paradoksitilanteet lienevät poikkeustapauksia kun ei tiedetä edes varmasti ovatko ne edes mahdollisia....
koska vaikuttaa siltä että ainakin sellaisen luonnonlain pitää olla olemassa
mikä ei salli todellista loogista ristiriitaisuutta."

Tässä sinulla esiintyy yleinen väärinkäsitys paradokseista, hämmentävää,
onhan näistä huomautettu aikaisemmin tällä palstalla.

Paradoksit eivät ole todellisuudessa esiintyviä tilanteita!!

Ne ovat loogisia luonteeltaan, ne ovat kertomuksessa esiintyviä loogisia virheitä tms.
Eivät luonnonlait estele paradokseja. Oikolukija estää niitä.

Kaikille paradokseille on siis "ratkaisu" siinä mielessä, että voimme löytää
mikä kyseisessä aikamatkakertomuksessa on virheellistä. Kuten näissäkin
keskusteluissa on esitetty.

Mitä sitten aikamatkaaja voi tehdä menneisyydessä, se vähän riippuu
ehkä siitä millainen aikajatkumon paradigma voisi loogisesti olla, siis
ristiriidattomasti käsitteillä kuvattuna.

Sitten aikaloopit, elokuvina usein esitettyjä, "Päivä murmelina", Tom Cruisen
tulevaisuuden sotafilmi, monet lyhytfilmit koska idea on heppo esittää
lyhytfilmissä.

Mitä niistä pitäisi ajatella?
Ainakin allekirjoittanut suhtautuu niihin penseästi, ensi kertaa niitä voi katsoa,
mutta jos ne kompastuvat kolmeen päämokaansa, menetän mielenkiinnon.

Asiaa harrastavana huomaa helposti kolme pääasiallista virhettä, jolloin ne
romahtavat amerikkalaisen tarinankerronnan teinituotteiksi.
En kuitenkaan tässä kerro mitkä nuo virheet ovat, lukija voi kokeilla
analyysitaitojaan ja kertokoon tuloksensa muillekin.

R.

Anonyymi kirjoitti:

B. kirjoitti.
"Kun ajatellaan jonkun olion (jolla on selkeä oma identiteetti) ajassa siirtymistä tulevaisuuteen tai menneisyyteen niin tuollaiset paradoksitilanteet lienevät poikkeustapauksia kun ei tiedetä edes varmasti ovatko ne edes mahdollisia....
koska vaikuttaa siltä että ainakin sellaisen luonnonlain pitää olla olemassa
mikä ei salli todellista loogista ristiriitaisuutta."

Tässä sinulla esiintyy yleinen väärinkäsitys paradokseista, hämmentävää,
onhan näistä huomautettu aikaisemmin tällä palstalla.

Paradoksit eivät ole todellisuudessa esiintyviä tilanteita!!

Ne ovat loogisia luonteeltaan, ne ovat kertomuksessa esiintyviä loogisia virheitä tms.
Eivät luonnonlait estele paradokseja. Oikolukija estää niitä.

Kaikille paradokseille on siis "ratkaisu" siinä mielessä, että voimme löytää
mikä kyseisessä aikamatkakertomuksessa on virheellistä. Kuten näissäkin
keskusteluissa on esitetty.

Mitä sitten aikamatkaaja voi tehdä menneisyydessä, se vähän riippuu
ehkä siitä millainen aikajatkumon paradigma voisi loogisesti olla, siis
ristiriidattomasti käsitteillä kuvattuna.

Sitten aikaloopit, elokuvina usein esitettyjä, "Päivä murmelina", Tom Cruisen
tulevaisuuden sotafilmi, monet lyhytfilmit koska idea on heppo esittää
lyhytfilmissä.

Mitä niistä pitäisi ajatella?
Ainakin allekirjoittanut suhtautuu niihin penseästi, ensi kertaa niitä voi katsoa,
mutta jos ne kompastuvat kolmeen päämokaansa, menetän mielenkiinnon.

Asiaa harrastavana huomaa helposti kolme pääasiallista virhettä, jolloin ne
romahtavat amerikkalaisen tarinankerronnan teinituotteiksi.
En kuitenkaan tässä kerro mitkä nuo virheet ovat, lukija voi kokeilla
analyysitaitojaan ja kertokoon tuloksensa muillekin.

R.

Lue lisää

"Paradoksit eivät ole todellisuudessa esiintyviä tilanteita!!"

Eivät tietenkään voi olla koska silloin todellisuuden koherenssi romahtaisi eikä missään olisi mitään järkeä mutta hahmotat kuitenkin koko asian täysin takaperoisesti kuten myös suurin osa tieteen teoreetikoista jotka yrittävät keksiä todellisuuden ilmiöille selityksiä jotka eivät saa olla ristiriidassa sen kanssa mihin jo ennen kaikkea tutkimista ja analyysiä muutenkin uskovat oman laumansa mukana.

Materialistinen reduktionismi on yksi sellainen uskomus joka kollektiivisen mielen uskomusjärjestelmän tasolla on ristiriidassa mm. kvanttifysiikan ja kaiken paranormaaliksi miellettyjen ilmiöiden kanssa eli ne muodostavat loogisia paradokseja suhteessa siihen miten enemmistö tieteilijöistä ja heihin orjallisesti luottavista ihmisistä uskoo ja se paradoksi ilmenee vain uskomusjärjestelmien tasolla mielessä ja on lähinnä vain oire siitä että jotain on pielessä tieteen teorianmuodostuksessa jota voisi suurimmaksi osaksi kutsua tieteelliseltä kuullostavaksi fiktionmuodostukseksi.

Loogisten paradoksien parannuskeino on looginen koherenssi eli sisäinen ristiriidattomuus koska kaikkien tosien väitteiden pitää olla ristiriidattomia mutta vaikka se on välttämätön ehto totuudelle niin se ei ole kuitenkaan riittävä kriteeri koska teoriat voivat olla täysin vääriä vaikka ne kykenisivät ennustamaan jotain ja olisivat hyvin uskottavilta kuullostavia mikä tarkoittaa vain loogista sisäistä ristiriidattomuutta.

Itse kannatan tieteessä ja kaikessa muussakin kognitiossa toistuvaa puhdaalta pöydältä iterointia jossa heitetään ajoittain kaikki teoriataso roskiin ja aloitetetaan alusta keskittymällä pelkästään siihen mitä on oikeasti havaittu ja mitattu ilman että väkisin tungetaan sinne koko ajan mukaan usein jo liitoksistaan rakoilevaa paradigmaa ja sen kyseenalaisia taustaoletuksia ja tulkintoja.


"Kaikille paradokseille on siis "ratkaisu" siinä mielessä, että voimme löytää mikä kyseisessä aikamatkakertomuksessa on virheellistä. Kuten näissäkin keskusteluissa on esitetty."

Tavallaan joo jos haluaa ehdottomasti takertua siihen olemassaolevaan paradigmaan ja maailmankuvaan jota pidetään yllä ja kontrolloidaan monin tavoin esim. sensuroimalla kaikki aineisto mikä on ristiriidassa vallitsevan narratiivin kanssa joka esim. kvantti-ilmiöiden ja ns. paranormaalin todellisuuden takia on romahtanut todellisuudessa jo yli sata vuotta sitten kun niitä asioita alettiin tutkia tieteellisellä kokeellisella metodilla jossa ei edellytetä mitään sellaista hölynpölyä kuin esim. että epätavalliset väitteet edellyttävät epätavallisen vahvaa todistusaineistoa mikä on maalitolppien siirtämistä koska se tavallisuus ei ole mikään tieteellinen kriteeri totuudelle.

"Ainakin allekirjoittanut suhtautuu niihin penseästi, ensi kertaa niitä voi katsoa, mutta jos ne kompastuvat kolmeen päämokaansa, menetän mielenkiinnon."

Luulet siis olevasi niiden kolmen asian suhteen täysin ja lopullisesti oikeassa ja jätät taas "strategisista" syistä ne kertomatta jotta ne eivät altistuisi kritiikille koska olen varma että ne on helppo osoittaa vähintäänkin kyseenalaisiksi ihan valtavirtatieteenkin puitteissa jos vaivautuu ajattelemaan vähän poikkitieteellisemmin kuin pelkästään nykyisen teor. fiktiivisen fysiikan paradigmojen puitteissa.

...

Kiitos taas tahattomasta komiikastasi! Olet aika uskomaton epeli jonkalaisia en enää edes kuvitellut olevan olemassa. Nykyisen tieteen ja filosofian tila lienee paljon surkeampi kuin vielä muutama kymmenen vuotta sitten.

Aika sinänsä on paljon mielenkiintoisempi asia kuin vahvasti spekulatiivinen aikamatkustus eikä sitä ymmärretä vielä alkuunkaan tieteessä vaikka venäläinen Nikolai Kozyrev oli oikeilla jäljillä viime vuosisadalla.

https://www.researchgate.net/publication/344839308_Nikolai_Kozyrev_His_Theory_of_Time_and_the_True_Position_of_Stars

Aika on energiaa jolla todellisuus kehkeytyy non-lokaalilta tasolta havaitsijoiden "virtuaalitodellisuuden" tasolle mikä ei ole kirjaimellinen kuvaus vaan lähinnä vertauskuva koska mikään olemassaoleva ihmisten käyttämä kielellinen hahmotus ei kykene koskaan tavoittamaan todellisuutta sellaisena kuin se oikeasti on aistien ja puutteellisten kulttuurisidonnaisten hahmotuskykyjen takia.

Elokuvien ja kaunokirjallisuuden fiktiota ei kannata myöskään väheksyä koska se on ilmaisukeino joka usein voi tavoittaa todellisuutta paljon syvällisemmin kuin mikään muodollisen tieteellisen fiktion keinoin tuotettu tekele.

Tieteen metodin kautta saadussa aineistossa ainoa olennainen asia on luonnosta löydetyt säännönmukaisuudet jotka mahdollistavat ennustamisen ainakin jossain määrin ja kaikki muu on sitten lähinnä havasti paradigmaan sitoutunutta filosofointia eli narratiivin rakentamista.

Elokuvista puheenollen "Wag the dog"kertoo kaiken olennaisen nykyisestä kulttuurista joka on läpikotaisin feikkiä ja irvokasta.

https://www.imdb.com/title/tt0120885/reference/



B

Anonyymi kirjoitti:

"Paradoksit eivät ole todellisuudessa esiintyviä tilanteita!!"

Eivät tietenkään voi olla koska silloin todellisuuden koherenssi romahtaisi eikä missään olisi mitään järkeä mutta hahmotat kuitenkin koko asian täysin takaperoisesti kuten myös suurin osa tieteen teoreetikoista jotka yrittävät keksiä todellisuuden ilmiöille selityksiä jotka eivät saa olla ristiriidassa sen kanssa mihin jo ennen kaikkea tutkimista ja analyysiä muutenkin uskovat oman laumansa mukana.

Materialistinen reduktionismi on yksi sellainen uskomus joka kollektiivisen mielen uskomusjärjestelmän tasolla on ristiriidassa mm. kvanttifysiikan ja kaiken paranormaaliksi miellettyjen ilmiöiden kanssa eli ne muodostavat loogisia paradokseja suhteessa siihen miten enemmistö tieteilijöistä ja heihin orjallisesti luottavista ihmisistä uskoo ja se paradoksi ilmenee vain uskomusjärjestelmien tasolla mielessä ja on lähinnä vain oire siitä että jotain on pielessä tieteen teorianmuodostuksessa jota voisi suurimmaksi osaksi kutsua tieteelliseltä kuullostavaksi fiktionmuodostukseksi.

Loogisten paradoksien parannuskeino on looginen koherenssi eli sisäinen ristiriidattomuus koska kaikkien tosien väitteiden pitää olla ristiriidattomia mutta vaikka se on välttämätön ehto totuudelle niin se ei ole kuitenkaan riittävä kriteeri koska teoriat voivat olla täysin vääriä vaikka ne kykenisivät ennustamaan jotain ja olisivat hyvin uskottavilta kuullostavia mikä tarkoittaa vain loogista sisäistä ristiriidattomuutta.

Itse kannatan tieteessä ja kaikessa muussakin kognitiossa toistuvaa puhdaalta pöydältä iterointia jossa heitetään ajoittain kaikki teoriataso roskiin ja aloitetetaan alusta keskittymällä pelkästään siihen mitä on oikeasti havaittu ja mitattu ilman että väkisin tungetaan sinne koko ajan mukaan usein jo liitoksistaan rakoilevaa paradigmaa ja sen kyseenalaisia taustaoletuksia ja tulkintoja.


"Kaikille paradokseille on siis "ratkaisu" siinä mielessä, että voimme löytää mikä kyseisessä aikamatkakertomuksessa on virheellistä. Kuten näissäkin keskusteluissa on esitetty."

Tavallaan joo jos haluaa ehdottomasti takertua siihen olemassaolevaan paradigmaan ja maailmankuvaan jota pidetään yllä ja kontrolloidaan monin tavoin esim. sensuroimalla kaikki aineisto mikä on ristiriidassa vallitsevan narratiivin kanssa joka esim. kvantti-ilmiöiden ja ns. paranormaalin todellisuuden takia on romahtanut todellisuudessa jo yli sata vuotta sitten kun niitä asioita alettiin tutkia tieteellisellä kokeellisella metodilla jossa ei edellytetä mitään sellaista hölynpölyä kuin esim. että epätavalliset väitteet edellyttävät epätavallisen vahvaa todistusaineistoa mikä on maalitolppien siirtämistä koska se tavallisuus ei ole mikään tieteellinen kriteeri totuudelle.

"Ainakin allekirjoittanut suhtautuu niihin penseästi, ensi kertaa niitä voi katsoa, mutta jos ne kompastuvat kolmeen päämokaansa, menetän mielenkiinnon."

Luulet siis olevasi niiden kolmen asian suhteen täysin ja lopullisesti oikeassa ja jätät taas "strategisista" syistä ne kertomatta jotta ne eivät altistuisi kritiikille koska olen varma että ne on helppo osoittaa vähintäänkin kyseenalaisiksi ihan valtavirtatieteenkin puitteissa jos vaivautuu ajattelemaan vähän poikkitieteellisemmin kuin pelkästään nykyisen teor. fiktiivisen fysiikan paradigmojen puitteissa.

...

Kiitos taas tahattomasta komiikastasi! Olet aika uskomaton epeli jonkalaisia en enää edes kuvitellut olevan olemassa. Nykyisen tieteen ja filosofian tila lienee paljon surkeampi kuin vielä muutama kymmenen vuotta sitten.

Aika sinänsä on paljon mielenkiintoisempi asia kuin vahvasti spekulatiivinen aikamatkustus eikä sitä ymmärretä vielä alkuunkaan tieteessä vaikka venäläinen Nikolai Kozyrev oli oikeilla jäljillä viime vuosisadalla.

https://www.researchgate.net/publication/344839308_Nikolai_Kozyrev_His_Theory_of_Time_and_the_True_Position_of_Stars

Aika on energiaa jolla todellisuus kehkeytyy non-lokaalilta tasolta havaitsijoiden "virtuaalitodellisuuden" tasolle mikä ei ole kirjaimellinen kuvaus vaan lähinnä vertauskuva koska mikään olemassaoleva ihmisten käyttämä kielellinen hahmotus ei kykene koskaan tavoittamaan todellisuutta sellaisena kuin se oikeasti on aistien ja puutteellisten kulttuurisidonnaisten hahmotuskykyjen takia.

Elokuvien ja kaunokirjallisuuden fiktiota ei kannata myöskään väheksyä koska se on ilmaisukeino joka usein voi tavoittaa todellisuutta paljon syvällisemmin kuin mikään muodollisen tieteellisen fiktion keinoin tuotettu tekele.

Tieteen metodin kautta saadussa aineistossa ainoa olennainen asia on luonnosta löydetyt säännönmukaisuudet jotka mahdollistavat ennustamisen ainakin jossain määrin ja kaikki muu on sitten lähinnä havasti paradigmaan sitoutunutta filosofointia eli narratiivin rakentamista.

Elokuvista puheenollen "Wag the dog"kertoo kaiken olennaisen nykyisestä kulttuurista joka on läpikotaisin feikkiä ja irvokasta.

https://www.imdb.com/title/tt0120885/reference/



B

Lue lisää

B. kirjoitti.
"Eivät tietenkään voi olla koska silloin todellisuuden koherenssi romahtaisi..."

Todellisuuden koherenssi, taitaa olla oma keksintösi, ei löytynyt mistään
hakuteoksesta, ei olisi ensimmäinen kerta.

En ota kantaa reduktionismista, menee ohi asiayhteyden.
Loogista koherenssi osui jo paremmin kohdalleen, paitsi ehkä kohta,
että väärät teoriat tuottavat oikeita ennusteita, ehkä yhden tai kaksi,
mutta eivät yleensä.

"Kiitos taas tahattomasta komiikastasi! Olet aika uskomaton epeli jonkalaisia en enää edes kuvitellut olevan olemassa. Nykyisen tieteen ja filosofian tila lienee paljon surkeampi kuin vielä muutama kymmenen vuotta sitten. "

Saattaapi olla myös parodiaa mukana, jos olet vielä fringekomerossasi,
sieltä varmasti moni asia vaikuttaa erikoiselta/surkealta jonkun kannnalta.

Nikolai Kozyrevista sen verran, että hän kääntää ajan olevan sitä
mikä saa tapahtumat toimimaan, ainakin jos "ajan tiheys" on sopiva,
itse olen toista mieltä.

Kozyrev oli Neuvostoliiton tuote, enkä osaa sanoa onko K:n tuote
Marxsismi-Leninismin kannalta hyväksytty teos vai porvarillisen
tieteen kyhäelmä.

Sitten aikaloopit.
Olet itse sympatisoinut syklistä aikakäsitystä, se ei ole looprakenne
vaan toivottavasti miljardien vuosien jaksolla toimiva, että siinä olisi
jotain järkeä, pienen haavan paraneminen ei ole loop-tapahtuma vaan
suoraviivainen lineaarinen tapahtuma.
Eikä edes vuorokausirytmi tai vuosirytmi, nekin ovat lineaarisia.

En ole harrastanut mitään "strategisista" toimintaa, vain ihmettelen
miksi aikalooptarinat menee sinuun täydestä, kyllä aikaa pohtineen
henkilön pitäisi havaita tarinoiden kömpelyys, kaksi virhettä on
helppo huomata, kolmas saattaa vaatia enemmän.

Enkä suinkaan ole ainoa joka ajattelee näin. Käsikirjoittajien täytyy
varmasti punastella kun kyhäävät tälläistä kamaa.

Jotkut ohjaajat jotka alkavat kehitellä aikamatka elokuvia, sentään
ottavat oppia vanhoista mokista ja miettivät vähän tarkemmin.

R.

Anonyymi kirjoitti:

B. kirjoitti.
"Eivät tietenkään voi olla koska silloin todellisuuden koherenssi romahtaisi..."

Todellisuuden koherenssi, taitaa olla oma keksintösi, ei löytynyt mistään
hakuteoksesta, ei olisi ensimmäinen kerta.

En ota kantaa reduktionismista, menee ohi asiayhteyden.
Loogista koherenssi osui jo paremmin kohdalleen, paitsi ehkä kohta,
että väärät teoriat tuottavat oikeita ennusteita, ehkä yhden tai kaksi,
mutta eivät yleensä.

"Kiitos taas tahattomasta komiikastasi! Olet aika uskomaton epeli jonkalaisia en enää edes kuvitellut olevan olemassa. Nykyisen tieteen ja filosofian tila lienee paljon surkeampi kuin vielä muutama kymmenen vuotta sitten. "

Saattaapi olla myös parodiaa mukana, jos olet vielä fringekomerossasi,
sieltä varmasti moni asia vaikuttaa erikoiselta/surkealta jonkun kannnalta.

Nikolai Kozyrevista sen verran, että hän kääntää ajan olevan sitä
mikä saa tapahtumat toimimaan, ainakin jos "ajan tiheys" on sopiva,
itse olen toista mieltä.

Kozyrev oli Neuvostoliiton tuote, enkä osaa sanoa onko K:n tuote
Marxsismi-Leninismin kannalta hyväksytty teos vai porvarillisen
tieteen kyhäelmä.

Sitten aikaloopit.
Olet itse sympatisoinut syklistä aikakäsitystä, se ei ole looprakenne
vaan toivottavasti miljardien vuosien jaksolla toimiva, että siinä olisi
jotain järkeä, pienen haavan paraneminen ei ole loop-tapahtuma vaan
suoraviivainen lineaarinen tapahtuma.
Eikä edes vuorokausirytmi tai vuosirytmi, nekin ovat lineaarisia.

En ole harrastanut mitään "strategisista" toimintaa, vain ihmettelen
miksi aikalooptarinat menee sinuun täydestä, kyllä aikaa pohtineen
henkilön pitäisi havaita tarinoiden kömpelyys, kaksi virhettä on
helppo huomata, kolmas saattaa vaatia enemmän.

Enkä suinkaan ole ainoa joka ajattelee näin. Käsikirjoittajien täytyy
varmasti punastella kun kyhäävät tälläistä kamaa.

Jotkut ohjaajat jotka alkavat kehitellä aikamatka elokuvia, sentään
ottavat oppia vanhoista mokista ja miettivät vähän tarkemmin.

R.

Lue lisää

"Todellisuuden koherenssi, taitaa olla oma keksintösi, ei löytynyt mistään hakuteoksesta, ei olisi ensimmäinen kerta."

Ihmisten käyttämä logiikka ei ole mitenkään irrallaan koetusta ja koettavissa olevasta todellisuudesta ja sama koskee kaikkia mahdollisia kieliä ja matematiikka joilla yritetään mallintaa ja kuvailla omaa kokemusta koska meillä ihmisinä ei ole eikä edes voi olla mitään muuta yhteyttä ns. todellisuuteen kuin oma kokemus ja kulttuuri ja siihen kiinteästi liittyvä tiede on aina sellaista yksilötason kokemusta josta voi syntyä konsensusta ja se kokemuksen kuvauksen tason konsensus on yksi olennainen kriteeri kun jotain kutsutaan todeksi ja tieteeksi.

Käsitteet 'todellisuus' ja 'koherenssi' löytyvät varmasti hakuteoksista eikä missään ole erikseen kielletty etteikö hakuteosten ja sanakirjojen termejä voisi yhdistellä toisiinsa ja muodostaa uusia ilmaisuja koska sitähän tehdään koko ajan mutta jostain kumman syystä haluat kieltää sen minulta ja yrität kaikin mahdollisin keinoin löytää jotain kritisoitavaa minun kirjoituksistani tällä palstalla alkaen aikoinaan pilkkujen puuttumisesta yms. koska et ilmeisesti pidä siitä että usein kohdistan kritiikkiäni nykyiseen tieteeseen ja tieteen tekemiseen.


Jos tiedettä ei saa kritisoida niin sitten päädytäänkin aika helposti dogmaattiseen uskomusjärjestelmään josta usein käytetään nimitystä skientismi joka on tyypillisesti hyvin tiukasti sitoutunut 1800-luvun lopun fysiikan paradigmaan eli tiukkaan determinismiin ja reduktionismiin.

Siitä selkeänä oireena ovat esim. monien fyysikoiden käyttämät iskulauseet kuten: "Turpa kiinni ja laske!" tai "Kukaan ei voi ymmärtää kvanttifysiikkaa!" yms. jotka ovat olleet tyypillisiä nimenomaan 2. maailmansodan jälkeisessä tieteessä joka keskittyi pelkästään matemaattiseen formalismiin eikä enää edes yrittänyt ymmärtää filosofian ja metafysiikan tasolla todellisuutta kuten vielä esim. 1920 luvulla jolloin oli kiivaita julkisia väittelyitä relativistisen fysiikan (Einstein) ja kvanttifysiikan (Bohr, Heisenberg jne.) välillä ja se jyrkkä kahtiajako on edelleen voimissaan fysiikassa, tähtitieteessä ja kosmologiassa.

"En ota kantaa reduktionismista, menee ohi asiayhteyden.Loogista koherenssi osui jo paremmin kohdalleen, paitsi ehkä kohta, että väärät teoriat tuottavat oikeita ennusteita, ehkä yhden tai kaksi, mutta eivät yleensä."

Taustalla vaikuttava viitekehys on hyvin olennainen jos väittely koskee nimenomaan keskenään kilpailevia viitekehyksiä (paradigmoja eli taustaoletuksia ja tulkintoja).

Et voi tehdä yleistyksiä ennusteiden toimivuudesta koska siitä on vaikea saada varmuutta (esim. laaja tieteen toistettavuuskriisi) ja ne yleensä ilmenevät pitkän ajan kuluessa koska yksi tieteen perusoletuksista on että paikallisesti tehdyt kokeet ja niiden säännönmukaisuuksista päätellyt fysiikan kaavat pätevät universaalisti kaikissa olosuhteissa kaikkina aikoina vaikka ne kokeet on tehty toistaiseksi pelkästään tällä planeetalla tai sen lähiavaruudessa.

Mitä tulee reduktionismiin niin metodologista reduktionismia on vaikea välttää mutta käytäntönä tuntuu olevan metafyysinen ontologinen reduktionismi ( esim. "kvarkkien tanssi") joka on hyvin kyseenalainen oletus tieteessä vaikka se voi helpottaa matemaattisen formalismin soveltamista jossa kaikki on pyritty geometrisoimaan joka todennäköisesti voi olla massiivinen virheoletus jos todellisuus onkin pohjimmiltaan epälokaali kuten monissa kvanttifysiikkaan liittyvissä tieteen hahmotuksissa eikä kokemuksen tasollakaan ole mitään avaruudellista vaan se geometrisuuden vaikutelma syntyy siitä kun tarkkaavaisuutta siirretään voimakkaista vaikutelmista heikompiin suhteessa aistien tuottamaan datastreamiin jossa ne aistit ja kaikki mittauslaitteet ovat myös osa sitä samaa datastreamia josta irrallaan ei voi kokea mitään mikä liittyy siihen että myös unennäkö voi tuntua yhtä konkreettiselta kuin ns. fysikaalinen todellisuus josta seuraa että yhtään mikään tieteessä eikä missään muussakaan ole koskaan 100% varmaa.... ;-)

"Saattaapi olla myös parodiaa mukana, jos olet vielä fringekomerossasi,sieltä varmasti moni asia vaikuttaa erikoiselta/surkealta jonkun kannnalta."

En ole millään tavalla laumautuvaa tyyppiä. Laumoissa syntyy helposti ryhmäajattelua (groupthink) jossa on omat ongelmansa ja tuottaa lähinnä näennäistä konsensusta ja tiedeyhteisön toiminta on varsinkin nykyään tyypillistä ryhmätoimintaa toisin kuin Galileon, Newtonin, Einsteinin, Bohrin, Darwinin yms. aikoina jolloin tiede oli vielä aidosti kiinnostavaa ja enimmäkseen myös vilpitöntä totuudenetsintää.
https://en.wikipedia.org/wiki/Groupthink

Nykyisessä tieteessä on mukana paljon taloudellisia, poliittisia, sotilaallisia ja nimenomaan valtaan liittyviä intressejä joten sen suhteen on aihettakin olla hyvin kriittinen eikä pelkästään omaksua sellaisenaan kaikkea mitä tieteenä kulloinkin hypetetään medioissa.

===>

Anonyymi kirjoitti:

B. kirjoitti.
"Eivät tietenkään voi olla koska silloin todellisuuden koherenssi romahtaisi..."

Todellisuuden koherenssi, taitaa olla oma keksintösi, ei löytynyt mistään
hakuteoksesta, ei olisi ensimmäinen kerta.

En ota kantaa reduktionismista, menee ohi asiayhteyden.
Loogista koherenssi osui jo paremmin kohdalleen, paitsi ehkä kohta,
että väärät teoriat tuottavat oikeita ennusteita, ehkä yhden tai kaksi,
mutta eivät yleensä.

"Kiitos taas tahattomasta komiikastasi! Olet aika uskomaton epeli jonkalaisia en enää edes kuvitellut olevan olemassa. Nykyisen tieteen ja filosofian tila lienee paljon surkeampi kuin vielä muutama kymmenen vuotta sitten. "

Saattaapi olla myös parodiaa mukana, jos olet vielä fringekomerossasi,
sieltä varmasti moni asia vaikuttaa erikoiselta/surkealta jonkun kannnalta.

Nikolai Kozyrevista sen verran, että hän kääntää ajan olevan sitä
mikä saa tapahtumat toimimaan, ainakin jos "ajan tiheys" on sopiva,
itse olen toista mieltä.

Kozyrev oli Neuvostoliiton tuote, enkä osaa sanoa onko K:n tuote
Marxsismi-Leninismin kannalta hyväksytty teos vai porvarillisen
tieteen kyhäelmä.

Sitten aikaloopit.
Olet itse sympatisoinut syklistä aikakäsitystä, se ei ole looprakenne
vaan toivottavasti miljardien vuosien jaksolla toimiva, että siinä olisi
jotain järkeä, pienen haavan paraneminen ei ole loop-tapahtuma vaan
suoraviivainen lineaarinen tapahtuma.
Eikä edes vuorokausirytmi tai vuosirytmi, nekin ovat lineaarisia.

En ole harrastanut mitään "strategisista" toimintaa, vain ihmettelen
miksi aikalooptarinat menee sinuun täydestä, kyllä aikaa pohtineen
henkilön pitäisi havaita tarinoiden kömpelyys, kaksi virhettä on
helppo huomata, kolmas saattaa vaatia enemmän.

Enkä suinkaan ole ainoa joka ajattelee näin. Käsikirjoittajien täytyy
varmasti punastella kun kyhäävät tälläistä kamaa.

Jotkut ohjaajat jotka alkavat kehitellä aikamatka elokuvia, sentään
ottavat oppia vanhoista mokista ja miettivät vähän tarkemmin.

R.

Lue lisää

"Nikolai Kozyrevista sen verran, että hän kääntää ajan olevan sitä mikä saa tapahtumat toimimaan, ainakin jos "ajan tiheys" on sopiva, itse olen toista mieltä."

Se on erilainen aikahahmotus kuin nykyisessä valtavirtafysiikassa joka tulkitsee ajan pelkkinä pysäytyskuvien sarjana jossa edellinen pysäytyskuva determinoi sitä ajallisesti seuraavan pysäytyskuvan (lokaali determinismi) kun taas esim. Kozyrevin mallinnuksessa (joka on samantapainen kuin Thomas Beardenin mallinnus) todellisuus purkautuu epälokaalilta tasolta etäisyydetä riippumatta ja synkronistisesti eli todellisuus jaetaan kahteen tai useampaan todellisuuden hierarkkiseen tasoon jossa korkeampi hierarkian taso toimii potentiaalisuutena alemmalle hierarkian tasolle joka mahdollistaa myös ns. vapaan tahdon ja monitasoisen determinismin jossa epälokaalimpi taso määrittelee fysikaalisen tason aaltofunktion kuten kvanttifysiikan hahmotuksessa eli kun alettiin tutkia mikrotasoa ei löytynytkään mitään selkeää biljardipallofysiikkaa vaan loogisia paradokseja suhteessa klassiseeen newtonilaiseen fysiiikkaan.



"Kozyrev oli Neuvostoliiton tuote, enkä osaa sanoa onko K:n tuote Marxsismi-Leninismin kannalta hyväksytty teos vai porvarillisen tieteen kyhäelmä."

Neuvostoliitossa Stalinin ja seuraajien aikana (hän kuoli 1980-luvulla) Kozyrevin teoriat dissattiin julkisuudessa ja hän joutui gulagiin ja jälkeenpäin N-liiton hajoamisen jälkeen paljastui että hän oli mukana salaisissa projekteissa eli hyvin samantapainen skenaario kuin lännessä monien ns. fringeteorioiden suhteen eli julkisuudessa tyrmätään ja sitten salaa tutkitaan (esim. antigravitaatio vielä 1950-luvulla oli yleinen puheenaihe alan lehdissä)

Syklisyys näyttää aina lineaariselta jos tutkitaan vain sen kapeaa osaa ja koska on opittu ajattelemaan sillä tavalla. Jos ajatellaan esim. aallonpituuksia niin mikään ei kai periaatteessa estä sitä että se aallonpituus voisi olla esim. suurempi kuin sekunti valonnopeudessa joka on määritelty vakioksi tai jopa vuosia tai miljoonia tai miljardeja vuosia jos ei pidetä alkuräjähdysmallia totena.

Jos on sellaisenaan omaksunut nykyisen valtavirtafysiikan maailmankuvan niin tietysti on helppo löytää aikamatkustuksen ja kaikesta muustakin ns. fringetieteestä "virheitä" ja olen samaa mieltä että se ei ole yhteensopivaa nykyisen tieteellisen maailmankuvan kanssa mutta jos kaukonäkemisen ilmiö osoittaa selkeästi sen että kokeminen ei ole pelkästään nykyhetkeen ja kehon aisteihin sidottua vaan voi olla kokijana ajan ja paikan etäisyyksistä riippumatta.


https://farsight.org/

https://www.youtube.com/@Farsight/videos

Kaukonäkeminen (esim. aikoinaan Edgar Cayce) on juuri sellainen kyky joka tyrmättiin ja tyrmätään edelleen "tieteellisin" perustein mediassa mutta jota useiden virallisten dokumenttien mukaan tutkittiin salassa suurvaltojen projekteissa jo 2. maailmansodasta lähtien ja julkistettiin vasta 1990-luvulla koska se olisi muutenkin paljastunut vähitellen.

...

Elokuvien ja muun fiktion kaukomatkustustarinat ovat usein aika kömpelöitä koska niissä yritetään hahmottaa ilmiö perinteisen fysiikan puitteissa (madonreiät ja muut spekulaatiot) mutta jos keskitytään vain siihen tietoisuuden epälokaaliseen kykyyn niin se vaikuttaa hyvin mahdolliselta jos ottaa huomioon myös sen että epälokaali potentiaalinen taso tuottaa kaikki fysikaaliset rakenteet ajatusmuottien pohjalta jos kvanttifysiikan tason paradigmaa laajentaa hieman.

"Enkä suinkaan ole ainoa joka ajattelee näin. Käsikirjoittajien täytyy varmasti punastella kun kyhäävät tälläistä kamaa."

Aika vähän on nykyään oikeasti mielenkiintoista skifi-viihdettä toisin kuin esim. Jules Verne, Arthur Clarke ja Isac Asimov poikkeuksena ehkä 12 monkeys elokuva ja muutama muu.

Hollywood tekeleet on suunniteltu murrosikäisille tai henkisälyllisesti sitä vastaaville koska sellainen lienee kaupallisesti optimaalista. Itse pidän enemmän 1970-lukua vanhemmista elokuvista poikkeuksena jotkut modernit tv-sarjat (esim. HBO tuotannot).

Koska lähes aina haluan ajatella mahdollisimman laajan kokonaisuuden puitteissa ("kaikki liittyy kaikkeen") niin minun pitää yrittää samalla kuvailla sitä laajempaa viitekehystä. Kun keskustellaan saman viitekehyksen puitteissa niin ei tarvita niin paljon sanoja.




B

Anonyymi kirjoitti:

"Nikolai Kozyrevista sen verran, että hän kääntää ajan olevan sitä mikä saa tapahtumat toimimaan, ainakin jos "ajan tiheys" on sopiva, itse olen toista mieltä."

Se on erilainen aikahahmotus kuin nykyisessä valtavirtafysiikassa joka tulkitsee ajan pelkkinä pysäytyskuvien sarjana jossa edellinen pysäytyskuva determinoi sitä ajallisesti seuraavan pysäytyskuvan (lokaali determinismi) kun taas esim. Kozyrevin mallinnuksessa (joka on samantapainen kuin Thomas Beardenin mallinnus) todellisuus purkautuu epälokaalilta tasolta etäisyydetä riippumatta ja synkronistisesti eli todellisuus jaetaan kahteen tai useampaan todellisuuden hierarkkiseen tasoon jossa korkeampi hierarkian taso toimii potentiaalisuutena alemmalle hierarkian tasolle joka mahdollistaa myös ns. vapaan tahdon ja monitasoisen determinismin jossa epälokaalimpi taso määrittelee fysikaalisen tason aaltofunktion kuten kvanttifysiikan hahmotuksessa eli kun alettiin tutkia mikrotasoa ei löytynytkään mitään selkeää biljardipallofysiikkaa vaan loogisia paradokseja suhteessa klassiseeen newtonilaiseen fysiiikkaan.



"Kozyrev oli Neuvostoliiton tuote, enkä osaa sanoa onko K:n tuote Marxsismi-Leninismin kannalta hyväksytty teos vai porvarillisen tieteen kyhäelmä."

Neuvostoliitossa Stalinin ja seuraajien aikana (hän kuoli 1980-luvulla) Kozyrevin teoriat dissattiin julkisuudessa ja hän joutui gulagiin ja jälkeenpäin N-liiton hajoamisen jälkeen paljastui että hän oli mukana salaisissa projekteissa eli hyvin samantapainen skenaario kuin lännessä monien ns. fringeteorioiden suhteen eli julkisuudessa tyrmätään ja sitten salaa tutkitaan (esim. antigravitaatio vielä 1950-luvulla oli yleinen puheenaihe alan lehdissä)

Syklisyys näyttää aina lineaariselta jos tutkitaan vain sen kapeaa osaa ja koska on opittu ajattelemaan sillä tavalla. Jos ajatellaan esim. aallonpituuksia niin mikään ei kai periaatteessa estä sitä että se aallonpituus voisi olla esim. suurempi kuin sekunti valonnopeudessa joka on määritelty vakioksi tai jopa vuosia tai miljoonia tai miljardeja vuosia jos ei pidetä alkuräjähdysmallia totena.

Jos on sellaisenaan omaksunut nykyisen valtavirtafysiikan maailmankuvan niin tietysti on helppo löytää aikamatkustuksen ja kaikesta muustakin ns. fringetieteestä "virheitä" ja olen samaa mieltä että se ei ole yhteensopivaa nykyisen tieteellisen maailmankuvan kanssa mutta jos kaukonäkemisen ilmiö osoittaa selkeästi sen että kokeminen ei ole pelkästään nykyhetkeen ja kehon aisteihin sidottua vaan voi olla kokijana ajan ja paikan etäisyyksistä riippumatta.


https://farsight.org/

https://www.youtube.com/@Farsight/videos

Kaukonäkeminen (esim. aikoinaan Edgar Cayce) on juuri sellainen kyky joka tyrmättiin ja tyrmätään edelleen "tieteellisin" perustein mediassa mutta jota useiden virallisten dokumenttien mukaan tutkittiin salassa suurvaltojen projekteissa jo 2. maailmansodasta lähtien ja julkistettiin vasta 1990-luvulla koska se olisi muutenkin paljastunut vähitellen.

...

Elokuvien ja muun fiktion kaukomatkustustarinat ovat usein aika kömpelöitä koska niissä yritetään hahmottaa ilmiö perinteisen fysiikan puitteissa (madonreiät ja muut spekulaatiot) mutta jos keskitytään vain siihen tietoisuuden epälokaaliseen kykyyn niin se vaikuttaa hyvin mahdolliselta jos ottaa huomioon myös sen että epälokaali potentiaalinen taso tuottaa kaikki fysikaaliset rakenteet ajatusmuottien pohjalta jos kvanttifysiikan tason paradigmaa laajentaa hieman.

"Enkä suinkaan ole ainoa joka ajattelee näin. Käsikirjoittajien täytyy varmasti punastella kun kyhäävät tälläistä kamaa."

Aika vähän on nykyään oikeasti mielenkiintoista skifi-viihdettä toisin kuin esim. Jules Verne, Arthur Clarke ja Isac Asimov poikkeuksena ehkä 12 monkeys elokuva ja muutama muu.

Hollywood tekeleet on suunniteltu murrosikäisille tai henkisälyllisesti sitä vastaaville koska sellainen lienee kaupallisesti optimaalista. Itse pidän enemmän 1970-lukua vanhemmista elokuvista poikkeuksena jotkut modernit tv-sarjat (esim. HBO tuotannot).

Koska lähes aina haluan ajatella mahdollisimman laajan kokonaisuuden puitteissa ("kaikki liittyy kaikkeen") niin minun pitää yrittää samalla kuvailla sitä laajempaa viitekehystä. Kun keskustellaan saman viitekehyksen puitteissa niin ei tarvita niin paljon sanoja.




B

Lue lisää

B.
"Käsitteet 'todellisuus' ja 'koherenssi' löytyvät varmasti hakuteoksista eikä missään ole erikseen kielletty etteikö hakuteosten ja sanakirjojen termejä voisi yhdistellä toisiinsa ja muodostaa uusia ilmaisuja koska sitähän tehdään koko ajan mutta jostain kumman syystä haluat kieltää sen minulta...."

En yritä kieltää leikkimästä sanojen kanssa, puhumattakaan siitä yrittäisin estää sinua
harrastamasta tieteen kritisointia.

Pilkun käyttö selventäisi sanomaasi, jäsentely olisi helpompaa, näköjään kun innostut
saat aikaan karmeita lausepötköjä, jotka polveilevat siellä täällä ympäriinsä, tuo
tajunnanvirtatekniikka on vain sekavaa, ei ollenkaan hienoa.

Mitä tulee kommenttiin tuolla ylhäällä, et näköjään ole huomannut erästä asiaa,
vaikka käsitteillä "todellisuus" ja "koherenssi" on selvät määritelmät, jonka takia ne
merkitsevät tiettyä asiaa, ei niiden yhdistelmä "todellisuuden koherenssi" olekaan
mikään käsite.

Kun kerroin, ettei sitä löydy mistään hakuteoksesta, merkitsee vain ettei se ole käsite
siinä mielessä kun "käsite" tarkoittaa.

Kun olet liittänyt nuo sanat yhteen, olet luonut komean "sanan", jolla ei ole merkitystä,
ainakaan yleistä sellaista.

Propagandistit harrastavat tätä samaa tekniikkaa, määrittelevät tutun sanan uudelleen,
ja käyttävät sitä iskulauseissa tai liittävät kaksi sanaa yhteen ja antavat uuden
merkityksen iskulauseissa.

Esim "ali-ihmiset", "herrarotu" ja muuta sellaista.

Ei mulla muuta.

Parempaa käsitteenmuodostusta uudelle vuodelle!

R.

Kyllä, jos juna lähti kuitenkin ajoissa.

Anon.
"Tähän sisältyisi myös lukematon määrä vaihtoehtoisia olemassaolevia .."

Aikamatkat näyttivät muodostavan "paradokseja", jotka olivat huvittavia
ja umpikujia. Rinnakkaiset universumit olivat yksi ratkaisu paradokseihin,
kun paradoksi on syntymässä siirrytään rinnakkaisuniversumiin, joka on
lähes samanlainen kuin alkuperäinen, mutta siinä ei synny paradoksia.

Tätä on käytetty runsaasti kirjoissa ja elokuvissa, mutta siiinä on yksi
huono puoli, aikamatka muuttuu tylsäksi matkaksi toiseen universumiin.
Aikamatkan jännite häviää ja tilalle tulee muuta, vaikka perhedraama.

Aikaisemmin laitoin paradoksin sitaatteihin, koska on epäselvää mitä
nuo paradoksit ovat ja voiko niitä yleensä olla olemassa.

Itse olisin sitä mieltä, ettei ole todellisuudessa esiintyviä paradokseja,
paradoksit olisivat aina logiikkaan liittyviä.

Aikamatkat alkavat kohdasta 2023-12-27 11:06:02

R.

Tuohon lisäisin, että jos pytyy liikkumaan valoa nopeammin, niin saataisi nähdä, haistaa jne. menneitä, vaikka jotain madonreikiä pitkin, mitä ne sitten lieneekään?

Tässä kiinnostava pointti onkin se, että minusta olisikin paljon kiinnostavampaa vaan se, että olisi ylipäätään takana mitään jollain tavalla, eikä se että ihminen tarvisi ja pystyisi fyysisesti mennä jollain härpäkkeellään.
Ja siis koko scifilähestyminen väärä ja tarkotus vaan ihan viihteellinen, kun vakavemmin kiinnostus mihinkään "ylimaalliseen" tietoisuuden jäämiseen olleista hetkistä, eikä et tarvisi olla jokin suoraan samalla tavalla elävä vanha maailma jossain, joka ehkä oudompi ajatus, ja no lähtökohtaisesti scifijuttuja.

Koko keskusteli lähti aamuyön hetken mielijohteesta kiinnostavaan kysymykseen, kun puhutaan aikamatkaamisesta.

-aloittaja

Anon.
"Ei massakysymykseeni vastattu. "Se tulee tulevaisuudesta" ! "

Mistä aikamatkaaja tuli huoneeseesi?
-Tulevaisuudesta.

Hänellä oli vaatteet päällä, mistä ne tulivat?
-Tulevaisuudesta hänen mukanaan.

Matkaaja on syönyt kibbabekeittoa, jota sinun aikanasi ei vielä ole.
Mistä se on tullut?
- Tulevaisuudesta hänen mukanaan.

Aikamatkaaja ei ole massaton haamu vaan tavallinen ihminen,
sinä +30 vuotta. Onko hänellä massa?
-On?!

Mistä hänen massansa tuli?
-Öö, sieltä mistä hänkin, tulevaisuudesta aikakoneella.

Onko hänen hänen massansa sinun massaasi?
-Tietenkin, eihän massa voi kahdentua!?

Matkaaja painaa ainakin 110kg ja sinä 60kg, eikö tässä ole jotain pielessä?
-????

" Mistä se materia siihen tulevaisuuden massaan tuli, sehän on saman henkilön massaa."

Sinä ole koko ajan puhunut aikamatkaajasta, silloin hän ei ole sama henkilö
kuin sinä, aika erottaa teidät eri henkilöiksi, toinen on vanhempi versio.
Olet itse käyttänyt termiä "tulevaisuudesta tullut" teillä on eri historia,
ette ole sama henkilö.

Hän on saanut massansa samalla tavoin kuin sinä, syömällä.

Ensimmäiset 30 vuotta samasta ruuasta, sitten 30 vuotta muusta ruuasta.
Kyllä universumissa ruokaa on riittänyt.

Voidaan kysyä missä on vuonna 2050 syntyvän ihmisen massa?
Tietenkin siellä sun täällä, ilmakehässä, kasveissa, muissa ihmisissä, eläimissä.

Sinussakin on muiden ihmisten entisiä atomeja, ne vain kiertävät ympäriinsä.
Samoin "vanhemmalla sinulla", hän on kerännyt 30 vuoden aikana 50 kilon
edestä lisää atomeja.

Eikä sinun massasi ole sinun omaa massaa, koko ajan sinusta poistuu
atomeja, vaikka hengityksen kautta ja paljon muutenkin. Vanhempi versio
on poistanut ja toisaalta kerännyt atomeja 30 vuoden aikana, voisi ihmetellä
onko teillä samoja atomeja, jos niitä voidaan edes tunnistaa samoiksi.

Sitten nopean aikakoneen kysymys.

Jos on kyse nuoremman minän tapaus, niin sittenkin te olette ajan suhteen
eri henkilöitä, aikakaksosia, molekyyleissä ei ole mitään sellaista että voisit
tunnistaa ne samoiksi.
Aikakaksosia, jotka aikakone "synnytti".

R.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.
"Ei massakysymykseeni vastattu. "Se tulee tulevaisuudesta" ! "

Mistä aikamatkaaja tuli huoneeseesi?
-Tulevaisuudesta.

Hänellä oli vaatteet päällä, mistä ne tulivat?
-Tulevaisuudesta hänen mukanaan.

Matkaaja on syönyt kibbabekeittoa, jota sinun aikanasi ei vielä ole.
Mistä se on tullut?
- Tulevaisuudesta hänen mukanaan.

Aikamatkaaja ei ole massaton haamu vaan tavallinen ihminen,
sinä 30 vuotta. Onko hänellä massa?
-On?!

Mistä hänen massansa tuli?
-Öö, sieltä mistä hänkin, tulevaisuudesta aikakoneella.

Onko hänen hänen massansa sinun massaasi?
-Tietenkin, eihän massa voi kahdentua!?

Matkaaja painaa ainakin 110kg ja sinä 60kg, eikö tässä ole jotain pielessä?
-????

" Mistä se materia siihen tulevaisuuden massaan tuli, sehän on saman henkilön massaa."

Sinä ole koko ajan puhunut aikamatkaajasta, silloin hän ei ole sama henkilö
kuin sinä, aika erottaa teidät eri henkilöiksi, toinen on vanhempi versio.
Olet itse käyttänyt termiä "tulevaisuudesta tullut" teillä on eri historia,
ette ole sama henkilö.

Hän on saanut massansa samalla tavoin kuin sinä, syömällä.

Ensimmäiset 30 vuotta samasta ruuasta, sitten 30 vuotta muusta ruuasta.
Kyllä universumissa ruokaa on riittänyt.

Voidaan kysyä missä on vuonna 2050 syntyvän ihmisen massa?
Tietenkin siellä sun täällä, ilmakehässä, kasveissa, muissa ihmisissä, eläimissä.

Sinussakin on muiden ihmisten entisiä atomeja, ne vain kiertävät ympäriinsä.
Samoin "vanhemmalla sinulla", hän on kerännyt 30 vuoden aikana 50 kilon
edestä lisää atomeja.

Eikä sinun massasi ole sinun omaa massaa, koko ajan sinusta poistuu
atomeja, vaikka hengityksen kautta ja paljon muutenkin. Vanhempi versio
on poistanut ja toisaalta kerännyt atomeja 30 vuoden aikana, voisi ihmetellä
onko teillä samoja atomeja, jos niitä voidaan edes tunnistaa samoiksi.

Sitten nopean aikakoneen kysymys.

Jos on kyse nuoremman minän tapaus, niin sittenkin te olette ajan suhteen
eri henkilöitä, aikakaksosia, molekyyleissä ei ole mitään sellaista että voisit
tunnistaa ne samoiksi.
Aikakaksosia, jotka aikakone "synnytti".

R.

Lue lisää

Et näköjään nymmärrä kysymyksestäni "hölkäsen pölähtävää" mutta sen sijaan kirjoitat lähes loputtomia jaarituksia..

En viitsi jatkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Et näköjään nymmärrä kysymyksestäni "hölkäsen pölähtävää" mutta sen sijaan kirjoitat lähes loputtomia jaarituksia..

En viitsi jatkaa.

No esitä kysymyksesi täsmällisessä muodossa että siitä saa selvää.

R.

Mistäs tuollainen Matku löytyy?

Anon.
"AIkamatka on mahdotonta, koska vain nykyisyys on totta."

Tuntuu siltä että olet vetänyt "nyt-hetken" liian tiukaksi.
Kuinka lyhyt "nyt" voisi olla, ainakin niin pitkä että voimme tehdä siinä
jotain, aivot rakentavat näköaistimuksen 0.1 sekunnissa, siis niin pitkä
"nyt" ainakin on.

Voimme vaikuttaa tulevaisuuden tapahtumiin useiden sekuntien päähän,
ainakin 30-60 sek. Myös menneisyyden tapahtumat vaikuttavat edelleen
meihin. Olet syntynyt useita vuosia sitten, vielä olet vaikuttamassa
todellisuudessa, puhumattakaan auringosta, joka on ollut olemassa
lähes 5 miljardia vuotta yhtäjaksoisesti.

Näyttäisi siltä että tietyn tarkan "nyt-hetken" ympärillä on tietyn
kokoinen harmaa alue missä vaikutukset ovat edelleen mahdollisia.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/3296218/kuinka-lyhyt-aika-on-hetki

Tuossa kohtaa on myös keskustelua "nyt-hetkestä"

R.