Tieteen filosofiaa: Todellisuus on aina havaitsijakeskeistä

Hiilipohjainen. Tarkoituksena kehittää sielua.

Anonyymi kirjoitti:

Hiilipohjainen. Tarkoituksena kehittää sielua.

"Hiilipohjainen. Tarkoituksena kehittää sielua."


Sielua ei voi kehittää, koska se on alun perin kaunis persoonallisuus, joka on kaikin puolin kehittynyt. Me vain kehitämme tässä maailmassa vääriä käsityksiä itsestämme. Kaikki ilmiöt, joita on kehitettävä, ovat hienovaraisessa kehossa, joka vaikuttaa siten fyysiseen olemukseemme. Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, mutta sydämen alueella kuin projektio-

Anonyymi kirjoitti:

"Hiilipohjainen. Tarkoituksena kehittää sielua."


Sielua ei voi kehittää, koska se on alun perin kaunis persoonallisuus, joka on kaikin puolin kehittynyt. Me vain kehitämme tässä maailmassa vääriä käsityksiä itsestämme. Kaikki ilmiöt, joita on kehitettävä, ovat hienovaraisessa kehossa, joka vaikuttaa siten fyysiseen olemukseemme. Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, mutta sydämen alueella kuin projektio-

Lue lisää

Evoluution päätavoitteena on luopua itsekkyydestä ja kehittää epäitsekästä rakkautta. Sielu kulkee kohti tätä päämäärää elämästä toiseen. Ja ennen kuin se saavuttaa tämän päämäärän, sen syntymät tässä maailmassa eivät lopu. Kaikki eri tiet ovat olemassa kuin henkisen kehityksen koulun luokkia. Jokain epolku on yksi porras "sielun kehityksen" tikkailla.

Anonyymi kirjoitti:

Evoluution päätavoitteena on luopua itsekkyydestä ja kehittää epäitsekästä rakkautta. Sielu kulkee kohti tätä päämäärää elämästä toiseen. Ja ennen kuin se saavuttaa tämän päämäärän, sen syntymät tässä maailmassa eivät lopu. Kaikki eri tiet ovat olemassa kuin henkisen kehityksen koulun luokkia. Jokain epolku on yksi porras "sielun kehityksen" tikkailla.

Lue lisää

Voimme siis verrata koko ihmisen kehityksen polkua kouluun ja oppimisen järjestelmiä tämän koulun sisällä oleviin luokkiin. Voimme nähdä, että koulussa on yleinen oppimistavoite, ja kussakin luokassa on myös joitakin yksityisiä tavoitteita. Kunkin luokan osatavoitteiden saavuttaminen johtaa kuitenkin oppilaan kohti yleistä tavoitetta eli lukion päättötodistuksen saamista.... korkein päämäärä, sitä ei voi saavuttaa kerralla, aivan kuten lukiodiplomia ei voi saavuttaa lapsi, joka ei ole läpäissyt kaikkia luokkia. Siksi lapselle on koulussa laadittu asteittainen koulutusohjelma. ...edustavat tiettyjä hengellisen kehityksen vaiheita, jotka ihmisen on käytävä läpi ennen kuin hän saavuttaa korkeimman päämäärän. ... ovat siis saman henkisen polun eri tasoja.

Jokainen näistä oppimisen tasoista vastaa ihmisen psykologista tilaa, hänen tietoisuuttaan.

Anonyymi kirjoitti:

Voimme siis verrata koko ihmisen kehityksen polkua kouluun ja oppimisen järjestelmiä tämän koulun sisällä oleviin luokkiin. Voimme nähdä, että koulussa on yleinen oppimistavoite, ja kussakin luokassa on myös joitakin yksityisiä tavoitteita. Kunkin luokan osatavoitteiden saavuttaminen johtaa kuitenkin oppilaan kohti yleistä tavoitetta eli lukion päättötodistuksen saamista.... korkein päämäärä, sitä ei voi saavuttaa kerralla, aivan kuten lukiodiplomia ei voi saavuttaa lapsi, joka ei ole läpäissyt kaikkia luokkia. Siksi lapselle on koulussa laadittu asteittainen koulutusohjelma. ...edustavat tiettyjä hengellisen kehityksen vaiheita, jotka ihmisen on käytävä läpi ennen kuin hän saavuttaa korkeimman päämäärän. ... ovat siis saman henkisen polun eri tasoja.

Jokainen näistä oppimisen tasoista vastaa ihmisen psykologista tilaa, hänen tietoisuuttaan.

Lue lisää

Toistaiseksi moderni länsimainen tieteellinen paradigma sysää reinkarnaatioilmiön "para-/pseudotieteen" kategoriaan, mikä rajoittaa merkittävästi paitsi saman uskontopsykologian myös koko filosofisen antropologian epistemologisia resursseja.


Tietoisuuden positiivisten muutosten tieteellinen perusteleminen yhden "inkarnaation" puitteissa on mahdotonta: ylivoimainen "reinkarnaatio" on ainoa tapa perustella tietoisuuden positiivisia muutoksia.



Valtaosa ihmisen kriiseistä matkalla kohti totuutta nykyisessä elämässä on seurausta ja samalla tapa selviytyä lukuisista olosuhteista, teoista ja kokemuksista, joiden jälki on kadonnut alitajunnan syvyyksiin ja jotka viittaavat kokemuksiin, jotka eivät selvästikään liity tähän kehoon ja sen elämän erityisiin olosuhteisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Toistaiseksi moderni länsimainen tieteellinen paradigma sysää reinkarnaatioilmiön "para-/pseudotieteen" kategoriaan, mikä rajoittaa merkittävästi paitsi saman uskontopsykologian myös koko filosofisen antropologian epistemologisia resursseja.


Tietoisuuden positiivisten muutosten tieteellinen perusteleminen yhden "inkarnaation" puitteissa on mahdotonta: ylivoimainen "reinkarnaatio" on ainoa tapa perustella tietoisuuden positiivisia muutoksia.



Valtaosa ihmisen kriiseistä matkalla kohti totuutta nykyisessä elämässä on seurausta ja samalla tapa selviytyä lukuisista olosuhteista, teoista ja kokemuksista, joiden jälki on kadonnut alitajunnan syvyyksiin ja jotka viittaavat kokemuksiin, jotka eivät selvästikään liity tähän kehoon ja sen elämän erityisiin olosuhteisiin.

Lue lisää

Länsimaisen tieteen on yksinkertaisesti palattava omiin juuriinsa, jotka ovat suurelta osin myös Platonin jne. teoksissa, jotka vahvistivat metempsykoosin ajatuksen olevan perustavanlaatuinen persoonallisuuden ontologian rationaalisessa perustelussa ja välttämätön edellytys matkalla täydellisyyteen "alemmasta maailmasta korkeampaan maailmaan".

Anonyymi kirjoitti:

Länsimaisen tieteen on yksinkertaisesti palattava omiin juuriinsa, jotka ovat suurelta osin myös Platonin jne. teoksissa, jotka vahvistivat metempsykoosin ajatuksen olevan perustavanlaatuinen persoonallisuuden ontologian rationaalisessa perustelussa ja välttämätön edellytys matkalla täydellisyyteen "alemmasta maailmasta korkeampaan maailmaan".

Lue lisää

"Hiilipohjainen. Tarkoituksena kehittää sielua."

Kaikilla planeetoilla ei ole biologista elämänmuotoa.

Anonyymi kirjoitti:

"Hiilipohjainen. Tarkoituksena kehittää sielua."

Kaikilla planeetoilla ei ole biologista elämänmuotoa.

Kaikki kehot ovat aineellisia, mutta ei pidä sekoittaa siihen, että on olemassa biologisia
elämänmuotoja, kuten me, ja on olemaasa ei-biologisia elämänmuotoja, mutta ne ovat kaikki aineellisia. Keho riippuu ympäristöstä, jossa eletään.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki kehot ovat aineellisia, mutta ei pidä sekoittaa siihen, että on olemassa biologisia
elämänmuotoja, kuten me, ja on olemaasa ei-biologisia elämänmuotoja, mutta ne ovat kaikki aineellisia. Keho riippuu ympäristöstä, jossa eletään.

Lue lisää

Sydänsiirrossa sielu siis ei siirry toiseen kehoon.

Anonyymi kirjoitti:

Sydänsiirrossa sielu siis ei siirry toiseen kehoon.

Elinsiirroissa on havaittu, että joskus elimen vastaanottajan luonne voi omaksua kuolleen henkilön ominaisuuksia, jonka elimet on luovutettu.

Anonyymi kirjoitti:

Elinsiirroissa on havaittu, että joskus elimen vastaanottajan luonne voi omaksua kuolleen henkilön ominaisuuksia, jonka elimet on luovutettu.

Personality changes following heart transplantation: The role of cellular memory
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31739081/

Sydämensiirron jälkeisistä persoonallisuuden muutoksista on raportoitu jo vuosikymmeniä, ja muun muassa on kerrottu, että vastaanottajat ovat omaksuneet luovuttajan persoonallisuuden piirteitä.

Anonyymi kirjoitti:

Personality changes following heart transplantation: The role of cellular memory
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31739081/

Sydämensiirron jälkeisistä persoonallisuuden muutoksista on raportoitu jo vuosikymmeniä, ja muun muassa on kerrottu, että vastaanottajat ovat omaksuneet luovuttajan persoonallisuuden piirteitä.

Lue lisää

https://www.researchgate.net/publication/336987446_Personality_Changes_Following_Heart_Transplantation_The_Role_of_Cellular_Memory

https://link.springer.com/chapter/10.1007/978-3-031-17311-0_17


Tätä tapahtuu muidenkin elinsiirtojen yhteydessä joskus.

Anonyymi kirjoitti:

Personality changes following heart transplantation: The role of cellular memory
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31739081/

Sydämensiirron jälkeisistä persoonallisuuden muutoksista on raportoitu jo vuosikymmeniä, ja muun muassa on kerrottu, että vastaanottajat ovat omaksuneet luovuttajan persoonallisuuden piirteitä.

Lue lisää

Amerikkalainen Debbie W. heräsi leikkauksen jälkeen teho-osastolla, avasi silmänsä ja näki yläpuolellaan hoitajan kasvot. "Haluaisitko jotain? Mitä voin tuoda sinulle?" - Hoitaja kysyi. Debbie hymyili: "Kaipaan hirveästi oluttölkkiä."

Mitä epätavallista siinä on? Epätavallista on se, että Debbie oli ennen leikkaustaan vannoutunut raittiusliike eikä juonut alkoholijuomia.

Viisi kuukautta myöhemmin hän sai jälleen ajaa autoa. Ensimmäiseksi hän meni McDonald'siin, vaikka hän oli aiemmin vihannut pikaruokaravintoloita. Tällä kertaa hän himoitsi paistettua kanaa. Ja hänen musiikkimakunsa oli muuttunut radikaalisti: ennen hän kuunteli vain klassista musiikkia, nyt hän rakasti rap-musiikkia. Debbie pohti, voisiko sydämensiirrolla olla jotain tekemistä hänen persoonallisuutensa näin dramaattisen muutoksen kanssa.

Hohhoijaa, mikä naurupalstaa. Kukaan ei voi kaukoparantaa ketään. Tällaisia parantajia on jäljellä hyvin vähän, jos ollenkaan. Aikaksemmin oli Edgar Cayce. Itse en kannata tällaista perinnettä, kuka tietää, mikä on sen "parannuskeinon" lähde,

Anonyymi kirjoitti:

Hohhoijaa, mikä naurupalstaa. Kukaan ei voi kaukoparantaa ketään. Tällaisia parantajia on jäljellä hyvin vähän, jos ollenkaan. Aikaksemmin oli Edgar Cayce. Itse en kannata tällaista perinnettä, kuka tietää, mikä on sen "parannuskeinon" lähde,

Lue lisää

Avataan vastauksesi virke virkkeeltä:

1. "Kukaan ei voi kaukoparantaa ketään."
- Kaukoparannusta ei ole olemassa.

2. "Tällaisia parantajia on jäljellä hyvin vähän, jos ollenkaan."
- Kaukoparantajia onkin nyt olemassa.

3. "Aikaksemmin oli Edgar Cayce. "
- Nyt kaukoparantajia löytyy jo nimellä.

4. "Itse en kannata tällaista perinnettä,"
- Itse en kyllä lähde tälläiseen kaukoparannus toimintaan mukaan.

5. "kuka tietää, mikä on sen "parannuskeinon" lähde."
- Pelkää kaukoparannusta, sieltä voi tulla mitä tahansa ikäviä voimia.

B:
"Jos havaitsija kykensi kokemaan kaikki mahdolliset värähtelytaajuudet yhtä voimakkaan kontruktiivisen interferenssin kautta niin periaatteessa voisi kokea samanaikaisesti kaikki mahdolliset paikat ja ajat ja niiden ilmiöt yhtäaikaa mistä olisi käytännössä hyvin vaikeaa tai mahdotonta hahmottaa minkäänlaista mielekästä käsittein tai millään muullakaan tavalla ilmaistavissa ja kommunikoitavissa olevaa kokonaisuutta."

Kun ajattelun laajentaa tällä tavalla, että 'kaiken vaikuttamisessa kaikkeen' on olemassa epälokaalit vaikutukset ajassa ja paikassa, niin periaatteessa standardi tiede on sellainen VH-malli, jossa valikoidaan nykyhetki ja -paikka sellaiseksi, mitä saa havaita. Eli esim. interferenssi tapahtuisi vain samassa ajassa ja paikassa. Et ole kommentoinut tässä mitenkään, että kuinka samanlainen sinun ja tieteen mallisi on sinun termeilläsi esitettynä, ja että miten paljon arvostat tätä tieteen VH:ta. Toinen asia tässä samankaltaisuudessa on se, että vaikka loppua kohden yrität esittää havaitsemattomia asioita, niin periaatteessa lähdit siitä, että sinun mallisi selittää minkä asian tahansa, eli myös tieteen sisältämän lokaalin VH:n. Tällöin sinun sanomallasi mallilla on empiirisiä testejä, mitä sen pitää läpäistä.

Jos haluat, että jokaisella asialla, jos se olisi pöydälläsi eri kohdassa, olisi oma taajuus eli luku, niin todellisuus olis muodostanut karttoja kuten R -> R^n, missä R^n = R^2 (X) R^n-2, missä kaksi lukua antaa sijainnin pöydällä, ja kaikki mitä asiasta ja univesumista voidaan kertoa kuuluu muihin reaalilukuihin (jotka voivat sisältää kaiken datan kompleksiluvuista kuten QM-aaltofunktio tms.). Tämä tarkoittaa, että taajuus on hyvin abstrakti käsite, ja että sinusta on oikein kuvailla asiat pelkistettyyn muotoon tai jonain muuna kuin ne tunnutaan koettavan. Kun kaikki on tai voidaan sanoa olevan tätä taajuutta, joka muodostaa tällaisen madon (missä madon avaruudella ei ole merkitystä vaan kaikki muodostuu siitä, että on mato ja siinä kohta 'F hertziä')
https://en.m.wikipedia.org/wiki/File:Hilbert3d-step3.png
se tarkoittaa että esim. sellaisiin ontologisiin väitteisiin, kuten universumissa on eetteriä, voidaan vastata, että väärin (tai yhtäkuin) universumi on vain mato, mikä ei tarvitse mitään muita käsitteitä.

Tällainen mato on vain toinen matemaattinen esitys 'mille tahansa' (joka on tehtävissä lisäämällä reaalidimensioita). Joten jos tästä matotieteestä jaettaisiin patentteja, niin jo Newtonin ajan tiede tai sen sisältämät muuttujat oli madon muodossa esitettävissä (madon matemaattinen löytö oli myöhemmin.) Aluksi voi tuntua, että standardi tiede on esittänyt VH:nsa vain lokaalina aika-avaruudessa, mutta VH esiintyy myös muilla tavoilla. Otetaan esim. Maxwellin SM-kentät ja lisätään ne matoon. Tiede sanoo, että niistä tulee yhteen hiukkaseen vaikutus yhdellä arvolla E ja B eikä kaikilla niistä. Lisätään kuitenkin ne kaikki matoon missä tahansa, ja lisätään myös tämän havaitsijan nopeus x-suuntaan. Nyt jos havaitsija on eri kohdassa matoa siten että eri taajuus tarkoitaa hänen olevan eri nopeudella, voidaan sanoa, että häneen vaikuttaa sellainen SM-kenttä, jonka hänen nopeuksisensa hiukkanen näkisi. Toisin sanoen on näytetty yhdelle osalle madosta vain tietty osa SM-kentän vahvuus -madosta, jota kuitenkin olisi jaettavana niille enemmän, jos niitä tulee samaan paikkaan eri nopeuksisina. Tässä havaittuun E:hen vaikuttavat jotkin havaitsijan ominaisuudet, joita on kuitenkin mahdoton esittää F:nä, koska F:ää ei ole vielä kokonaan rakennettu ilman, että tiedetään havaittu E. Et ole kuitenkaan missään sanonut, että se taajuus, mikä havaitsijalla on, voisi vaikuttaa siihen, mitä taajuutta hänelle valikoidaan annettavaksi. Sanoit tälle vastakkaisesti, että ainakin mahdollisten kohteiden taajuudet ovat luettelossa jossain muualla kuin taajuuksina, jotka juuri nyt tapahtuvat. Koko taajuudessa F on kuitenkin arvoja, jotka eivät erottele juuri havaitsijan nopeuksia, joten vain osa kerrallaan osallistuu yhteen tuollaiseen aiheeseen. Standardi tiede on kuitenkin sillä kannalla, että mato jakautuu aliavaruuksiin, ja joskus aliavaruudesta on pakko havaita yksi asia, eikä jättää koko aliavaruutta todellisuudesta pois.

Voisi myös olla mahdollista, että yksi kokonainen F tuottaa deterministisesti aina toisen kokonaisen F:n siten, että siinä näkyy suoraan, että F-menneisyys tuottaa jonkun havaitun E:n juuri nyt. Missä aika ei ole olemassa madosta erikseen, ja aika on vain yksi matemaattisista koordinaateista, joissa asiat ovat järjestetyssä luettelossa.

2

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Jos havaitsija kykensi kokemaan kaikki mahdolliset värähtelytaajuudet yhtä voimakkaan kontruktiivisen interferenssin kautta niin periaatteessa voisi kokea samanaikaisesti kaikki mahdolliset paikat ja ajat ja niiden ilmiöt yhtäaikaa mistä olisi käytännössä hyvin vaikeaa tai mahdotonta hahmottaa minkäänlaista mielekästä käsittein tai millään muullakaan tavalla ilmaistavissa ja kommunikoitavissa olevaa kokonaisuutta."

Kun ajattelun laajentaa tällä tavalla, että 'kaiken vaikuttamisessa kaikkeen' on olemassa epälokaalit vaikutukset ajassa ja paikassa, niin periaatteessa standardi tiede on sellainen VH-malli, jossa valikoidaan nykyhetki ja -paikka sellaiseksi, mitä saa havaita. Eli esim. interferenssi tapahtuisi vain samassa ajassa ja paikassa. Et ole kommentoinut tässä mitenkään, että kuinka samanlainen sinun ja tieteen mallisi on sinun termeilläsi esitettynä, ja että miten paljon arvostat tätä tieteen VH:ta. Toinen asia tässä samankaltaisuudessa on se, että vaikka loppua kohden yrität esittää havaitsemattomia asioita, niin periaatteessa lähdit siitä, että sinun mallisi selittää minkä asian tahansa, eli myös tieteen sisältämän lokaalin VH:n. Tällöin sinun sanomallasi mallilla on empiirisiä testejä, mitä sen pitää läpäistä.

Jos haluat, että jokaisella asialla, jos se olisi pöydälläsi eri kohdassa, olisi oma taajuus eli luku, niin todellisuus olis muodostanut karttoja kuten R -> R^n, missä R^n = R^2 (X) R^n-2, missä kaksi lukua antaa sijainnin pöydällä, ja kaikki mitä asiasta ja univesumista voidaan kertoa kuuluu muihin reaalilukuihin (jotka voivat sisältää kaiken datan kompleksiluvuista kuten QM-aaltofunktio tms.). Tämä tarkoittaa, että taajuus on hyvin abstrakti käsite, ja että sinusta on oikein kuvailla asiat pelkistettyyn muotoon tai jonain muuna kuin ne tunnutaan koettavan. Kun kaikki on tai voidaan sanoa olevan tätä taajuutta, joka muodostaa tällaisen madon (missä madon avaruudella ei ole merkitystä vaan kaikki muodostuu siitä, että on mato ja siinä kohta 'F hertziä')
https://en.m.wikipedia.org/wiki/File:Hilbert3d-step3.png
se tarkoittaa että esim. sellaisiin ontologisiin väitteisiin, kuten universumissa on eetteriä, voidaan vastata, että väärin (tai yhtäkuin) universumi on vain mato, mikä ei tarvitse mitään muita käsitteitä.

Tällainen mato on vain toinen matemaattinen esitys 'mille tahansa' (joka on tehtävissä lisäämällä reaalidimensioita). Joten jos tästä matotieteestä jaettaisiin patentteja, niin jo Newtonin ajan tiede tai sen sisältämät muuttujat oli madon muodossa esitettävissä (madon matemaattinen löytö oli myöhemmin.) Aluksi voi tuntua, että standardi tiede on esittänyt VH:nsa vain lokaalina aika-avaruudessa, mutta VH esiintyy myös muilla tavoilla. Otetaan esim. Maxwellin SM-kentät ja lisätään ne matoon. Tiede sanoo, että niistä tulee yhteen hiukkaseen vaikutus yhdellä arvolla E ja B eikä kaikilla niistä. Lisätään kuitenkin ne kaikki matoon missä tahansa, ja lisätään myös tämän havaitsijan nopeus x-suuntaan. Nyt jos havaitsija on eri kohdassa matoa siten että eri taajuus tarkoitaa hänen olevan eri nopeudella, voidaan sanoa, että häneen vaikuttaa sellainen SM-kenttä, jonka hänen nopeuksisensa hiukkanen näkisi. Toisin sanoen on näytetty yhdelle osalle madosta vain tietty osa SM-kentän vahvuus -madosta, jota kuitenkin olisi jaettavana niille enemmän, jos niitä tulee samaan paikkaan eri nopeuksisina. Tässä havaittuun E:hen vaikuttavat jotkin havaitsijan ominaisuudet, joita on kuitenkin mahdoton esittää F:nä, koska F:ää ei ole vielä kokonaan rakennettu ilman, että tiedetään havaittu E. Et ole kuitenkaan missään sanonut, että se taajuus, mikä havaitsijalla on, voisi vaikuttaa siihen, mitä taajuutta hänelle valikoidaan annettavaksi. Sanoit tälle vastakkaisesti, että ainakin mahdollisten kohteiden taajuudet ovat luettelossa jossain muualla kuin taajuuksina, jotka juuri nyt tapahtuvat. Koko taajuudessa F on kuitenkin arvoja, jotka eivät erottele juuri havaitsijan nopeuksia, joten vain osa kerrallaan osallistuu yhteen tuollaiseen aiheeseen. Standardi tiede on kuitenkin sillä kannalla, että mato jakautuu aliavaruuksiin, ja joskus aliavaruudesta on pakko havaita yksi asia, eikä jättää koko aliavaruutta todellisuudesta pois.

Voisi myös olla mahdollista, että yksi kokonainen F tuottaa deterministisesti aina toisen kokonaisen F:n siten, että siinä näkyy suoraan, että F-menneisyys tuottaa jonkun havaitun E:n juuri nyt. Missä aika ei ole olemassa madosta erikseen, ja aika on vain yksi matemaattisista koordinaateista, joissa asiat ovat järjestetyssä luettelossa.

2

Lue lisää

Tiede sanoi madossaan, että melkein kaikki E-kentän arvot voidaan kokea samassa paikassa riipuen havaitsijan matoluvusta. Tämä voi koskea kaikkea muutakin, eli sanottaisiin, että havaitsijalla on kaikki tämän nopeudet koko ajan madon muodossa. Tämä on hyvin samanlaista kuin QM-nopeuden mahdollisuudet, mutta kyseessä on samanlaisuus sen Hilbertin avaruuden kanssa, joka on muuttumaton ja staattinen. Muihin vertailuihin tarvitaan jokin taajuuksien välinen sääntö, kuten äsken SM:ssä. Et välttämättä halunnut omasta madostasi juuri tällaista, mutta et myöskään vastustanut sitä suuresti. Huomaa, että esim. kaikki kaukonäkijät tulevat tai ovat jo nyt omaksuneet (ks. heidän MWI:nsä) sellaisen todellisuuden, missä esim. voi sanoa
'Näin tulevaisuudessa kymmenen vuoden päässä autot, jotka menevät kahta sataa'
Kun se aika tulee:
'Olin varmaan yhteydessä sellaiseen osaan matoa, missä auto oli siinä mahdollisuudessaan, että se meni kahta sataa. Terveisiä madolle, että se voisi mennä järkevämpään asentoon, missä asiat on helpompi löytää.'

Madon voi ajatella olevan absoluuttinen mato myös paikka-avaruudessa. Tällöin kellään ihmisellä ei koskaan tule olemaan mitään luonnollisesti älykästä sanottavaa madon kohtien järjestyksestä ja yhteyksistä. Sellaista voisi muodostua vähän, jos jokainen havaitsija piirtäisi oman matonsa, ja laittaisi sen esim. alkamaan sieltä, missä itse sijaitsee (ja mitä mittaa SM:stä), ja tekisi ympärilleen lankakerää. Silloin madon alkuosa on jotain, mikä on kaikessa häntä lähellä ja kaikki muu on hänestä kaukana, mutta se suhde miten paljjon F:ssä pitää siirtyä, että oltaisiin jotenkin liikuttu hänestä kauemmas, kasvaa koko ajan. Koska kerän keskipisteitä ei muodostu kuin yksi, niin tämä koskee vain yhtä havaitsijaa siis. Tässä muodostuisi madon muutos kahden havaitsijan välillä, mikä puolestaan olisi (toistaiseksi mitä tahansa mutta) niin vaikea matemaattisesti, että nyt siitä luennoitsevat ihmiset sanoisivat 'ole hiljaa ja laske', ja että 'tätä matoa ei kukaan meillä ymmärrä'. Vaikka kyseessä on edelleen nolla-gravitaation klassiset hiukkaset. Munnoksessa saatettaisiin mieluiten käyttää apuvälineitä, kuten n:ssä dimensiossa, mikä on ristiriidassa madon tarpeellisuuden kanssa.

B:
"Ei ole olemassa mitään sellaista ns. normihavaitsijaa joka tieteen metodissa ja ylipäätänsä tieteessä oletetaan olemassaolevaksi vaan ainoastaan tietyllä tavalla opetettuja ja ehdollistettuja havaitsijoita tai kalibroituja mittauslaitteita jotka kykenevät vuorovaikuttamaan vain tietynlaisten ilmiöiden kanssa ja suhteessa niihin ilmiöihin voi muodostua vain tietynlaista vuorovaikutusta joka määräytyy värähtelytaajuuksien ja yhteismitallisten konstruktiivisten interferenssien kautta."

Tästä eteenpäin kirjoitat toisella tavalla, että tiede kuvittelee olevansa valikoivaa havaitsemista vailla. Mikä on aivan utopiaa ilman matoakin, kun tiede on teoretisoinut valtavia joukkoja pimeän aineen ja energian kandidaatteja, joilla on kykynä olla kyvytön vaikuttamaan meidän havaitsimiimme.

Universumin aine voi olla ehdollistettu universumin toimesta näkemään vain standardimallia. Ihmiset jotka ajattelevat laajempaa normia tai vähemmän ehtoja voisivat onnistua joskus käyttämään muutakin mallia kuten 11D M-teoriaa. Mittauslaitteissa on täysin toisistaan erikseen, se että ne ovat standardimallin ainetta - joka havaitsee kaiken muun vastaavan aineen oikeiden verteksien kohdalla - ja se, että ne antavat signaalin jostakin asiasta sellaisena, että se on tarpeeksi suuri. Laitteen kuin laitteen voi tuhota tyhjiössä vetypommilla ikäänkuin sisältä ulos päin vaikka niillä ei voi siinä tapahtuvaa asiaa lukea, koska ne ovat makroainetta varten.

Tarkoitat tässä kappaleessa varmaan mielummin tieteen objektiivisuuden ymmärtämistä, minkä sinä tekisit mainitsemalla havaitsijan, ja mitä ominaisuuksia tällä on. Puhutaan siten tästä käsitteestä sinun kohdallasi. Minusta sinunkaan esittämäsi idea siitä, että asioita liitettäisiin vaikuttamaan toisiin asioihin jollain muulla kuin standarditieteen lokaaliuden ja madossa mainituin tavoin, ei vielä tarkoita sitä asiaa, että olisit tehnyt havaitsijoista jotenkin erikoisia. Vaikka nämä havainnot tulisivat mistä asiasta milloin tahansa millään esittämälläsi tavalla tai vain satunnaisesti, niin ainoa todellisuudesta mainitsemasi asia sen yhteydessä on, että nämä toiset asiat ovat objketiivisesti olleet olemassa ja kaikki saisivat niihin katsoa, jos he muuttaisivat objektiivisesti itseään sellaiseen säännönmukaiseen muotoon, että se katsominen sopii. Periaatteessa sanotkin, että pidät kaikkia havaitsijoita edelleen koneina, joista puuttuu jotain samoin kuin mittalaitteista. Oleellista tässä on, että kyseinen kone on kyseinen kone ja sillä selvä. Ei ole mitään versiota kyseisestä havaitsijasta, jonka olisi olemassa esim. hänelle itselleen.

3

Anonyymi kirjoitti:

Tiede sanoi madossaan, että melkein kaikki E-kentän arvot voidaan kokea samassa paikassa riipuen havaitsijan matoluvusta. Tämä voi koskea kaikkea muutakin, eli sanottaisiin, että havaitsijalla on kaikki tämän nopeudet koko ajan madon muodossa. Tämä on hyvin samanlaista kuin QM-nopeuden mahdollisuudet, mutta kyseessä on samanlaisuus sen Hilbertin avaruuden kanssa, joka on muuttumaton ja staattinen. Muihin vertailuihin tarvitaan jokin taajuuksien välinen sääntö, kuten äsken SM:ssä. Et välttämättä halunnut omasta madostasi juuri tällaista, mutta et myöskään vastustanut sitä suuresti. Huomaa, että esim. kaikki kaukonäkijät tulevat tai ovat jo nyt omaksuneet (ks. heidän MWI:nsä) sellaisen todellisuuden, missä esim. voi sanoa
'Näin tulevaisuudessa kymmenen vuoden päässä autot, jotka menevät kahta sataa'
Kun se aika tulee:
'Olin varmaan yhteydessä sellaiseen osaan matoa, missä auto oli siinä mahdollisuudessaan, että se meni kahta sataa. Terveisiä madolle, että se voisi mennä järkevämpään asentoon, missä asiat on helpompi löytää.'

Madon voi ajatella olevan absoluuttinen mato myös paikka-avaruudessa. Tällöin kellään ihmisellä ei koskaan tule olemaan mitään luonnollisesti älykästä sanottavaa madon kohtien järjestyksestä ja yhteyksistä. Sellaista voisi muodostua vähän, jos jokainen havaitsija piirtäisi oman matonsa, ja laittaisi sen esim. alkamaan sieltä, missä itse sijaitsee (ja mitä mittaa SM:stä), ja tekisi ympärilleen lankakerää. Silloin madon alkuosa on jotain, mikä on kaikessa häntä lähellä ja kaikki muu on hänestä kaukana, mutta se suhde miten paljjon F:ssä pitää siirtyä, että oltaisiin jotenkin liikuttu hänestä kauemmas, kasvaa koko ajan. Koska kerän keskipisteitä ei muodostu kuin yksi, niin tämä koskee vain yhtä havaitsijaa siis. Tässä muodostuisi madon muutos kahden havaitsijan välillä, mikä puolestaan olisi (toistaiseksi mitä tahansa mutta) niin vaikea matemaattisesti, että nyt siitä luennoitsevat ihmiset sanoisivat 'ole hiljaa ja laske', ja että 'tätä matoa ei kukaan meillä ymmärrä'. Vaikka kyseessä on edelleen nolla-gravitaation klassiset hiukkaset. Munnoksessa saatettaisiin mieluiten käyttää apuvälineitä, kuten n:ssä dimensiossa, mikä on ristiriidassa madon tarpeellisuuden kanssa.

B:
"Ei ole olemassa mitään sellaista ns. normihavaitsijaa joka tieteen metodissa ja ylipäätänsä tieteessä oletetaan olemassaolevaksi vaan ainoastaan tietyllä tavalla opetettuja ja ehdollistettuja havaitsijoita tai kalibroituja mittauslaitteita jotka kykenevät vuorovaikuttamaan vain tietynlaisten ilmiöiden kanssa ja suhteessa niihin ilmiöihin voi muodostua vain tietynlaista vuorovaikutusta joka määräytyy värähtelytaajuuksien ja yhteismitallisten konstruktiivisten interferenssien kautta."

Tästä eteenpäin kirjoitat toisella tavalla, että tiede kuvittelee olevansa valikoivaa havaitsemista vailla. Mikä on aivan utopiaa ilman matoakin, kun tiede on teoretisoinut valtavia joukkoja pimeän aineen ja energian kandidaatteja, joilla on kykynä olla kyvytön vaikuttamaan meidän havaitsimiimme.

Universumin aine voi olla ehdollistettu universumin toimesta näkemään vain standardimallia. Ihmiset jotka ajattelevat laajempaa normia tai vähemmän ehtoja voisivat onnistua joskus käyttämään muutakin mallia kuten 11D M-teoriaa. Mittauslaitteissa on täysin toisistaan erikseen, se että ne ovat standardimallin ainetta - joka havaitsee kaiken muun vastaavan aineen oikeiden verteksien kohdalla - ja se, että ne antavat signaalin jostakin asiasta sellaisena, että se on tarpeeksi suuri. Laitteen kuin laitteen voi tuhota tyhjiössä vetypommilla ikäänkuin sisältä ulos päin vaikka niillä ei voi siinä tapahtuvaa asiaa lukea, koska ne ovat makroainetta varten.

Tarkoitat tässä kappaleessa varmaan mielummin tieteen objektiivisuuden ymmärtämistä, minkä sinä tekisit mainitsemalla havaitsijan, ja mitä ominaisuuksia tällä on. Puhutaan siten tästä käsitteestä sinun kohdallasi. Minusta sinunkaan esittämäsi idea siitä, että asioita liitettäisiin vaikuttamaan toisiin asioihin jollain muulla kuin standarditieteen lokaaliuden ja madossa mainituin tavoin, ei vielä tarkoita sitä asiaa, että olisit tehnyt havaitsijoista jotenkin erikoisia. Vaikka nämä havainnot tulisivat mistä asiasta milloin tahansa millään esittämälläsi tavalla tai vain satunnaisesti, niin ainoa todellisuudesta mainitsemasi asia sen yhteydessä on, että nämä toiset asiat ovat objketiivisesti olleet olemassa ja kaikki saisivat niihin katsoa, jos he muuttaisivat objektiivisesti itseään sellaiseen säännönmukaiseen muotoon, että se katsominen sopii. Periaatteessa sanotkin, että pidät kaikkia havaitsijoita edelleen koneina, joista puuttuu jotain samoin kuin mittalaitteista. Oleellista tässä on, että kyseinen kone on kyseinen kone ja sillä selvä. Ei ole mitään versiota kyseisestä havaitsijasta, jonka olisi olemassa esim. hänelle itselleen.

3

Lue lisää

Samoin vaikka hiekkalaatikko täyttyy sinun todellisuudessasi samoin kuin esim. Galilein todellisuudessa ihmisistä, jotka väittelevät, miten suuri oli mitatun asian arvo tai mitä todellisuudessa heistä näytti olevan, niin kaikki tämä on sovitettavissa yhteen objektiivisin kuvailuin, kuten nopeuden koordinaattimuunnos tai absoluuttinen madon kokonaisuus. Nämä edustavat kaikki konkretiaa ja ristiriidatonta empirismiä todellisuudelle.

B:
"Konstruktiivinen aaltomuotojen interferenssi tässä yhteydessä tarkoittaa sitä että että havaitsija muodostaa aistien tai mittauslaitteen anturien tasolla avulla toisiaan vahvistavan aaltopaketin havainnon tai mittausten kohteen kanssa jolloin esim. voidaan saada näkyväksi ilmiöitä jotka vaikuttavat enimmäkseen esim. valon ultravioletti tai infrapunataajuuksilla jotka ovat normaalisti näkymättömiä ihmislajin näköaistille."

Tämä aaltopaketin tekeminen on vähän epäselvä kohta. Sanoit, että kaikki on jo aaltoja, eli aaltoja pitäisi riittää kaikkialla ns. interferoimista varten. Teimme kaikesta myös madon. Miksi jotain tehtäisiin lisää ja mistä se tehtäisiin? Jos teet joitain matemaattisia objekteja, jotka eivät kuulu tavalliseen todellisuuteen mitenkään (vai lähdetäänkö havaitsemaan tämä uusi aalto, mikä loisi uuden aallon), vaan kuuluvat kieleesi, niin näissä on huom. helppo välttää sitä, että ne olisivat suhteellisia ja riippuisivat koordinaateista, koska niillä ei esim. ole paikkaa ja nopeutta. Silloin voisit tehdä näistä osista tuollaisen muuttumattoman osan todellisuutta. Ja se voi jopa olla myös personoitua objektin luomista, missä matemaattinen objekti on salattu kaikilta muilta.

Ihminen vuorovaikuttaa 100 % kaiken infrapunan ja ultravioletin kanssa päästämättä mitään lävitseen. Niissä ei ole yhtään mitään lisähavaitsemista, mikä pitäisi tuottaa tekemällä muutoksia nykyiseen kokoonpanoon. Ruumiisi tietää sen, että esim. lämpöpeitteet pitävät lämpimänä ja solarium ruskettaa. Valokuvafilmi on joskus jotain todella pientä, missä on vaikea osoittaa kaikkea samaa tapahtuvaksi aina, mutta jos ajattelee isompaa laitetta kokonaisuudessaan, niin jokainen mittari reagoi infrapunaan vaikka ei ole infrapunakuvantamislaite.

QFT:n mukaan sellainen kuin valon elastisen sironnan todennäköisyys aineessa ei ole koskaan nolla millekään valon taajuudelle. Paitsi mahdollisesti pimeälle aineelle, missä valo edelleen vaihtaa suuntaa johtuen gravitaatiosta. Sironta on hyvä esimerkki siitä, että havaitsemisen eli vaikuttamisen seuraukset ovat sitä, että edellisen aallokon sijaan on olemassa toisenlaista aallokkoa. Elastinen sironta valolle ei keskity minkään aineen valitseman taajuuden ympärille eli toisin sanoen se, missä valotaajuudessa on eniten reitiltä poistuneita uusia suuren intensiteetin superpositioita (*), ei perustu siihen, että sitä havaitsevalla laitteella on energian tila (tai 'valittu energian tila, joka ei ole edes sen oma').

(*) Kvanttivalossa, jota on kerralla paljon, kaikki on koko ajan sen interferenssiä itsensä kanssa, koska valon paikkoja ja moodeja on useita ja voidaan sanoa makroskooppisena saadun valon konfiguraation olevan näiden useiden asioiden neuvottelema asia. Sironnan tapauksessa valon suunnanmuutoksen selitys on täysin sen konstruktiivisiin ja destruktiivisiin interferensseihin perustuva asia.

B:
"Fysikaaliseksi ja konkreettiseksi koettu todellisuus siis riippuu ensisijaisesti siitä kuinka voimakkaasti ja kattavasti havaitsija kykenee tietoisella tasolla vuorovaikuttamaan eli muodostamaan konstruktiivisia interferenssejä..."

B:
"Fysikaalinen ja deterministiseksi koettu klassisen fysiikan maailmankuvan kokemuksellisuus siis on olemassa vain havaitsijoiden tasolla ja havaitsijakeskeisesti..."

Tarkoitatko, että sinä et osannut kuvailla epäklassista fysiikkaa näillä havaitsijoilla ja interferensseillä ja tämän takia koet havaitsijakeskeisyyden turhana ajan hukkana? Tämä ei kuitenkaan osoita mitään, sillä sinä et ole kuvaillut mitään vartavasten tehtyä mekanismia, missä yhdistetään kaksi asiaa toisiinsa tällä interferenssimenetelmällä. Sitä ennen kaikki mahdollisuudet ovat vielä näkemmättä ja tosiasiassa myöskään klassinen fysiikka ei ala pyöriä toistaiseksi.

Determinismi on olemassa kaikissa erikoisissa odotuksissasi tältä interferenssiltä, jos et pysty kuvailemaan alusta loppuun mekanismia, missä joku kohde tekee jotain epädeterminististä jollekin havaitsijalle (jolloin tämän ei kai pitäisi sanoa tehneen sille mitään). Miksi tällöin ei sanottaisi, että havaitsija oli väärällä taajuudella, ja kohde oli tälle kuin pimeää ainetta? Jotain ehkä tapahtuu havaitsijassa. Miten sinun systeemisi interferensseistä voisi kuvailla, mitä havaitsijoissa tapahtuu, jos mitä heissä tapahtuu, ei riipu interferenssistä mitenkään, tai siitä on täysi epäselvyys eikä tiedetä, 'miksi tapahtui'?

4

Anonyymi kirjoitti:

Samoin vaikka hiekkalaatikko täyttyy sinun todellisuudessasi samoin kuin esim. Galilein todellisuudessa ihmisistä, jotka väittelevät, miten suuri oli mitatun asian arvo tai mitä todellisuudessa heistä näytti olevan, niin kaikki tämä on sovitettavissa yhteen objektiivisin kuvailuin, kuten nopeuden koordinaattimuunnos tai absoluuttinen madon kokonaisuus. Nämä edustavat kaikki konkretiaa ja ristiriidatonta empirismiä todellisuudelle.

B:
"Konstruktiivinen aaltomuotojen interferenssi tässä yhteydessä tarkoittaa sitä että että havaitsija muodostaa aistien tai mittauslaitteen anturien tasolla avulla toisiaan vahvistavan aaltopaketin havainnon tai mittausten kohteen kanssa jolloin esim. voidaan saada näkyväksi ilmiöitä jotka vaikuttavat enimmäkseen esim. valon ultravioletti tai infrapunataajuuksilla jotka ovat normaalisti näkymättömiä ihmislajin näköaistille."

Tämä aaltopaketin tekeminen on vähän epäselvä kohta. Sanoit, että kaikki on jo aaltoja, eli aaltoja pitäisi riittää kaikkialla ns. interferoimista varten. Teimme kaikesta myös madon. Miksi jotain tehtäisiin lisää ja mistä se tehtäisiin? Jos teet joitain matemaattisia objekteja, jotka eivät kuulu tavalliseen todellisuuteen mitenkään (vai lähdetäänkö havaitsemaan tämä uusi aalto, mikä loisi uuden aallon), vaan kuuluvat kieleesi, niin näissä on huom. helppo välttää sitä, että ne olisivat suhteellisia ja riippuisivat koordinaateista, koska niillä ei esim. ole paikkaa ja nopeutta. Silloin voisit tehdä näistä osista tuollaisen muuttumattoman osan todellisuutta. Ja se voi jopa olla myös personoitua objektin luomista, missä matemaattinen objekti on salattu kaikilta muilta.

Ihminen vuorovaikuttaa 100 % kaiken infrapunan ja ultravioletin kanssa päästämättä mitään lävitseen. Niissä ei ole yhtään mitään lisähavaitsemista, mikä pitäisi tuottaa tekemällä muutoksia nykyiseen kokoonpanoon. Ruumiisi tietää sen, että esim. lämpöpeitteet pitävät lämpimänä ja solarium ruskettaa. Valokuvafilmi on joskus jotain todella pientä, missä on vaikea osoittaa kaikkea samaa tapahtuvaksi aina, mutta jos ajattelee isompaa laitetta kokonaisuudessaan, niin jokainen mittari reagoi infrapunaan vaikka ei ole infrapunakuvantamislaite.

QFT:n mukaan sellainen kuin valon elastisen sironnan todennäköisyys aineessa ei ole koskaan nolla millekään valon taajuudelle. Paitsi mahdollisesti pimeälle aineelle, missä valo edelleen vaihtaa suuntaa johtuen gravitaatiosta. Sironta on hyvä esimerkki siitä, että havaitsemisen eli vaikuttamisen seuraukset ovat sitä, että edellisen aallokon sijaan on olemassa toisenlaista aallokkoa. Elastinen sironta valolle ei keskity minkään aineen valitseman taajuuden ympärille eli toisin sanoen se, missä valotaajuudessa on eniten reitiltä poistuneita uusia suuren intensiteetin superpositioita (*), ei perustu siihen, että sitä havaitsevalla laitteella on energian tila (tai 'valittu energian tila, joka ei ole edes sen oma').

(*) Kvanttivalossa, jota on kerralla paljon, kaikki on koko ajan sen interferenssiä itsensä kanssa, koska valon paikkoja ja moodeja on useita ja voidaan sanoa makroskooppisena saadun valon konfiguraation olevan näiden useiden asioiden neuvottelema asia. Sironnan tapauksessa valon suunnanmuutoksen selitys on täysin sen konstruktiivisiin ja destruktiivisiin interferensseihin perustuva asia.

B:
"Fysikaaliseksi ja konkreettiseksi koettu todellisuus siis riippuu ensisijaisesti siitä kuinka voimakkaasti ja kattavasti havaitsija kykenee tietoisella tasolla vuorovaikuttamaan eli muodostamaan konstruktiivisia interferenssejä..."

B:
"Fysikaalinen ja deterministiseksi koettu klassisen fysiikan maailmankuvan kokemuksellisuus siis on olemassa vain havaitsijoiden tasolla ja havaitsijakeskeisesti..."

Tarkoitatko, että sinä et osannut kuvailla epäklassista fysiikkaa näillä havaitsijoilla ja interferensseillä ja tämän takia koet havaitsijakeskeisyyden turhana ajan hukkana? Tämä ei kuitenkaan osoita mitään, sillä sinä et ole kuvaillut mitään vartavasten tehtyä mekanismia, missä yhdistetään kaksi asiaa toisiinsa tällä interferenssimenetelmällä. Sitä ennen kaikki mahdollisuudet ovat vielä näkemmättä ja tosiasiassa myöskään klassinen fysiikka ei ala pyöriä toistaiseksi.

Determinismi on olemassa kaikissa erikoisissa odotuksissasi tältä interferenssiltä, jos et pysty kuvailemaan alusta loppuun mekanismia, missä joku kohde tekee jotain epädeterminististä jollekin havaitsijalle (jolloin tämän ei kai pitäisi sanoa tehneen sille mitään). Miksi tällöin ei sanottaisi, että havaitsija oli väärällä taajuudella, ja kohde oli tälle kuin pimeää ainetta? Jotain ehkä tapahtuu havaitsijassa. Miten sinun systeemisi interferensseistä voisi kuvailla, mitä havaitsijoissa tapahtuu, jos mitä heissä tapahtuu, ei riipu interferenssistä mitenkään, tai siitä on täysi epäselvyys eikä tiedetä, 'miksi tapahtui'?

4

Lue lisää

Et ole myöskään sanonut, mikä on 'toinen taso', vaan lähdit (ehkä) siitä, että kaikki todellisuudessa on havaitsijalla esitettävissä. Jos olisit jonkinlainen dualisti todellisuuden suhteen ja kirjoittaisit todellisuuden yhdestä puolesta kaiken uudella tavalla korvaten edelliset ehdotelmat materian toiminnoille, niin se ei vieläkään merkitstisi, etteikö toinen puoli sisältäisi ominaisuuden X. Puhumattakaan siitä, että puolia tarvitaan monta.

Epäklassisesta klassiseen (*) ei ole olemassa siirtymää, joka toimisi siten, että mennään jostain johonkin kauemmas katsomaan sitä tai muutetaan itseämme ja laitettamme (**). Jokainen atomi on epäklassinen, ja jokainen nykytodellisuudessa on tehty atomeista eikä ilman niitä. Epäklassisen siirtymän voisi kohteen sijaan sanoa tapahtuneen sinulle itsellesi kaikkien havaitsijoiden näkemänä riippuen siitä, miten kuuma tai monesta atomista sinä olet tehty. Kuumuutta tai 'atomien lukumäärää sinussa' ei kannata kuitenkaan lisätä esim. matoon yksittäisenä F-lukuna, kun siitä pystyy tuottamaan näitä toimimalla pienempi asia kerrallaan.

(*) Klassinen on siinä näytelty osa, jota epäklassinen pystyy suorittamaan joillakin epäklassisilla parametreilla. Kysytään siis, miten saavuttaa parametrit olla kuin klassinen.

(**) Jokainen olemassaoleva vuorovaikutus on epäklassinen. Jos laite vaihdetaan, luodaan erilaisia vuorovaikutuksia. Jotkut vuorovaikutukset ovat tapahtuman hetkellä lämpimässä tai usean atomin vaikutuksen alaisena ja jotkut eivät, joten periaatteessa voit osoittaa joskus kohdetta eri laitteilla, ja vain jotkut laitteet näyttävät kvanttiefektin, joka liittyy kohteeseen vain puoliksi. Todennäköisesti jos tapahtuma on usean atomin tapahtuma, silloin kohde on ollut usean atomin kohde (tai vakuumikammiossa). Jos tapahtuma muutetaan tapahtumaan atomiksi kerrallaan, niin suurin osa kohteesta lakkasi olemasta kohde tai lopputulos on summa pieniä kohteita valikoituna suuren kohteen sisältä. Jos kokeessa on valoa, niin mitään klassista koevaloa ei ole ollut olemassa koskaan niiden kokeiden lisäksi, missä on peili, linssi ja rakoja.

B:
"Ns. yliaistilliset ja paranormaalit kokemukset todennäköisesti liittyvät siihen että..."

Oletko kirjoittanut tähän nyt, että 'paranormaali liittyy todennäköisesti havaitsijakeskeiseen todellisuuteen', vai et?

B:
"Tämän pitkähkön sepustuksen johtopäätös on nykyinen tiede kykenee mallintamaan todellisuutta ja virittäytymään todellisuuden kokonaisuuteen ainakin toistaiseksi vain melko kapealla aallonpituudella ja puutteellisten havainto- ja mittausvälineiden pohjalta tekee sitten usein melko perusteettomia yleistyksiä ja johtopäätöksiä todellisuuden kokonaisuudesta."

Yllä esitit käsitteen mahdollisesta aallonpituudesta täysin eri tavoilla. Toinen oli IR-UV -esimerkki, ja toinen oli kaiken sisältävä mato. Voisit kirjoittaa kumpaa tarkoitat, vaikka olen jo kuin sanonut, että paljon on hallussa kummankin suhteen. Jos matoa ei ole kokonaan hallussa, tämä tarkoittaa uusia muuttujia universumiin? Koska kukaan harvemmin lopettaa muuttujan mallinnusta siihen, että ei pidä sitä äärettömän laajuisena. Uudet muuttujat ja dimensiot ovat kokoajan tulossa matemaattisessa fysiikassa.

Jos taas ei pystytä havaitsemaan kaikkia valon taajuuksia, niin mistä niitä pitäisi saapua? Korkeissa energioissa ei ole ensin kyse mallinnuskyvystä vaan empiirisen datan puutteesta. Tekstisi pääosa käsittelee muuten sitä, että näitä fotoneja ei havaittaisi laitteella, mutta tässä et enää ala sanoa pelkästään niin? Korkean energian fotoni olisi mitä todennäköisimmin hyvin näkyvä asia melkein paljaalle silmälle, koska se alkaa siirtämään kappaleita gravitaatiolla tai se tuhoutuu pian luoden paljon näkyvää valoa prosessissa. Pienen energian fotonin voi nähdä niin suurella aluella kuin mille on levittänyt antenniaan. Ja niissä ei ennakoida olevan mitään erilaista mallinnusta, joka pitäisi tehdä.

Kyky nimenomaan mallintaa ei juonnu mistään valikoidusta todellisuuden säännöstöstä. Jos joltain tieteen sisällä tai jopa ihmiskunnassa puuttuu kyky mallintaa, sen täytyy vaikuttaa sinuun negatiivisesti (tai sitten sinulla on muilta pimitettyä mallinnuskykyä).

5

Anonyymi kirjoitti:

Et ole myöskään sanonut, mikä on 'toinen taso', vaan lähdit (ehkä) siitä, että kaikki todellisuudessa on havaitsijalla esitettävissä. Jos olisit jonkinlainen dualisti todellisuuden suhteen ja kirjoittaisit todellisuuden yhdestä puolesta kaiken uudella tavalla korvaten edelliset ehdotelmat materian toiminnoille, niin se ei vieläkään merkitstisi, etteikö toinen puoli sisältäisi ominaisuuden X. Puhumattakaan siitä, että puolia tarvitaan monta.

Epäklassisesta klassiseen (*) ei ole olemassa siirtymää, joka toimisi siten, että mennään jostain johonkin kauemmas katsomaan sitä tai muutetaan itseämme ja laitettamme (**). Jokainen atomi on epäklassinen, ja jokainen nykytodellisuudessa on tehty atomeista eikä ilman niitä. Epäklassisen siirtymän voisi kohteen sijaan sanoa tapahtuneen sinulle itsellesi kaikkien havaitsijoiden näkemänä riippuen siitä, miten kuuma tai monesta atomista sinä olet tehty. Kuumuutta tai 'atomien lukumäärää sinussa' ei kannata kuitenkaan lisätä esim. matoon yksittäisenä F-lukuna, kun siitä pystyy tuottamaan näitä toimimalla pienempi asia kerrallaan.

(*) Klassinen on siinä näytelty osa, jota epäklassinen pystyy suorittamaan joillakin epäklassisilla parametreilla. Kysytään siis, miten saavuttaa parametrit olla kuin klassinen.

(**) Jokainen olemassaoleva vuorovaikutus on epäklassinen. Jos laite vaihdetaan, luodaan erilaisia vuorovaikutuksia. Jotkut vuorovaikutukset ovat tapahtuman hetkellä lämpimässä tai usean atomin vaikutuksen alaisena ja jotkut eivät, joten periaatteessa voit osoittaa joskus kohdetta eri laitteilla, ja vain jotkut laitteet näyttävät kvanttiefektin, joka liittyy kohteeseen vain puoliksi. Todennäköisesti jos tapahtuma on usean atomin tapahtuma, silloin kohde on ollut usean atomin kohde (tai vakuumikammiossa). Jos tapahtuma muutetaan tapahtumaan atomiksi kerrallaan, niin suurin osa kohteesta lakkasi olemasta kohde tai lopputulos on summa pieniä kohteita valikoituna suuren kohteen sisältä. Jos kokeessa on valoa, niin mitään klassista koevaloa ei ole ollut olemassa koskaan niiden kokeiden lisäksi, missä on peili, linssi ja rakoja.

B:
"Ns. yliaistilliset ja paranormaalit kokemukset todennäköisesti liittyvät siihen että..."

Oletko kirjoittanut tähän nyt, että 'paranormaali liittyy todennäköisesti havaitsijakeskeiseen todellisuuteen', vai et?

B:
"Tämän pitkähkön sepustuksen johtopäätös on nykyinen tiede kykenee mallintamaan todellisuutta ja virittäytymään todellisuuden kokonaisuuteen ainakin toistaiseksi vain melko kapealla aallonpituudella ja puutteellisten havainto- ja mittausvälineiden pohjalta tekee sitten usein melko perusteettomia yleistyksiä ja johtopäätöksiä todellisuuden kokonaisuudesta."

Yllä esitit käsitteen mahdollisesta aallonpituudesta täysin eri tavoilla. Toinen oli IR-UV -esimerkki, ja toinen oli kaiken sisältävä mato. Voisit kirjoittaa kumpaa tarkoitat, vaikka olen jo kuin sanonut, että paljon on hallussa kummankin suhteen. Jos matoa ei ole kokonaan hallussa, tämä tarkoittaa uusia muuttujia universumiin? Koska kukaan harvemmin lopettaa muuttujan mallinnusta siihen, että ei pidä sitä äärettömän laajuisena. Uudet muuttujat ja dimensiot ovat kokoajan tulossa matemaattisessa fysiikassa.

Jos taas ei pystytä havaitsemaan kaikkia valon taajuuksia, niin mistä niitä pitäisi saapua? Korkeissa energioissa ei ole ensin kyse mallinnuskyvystä vaan empiirisen datan puutteesta. Tekstisi pääosa käsittelee muuten sitä, että näitä fotoneja ei havaittaisi laitteella, mutta tässä et enää ala sanoa pelkästään niin? Korkean energian fotoni olisi mitä todennäköisimmin hyvin näkyvä asia melkein paljaalle silmälle, koska se alkaa siirtämään kappaleita gravitaatiolla tai se tuhoutuu pian luoden paljon näkyvää valoa prosessissa. Pienen energian fotonin voi nähdä niin suurella aluella kuin mille on levittänyt antenniaan. Ja niissä ei ennakoida olevan mitään erilaista mallinnusta, joka pitäisi tehdä.

Kyky nimenomaan mallintaa ei juonnu mistään valikoidusta todellisuuden säännöstöstä. Jos joltain tieteen sisällä tai jopa ihmiskunnassa puuttuu kyky mallintaa, sen täytyy vaikuttaa sinuun negatiivisesti (tai sitten sinulla on muilta pimitettyä mallinnuskykyä).

5

Lue lisää

1-5:

Tieteessä ja filosofiassa on usein ja tyypillisesti tapana aloittaa mahdollisimman tarkoista käsitteiden määritelmistä mikä soveltuu hyvin moniin käytännön tason tarpeisiin esim. tekniikassa ja ns. sovittujen asioiden kuten esim. sääntöjen ja lakien muodostamisessa mutta kun yritetään hahmottaa jotain mihin liittyy useita epävarmuustekijöitä ja usein myös vielä epämääräisen suuri joukko toistaiseksi tuntemattomia asioita (ns. tuntemattomat tuntemattomat) joiden suhteen ei voi edes voi kunnolla yrittää eikä kannata soveltaa mitään formaalia mallinnusta niin ainakin minusta kannattaa aloittaa väljemmistä määritelmistä jotka voivat tarkentua vain sitä mukaa kuin tieto ja ymmärrys tutkimuksen kohteesta lisääntyy jota voi kutsua ns. progessiiviseksi approksimaatioksi.

Tunnetut tuntemattomat asiat ovat sellaisia joiden olemassaolo tai ainakin sen mahdollisuus tiedostetaan mutta tuntemattomista tuntemattomista todellisuuden aspekteista ei ole mitään varmuutta minkälaisia ne mahtavat olla tai onko niitä edes. Tunnettujen tuntemattomien asioiden suhteen voi ja kannattaakin soveltaa tiukkaa logiikkaa ja määritelmiä sekä tietysti myös matematiikkaa.

Tuntemattomien tuntemattomien todellisuuden aspektien perusongelma on se että niitä ei tyypillisesti oleteta etukäteen edes olevan olemassa ja niiden ilmaantuminen voi olla hyvin suuri yllätys tutkijoille ja tällainen tilanne oli kvanttifysiikan ilmiöiden suhteen varsinkin siinä vaiheessa kuin niiden olemassaoloa ei enää voinut uskottavasti kokonaan kiistää vaikka ne olivat periaatteessa ristiriidassa sekä relativistisen fysiikan että klassisen fysiikan suhteen.

Koska kaikki tutkijat tieteessä on pitkän koulutuksen aikana ehdollistettu olemassaolevaan paradigmaan ja hahmotukseen niin tyypillinen reaktio suhteessa sellaisiin ilmiöihin jotka eivät mahdu sen omaksutun paradigman oletuksiin on denialismi eli joko niiden ilmiöiden outous halutaan piilottaa esim. hiukkasfysiikan standardimallin taakse tai sitten keksitään sellaisia kvanttifysiikan tulkintoja jotka ainakin jollain tavalla säilyttävät perinteisen hahmotustavan kuten sellainen multiversumimalli jossa kaikki aaltoyhtälön potentiaalit toteutuvat kukin omassa rinnakkaisuniversumissaan joka toimii deterministisesti klassisen fysiikan kaavoilla mikä tietysti säästää vaivaa mutta haiskahtaa samalla itsepetokselta.

...


Tämä aloitus liittyi kiinteästi tähän alla linkitettyyn videoon jossa käsiteltiin sitä miten kontrolloitu kaukonäkeminen voidaan selittää kvanttifysiikan Hugh Everettin multiversumimallin avulla siten että ei oleta kaikkien mahdollisuuksien toteutuvan kukin omassa universumissaan vaan niin että todellisuus on pohjimmiltaan epälokaali ja havaitsijan tietoinen havaintokyky määrittelee minkälaisessa universumissa hän kokee olevansa ja se havaintokyky voi olla hyvin erilainen eri yksilöillä koska kyse on oikeastaan samantapaisesta ilmiöstä kuin analogisen radion virittämisestä tietylle ohjelmalähteelle.

https://www.youtube.com/watch?v=hm5L8z34sNg

Itselläni on myös Courtney Brownin teos kaukonäkemisen teoriasta jossa asia selitetään vielä tarkemmin ja CB on tietääkseni ainoa tutkija joka on edes yrittänyt mallintaa sellaista todellisuuden mallia joka voisi selittää kaukonäkemisen ja samalla myös muut ns. paranormaalit kyvyt ja ilmiöt jotka tässä kulttuurissa yritetään usein kuitata pelkkinä tavanomaisina taikatemppuina tai huijauksina koska ne eivät ole yhteensopivia nykyisen tieteelliseksi koetun maailmankuvan kanssa.

Koska yrität lähes aina (yli)analysoida omaksumasi paradigman puitteissa niin päädyt aina erilaiseen perushahmotukseen kuin itselläni oli kirjoittaessani tänne ja olet myös ilmeisen täydellisesti vakuuttunut siitä että minun täytyy olla väärässä koska näkemykseni ei vastaa tieteen nykyistä konsensusta eikä omaksumaasi todellisuuden kuvausta.

Jotta voisit ymmärtää jotain niin sinun pitäisi yrittää soveltaa nimenomaan jonkinlaista progresssiivista approksimaatiota ja ihan itse vaivautua perehtymään kunnolla esim. tuohon kaukonäkemisen ilmiöön ilman ennakkoluuloja ja asenteita mikä ehkä ei ole ainakaan tällä hetkellä sinulle mieluista eikä varteenotettava vaihtoehto koska olet selvästi asennoitunut pelkästään debunkkaamaan koska olet varma oman kantasi oikeellisuudesta ja minun kantani virheellisyydestä.

Sellaista on kollektiivinen ryhmäajattelu tässä kulttuurissa jossa koulutus tuottaa vain ns. "kyllä" ihmisiä ja kaikkea mahdollista itsenäistä ajattelua kammoksutaan.



B

Anonyymi kirjoitti:

1-5:

Tieteessä ja filosofiassa on usein ja tyypillisesti tapana aloittaa mahdollisimman tarkoista käsitteiden määritelmistä mikä soveltuu hyvin moniin käytännön tason tarpeisiin esim. tekniikassa ja ns. sovittujen asioiden kuten esim. sääntöjen ja lakien muodostamisessa mutta kun yritetään hahmottaa jotain mihin liittyy useita epävarmuustekijöitä ja usein myös vielä epämääräisen suuri joukko toistaiseksi tuntemattomia asioita (ns. tuntemattomat tuntemattomat) joiden suhteen ei voi edes voi kunnolla yrittää eikä kannata soveltaa mitään formaalia mallinnusta niin ainakin minusta kannattaa aloittaa väljemmistä määritelmistä jotka voivat tarkentua vain sitä mukaa kuin tieto ja ymmärrys tutkimuksen kohteesta lisääntyy jota voi kutsua ns. progessiiviseksi approksimaatioksi.

Tunnetut tuntemattomat asiat ovat sellaisia joiden olemassaolo tai ainakin sen mahdollisuus tiedostetaan mutta tuntemattomista tuntemattomista todellisuuden aspekteista ei ole mitään varmuutta minkälaisia ne mahtavat olla tai onko niitä edes. Tunnettujen tuntemattomien asioiden suhteen voi ja kannattaakin soveltaa tiukkaa logiikkaa ja määritelmiä sekä tietysti myös matematiikkaa.

Tuntemattomien tuntemattomien todellisuuden aspektien perusongelma on se että niitä ei tyypillisesti oleteta etukäteen edes olevan olemassa ja niiden ilmaantuminen voi olla hyvin suuri yllätys tutkijoille ja tällainen tilanne oli kvanttifysiikan ilmiöiden suhteen varsinkin siinä vaiheessa kuin niiden olemassaoloa ei enää voinut uskottavasti kokonaan kiistää vaikka ne olivat periaatteessa ristiriidassa sekä relativistisen fysiikan että klassisen fysiikan suhteen.

Koska kaikki tutkijat tieteessä on pitkän koulutuksen aikana ehdollistettu olemassaolevaan paradigmaan ja hahmotukseen niin tyypillinen reaktio suhteessa sellaisiin ilmiöihin jotka eivät mahdu sen omaksutun paradigman oletuksiin on denialismi eli joko niiden ilmiöiden outous halutaan piilottaa esim. hiukkasfysiikan standardimallin taakse tai sitten keksitään sellaisia kvanttifysiikan tulkintoja jotka ainakin jollain tavalla säilyttävät perinteisen hahmotustavan kuten sellainen multiversumimalli jossa kaikki aaltoyhtälön potentiaalit toteutuvat kukin omassa rinnakkaisuniversumissaan joka toimii deterministisesti klassisen fysiikan kaavoilla mikä tietysti säästää vaivaa mutta haiskahtaa samalla itsepetokselta.

...


Tämä aloitus liittyi kiinteästi tähän alla linkitettyyn videoon jossa käsiteltiin sitä miten kontrolloitu kaukonäkeminen voidaan selittää kvanttifysiikan Hugh Everettin multiversumimallin avulla siten että ei oleta kaikkien mahdollisuuksien toteutuvan kukin omassa universumissaan vaan niin että todellisuus on pohjimmiltaan epälokaali ja havaitsijan tietoinen havaintokyky määrittelee minkälaisessa universumissa hän kokee olevansa ja se havaintokyky voi olla hyvin erilainen eri yksilöillä koska kyse on oikeastaan samantapaisesta ilmiöstä kuin analogisen radion virittämisestä tietylle ohjelmalähteelle.

https://www.youtube.com/watch?v=hm5L8z34sNg

Itselläni on myös Courtney Brownin teos kaukonäkemisen teoriasta jossa asia selitetään vielä tarkemmin ja CB on tietääkseni ainoa tutkija joka on edes yrittänyt mallintaa sellaista todellisuuden mallia joka voisi selittää kaukonäkemisen ja samalla myös muut ns. paranormaalit kyvyt ja ilmiöt jotka tässä kulttuurissa yritetään usein kuitata pelkkinä tavanomaisina taikatemppuina tai huijauksina koska ne eivät ole yhteensopivia nykyisen tieteelliseksi koetun maailmankuvan kanssa.

Koska yrität lähes aina (yli)analysoida omaksumasi paradigman puitteissa niin päädyt aina erilaiseen perushahmotukseen kuin itselläni oli kirjoittaessani tänne ja olet myös ilmeisen täydellisesti vakuuttunut siitä että minun täytyy olla väärässä koska näkemykseni ei vastaa tieteen nykyistä konsensusta eikä omaksumaasi todellisuuden kuvausta.

Jotta voisit ymmärtää jotain niin sinun pitäisi yrittää soveltaa nimenomaan jonkinlaista progresssiivista approksimaatiota ja ihan itse vaivautua perehtymään kunnolla esim. tuohon kaukonäkemisen ilmiöön ilman ennakkoluuloja ja asenteita mikä ehkä ei ole ainakaan tällä hetkellä sinulle mieluista eikä varteenotettava vaihtoehto koska olet selvästi asennoitunut pelkästään debunkkaamaan koska olet varma oman kantasi oikeellisuudesta ja minun kantani virheellisyydestä.

Sellaista on kollektiivinen ryhmäajattelu tässä kulttuurissa jossa koulutus tuottaa vain ns. "kyllä" ihmisiä ja kaikkea mahdollista itsenäistä ajattelua kammoksutaan.



B

Lue lisää

B. kirjoitti.
"..toistaiseksi vain melko kapealla aallonpituudella.."

Todellisuutta tutkitaan hyvin laajalla aallonpituusvälineistöllä,
tietenkään asiaa harrastamattomilla ei ole oikein tuntumaa.

Itse tähtiharrastajana käytän sivustoa, jossa on käytettävissä
seuraavat aallonpituudet.

-gammasäteilyn eri aallonpituudet
-röntgensäteilyn eri aallonpituudet
-ultravioletti eri aallonpituudet
-näkyvä valo eri aallonpituudet
-infrapuna eri aallonpituudet
-radiosäteily hyvin laajalla aallonpituusalueella
-ns. gas-line eri aallonpituuksilla.

Siinähän on koko sähkömagneettinen spektri, se mitä astronomit
kykenevät löytämään tällä välinearsenaalilla on suorastaan mykistävä.

R.

Anonyymi kirjoitti:

B. kirjoitti.
"..toistaiseksi vain melko kapealla aallonpituudella.."

Todellisuutta tutkitaan hyvin laajalla aallonpituusvälineistöllä,
tietenkään asiaa harrastamattomilla ei ole oikein tuntumaa.

Itse tähtiharrastajana käytän sivustoa, jossa on käytettävissä
seuraavat aallonpituudet.

-gammasäteilyn eri aallonpituudet
-röntgensäteilyn eri aallonpituudet
-ultravioletti eri aallonpituudet
-näkyvä valo eri aallonpituudet
-infrapuna eri aallonpituudet
-radiosäteily hyvin laajalla aallonpituusalueella
-ns. gas-line eri aallonpituuksilla.

Siinähän on koko sähkömagneettinen spektri, se mitä astronomit
kykenevät löytämään tällä välinearsenaalilla on suorastaan mykistävä.

R.

Lue lisää

Entäs jos todellisuudesta avautuu neljäs TILA-ulottuvuus?

Anonyymi kirjoitti:

Entäs jos todellisuudesta avautuu neljäs TILA-ulottuvuus?

"Entäs jos todellisuudesta avautuu neljäs TILA-ulottuvuus?"

Epälokaali todellisuuden taso on jo oikeastaan neljäs tilaulottuvuus koska sen vaikutus on ainakin käytännön ja aistimaailman tasolla viiveetöntä suhteessa 3d tasoon (esim. kvanttifysiikan lomittuminen ja siihen todennäköisesti myös liittyvä eräänlainen makrolomittuminen jota fyysiko Wolfgang Pauli ja syvyyspsykologian uranuurtaja C.G. Jung kutsuivat yhteisessä teoksessaan synkronisiteetiksi).



Kvanttifysiikkaan liittyen kannattaa myös muistaa että kvanttifysiikan aaltofunktiot ovat todennäköisyysaaltoja eikä fysikaalisia sähkömagneettisia aaltoja joten kvanttifysiikan taso on potentiaalisuuksien eli mahdollisuuksien muodostama kokonaisuus ja ne mahdollisuudet ilmenevät sitten fysikaalisella tasolla vain jos ne todennäköisyysaallot kykenevät muodostamaan riittävän voimakkaan konstruktiivisen toisiaan vahvistavan interferenssin jolloin ei voi myöskään toteutua loogisessa ristiriidassa keskenään olevia mahdollisuuksia.

Looginen ristiriita voi syntyä vain jos jotain asiaa tarkastellaan samassa viitekehyksessä ja samasta näkökulmasta koska logiikka toimii vain saman viitekehyksen puitteissa ja erilaisissa näkökulmissa ja niihin liittyvissä hahmotuksissa sama objekti voidaan hahmottaa hyvin eri tavoin toisiaan täydentävästi.



B

Anonyymi kirjoitti:

"Entäs jos todellisuudesta avautuu neljäs TILA-ulottuvuus?"

Epälokaali todellisuuden taso on jo oikeastaan neljäs tilaulottuvuus koska sen vaikutus on ainakin käytännön ja aistimaailman tasolla viiveetöntä suhteessa 3d tasoon (esim. kvanttifysiikan lomittuminen ja siihen todennäköisesti myös liittyvä eräänlainen makrolomittuminen jota fyysiko Wolfgang Pauli ja syvyyspsykologian uranuurtaja C.G. Jung kutsuivat yhteisessä teoksessaan synkronisiteetiksi).



Kvanttifysiikkaan liittyen kannattaa myös muistaa että kvanttifysiikan aaltofunktiot ovat todennäköisyysaaltoja eikä fysikaalisia sähkömagneettisia aaltoja joten kvanttifysiikan taso on potentiaalisuuksien eli mahdollisuuksien muodostama kokonaisuus ja ne mahdollisuudet ilmenevät sitten fysikaalisella tasolla vain jos ne todennäköisyysaallot kykenevät muodostamaan riittävän voimakkaan konstruktiivisen toisiaan vahvistavan interferenssin jolloin ei voi myöskään toteutua loogisessa ristiriidassa keskenään olevia mahdollisuuksia.

Looginen ristiriita voi syntyä vain jos jotain asiaa tarkastellaan samassa viitekehyksessä ja samasta näkökulmasta koska logiikka toimii vain saman viitekehyksen puitteissa ja erilaisissa näkökulmissa ja niihin liittyvissä hahmotuksissa sama objekti voidaan hahmottaa hyvin eri tavoin toisiaan täydentävästi.



B

Lue lisää

B:
"Tieteessä ja filosofiassa on usein ja tyypillisesti tapana aloittaa mahdollisimman tarkoista käsitteiden määritelmistä mikä soveltuu hyvin moniin käytännön tason tarpeisiin esim. tekniikassa ja ns. sovittujen asioiden kuten esim. sääntöjen ja lakien muodostamisessa mutta kun yritetään hahmottaa jotain mihin liittyy useita epävarmuustekijöitä ja usein myös vielä epämääräisen suuri joukko toistaiseksi tuntemattomia asioita..."

Aloittaminen tieteessä ei ole läheskään sama asia kuin tekstin aloittaminen tieteessä. Mainitsemiasi epävarmuuksia on olemassa vain, koska puhut empiirisistä havainnoista, jotka havainnot eivät ole varmoja. Tällöin on jo oletettu, että aloitettiin havainnoista.

B:
"...(ns. tuntemattomat tuntemattomat) joiden suhteen ei voi edes voi kunnolla yrittää eikä kannata soveltaa mitään formaalia mallinnusta niin ainakin minusta kannattaa aloittaa väljemmistä määritelmistä jotka voivat tarkentua vain sitä mukaa kuin tieto ja ymmärrys tutkimuksen kohteesta lisääntyy jota voi kutsua ns. progessiiviseksi approksimaatioksi."

Tässä kuvailemamme ongelma on mahdollisesti mikä tahansa matematiikan ongelma, eikä fundamentaalista fysiikkaa. Matematiikassa mitä tässä on, halutaan jokin vastaus johonkin asiaan saamalla se muistuttamaan matematiikka-tehtävää, missä on lisäksi olennaisinta, että sen voi ratkaista. Fysiikassa kaikki mitä on olemassa pitää mallintaa objekteina, ja kaikki, mitä malli mallintaa matemaattisina objekteina, pitää perustella eli ajatella sillä, että se on olemassa. Minkä lisäksi sitä voi löytää eli esim. jos ajattelee, että hiukkasella on spin, niin spinejä saadaan esiin muokkaamalla ainetta, jota on, ja nähtäisiin että jotkin muokkaukset ovat vaikuttaneet sen käytökseen.

Jokainen joka tietää määritelmänsä olevan väljä tai approksimaatio jostain, kuvittelee jo mielessään tai jopa paperilla, että on olemassa tarkka malli kyseiseen ongelmaan. Kyseiseen kuvitteluun yleensä liittyy vain käsite, että tämä tarkka versio tästä asiasta on muuten aivan varmasti oikea ja hyvä. Muutoin siitä tuskin siirryttäisiin eteenpäin ikäänkuin toiseen askeleeseen. Minusta jokainen, jolle ei tulisi mieleen, että 'teen väljyyttä', on paljon suuremmassa epävarmuuden tilassa, kun ajattelisimme mitä tilannetta tällainen tarkoittaisi. Asia mihin monet matemaatikot tuovat väljyyttä voi nimenomaan olla fysikaalinen kuvaus kyseisestä asiasta, eli he luottavat johonkin tietoon kyseisestä kohteesta, jota he eivät tehneet itse vaan saivat helpoista mutta silti vaikeista fysiikan teorioista eli esim. Newtonilta, SM:stä ja kaasuteoriasta. Käsittelimme yhtä tällaista aihetta kerran läheltä, kun puhuimme impedanssista.

Jos joskus kävisit läpi teorian kuten QFT, voisit tutustua siihen, miten paljon siinä väljästi approksimoidaan ja mitä nimenomaan ajateltiin kannattavaksi kirjoittaa objekteista ja milloin. Ja mitä niille väljästi tapahtuu.

Sinä kehoitat periaatteessa (ks. myös seur.) muokkaamaan kerran syntynyttä mallia ja hienosäätämään sitä aina tulevaisuudessa, sen sijaan että henkilö, joka sanoo jotain epätäydellistä poistettaisiin kaikista vanhoista kuvista. Sinun vapaan muokkauksesi laajuutta voi verrata kuitenkin vakioiden (kertoimien) muokkaukseen. Esim. QFT:tä ei ole muokattu juuri mitenkään sen mallin osalta, ja tällaiseksi voisi laskea jonkin sitä edeltäneen vuorovaikutuksen esityksen. Kyseessä ei ollut koskaan saman henkilön aikaansaannos. Kun yksi ei sitä muokkausta tee, niin voisit miettiä vähän tarkemmin puhumasi aiheen henkilökohtaisia ja sosiologisia tilanteita.

B:
"Jotta voisit ymmärtää jotain niin sinun pitäisi yrittää soveltaa nimenomaan jonkinlaista progresssiivista approksimaatiota..."

Sinun pitäisi kertoa tästä menetelmästä ensin enemmän. Progressiivinen approksimaatio viittaa vain johonkin abstraktin matematiikan laskutehtävän ratkaisumenetelmään. Missä laskutehtävän tarkoitus eli se, mitä se mallintaa, voi olla mitä tahansa tai olla olematta mitään. Progressiivinen approksimaatio on tarpeen vain, jos ei ole olemassa eksaktia tapaa ratkaista. Yleensä se on algoritminen ja etenee iteroimalla yhdestä väärästä loppuratkaisusta toinen kaavalla, joka ei ole kyseinen malli tai ongelma, mutta on silti tavallista matematiikkaa. Joku on tehnyt kyseisen kaavan ja todistanut, että seuraavat iteraatiot ovat lähempänä loppuratkaisua. Kun sanoit, että minun tulisi 'soveltaa' se tarkoittaa tässä tapauksessa, että kaava on jo olemassa, enkä tekisi oikeastaan mitään, mitä tietokone ei tekisi nopeammin. Vaihtoehtoisesti sellaisia kaavoja voisi tehdä jollekin lisää, mutta ei se kuitenkaan välttämättä poikkea mistään eksaktin matematiikan työstä paljon.

Tämä video voi auttaa ymmärtämään ja toteuttamaan juuri kaukonäkemistä
https://www.youtube.com/watch?v=q7sqr5o-idA
mutta vain amatöörimäisellä tasolla. Luulisi joidenkin pystyvän organisoimaan suurempiakin tekoja esim. lahjonnalla, hakkeroinnilla ja valheellisilla henkilöllisyyksillä.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Tieteessä ja filosofiassa on usein ja tyypillisesti tapana aloittaa mahdollisimman tarkoista käsitteiden määritelmistä mikä soveltuu hyvin moniin käytännön tason tarpeisiin esim. tekniikassa ja ns. sovittujen asioiden kuten esim. sääntöjen ja lakien muodostamisessa mutta kun yritetään hahmottaa jotain mihin liittyy useita epävarmuustekijöitä ja usein myös vielä epämääräisen suuri joukko toistaiseksi tuntemattomia asioita..."

Aloittaminen tieteessä ei ole läheskään sama asia kuin tekstin aloittaminen tieteessä. Mainitsemiasi epävarmuuksia on olemassa vain, koska puhut empiirisistä havainnoista, jotka havainnot eivät ole varmoja. Tällöin on jo oletettu, että aloitettiin havainnoista.

B:
"...(ns. tuntemattomat tuntemattomat) joiden suhteen ei voi edes voi kunnolla yrittää eikä kannata soveltaa mitään formaalia mallinnusta niin ainakin minusta kannattaa aloittaa väljemmistä määritelmistä jotka voivat tarkentua vain sitä mukaa kuin tieto ja ymmärrys tutkimuksen kohteesta lisääntyy jota voi kutsua ns. progessiiviseksi approksimaatioksi."

Tässä kuvailemamme ongelma on mahdollisesti mikä tahansa matematiikan ongelma, eikä fundamentaalista fysiikkaa. Matematiikassa mitä tässä on, halutaan jokin vastaus johonkin asiaan saamalla se muistuttamaan matematiikka-tehtävää, missä on lisäksi olennaisinta, että sen voi ratkaista. Fysiikassa kaikki mitä on olemassa pitää mallintaa objekteina, ja kaikki, mitä malli mallintaa matemaattisina objekteina, pitää perustella eli ajatella sillä, että se on olemassa. Minkä lisäksi sitä voi löytää eli esim. jos ajattelee, että hiukkasella on spin, niin spinejä saadaan esiin muokkaamalla ainetta, jota on, ja nähtäisiin että jotkin muokkaukset ovat vaikuttaneet sen käytökseen.

Jokainen joka tietää määritelmänsä olevan väljä tai approksimaatio jostain, kuvittelee jo mielessään tai jopa paperilla, että on olemassa tarkka malli kyseiseen ongelmaan. Kyseiseen kuvitteluun yleensä liittyy vain käsite, että tämä tarkka versio tästä asiasta on muuten aivan varmasti oikea ja hyvä. Muutoin siitä tuskin siirryttäisiin eteenpäin ikäänkuin toiseen askeleeseen. Minusta jokainen, jolle ei tulisi mieleen, että 'teen väljyyttä', on paljon suuremmassa epävarmuuden tilassa, kun ajattelisimme mitä tilannetta tällainen tarkoittaisi. Asia mihin monet matemaatikot tuovat väljyyttä voi nimenomaan olla fysikaalinen kuvaus kyseisestä asiasta, eli he luottavat johonkin tietoon kyseisestä kohteesta, jota he eivät tehneet itse vaan saivat helpoista mutta silti vaikeista fysiikan teorioista eli esim. Newtonilta, SM:stä ja kaasuteoriasta. Käsittelimme yhtä tällaista aihetta kerran läheltä, kun puhuimme impedanssista.

Jos joskus kävisit läpi teorian kuten QFT, voisit tutustua siihen, miten paljon siinä väljästi approksimoidaan ja mitä nimenomaan ajateltiin kannattavaksi kirjoittaa objekteista ja milloin. Ja mitä niille väljästi tapahtuu.

Sinä kehoitat periaatteessa (ks. myös seur.) muokkaamaan kerran syntynyttä mallia ja hienosäätämään sitä aina tulevaisuudessa, sen sijaan että henkilö, joka sanoo jotain epätäydellistä poistettaisiin kaikista vanhoista kuvista. Sinun vapaan muokkauksesi laajuutta voi verrata kuitenkin vakioiden (kertoimien) muokkaukseen. Esim. QFT:tä ei ole muokattu juuri mitenkään sen mallin osalta, ja tällaiseksi voisi laskea jonkin sitä edeltäneen vuorovaikutuksen esityksen. Kyseessä ei ollut koskaan saman henkilön aikaansaannos. Kun yksi ei sitä muokkausta tee, niin voisit miettiä vähän tarkemmin puhumasi aiheen henkilökohtaisia ja sosiologisia tilanteita.

B:
"Jotta voisit ymmärtää jotain niin sinun pitäisi yrittää soveltaa nimenomaan jonkinlaista progresssiivista approksimaatiota..."

Sinun pitäisi kertoa tästä menetelmästä ensin enemmän. Progressiivinen approksimaatio viittaa vain johonkin abstraktin matematiikan laskutehtävän ratkaisumenetelmään. Missä laskutehtävän tarkoitus eli se, mitä se mallintaa, voi olla mitä tahansa tai olla olematta mitään. Progressiivinen approksimaatio on tarpeen vain, jos ei ole olemassa eksaktia tapaa ratkaista. Yleensä se on algoritminen ja etenee iteroimalla yhdestä väärästä loppuratkaisusta toinen kaavalla, joka ei ole kyseinen malli tai ongelma, mutta on silti tavallista matematiikkaa. Joku on tehnyt kyseisen kaavan ja todistanut, että seuraavat iteraatiot ovat lähempänä loppuratkaisua. Kun sanoit, että minun tulisi 'soveltaa' se tarkoittaa tässä tapauksessa, että kaava on jo olemassa, enkä tekisi oikeastaan mitään, mitä tietokone ei tekisi nopeammin. Vaihtoehtoisesti sellaisia kaavoja voisi tehdä jollekin lisää, mutta ei se kuitenkaan välttämättä poikkea mistään eksaktin matematiikan työstä paljon.

Tämä video voi auttaa ymmärtämään ja toteuttamaan juuri kaukonäkemistä
https://www.youtube.com/watch?v=q7sqr5o-idA
mutta vain amatöörimäisellä tasolla. Luulisi joidenkin pystyvän organisoimaan suurempiakin tekoja esim. lahjonnalla, hakkeroinnilla ja valheellisilla henkilöllisyyksillä.

1

Lue lisää

B:
"Tunnetut tuntemattomat asiat ovat sellaisia joiden olemassaolo tai ainakin sen mahdollisuus tiedostetaan mutta tuntemattomista tuntemattomista todellisuuden aspekteista ei ole mitään varmuutta minkälaisia ne mahtavat olla tai onko niitä edes. Tunnettujen tuntemattomien asioiden suhteen voi ja kannattaakin soveltaa tiukkaa logiikkaa ja määritelmiä sekä tietysti myös matematiikkaa."

Tämä ei tunnu miltään reaaliaikaiselta tieteeltä, jota voitaisiin tästä edes soveltaa. Asiat jotka nykyään ehkä tunnetaan, ovat olleet joskus asioita, mitä ei tunnettu. Mutta pääseminen tuntemisen tilaan on lähes aina ollut sitä, että asiasta sanotaan jotain, mistä ei voi lukea monimerkityksellisiä viestejä (tai niitä on suhteellisen vähän eivätkä ne voisi tuolloin konkretisoitua). Sen jälkeen on odotettu ja katsottu, onko asia niin empiirisen todistuksen mukaan. Minkä jälkeen asiasta sanotaan toinen tiukasti looginen versio. Empiiriseen havaintoon ei yleensä voi verrata muuta kuin selvästi ilmaistuja asioita. Ja jos ajattelee niin päin, että me aloitimme empiirisestä havainnosta, niin jos siitä sanoo jotain ei-matemaattista, niin joku voisi kyseenalaistaa sen, että puhummeko yhtään edes asiasta, mikä oli annettu.

B:
"Tuntemattomien tuntemattomien todellisuuden aspektien perusongelma on se että niitä ei tyypillisesti oleteta etukäteen edes olevan olemassa ja niiden ilmaantuminen voi olla hyvin suuri yllätys tutkijoille ja tällainen tilanne oli kvanttifysiikan ilmiöiden suhteen varsinkin siinä vaiheessa kuin niiden olemassaoloa ei enää voinut uskottavasti kokonaan kiistää vaikka ne olivat periaatteessa ristiriidassa sekä relativistisen fysiikan että klassisen fysiikan suhteen."

Aika, joka vietettiin kvanttifysiikan ilmiöiden kanssa ilman konkreettista matematiikkaa niille, voidaan mitata päivissä. Niinä päivinä ei ajateltu mitään muuta menetelmää ja ehkä siksi aika oli lyhyt. Jos joku ei uskonut kvantti-ilmiöihin, niin varsinkaan tämä ei ollut mistään menetelmästä kiinnostunut.

Kietoutuminen (*) ei ole ristiriidassa SR:n kanssa, koska kietoutumisessa, joka mitataan, ei ole objekteja, jotka menevät aika-avaruuden halki. Sellaisten oletus on pimeämpää kuin melkein havaittu pimeä aine, koska pimeä aine tarvitaan johonkin, mutta kietoutumisessa lentäviä energia-informaatioita ei.

(*) Päätelty matemaattisesti QM:n ensimämisen Nobel-vuoden aikana 1932, ja kertaalleen vielä vahvemmin merkityksellisesti päätelty 1935. Nähty kuitenkin vasta 1967.

Mikään kvantti-ilmiö ei ollut havaitessa kykenevä olemaan ristiriidassa relativistisen fysiikan kanssa, koska ne havaittiin pienillä energioilla (SR) ja heikossa gravitaatiossa (GR). Ilman teoriaa, missä on QM:ää ja SR:ää voi tosin sanoa, että mistään kvantti-ilmiön kokeesta ei olisi tullut koetta, joka oli puhki selitetty, eli mikä olisi ollut vailla mitään vastaamattomia kysymyksiä, että mitä kaikkea tässä tapahtuu ja miten. Kuten 'miten kietouduit'.

B:
"Koska kaikki tutkijat tieteessä on pitkän koulutuksen aikana ehdollistettu olemassaolevaan paradigmaan ja hahmotukseen niin tyypillinen reaktio suhteessa sellaisiin ilmiöihin jotka eivät mahdu sen omaksutun paradigman oletuksiin on denialismi ..."

Jos mietit, miten kauan ihmiset hyväksyivät ehdodetetun kietoutumisen olevan mahdollista ilman varmuuden tuomaa onnea siitä, niin periaatteessa kukaan, joka oli tekemässä tällä hetkellä standardia tiedettä ei ollut denialismin vallassa. Jos osoitat, että koko sen jälkeinen kaarti on denialismin vallassa olevaa amatöörijoukkoa, niin se lähinnä tietää sitä, että 60-luvun aikainen tiede määrää kaiken tahdin, nyt ja tulevaisuudessa.

Edellä sanottiin, että kyseinen paradigma on ehkä alkanut empiirisistä havainnoista. Nämä ovat kyseisen paradigman oletukset, ja niihin mahtuminen on mahdollista vain olemalla empiirinen havainto, joka tapahtui 100 vuotta sitten (myöhempiä havaintoja voidaan sanoa että ei niin paljon kai tarvittu, mutta voi ne filosofisesti muuttaa oletuksiksi kyseisessä paradigmassa). Jos on uusia empiirisiä havaintoja, niin niiden tehtävä on tehdä toinen paradigma eikä mitään muuta. Tästä ovat kaikki radikaalit tieteenfilosofit olleet yhtä mieltä. Uuden paradigman tekemiseen on heiltä selvät ohjeet, mihin kuuluu myös sen kohtaama denialismi. Se on mainittu ehkä siksi, että sitä on heidän mielestään tarkoitus olla, eikä siksi että se pitäisi politisoida.

2

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Tunnetut tuntemattomat asiat ovat sellaisia joiden olemassaolo tai ainakin sen mahdollisuus tiedostetaan mutta tuntemattomista tuntemattomista todellisuuden aspekteista ei ole mitään varmuutta minkälaisia ne mahtavat olla tai onko niitä edes. Tunnettujen tuntemattomien asioiden suhteen voi ja kannattaakin soveltaa tiukkaa logiikkaa ja määritelmiä sekä tietysti myös matematiikkaa."

Tämä ei tunnu miltään reaaliaikaiselta tieteeltä, jota voitaisiin tästä edes soveltaa. Asiat jotka nykyään ehkä tunnetaan, ovat olleet joskus asioita, mitä ei tunnettu. Mutta pääseminen tuntemisen tilaan on lähes aina ollut sitä, että asiasta sanotaan jotain, mistä ei voi lukea monimerkityksellisiä viestejä (tai niitä on suhteellisen vähän eivätkä ne voisi tuolloin konkretisoitua). Sen jälkeen on odotettu ja katsottu, onko asia niin empiirisen todistuksen mukaan. Minkä jälkeen asiasta sanotaan toinen tiukasti looginen versio. Empiiriseen havaintoon ei yleensä voi verrata muuta kuin selvästi ilmaistuja asioita. Ja jos ajattelee niin päin, että me aloitimme empiirisestä havainnosta, niin jos siitä sanoo jotain ei-matemaattista, niin joku voisi kyseenalaistaa sen, että puhummeko yhtään edes asiasta, mikä oli annettu.

B:
"Tuntemattomien tuntemattomien todellisuuden aspektien perusongelma on se että niitä ei tyypillisesti oleteta etukäteen edes olevan olemassa ja niiden ilmaantuminen voi olla hyvin suuri yllätys tutkijoille ja tällainen tilanne oli kvanttifysiikan ilmiöiden suhteen varsinkin siinä vaiheessa kuin niiden olemassaoloa ei enää voinut uskottavasti kokonaan kiistää vaikka ne olivat periaatteessa ristiriidassa sekä relativistisen fysiikan että klassisen fysiikan suhteen."

Aika, joka vietettiin kvanttifysiikan ilmiöiden kanssa ilman konkreettista matematiikkaa niille, voidaan mitata päivissä. Niinä päivinä ei ajateltu mitään muuta menetelmää ja ehkä siksi aika oli lyhyt. Jos joku ei uskonut kvantti-ilmiöihin, niin varsinkaan tämä ei ollut mistään menetelmästä kiinnostunut.

Kietoutuminen (*) ei ole ristiriidassa SR:n kanssa, koska kietoutumisessa, joka mitataan, ei ole objekteja, jotka menevät aika-avaruuden halki. Sellaisten oletus on pimeämpää kuin melkein havaittu pimeä aine, koska pimeä aine tarvitaan johonkin, mutta kietoutumisessa lentäviä energia-informaatioita ei.

(*) Päätelty matemaattisesti QM:n ensimämisen Nobel-vuoden aikana 1932, ja kertaalleen vielä vahvemmin merkityksellisesti päätelty 1935. Nähty kuitenkin vasta 1967.

Mikään kvantti-ilmiö ei ollut havaitessa kykenevä olemaan ristiriidassa relativistisen fysiikan kanssa, koska ne havaittiin pienillä energioilla (SR) ja heikossa gravitaatiossa (GR). Ilman teoriaa, missä on QM:ää ja SR:ää voi tosin sanoa, että mistään kvantti-ilmiön kokeesta ei olisi tullut koetta, joka oli puhki selitetty, eli mikä olisi ollut vailla mitään vastaamattomia kysymyksiä, että mitä kaikkea tässä tapahtuu ja miten. Kuten 'miten kietouduit'.

B:
"Koska kaikki tutkijat tieteessä on pitkän koulutuksen aikana ehdollistettu olemassaolevaan paradigmaan ja hahmotukseen niin tyypillinen reaktio suhteessa sellaisiin ilmiöihin jotka eivät mahdu sen omaksutun paradigman oletuksiin on denialismi ..."

Jos mietit, miten kauan ihmiset hyväksyivät ehdodetetun kietoutumisen olevan mahdollista ilman varmuuden tuomaa onnea siitä, niin periaatteessa kukaan, joka oli tekemässä tällä hetkellä standardia tiedettä ei ollut denialismin vallassa. Jos osoitat, että koko sen jälkeinen kaarti on denialismin vallassa olevaa amatöörijoukkoa, niin se lähinnä tietää sitä, että 60-luvun aikainen tiede määrää kaiken tahdin, nyt ja tulevaisuudessa.

Edellä sanottiin, että kyseinen paradigma on ehkä alkanut empiirisistä havainnoista. Nämä ovat kyseisen paradigman oletukset, ja niihin mahtuminen on mahdollista vain olemalla empiirinen havainto, joka tapahtui 100 vuotta sitten (myöhempiä havaintoja voidaan sanoa että ei niin paljon kai tarvittu, mutta voi ne filosofisesti muuttaa oletuksiksi kyseisessä paradigmassa). Jos on uusia empiirisiä havaintoja, niin niiden tehtävä on tehdä toinen paradigma eikä mitään muuta. Tästä ovat kaikki radikaalit tieteenfilosofit olleet yhtä mieltä. Uuden paradigman tekemiseen on heiltä selvät ohjeet, mihin kuuluu myös sen kohtaama denialismi. Se on mainittu ehkä siksi, että sitä on heidän mielestään tarkoitus olla, eikä siksi että se pitäisi politisoida.

2

Lue lisää

B:
"...eli joko niiden ilmiöiden outous halutaan piilottaa esim. hiukkasfysiikan standardimallin taakse tai sitten keksitään sellaisia kvanttifysiikan tulkintoja jotka ainakin jollain tavalla säilyttävät perinteisen hahmotustavan kuten sellainen multiversumimalli jossa kaikki aaltoyhtälön potentiaalit toteutuvat kukin omassa rinnakkaisuniversumissaan joka toimii deterministisesti klassisen fysiikan kaavoilla mikä tietysti säästää vaivaa mutta haiskahtaa samalla itsepetokselta."

Standardimallista eteenpäin on olemassa ei-standardia fysiikkaa? Jokin joko on tässä mallissa tai se jokin tarvitsee toista mallia. Ei siinä ole haluamisella tehtäviä päätöksiä, jotka kestäisivät sekunteja tehdä. Tämän tietää siitä, että tätä mallia ei voi kuvailla aiemmin esittämälläsi ei-matemaattisella tavalla, joka on joko-tai ja milloin mitäkin. Yhtähyvin jokainen joka tekee seuraavaa paradigmaa tai haluaisi tehdä, on piileskelijä, koska ei pysty esiintymään standardimallissa? Standardimallista eteenpäin olevat ilmiöt eivät ole oikeita ilmiöitä vaikka niillä on selitysmekanismi ja ehkä ainoa sellainen oikeisiin ilmiöihin.

Vai onko pointtisi, että standardimalli on outo, ja että 50 vuotta sitten osattiin outoillakin?

Moni QM-tulkinnan aihe voi olla joko-tai, koska monet siitä puhutut asiat eivät ole hiljaa olemista ja laskemista. Et voi väittää, että kukaan pakenee näitä aiheita muualle kuin laskemiseen. Jos kuitenkin vertaa QM:n matematiikkaa, mittausongelmaa ja sitä, mistä on havaintoa, niin voidaan sanoa myös, että havainnot ovat törmänneet useisiin seiniin. Ei voida havaita aaltofunkton evoluutiota sellaisella aikatarkkuudella, joka on mittaushetkeä lyhyempi. Ei voida havaita aaltofunktioita tarpeeksi useita kerralla ja saada koko aaltofunktiota (esim. mittarille ja mitattavalle tai vain usealle mitattavalle). Niitä ei voida myöskään simuloida tarpeeksi useita kerralla. Tämä olisi ainoa alue, missä tiedetään olevan informaatiota ainakin sen verran kuin tähän mennessä esiintyy mallissa, mutta joka on tuntematonta. Tämä voi liittyä jonkin verran myös korkean energian fysiikkaan, missä on mahdollisuuksia olla enemmän informaatiota kuin on standardimallissa. Kaikkea informaatiota, mitä tulisi liittyä mittausongelmaan ei koskaan käytännössä esitetä matematiikalla. Jos esitettäisiin ja lisäksi voitaisiin mitata, niin kvanttitulkintaa ei olisi olemassa tällä osa-alueella enää tavalla, missä ideat saavat lentää ja olla olemassa niille vastakkaisten ideoiden kanssa selvittämättömässä tilassa, vaan jokainen idea tulisi arvioitavaksi heti, (tämä ei ole kuitenkaan odotetusti jokin alue, joka tulee kerralla haltuun, vaan joskus saatetaan esim. aluksi keksiä jokin kaikkea muuta hitaampi mittaus, joka ei vielä ole tulkinnoille muuta kuin tienviitta eteenpäin)

MWI ei ole minkään missään tapahtuvan ilmiön denialismi ja se on paradigmaa, jota ei ollut olemassa ennen kuin sitä oli. Toisaalta se ei ole paradigma itse ja jos esim. kysyttäisiin joltain tieteenfilosofialta, joka kertoo, mitä tiede on, niin MWI ei olisi paradigma, koska se ei ole falsifioitavissa. Mutta jostain sattuneesta syystä sellainen ei ole hyvää tieteenfilosofiaa, vaan kaikkien asioiden laukojien pitää saada olla paradigma, jotta vielä vähäpätöisemmät asioiden laukojat voivat itkeä siitä, millainen paradigma he ovat. Kritisointina se tehdään aina jollain vähemmän oleellisella tavalla kuin falsifiointi, koska sitä ei argumenttina joko tajuta, tai sitten muista tavoista vain saa pidemmän ja rönsyilevämmän puheenaiheen.

3

Anonyymi kirjoitti:

B:
"...eli joko niiden ilmiöiden outous halutaan piilottaa esim. hiukkasfysiikan standardimallin taakse tai sitten keksitään sellaisia kvanttifysiikan tulkintoja jotka ainakin jollain tavalla säilyttävät perinteisen hahmotustavan kuten sellainen multiversumimalli jossa kaikki aaltoyhtälön potentiaalit toteutuvat kukin omassa rinnakkaisuniversumissaan joka toimii deterministisesti klassisen fysiikan kaavoilla mikä tietysti säästää vaivaa mutta haiskahtaa samalla itsepetokselta."

Standardimallista eteenpäin on olemassa ei-standardia fysiikkaa? Jokin joko on tässä mallissa tai se jokin tarvitsee toista mallia. Ei siinä ole haluamisella tehtäviä päätöksiä, jotka kestäisivät sekunteja tehdä. Tämän tietää siitä, että tätä mallia ei voi kuvailla aiemmin esittämälläsi ei-matemaattisella tavalla, joka on joko-tai ja milloin mitäkin. Yhtähyvin jokainen joka tekee seuraavaa paradigmaa tai haluaisi tehdä, on piileskelijä, koska ei pysty esiintymään standardimallissa? Standardimallista eteenpäin olevat ilmiöt eivät ole oikeita ilmiöitä vaikka niillä on selitysmekanismi ja ehkä ainoa sellainen oikeisiin ilmiöihin.

Vai onko pointtisi, että standardimalli on outo, ja että 50 vuotta sitten osattiin outoillakin?

Moni QM-tulkinnan aihe voi olla joko-tai, koska monet siitä puhutut asiat eivät ole hiljaa olemista ja laskemista. Et voi väittää, että kukaan pakenee näitä aiheita muualle kuin laskemiseen. Jos kuitenkin vertaa QM:n matematiikkaa, mittausongelmaa ja sitä, mistä on havaintoa, niin voidaan sanoa myös, että havainnot ovat törmänneet useisiin seiniin. Ei voida havaita aaltofunkton evoluutiota sellaisella aikatarkkuudella, joka on mittaushetkeä lyhyempi. Ei voida havaita aaltofunktioita tarpeeksi useita kerralla ja saada koko aaltofunktiota (esim. mittarille ja mitattavalle tai vain usealle mitattavalle). Niitä ei voida myöskään simuloida tarpeeksi useita kerralla. Tämä olisi ainoa alue, missä tiedetään olevan informaatiota ainakin sen verran kuin tähän mennessä esiintyy mallissa, mutta joka on tuntematonta. Tämä voi liittyä jonkin verran myös korkean energian fysiikkaan, missä on mahdollisuuksia olla enemmän informaatiota kuin on standardimallissa. Kaikkea informaatiota, mitä tulisi liittyä mittausongelmaan ei koskaan käytännössä esitetä matematiikalla. Jos esitettäisiin ja lisäksi voitaisiin mitata, niin kvanttitulkintaa ei olisi olemassa tällä osa-alueella enää tavalla, missä ideat saavat lentää ja olla olemassa niille vastakkaisten ideoiden kanssa selvittämättömässä tilassa, vaan jokainen idea tulisi arvioitavaksi heti, (tämä ei ole kuitenkaan odotetusti jokin alue, joka tulee kerralla haltuun, vaan joskus saatetaan esim. aluksi keksiä jokin kaikkea muuta hitaampi mittaus, joka ei vielä ole tulkinnoille muuta kuin tienviitta eteenpäin)

MWI ei ole minkään missään tapahtuvan ilmiön denialismi ja se on paradigmaa, jota ei ollut olemassa ennen kuin sitä oli. Toisaalta se ei ole paradigma itse ja jos esim. kysyttäisiin joltain tieteenfilosofialta, joka kertoo, mitä tiede on, niin MWI ei olisi paradigma, koska se ei ole falsifioitavissa. Mutta jostain sattuneesta syystä sellainen ei ole hyvää tieteenfilosofiaa, vaan kaikkien asioiden laukojien pitää saada olla paradigma, jotta vielä vähäpätöisemmät asioiden laukojat voivat itkeä siitä, millainen paradigma he ovat. Kritisointina se tehdään aina jollain vähemmän oleellisella tavalla kuin falsifiointi, koska sitä ei argumenttina joko tajuta, tai sitten muista tavoista vain saa pidemmän ja rönsyilevämmän puheenaiheen.

3

Lue lisää

MWI toimii Schrödingerin kaavoilla sekä monilla kaavoilla, jotka voivat liittyä todennäköisyyksien ja tulosten saamiseen yhdestä Schrödingerin tilasta. Sinulla ei ole mitään epäklassista kaavaa, johon voisit verrata MWI-kaavoja. MWI:n Schrödingerin kaava on siihen syötettyjen asioiden suhteen aina yhtä työläs kuin kenen tahansa asioita laskevan QM-henkilön kaava. Lisäksi se mitä MWI:ssä pitäisi tehdä, on lupauksien mukaan työläämpi, kuin mitä Kööpenhaminan tulkinta kaavamaisesti tekisi saadakseen romahduksen. Vaikka voidaan sanoa, että täydellisen mittauksen hetkellä, yksi mitattu suure, on kuin klassisesti jaettu eri maailmoihin, niin tämä ei tarkoita, että jokin muu kaava kuin Schrödinger voisi olla käytössä. Tämän kaavan mukaan esim. jokaisen hiukkasen paikka kehittyy välittömästi takaisin epämääräiseen superpositiotilaan, eikä kukaan MWI:ssä ole sellaisen maailman asukki, missä näin ei tapahdu. Kun dekoherenssissa on tietty tila, missä sanotaan, että tämä tila ei ole kvanttisatunnainen, vaan klassisesti satunnainen, niin samalla tavalla tämä ei johda siihen, että on yhtäkkiä helppoja kaavoja tästä eteenpäin (todellisuutta varten, käytännön kaavat sen aineen kanssa, missä toimit, ovat mitä ovat ja ne approksimoivat tosi paljon). Täysin dekoherentissa yhden muutujan tilassa on aina enemmän työtä (antaa sen olla tai ajatella sitä), kuin mitä on täysin romahtaneessa Kööpenhamina-tilassa, jotka molemmat vastaavat jossain mielessä jotain, mitä klassiseen järjestykseen kuulunut toimija saa. Tämän klassisen järjestyksen kuvittelu on kuitenkin itsepetosta.

B:
"Tämä aloitus liittyi kiinteästi tähän alla linkitettyyn videoon jossa käsiteltiin sitä miten kontrolloitu kaukonäkeminen voidaan selittää kvanttifysiikan Hugh Everettin multiversumimallin avulla siten että ei oleta kaikkien mahdollisuuksien toteutuvan kukin omassa universumissaan vaan niin että todellisuus on pohjimmiltaan epälokaali ja havaitsijan tietoinen havaintokyky määrittelee minkälaisessa universumissa hän kokee olevansa ja se havaintokyky voi olla hyvin erilainen eri yksilöillä koska kyse on oikeastaan samantapaisesta ilmiöstä kuin analogisen radion virittämisestä tietylle ohjelmalähteelle."

Tämä voisi olla paljon johdonmukaisempaa, jos sanoisit olevan olemassa multiversumin ja versumista toiseen siirtymän. Siirtymisen mahdollisuus on kuitenkin ainoa syy, miksi lakkaisit käyttämästä käsitettä multiversumi. Kaikkien multiversumien määritelmä eikä lopulta välttämättä minkään niistä määritelmä ole se, että niissä toisiin versumeihin siirtyminen on matemaattisesti poistettu asioista, mitä on olemassa. Versumin määritelmä on yleensä pikemminkin jokin heppoinen kokonaisuus, jolla on tietty merkitys olla yksittäinen asia, kuten että siirtyminen fyysistä polkua pitkin ei tapahdu - kumpaankaan suuntaan mutta geometria eli gravitaatio noudattaa samaa evoluutiota (joka ei ole välttämättä klassinen). 'Oma universumi' on myös viittaus paljoon muuhunkin kuin siihen, missä henkilö saa olla. MWI:ssä jokainen universumi on informaation määrässään (ja siinä mihin matemaattisen objekiin se on sidottu) aina toisten täydellinen kopio. Eli niitä ei juuri kuvailtaisi omikseen, kun verrataan oikeisiin universumeihin. Kaukonäkemisessä kellään tuskin on mitään kykyä nähdä, milloin universumi on täysin eri ja milloin täysin kopio, joten ehkä se, miten omia universumit ovat, olisi hyvä idea pitää tuntemattomana (avoimena monelle tarkalle vaihtoehdolle).

MWI ja epälokaalius eivät ole käsitteitä, jotka vaikuttavat toisiinsa mitenkään. Jos tehtäisiin epälokaali teoria (1), sillä voisi olla jopa kvanttiteoria (2) ja tällä puolestaan voisi olla MWI-tulkinta (3). Se olisi täysin muista MWI-tulkinnoista muuttumaton MWI-tulkinta, jossa kaikki on, missä maailmassa käsketään (3) ja missä paikoissa epälokaalisti käsketään (1-2). Kaikki mitä sanotaan epälokaaliudesta muuttamassa MWI:tä on siten täysin harhaista. Jos joku haluaa, niin hän voi sanoa tekevänsä epälokaalin teorian, jota hän ei esim. kerkeä kvantisoida. Mutta mistä huolimatta hän voi tehdä siitä lisäksi multiversumin omassa päässään, mutta koska hän ei ollut multiversumin keksijä, hän myöntää oikein ja kohtuullisesti, että kaikki innovaatiot ja ideat hänen päässään olivat peräisin joltain toiselta, kuten MWI:stä. Vaikka mikään mikä muisuttaa muita multiversumeja enemmän kuin MWI:tä ei pitäisi sanoa muita kuin ne toiset. Jos mitään näistä teorioista ei ole matemaattisesti tehty, niin silloin tämä on vain joitain mainittuja scifi-ideoita ja yksi ideavarkaus, joka jonkin logiikan mukaan voi siirtyä ns. tieteestä (Popperia ei tarvitse ehkä soveltaa, kun ei ole kyseessä tehdä mitään vakavaa esitystä) tarinamuotoon.

4

Anonyymi kirjoitti:

MWI toimii Schrödingerin kaavoilla sekä monilla kaavoilla, jotka voivat liittyä todennäköisyyksien ja tulosten saamiseen yhdestä Schrödingerin tilasta. Sinulla ei ole mitään epäklassista kaavaa, johon voisit verrata MWI-kaavoja. MWI:n Schrödingerin kaava on siihen syötettyjen asioiden suhteen aina yhtä työläs kuin kenen tahansa asioita laskevan QM-henkilön kaava. Lisäksi se mitä MWI:ssä pitäisi tehdä, on lupauksien mukaan työläämpi, kuin mitä Kööpenhaminan tulkinta kaavamaisesti tekisi saadakseen romahduksen. Vaikka voidaan sanoa, että täydellisen mittauksen hetkellä, yksi mitattu suure, on kuin klassisesti jaettu eri maailmoihin, niin tämä ei tarkoita, että jokin muu kaava kuin Schrödinger voisi olla käytössä. Tämän kaavan mukaan esim. jokaisen hiukkasen paikka kehittyy välittömästi takaisin epämääräiseen superpositiotilaan, eikä kukaan MWI:ssä ole sellaisen maailman asukki, missä näin ei tapahdu. Kun dekoherenssissa on tietty tila, missä sanotaan, että tämä tila ei ole kvanttisatunnainen, vaan klassisesti satunnainen, niin samalla tavalla tämä ei johda siihen, että on yhtäkkiä helppoja kaavoja tästä eteenpäin (todellisuutta varten, käytännön kaavat sen aineen kanssa, missä toimit, ovat mitä ovat ja ne approksimoivat tosi paljon). Täysin dekoherentissa yhden muutujan tilassa on aina enemmän työtä (antaa sen olla tai ajatella sitä), kuin mitä on täysin romahtaneessa Kööpenhamina-tilassa, jotka molemmat vastaavat jossain mielessä jotain, mitä klassiseen järjestykseen kuulunut toimija saa. Tämän klassisen järjestyksen kuvittelu on kuitenkin itsepetosta.

B:
"Tämä aloitus liittyi kiinteästi tähän alla linkitettyyn videoon jossa käsiteltiin sitä miten kontrolloitu kaukonäkeminen voidaan selittää kvanttifysiikan Hugh Everettin multiversumimallin avulla siten että ei oleta kaikkien mahdollisuuksien toteutuvan kukin omassa universumissaan vaan niin että todellisuus on pohjimmiltaan epälokaali ja havaitsijan tietoinen havaintokyky määrittelee minkälaisessa universumissa hän kokee olevansa ja se havaintokyky voi olla hyvin erilainen eri yksilöillä koska kyse on oikeastaan samantapaisesta ilmiöstä kuin analogisen radion virittämisestä tietylle ohjelmalähteelle."

Tämä voisi olla paljon johdonmukaisempaa, jos sanoisit olevan olemassa multiversumin ja versumista toiseen siirtymän. Siirtymisen mahdollisuus on kuitenkin ainoa syy, miksi lakkaisit käyttämästä käsitettä multiversumi. Kaikkien multiversumien määritelmä eikä lopulta välttämättä minkään niistä määritelmä ole se, että niissä toisiin versumeihin siirtyminen on matemaattisesti poistettu asioista, mitä on olemassa. Versumin määritelmä on yleensä pikemminkin jokin heppoinen kokonaisuus, jolla on tietty merkitys olla yksittäinen asia, kuten että siirtyminen fyysistä polkua pitkin ei tapahdu - kumpaankaan suuntaan mutta geometria eli gravitaatio noudattaa samaa evoluutiota (joka ei ole välttämättä klassinen). 'Oma universumi' on myös viittaus paljoon muuhunkin kuin siihen, missä henkilö saa olla. MWI:ssä jokainen universumi on informaation määrässään (ja siinä mihin matemaattisen objekiin se on sidottu) aina toisten täydellinen kopio. Eli niitä ei juuri kuvailtaisi omikseen, kun verrataan oikeisiin universumeihin. Kaukonäkemisessä kellään tuskin on mitään kykyä nähdä, milloin universumi on täysin eri ja milloin täysin kopio, joten ehkä se, miten omia universumit ovat, olisi hyvä idea pitää tuntemattomana (avoimena monelle tarkalle vaihtoehdolle).

MWI ja epälokaalius eivät ole käsitteitä, jotka vaikuttavat toisiinsa mitenkään. Jos tehtäisiin epälokaali teoria (1), sillä voisi olla jopa kvanttiteoria (2) ja tällä puolestaan voisi olla MWI-tulkinta (3). Se olisi täysin muista MWI-tulkinnoista muuttumaton MWI-tulkinta, jossa kaikki on, missä maailmassa käsketään (3) ja missä paikoissa epälokaalisti käsketään (1-2). Kaikki mitä sanotaan epälokaaliudesta muuttamassa MWI:tä on siten täysin harhaista. Jos joku haluaa, niin hän voi sanoa tekevänsä epälokaalin teorian, jota hän ei esim. kerkeä kvantisoida. Mutta mistä huolimatta hän voi tehdä siitä lisäksi multiversumin omassa päässään, mutta koska hän ei ollut multiversumin keksijä, hän myöntää oikein ja kohtuullisesti, että kaikki innovaatiot ja ideat hänen päässään olivat peräisin joltain toiselta, kuten MWI:stä. Vaikka mikään mikä muisuttaa muita multiversumeja enemmän kuin MWI:tä ei pitäisi sanoa muita kuin ne toiset. Jos mitään näistä teorioista ei ole matemaattisesti tehty, niin silloin tämä on vain joitain mainittuja scifi-ideoita ja yksi ideavarkaus, joka jonkin logiikan mukaan voi siirtyä ns. tieteestä (Popperia ei tarvitse ehkä soveltaa, kun ei ole kyseessä tehdä mitään vakavaa esitystä) tarinamuotoon.

4

Lue lisää

Jos määrittelee (siirtää sitä mistä lähteestä informaatio tulee sinne, missä itse on eli siirtää informaatiota, mikä on ainoa todellisuudessa oleva entitetti ja joka on ainoa todellisuudessa siirtyvä entiteetti, eli: määrittelee = siirtää jotain) tahdolla tai fysiikalla sen missä universumissa on, niin ei ole määritellyt olisiko jokin epälokaalia vai lokaalia. Tämä koskee vain MWI:tä missä kahden 'universumin' tai worldin välillä ei ole etäisyyttä paikka-avaruudessa. Valitettavasti tällä tavalla ei näe kauas, joten ei tämä voisi kiinnostaa ryhmääsi.

Muutenkaan jos ihmisen ympärillä oleva universumi tuntuu vaihtuvan kokoajan eri universumiksi, ja oletat, että se johtuu siitä, että nämä universumit ovat olemassa päällekkäin, niin kyseessä ei ole mitään epälokaalia (esim. universumin merkitsevä luku voi olla suoraan sinun universumilukusi yhteydessä, missä yhteyksien määrä on rajaton, jos universumiluku on korkeadimensioinen eikä vain luku). Olimme tästä ehkä samaa mieltä. Myöskään ei ole niin, että jos sanotaan ihmisen seonneen näkemään asioita ja että nämä asiat ovat oikeastikin sitä, mitä nähdään, eli että asiat ovat seonneet, niin tästä ei vielä seuraa, että ne ovat seonneet epälokaalisti. Ensimmäisenä kukaan kaukonäkijä ei luullakseni yleensä sekoa siten, että hän todistaisi näyssään asioiden sekoilua. Koska sellaisesta julkaisusta ei saisi hyviä merkintöjä. Toisekseen te olette amatöörejä matematiikan suhteen, ettekä tiedä mikä erottaa epälokaalin sekoilun muista sekoiluista, missä epälokaali sekoilu tarkoittaa, että on ehdoton informaation jatkuvuus yksittäisistä pisteistä toisiin, minkä vastakohta olisi ilmestyminen ja katoaminen miten tahansa.

MWI:ssä ei ole tarkoitus pitää informaatiota yhdessä maailmassa yhden maailman informaationa. Sanoit ikäänkuin, että MWI:stä tehdään pesäero siten, että myös kaukonäkijät eivät pidä informaatiota eri maailmoissa.

Kun sanoin, että epälokaalia mallia ei ole välttämättä kvantisoitu, niin tämä on erittäin ilmeistä puheessasi. Yhtään kvantti-ilmiötä ei tarvitse tapahtua, jos ilmiöksi riittää se, että se on epälokaali, ja jos MWI:stä kopioidaan siihen se osa, missä sanotaan, että objekti näyttää olevan ei-superpositiossa ja ei-superpositiot näyttävät eri arvoisilta eri maailmoissa. Tällöin kun menet klassisena omasta maailmastasi tuijottamaan muita maailmoja klassisissa tiloissa, niin et kutsu kokeiltavaksi mitään kvantti-ilmiötä (*). Kysymys 'miten' on puolestaan täysin vastaamatta, ja analogiasi radioista sitä varten oli täysin klassinen. Miten jokin tapahtuu ja kvanttifysiikka liittyvät toisiinsa siten, että kaikki, miten kaikki tapahtuu, tapahtuu siten, että se tapahtuu mikrotasolta alkaen reduktiomaisesti. Kaukonäkijöiden esityksessä on makroskooppinen minä, joka hoitaa asiat makroskooppisten kohteiden kanssa antennillaan tms., eivätkä he siirry mitenkään vapaaehtoisesti mikrotason matemaattisiksi objekteiksi, missä kysymyksiä voisi esittää ja käsitellä (tälläkin hetkellä joillain tavoilla, mitkä eivät ole poissuljettuja kuten yllä olleessa mittausongelmassa).

(*) Et silloinkaan kun katsoisit eri maailmoissa yhtä hiukkasta, mutta katsoisit sitä vain sen eri 'romahtaneissa' versioissa, jolloin kvantti-ilmiö ei ole sinulle mitenkään selvä. Jos esim. kaukonäkeminen olisi ollut olemassa ennen QM:n keksimistä, ja joku olisi osannut nähdä elektroneja useissa maailmoissa, niin tässä tapauksessa, että hän katsoi niitä aina väärään aikaan, olisi johtanut siihen, ettei hän olisi voinut niistä päätellä, että elektronin fysiikka olisi mitenkään erilaista kuin biljardipallon fysiikka. Missä biljardin tila vaihtelee yhtäp aljon maailmoittain hänelle kuin elektroninkin, ja tämän verran vaihtelua juuri seuraa siitä, että vastataan 'miten kaukonäkeminen toimii' kysymykseen: kuin MWI. Kun MWI:stä puhuu väärin termein, se tarkoittaa ikäänkuin, että MWI-kaukonäkeminen tarkoittaa aina liian myöhään katsottua hiukkasta. Koska oikeaan aikaan katsomisessa ei sanottaisi, että katsotaan useita maailmoja tai maailmasta toiseen. Voitaisiin määritellä maailma myös siten, että maailmassa on ensin esim. osittain romahtanut tila joka kuitenkin vähentää koherenssia, ja joka saa pysyä sellaisena miten kauan tahansa. Sen lisäromahtamisessa tätä maailmaa ei sitten ole enää, vaan on monta uutta. Miten ihmisten radiot reagoivat tähän kadotettuun taajuuteen?

5

Anonyymi kirjoitti:

Jos määrittelee (siirtää sitä mistä lähteestä informaatio tulee sinne, missä itse on eli siirtää informaatiota, mikä on ainoa todellisuudessa oleva entitetti ja joka on ainoa todellisuudessa siirtyvä entiteetti, eli: määrittelee = siirtää jotain) tahdolla tai fysiikalla sen missä universumissa on, niin ei ole määritellyt olisiko jokin epälokaalia vai lokaalia. Tämä koskee vain MWI:tä missä kahden 'universumin' tai worldin välillä ei ole etäisyyttä paikka-avaruudessa. Valitettavasti tällä tavalla ei näe kauas, joten ei tämä voisi kiinnostaa ryhmääsi.

Muutenkaan jos ihmisen ympärillä oleva universumi tuntuu vaihtuvan kokoajan eri universumiksi, ja oletat, että se johtuu siitä, että nämä universumit ovat olemassa päällekkäin, niin kyseessä ei ole mitään epälokaalia (esim. universumin merkitsevä luku voi olla suoraan sinun universumilukusi yhteydessä, missä yhteyksien määrä on rajaton, jos universumiluku on korkeadimensioinen eikä vain luku). Olimme tästä ehkä samaa mieltä. Myöskään ei ole niin, että jos sanotaan ihmisen seonneen näkemään asioita ja että nämä asiat ovat oikeastikin sitä, mitä nähdään, eli että asiat ovat seonneet, niin tästä ei vielä seuraa, että ne ovat seonneet epälokaalisti. Ensimmäisenä kukaan kaukonäkijä ei luullakseni yleensä sekoa siten, että hän todistaisi näyssään asioiden sekoilua. Koska sellaisesta julkaisusta ei saisi hyviä merkintöjä. Toisekseen te olette amatöörejä matematiikan suhteen, ettekä tiedä mikä erottaa epälokaalin sekoilun muista sekoiluista, missä epälokaali sekoilu tarkoittaa, että on ehdoton informaation jatkuvuus yksittäisistä pisteistä toisiin, minkä vastakohta olisi ilmestyminen ja katoaminen miten tahansa.

MWI:ssä ei ole tarkoitus pitää informaatiota yhdessä maailmassa yhden maailman informaationa. Sanoit ikäänkuin, että MWI:stä tehdään pesäero siten, että myös kaukonäkijät eivät pidä informaatiota eri maailmoissa.

Kun sanoin, että epälokaalia mallia ei ole välttämättä kvantisoitu, niin tämä on erittäin ilmeistä puheessasi. Yhtään kvantti-ilmiötä ei tarvitse tapahtua, jos ilmiöksi riittää se, että se on epälokaali, ja jos MWI:stä kopioidaan siihen se osa, missä sanotaan, että objekti näyttää olevan ei-superpositiossa ja ei-superpositiot näyttävät eri arvoisilta eri maailmoissa. Tällöin kun menet klassisena omasta maailmastasi tuijottamaan muita maailmoja klassisissa tiloissa, niin et kutsu kokeiltavaksi mitään kvantti-ilmiötä (*). Kysymys 'miten' on puolestaan täysin vastaamatta, ja analogiasi radioista sitä varten oli täysin klassinen. Miten jokin tapahtuu ja kvanttifysiikka liittyvät toisiinsa siten, että kaikki, miten kaikki tapahtuu, tapahtuu siten, että se tapahtuu mikrotasolta alkaen reduktiomaisesti. Kaukonäkijöiden esityksessä on makroskooppinen minä, joka hoitaa asiat makroskooppisten kohteiden kanssa antennillaan tms., eivätkä he siirry mitenkään vapaaehtoisesti mikrotason matemaattisiksi objekteiksi, missä kysymyksiä voisi esittää ja käsitellä (tälläkin hetkellä joillain tavoilla, mitkä eivät ole poissuljettuja kuten yllä olleessa mittausongelmassa).

(*) Et silloinkaan kun katsoisit eri maailmoissa yhtä hiukkasta, mutta katsoisit sitä vain sen eri 'romahtaneissa' versioissa, jolloin kvantti-ilmiö ei ole sinulle mitenkään selvä. Jos esim. kaukonäkeminen olisi ollut olemassa ennen QM:n keksimistä, ja joku olisi osannut nähdä elektroneja useissa maailmoissa, niin tässä tapauksessa, että hän katsoi niitä aina väärään aikaan, olisi johtanut siihen, ettei hän olisi voinut niistä päätellä, että elektronin fysiikka olisi mitenkään erilaista kuin biljardipallon fysiikka. Missä biljardin tila vaihtelee yhtäp aljon maailmoittain hänelle kuin elektroninkin, ja tämän verran vaihtelua juuri seuraa siitä, että vastataan 'miten kaukonäkeminen toimii' kysymykseen: kuin MWI. Kun MWI:stä puhuu väärin termein, se tarkoittaa ikäänkuin, että MWI-kaukonäkeminen tarkoittaa aina liian myöhään katsottua hiukkasta. Koska oikeaan aikaan katsomisessa ei sanottaisi, että katsotaan useita maailmoja tai maailmasta toiseen. Voitaisiin määritellä maailma myös siten, että maailmassa on ensin esim. osittain romahtanut tila joka kuitenkin vähentää koherenssia, ja joka saa pysyä sellaisena miten kauan tahansa. Sen lisäromahtamisessa tätä maailmaa ei sitten ole enää, vaan on monta uutta. Miten ihmisten radiot reagoivat tähän kadotettuun taajuuteen?

5

Lue lisää

B:
"Koska yrität lähes aina (yli)analysoida omaksumasi paradigman puitteissa"

Periaatteessa jos sinä et ole omaksunut paradigmaa myös, niin et voi olla varma, milloin joku on paradigman puitteissa ja milloin ei. Sanoit aloitusviestin lopussa kirjaimellisesti, että suoritit vertailun tieteen ja toisen asian välillä. Siinä pitää silloin tuntea molemmat asiat (*), ja jos saat kritiikkiä jo pelkästään siitä, että et tuntenut toista puolta niin hyvin kuin sinun piti, niin se on sinun ongelmasi korjata. Taidat kuitenkin käyttää paradigma-käsitettä tässä vääryydellä ja sellaisessa valtavassa merkityksessä, kuin että asioiden kyseenalaistaminen on vain yhden paradigman tekemä asia. Kun taas sinun ns. paradigmassasi sitä ei tapahdu enää. Voisin väittää muillakin tavoilla, että toista paradigmaa tieteen nykytilan lisäksi ei ole olemassa, eikä ole puitteita, missä tehdä mitään. Tämä ei tarkoita samaa kuin, että henkilö ei voisi väittää näkevänsä maapallon toiselle puolelle ja sitten kävellä tieteen ovista oikeaan näkemisen testiin. Siinä ei tarvita tietoa mistään modernista paradigmasta, vaan riittää tavallisen maapallon tiheyden tietäminen ja kaikenlainen koekontrolli kuten anatomisen tarkastuksen vaiheet. Eikä varsinkaan tarvitse kuulla, mitä kaikkea henkilöllä on sanottavaa nykytieteestä.

(*) Ja esittää kummasta on kyse. Kuten kirjoitin alusta asti, niin sinä näytit epävarmalta sen suhteen, milloin on kyseessä jokin toinen asia, vai ovatko asiat sekaisin. Oli myös mahdollista, että mitään toista ei koskaan tekstissä ollutkaan paitsi ns. toisena tasona, josta ei nyt kerrottu. Ja jolloin tekstissä ei ollut mitään esitettyä muuta paradigmaa.

B:
"Epälokaali todellisuuden taso on jo oikeastaan neljäs tilaulottuvuus koska sen vaikutus on ainakin käytännön ja aistimaailman tasolla viiveetöntä suhteessa 3d tasoon (esim. kvanttifysiikan lomittuminen ja siihen todennäköisesti myös liittyvä eräänlainen makrolomittuminen jota fyysiko Wolfgang Pauli ja syvyyspsykologian uranuurtaja C.G. Jung kutsuivat yhteisessä teoksessaan synkronisiteetiksi)."

Tässä on vaikea lukea, kumpi sinusta on ehdottoman viiveetön ja kumpi vain käytännön viiveetön. Jos epälokaali ei ole ehdottoman viiveetön, niin se on kuitenkin lokaali. Ja yhtä selvää on sekin, että 4D (4D-lokalismi) on aidosti viiveellistä. Vaikka joskus tietyssä pisteessä 4D tekisi mutkan kautta tietylle 3D pisteelle yhdistymisen toiseen pisteeseen, niin näiden välillä oleva liikkuminen olisi vain aistiharhana viivetöntä. Tosiasiallinen liike on 4D-avaruuden läpi edelleen hidasta, jos se on sellaiseksi määritelty. Tämä aistiharha koskee sitä, että aistiminen vie jonkun ajan ja aistittava voi olla pieni (lue: sen pitää olla). Mikään hidas liike 4D:ssä ei ole yhtään nopeampaa 'suhteessa 3D:hen' (en sano, että tämä on kuvaus kaarevista avaruuksista kyseisen mutkan luona ja eri paikoissa olevista havaitsijoista).

Jos jäsentelit lokaalisuuden ja 4D:n tuolla tavalla, niin ei sinun siis varmaan olisi kannattanut sanoa, että 'täydellinen viiveettömyys - on jo hidas'.

Lisäksi 4D on muitakin ominaisuuksia, eikä matemaattisesti ja loogisesti ole mitään asiaa sanoa, että (a) on jo (b), ellei (b) ole yksi (a):ista. Sinun ei olisi koskaan mahdollista ottaa kohteeksi 4D-paradigmaa ja kritisoida sitä epälokaaliuden denialismista. Huomaatko että positiivisemmassa mielessä sinä vertaat vapaaehtoisesti epälokaaliutta 4D-lokaaliuteen? Se mikä näille kahdelle on erittäin yhteistä käytännössä ja ehdottomasti on se, että ne molemmat ovat deterministisiä teorioita tapahtumille. Ja äskeisessä kritisoinnissa ei olisi vielä tällaista päämäärää.

Kietoutumista ei voi selittää 4D:llä. Se huom. tulee rikkomaan Bellin sääntöä, kun sanot että joku tekee jotain sen 4D:n kautta. Mutta sen lisäksi kIetoutumisia tapahtuu niin paljon kaikkialla, ja niin moniin eri paikkoihin yhdestä paikasta, että avaruutta ei voida laskostella kaikista paikoista niihin kaikkiin tarpeeksi lähelle.

En olisi varma, että kukaan synkronisiteetin tekijä olisi halunnut ajatella sitä makrokietoutumisena, joka tulisi mikrokietoutumisesta samalla tavalla kuin mikromagnetismista tulee makromagnetismi. Näissä jälkimmäisissä on yksi ja sama mittari, joka mittaa magneettikenttää. Ei sinun periaatteessa tarvitsisi sanoa erikseen, että makrokietoutuminen tulee epälokaalisuudeta, jos sen on määritelty olevan mikrokietoutumisen jatke. Tämä on sellaista epäselvyyttä, mitä tuossa yhdessä kaukonäkijässäkin kuitenkin esiintyy paljon, kun hän puhui mikromaailman ilmiöistä jotain varten, mitä ihmiset tekevät.
Tästä eteenpäin on kommentit kyseiseen Brownin videoon:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17962072/millainen-todellisuus-oikeasti-on-ja-miten-se-tuotetaan#comment-122598981

6

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Koska yrität lähes aina (yli)analysoida omaksumasi paradigman puitteissa"

Periaatteessa jos sinä et ole omaksunut paradigmaa myös, niin et voi olla varma, milloin joku on paradigman puitteissa ja milloin ei. Sanoit aloitusviestin lopussa kirjaimellisesti, että suoritit vertailun tieteen ja toisen asian välillä. Siinä pitää silloin tuntea molemmat asiat (*), ja jos saat kritiikkiä jo pelkästään siitä, että et tuntenut toista puolta niin hyvin kuin sinun piti, niin se on sinun ongelmasi korjata. Taidat kuitenkin käyttää paradigma-käsitettä tässä vääryydellä ja sellaisessa valtavassa merkityksessä, kuin että asioiden kyseenalaistaminen on vain yhden paradigman tekemä asia. Kun taas sinun ns. paradigmassasi sitä ei tapahdu enää. Voisin väittää muillakin tavoilla, että toista paradigmaa tieteen nykytilan lisäksi ei ole olemassa, eikä ole puitteita, missä tehdä mitään. Tämä ei tarkoita samaa kuin, että henkilö ei voisi väittää näkevänsä maapallon toiselle puolelle ja sitten kävellä tieteen ovista oikeaan näkemisen testiin. Siinä ei tarvita tietoa mistään modernista paradigmasta, vaan riittää tavallisen maapallon tiheyden tietäminen ja kaikenlainen koekontrolli kuten anatomisen tarkastuksen vaiheet. Eikä varsinkaan tarvitse kuulla, mitä kaikkea henkilöllä on sanottavaa nykytieteestä.

(*) Ja esittää kummasta on kyse. Kuten kirjoitin alusta asti, niin sinä näytit epävarmalta sen suhteen, milloin on kyseessä jokin toinen asia, vai ovatko asiat sekaisin. Oli myös mahdollista, että mitään toista ei koskaan tekstissä ollutkaan paitsi ns. toisena tasona, josta ei nyt kerrottu. Ja jolloin tekstissä ei ollut mitään esitettyä muuta paradigmaa.

B:
"Epälokaali todellisuuden taso on jo oikeastaan neljäs tilaulottuvuus koska sen vaikutus on ainakin käytännön ja aistimaailman tasolla viiveetöntä suhteessa 3d tasoon (esim. kvanttifysiikan lomittuminen ja siihen todennäköisesti myös liittyvä eräänlainen makrolomittuminen jota fyysiko Wolfgang Pauli ja syvyyspsykologian uranuurtaja C.G. Jung kutsuivat yhteisessä teoksessaan synkronisiteetiksi)."

Tässä on vaikea lukea, kumpi sinusta on ehdottoman viiveetön ja kumpi vain käytännön viiveetön. Jos epälokaali ei ole ehdottoman viiveetön, niin se on kuitenkin lokaali. Ja yhtä selvää on sekin, että 4D (4D-lokalismi) on aidosti viiveellistä. Vaikka joskus tietyssä pisteessä 4D tekisi mutkan kautta tietylle 3D pisteelle yhdistymisen toiseen pisteeseen, niin näiden välillä oleva liikkuminen olisi vain aistiharhana viivetöntä. Tosiasiallinen liike on 4D-avaruuden läpi edelleen hidasta, jos se on sellaiseksi määritelty. Tämä aistiharha koskee sitä, että aistiminen vie jonkun ajan ja aistittava voi olla pieni (lue: sen pitää olla). Mikään hidas liike 4D:ssä ei ole yhtään nopeampaa 'suhteessa 3D:hen' (en sano, että tämä on kuvaus kaarevista avaruuksista kyseisen mutkan luona ja eri paikoissa olevista havaitsijoista).

Jos jäsentelit lokaalisuuden ja 4D:n tuolla tavalla, niin ei sinun siis varmaan olisi kannattanut sanoa, että 'täydellinen viiveettömyys - on jo hidas'.

Lisäksi 4D on muitakin ominaisuuksia, eikä matemaattisesti ja loogisesti ole mitään asiaa sanoa, että (a) on jo (b), ellei (b) ole yksi (a):ista. Sinun ei olisi koskaan mahdollista ottaa kohteeksi 4D-paradigmaa ja kritisoida sitä epälokaaliuden denialismista. Huomaatko että positiivisemmassa mielessä sinä vertaat vapaaehtoisesti epälokaaliutta 4D-lokaaliuteen? Se mikä näille kahdelle on erittäin yhteistä käytännössä ja ehdottomasti on se, että ne molemmat ovat deterministisiä teorioita tapahtumille. Ja äskeisessä kritisoinnissa ei olisi vielä tällaista päämäärää.

Kietoutumista ei voi selittää 4D:llä. Se huom. tulee rikkomaan Bellin sääntöä, kun sanot että joku tekee jotain sen 4D:n kautta. Mutta sen lisäksi kIetoutumisia tapahtuu niin paljon kaikkialla, ja niin moniin eri paikkoihin yhdestä paikasta, että avaruutta ei voida laskostella kaikista paikoista niihin kaikkiin tarpeeksi lähelle.

En olisi varma, että kukaan synkronisiteetin tekijä olisi halunnut ajatella sitä makrokietoutumisena, joka tulisi mikrokietoutumisesta samalla tavalla kuin mikromagnetismista tulee makromagnetismi. Näissä jälkimmäisissä on yksi ja sama mittari, joka mittaa magneettikenttää. Ei sinun periaatteessa tarvitsisi sanoa erikseen, että makrokietoutuminen tulee epälokaalisuudeta, jos sen on määritelty olevan mikrokietoutumisen jatke. Tämä on sellaista epäselvyyttä, mitä tuossa yhdessä kaukonäkijässäkin kuitenkin esiintyy paljon, kun hän puhui mikromaailman ilmiöistä jotain varten, mitä ihmiset tekevät.
Tästä eteenpäin on kommentit kyseiseen Brownin videoon:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17962072/millainen-todellisuus-oikeasti-on-ja-miten-se-tuotetaan#comment-122598981

6

Lue lisää

Mutta äskeisestä keksin myös kysymyksen, että jos mikrofyysiset mielipiteet kertovat sen, miten kaukonäkeminen toimii, niin ensin miksi vain makroskooppiset ihmiset kaukonäkevät (*)? Jos kaukonäkemistä selitetään vain MWI:llä ja epälokaalisuudella, ne koskevat myös hiukkasia. Silloin hiukkasten pitäisi voida kaukonähdä, ja jopa kaukonähdä eniten. Se mitä tämä hiukkasten kaukonäkijyys tarkoittaa, olisi paljon helpompi löytää laboratoriossa ja todistaa kaukonäkemisilmiöksi, kuin se mitä ihmisillä tehdään. Samalla tavalla sähköistä resistanssia kokeiltiin laboratoriossa, eikä ihmisissä. Jotka generoivat kyseisen sähkön.

(*) Joku voisi väittää, että ihmisessä on tosi paljon hiukkasia, joilla tehdä mikrofysiikkaa, mikä johtaa kysymykseen, että miksi kaukonäkijän selityksessä ei koskaan ole näin montaa hiukkasta ja joitain mikä juuri koskee monia hiukkasia?

B:
"Kvanttifysiikkaan liittyen kannattaa myös muistaa että kvanttifysiikan aaltofunktiot ovat todennäköisyysaaltoja eikä fysikaalisia sähkömagneettisia aaltoja joten kvanttifysiikan taso on potentiaalisuuksien eli mahdollisuuksien muodostama kokonaisuus ja ne mahdollisuudet ilmenevät sitten fysikaalisella tasolla vain jos ne todennäköisyysaallot kykenevät muodostamaan riittävän voimakkaan konstruktiivisen toisiaan vahvistavan interferenssin jolloin ei voi myöskään toteutua loogisessa ristiriidassa keskenään olevia mahdollisuuksia."

Yhtäältä QM-matematiikassa, joka koskee juuri noita aaltoja, ei voi olla loogisia ristiriitoja. Universumin aaltofunktion Hilbertin avaruudelle ei ole annettu tiloja, jotka olisivat nimeltään 'logiikan vastainen tila' siinä merkityksessä 'tätä ei tule koskaan tapahtumaan, mutta päätimme ottaa sen mukaan'. Matematiikassa itsessään on sen logiikka, eikä näitä logiikoita ole tehty ristiriitaan johtavaksi. Esim. matematiikassa ei lue siten, että
'luvulla voi jakaa',
'luku voi olla nolla'

Siinä lukee, että älä tee jakamista aina. Silti voitaisiin mieltää loogiseksi ristiriidaksi esim. singulariteetit, missä kun jakaminen on fysiikassa, niin tämä fysiikka ikäänkuin vaatii, että mennään jakamaan kaikella, koska emme voi lakata olemasta tämän kaavan mukaisia aina. Tätä voisi verrata alussa olleeseen vertailuun fysiikan ja matematiikan välillä, missä toisessa ei saa tehdä triviaaleja päätöksiä.

Toisaalta on olemassa mittausongelma. Loogiikan vastaisella asialla voidaan viitataan siihen, että elektronia ei tulla mittaamaan kahdesti siten, että se ei huomioi sille tehtyä ensimmäistä mittausta. Silloin se voisi periaatteessa ilmestyä kahteen paikkaan ja olla mitattuna kahdessa paikassa yhtäaikaa tai todella pienen ajan päästä (*). Ongelmaksi sanotun asian tarkoitus on, että tällä hetkellä sinä eikä kukaan muukaan ei pysty varsinaisesti selittämään, miksi näin ei tapahdu. Ja tässä on oleellista nyt juuri se, että sitä ei vielä voi selittää aaltojen ja niiden interferenssien kanssa. Jos voisi niin mittaus olisi determinististä. Esim. MWI:läisyys pyrkii tekemään tämän mm. näin, vaikka ei ole mainittu, miten se sen tekee.

(*) Jolloin tämän epäloogisuus on noin yhtä epäloogista kuin epälokaalinen liike. Suurin osa epälokaalisuudesta on kuitenkin kahden kappaleen välistä vaikutusta koskevaa aihetta.

B:
"Looginen ristiriita voi syntyä vain jos jotain asiaa tarkastellaan samassa viitekehyksessä ja samasta näkökulmasta koska logiikka toimii vain saman viitekehyksen puitteissa ja erilaisissa näkökulmissa ja niihin liittyvissä hahmotuksissa sama objekti voidaan hahmottaa hyvin eri tavoin toisiaan täydentävästi."

Kyllä kuvitelluissa universumeissa mutta tämän universumin logiikalla arvioituna ristiriita voi syntyä myös kahden eri tarkastelijan löytönä. Ilmeisesti toinen heistä katsoo ensin ja lopettaa katselemisen. Sillä välin kohde tekee jotain epäloogista, mutta vain toinen katsoja alkaa katsoa sitä sen jälkeen. Sinä määrittelit tilanteen näin, ja silloin oletat jo, että katsojien välilä on olemassa koordinaattimuunnos, jolla he lopussa ylipäätään pystyvät vertaamaan tietojaan. Tästä ei seuraa vain kahdesta eri havainnosta loogisuuden tuomio (aina vapautus sanoit), vaan he pystyvät ottamaan selvää, mitä oli sinä aikana, kun he eivät saaneet katsoa. Tämän muunnoksen takia he tietävät, olisiko kohde ollut aina looginen vai ei (myös heidän näkemänään tai kenen tahansa). Lisäksi jos kumpikin katsoisi koko ajan, niin esim. epälokaali hiukkasen siirtymä näyttää aivan yhtä epälokaalilta kaikista kulmista katsottuna.

Voi olla että joku osaisi tehdä jossain muussa asiassa kuin avaruudessa matemaattisesti muunnoksen, jossa logiikat muuttuvat kokonaan tai nähdyt asiat tulevat epäloogisiksi. Aiempaan interferenssiin viitaten huomaa taas, että tämä tarkoittaisi vain siinä määriteltyjä logiikan sääntöjä. Ei voi ollla matemaattisia objekteja ja aksioomaluetteloita, jotka ovat kaiken logiikan arvioijia ja sen korjaajia.

7

Anonyymi kirjoitti:

Mutta äskeisestä keksin myös kysymyksen, että jos mikrofyysiset mielipiteet kertovat sen, miten kaukonäkeminen toimii, niin ensin miksi vain makroskooppiset ihmiset kaukonäkevät (*)? Jos kaukonäkemistä selitetään vain MWI:llä ja epälokaalisuudella, ne koskevat myös hiukkasia. Silloin hiukkasten pitäisi voida kaukonähdä, ja jopa kaukonähdä eniten. Se mitä tämä hiukkasten kaukonäkijyys tarkoittaa, olisi paljon helpompi löytää laboratoriossa ja todistaa kaukonäkemisilmiöksi, kuin se mitä ihmisillä tehdään. Samalla tavalla sähköistä resistanssia kokeiltiin laboratoriossa, eikä ihmisissä. Jotka generoivat kyseisen sähkön.

(*) Joku voisi väittää, että ihmisessä on tosi paljon hiukkasia, joilla tehdä mikrofysiikkaa, mikä johtaa kysymykseen, että miksi kaukonäkijän selityksessä ei koskaan ole näin montaa hiukkasta ja joitain mikä juuri koskee monia hiukkasia?

B:
"Kvanttifysiikkaan liittyen kannattaa myös muistaa että kvanttifysiikan aaltofunktiot ovat todennäköisyysaaltoja eikä fysikaalisia sähkömagneettisia aaltoja joten kvanttifysiikan taso on potentiaalisuuksien eli mahdollisuuksien muodostama kokonaisuus ja ne mahdollisuudet ilmenevät sitten fysikaalisella tasolla vain jos ne todennäköisyysaallot kykenevät muodostamaan riittävän voimakkaan konstruktiivisen toisiaan vahvistavan interferenssin jolloin ei voi myöskään toteutua loogisessa ristiriidassa keskenään olevia mahdollisuuksia."

Yhtäältä QM-matematiikassa, joka koskee juuri noita aaltoja, ei voi olla loogisia ristiriitoja. Universumin aaltofunktion Hilbertin avaruudelle ei ole annettu tiloja, jotka olisivat nimeltään 'logiikan vastainen tila' siinä merkityksessä 'tätä ei tule koskaan tapahtumaan, mutta päätimme ottaa sen mukaan'. Matematiikassa itsessään on sen logiikka, eikä näitä logiikoita ole tehty ristiriitaan johtavaksi. Esim. matematiikassa ei lue siten, että
'luvulla voi jakaa',
'luku voi olla nolla'

Siinä lukee, että älä tee jakamista aina. Silti voitaisiin mieltää loogiseksi ristiriidaksi esim. singulariteetit, missä kun jakaminen on fysiikassa, niin tämä fysiikka ikäänkuin vaatii, että mennään jakamaan kaikella, koska emme voi lakata olemasta tämän kaavan mukaisia aina. Tätä voisi verrata alussa olleeseen vertailuun fysiikan ja matematiikan välillä, missä toisessa ei saa tehdä triviaaleja päätöksiä.

Toisaalta on olemassa mittausongelma. Loogiikan vastaisella asialla voidaan viitataan siihen, että elektronia ei tulla mittaamaan kahdesti siten, että se ei huomioi sille tehtyä ensimmäistä mittausta. Silloin se voisi periaatteessa ilmestyä kahteen paikkaan ja olla mitattuna kahdessa paikassa yhtäaikaa tai todella pienen ajan päästä (*). Ongelmaksi sanotun asian tarkoitus on, että tällä hetkellä sinä eikä kukaan muukaan ei pysty varsinaisesti selittämään, miksi näin ei tapahdu. Ja tässä on oleellista nyt juuri se, että sitä ei vielä voi selittää aaltojen ja niiden interferenssien kanssa. Jos voisi niin mittaus olisi determinististä. Esim. MWI:läisyys pyrkii tekemään tämän mm. näin, vaikka ei ole mainittu, miten se sen tekee.

(*) Jolloin tämän epäloogisuus on noin yhtä epäloogista kuin epälokaalinen liike. Suurin osa epälokaalisuudesta on kuitenkin kahden kappaleen välistä vaikutusta koskevaa aihetta.

B:
"Looginen ristiriita voi syntyä vain jos jotain asiaa tarkastellaan samassa viitekehyksessä ja samasta näkökulmasta koska logiikka toimii vain saman viitekehyksen puitteissa ja erilaisissa näkökulmissa ja niihin liittyvissä hahmotuksissa sama objekti voidaan hahmottaa hyvin eri tavoin toisiaan täydentävästi."

Kyllä kuvitelluissa universumeissa mutta tämän universumin logiikalla arvioituna ristiriita voi syntyä myös kahden eri tarkastelijan löytönä. Ilmeisesti toinen heistä katsoo ensin ja lopettaa katselemisen. Sillä välin kohde tekee jotain epäloogista, mutta vain toinen katsoja alkaa katsoa sitä sen jälkeen. Sinä määrittelit tilanteen näin, ja silloin oletat jo, että katsojien välilä on olemassa koordinaattimuunnos, jolla he lopussa ylipäätään pystyvät vertaamaan tietojaan. Tästä ei seuraa vain kahdesta eri havainnosta loogisuuden tuomio (aina vapautus sanoit), vaan he pystyvät ottamaan selvää, mitä oli sinä aikana, kun he eivät saaneet katsoa. Tämän muunnoksen takia he tietävät, olisiko kohde ollut aina looginen vai ei (myös heidän näkemänään tai kenen tahansa). Lisäksi jos kumpikin katsoisi koko ajan, niin esim. epälokaali hiukkasen siirtymä näyttää aivan yhtä epälokaalilta kaikista kulmista katsottuna.

Voi olla että joku osaisi tehdä jossain muussa asiassa kuin avaruudessa matemaattisesti muunnoksen, jossa logiikat muuttuvat kokonaan tai nähdyt asiat tulevat epäloogisiksi. Aiempaan interferenssiin viitaten huomaa taas, että tämä tarkoittaisi vain siinä määriteltyjä logiikan sääntöjä. Ei voi ollla matemaattisia objekteja ja aksioomaluetteloita, jotka ovat kaiken logiikan arvioijia ja sen korjaajia.

7

Lue lisää

B. kirjoitti.
"Looginen ristiriita voi syntyä vain jos jotain asiaa tarkastellaan samassa viitekehyksessä ja samasta näkökulmasta koska logiikka toimii vain saman viitekehyksen puitteissa..."

Aika erikoinen kommentti, looginen ristiriita voi esiintyä missä tahansa
ihmisen tiedollisessa toiminnassa, oli se sitten keskustelu, käsityksen
muodostamista todellisuudesta, väittelyssä, asioiden perustelussa,
yms missä ihminen tai vaikka jonkinlainen tekoäly siirtää tai käsittelee
tietoa.

Vaikkapa sinun kehittelyissä todellisuudesta, logiikan harrastus
voi olla joskus hauskaa. Ristiriitoja ja niiden lähisukulaisia, päättelyvirheitä,
voi löytää yllättävistäkin paikoista ja hauskoja sellaisia.

R.

Anonyymi kirjoitti:

B. kirjoitti.
"Looginen ristiriita voi syntyä vain jos jotain asiaa tarkastellaan samassa viitekehyksessä ja samasta näkökulmasta koska logiikka toimii vain saman viitekehyksen puitteissa..."

Aika erikoinen kommentti, looginen ristiriita voi esiintyä missä tahansa
ihmisen tiedollisessa toiminnassa, oli se sitten keskustelu, käsityksen
muodostamista todellisuudesta, väittelyssä, asioiden perustelussa,
yms missä ihminen tai vaikka jonkinlainen tekoäly siirtää tai käsittelee
tietoa.

Vaikkapa sinun kehittelyissä todellisuudesta, logiikan harrastus
voi olla joskus hauskaa. Ristiriitoja ja niiden lähisukulaisia, päättelyvirheitä,
voi löytää yllättävistäkin paikoista ja hauskoja sellaisia.

R.

Lue lisää

"Aika erikoinen kommentti, looginen ristiriita voi esiintyä missä tahansa ihmisen tiedollisessa toiminnassa, oli se sitten keskustelu, käsityksen muodostamista todellisuudesta, väittelyssä, asioiden perustelussa, yms missä ihminen tai vaikka jonkinlainen tekoäly siirtää tai käsittelee tietoa."

Tuo on saivartelua. Tarkoitin lähinnä sitä että näennäisiä loogisia ristiriitoja voi syntyä helposti jos keskustelijoiden viitekehys ja näkökulma ei ole riittävän yhteismitallinen.


Niiden näennäisten loogisten virheiden mahdollisuudesta voi päästä eroon niin että laajentaa näkökulmaa ja viitekehystä ja ottaa huomioon että aina ei ole kyse joko-tai vaihtoehdoista vaan toisiaan täydentävästä sekä-että hahmotuksesta tai siten luopumalla liian tarkasta etukäteismäärittelystä ja kyseenalaistamalla kaikki perusoletukset ja havaintojen tulkinnat jotka johtavat usein vain harhapopuolle kuten kaikki tiede koko sen olemassaolon ajalta selkeästi osoittaa.


Eli esim. tässä ketjussa se konstruktiivinen ja destruktiivinen interferenssiperiaate pätee sekä ääniaaltojen, sähkömagneettisten aaltojen että kvanttitason todennäköisyyssaaltojen suhteen vaikka sen ilmenemä on erilainen koska kyseessä on rakenneyhtäläisyys joka ei tarkoita identiteettiä vaan samankaltaisuutta vaan joidenkin aspektien suhteen.
...

Melko provoisoivana loppuhuomautuksena:

Oma johtopäätökseni on se että kaikki havaittu ja mittattu on aina seurausta eikä koskaan syytä koska ne todelliset kausaaliteetin syyt ovat aina siellä epälokaalissa kvanttipotentiaalissa joka "purkautuu" eri nopeuksilla aika-dimension kautta havaitsijoiden kannalta eli nykyisen fysiikkatieteen ja ylipäätänsä luonnontieteiden ja evoluutioteorian ja kosmologian tarinaosuuksissa ei mikään ole sellaista yksitasoista determinismiä kuin on kuviteltu jo Galileon ajoista asti vaan kaikki on ikäänkuin simulaatiota jonka serverinä toimii kvanttifysikaalisen tason epälokaali potentiaali ja se simulaatio on olemassa vain kokijoiden(= simulaation pelaajien) mielessä eli siinä mielessä kannatan Thomas Campbellin My Big Toe mallia sillä erotuksella että se ei ole digitaalinen vaan analoginen ja perustuu nimenomaan konstruktiivisten ja destruktiivisten aaltojen periaatteelle ja pohjimmiltaan samanlaisiin harmonisiin suhteisiin kuin äänen osalta musiikissa eli samalla periaatteella kuin cymatiikassa värähtelyjen keskinäiset resonanssit tuottavat kaiken geometrian vaikka todellisuus on pohjimmiltaan epälokaali.

https://en.wikipedia.org/wiki/Musica_universalis




Tieteen metodi ei toimi eikä ole koskaan oikeasti toiminut. Intuition avulla arvaamalla pääsee usein parempiin tuloksiin kuin millään muodollisella loogisella tai matemaattisella algoritmilla. Tieteen välineet voi korvata opettelemalla kaukonäkemistä ja kehittämällä siihen liittyvää omaa intuitiota.

Kaikki inhimilliset saavutukset ovat intuition tuottamaa eli virittäytymistä epälokaalille todellisuuden tasolle

...


(Puuttuvat pilkut voi jokainen itse hahmottaa sopiviin paikkoihin jos huvittaa.... :D)



B

1) Ei ole olemassa jonkinlaista mielestä riiippumatonta todellisuutta. (Descartesin oletus ei pidä paikkaansa)

2) Fysiikka tieteenä ei voi kertoa mitään mahdollisesta kokemuksen ulkopuolisesta todellisuudesta

3) Kaikki mitä voidaan kokea ja huomata on aina pelkästään muutoksia tietoisuudessa. Kaikki mittauslaitteet mittaavat vain omia sisäisiä muutoksiaan (jonka pohjalta voidaan yrittää päätellä jotain sen mittaustapahtuman ulkopuolisesta todellisuudesta)

4) Emme koskaan koe ulkoista fysikaalista todellisuutta vaan pelkästään oman tietoisuutemme.

1-4 ovat kiistattomia tosiasioita.

...
Tietoisuuden ja fysikaalisen yhteensovittaminen ( toistaiseksi spekulaatiota) :

5) Havaitsijan alitajunta muokkaa tietoista kokemusta ja antaa sille muodon

6) Kaikki fysikaaliseksi koettu on kollektiivisen alitajunnan tuottamaa (eräänlaista tulpaa).
Lauma-ajattelu kirjaimellisesti materialisoi todelliseksi koetun konsensustodellisuuden.

7) Kaikki lokaali fysikaalisena koettu on aina ajatusmuotojen tuottamaa ja niitä fysikaalisia rakenteita ja muotoja ylläpidetään henkilökohtaisen ja kollektiivisen alitajunnan (konsensus) kautta.

8) Tietoisuus (intentio, uskomukset, alitajunta) muokkaa yksilötasolla ja kollektiivisesti tyhjiötason nollapiste-energian virtuaalihiukkasista lokaaleja fysikaalisia rakenteita

9) Logiikka, matematiikka ja geometria ovat mielen tapoja hahmottaa ja jäsentää kokemaansa

10) Todellisuus on pohjimmiltaan epälokaali ja sen ainoat perusentiteetit ovat tietoisuus ja todellisuuden erilaistumaton pohjatila jota tietoisuus kykenee suoraan muokkaamaan intention avulla

11) Yksilölliset tietoisudet ovat erilaistuneita kollektiivisesta tietoisuudesta (kollektiivinen alitajunta).

Todellisuuden määritelmä:

Todellisuus on jotain mikä voidaan käsitteellisesti ja/tai matemaattisesti mallintaa olemassaolevaksi yhdessä tai useammassa mielessä

Tieteen määrittelemä todellisuus on tiettynä aikana asiantuntijoiden yhdessä sopimaa konsensustodellisuutta.
......

Mahdollisia seurauksia:

Ns. paranormaalit ja yliluonnolliseksi koetut tapahtumat ovat yksilöiden tai pienryhmien yhdessä tuottamia heidän intentioistaan ja ajatusmuodoistaan materialisoituneita mutta usein hyvin epästabiileja kokonaisuuksia (ufot, kummitukset yms. ).

Näistä voi myös pitkän ajan kuluessa kehittyä suhteellisesen stabiileja kokonaisuuksia jotka ovat konsensustieteen metodein tutkittavissa eli raja ns. paranormaalin ja normaalin fysikaalisen todellisuuden välillä on häilyvä koska kaikki nykyään normaaliksi koettu on joskus ollut pelkkä hyvin epästabiili ajatusmuoto. Tämä selittää myös entropian.

B


(Lähdekirjallisuus : mm. Thomas Bearden: Excalibur briefing)

Anonyymi kirjoitti:

1) Ei ole olemassa jonkinlaista mielestä riiippumatonta todellisuutta. (Descartesin oletus ei pidä paikkaansa)

2) Fysiikka tieteenä ei voi kertoa mitään mahdollisesta kokemuksen ulkopuolisesta todellisuudesta

3) Kaikki mitä voidaan kokea ja huomata on aina pelkästään muutoksia tietoisuudessa. Kaikki mittauslaitteet mittaavat vain omia sisäisiä muutoksiaan (jonka pohjalta voidaan yrittää päätellä jotain sen mittaustapahtuman ulkopuolisesta todellisuudesta)

4) Emme koskaan koe ulkoista fysikaalista todellisuutta vaan pelkästään oman tietoisuutemme.

1-4 ovat kiistattomia tosiasioita.

...
Tietoisuuden ja fysikaalisen yhteensovittaminen ( toistaiseksi spekulaatiota) :

5) Havaitsijan alitajunta muokkaa tietoista kokemusta ja antaa sille muodon

6) Kaikki fysikaaliseksi koettu on kollektiivisen alitajunnan tuottamaa (eräänlaista tulpaa).
Lauma-ajattelu kirjaimellisesti materialisoi todelliseksi koetun konsensustodellisuuden.

7) Kaikki lokaali fysikaalisena koettu on aina ajatusmuotojen tuottamaa ja niitä fysikaalisia rakenteita ja muotoja ylläpidetään henkilökohtaisen ja kollektiivisen alitajunnan (konsensus) kautta.

8) Tietoisuus (intentio, uskomukset, alitajunta) muokkaa yksilötasolla ja kollektiivisesti tyhjiötason nollapiste-energian virtuaalihiukkasista lokaaleja fysikaalisia rakenteita

9) Logiikka, matematiikka ja geometria ovat mielen tapoja hahmottaa ja jäsentää kokemaansa

10) Todellisuus on pohjimmiltaan epälokaali ja sen ainoat perusentiteetit ovat tietoisuus ja todellisuuden erilaistumaton pohjatila jota tietoisuus kykenee suoraan muokkaamaan intention avulla

11) Yksilölliset tietoisudet ovat erilaistuneita kollektiivisesta tietoisuudesta (kollektiivinen alitajunta).

Todellisuuden määritelmä:

Todellisuus on jotain mikä voidaan käsitteellisesti ja/tai matemaattisesti mallintaa olemassaolevaksi yhdessä tai useammassa mielessä

Tieteen määrittelemä todellisuus on tiettynä aikana asiantuntijoiden yhdessä sopimaa konsensustodellisuutta.
......

Mahdollisia seurauksia:

Ns. paranormaalit ja yliluonnolliseksi koetut tapahtumat ovat yksilöiden tai pienryhmien yhdessä tuottamia heidän intentioistaan ja ajatusmuodoistaan materialisoituneita mutta usein hyvin epästabiileja kokonaisuuksia (ufot, kummitukset yms. ).

Näistä voi myös pitkän ajan kuluessa kehittyä suhteellisesen stabiileja kokonaisuuksia jotka ovat konsensustieteen metodein tutkittavissa eli raja ns. paranormaalin ja normaalin fysikaalisen todellisuuden välillä on häilyvä koska kaikki nykyään normaaliksi koettu on joskus ollut pelkkä hyvin epästabiili ajatusmuoto. Tämä selittää myös entropian.

B


(Lähdekirjallisuus : mm. Thomas Bearden: Excalibur briefing)

Lue lisää

Käsityksemme perusta olevaisuutemme todellisuudesta saattaa olla lopulta täysin käänteinen siitä miksi se nykyisin ajatellaan. Nykyinen olevaisuutemme perusta rajoittuu 4% osuuteen universumista, siihen osaan joka on meille kaikki sen näkyvä aine ja energia.
Universumin pimeän energian ja aineen hallitessa suurempaa kokonaisuutta, oma havainnoimamme olevaisuutemme alkaakin näyttäytyä, ei normaalilta vaan epänormaalilta poikkeamana.
Suurempi hallitsee pienempää, me emme vaan tiedä tästä suuremmasta...

#

Anonyymi kirjoitti:

Käsityksemme perusta olevaisuutemme todellisuudesta saattaa olla lopulta täysin käänteinen siitä miksi se nykyisin ajatellaan. Nykyinen olevaisuutemme perusta rajoittuu 4% osuuteen universumista, siihen osaan joka on meille kaikki sen näkyvä aine ja energia.
Universumin pimeän energian ja aineen hallitessa suurempaa kokonaisuutta, oma havainnoimamme olevaisuutemme alkaakin näyttäytyä, ei normaalilta vaan epänormaalilta poikkeamana.
Suurempi hallitsee pienempää, me emme vaan tiedä tästä suuremmasta...

#

Lue lisää

"Käsityksemme perusta olevaisuutemme todellisuudesta saattaa olla lopulta täysin käänteinen siitä miksi se nykyisin ajatellaan. Nykyinen olevaisuutemme perusta rajoittuu 4% osuuteen universumista, siihen osaan joka on meille kaikki sen näkyvä aine ja energia."

Pimeä aine ja pimeä energia ovat tutkijoiden postuloimia entiteettejä jotka voivat olla tosia vain siinä tapauksessa että yleinen suhteellisuusteoria ja kosmologian lambda-malli pitävät 100% paikkansa ja että ne molemmat mallit ovat myös täydellisiä soveltuvuusalueensa suhteen mitä ehkä kannattaisi vähän epäillä varsinkin kun Einstein itse jatkoi kehittelyä yhtenäiskenttäteorioiden parissa loppuelämänsä eli hänkään ei ilmeisesti ollut täysin tyytyväinen omiin nuoruuden kehitelmiinsä.

"Dark matter is implied by gravitational effects which cannot be explained by general relativity unless more matter is present than can be seen."

https://en.wikipedia.org/wiki/Dark_matter

"dark energy is an unknown form of energy that affects the universe on the largest scales. Its primary effect is to drive the accelerating expansion of the universe. Assuming that the lambda-CDM model of cosmology is correct"

https://en.wikipedia.org/wiki/Dark_energy

Tuo todellisuuden havaitsijakeskisyys ainakin teorianmuodostuksen tasolla piti paikkansa myös kun aikoinaan oletettiin että oma galaksimme on ainoa maailmankaikkeudessa ja esim. että aurinkoa kiertävät planeetat ovat hyvin harvinaisia poikkeustapauksia. Sama liittyy elämän olemassaoloon muualla koska ei ole mitään vertailumahdollisuutta mihinkään ainakaan toistaiseksi.

...
Tuo tietoisuuden ja aineellisen todellisuuden toisistaan tiukasti toisistaan erottaminen tuskin pitää paikkaansa vaan kyse lienee lähinnä perinteisen kielellisen hahmotuksen puutteista eli aineen ja tietoisuuden käsitteet ovat ainakin jossain määrin päällekkäisiä vaikka tieteessä on historiallisesti sallittu korkeintaan se että ihminen ja hänen tietoisuutensa voi esiintyä vain passiivisena havaitsijana maailmankaikeuden kellokoneiston kokonaisuudessa.

Ainakin itselleni mielenkiintoisin vaihtoehto tällä hetkellä on olettaa tietoisuuden olevan ainoa oikeasti aktiivinen komponentti suhteessa aineeseen joka muutenkin pyritään mallintamaan mekaanisena passiivisena osapuolena kaikissa vuorovaikutuksissa joiden oletetaan toimivan jonkinlaisten universaalien ( ja epälokaalien) luonnonlakien mukaan.

Ihmisen keho saattaa toimia jonkinlaisena suodattimena ja "antennina" sille henkilökohtaiselle ja kollektiiviselle alitajunnalle johon kyetään virittäytymään vain sopivissa olosuhteissa tai harjoittelemalla mistä seuraa että se alitajunnaksi kutsuttu on se oikea ja alkup. tietoisuus ja kehotietoisuus sen pelkkää heijastusta.

DNA is a fractal antenna in electromagnetic fields

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/21457072/

DNA antennina saattaa mullistaa evoluutioteorian perusteet jossain vaiheessa.

B

Anonyymi kirjoitti:

1) Ei ole olemassa jonkinlaista mielestä riiippumatonta todellisuutta. (Descartesin oletus ei pidä paikkaansa)

2) Fysiikka tieteenä ei voi kertoa mitään mahdollisesta kokemuksen ulkopuolisesta todellisuudesta

3) Kaikki mitä voidaan kokea ja huomata on aina pelkästään muutoksia tietoisuudessa. Kaikki mittauslaitteet mittaavat vain omia sisäisiä muutoksiaan (jonka pohjalta voidaan yrittää päätellä jotain sen mittaustapahtuman ulkopuolisesta todellisuudesta)

4) Emme koskaan koe ulkoista fysikaalista todellisuutta vaan pelkästään oman tietoisuutemme.

1-4 ovat kiistattomia tosiasioita.

...
Tietoisuuden ja fysikaalisen yhteensovittaminen ( toistaiseksi spekulaatiota) :

5) Havaitsijan alitajunta muokkaa tietoista kokemusta ja antaa sille muodon

6) Kaikki fysikaaliseksi koettu on kollektiivisen alitajunnan tuottamaa (eräänlaista tulpaa).
Lauma-ajattelu kirjaimellisesti materialisoi todelliseksi koetun konsensustodellisuuden.

7) Kaikki lokaali fysikaalisena koettu on aina ajatusmuotojen tuottamaa ja niitä fysikaalisia rakenteita ja muotoja ylläpidetään henkilökohtaisen ja kollektiivisen alitajunnan (konsensus) kautta.

8) Tietoisuus (intentio, uskomukset, alitajunta) muokkaa yksilötasolla ja kollektiivisesti tyhjiötason nollapiste-energian virtuaalihiukkasista lokaaleja fysikaalisia rakenteita

9) Logiikka, matematiikka ja geometria ovat mielen tapoja hahmottaa ja jäsentää kokemaansa

10) Todellisuus on pohjimmiltaan epälokaali ja sen ainoat perusentiteetit ovat tietoisuus ja todellisuuden erilaistumaton pohjatila jota tietoisuus kykenee suoraan muokkaamaan intention avulla

11) Yksilölliset tietoisudet ovat erilaistuneita kollektiivisesta tietoisuudesta (kollektiivinen alitajunta).

Todellisuuden määritelmä:

Todellisuus on jotain mikä voidaan käsitteellisesti ja/tai matemaattisesti mallintaa olemassaolevaksi yhdessä tai useammassa mielessä

Tieteen määrittelemä todellisuus on tiettynä aikana asiantuntijoiden yhdessä sopimaa konsensustodellisuutta.
......

Mahdollisia seurauksia:

Ns. paranormaalit ja yliluonnolliseksi koetut tapahtumat ovat yksilöiden tai pienryhmien yhdessä tuottamia heidän intentioistaan ja ajatusmuodoistaan materialisoituneita mutta usein hyvin epästabiileja kokonaisuuksia (ufot, kummitukset yms. ).

Näistä voi myös pitkän ajan kuluessa kehittyä suhteellisesen stabiileja kokonaisuuksia jotka ovat konsensustieteen metodein tutkittavissa eli raja ns. paranormaalin ja normaalin fysikaalisen todellisuuden välillä on häilyvä koska kaikki nykyään normaaliksi koettu on joskus ollut pelkkä hyvin epästabiili ajatusmuoto. Tämä selittää myös entropian.

B


(Lähdekirjallisuus : mm. Thomas Bearden: Excalibur briefing)

Lue lisää

B. kirjoitti.
"1) Ei ole olemassa jonkinlaista mielestä riiippumatonta todellisuutta. (Descartesin oletus ei pidä paikkaansa)....."

Hmm.. Belisarion idealistinen kanta puhkesi kukkaan tai epätoivoinen
provo lukijamäärän nostamiseksi.

B. toistelee ahkerasti epälokaalia todellisuutta, epälokaalisuus alkaa
olla jonkinlainen muoti-ilmaisu lomittumiskäsitteen kautta.
Kyseessä on vielä jonkinlainen paradigmamuutos, jonka lopputuloksesta
ei olla vielä varmoja.

Maltilliset ajattelijat puhuvat epälokaalisesta reaalisesta todellisuudesta,
joka on heti ristiriidassa B:n 1. kohdan kanssa.
B puhuu vain epälokaalisesta todellisuudesta olettaen tajunnan merkityksen
olevan oleellinen.

Toisaalta B. tekee koko ajan eksplisiittisiä kokeita todellisuuden luonteesta,
hän vaikenee tuloksista, koska ne eivät mairittele häntä.

Mitä nuo kokeet ovat?
B. elää todellisuudessa, onko hänen kokemansa todelisuus epälokaalisen
idealistisen version mukainen, eipä taida olla.

B. käy kaupassa, ei hyppää silmät suljettuna ajotielle, tuntee ilman
lämpötilan, puhumattakaan mitään kotiaskareista, joita ilman elämä
voisi päättyä ennenaikaisesti.

Ainakin minulla todellisuus näyttää olevan jollain tasolla epälokaalin
realismin tapainen todellisuus.

Siispä hylkään B:n idealistisen tulkinnan todellisuudesta, kuten muutkin
idealistiset kehitelmät.

Eläessään idealistit saarnaavat todellisuuden luonteesta, kuoltuaan
he ovat vain kuolleita idealisteja.

Seuraajat voivat heittää samantien edesmenneen opit roskakoriin,
kuten onkin tapahtunut.

R.

Anonyymi kirjoitti:

"Käsityksemme perusta olevaisuutemme todellisuudesta saattaa olla lopulta täysin käänteinen siitä miksi se nykyisin ajatellaan. Nykyinen olevaisuutemme perusta rajoittuu 4% osuuteen universumista, siihen osaan joka on meille kaikki sen näkyvä aine ja energia."

Pimeä aine ja pimeä energia ovat tutkijoiden postuloimia entiteettejä jotka voivat olla tosia vain siinä tapauksessa että yleinen suhteellisuusteoria ja kosmologian lambda-malli pitävät 100% paikkansa ja että ne molemmat mallit ovat myös täydellisiä soveltuvuusalueensa suhteen mitä ehkä kannattaisi vähän epäillä varsinkin kun Einstein itse jatkoi kehittelyä yhtenäiskenttäteorioiden parissa loppuelämänsä eli hänkään ei ilmeisesti ollut täysin tyytyväinen omiin nuoruuden kehitelmiinsä.

"Dark matter is implied by gravitational effects which cannot be explained by general relativity unless more matter is present than can be seen."

https://en.wikipedia.org/wiki/Dark_matter

"dark energy is an unknown form of energy that affects the universe on the largest scales. Its primary effect is to drive the accelerating expansion of the universe. Assuming that the lambda-CDM model of cosmology is correct"

https://en.wikipedia.org/wiki/Dark_energy

Tuo todellisuuden havaitsijakeskisyys ainakin teorianmuodostuksen tasolla piti paikkansa myös kun aikoinaan oletettiin että oma galaksimme on ainoa maailmankaikkeudessa ja esim. että aurinkoa kiertävät planeetat ovat hyvin harvinaisia poikkeustapauksia. Sama liittyy elämän olemassaoloon muualla koska ei ole mitään vertailumahdollisuutta mihinkään ainakaan toistaiseksi.

...
Tuo tietoisuuden ja aineellisen todellisuuden toisistaan tiukasti toisistaan erottaminen tuskin pitää paikkaansa vaan kyse lienee lähinnä perinteisen kielellisen hahmotuksen puutteista eli aineen ja tietoisuuden käsitteet ovat ainakin jossain määrin päällekkäisiä vaikka tieteessä on historiallisesti sallittu korkeintaan se että ihminen ja hänen tietoisuutensa voi esiintyä vain passiivisena havaitsijana maailmankaikeuden kellokoneiston kokonaisuudessa.

Ainakin itselleni mielenkiintoisin vaihtoehto tällä hetkellä on olettaa tietoisuuden olevan ainoa oikeasti aktiivinen komponentti suhteessa aineeseen joka muutenkin pyritään mallintamaan mekaanisena passiivisena osapuolena kaikissa vuorovaikutuksissa joiden oletetaan toimivan jonkinlaisten universaalien ( ja epälokaalien) luonnonlakien mukaan.

Ihmisen keho saattaa toimia jonkinlaisena suodattimena ja "antennina" sille henkilökohtaiselle ja kollektiiviselle alitajunnalle johon kyetään virittäytymään vain sopivissa olosuhteissa tai harjoittelemalla mistä seuraa että se alitajunnaksi kutsuttu on se oikea ja alkup. tietoisuus ja kehotietoisuus sen pelkkää heijastusta.

DNA is a fractal antenna in electromagnetic fields

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/21457072/

DNA antennina saattaa mullistaa evoluutioteorian perusteet jossain vaiheessa.

B

Lue lisää

B:
"Näistä voi myös pitkän ajan kuluessa kehittyä suhteellisesen stabiileja kokonaisuuksia jotka ovat konsensustieteen metodein tutkittavissa eli raja ns. paranormaalin ja normaalin fysikaalisen todellisuuden välillä on häilyvä koska kaikki nykyään normaaliksi koettu on joskus ollut pelkkä hyvin epästabiili ajatusmuoto. Tämä selittää myös entropian."

Jos se selittää vain entropian, niin tästä voidaan johtaa ristiriita, että sitä ei tarvita selittämään myöskään entropiaa. Sinua ei pyydetty selittämään entropiaa, koska siihen ei tarvita selitystä. Jos poimit yhden kakussa olevan kirsikan selittämisen, joka on entropia, niin joko entropian ei silloin pitäisi olla selitettävissä suoraan kakusta tai sinun tulisi kommentoida kakkua.

Jos tällä hetkellä on normaalia Newtonimainen liikeyhtälö, ja kaikkina edellisinä hetkinä oli normaalia myös Newtonimainen liikeyhtälö mutta mikään ei ollut läheskään samanlaista, niin silloinkin voitaisiin tarvita vain selityksiä asioihin, mitä ei tapahdu lyhyessä ajassa yhden liikeyhtälön kanssa. Ensinnäkin entropian selittäminen on aikajänteeltään vähemmän kuin mikrosekunteja. Ja toisekseen missä tahansa näistä Newtonin liikeyhtälöissä voidaan selittää entropia, joka riittäisi entropiaksi sen normaaliuden aikana.

https://physics.stackexchange.com/questions/96081/is-the-second-law-of-thermodynamics-a-fundamental-law-or-does-it-emerge-from-ot
https://physics.stackexchange.com/questions/472159/what-force-causes-entropy-to-increase

Näissä puhutaan entropian kasvusta. Entropia itse on olemassa, jos on olemassa informaatiota, epävarmuutta ja todennäköisyyksiä klassisessa mielessä. Joten ehkä B halusi selittää entropian tietyn ominaisuuden, eikä väittää voivansa selittää informaation syyn. Universumissa, jossa on olemassa vain liikeyhtälöitä, entropian kasvua, joka olisi aina totta, ei ole olemassa, eikä se ole käsite, johon kenenkään pitää pyrkiä. Ja jokainen joka pyrkii, on heti ideoineen väärässä tai riittämätön, kun kohtaa liikeyhtälösysteemin, jossa on entropian arvo ja se putoaa menemättä mihinkään.

Et ole myöskään perillä siitä, että liikeyhtälöiden tai muiden normaalien asioiden muuttuminen toisiksi voisi tosiasiassa muokata universumia erilaiseen muotoon kuin mitä muut kuvittelevat. Mutta ei kummitusten muotoon. Ja että selittäminen, mitä voisit synnyttää tuollaisessa ajattelussa olisi jonkin asian suhteen oikeasti ainoa tai melkein ainoa selitys.

B:
"Pimeä aine ja pimeä energia ovat tutkijoiden postuloimia entiteettejä jotka voivat olla tosia vain siinä tapauksessa että yleinen suhteellisuusteoria ja kosmologian lambda-malli pitävät 100% paikkansa ja että ne molemmat mallit ovat myös täydellisiä soveltuvuusalueensa suhteen mitä ehkä kannattaisi vähän epäillä varsinkin kun Einstein itse jatkoi kehittelyä yhtenäiskenttäteorioiden parissa loppuelämänsä eli hänkään ei ilmeisesti ollut täysin tyytyväinen omiin nuoruuden kehitelmiinsä."

Einsteinin kehittely juuri on todella kaukana pimeän aineen soveltuvuusalueelta. Jos et tiedä, miten toisessa kehittelyssä tehdään sovellus ryhmälle galakseja, niin et tiedä mistään (entiteeteistä kertovasta) tarvitsemastasi tiedosta mitään.

Pimeä aine/energia oli postuloitu ennen ja riippumatta LCDM-mallista. Jos havainnot olisivat aivan erilaisia kuin nyt, niin mikä tahansa muista pimeän aineen entiteetti-vaihtoehdoista voisi olla se, joka on yrittänyt pitää paikkaansa. Ja kun näin ei tapahtunut, niin jos mikään niistä ei pystynyt 99 %:ssaan lopettamaan keskustelua pimeästä aineesta, niin argumenttisi on väärin. Pimeä aine/energia postuloidan myös säieteoriassa, jonka mukaan GR ei ole 100 % totta ja missä ei oltu tyytyväisiä toisten ihmisten nuoruuteen.

Tällä hetkellä näyttää esim. TeVeS-teoriaa tarkasteltuna, että jokainen jonka mukaan GR ei ole 100 % totta, joutuu lisäämään universumiin samanlaisia pimeitä entiteettejä pystyäkseen olemaan sovellus galakseille. Teoriassa kaikki on kuitenkin mahdollista, jos teorioita tehtäisiin ihan tosissaan.

W:
"Dark matter is implied by gravitational effects which cannot be explained by general relativity unless more matter is present than can be seen."

Tästä lauseesta puuttuu kaikki GR:n vaihtoehdot, mutta ei niitä ole wikissä sensuroitu:

Alempana:
"So far none of the proposed modified gravity theories can successfully describe every piece of observational evidence at the same time, suggesting that even if gravity has to be modified, some form of dark matter will still be required."

W:
"dark energy is an unknown form of energy that affects the universe on the largest scales. Its primary effect is to drive the accelerating expansion of the universe. Assuming that the lambda-CDM model of cosmology is correct"

Jos näin lukisi wikipediassa, niin se olisi idioottimaista ja siihen pitäisi saada korjaus. Wikipediassa ei kuitenkaan lue näin, vaan sinä vääristelit viimeisen lauseen merkityksen sensuroimalla sen päälauseen pois.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Näistä voi myös pitkän ajan kuluessa kehittyä suhteellisesen stabiileja kokonaisuuksia jotka ovat konsensustieteen metodein tutkittavissa eli raja ns. paranormaalin ja normaalin fysikaalisen todellisuuden välillä on häilyvä koska kaikki nykyään normaaliksi koettu on joskus ollut pelkkä hyvin epästabiili ajatusmuoto. Tämä selittää myös entropian."

Jos se selittää vain entropian, niin tästä voidaan johtaa ristiriita, että sitä ei tarvita selittämään myöskään entropiaa. Sinua ei pyydetty selittämään entropiaa, koska siihen ei tarvita selitystä. Jos poimit yhden kakussa olevan kirsikan selittämisen, joka on entropia, niin joko entropian ei silloin pitäisi olla selitettävissä suoraan kakusta tai sinun tulisi kommentoida kakkua.

Jos tällä hetkellä on normaalia Newtonimainen liikeyhtälö, ja kaikkina edellisinä hetkinä oli normaalia myös Newtonimainen liikeyhtälö mutta mikään ei ollut läheskään samanlaista, niin silloinkin voitaisiin tarvita vain selityksiä asioihin, mitä ei tapahdu lyhyessä ajassa yhden liikeyhtälön kanssa. Ensinnäkin entropian selittäminen on aikajänteeltään vähemmän kuin mikrosekunteja. Ja toisekseen missä tahansa näistä Newtonin liikeyhtälöissä voidaan selittää entropia, joka riittäisi entropiaksi sen normaaliuden aikana.

https://physics.stackexchange.com/questions/96081/is-the-second-law-of-thermodynamics-a-fundamental-law-or-does-it-emerge-from-ot
https://physics.stackexchange.com/questions/472159/what-force-causes-entropy-to-increase

Näissä puhutaan entropian kasvusta. Entropia itse on olemassa, jos on olemassa informaatiota, epävarmuutta ja todennäköisyyksiä klassisessa mielessä. Joten ehkä B halusi selittää entropian tietyn ominaisuuden, eikä väittää voivansa selittää informaation syyn. Universumissa, jossa on olemassa vain liikeyhtälöitä, entropian kasvua, joka olisi aina totta, ei ole olemassa, eikä se ole käsite, johon kenenkään pitää pyrkiä. Ja jokainen joka pyrkii, on heti ideoineen väärässä tai riittämätön, kun kohtaa liikeyhtälösysteemin, jossa on entropian arvo ja se putoaa menemättä mihinkään.

Et ole myöskään perillä siitä, että liikeyhtälöiden tai muiden normaalien asioiden muuttuminen toisiksi voisi tosiasiassa muokata universumia erilaiseen muotoon kuin mitä muut kuvittelevat. Mutta ei kummitusten muotoon. Ja että selittäminen, mitä voisit synnyttää tuollaisessa ajattelussa olisi jonkin asian suhteen oikeasti ainoa tai melkein ainoa selitys.

B:
"Pimeä aine ja pimeä energia ovat tutkijoiden postuloimia entiteettejä jotka voivat olla tosia vain siinä tapauksessa että yleinen suhteellisuusteoria ja kosmologian lambda-malli pitävät 100% paikkansa ja että ne molemmat mallit ovat myös täydellisiä soveltuvuusalueensa suhteen mitä ehkä kannattaisi vähän epäillä varsinkin kun Einstein itse jatkoi kehittelyä yhtenäiskenttäteorioiden parissa loppuelämänsä eli hänkään ei ilmeisesti ollut täysin tyytyväinen omiin nuoruuden kehitelmiinsä."

Einsteinin kehittely juuri on todella kaukana pimeän aineen soveltuvuusalueelta. Jos et tiedä, miten toisessa kehittelyssä tehdään sovellus ryhmälle galakseja, niin et tiedä mistään (entiteeteistä kertovasta) tarvitsemastasi tiedosta mitään.

Pimeä aine/energia oli postuloitu ennen ja riippumatta LCDM-mallista. Jos havainnot olisivat aivan erilaisia kuin nyt, niin mikä tahansa muista pimeän aineen entiteetti-vaihtoehdoista voisi olla se, joka on yrittänyt pitää paikkaansa. Ja kun näin ei tapahtunut, niin jos mikään niistä ei pystynyt 99 %:ssaan lopettamaan keskustelua pimeästä aineesta, niin argumenttisi on väärin. Pimeä aine/energia postuloidan myös säieteoriassa, jonka mukaan GR ei ole 100 % totta ja missä ei oltu tyytyväisiä toisten ihmisten nuoruuteen.

Tällä hetkellä näyttää esim. TeVeS-teoriaa tarkasteltuna, että jokainen jonka mukaan GR ei ole 100 % totta, joutuu lisäämään universumiin samanlaisia pimeitä entiteettejä pystyäkseen olemaan sovellus galakseille. Teoriassa kaikki on kuitenkin mahdollista, jos teorioita tehtäisiin ihan tosissaan.

W:
"Dark matter is implied by gravitational effects which cannot be explained by general relativity unless more matter is present than can be seen."

Tästä lauseesta puuttuu kaikki GR:n vaihtoehdot, mutta ei niitä ole wikissä sensuroitu:

Alempana:
"So far none of the proposed modified gravity theories can successfully describe every piece of observational evidence at the same time, suggesting that even if gravity has to be modified, some form of dark matter will still be required."

W:
"dark energy is an unknown form of energy that affects the universe on the largest scales. Its primary effect is to drive the accelerating expansion of the universe. Assuming that the lambda-CDM model of cosmology is correct"

Jos näin lukisi wikipediassa, niin se olisi idioottimaista ja siihen pitäisi saada korjaus. Wikipediassa ei kuitenkaan lue näin, vaan sinä vääristelit viimeisen lauseen merkityksen sensuroimalla sen päälauseen pois.

1

Lue lisää

B:
"aineen ja tietoisuuden käsitteet ovat ainakin jossain määrin päällekkäisiä vaikka tieteessä on historiallisesti sallittu korkeintaan se että ihminen ja hänen tietoisuutensa voi esiintyä vain passiivisena havaitsijana maailmankaikeuden kellokoneiston kokonaisuudessa."

Onko historiallista tilastoa, missä sanottaisiin ettei useammin vain sellainen ollut sallimisen rajoissa, että tietoisuus olisi ainetta? Ei ole koskaan ollut olemassa ainetta ja passiivista ainetta erikseen. Eikä mikään aine ole toisten aineiden havaitsija.

Äskeisessä 'passivisuus' tai havaitsija ei ole jokin fyysinen ominaisuus kuten kemiallinen reaktanssi. Jos näin olisi niin, olisi jo ohjailtu filosofista keskustelua tietoisuudesta puhtaan materialismin suuntaan. Havaitsijaa ei ole tieteessä olemassa edes missään koordinaatistokeskustelussa, koska nämä kuuluvat kaikki epäfyysiselle tasolle, jossa systeemin kuvaamisen välineet ovat.

B:
"Ainakin itselleni mielenkiintoisin vaihtoehto tällä hetkellä on olettaa tietoisuuden olevan ainoa oikeasti aktiivinen komponentti suhteessa aineeseen joka muutenkin pyritään mallintamaan mekaanisena passiivisena osapuolena kaikissa vuorovaikutuksissa joiden oletetaan toimivan jonkinlaisten universaalien ( ja epälokaalien) luonnonlakien mukaan."

Mekaanisessa vuorovaikutuksessa ei ole mitään toista osapuolta, vaan jokainen on vaihdettavissa toisiksi. Silloin ei voi käsittää, että jokin osapuoli olisi jotain, mitä muut eivät ole, kuten 'passiivinen'. Tässä passiivinen on sinulla kuin ehdotettu uusi fyysinen ominaisuus, ja voisit ajatella vähän keskustelun suuntaa. Sinulla ei ole yhtään lähdekirjallisuutta, missä sanottaisiin, että nyt puhuu tiede, ja tiede sanoo lakien olevan globaaleja. Keksit nämä toisten ihmisten mielipiteet täysin omissa ajatuksissasi, eli teet joitain passiivisia kohteita, sen sijaan että olisit yhtään valmis puhumaan aktiivisten ajattelijoiden kanssa.

B:
"Ihmisen keho saattaa toimia jonkinlaisena suodattimena ja "antennina" sille henkilökohtaiselle ja kollektiiviselle alitajunnalle johon kyetään virittäytymään vain sopivissa olosuhteissa tai harjoittelemalla mistä seuraa että se alitajunnaksi kutsuttu on se oikea ja alkup. tietoisuus ja kehotietoisuus sen pelkkää heijastusta."

Linkittämästäsi paperista seuraa, että tämä on kaikki mahdollista, jos sähkömagnetismi ja hiukkasfysiikka on globaali laki nyt ja aina, ja jos DNA ottaa 'muka pasiivisesti' vastaan SM-kentän energiaa. Materialistit ovat myös sitä mieltä, että jos on olemassa jokin oleellinen alitajunta, niin sen voisi selittää parhaiten sähkömagnetismilla tai juuri tarkkaan näin, että _se on_ sähkömagneettinen kenttä. (Periaatteessa kaiken on oltava sähkömagneettinen kenttä siinä välissä kun sen informaation pitää tulla ylitajunnan aineeseen jostain aineesta x, jota ei tarvita tällaiseen pariin).

B:
"DNA antennina saattaa mullistaa evoluutioteorian perusteet jossain vaiheessa."

Ei? Miksi jopa 'perusteet'? Miksi ei vain 'yksityiskohdat'?

Ainoa ennuste on, että tämä DNA saa säteilystä johtuvia mutaatioita aikaiseksi nopeammin, ja evoluution ns. nopeus ylipäätään on selitetty olevan tietyn nopea siksi.

https://www.tandfonline.com/doi/full/10.3109/09553002.2011.538130
"Both prokaryotes and eukaryotes react to the frequencies that affect the DNA double helix, but the fractal DNA of eukaryotes can also react to the wider range of frequencies that affect the larger coiled structures in the nucleus. More changes in DNA increase the probability of mutations and the evolution of new species."

Oli myös tätä edellä maininta, joka ei ole edes evoluution 'yksityiskohta', vaan evoluution 'yksilö'. Koska sanottiin, että yksi evoluutiossa oleva positiivinen tekijä, jota kohti laji voisi pyrkiä, olisi suurempi reagointi sähkömagneettisen kentän kanssa. Tässä ei sanota, että miten se evoluutio tarvitsee tehdä.

2

Anonyymi kirjoitti:

B:
"aineen ja tietoisuuden käsitteet ovat ainakin jossain määrin päällekkäisiä vaikka tieteessä on historiallisesti sallittu korkeintaan se että ihminen ja hänen tietoisuutensa voi esiintyä vain passiivisena havaitsijana maailmankaikeuden kellokoneiston kokonaisuudessa."

Onko historiallista tilastoa, missä sanottaisiin ettei useammin vain sellainen ollut sallimisen rajoissa, että tietoisuus olisi ainetta? Ei ole koskaan ollut olemassa ainetta ja passiivista ainetta erikseen. Eikä mikään aine ole toisten aineiden havaitsija.

Äskeisessä 'passivisuus' tai havaitsija ei ole jokin fyysinen ominaisuus kuten kemiallinen reaktanssi. Jos näin olisi niin, olisi jo ohjailtu filosofista keskustelua tietoisuudesta puhtaan materialismin suuntaan. Havaitsijaa ei ole tieteessä olemassa edes missään koordinaatistokeskustelussa, koska nämä kuuluvat kaikki epäfyysiselle tasolle, jossa systeemin kuvaamisen välineet ovat.

B:
"Ainakin itselleni mielenkiintoisin vaihtoehto tällä hetkellä on olettaa tietoisuuden olevan ainoa oikeasti aktiivinen komponentti suhteessa aineeseen joka muutenkin pyritään mallintamaan mekaanisena passiivisena osapuolena kaikissa vuorovaikutuksissa joiden oletetaan toimivan jonkinlaisten universaalien ( ja epälokaalien) luonnonlakien mukaan."

Mekaanisessa vuorovaikutuksessa ei ole mitään toista osapuolta, vaan jokainen on vaihdettavissa toisiksi. Silloin ei voi käsittää, että jokin osapuoli olisi jotain, mitä muut eivät ole, kuten 'passiivinen'. Tässä passiivinen on sinulla kuin ehdotettu uusi fyysinen ominaisuus, ja voisit ajatella vähän keskustelun suuntaa. Sinulla ei ole yhtään lähdekirjallisuutta, missä sanottaisiin, että nyt puhuu tiede, ja tiede sanoo lakien olevan globaaleja. Keksit nämä toisten ihmisten mielipiteet täysin omissa ajatuksissasi, eli teet joitain passiivisia kohteita, sen sijaan että olisit yhtään valmis puhumaan aktiivisten ajattelijoiden kanssa.

B:
"Ihmisen keho saattaa toimia jonkinlaisena suodattimena ja "antennina" sille henkilökohtaiselle ja kollektiiviselle alitajunnalle johon kyetään virittäytymään vain sopivissa olosuhteissa tai harjoittelemalla mistä seuraa että se alitajunnaksi kutsuttu on se oikea ja alkup. tietoisuus ja kehotietoisuus sen pelkkää heijastusta."

Linkittämästäsi paperista seuraa, että tämä on kaikki mahdollista, jos sähkömagnetismi ja hiukkasfysiikka on globaali laki nyt ja aina, ja jos DNA ottaa 'muka pasiivisesti' vastaan SM-kentän energiaa. Materialistit ovat myös sitä mieltä, että jos on olemassa jokin oleellinen alitajunta, niin sen voisi selittää parhaiten sähkömagnetismilla tai juuri tarkkaan näin, että _se on_ sähkömagneettinen kenttä. (Periaatteessa kaiken on oltava sähkömagneettinen kenttä siinä välissä kun sen informaation pitää tulla ylitajunnan aineeseen jostain aineesta x, jota ei tarvita tällaiseen pariin).

B:
"DNA antennina saattaa mullistaa evoluutioteorian perusteet jossain vaiheessa."

Ei? Miksi jopa 'perusteet'? Miksi ei vain 'yksityiskohdat'?

Ainoa ennuste on, että tämä DNA saa säteilystä johtuvia mutaatioita aikaiseksi nopeammin, ja evoluution ns. nopeus ylipäätään on selitetty olevan tietyn nopea siksi.

https://www.tandfonline.com/doi/full/10.3109/09553002.2011.538130
"Both prokaryotes and eukaryotes react to the frequencies that affect the DNA double helix, but the fractal DNA of eukaryotes can also react to the wider range of frequencies that affect the larger coiled structures in the nucleus. More changes in DNA increase the probability of mutations and the evolution of new species."

Oli myös tätä edellä maininta, joka ei ole edes evoluution 'yksityiskohta', vaan evoluution 'yksilö'. Koska sanottiin, että yksi evoluutiossa oleva positiivinen tekijä, jota kohti laji voisi pyrkiä, olisi suurempi reagointi sähkömagneettisen kentän kanssa. Tässä ei sanota, että miten se evoluutio tarvitsee tehdä.

2

Lue lisää

Todellisuuden aaltomuoto on "idealistinen" ja vastaavasti hiukkasmuoto "fysikaalinen".

Fotonien vuorovaikutus tuottaa hiukkasmuodon ja vastaavasti jos sitä ei ole niin aaltomuodon.
Fotonien vuorovaikutus tuhoaa ajan ja tuottaa samalla objektiivisena koetun paikan ja sen 3d objektit.

Tietoisuudella ja aineella on vain yksi yhteinen ulottuvuus joka on aika.

https://archive.org/details/thomas-bearden-excalibur-briefing-explaining-paranormal-phenomena/page/n1/mode/2up

jota käyn parhaillaan läpi pdf-tiedostona samalla korostustyökalua käyttäen.


...
Nimimerkille R ja "numeromiehelle":

Tylsä vänkääminen ei edelleenkään kiinnosta.

Olen pahoillani että olette tuhlanneet kymmeniä vuosia elämästänne kyseenalaiselle tieteelle ehdollistumisessa ja indoktrinaatiossa mikä voi aiheuttaa haitallista samaistumista tunnetasolla ja myös reaktiivista käyttäytymistä.

Jos kovasti ärsyttää niin ei ole pakko lukea eikä varsinkaan kommentoida :D

Itse keskityn mielummin sellaiseen todellisuuden hahmotukseen joka kykenee selittämään kaikki mahdolliset kokemukset ja ilmiöt. Fysikalismi on vain puolet todellisuudesta ja idealismi taas se toinen puoli ja niiden rajapintana toimii biologinen elämä harmonisoivana ja vuorovaikutukset mahdollistavana tekijänä.

Tutkimukset jatkuvat kun nyt pääsin taas vaihteeksi hyvään vauhtiin.

B

Anonyymi kirjoitti:

Todellisuuden aaltomuoto on "idealistinen" ja vastaavasti hiukkasmuoto "fysikaalinen".

Fotonien vuorovaikutus tuottaa hiukkasmuodon ja vastaavasti jos sitä ei ole niin aaltomuodon.
Fotonien vuorovaikutus tuhoaa ajan ja tuottaa samalla objektiivisena koetun paikan ja sen 3d objektit.

Tietoisuudella ja aineella on vain yksi yhteinen ulottuvuus joka on aika.

https://archive.org/details/thomas-bearden-excalibur-briefing-explaining-paranormal-phenomena/page/n1/mode/2up

jota käyn parhaillaan läpi pdf-tiedostona samalla korostustyökalua käyttäen.


...
Nimimerkille R ja "numeromiehelle":

Tylsä vänkääminen ei edelleenkään kiinnosta.

Olen pahoillani että olette tuhlanneet kymmeniä vuosia elämästänne kyseenalaiselle tieteelle ehdollistumisessa ja indoktrinaatiossa mikä voi aiheuttaa haitallista samaistumista tunnetasolla ja myös reaktiivista käyttäytymistä.

Jos kovasti ärsyttää niin ei ole pakko lukea eikä varsinkaan kommentoida :D

Itse keskityn mielummin sellaiseen todellisuuden hahmotukseen joka kykenee selittämään kaikki mahdolliset kokemukset ja ilmiöt. Fysikalismi on vain puolet todellisuudesta ja idealismi taas se toinen puoli ja niiden rajapintana toimii biologinen elämä harmonisoivana ja vuorovaikutukset mahdollistavana tekijänä.

Tutkimukset jatkuvat kun nyt pääsin taas vaihteeksi hyvään vauhtiin.

B

Lue lisää

B. kirjoittelee.
"Nimimerkille R ja "numeromiehelle":

Tylsä vänkääminen ei edelleenkään kiinnosta.

Olen pahoillani että olette tuhlanneet kymmeniä vuosia elämästänne kyseenalaiselle tieteelle ehdollistumisessa ja indoktrinaatiossa mikä voi aiheuttaa haitallista samaistumista tunnetasolla ja myös reaktiivista käyttäytymistä."

Kukahan tässä vänkää?
Sinähän olet vuosikausia tunkenut ehkä jo tuhansia tunteja youtubevideoita
vasten naamaa, aloittanut jo vuosia ennen kuin tulin mukaan.

Jos katsot vähän historiaa, huomaat että tässä ollaan lähinnä suhteutettu
sinun epämääräisiä kommenttejasi. Joitakin osia ollaan jätetty rauhaan,
koulutuksen haukkuminen on lähtenyt omista kokemuksistasi, se on oma
ryppy alitajunnassasi, muut eivät ole kiinnostuneita siitä kuin ei muistakaan
kaunaisista purkauksista.

"Jos kovasti ärsyttää niin ei ole pakko lukea eikä varsinkaan kommentoida :D"

Ei kaikkeen viitsitäkään puuttua, vain pahimpiin vääristelyihin/manipulointiin/
tosiseikkojen vääntelyyn, mitä et ole sattunut hoksaamaan tai et välitä.

"Olen pahoillani että olette tuhlanneet kymmeniä vuosia elämästänne..."

Aika täydellinen huti, ainakin minun osalta, kun et tiedä kehityshistoriaani
ei mitenkään tarvitse olla pahoillasi.

Numeromiehellä on varmaan omat motiivinsa.

"Tutkimukset jatkuvat kun nyt pääsin taas vaihteeksi hyvään vauhtiin."

Hui, aiotko tarjota kymmeniä tunteja videoiden tuijottelua! Katsotaan nyt
onko siitä mitään hyötyä.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Todellisuuden aaltomuoto on "idealistinen" ja vastaavasti hiukkasmuoto "fysikaalinen".

Fotonien vuorovaikutus tuottaa hiukkasmuodon ja vastaavasti jos sitä ei ole niin aaltomuodon.
Fotonien vuorovaikutus tuhoaa ajan ja tuottaa samalla objektiivisena koetun paikan ja sen 3d objektit.

Tietoisuudella ja aineella on vain yksi yhteinen ulottuvuus joka on aika.

https://archive.org/details/thomas-bearden-excalibur-briefing-explaining-paranormal-phenomena/page/n1/mode/2up

jota käyn parhaillaan läpi pdf-tiedostona samalla korostustyökalua käyttäen.


...
Nimimerkille R ja "numeromiehelle":

Tylsä vänkääminen ei edelleenkään kiinnosta.

Olen pahoillani että olette tuhlanneet kymmeniä vuosia elämästänne kyseenalaiselle tieteelle ehdollistumisessa ja indoktrinaatiossa mikä voi aiheuttaa haitallista samaistumista tunnetasolla ja myös reaktiivista käyttäytymistä.

Jos kovasti ärsyttää niin ei ole pakko lukea eikä varsinkaan kommentoida :D

Itse keskityn mielummin sellaiseen todellisuuden hahmotukseen joka kykenee selittämään kaikki mahdolliset kokemukset ja ilmiöt. Fysikalismi on vain puolet todellisuudesta ja idealismi taas se toinen puoli ja niiden rajapintana toimii biologinen elämä harmonisoivana ja vuorovaikutukset mahdollistavana tekijänä.

Tutkimukset jatkuvat kun nyt pääsin taas vaihteeksi hyvään vauhtiin.

B

Lue lisää

B:
"Todellisuuden aaltomuoto on "idealistinen" ja vastaavasti hiukkasmuoto "fysikaalinen".
Fotonien vuorovaikutus tuottaa hiukkasmuodon ja vastaavasti jos sitä ei ole niin aaltomuodon."

(Fotonit saavat ne muodot itse.)

Nämä kuuluvat 'tieteen tarinaosuuteen'. Ne ovat Kööpenhaminan tulkinnassa ja sitä vastaavissa maailmanselitysteorioissa esitettyjä. Miksi toistat niitä meille jonain irrallisina totuuksina kuin jokin rikkinäinen levy?

(Fotonin ja muiden asioiden hiukkasmuoto on kuitenkin niin tarinamainen, että sillä ei ole minkäänlaista matemaattista vastaavuutta.)

B:
"Fotonien vuorovaikutus tuhoaa ajan ja tuottaa samalla objektiivisena koetun paikan ja sen 3d objektit."

(Fotonit aiheuttavat ne muodot myös kaikelle muulle.)

Tämä aika on jotain tosi lyhyttä ja tarkoitukseen sopivaa, jos se on sitten jostain pian tultava takaisin uudelleentuhottavaksi. Miksi ei puhuta kahdesta erilaisesta ajasta, joista toinen on koettu ja toista ei koeta? Tai miksi ei-koettu paikka ei ole myös oikea paikka, joka tulee tuhotuksi samalla kun jokin paikka koetaan?

Aaltomuoto on korkeaulotteinen objekti. Yli 1D. Aallot ja hiukkaset poikkeavat toisistaan paljon siten, että toisella on kokoa ja toisella ei. Mutta se missä niillä on koko tai nolla-koko, on täysin sama asia, ja siksi niistä tiedetään, että toinen on täysin erilainen kuin toinen. Kun monen monta vuorovaikutusta tuottaa koetun paikan (monen monelle kokijalle ja koettavalle, koska tässä kirjoitetaan jotenkin eksistentiaaliseen tyyliin siitä, mitä kaikelle mahdolliselle on tapahtuva), tämä tarkoittaa kuten alussa sanoit aaltojen muuttumista lähemmäs hiukkasta. Siinä viitataan paikkaan ja aikaan siten, kuin ne esiintyvät näiden objektien sisältämänä tai jopa miten mittalaitteet liittäisivät nämä käsitteet suoraan objektiin. Mutta varsinainen aika ja avaruus jää jonnekin taustalle. Oletit tässä, että Kööpenhamina on tyhmää jankutusta ilman vuorovaikutuksista keskustelua. Ja oletit, että kellään universumissa ei ole kvanttikokemuksia, jolloin muita kuin meidän jo esi-isiemme kokemia asioita ei tarvitse määritellä.

B:
"Tietoisuudella ja aineella on vain yksi yhteinen ulottuvuus joka on aika."

Olet joskus sanonut, että aikoja on kaksi, mutta jos liität tämän lauseen ajan aaltoobjektiin ennen ajan kuolemista, eli aaltoobjektin ns. muuttumista hiukkaseksi, niin kyseinen aika on aaltoyhtälöiden eli differentiaaliyhtälöiden infinitesimaalinen aika.

Anonyymi kirjoitti:

B. kirjoittelee.
"Nimimerkille R ja "numeromiehelle":

Tylsä vänkääminen ei edelleenkään kiinnosta.

Olen pahoillani että olette tuhlanneet kymmeniä vuosia elämästänne kyseenalaiselle tieteelle ehdollistumisessa ja indoktrinaatiossa mikä voi aiheuttaa haitallista samaistumista tunnetasolla ja myös reaktiivista käyttäytymistä."

Kukahan tässä vänkää?
Sinähän olet vuosikausia tunkenut ehkä jo tuhansia tunteja youtubevideoita
vasten naamaa, aloittanut jo vuosia ennen kuin tulin mukaan.

Jos katsot vähän historiaa, huomaat että tässä ollaan lähinnä suhteutettu
sinun epämääräisiä kommenttejasi. Joitakin osia ollaan jätetty rauhaan,
koulutuksen haukkuminen on lähtenyt omista kokemuksistasi, se on oma
ryppy alitajunnassasi, muut eivät ole kiinnostuneita siitä kuin ei muistakaan
kaunaisista purkauksista.

"Jos kovasti ärsyttää niin ei ole pakko lukea eikä varsinkaan kommentoida :D"

Ei kaikkeen viitsitäkään puuttua, vain pahimpiin vääristelyihin/manipulointiin/
tosiseikkojen vääntelyyn, mitä et ole sattunut hoksaamaan tai et välitä.

"Olen pahoillani että olette tuhlanneet kymmeniä vuosia elämästänne..."

Aika täydellinen huti, ainakin minun osalta, kun et tiedä kehityshistoriaani
ei mitenkään tarvitse olla pahoillasi.

Numeromiehellä on varmaan omat motiivinsa.

"Tutkimukset jatkuvat kun nyt pääsin taas vaihteeksi hyvään vauhtiin."

Hui, aiotko tarjota kymmeniä tunteja videoiden tuijottelua! Katsotaan nyt
onko siitä mitään hyötyä.

R.

Lue lisää

"Kukahan tässä vänkää? Sinähän olet vuosikausia tunkenut ehkä jo tuhansia tunteja youtubevideoita vasten naamaa, aloittanut jo vuosia ennen kuin tulin mukaan."

Kaikki linkit ulko. aineistoon toimivat tarkempina perusteluina koska en jaksa kirjoittaa niin paljon.

Usein olen ns. valtavirran kanssa eri mieltä ja sen takia pidemmät selitykset ovat aiheellisia varsinkin sellaisille jotka eivät ole niin umpimielisiä etteivät pysty tai halua perehtyä heille uusiin ja erilaisiin ajatusmalleihin kun taas minusta juuri se kaikki valtavirrasta poikkeava voi olla erityisen kiehtovaa ja kiinnostavaa.

Tässä taas huomaa tyypillisen keskustelutaktiikan eli siirrytään itse aiheen sijasta keskustelemaan keskustelijoiden oletetuista ominaisuuksista eli käytännössä haastetaan riitaa koska pelätään jotain ja se pelko on usein nimenomaan juuri se asia mikä voi aiheuttaa sen pelätyn asian konkretisoitumisen.

Itse en usko ns. "toisen posken kääntämisen" toimivuuteen joten tarvittaessa vastaväittäjä saa mitä tilaa vaikka se onkin sitten lähinnä aika turhanpäiväistä touhua vaikka toisinaan viihdyttävää.

"Ei kaikkeen viitsitäkään puuttua, vain pahimpiin vääristelyihin/manipulointiin/tosiseikkojen vääntelyyn, mitä et ole sattunut hoksaamaan tai et välitä."

Minusta ns. valtavirta käyttäytyy juuri tuolla tavalla. Ei ole olemassa mitään ns. kiveen hakattuja faktoja eikä muutenkaan mitään staattista todellisuutta. Tiede muuttuu helposti dogmaattisen uskon kaltaiseksi kun mukaan tulevat valtapyrkimykset ja niihin liittyvä muiden kontrolloimisen halu.

"Hui, aiotko tarjota kymmeniä tunteja videoiden tuijottelua! Katsotaan nyt onko siitä mitään hyötyä."

Video on paljon monipuolisempi media kuin pelkkä kirjoittelu. Itse mielummin nykyään kuuntelen kuin luen koska silmäni väsyvät aika nopeasti ja varsinkin makuulla ja silmät kiinni kuunnellessa pystyy eläytymään paremmin siihen mistä puhutaan ja keskustelutyyppisistä videoista saa eniten irti mielenkiintoisia ajatuksia jotka voisivat olla myös tosia jos samalla sopivasti muokkaa omaa hahmotustaan eikä pidä mitään kiveen hakattuna "faktana".

Itselläni ei ole mitään erityistä agendaa koska en ole millään tavalla kunnianhimoinen ja viihdyn enimmäkseen vain omissa oloissani kaikessa rauhassa ja keskityn vain sellaiseen mikä itseäni kiinnostaa ja olen käyttäytynyt niin jo 6-vuotiaasta lähtien ja inhonnut ja vältellyt kaikkea ulkopuolista tuputtamista kuten esim. muodollista koulutusta.

Tietysti olisi mukavaa jos jotkut muutkin olisivat kiinnostuneita samoista asioista kuin minä mutta olen todennut sen aika harvinaiseksi koska useimmat ajelehtivat mielummin valtavirran mukana koska kokevat sen turvallisemmaksi mikä lienee harhakuvitelmaa.

Ainoa tarvittava motivaatio on riittävä oma innostus ja kiinnostus koska se voi kantaa koko loppuelämän ja näennäiseeen menestykseen kyllästyy aika nopeasti ja helposti kun se on usein pelkkää "pakkopullaa" jota joutuu tekemään vain olosuhteiden takia.




B

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Todellisuuden aaltomuoto on "idealistinen" ja vastaavasti hiukkasmuoto "fysikaalinen".
Fotonien vuorovaikutus tuottaa hiukkasmuodon ja vastaavasti jos sitä ei ole niin aaltomuodon."

(Fotonit saavat ne muodot itse.)

Nämä kuuluvat 'tieteen tarinaosuuteen'. Ne ovat Kööpenhaminan tulkinnassa ja sitä vastaavissa maailmanselitysteorioissa esitettyjä. Miksi toistat niitä meille jonain irrallisina totuuksina kuin jokin rikkinäinen levy?

(Fotonin ja muiden asioiden hiukkasmuoto on kuitenkin niin tarinamainen, että sillä ei ole minkäänlaista matemaattista vastaavuutta.)

B:
"Fotonien vuorovaikutus tuhoaa ajan ja tuottaa samalla objektiivisena koetun paikan ja sen 3d objektit."

(Fotonit aiheuttavat ne muodot myös kaikelle muulle.)

Tämä aika on jotain tosi lyhyttä ja tarkoitukseen sopivaa, jos se on sitten jostain pian tultava takaisin uudelleentuhottavaksi. Miksi ei puhuta kahdesta erilaisesta ajasta, joista toinen on koettu ja toista ei koeta? Tai miksi ei-koettu paikka ei ole myös oikea paikka, joka tulee tuhotuksi samalla kun jokin paikka koetaan?

Aaltomuoto on korkeaulotteinen objekti. Yli 1D. Aallot ja hiukkaset poikkeavat toisistaan paljon siten, että toisella on kokoa ja toisella ei. Mutta se missä niillä on koko tai nolla-koko, on täysin sama asia, ja siksi niistä tiedetään, että toinen on täysin erilainen kuin toinen. Kun monen monta vuorovaikutusta tuottaa koetun paikan (monen monelle kokijalle ja koettavalle, koska tässä kirjoitetaan jotenkin eksistentiaaliseen tyyliin siitä, mitä kaikelle mahdolliselle on tapahtuva), tämä tarkoittaa kuten alussa sanoit aaltojen muuttumista lähemmäs hiukkasta. Siinä viitataan paikkaan ja aikaan siten, kuin ne esiintyvät näiden objektien sisältämänä tai jopa miten mittalaitteet liittäisivät nämä käsitteet suoraan objektiin. Mutta varsinainen aika ja avaruus jää jonnekin taustalle. Oletit tässä, että Kööpenhamina on tyhmää jankutusta ilman vuorovaikutuksista keskustelua. Ja oletit, että kellään universumissa ei ole kvanttikokemuksia, jolloin muita kuin meidän jo esi-isiemme kokemia asioita ei tarvitse määritellä.

B:
"Tietoisuudella ja aineella on vain yksi yhteinen ulottuvuus joka on aika."

Olet joskus sanonut, että aikoja on kaksi, mutta jos liität tämän lauseen ajan aaltoobjektiin ennen ajan kuolemista, eli aaltoobjektin ns. muuttumista hiukkaseksi, niin kyseinen aika on aaltoyhtälöiden eli differentiaaliyhtälöiden infinitesimaalinen aika.

Lue lisää

"Nämä kuuluvat 'tieteen tarinaosuuteen'. "

Se valtavirtatieteen "tarinaosuus" ona melko tylsä ja kaavamainen kokonaisuus jossa takerrutaan mekaanisen kellokoneiston ideaan joka sitten taas osoittautuu toimimattomaksi esim. evoluutioteorian satunnaisten mutaatioiden selityksessä joka brakaa tietotekniikkaan vertailussa jossa muistin ja kiintolevyjen virhetoiminnat (=satunnaiset mutaatiot) yksinkertaisesti tuhoavat koko koneen toiminnan.

Valtavirtatiede on niin tiukasti lokeroitu toisiinsa nähden melko suljettuihin erityistieteisiin koska poikkitieteellisyys helposti voi helposti romahduttaa koko ns. "tieteellisen" maailmakuvan korttitalon joka on sisäisesti ristiriitainen. Tarpeeksi kokonaisvaltaisesti ajattelevat filosofit ainakin toisinaan huomaavat tiedeyhteisössä vallitsevan metafyysisen hahmotustason ristiriitoja ja sen takia filosofiaa usein väheksytään ja torjutaan.


"(Fotonin ja muiden asioiden hiukkasmuoto on kuitenkin niin tarinamainen, että sillä ei ole minkäänlaista matemaattista vastaavuutta.)"

Suurin osa nykyisten teorioiden matematiikasta perustuu virheelliseen perushahmotukseen ja sen takia puutteellisiin ja/tai vääriin oletuksiin ja niistä seuraaviin ilmiöiden tulkintaan.

Matematiikasta voi olla hyötyä vain jos se perushahmotus on kunnossa ja sitähän se ei nykytieteessä juuri koskaan ole vaikka sen avulla voidaan tuottaa teknisiä sovelluksia koska ne säännönmukaisuudet ovat ainoa asia nykyisessä tieteessä jolla on jotain merkitystä. Kaikki muu on sitten putkinäköistä sekoilua ja haaveilua ns. lupailevan materialismin tasolla.



"(Fotonit aiheuttavat ne muodot myös kaikelle muulle.)"
Thomas Beardenin intuitio ja analyysi on mielestäni parhaita tähän mennessä vaikka tuskin 100% tosi koska on paljon sellaista mitä ei vielä tiedetä kunnolla edes ns. salaisessa tieteessä puhumattakaan julkisesta kuluttajatason tieteestä joka on enimmäkseen propagandaa.


"Tämä aika on jotain tosi lyhyttä ja tarkoitukseen sopivaa, jos se on sitten jostain pian tultava takaisin uudelleentuhottavaksi. Miksi ei puhuta kahdesta erilaisesta ajasta, joista toinen on koettu ja toista ei koeta? Tai miksi ei-koettu paikka ei ole myös oikea paikka, joka tulee tuhotuksi samalla kun jokin paikka koetaan?"

Aika kokemuksena tuhoutuu fotonien vuorovaikutuksessa ja jäljelle jää sitten se mielen tason projektio 3d- koordinaatistoon. Vaivaudu lukemaan linkittämäni lähdekirjallisuus ajatuksella ja avoimin mielin äläkä takerru yksittäisiin sanoihin ja lauseisiin joita sitten yrität analysoida vain sen perusteella mihin itse uskot ehdollistavan koulutuksen seurauksena.


"Olet joskus sanonut, että aikoja on kaksi, mutta jos liität tämän lauseen ajan aaltoobjektiin ennen ajan kuolemista, eli aaltoobjektin ns. muuttumista hiukkaseksi, niin kyseinen aika on aaltoyhtälöiden eli differentiaaliyhtälöiden infinitesimaalinen aika."

Itse asiassa ajan voi hahmottaa J.G. Bennettin tavoin 3-ulotteisena (lineaarinen aika, potentiaalisuus ja hyparxis joka tarkoittaa identiteetin ja potentiaalisuuden säilymistä muutoksissa).

Kaikki oikeansuuntaiset hahmotukset täydentävät toisiaan vaikka voivat olla näennäisessä ristiriidassa keskenään varsinkin jos niitä yrittää mallintaa väärässä viitekehyksessä eikä ymmärrä näkökulmien merkitystä.

B

Anonyymi kirjoitti:

"Kukahan tässä vänkää? Sinähän olet vuosikausia tunkenut ehkä jo tuhansia tunteja youtubevideoita vasten naamaa, aloittanut jo vuosia ennen kuin tulin mukaan."

Kaikki linkit ulko. aineistoon toimivat tarkempina perusteluina koska en jaksa kirjoittaa niin paljon.

Usein olen ns. valtavirran kanssa eri mieltä ja sen takia pidemmät selitykset ovat aiheellisia varsinkin sellaisille jotka eivät ole niin umpimielisiä etteivät pysty tai halua perehtyä heille uusiin ja erilaisiin ajatusmalleihin kun taas minusta juuri se kaikki valtavirrasta poikkeava voi olla erityisen kiehtovaa ja kiinnostavaa.

Tässä taas huomaa tyypillisen keskustelutaktiikan eli siirrytään itse aiheen sijasta keskustelemaan keskustelijoiden oletetuista ominaisuuksista eli käytännössä haastetaan riitaa koska pelätään jotain ja se pelko on usein nimenomaan juuri se asia mikä voi aiheuttaa sen pelätyn asian konkretisoitumisen.

Itse en usko ns. "toisen posken kääntämisen" toimivuuteen joten tarvittaessa vastaväittäjä saa mitä tilaa vaikka se onkin sitten lähinnä aika turhanpäiväistä touhua vaikka toisinaan viihdyttävää.

"Ei kaikkeen viitsitäkään puuttua, vain pahimpiin vääristelyihin/manipulointiin/tosiseikkojen vääntelyyn, mitä et ole sattunut hoksaamaan tai et välitä."

Minusta ns. valtavirta käyttäytyy juuri tuolla tavalla. Ei ole olemassa mitään ns. kiveen hakattuja faktoja eikä muutenkaan mitään staattista todellisuutta. Tiede muuttuu helposti dogmaattisen uskon kaltaiseksi kun mukaan tulevat valtapyrkimykset ja niihin liittyvä muiden kontrolloimisen halu.

"Hui, aiotko tarjota kymmeniä tunteja videoiden tuijottelua! Katsotaan nyt onko siitä mitään hyötyä."

Video on paljon monipuolisempi media kuin pelkkä kirjoittelu. Itse mielummin nykyään kuuntelen kuin luen koska silmäni väsyvät aika nopeasti ja varsinkin makuulla ja silmät kiinni kuunnellessa pystyy eläytymään paremmin siihen mistä puhutaan ja keskustelutyyppisistä videoista saa eniten irti mielenkiintoisia ajatuksia jotka voisivat olla myös tosia jos samalla sopivasti muokkaa omaa hahmotustaan eikä pidä mitään kiveen hakattuna "faktana".

Itselläni ei ole mitään erityistä agendaa koska en ole millään tavalla kunnianhimoinen ja viihdyn enimmäkseen vain omissa oloissani kaikessa rauhassa ja keskityn vain sellaiseen mikä itseäni kiinnostaa ja olen käyttäytynyt niin jo 6-vuotiaasta lähtien ja inhonnut ja vältellyt kaikkea ulkopuolista tuputtamista kuten esim. muodollista koulutusta.

Tietysti olisi mukavaa jos jotkut muutkin olisivat kiinnostuneita samoista asioista kuin minä mutta olen todennut sen aika harvinaiseksi koska useimmat ajelehtivat mielummin valtavirran mukana koska kokevat sen turvallisemmaksi mikä lienee harhakuvitelmaa.

Ainoa tarvittava motivaatio on riittävä oma innostus ja kiinnostus koska se voi kantaa koko loppuelämän ja näennäiseeen menestykseen kyllästyy aika nopeasti ja helposti kun se on usein pelkkää "pakkopullaa" jota joutuu tekemään vain olosuhteiden takia.




B

Lue lisää

"sellaisille jotka eivät ole niin umpimielisiä etteivät pysty tai halua perehtyä heille uusiin ja erilaisiin ajatusmalleihin"

Todella harvinaisia taitavat olla ne, jotka haluavat tutustua Belisarion tuottamaan Baskaan.

Anonyymi kirjoitti:

1) Ei ole olemassa jonkinlaista mielestä riiippumatonta todellisuutta. (Descartesin oletus ei pidä paikkaansa)

2) Fysiikka tieteenä ei voi kertoa mitään mahdollisesta kokemuksen ulkopuolisesta todellisuudesta

3) Kaikki mitä voidaan kokea ja huomata on aina pelkästään muutoksia tietoisuudessa. Kaikki mittauslaitteet mittaavat vain omia sisäisiä muutoksiaan (jonka pohjalta voidaan yrittää päätellä jotain sen mittaustapahtuman ulkopuolisesta todellisuudesta)

4) Emme koskaan koe ulkoista fysikaalista todellisuutta vaan pelkästään oman tietoisuutemme.

1-4 ovat kiistattomia tosiasioita.

...
Tietoisuuden ja fysikaalisen yhteensovittaminen ( toistaiseksi spekulaatiota) :

5) Havaitsijan alitajunta muokkaa tietoista kokemusta ja antaa sille muodon

6) Kaikki fysikaaliseksi koettu on kollektiivisen alitajunnan tuottamaa (eräänlaista tulpaa).
Lauma-ajattelu kirjaimellisesti materialisoi todelliseksi koetun konsensustodellisuuden.

7) Kaikki lokaali fysikaalisena koettu on aina ajatusmuotojen tuottamaa ja niitä fysikaalisia rakenteita ja muotoja ylläpidetään henkilökohtaisen ja kollektiivisen alitajunnan (konsensus) kautta.

8) Tietoisuus (intentio, uskomukset, alitajunta) muokkaa yksilötasolla ja kollektiivisesti tyhjiötason nollapiste-energian virtuaalihiukkasista lokaaleja fysikaalisia rakenteita

9) Logiikka, matematiikka ja geometria ovat mielen tapoja hahmottaa ja jäsentää kokemaansa

10) Todellisuus on pohjimmiltaan epälokaali ja sen ainoat perusentiteetit ovat tietoisuus ja todellisuuden erilaistumaton pohjatila jota tietoisuus kykenee suoraan muokkaamaan intention avulla

11) Yksilölliset tietoisudet ovat erilaistuneita kollektiivisesta tietoisuudesta (kollektiivinen alitajunta).

Todellisuuden määritelmä:

Todellisuus on jotain mikä voidaan käsitteellisesti ja/tai matemaattisesti mallintaa olemassaolevaksi yhdessä tai useammassa mielessä

Tieteen määrittelemä todellisuus on tiettynä aikana asiantuntijoiden yhdessä sopimaa konsensustodellisuutta.
......

Mahdollisia seurauksia:

Ns. paranormaalit ja yliluonnolliseksi koetut tapahtumat ovat yksilöiden tai pienryhmien yhdessä tuottamia heidän intentioistaan ja ajatusmuodoistaan materialisoituneita mutta usein hyvin epästabiileja kokonaisuuksia (ufot, kummitukset yms. ).

Näistä voi myös pitkän ajan kuluessa kehittyä suhteellisesen stabiileja kokonaisuuksia jotka ovat konsensustieteen metodein tutkittavissa eli raja ns. paranormaalin ja normaalin fysikaalisen todellisuuden välillä on häilyvä koska kaikki nykyään normaaliksi koettu on joskus ollut pelkkä hyvin epästabiili ajatusmuoto. Tämä selittää myös entropian.

B


(Lähdekirjallisuus : mm. Thomas Bearden: Excalibur briefing)

Lue lisää

Ihminen voi avautua tai sulkeutua todellisuudelta. Vapaan tahdon laki nro uno. Jos on olemassa persoonaa tukeva(todellisuus),tai persoonaa vinouttava valheellinen todellisuus, vapaan tahdon alaisuudessa oleva olento voi siis valita. Se mikä on totta eikä vierasta "vaatii" tulla tietoisuuteen, ja vastaavasti valheellinen tai uskonnollisin termein "lihallinen" jää pois persoonan aidossa kasvussa.

Anonyymi kirjoitti:

"Nämä kuuluvat 'tieteen tarinaosuuteen'. "

Se valtavirtatieteen "tarinaosuus" ona melko tylsä ja kaavamainen kokonaisuus jossa takerrutaan mekaanisen kellokoneiston ideaan joka sitten taas osoittautuu toimimattomaksi esim. evoluutioteorian satunnaisten mutaatioiden selityksessä joka brakaa tietotekniikkaan vertailussa jossa muistin ja kiintolevyjen virhetoiminnat (=satunnaiset mutaatiot) yksinkertaisesti tuhoavat koko koneen toiminnan.

Valtavirtatiede on niin tiukasti lokeroitu toisiinsa nähden melko suljettuihin erityistieteisiin koska poikkitieteellisyys helposti voi helposti romahduttaa koko ns. "tieteellisen" maailmakuvan korttitalon joka on sisäisesti ristiriitainen. Tarpeeksi kokonaisvaltaisesti ajattelevat filosofit ainakin toisinaan huomaavat tiedeyhteisössä vallitsevan metafyysisen hahmotustason ristiriitoja ja sen takia filosofiaa usein väheksytään ja torjutaan.


"(Fotonin ja muiden asioiden hiukkasmuoto on kuitenkin niin tarinamainen, että sillä ei ole minkäänlaista matemaattista vastaavuutta.)"

Suurin osa nykyisten teorioiden matematiikasta perustuu virheelliseen perushahmotukseen ja sen takia puutteellisiin ja/tai vääriin oletuksiin ja niistä seuraaviin ilmiöiden tulkintaan.

Matematiikasta voi olla hyötyä vain jos se perushahmotus on kunnossa ja sitähän se ei nykytieteessä juuri koskaan ole vaikka sen avulla voidaan tuottaa teknisiä sovelluksia koska ne säännönmukaisuudet ovat ainoa asia nykyisessä tieteessä jolla on jotain merkitystä. Kaikki muu on sitten putkinäköistä sekoilua ja haaveilua ns. lupailevan materialismin tasolla.



"(Fotonit aiheuttavat ne muodot myös kaikelle muulle.)"
Thomas Beardenin intuitio ja analyysi on mielestäni parhaita tähän mennessä vaikka tuskin 100% tosi koska on paljon sellaista mitä ei vielä tiedetä kunnolla edes ns. salaisessa tieteessä puhumattakaan julkisesta kuluttajatason tieteestä joka on enimmäkseen propagandaa.


"Tämä aika on jotain tosi lyhyttä ja tarkoitukseen sopivaa, jos se on sitten jostain pian tultava takaisin uudelleentuhottavaksi. Miksi ei puhuta kahdesta erilaisesta ajasta, joista toinen on koettu ja toista ei koeta? Tai miksi ei-koettu paikka ei ole myös oikea paikka, joka tulee tuhotuksi samalla kun jokin paikka koetaan?"

Aika kokemuksena tuhoutuu fotonien vuorovaikutuksessa ja jäljelle jää sitten se mielen tason projektio 3d- koordinaatistoon. Vaivaudu lukemaan linkittämäni lähdekirjallisuus ajatuksella ja avoimin mielin äläkä takerru yksittäisiin sanoihin ja lauseisiin joita sitten yrität analysoida vain sen perusteella mihin itse uskot ehdollistavan koulutuksen seurauksena.


"Olet joskus sanonut, että aikoja on kaksi, mutta jos liität tämän lauseen ajan aaltoobjektiin ennen ajan kuolemista, eli aaltoobjektin ns. muuttumista hiukkaseksi, niin kyseinen aika on aaltoyhtälöiden eli differentiaaliyhtälöiden infinitesimaalinen aika."

Itse asiassa ajan voi hahmottaa J.G. Bennettin tavoin 3-ulotteisena (lineaarinen aika, potentiaalisuus ja hyparxis joka tarkoittaa identiteetin ja potentiaalisuuden säilymistä muutoksissa).

Kaikki oikeansuuntaiset hahmotukset täydentävät toisiaan vaikka voivat olla näennäisessä ristiriidassa keskenään varsinkin jos niitä yrittää mallintaa väärässä viitekehyksessä eikä ymmärrä näkökulmien merkitystä.

B

Lue lisää

B:
"Aika kokemuksena tuhoutuu fotonien vuorovaikutuksessa ja jäljelle jää sitten se mielen tason projektio 3d- koordinaatistoon. Vaivaudu lukemaan linkittämäni lähdekirjallisuus ajatuksella ja avoimin mielin äläkä takerru yksittäisiin sanoihin ja lauseisiin joita sitten yrität analysoida vain sen perusteella mihin itse uskot ehdollistavan koulutuksen seurauksena. "

https://archive.org/details/thomas-bearden-excalibur-briefing-explaining-paranormal-phenomena/page/n1/mode/2up

Kirjan kannesta ja sisällysluettelosta päättelisin, että mikään tässä teoksessa muodostettu malli ei ole sellainen, että tämä kirja olisi sitä mallia varten kirjoitettu, ja että juuri tämä kirja kannattaa lukea opiskellakseen sitä, koska tästä sen oppii. Bearden kopioi paljon asiaa suoraan tavallisesta tieteestä, ja jos joku haluaisi tehdä luettelon erilaisista kummituksista ja maustaa sitä pseudotieteellisellä jargonilla, voisi tämä tehdä sen hyvin ilman, että joutuisi pohtimaan uusien tieteellisten mallien tekemistä. Eli hän voisi kirjoittaa 'kummitus muodostuu, kun pimeän aineen hiukkaset menevät tavallisen aineen läpi' tai mitä hyvänsä, mikä kuvottaisi B:tä. Joten mieluiten odottaisimme sen kirjan löytämistä, missä vastataan tiettyyn kysymykseen tai kaikkiin kysymyksiin, kunhan kyseessä on aidosti kaiken siitä asiasta tiedettävän tiedon sisältävä esitys.

Beardenin kirjoitustapa on täysin toksinen, koska suurimmassa osassa kirjaa hän ei tunnusta virallisen tieteen olemassaoloa lauseenjäsenenä. Eikä sano avoimesti olevansa tekijä, joka haastaa sitä jossain asiassa. Hän arvostelee suorasanaisesti vain klassista elektromagnetismia ja esiintyy muutoin kuin jonain, joka on sen jälkeen tulleen tieteen aallonharjalla. Yleensä sanoen että entiteetti, joka ei ole hän, tekee jotain näin, ja jatkaa samaa aihetta asioihin, joita kukaan muu kuin hän ei ole koskaan tehnyt. Iso osa asioista joita voisi lukea suoraan kreditoiduiksi oikealle tieteelle voivat olla hieman virheellisesti kopioitua tiedeinformaatiota. Siitä vähän huonompina on esitetty asioita, jotka ovat noin puoliksi kreditoituja, kuten kirjan lopussa oleva sanakirja, josta kaikki sanat ovat tieteen sanoja, ja joille hövelisti annetaan väärä määritelmä kertomatta, että aletaan antaa väärää määritelmää. Näissä kohdissa joissain näyttää, että hänellä olisi ollut pyrkimys keskustella tieteestä standarditiedemäisesti ja muita seuraten, mutta hän ei osaa sitä. Minkä lisäksi näyttää, että keskustelun loppu olisi syntynyt jotenkin siten, että hänellä oli tiedekirja, joka suljettiin puolessa välissä ja kertomus jatkettiin loppuun omalla improvisaatiolla.

Tuosta seuraa myös, että jos Beardenin kirjasta pitäisi päätellä, mikä tiede on salaista, niin salaista on QFT ja fiber bundles eli oikea geometristen lisäosien QM. Niitä Bearden ei mainitse olevan mahdollisina vertailukohtina itselleen ja ainakin QFT:n antamaa kuvaa selvästi kartetaan. Jos joku haastaisi tiedettä rehellisesti ei tällä pitäisi olla tarvetta tehdä sitä näin salaa lukijalta.

Kävin kirjan läpi siten, että etsin hakusanalla particle ja sain sillä kohdat, joissa aalloista tulee hiukkasia.

Sivulta 146 eteenpäin puhutaan kaksoisrakokokeesta. Tässä voisi esiintyä tarve muuttaa aalto hiukkaseksi, ja myös näkyisi koko ongelma, mikä tähän liittyy nimellä mittausongelma. Valitettavasti Bearden on keskittynyt vain yhteen sellaiseen mittauksieen, joita kokeessa voidaan tehdä, ja se on niistä tavallaan paljon heikompi. Tieteessä huom. mitään mittausta ei olisi ollut lajiteltu toisenlaisen mittausmallin tai toisenlaisen romahduksen alle meneväksi, mutta Bearden itse päätyy sellaiseen kuten nähdään vähän alempana.

Mikä tahansa kaksoisrakokokeen ajotapa tekee jossain vaiheessa aallon, ja vie kyseistä aaltoa kohti viimeistä levyä. Tähän levyyn jää jälki, joka ei ole suuri kuin aalto, vaan olematon hiukkanen. Näin on silloinkin vaikka objektin olisi pakko olla suuri aalto juuri ennen tätä jäljen syntymistä. Siten aallosta tulee romahtanut hiukkanen ja objekti on niin kutsutusti mitattu ja tätä voidaan kutsua myös hiukkashavaitsimeksi. Historiallisesti tämä hetki kokeen aikana ei saanut kauheasti huomiota osakseen alussa, missä ihmeteltiin rakojen luona olevia asioita, jotka keskittyivät todistamaan sitä, että se mistä äsken puhutaan on varmasti aalto juuri ennen loppua. Samalla todiste, että kyseessä on varmasti hiukkanen lopun jälkeen (ja että tämä ja edellinen nähdään yhtäaikaa), oli periaateessa saatu hyvin demostroitua vasta paljon paljon myöhemmin silloin, kun kokeista tuli yksihiukkaskokeita, ja kun ne keräsivät hiukkaset viimeiseen levyyn siten, että nähtiin yhden pisteen ilmestyvän kerrallaan pitkin aikavälein toisistaan. Kirjan mainitseman Feynmanin aikaan jo kuitenkin oli selvä, että on hyvin oleellista kuvailla juuri muutosta hiukkaseksi lopussa.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Aika kokemuksena tuhoutuu fotonien vuorovaikutuksessa ja jäljelle jää sitten se mielen tason projektio 3d- koordinaatistoon. Vaivaudu lukemaan linkittämäni lähdekirjallisuus ajatuksella ja avoimin mielin äläkä takerru yksittäisiin sanoihin ja lauseisiin joita sitten yrität analysoida vain sen perusteella mihin itse uskot ehdollistavan koulutuksen seurauksena. "

https://archive.org/details/thomas-bearden-excalibur-briefing-explaining-paranormal-phenomena/page/n1/mode/2up

Kirjan kannesta ja sisällysluettelosta päättelisin, että mikään tässä teoksessa muodostettu malli ei ole sellainen, että tämä kirja olisi sitä mallia varten kirjoitettu, ja että juuri tämä kirja kannattaa lukea opiskellakseen sitä, koska tästä sen oppii. Bearden kopioi paljon asiaa suoraan tavallisesta tieteestä, ja jos joku haluaisi tehdä luettelon erilaisista kummituksista ja maustaa sitä pseudotieteellisellä jargonilla, voisi tämä tehdä sen hyvin ilman, että joutuisi pohtimaan uusien tieteellisten mallien tekemistä. Eli hän voisi kirjoittaa 'kummitus muodostuu, kun pimeän aineen hiukkaset menevät tavallisen aineen läpi' tai mitä hyvänsä, mikä kuvottaisi B:tä. Joten mieluiten odottaisimme sen kirjan löytämistä, missä vastataan tiettyyn kysymykseen tai kaikkiin kysymyksiin, kunhan kyseessä on aidosti kaiken siitä asiasta tiedettävän tiedon sisältävä esitys.

Beardenin kirjoitustapa on täysin toksinen, koska suurimmassa osassa kirjaa hän ei tunnusta virallisen tieteen olemassaoloa lauseenjäsenenä. Eikä sano avoimesti olevansa tekijä, joka haastaa sitä jossain asiassa. Hän arvostelee suorasanaisesti vain klassista elektromagnetismia ja esiintyy muutoin kuin jonain, joka on sen jälkeen tulleen tieteen aallonharjalla. Yleensä sanoen että entiteetti, joka ei ole hän, tekee jotain näin, ja jatkaa samaa aihetta asioihin, joita kukaan muu kuin hän ei ole koskaan tehnyt. Iso osa asioista joita voisi lukea suoraan kreditoiduiksi oikealle tieteelle voivat olla hieman virheellisesti kopioitua tiedeinformaatiota. Siitä vähän huonompina on esitetty asioita, jotka ovat noin puoliksi kreditoituja, kuten kirjan lopussa oleva sanakirja, josta kaikki sanat ovat tieteen sanoja, ja joille hövelisti annetaan väärä määritelmä kertomatta, että aletaan antaa väärää määritelmää. Näissä kohdissa joissain näyttää, että hänellä olisi ollut pyrkimys keskustella tieteestä standarditiedemäisesti ja muita seuraten, mutta hän ei osaa sitä. Minkä lisäksi näyttää, että keskustelun loppu olisi syntynyt jotenkin siten, että hänellä oli tiedekirja, joka suljettiin puolessa välissä ja kertomus jatkettiin loppuun omalla improvisaatiolla.

Tuosta seuraa myös, että jos Beardenin kirjasta pitäisi päätellä, mikä tiede on salaista, niin salaista on QFT ja fiber bundles eli oikea geometristen lisäosien QM. Niitä Bearden ei mainitse olevan mahdollisina vertailukohtina itselleen ja ainakin QFT:n antamaa kuvaa selvästi kartetaan. Jos joku haastaisi tiedettä rehellisesti ei tällä pitäisi olla tarvetta tehdä sitä näin salaa lukijalta.

Kävin kirjan läpi siten, että etsin hakusanalla particle ja sain sillä kohdat, joissa aalloista tulee hiukkasia.

Sivulta 146 eteenpäin puhutaan kaksoisrakokokeesta. Tässä voisi esiintyä tarve muuttaa aalto hiukkaseksi, ja myös näkyisi koko ongelma, mikä tähän liittyy nimellä mittausongelma. Valitettavasti Bearden on keskittynyt vain yhteen sellaiseen mittauksieen, joita kokeessa voidaan tehdä, ja se on niistä tavallaan paljon heikompi. Tieteessä huom. mitään mittausta ei olisi ollut lajiteltu toisenlaisen mittausmallin tai toisenlaisen romahduksen alle meneväksi, mutta Bearden itse päätyy sellaiseen kuten nähdään vähän alempana.

Mikä tahansa kaksoisrakokokeen ajotapa tekee jossain vaiheessa aallon, ja vie kyseistä aaltoa kohti viimeistä levyä. Tähän levyyn jää jälki, joka ei ole suuri kuin aalto, vaan olematon hiukkanen. Näin on silloinkin vaikka objektin olisi pakko olla suuri aalto juuri ennen tätä jäljen syntymistä. Siten aallosta tulee romahtanut hiukkanen ja objekti on niin kutsutusti mitattu ja tätä voidaan kutsua myös hiukkashavaitsimeksi. Historiallisesti tämä hetki kokeen aikana ei saanut kauheasti huomiota osakseen alussa, missä ihmeteltiin rakojen luona olevia asioita, jotka keskittyivät todistamaan sitä, että se mistä äsken puhutaan on varmasti aalto juuri ennen loppua. Samalla todiste, että kyseessä on varmasti hiukkanen lopun jälkeen (ja että tämä ja edellinen nähdään yhtäaikaa), oli periaateessa saatu hyvin demostroitua vasta paljon paljon myöhemmin silloin, kun kokeista tuli yksihiukkaskokeita, ja kun ne keräsivät hiukkaset viimeiseen levyyn siten, että nähtiin yhden pisteen ilmestyvän kerrallaan pitkin aikavälein toisistaan. Kirjan mainitseman Feynmanin aikaan jo kuitenkin oli selvä, että on hyvin oleellista kuvailla juuri muutosta hiukkaseksi lopussa.

1

Lue lisää

Tästä huolimatta ainoa tapa, miten Bearden kuittaa aallon muuttumisen hiukkaseksi, on tämä:

149:
"When the electron hits the screen, it encounters a region of varying time oscillations of the orbital electrons around the individual atoms comprising the screen. Thus the exact location of the orbital electron in the screen which will first precisely time-synchronize with the electron wavelength approaching the screen in four-law form will vary. Thus the place where the electron hits the screen is variably selected along the screen. The time distribution pattern of the approaching electron is recovered when the time distribution of the number of electron hits per screen length is plotted."

Siinä ei sanota, mitä objektille tehtiin. Tästä voisi päätellä, että ei kuulukaan sanoa objektille tehtävän mitään (*), vaan sanoa ettei hiukkasia ole olemassa, ja objektin saaminen yksittäiseen pisteeseen levyllä käy vain olankohautuksella, mikä on Kööpenhaminalaista.

(*) Yksi merkitys tässä on esim. se että objektia ei tarvitse jakaa osiin. Bearden keksii kaikkiin objekteihin omia uusia osiaan, jotka ovat nimeltään aika ja avaruus, missä hän tekee muutoksia, jotta saisi aikaan muutoksia, joista puhutaan tarvittuina. Jos näitä ei ole pakko käyttää levyyn tultaessa, niin ei ole mitään syytä, miksi aaltofunktioiden romahtaminen perustuisi näihin osiin ja niiden muutoksiin.

Aikasynkronisaatiot tässä viittaavat minusta paljon jonkinlaiseen sähköpiiriin, mihin aletaan syöttää nollatilasta alkaen elektroneja, jolloin piirin elektronien kaikkialla on juurikin synkronoiduttava. SIten tämä ei vaikuta miltään selitykseltä siille, että mihin kaikki aalto meni, ja teksti pukee sanoiksi ainoastaan sitä, että tulisi ajatella, että atomissa orbitaaleilla olevat toiset elektronit tekevevät omille aalloilleen jotain. Se on kaikki todella kiinnostavaa siinä miten tiedekin lähinnä olettaa ja toivoo, että elektronit tulisivat yhdessä muodostamaan uudesta elektronista pistemäisempää (mistä lukee alla vielä enemmän, kun vertaan dekoherenssi tiedettä toiseen Beardenin tekemään esitykseen). Tämä Beardenin teksti ei kuitenkaan ole aikonutkaan tehdä tiedettä parempaa selitystä, vaan se antaa asian nukkua.

Tämän jälkeen on muutamia sivuja tekstejä, missä tämän levyn tapahtumiin ei koskaan enää palata.

Sivulla 151 on eräs kohta mihin haluan puuttua (ja toinen kohta johon myös puutun), mutta se kaikki tuntuu vievän sivupoluille kaksoisrakokokeesta. Kun sanon tuntuu ,niin tämä olisi kaikki yhtä kokonaisuutta, jos tämä olisi tiedettä ja jos tiedekkin tietäisi kaiken tosi hyvin, mutta tekstin järjestyksen kannalta on paras kun kommentoin aluksi suoraan tärkeitä kohtia fotonien ja elektronin interaktiosta ja vertaan niitä muihin interaktioihin itse ja käsittelen vain romahtamistapahtumia.

155:
What does not appear to have been realized to date in physics is that the photon interaction is the agent that creates objectivity itself, as is clearly established by the two-slit experiment.

Tämä on virheellisesti tiedettä edustava väite. Vaikka esim. Kööpenhaminaan liittyviä vanhimpia kirjoituksia voisi jokainen jälkiviisana kritisoida näin. Tässä on kuitenkin yksi vakava epäkohta. Nimittäin objektiivisuuden määritelmä (koko osioni tästä on hyvin distraktiivinen, eikä mikään tästä vaikuta mihinkään, mitä joku henkilö oikeasti haluaisi selittää omista kvanttimekaniikoistaan). Tiede ei välttämättä halua määritellä mitään objektiivisuuden vaihtoehtoa, jolloin ei sillä ole mitään objektiivisuuden luomista jostain toisesta tilasta. Lisäksi jos puhuttaisiin aiheesta kuten kvanttisubjektiivisuus-tulkinnat, niin siinä subjektiivisuus on aihe, joka kuvailee siirtymistä hiukkasvaiheeseen. Eli siinä vuorovaikutus 'luo' subjektiivisuuden (*), joka on esim. aalto-objektiivisuuden ja hiukkasobjektiivisuuden välissä, jos olisi tarkoitettu, että nämä sanat sijoitetaan ajalle. Tarkemmin ja erittäin Kööpenhaminalaisesti sanottuna kyseessä eivät ole kuitenkaan saman kokeen aikana mahdollistuvat asiat, vaan se pitäisi objektiivisena ainoastaan kokeen kuvalevyn karakterisoivaa sanaa. Nykyään hiukkasena pidetään sitä, että minkä tahansa kuvalevytapahtuma merkitsee hiukkasen havaitsemista, eli on muuttuminen hiukkaseksi. Tästä ei silti tehdä objektiivisuuden määritelmää.

(*) Subjektiivisuus on ei-objektiivisuus sanottuna ääneen. Subjektin sanomisesta tiedetään se, että asia a kuvaillaan vain jos kuvaillaan asia b. Eikä ole mitään tapaa ottaa a rehellisesti huomioon ilman jonkinlaista b:tä. Tässä nyt näkee logiikan, joka on kuin se, että vuorovaikutuksessa on myös yleensä kaksi osapuolta. Objektiivisuudesta voi olla kuitenkin monta muunlaista väittelyä, missä yksi kanta on se, että kun a ja b vuorovaikuttavat, tämä on yksinkertainen asia selittää ottamatta huomioon, kuka c sen selittää ja millä c:n ominaisuuksilla.

2

Anonyymi kirjoitti:

Tästä huolimatta ainoa tapa, miten Bearden kuittaa aallon muuttumisen hiukkaseksi, on tämä:

149:
"When the electron hits the screen, it encounters a region of varying time oscillations of the orbital electrons around the individual atoms comprising the screen. Thus the exact location of the orbital electron in the screen which will first precisely time-synchronize with the electron wavelength approaching the screen in four-law form will vary. Thus the place where the electron hits the screen is variably selected along the screen. The time distribution pattern of the approaching electron is recovered when the time distribution of the number of electron hits per screen length is plotted."

Siinä ei sanota, mitä objektille tehtiin. Tästä voisi päätellä, että ei kuulukaan sanoa objektille tehtävän mitään (*), vaan sanoa ettei hiukkasia ole olemassa, ja objektin saaminen yksittäiseen pisteeseen levyllä käy vain olankohautuksella, mikä on Kööpenhaminalaista.

(*) Yksi merkitys tässä on esim. se että objektia ei tarvitse jakaa osiin. Bearden keksii kaikkiin objekteihin omia uusia osiaan, jotka ovat nimeltään aika ja avaruus, missä hän tekee muutoksia, jotta saisi aikaan muutoksia, joista puhutaan tarvittuina. Jos näitä ei ole pakko käyttää levyyn tultaessa, niin ei ole mitään syytä, miksi aaltofunktioiden romahtaminen perustuisi näihin osiin ja niiden muutoksiin.

Aikasynkronisaatiot tässä viittaavat minusta paljon jonkinlaiseen sähköpiiriin, mihin aletaan syöttää nollatilasta alkaen elektroneja, jolloin piirin elektronien kaikkialla on juurikin synkronoiduttava. SIten tämä ei vaikuta miltään selitykseltä siille, että mihin kaikki aalto meni, ja teksti pukee sanoiksi ainoastaan sitä, että tulisi ajatella, että atomissa orbitaaleilla olevat toiset elektronit tekevevät omille aalloilleen jotain. Se on kaikki todella kiinnostavaa siinä miten tiedekin lähinnä olettaa ja toivoo, että elektronit tulisivat yhdessä muodostamaan uudesta elektronista pistemäisempää (mistä lukee alla vielä enemmän, kun vertaan dekoherenssi tiedettä toiseen Beardenin tekemään esitykseen). Tämä Beardenin teksti ei kuitenkaan ole aikonutkaan tehdä tiedettä parempaa selitystä, vaan se antaa asian nukkua.

Tämän jälkeen on muutamia sivuja tekstejä, missä tämän levyn tapahtumiin ei koskaan enää palata.

Sivulla 151 on eräs kohta mihin haluan puuttua (ja toinen kohta johon myös puutun), mutta se kaikki tuntuu vievän sivupoluille kaksoisrakokokeesta. Kun sanon tuntuu ,niin tämä olisi kaikki yhtä kokonaisuutta, jos tämä olisi tiedettä ja jos tiedekkin tietäisi kaiken tosi hyvin, mutta tekstin järjestyksen kannalta on paras kun kommentoin aluksi suoraan tärkeitä kohtia fotonien ja elektronin interaktiosta ja vertaan niitä muihin interaktioihin itse ja käsittelen vain romahtamistapahtumia.

155:
What does not appear to have been realized to date in physics is that the photon interaction is the agent that creates objectivity itself, as is clearly established by the two-slit experiment.

Tämä on virheellisesti tiedettä edustava väite. Vaikka esim. Kööpenhaminaan liittyviä vanhimpia kirjoituksia voisi jokainen jälkiviisana kritisoida näin. Tässä on kuitenkin yksi vakava epäkohta. Nimittäin objektiivisuuden määritelmä (koko osioni tästä on hyvin distraktiivinen, eikä mikään tästä vaikuta mihinkään, mitä joku henkilö oikeasti haluaisi selittää omista kvanttimekaniikoistaan). Tiede ei välttämättä halua määritellä mitään objektiivisuuden vaihtoehtoa, jolloin ei sillä ole mitään objektiivisuuden luomista jostain toisesta tilasta. Lisäksi jos puhuttaisiin aiheesta kuten kvanttisubjektiivisuus-tulkinnat, niin siinä subjektiivisuus on aihe, joka kuvailee siirtymistä hiukkasvaiheeseen. Eli siinä vuorovaikutus 'luo' subjektiivisuuden (*), joka on esim. aalto-objektiivisuuden ja hiukkasobjektiivisuuden välissä, jos olisi tarkoitettu, että nämä sanat sijoitetaan ajalle. Tarkemmin ja erittäin Kööpenhaminalaisesti sanottuna kyseessä eivät ole kuitenkaan saman kokeen aikana mahdollistuvat asiat, vaan se pitäisi objektiivisena ainoastaan kokeen kuvalevyn karakterisoivaa sanaa. Nykyään hiukkasena pidetään sitä, että minkä tahansa kuvalevytapahtuma merkitsee hiukkasen havaitsemista, eli on muuttuminen hiukkaseksi. Tästä ei silti tehdä objektiivisuuden määritelmää.

(*) Subjektiivisuus on ei-objektiivisuus sanottuna ääneen. Subjektin sanomisesta tiedetään se, että asia a kuvaillaan vain jos kuvaillaan asia b. Eikä ole mitään tapaa ottaa a rehellisesti huomioon ilman jonkinlaista b:tä. Tässä nyt näkee logiikan, joka on kuin se, että vuorovaikutuksessa on myös yleensä kaksi osapuolta. Objektiivisuudesta voi olla kuitenkin monta muunlaista väittelyä, missä yksi kanta on se, että kun a ja b vuorovaikuttavat, tämä on yksinkertainen asia selittää ottamatta huomioon, kuka c sen selittää ja millä c:n ominaisuuksilla.

2

Lue lisää

Kukaan ei siis minusta käytä tätä objektiivisuutta, mikä tässä on:

156:
" In that experiment, if an electron emitted from the cathode and on its way to the two-slit region does not interact with light, the electron behaves in a totally nonobjective manner, appearing to pass through both slits at the same time. (Actually it goes around both spatial slits in time, and since both of the slits occupy the same piece of time, the electron can interact timewise with both of them.)"

Bearden taisi tehdä virheen tässä. Raot kaksoisraoissa ovat kaikilla tavoilla objektiivisia, eli niiden pitäisi olla ajattomia 3D objekteja, mutta Bearden sanoi niiden olevan ajassa, ja vuorovaikuttavan. Hän varmaan toivoo, että lukija tekisi tästä varsinaisen fotoni-vuorovaikutuksen. Mutta hän ei ole tainnut koskaan selittää, mistä aikafotonit tulevat, jos mikään, missä niitä tarvitaan tiettyyn tarkoitukseen jonkin esineen ympärillä, ei ole ajassa.

155:
"On the other hand, if the electron is struck by a photon before it reaches the two-slit region, it becomes a "hard, solid little baseball" and quite objective."

Tässä on lopulta todella paljon tietämättömyyttä kokeellisista asioista. Sillä, mitä tapahtuu ennen rakoja, ei ole kokeessa välttämättä suurta merkitystä. Olisi paljon enemmän merkitystä, jos tekisi vuorovaikutuksen rakojen jälkeen ja tämän vuorovaikutuksen tapahtumisen alue sitoisi tietyn raon itseensä. Tällaiset minun tai Beardenin kokeet eivät ole helppoja tehdä elektronille, ja tässä puhutaan enimmäkseen pelkistä kuvitelluista kokeista. Jos muistetaan, että tieteen mielestä hiukkaset eivät ole luonnossa esiintyviä objekteja, niin suurin osa tekniikoista johtaa siihen, että ennen rakoa tehty vuorovaikutus johtaa siihen, että elektronin aaltoa vain muokataan avaruudessa toiseen muotoon. Jos sen muokkaa menemään yhtenä kapeana aaltona toisesta raosta, tulos on että nähdään aalto joka menee yhdestä raosta. Tämä ei ole sama kuin havaittu hiukkasluonto. Vaan tämä on sama kuin aalto olisi ohjattu yhteen rakoon laittamalla toinen rako kiinni. Tämän takia tekniikkana ei periaatteessa voi käyttää pelkästään virtuaali fotoneja yksinkertaisena kenttänä rakomateriaalin tai vastaavan ulkopuolella. Tämä on jonkin verran ristiriidassa sen kanssa, että Bearden tulee olemaan hyvin viehtynyt virtuaalifotoneihin, mutta hän tuntuu olettavan, että myös niillä saa aikaiseksi tässä vaaditun aaltofunktioromahduksen, joka ei olisi mistään muusta riippuvainen, vaan yksi fotoni kuin fotoni tulee ja tuottaa sitä. Oikealla fotonisäteilyn fotonilla on jo pienissä määrin mahdollisuuksia aiheuttaa enemmän kuin rakomateriaalilla, ja tässä on kyse useiden universumin aaltofunktioiden (oikea fotoni lisää systeemiin yhden oleellisesti toisen kvanttiobjektin, minkä lisäksi näilä fotoneilla on lähteet ja määränpäät, mihin ne lopulta tuhoutuvat) alkamisesta muodostaa elektronin kanssa tiettyä isoa aaltofunktiota. Tätä dekoherenssi ilmiötä (jossa olisi vain aaltofunktio eli puhdas tila)tutkitaan vielä eikä se ole valmis ratkaisu koko romahdukseen eli mittausongelmaan. Tällaisessa isossa aaltofunktiossa sen tulevaisuus määräytyy siten, miten toisiinsa vaikuttavat asiat siirtävät todennäköisyysamplitudia eri vaihtoehdoista toisiin, ja tällöin säteilytetty elektroni voi menettää kaikki todennäköisyytensä olla muuta kuin pisteenä etenevä objekti. Ei ole heti merkitystä, että milloin tämä tapahtuu, kunhan kaikki raon jälkeisellä alueella olevat asiat etenevät vain pisteinä. (Koehan näyttää hiukkasille kahta paljon paksumpaa eri raitaa eli voi olla myös, että piste voi olla raon jälkeen vielä kumpi tahansa näistä pistejoukoista, ja yleensä tätä sanotaan nykydekoherenssin tapauksessa klassiseksi todennäköisyydeksi, jota systeemi tuntuu edelleen tuottavan, vaikka kaikkia klassisia todennäköisyyksiä voi pitää epäfyysisinä, ja toivoa että kaikki on raon luota tulemassa vain toisen raidan muodossa.)

Suurin osa oikeista kokeista on tehty siten, että kvanttiobjekti itse on fotonien säteilijä. Tällöin sillä on valtavalla todennäköisyydellä koko kokeen matkalta lähetettyjä fotoneja.

https://phys.org/news/2011-01-which-way-detector-mystery-double-slit.html
Tässä mainitaan elektronin 'mittaus' raolla antamalla sen myös jatkaa matkaa loppuun asti, mikä tarkoittaa, että siinä raossa elektroni menettää energiaa. Ilmiön jatko selitetään tämän raon elektronin seuraavalla muodolla (joka ei ole lainkaan yksin kvanttiobjektina mutta sellaisesta ei ole yksityiskohtia) eikä niinkään sillä, että kyseinen energia tulisi talteen mittarissa, jota kokeentekijä lukee.

Huomaa nyt, että Beardenin kuvaama, mutta ei-virtuaalinen fotonin tuominen ulkoa elektronin luo voi muodostaa aivan samat tapahtumat kuin tuossa linkissä. Eli seurauksena on, että tulee kaikkia näitä sirontoja.

3

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan ei siis minusta käytä tätä objektiivisuutta, mikä tässä on:

156:
" In that experiment, if an electron emitted from the cathode and on its way to the two-slit region does not interact with light, the electron behaves in a totally nonobjective manner, appearing to pass through both slits at the same time. (Actually it goes around both spatial slits in time, and since both of the slits occupy the same piece of time, the electron can interact timewise with both of them.)"

Bearden taisi tehdä virheen tässä. Raot kaksoisraoissa ovat kaikilla tavoilla objektiivisia, eli niiden pitäisi olla ajattomia 3D objekteja, mutta Bearden sanoi niiden olevan ajassa, ja vuorovaikuttavan. Hän varmaan toivoo, että lukija tekisi tästä varsinaisen fotoni-vuorovaikutuksen. Mutta hän ei ole tainnut koskaan selittää, mistä aikafotonit tulevat, jos mikään, missä niitä tarvitaan tiettyyn tarkoitukseen jonkin esineen ympärillä, ei ole ajassa.

155:
"On the other hand, if the electron is struck by a photon before it reaches the two-slit region, it becomes a "hard, solid little baseball" and quite objective."

Tässä on lopulta todella paljon tietämättömyyttä kokeellisista asioista. Sillä, mitä tapahtuu ennen rakoja, ei ole kokeessa välttämättä suurta merkitystä. Olisi paljon enemmän merkitystä, jos tekisi vuorovaikutuksen rakojen jälkeen ja tämän vuorovaikutuksen tapahtumisen alue sitoisi tietyn raon itseensä. Tällaiset minun tai Beardenin kokeet eivät ole helppoja tehdä elektronille, ja tässä puhutaan enimmäkseen pelkistä kuvitelluista kokeista. Jos muistetaan, että tieteen mielestä hiukkaset eivät ole luonnossa esiintyviä objekteja, niin suurin osa tekniikoista johtaa siihen, että ennen rakoa tehty vuorovaikutus johtaa siihen, että elektronin aaltoa vain muokataan avaruudessa toiseen muotoon. Jos sen muokkaa menemään yhtenä kapeana aaltona toisesta raosta, tulos on että nähdään aalto joka menee yhdestä raosta. Tämä ei ole sama kuin havaittu hiukkasluonto. Vaan tämä on sama kuin aalto olisi ohjattu yhteen rakoon laittamalla toinen rako kiinni. Tämän takia tekniikkana ei periaatteessa voi käyttää pelkästään virtuaali fotoneja yksinkertaisena kenttänä rakomateriaalin tai vastaavan ulkopuolella. Tämä on jonkin verran ristiriidassa sen kanssa, että Bearden tulee olemaan hyvin viehtynyt virtuaalifotoneihin, mutta hän tuntuu olettavan, että myös niillä saa aikaiseksi tässä vaaditun aaltofunktioromahduksen, joka ei olisi mistään muusta riippuvainen, vaan yksi fotoni kuin fotoni tulee ja tuottaa sitä. Oikealla fotonisäteilyn fotonilla on jo pienissä määrin mahdollisuuksia aiheuttaa enemmän kuin rakomateriaalilla, ja tässä on kyse useiden universumin aaltofunktioiden (oikea fotoni lisää systeemiin yhden oleellisesti toisen kvanttiobjektin, minkä lisäksi näilä fotoneilla on lähteet ja määränpäät, mihin ne lopulta tuhoutuvat) alkamisesta muodostaa elektronin kanssa tiettyä isoa aaltofunktiota. Tätä dekoherenssi ilmiötä (jossa olisi vain aaltofunktio eli puhdas tila)tutkitaan vielä eikä se ole valmis ratkaisu koko romahdukseen eli mittausongelmaan. Tällaisessa isossa aaltofunktiossa sen tulevaisuus määräytyy siten, miten toisiinsa vaikuttavat asiat siirtävät todennäköisyysamplitudia eri vaihtoehdoista toisiin, ja tällöin säteilytetty elektroni voi menettää kaikki todennäköisyytensä olla muuta kuin pisteenä etenevä objekti. Ei ole heti merkitystä, että milloin tämä tapahtuu, kunhan kaikki raon jälkeisellä alueella olevat asiat etenevät vain pisteinä. (Koehan näyttää hiukkasille kahta paljon paksumpaa eri raitaa eli voi olla myös, että piste voi olla raon jälkeen vielä kumpi tahansa näistä pistejoukoista, ja yleensä tätä sanotaan nykydekoherenssin tapauksessa klassiseksi todennäköisyydeksi, jota systeemi tuntuu edelleen tuottavan, vaikka kaikkia klassisia todennäköisyyksiä voi pitää epäfyysisinä, ja toivoa että kaikki on raon luota tulemassa vain toisen raidan muodossa.)

Suurin osa oikeista kokeista on tehty siten, että kvanttiobjekti itse on fotonien säteilijä. Tällöin sillä on valtavalla todennäköisyydellä koko kokeen matkalta lähetettyjä fotoneja.

https://phys.org/news/2011-01-which-way-detector-mystery-double-slit.html
Tässä mainitaan elektronin 'mittaus' raolla antamalla sen myös jatkaa matkaa loppuun asti, mikä tarkoittaa, että siinä raossa elektroni menettää energiaa. Ilmiön jatko selitetään tämän raon elektronin seuraavalla muodolla (joka ei ole lainkaan yksin kvanttiobjektina mutta sellaisesta ei ole yksityiskohtia) eikä niinkään sillä, että kyseinen energia tulisi talteen mittarissa, jota kokeentekijä lukee.

Huomaa nyt, että Beardenin kuvaama, mutta ei-virtuaalinen fotonin tuominen ulkoa elektronin luo voi muodostaa aivan samat tapahtumat kuin tuossa linkissä. Eli seurauksena on, että tulee kaikkia näitä sirontoja.

3

Lue lisää

Jos aalto ottaa sironnassa toisen muodon, niin huomaa, että ei ole tapahtunut mitään uutta, eikä ole mitään hetkeä, jolloin maailman dimensiot olisivat enemmän sijoiltaan (tieteen teoriasta, mikä tuossa ehkä on voi edelleen aina sanoa, että siinä hetket on hyvin eri tavalla valittuja.)

155:
"In that case it can interact with (go through) only one spatial hole because it cannot interact in time."

Näitä interaktioita, jotka eivät ole fotonin osumisia elektronin ei ole selitetty mitenkään, vaikka kirja muualla vaatii, että kaikki mitä se hyväksyy interaktiona on oltava virtuaalisia fotoneja tms.. Tämä lause osoittaa paljon päättelyn aukkoja, ja sen että Beardenin tavalla ei ehkä pystyisi selittämään mitään äsken ollutta raon takana tehtyä mittausta. Koska nyt hän on kirjoittanut, että ollakseen aalto, olisi pitänyt ensin voida vuorovaikuttaa tällä toisella tavalla. Molemmat raot on kuitenkin tehty samasta aineesta, molempiin liittyy virtuaalifotonien meri, mutta väitetään, että kaiken tämän kanssa ei pysty vuorovaikuttamaan tietyllä tavalla, koska elektronilta puuttuu kokonainen aika? Samalla on kuitenkin selvää ja voitaisiin esim. aineen hitaalla syöpymisellä osoittaa, että elektronit, jotka eivät mene yhdestä raosta läpi, ovat täysin kykeneviä olemaan olemassa muun universumin kanssa, ja pysähtymään kumman tahansa raon luona olevaan aineeseen ionisoiden sitä (tätä myös pakollisesti oletetaan jo kokeen versiossa, missä yksi rako tukitaan täysin tavallisella aineella, missä tapauksessa tämä ei ole ainakaan ristiriidassa jäljelle jäävien elektronien aikainterkatioimisen kanssa, kuten yllä tiedettiin näistä). Bearden ikäänkuin sanoo olevan olemassa kolme eri vuorovaikutusta (elektroni+fotoni, elektroni+'tyhjän raon aineen reunat', elektroni+aine) yksiä ja samoja elektroneja varten (aineestakin, josta voi kimmota takasisin tulosuuntaan tai johon voi liittyä sekaan, on olemassa aluksi pelkkiä toisia elektroneja), ja joista vain yksi olisi kvanttivuorovaikutus siinä merkityksessä, että siinä saisi jatkaa aaltomuotoisena, tai aikamuotoisena kuten hän sanoo.

155:
"According to Feynman, this simple experiment contains the total and only mystery of quantum mechanics. Furthermore, it cannot be explained in any classical manner. No physicist in the world understands it, although the pattern of repeated electron strikes on a collecting screen is quite easy to compute by simple trigonometry."

Tässä on joukko huonoja lauseita, jotka kuitenkin viittavat vain vähäpätöiseen asiaan, joka on Feynmanin esiintyminen tämän kokeen kanssa. Ensinnäkin kun sanotaan, että on mittausongelma, niin se tarkoittaa, että 'koemittaus' sisältää sen ongelman, mutta koe ei selitä (yleensä jokin selittää kokeen eikä toisinpäin). Tässä kirjassa voisi tässä kohtaa lukea, niin, että ongelmaa ei ole selitetty. Mutta Feynmanin kommentti siitä, että joku ei ymmärrä jotain, ei kuvaile sitä, että mittausongelmassa ei ole ratkaisua.

Lisäksi QM:ää saa sanoa mysteeriksi kaikilla muillakin tavoilla, kuin mitä tässä kaksoirakokokeessa on tuotu ilmi. Lisäksi tässä mainittu trigonometrinen kaava täytyy todistaa alkaen fundamentaalisista luonnonlaeista (joten siinä on differentiaaliyhtälöitä tai sitä vaikeampia QFT-yhtälöitä ja aika esiintyy muuttujana toisinkuin mainitussa trigonometrian kaavassa). Eikä mikään fysiikan ongelma ole trigonometriaa muuten kuin siinä tapauksessa, että fundamentaalinen luonnonlaki on kauttaaltaan trigonometrian kaava. Feynmanin tarkoittamalla fyysikoiden ymmärryksellä on paljon enemmän mahdollisuuksia kehittyä, kun tällaiset luonnonlait ovat olemassa jollekin ilmiölle, eikä vain niiden tulos ja jokin data-korrelaatio laitteissa ja havaituissa viivoissa.

4

Anonyymi kirjoitti:

Jos aalto ottaa sironnassa toisen muodon, niin huomaa, että ei ole tapahtunut mitään uutta, eikä ole mitään hetkeä, jolloin maailman dimensiot olisivat enemmän sijoiltaan (tieteen teoriasta, mikä tuossa ehkä on voi edelleen aina sanoa, että siinä hetket on hyvin eri tavalla valittuja.)

155:
"In that case it can interact with (go through) only one spatial hole because it cannot interact in time."

Näitä interaktioita, jotka eivät ole fotonin osumisia elektronin ei ole selitetty mitenkään, vaikka kirja muualla vaatii, että kaikki mitä se hyväksyy interaktiona on oltava virtuaalisia fotoneja tms.. Tämä lause osoittaa paljon päättelyn aukkoja, ja sen että Beardenin tavalla ei ehkä pystyisi selittämään mitään äsken ollutta raon takana tehtyä mittausta. Koska nyt hän on kirjoittanut, että ollakseen aalto, olisi pitänyt ensin voida vuorovaikuttaa tällä toisella tavalla. Molemmat raot on kuitenkin tehty samasta aineesta, molempiin liittyy virtuaalifotonien meri, mutta väitetään, että kaiken tämän kanssa ei pysty vuorovaikuttamaan tietyllä tavalla, koska elektronilta puuttuu kokonainen aika? Samalla on kuitenkin selvää ja voitaisiin esim. aineen hitaalla syöpymisellä osoittaa, että elektronit, jotka eivät mene yhdestä raosta läpi, ovat täysin kykeneviä olemaan olemassa muun universumin kanssa, ja pysähtymään kumman tahansa raon luona olevaan aineeseen ionisoiden sitä (tätä myös pakollisesti oletetaan jo kokeen versiossa, missä yksi rako tukitaan täysin tavallisella aineella, missä tapauksessa tämä ei ole ainakaan ristiriidassa jäljelle jäävien elektronien aikainterkatioimisen kanssa, kuten yllä tiedettiin näistä). Bearden ikäänkuin sanoo olevan olemassa kolme eri vuorovaikutusta (elektroni fotoni, elektroni 'tyhjän raon aineen reunat', elektroni aine) yksiä ja samoja elektroneja varten (aineestakin, josta voi kimmota takasisin tulosuuntaan tai johon voi liittyä sekaan, on olemassa aluksi pelkkiä toisia elektroneja), ja joista vain yksi olisi kvanttivuorovaikutus siinä merkityksessä, että siinä saisi jatkaa aaltomuotoisena, tai aikamuotoisena kuten hän sanoo.

155:
"According to Feynman, this simple experiment contains the total and only mystery of quantum mechanics. Furthermore, it cannot be explained in any classical manner. No physicist in the world understands it, although the pattern of repeated electron strikes on a collecting screen is quite easy to compute by simple trigonometry."

Tässä on joukko huonoja lauseita, jotka kuitenkin viittavat vain vähäpätöiseen asiaan, joka on Feynmanin esiintyminen tämän kokeen kanssa. Ensinnäkin kun sanotaan, että on mittausongelma, niin se tarkoittaa, että 'koemittaus' sisältää sen ongelman, mutta koe ei selitä (yleensä jokin selittää kokeen eikä toisinpäin). Tässä kirjassa voisi tässä kohtaa lukea, niin, että ongelmaa ei ole selitetty. Mutta Feynmanin kommentti siitä, että joku ei ymmärrä jotain, ei kuvaile sitä, että mittausongelmassa ei ole ratkaisua.

Lisäksi QM:ää saa sanoa mysteeriksi kaikilla muillakin tavoilla, kuin mitä tässä kaksoirakokokeessa on tuotu ilmi. Lisäksi tässä mainittu trigonometrinen kaava täytyy todistaa alkaen fundamentaalisista luonnonlaeista (joten siinä on differentiaaliyhtälöitä tai sitä vaikeampia QFT-yhtälöitä ja aika esiintyy muuttujana toisinkuin mainitussa trigonometrian kaavassa). Eikä mikään fysiikan ongelma ole trigonometriaa muuten kuin siinä tapauksessa, että fundamentaalinen luonnonlaki on kauttaaltaan trigonometrian kaava. Feynmanin tarkoittamalla fyysikoiden ymmärryksellä on paljon enemmän mahdollisuuksia kehittyä, kun tällaiset luonnonlait ovat olemassa jollekin ilmiölle, eikä vain niiden tulos ja jokin data-korrelaatio laitteissa ja havaituissa viivoissa.

4

Lue lisää

Monet ihmiset eivät aikojen alussa tai myöhemminkään käsitellet QED- eli QFT-interaktioita kaksoisrakokokeessa. Bearden tavallaan sai kannustuksen tehdä mallinsa QFT:stä ja hän voi moneen verrattuna näyttää siltä, että hän tekee jotain eri tavalla ja syöttää kokeeseen uusia kulkutoimintoja, jotka näyttävät siltä kuin jollakin olisi nyt kone, eikä hän sano sen toimivan vain pyhällä hengellä. Hänellä oli jokin toinenkin lähde, mistä hän sanoi, että joku new age -shamaani oli käyttänyt aikaa selittämään kaksoisrakokoetta. Siitä ei sanottu, että myös fotoneja esiintyi jo siinä, jolloin kyseessä saattaisi olla tämän mallin oikea esiteos. Mitä yllä on kuitenkin sanottu tarkoittaa, että fotoni-interaktioilla ei ole suoraan vapauttavaa vaikutusta, joka paljastaisi mittausongelman ratkaisun. Tämä ei ole kiinni siitä, että tehtäisiin malli eri tavalla kuin nykyään tehty QED-malli. Vaan todellinen Beardenin ongelma on täysin kokeellinen ja se on se, että yhdellä fotonilla ei voi romahduttaa kokeissa mitään vaan muutamat sirontakimpoilut tai esim. kännykkäverkko laboratorion sisällä pitävät elektroneja edelleen jopa suorastan muuttumattomina aaltoina. Siksi seuraava minun tekstini osio, missä on minunkin on luontevaa siirtyä QFT:hen, ei tunnu sen jälkeen koskaan saavuttavan romahduksen mittakaavoja.

151:
As shown by the two-slit experiment, if the photon interaction is not allowed to occur, a fundamental particle refuses to behave in a classical, objective, spatial object manner; instead, it behaves in a nonclassical, nonobjective, wave manner if the time element interacts with it.

Tässä häneltä selvästi unohtuisi koko viimeinen levy, kun hän kuvailee jotain kieltäytymässä peruuttamattomasti hiukkasuudesta. Mutta sitten lause jatkuu toisella jos-lauseella, joka voi olla synonyyminen edellisen ehdon kanssa tai sitten ei. Tarkastelen jälkimmäistä vaihtoehtoa siksi, koska tällä on yksi mahdollisuus tehdä jotain myös levyllä. Eli suomeksi hän on sitä mieltä, että 'aalto ei romahda, jos fotoni ei vuorovaikuta siihen, jos aika elementti vuorovaikuttaa aaltoon'. Tästä jälkimmäisestä vuorovaikutuksesta ei sanota missään mitään, kuten miksi sen nimi on myös vuorovaikutus. Hän alkoi siitä, että aaltona mielletty objekti on 4D-objekti (miinus yksi? vaikka ainoastaan fotonien hän perusteli olevan 2+1D:tä) ainakin kaksoisrakokokeessa, eikä koskaan selitetty, miksi aika olisi joskus muutettavissa päälle tai pois, ellei kyseessä ole fotoni joka vie ajan pois. Tosin joskus varsinkin kuvissa 4D tarkoitti hänestä myös lyhyttä hetkeä, kun fotoni on vielä objektin luona, jolloin hän ei olisikaan pitänyt kaikkea itsenäisesti ja alunperin 4D:nä. Tämä voidaan todeta kokeissa vääräksi versioksi. Mutta tieteestä tiedetään, että hän on saanut tämän käsityksen esim. Feynmanin diagrammeista ja QFT:stä ylipäänsä, koska niissä kaikki absorbtiot ja virtuaalihiukkastapahtumat ovat olevinaan kvantin määrässä (varmaan superpositioiden määrässä) vielä enemmän kvanttia fysiikkaa, kuin ne aallot, jotka ovat menossa tapahtumaan. Beardenin mallia haittaa juuri se, että sen mahdollisuuksien määrä on täysin binäärinen. Joko aika on varastettu objektilta tai ei ole. Tällöin hän ei pysty esittämään mitään hidasta superpositioiden määrä muuttumista yhdelle muuutujalle tai useiden eri lisä-muuttujien muuttumista yksittäisistä tiloista superpositio tiloihin (äskeisessä absorptiossa jokainen paikka on esim. superpositio aina, ja hiukkasten lukumäärä on _ehkä_ superpositio vain hetkenä, joka on kyseinen absorbtio hetki). Ei Bearden siis silti itse käytä käsitettä superpositio millään tavalla, vaan kaikki on hänelle aina yksittäinen asia joka riittää. Eli tarkoitan, että tieteen superpositio-käsitteen hajun ohjaamana hän löytää jonkin paikan, missä alkaa puhua jostain omasta jutustaan.

5

Anonyymi kirjoitti:

Monet ihmiset eivät aikojen alussa tai myöhemminkään käsitellet QED- eli QFT-interaktioita kaksoisrakokokeessa. Bearden tavallaan sai kannustuksen tehdä mallinsa QFT:stä ja hän voi moneen verrattuna näyttää siltä, että hän tekee jotain eri tavalla ja syöttää kokeeseen uusia kulkutoimintoja, jotka näyttävät siltä kuin jollakin olisi nyt kone, eikä hän sano sen toimivan vain pyhällä hengellä. Hänellä oli jokin toinenkin lähde, mistä hän sanoi, että joku new age -shamaani oli käyttänyt aikaa selittämään kaksoisrakokoetta. Siitä ei sanottu, että myös fotoneja esiintyi jo siinä, jolloin kyseessä saattaisi olla tämän mallin oikea esiteos. Mitä yllä on kuitenkin sanottu tarkoittaa, että fotoni-interaktioilla ei ole suoraan vapauttavaa vaikutusta, joka paljastaisi mittausongelman ratkaisun. Tämä ei ole kiinni siitä, että tehtäisiin malli eri tavalla kuin nykyään tehty QED-malli. Vaan todellinen Beardenin ongelma on täysin kokeellinen ja se on se, että yhdellä fotonilla ei voi romahduttaa kokeissa mitään vaan muutamat sirontakimpoilut tai esim. kännykkäverkko laboratorion sisällä pitävät elektroneja edelleen jopa suorastan muuttumattomina aaltoina. Siksi seuraava minun tekstini osio, missä on minunkin on luontevaa siirtyä QFT:hen, ei tunnu sen jälkeen koskaan saavuttavan romahduksen mittakaavoja.

151:
As shown by the two-slit experiment, if the photon interaction is not allowed to occur, a fundamental particle refuses to behave in a classical, objective, spatial object manner; instead, it behaves in a nonclassical, nonobjective, wave manner if the time element interacts with it.

Tässä häneltä selvästi unohtuisi koko viimeinen levy, kun hän kuvailee jotain kieltäytymässä peruuttamattomasti hiukkasuudesta. Mutta sitten lause jatkuu toisella jos-lauseella, joka voi olla synonyyminen edellisen ehdon kanssa tai sitten ei. Tarkastelen jälkimmäistä vaihtoehtoa siksi, koska tällä on yksi mahdollisuus tehdä jotain myös levyllä. Eli suomeksi hän on sitä mieltä, että 'aalto ei romahda, jos fotoni ei vuorovaikuta siihen, jos aika elementti vuorovaikuttaa aaltoon'. Tästä jälkimmäisestä vuorovaikutuksesta ei sanota missään mitään, kuten miksi sen nimi on myös vuorovaikutus. Hän alkoi siitä, että aaltona mielletty objekti on 4D-objekti (miinus yksi? vaikka ainoastaan fotonien hän perusteli olevan 2 1D:tä) ainakin kaksoisrakokokeessa, eikä koskaan selitetty, miksi aika olisi joskus muutettavissa päälle tai pois, ellei kyseessä ole fotoni joka vie ajan pois. Tosin joskus varsinkin kuvissa 4D tarkoitti hänestä myös lyhyttä hetkeä, kun fotoni on vielä objektin luona, jolloin hän ei olisikaan pitänyt kaikkea itsenäisesti ja alunperin 4D:nä. Tämä voidaan todeta kokeissa vääräksi versioksi. Mutta tieteestä tiedetään, että hän on saanut tämän käsityksen esim. Feynmanin diagrammeista ja QFT:stä ylipäänsä, koska niissä kaikki absorbtiot ja virtuaalihiukkastapahtumat ovat olevinaan kvantin määrässä (varmaan superpositioiden määrässä) vielä enemmän kvanttia fysiikkaa, kuin ne aallot, jotka ovat menossa tapahtumaan. Beardenin mallia haittaa juuri se, että sen mahdollisuuksien määrä on täysin binäärinen. Joko aika on varastettu objektilta tai ei ole. Tällöin hän ei pysty esittämään mitään hidasta superpositioiden määrä muuttumista yhdelle muuutujalle tai useiden eri lisä-muuttujien muuttumista yksittäisistä tiloista superpositio tiloihin (äskeisessä absorptiossa jokainen paikka on esim. superpositio aina, ja hiukkasten lukumäärä on _ehkä_ superpositio vain hetkenä, joka on kyseinen absorbtio hetki). Ei Bearden siis silti itse käytä käsitettä superpositio millään tavalla, vaan kaikki on hänelle aina yksittäinen asia joka riittää. Eli tarkoitan, että tieteen superpositio-käsitteen hajun ohjaamana hän löytää jonkin paikan, missä alkaa puhua jostain omasta jutustaan.

5

Lue lisää

(Aloin viittaamaan jo sivun 154 kuvaan. Tämä kaikki tuntuu sivupolulta, joka on kaukana siitä, mitä kaksoisrakokokeen romahtaminen tarvitsee.) Bearden ei kuitenkaan tehnyt yhtään selväksi sitä, että versiot aineesta pelkkänä 3D-objektina ovat hänen oikeutettamiaan vain siten, että yhtenä vaihtoehtona ajattelee hiukkasten lukumäärän voivan olla superpositiossa. Toinen vaihtoehto on sanoa, että tämä aine on sellaista, että se kohtaa säteilyä koko ajan. Jolloin toisin kuin kokeen elektroni (joka on aivan samassa huoneessa kuin kaikki muu aine) se on aina fotonin hiljattain jättämää ainetta. Tällöin Beardenin malli on kuitenkin sellainen, että se toimii hänen sanomallaan tavalla vain koska hän on itse tehnyt valinnan, missä hän sanoo, että aine on sitä mitä se on fotonin lähdettyä sen sijaan, että se olisi sitä, mitä se on fotonin aikana. Jos esim. sekunnin aikana tulee miljardi fotonia jonossa perätysten ja jokainen fotoni tekee aineesta 4D aineen puolen nanosekunnin ajaksi, niin silloin aine olisi tosiasiassa 4D ainetta puoli sekuntia sekunnin aikana. Tästä voi seurata huom. samanlaiset laskutulokset ja ennusteet, mutta se mikä on todella väärin, on annetut nimet ja merkinnät, sekä niitä noudattava filosofinen suhtautuminen aineeseen. Myöskään Bearden ei esitä mitään, miten olisi olemassa laskettavia asiota tai mikä efekti on kyseessä, kun aine on puoli sekuntia 4D:tä. Tässä kuin kuvitellaan, että tieteen selitys sellaisesta on täydellinen, joten miksi selittää mitään muuta. Mutta ei pidä paikkaansa, että kaikki asiat yhtäkkiä sopisivatkin yhteen.

Tieteessä on asioita nimeltä unitaarioperaattorit, jotka antavat aikakehityksen, kun niitä käytettäisiin vartavasten aalloille. Se että nämä operaattorit lakkaisivat operoimasta eli aikakehitys loppuisi, ei tarkoita, että syntyisi romahtamisefektiä, vaan aalto jäisi sellaiseksi aalloksi, mitä viimeinen aalto oli. Jos olisi valmiina jokin, mikä tekisi romahtamisefektin, niin tiedetään, että ei kannata lopettaa aikaefektejä vaan jatkaa niillä samantien. Muutoin ei synny läheltä-piti Zenon-efektiä, vaan täysin itsestäänselvä kuollutta kanaa potkiva Zenon-efekti. Muutenkin kun Bearden tekstissään aiemmin aloittaen kuvaili tämän fotoni-interaktion siten, että fotoni tulee ja vie elektronilta jotain pois, niin jos kaikki viedään elektronilta aina pois, niin universumi luhistuu lopulta siihen, että elektroneilla ei ole jäljellä jotain. Jostain sen pitää tulla takaisin, tai jos tehtäisiin pieni oikaisu ja yksinkertaistus, niin miltään ei koskaan vietäisi mitään pois.

155:
"Let me now explain what happens to a mass when it is struck by a photon, absorbs the photon, and re-emits the photon. First, a mass is an L3 object; the concept of mass is not a function of time, but only a function of space."

Ensinnäkin, jos massa ei ole ajassa, niin siihen ei voi iskeä joskus. Joko siihen on isketty jo tai sitten siihen ei isketä koskaan. Sillä massa, johon on isketty, on täysin käsitteeltään nimeltä 'isketty massa', joka ei koskaan voi olla muuta kuin 'isketty massa'. Kaikki mihin isketään kohta, on ajassa vaihtelevan objektin asemassa.

Toisekseen kun fotoni iskee elektroniin, se ei iske massaan, vaan se iskee objektiin nimeltä elektroni. Elektronin määritelmä on jotain, missä on paikka ja nopeus, ja esim. liike-energia. Iskeminen vaikutaa klassisessa mielessä vain ja ainoastaan jälkimmäisiin, minkä jälkeen uudet nopeudet vievät elektronin johonkin toiseen paikkaan, kuin iskemättä olisi menty.

Kolmanneksi massa ei ole paikan funktio, koska kun elektroni siirtyy toiseen paikkaan, sen massa pysyy samana. Ehkä Bearden halusi saavuttaa sen ettei aikaa ole olemassa normaalisti, mutta sitä varten hänen ei pitäisi puhua mistään tällaisista funktioista. Voisi sanoa niinkin, että kun ollaan jo tässä vaiheessa aika-avaruuksien tieteitä, että koskaan ei tule olemaan mitään koulupojan päättelyä, josta seuraa loogisesti, että aikaa ja paikkaa ei jollain asialla olekaan, kun tuo asia vain poimitaan yhtenä löytönä tämän kyseisen tieteen varrelta ('te sanoitte että teillä on vakioita, joten nyt alan todistaa...' ). Eli jos tekee teorian ilman normaalia aikaa, niin se tulee syntymään täysin samantekevänä löysänä ideana, ja ollakseen mitään sillä tarvitsee olla uusia ennusteita joihinkin mitattaviin ilmiöihin.

Neljänneksi, jos massa pysyy vakiona, niin se on ristiriidassa luonnonlakien aika-evoluution kanssa, jota esim. Smolin edusti. Tässä on ikävä tilanne, missä näyttää, että Bearden olisi automaattisesti väärässä, jotta muut voisivat olla oikeassa, mutta tämä enimmäkseen johtuu sellaisesta ilmiöstä, että Bearden olisi sitä oikeammassa, mitä vähemmän hän kirjoittaisi. Henkilö joka ensimmäisenä kannustaa toisia tällaiseen toksiseen vaikenemisen kulttuuriin (missä myös esim. lasketaan aikadimensioiden vähenemistä sen sijaan, että ymmärrettäisiin niitä) on minusta siitä eniten vastuussa.

6

Anonyymi kirjoitti:

(Aloin viittaamaan jo sivun 154 kuvaan. Tämä kaikki tuntuu sivupolulta, joka on kaukana siitä, mitä kaksoisrakokokeen romahtaminen tarvitsee.) Bearden ei kuitenkaan tehnyt yhtään selväksi sitä, että versiot aineesta pelkkänä 3D-objektina ovat hänen oikeutettamiaan vain siten, että yhtenä vaihtoehtona ajattelee hiukkasten lukumäärän voivan olla superpositiossa. Toinen vaihtoehto on sanoa, että tämä aine on sellaista, että se kohtaa säteilyä koko ajan. Jolloin toisin kuin kokeen elektroni (joka on aivan samassa huoneessa kuin kaikki muu aine) se on aina fotonin hiljattain jättämää ainetta. Tällöin Beardenin malli on kuitenkin sellainen, että se toimii hänen sanomallaan tavalla vain koska hän on itse tehnyt valinnan, missä hän sanoo, että aine on sitä mitä se on fotonin lähdettyä sen sijaan, että se olisi sitä, mitä se on fotonin aikana. Jos esim. sekunnin aikana tulee miljardi fotonia jonossa perätysten ja jokainen fotoni tekee aineesta 4D aineen puolen nanosekunnin ajaksi, niin silloin aine olisi tosiasiassa 4D ainetta puoli sekuntia sekunnin aikana. Tästä voi seurata huom. samanlaiset laskutulokset ja ennusteet, mutta se mikä on todella väärin, on annetut nimet ja merkinnät, sekä niitä noudattava filosofinen suhtautuminen aineeseen. Myöskään Bearden ei esitä mitään, miten olisi olemassa laskettavia asiota tai mikä efekti on kyseessä, kun aine on puoli sekuntia 4D:tä. Tässä kuin kuvitellaan, että tieteen selitys sellaisesta on täydellinen, joten miksi selittää mitään muuta. Mutta ei pidä paikkaansa, että kaikki asiat yhtäkkiä sopisivatkin yhteen.

Tieteessä on asioita nimeltä unitaarioperaattorit, jotka antavat aikakehityksen, kun niitä käytettäisiin vartavasten aalloille. Se että nämä operaattorit lakkaisivat operoimasta eli aikakehitys loppuisi, ei tarkoita, että syntyisi romahtamisefektiä, vaan aalto jäisi sellaiseksi aalloksi, mitä viimeinen aalto oli. Jos olisi valmiina jokin, mikä tekisi romahtamisefektin, niin tiedetään, että ei kannata lopettaa aikaefektejä vaan jatkaa niillä samantien. Muutoin ei synny läheltä-piti Zenon-efektiä, vaan täysin itsestäänselvä kuollutta kanaa potkiva Zenon-efekti. Muutenkin kun Bearden tekstissään aiemmin aloittaen kuvaili tämän fotoni-interaktion siten, että fotoni tulee ja vie elektronilta jotain pois, niin jos kaikki viedään elektronilta aina pois, niin universumi luhistuu lopulta siihen, että elektroneilla ei ole jäljellä jotain. Jostain sen pitää tulla takaisin, tai jos tehtäisiin pieni oikaisu ja yksinkertaistus, niin miltään ei koskaan vietäisi mitään pois.

155:
"Let me now explain what happens to a mass when it is struck by a photon, absorbs the photon, and re-emits the photon. First, a mass is an L3 object; the concept of mass is not a function of time, but only a function of space."

Ensinnäkin, jos massa ei ole ajassa, niin siihen ei voi iskeä joskus. Joko siihen on isketty jo tai sitten siihen ei isketä koskaan. Sillä massa, johon on isketty, on täysin käsitteeltään nimeltä 'isketty massa', joka ei koskaan voi olla muuta kuin 'isketty massa'. Kaikki mihin isketään kohta, on ajassa vaihtelevan objektin asemassa.

Toisekseen kun fotoni iskee elektroniin, se ei iske massaan, vaan se iskee objektiin nimeltä elektroni. Elektronin määritelmä on jotain, missä on paikka ja nopeus, ja esim. liike-energia. Iskeminen vaikutaa klassisessa mielessä vain ja ainoastaan jälkimmäisiin, minkä jälkeen uudet nopeudet vievät elektronin johonkin toiseen paikkaan, kuin iskemättä olisi menty.

Kolmanneksi massa ei ole paikan funktio, koska kun elektroni siirtyy toiseen paikkaan, sen massa pysyy samana. Ehkä Bearden halusi saavuttaa sen ettei aikaa ole olemassa normaalisti, mutta sitä varten hänen ei pitäisi puhua mistään tällaisista funktioista. Voisi sanoa niinkin, että kun ollaan jo tässä vaiheessa aika-avaruuksien tieteitä, että koskaan ei tule olemaan mitään koulupojan päättelyä, josta seuraa loogisesti, että aikaa ja paikkaa ei jollain asialla olekaan, kun tuo asia vain poimitaan yhtenä löytönä tämän kyseisen tieteen varrelta ('te sanoitte että teillä on vakioita, joten nyt alan todistaa...' ). Eli jos tekee teorian ilman normaalia aikaa, niin se tulee syntymään täysin samantekevänä löysänä ideana, ja ollakseen mitään sillä tarvitsee olla uusia ennusteita joihinkin mitattaviin ilmiöihin.

Neljänneksi, jos massa pysyy vakiona, niin se on ristiriidassa luonnonlakien aika-evoluution kanssa, jota esim. Smolin edusti. Tässä on ikävä tilanne, missä näyttää, että Bearden olisi automaattisesti väärässä, jotta muut voisivat olla oikeassa, mutta tämä enimmäkseen johtuu sellaisesta ilmiöstä, että Bearden olisi sitä oikeammassa, mitä vähemmän hän kirjoittaisi. Henkilö joka ensimmäisenä kannustaa toisia tällaiseen toksiseen vaikenemisen kulttuuriin (missä myös esim. lasketaan aikadimensioiden vähenemistä sen sijaan, että ymmärrettäisiin niitä) on minusta siitä eniten vastuussa.

6

Lue lisää

Mietitään vielä kerran sitä, että mitä Bearden on onnistunut selittämään. Ongelma on selittää, miten aallosta tulee hiukkanen. Sen voisi sanoa olevan muotoa
(1) Objekti on arvossa 'aalto' tai objekti on arvossa 'hiukkanen'.
Joidenkin havaintojen mukaan siirtymä näiden välillä on jatkuva siten, että kvanttikoherenssin määrässä nähtynä objekti lakkaa olemasta superpositiossa, tai voi myös sanoa että objektin paikka muuttuu pienemmäksi alueeksi, mutta ei myöskään nopeudu.
(2) Objekti on arvossa 'aalto' tai 'hiukkanen' tai 'niiden väliltä'.

Kuvitellaan, että voitaisiin ottaa vain tapaus (1). Tällöin vastauksessa tulee olemaan jotain, missä lukee
() Objekti on arvossa 'aalto', kun X, ja arvossa 'hiukkanen', kun ei-X.

Voin ehdottaa esim. näin
()Objekti on arvossa aalto, kun 'dimensioköntsä osoittaa ylös' ja arvossa hiukkanen, kun 'dimensioköntsä osoittaa oikealle'

Jotkut mallit joskus sisältävät enemmän asioita kuin niiden vastaukset, ja silloin ne ovat falsifioitavissa muissa kokeissa. Tässä en kuitenkaan tarkoita, että vaihtoehtojen ylös ja oikealle lisäksi tulisi olla mitään muuta.

Ainoa mitä Bearden tämän vastauksen ja kysymyksen loogisen asettamisen lisäksi tekee, on että hän sanoo oman X:nsä olevan olemassa silloin, kun on tavallisen tieteen keksimän fotonin keksitty vuorovaikutus elektronin kanssa. Ja se on muoto 'dimensioköntsä osoittaa ylös, jos fotoni on absorboitu mutta ei lähtenyt vielä', joka oli myös tällainen binäärinen hetki.

Dimensioköntsä ja sen suunta on vain uuden muuttujan lisääminen elektroniin. Muuttujan lisääminen ei ole edelliseen malliin tehtynä mikään perusteellinen muutos, vaan kaikki on kuin ennallaan ja maailma täynnä muuttujia. Milloin ja miten muuttujat vaihtuvat, on tässä todella radikaalia johtuen binäärimäisetä muuttumisalueesta ja melkein selvästä käskystä muuttua. Esim. Kööpenhaminan tulkinta mittauksesta eli von Neumannin mittaus, on sellaista muotoa kuin 'objekti on aalto, kun ei ole mitattu, ja objekti on hiukkanen sen jälkeen, kun on mitattu' oli jo kuitenkin tällainen hetkessä muutoksen luonut malli.

Kysymykset (1) ja (2) eivät ole ainoat kysymykset, mitä aiheesta on keksitty, vaan jotkut voisivat kysyä myös, että jos aallossa on superpositio-a, joka on kaikki arvot 1-5, niin voisiko selittää, että
(3) Objekti on arvossa aalto-a, kun X, ja arvossa 1, kun Y, ja arvossa 2, kun Z...

Sivulla 13-14 yhdessä alkukirjoituksessa Bearden sanoo tehneensä jotain sen eteen, että jokin asia maailmassa olisi deterministinen. Tämä ei kuitenkaan näy hänen 4D-fotonimallissaan. Hänen mallinsa on kuin piilomuuttujamalli, koska siinä lisätään muuttujaa, mutta oikeat piilomuuttujat osaavat vastata myös kysymykseen (3). Se mistä hän sano tekevänsä deterministisen on käytännössä se, että kun virtuaalihiukkaset vetävät eletkronia suoraan kohti protonia, niin Bearden tietää kuitenkin, että veto tapahtuu jossakin järjestyksessä, ja hän tietää kaikki elektronin tekemät näkymättömät käännökset (aallossa olevat muodonmuutokset) kaikkiin suuntiin, mitä ei koskaan voida nähdä (vaikka näkisi kyseisen aallon jollain äärellisellä tarkkuudella). Tässä ei olisi yhtenäisen tieteellisen mallin näkökannalta tarkoitus, että koko muu maailma ei seuraisi tätä determinismin esimerkkiä, mutta en ala nyt tekemään näitä yhteyksiä.

151:
"Aristotle's three laws of logical thought are based on primitive observation, which in turn is in one-to-one correspondence to the situation where the photon interaction has been imposed and the time dimension destroyed, resulting in a classical or objective or spatial reality."

Tässä logiikkapuheessa, joka esiintyy monella sivulla, on muutama huomautettava asia. Joku on varmasti joskus ajatellut QM:ää ääneen ja miettynyt että eikö se ole jonkin logiikan vastaista, ja ehkä jopa tässä mainittujen. Tulisi huomata, että QM:n matematiikka ei ole mitään kovin erikoista matematiikkaa, ja että siinä kaikki on vähintään niin loogista kuin Aristoteles taitaa tarkoittaa. Kaikki murros tapahtuu täysin siinä vaiheessa, kun Born tulkitsee, että aaltofunktio on todennäköisyyksien superpositio. Voisi siten kysyä, että eikö jo tavallisen matematiikan todennäköisyyslaskenta sekä tilastollinen kaasujen fysiikka ole rikkonut Aristoteleen kertaalleen. Todennäköisesti ei, koska näissä ihmisen ajattelu on se, että kyseessä ei ole konkreettinen asia, joka on kahta asiaa kerrallaan. Tästä voisi päätellä, että jotta voisi rikkoa Aristoteleen, täytyy olla Born ja täytyy olla tarkemmin sanottuna kvanttirealisti, joka pitää aaltofunktiota Born-tulkittuna totena. En olisi yhtään varma, että Bearden tekee näin, koska äskeinen esipuhe, ja se ettei sitä tekstistä yleensä ilmene. Vaikka hän on kyseisen aiheen ilmeisesti parhaalla tavalla maailmassa ratkaissut

7

Anonyymi kirjoitti:

Mietitään vielä kerran sitä, että mitä Bearden on onnistunut selittämään. Ongelma on selittää, miten aallosta tulee hiukkanen. Sen voisi sanoa olevan muotoa
(1) Objekti on arvossa 'aalto' tai objekti on arvossa 'hiukkanen'.
Joidenkin havaintojen mukaan siirtymä näiden välillä on jatkuva siten, että kvanttikoherenssin määrässä nähtynä objekti lakkaa olemasta superpositiossa, tai voi myös sanoa että objektin paikka muuttuu pienemmäksi alueeksi, mutta ei myöskään nopeudu.
(2) Objekti on arvossa 'aalto' tai 'hiukkanen' tai 'niiden väliltä'.

Kuvitellaan, että voitaisiin ottaa vain tapaus (1). Tällöin vastauksessa tulee olemaan jotain, missä lukee
() Objekti on arvossa 'aalto', kun X, ja arvossa 'hiukkanen', kun ei-X.

Voin ehdottaa esim. näin
()Objekti on arvossa aalto, kun 'dimensioköntsä osoittaa ylös' ja arvossa hiukkanen, kun 'dimensioköntsä osoittaa oikealle'

Jotkut mallit joskus sisältävät enemmän asioita kuin niiden vastaukset, ja silloin ne ovat falsifioitavissa muissa kokeissa. Tässä en kuitenkaan tarkoita, että vaihtoehtojen ylös ja oikealle lisäksi tulisi olla mitään muuta.

Ainoa mitä Bearden tämän vastauksen ja kysymyksen loogisen asettamisen lisäksi tekee, on että hän sanoo oman X:nsä olevan olemassa silloin, kun on tavallisen tieteen keksimän fotonin keksitty vuorovaikutus elektronin kanssa. Ja se on muoto 'dimensioköntsä osoittaa ylös, jos fotoni on absorboitu mutta ei lähtenyt vielä', joka oli myös tällainen binäärinen hetki.

Dimensioköntsä ja sen suunta on vain uuden muuttujan lisääminen elektroniin. Muuttujan lisääminen ei ole edelliseen malliin tehtynä mikään perusteellinen muutos, vaan kaikki on kuin ennallaan ja maailma täynnä muuttujia. Milloin ja miten muuttujat vaihtuvat, on tässä todella radikaalia johtuen binäärimäisetä muuttumisalueesta ja melkein selvästä käskystä muuttua. Esim. Kööpenhaminan tulkinta mittauksesta eli von Neumannin mittaus, on sellaista muotoa kuin 'objekti on aalto, kun ei ole mitattu, ja objekti on hiukkanen sen jälkeen, kun on mitattu' oli jo kuitenkin tällainen hetkessä muutoksen luonut malli.

Kysymykset (1) ja (2) eivät ole ainoat kysymykset, mitä aiheesta on keksitty, vaan jotkut voisivat kysyä myös, että jos aallossa on superpositio-a, joka on kaikki arvot 1-5, niin voisiko selittää, että
(3) Objekti on arvossa aalto-a, kun X, ja arvossa 1, kun Y, ja arvossa 2, kun Z...

Sivulla 13-14 yhdessä alkukirjoituksessa Bearden sanoo tehneensä jotain sen eteen, että jokin asia maailmassa olisi deterministinen. Tämä ei kuitenkaan näy hänen 4D-fotonimallissaan. Hänen mallinsa on kuin piilomuuttujamalli, koska siinä lisätään muuttujaa, mutta oikeat piilomuuttujat osaavat vastata myös kysymykseen (3). Se mistä hän sano tekevänsä deterministisen on käytännössä se, että kun virtuaalihiukkaset vetävät eletkronia suoraan kohti protonia, niin Bearden tietää kuitenkin, että veto tapahtuu jossakin järjestyksessä, ja hän tietää kaikki elektronin tekemät näkymättömät käännökset (aallossa olevat muodonmuutokset) kaikkiin suuntiin, mitä ei koskaan voida nähdä (vaikka näkisi kyseisen aallon jollain äärellisellä tarkkuudella). Tässä ei olisi yhtenäisen tieteellisen mallin näkökannalta tarkoitus, että koko muu maailma ei seuraisi tätä determinismin esimerkkiä, mutta en ala nyt tekemään näitä yhteyksiä.

151:
"Aristotle's three laws of logical thought are based on primitive observation, which in turn is in one-to-one correspondence to the situation where the photon interaction has been imposed and the time dimension destroyed, resulting in a classical or objective or spatial reality."

Tässä logiikkapuheessa, joka esiintyy monella sivulla, on muutama huomautettava asia. Joku on varmasti joskus ajatellut QM:ää ääneen ja miettynyt että eikö se ole jonkin logiikan vastaista, ja ehkä jopa tässä mainittujen. Tulisi huomata, että QM:n matematiikka ei ole mitään kovin erikoista matematiikkaa, ja että siinä kaikki on vähintään niin loogista kuin Aristoteles taitaa tarkoittaa. Kaikki murros tapahtuu täysin siinä vaiheessa, kun Born tulkitsee, että aaltofunktio on todennäköisyyksien superpositio. Voisi siten kysyä, että eikö jo tavallisen matematiikan todennäköisyyslaskenta sekä tilastollinen kaasujen fysiikka ole rikkonut Aristoteleen kertaalleen. Todennäköisesti ei, koska näissä ihmisen ajattelu on se, että kyseessä ei ole konkreettinen asia, joka on kahta asiaa kerrallaan. Tästä voisi päätellä, että jotta voisi rikkoa Aristoteleen, täytyy olla Born ja täytyy olla tarkemmin sanottuna kvanttirealisti, joka pitää aaltofunktiota Born-tulkittuna totena. En olisi yhtään varma, että Bearden tekee näin, koska äskeinen esipuhe, ja se ettei sitä tekstistä yleensä ilmene. Vaikka hän on kyseisen aiheen ilmeisesti parhaalla tavalla maailmassa ratkaissut

7

Lue lisää

Tästä erikseen, niin jos fotoni-vuorovaikutuksia ja aikoja Beardenin tekstissä katselee, niin missään niistä ei käytetä mitään loogista säännöstöä, joka ei olisi tasan kolme. Ne ovat siis täysin paradoksittomia malleja ja niiden tulosta tai maailmaa minkä ne tulkitsivat ei mainita mitenkään paradoksaaliseksi. Paradoksin-4 pitäisi tapahtua joissain nimenomaan kuvissa silloin kun fotoni on elektronin luona. Tällöin hänen mallinsa ei kuitenkaan puhu mistään, mitä tässä hetkessä olisi, eikä hiljaa olemalla muodostuu mitään logisesti arvioitavaa. Ainoa mistä on kerrottu, on tuo 'ylös' ja 'oikealle' muutos ja toisinaan myös fotonin massaan liittyviä muita numeroita, mistä ei ole annettuja kaavamaisia seurauksia, mutta joita ei huom. kuvailtu muuksi kuin perus kaavafysiikan epäsatunnaisiksi osiksi tulevaisuudessa tms..

Vielä viimeisenä käy niin, että Bearden sanoo haluavansa ja lupaa meille neljättä logiikkaa, missä X ja sen vastakohta ovat molemmat totta. Hän epäonnistuu heti ymmärtämään, mitä tämä on ja sekoittaa sen siihen, että on olemassa rivi asioita X, Y, Z. Hän olettaa, että koska tämä on pysyvä ja todellinen rivi, niin X ja Z eivät olisi kenenkään mielestä koskaan sama asia, joten silloin paradoksiksi riittäisi sanoa X=Z. Tämä on kuitenkin kaikki väärin, eikä riveistä ja väleistä koskaan tule automaattisesti paradoksaalisia laittamalla asioita yhteen. Lisäksi sellaista matematiikka on valtava määrä, joka käsittelee esim. syklisiä joukkoja. Tälläinen esiintyy esim. kellotaulussa missä '12 on 0'. Matemaatikot tietävät tästä kellotaulusta paljon enemmän asioita kuin tavalliset ihmiset. Olisi paradoksi sanoa, että joukon syklisyys on kielletty, ja että missään nimessä 12 ei ole 0, mutta sitten sanoa, että aletaan paradoksailemaan, ja että tästä lähtien 12 on 0, kunhan oletat ja muistat, että emme oleta 12 on 0 vaan juuri päinvastoin. Mitä kaikkea tästä loogikasta pitäisi muodostua, ja miksi ei käytetä '12 on 0' -joukkoa, kun se sopii ja '12 ei ole 0', kun se sopii?

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18213385/neljas-logiikan-laki-(paradoksin-laki)
Sinäkin lupasit neljättä logiikkaa, mutta et antanut sitä missään muodossa etkä etenkään käyttänyt sitä.

B:
"Kaikki on muutosta eikä ole mitään staattisia objekteja eikä subjekteja. Pitää kehittää verbien tason logiikkaa!"

Klassisessa muutoksessa ei ole mitään ihmeellistä ja vaikeaa toisin kuin tuolla sanot. Mutta tämä kohta on tavallaan hyvä kuvaus siitä, mitä on tehty mittausongelmalle tähän mennessä, eli sanottu, että meillä on tieto todennäköisyyksistä ja käsketty niillä/niitä sanomaan, että joskus todellisuudenkin muunnos aaltofunktioissa on muuttua hiukkasiksi. Jos kävisi niin hullusti, että matemaattinen muutos ja jotenkin auki selitetty muunnos saisi sanella tämän tästä eteenpäin, niin keskusteltaisiin jostain muusta. Kyllä esim. differentiaaliyhtälönkin voi lukea niin, että siinä on alkutilanne ja yhtälö on verbi, joka käskee sitä muuttumaan.

313:
"146. Photon: the basic action quantum. It may be considered as an oscillation in and of time. It may also be considered as a virtual pattern of positron/electron pairs. A piece of electromagnetic radiation when it interacts as a particle."

Fotoneja ei voi korvata hiukkasparilla. Standardimallia ei voi ottaa ja poistaa siitä fotonit lisäämällä toisten hiukkasten painoa. Fotoneja täytyy olla vähintään kaksi, jotta ne voivat muuttua hiukkaspariksi ja hiukkaspari voi muuttua vain vähintään kahdeksi fotoniksi (oikeaksi). Tällä on siis väliä myös kun sanoo käyttävänsä virtuaalisia elektroneja yhden fotonin matkalla, mistä olisi toteutuessaan seurauksena kaksi ylimääräistä todellista fotonia. Pienen energian fotoni ei voi olla massaa vaativien hiukkasten veroinen muutoin kuin virtuaalisena (missä yksi energia ei esiinny muutenkaan kerrallaan).

325:
211. Vector field: in ordinary theory, the assigning of a magnitude and a direction (that is, a vector) to each point in space. The entire set of vectors and their spatial points is called a vector field. In the new approach, such a vector field cannot observably exist in a vacuum, since only disintegrated things exist there; there each potential vector pattern exists in broken virtual bits, ordered in line to form the bits of the observable vector but not joined. In the presence of a detecting/integrating mass, such as a spinning charged electron, the virtual bits and the spinning charged mass couple into a system that identically comprises the observable vector. In other words, the spin of an observable particle simply "integrates" the ordered virtual bit pattern, just as an old spinning wheel twists and integrates individual fibers into a stranded rope or thread.

QFT:hen, missä näitä asioita tapahtuu, ei voi mennä vektorikentällä ottamalla vain vektorikentän jostain mukaan.

8

Anonyymi kirjoitti:

Tästä erikseen, niin jos fotoni-vuorovaikutuksia ja aikoja Beardenin tekstissä katselee, niin missään niistä ei käytetä mitään loogista säännöstöä, joka ei olisi tasan kolme. Ne ovat siis täysin paradoksittomia malleja ja niiden tulosta tai maailmaa minkä ne tulkitsivat ei mainita mitenkään paradoksaaliseksi. Paradoksin-4 pitäisi tapahtua joissain nimenomaan kuvissa silloin kun fotoni on elektronin luona. Tällöin hänen mallinsa ei kuitenkaan puhu mistään, mitä tässä hetkessä olisi, eikä hiljaa olemalla muodostuu mitään logisesti arvioitavaa. Ainoa mistä on kerrottu, on tuo 'ylös' ja 'oikealle' muutos ja toisinaan myös fotonin massaan liittyviä muita numeroita, mistä ei ole annettuja kaavamaisia seurauksia, mutta joita ei huom. kuvailtu muuksi kuin perus kaavafysiikan epäsatunnaisiksi osiksi tulevaisuudessa tms..

Vielä viimeisenä käy niin, että Bearden sanoo haluavansa ja lupaa meille neljättä logiikkaa, missä X ja sen vastakohta ovat molemmat totta. Hän epäonnistuu heti ymmärtämään, mitä tämä on ja sekoittaa sen siihen, että on olemassa rivi asioita X, Y, Z. Hän olettaa, että koska tämä on pysyvä ja todellinen rivi, niin X ja Z eivät olisi kenenkään mielestä koskaan sama asia, joten silloin paradoksiksi riittäisi sanoa X=Z. Tämä on kuitenkin kaikki väärin, eikä riveistä ja väleistä koskaan tule automaattisesti paradoksaalisia laittamalla asioita yhteen. Lisäksi sellaista matematiikka on valtava määrä, joka käsittelee esim. syklisiä joukkoja. Tälläinen esiintyy esim. kellotaulussa missä '12 on 0'. Matemaatikot tietävät tästä kellotaulusta paljon enemmän asioita kuin tavalliset ihmiset. Olisi paradoksi sanoa, että joukon syklisyys on kielletty, ja että missään nimessä 12 ei ole 0, mutta sitten sanoa, että aletaan paradoksailemaan, ja että tästä lähtien 12 on 0, kunhan oletat ja muistat, että emme oleta 12 on 0 vaan juuri päinvastoin. Mitä kaikkea tästä loogikasta pitäisi muodostua, ja miksi ei käytetä '12 on 0' -joukkoa, kun se sopii ja '12 ei ole 0', kun se sopii?

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18213385/neljas-logiikan-laki-(paradoksin-laki)
Sinäkin lupasit neljättä logiikkaa, mutta et antanut sitä missään muodossa etkä etenkään käyttänyt sitä.

B:
"Kaikki on muutosta eikä ole mitään staattisia objekteja eikä subjekteja. Pitää kehittää verbien tason logiikkaa!"

Klassisessa muutoksessa ei ole mitään ihmeellistä ja vaikeaa toisin kuin tuolla sanot. Mutta tämä kohta on tavallaan hyvä kuvaus siitä, mitä on tehty mittausongelmalle tähän mennessä, eli sanottu, että meillä on tieto todennäköisyyksistä ja käsketty niillä/niitä sanomaan, että joskus todellisuudenkin muunnos aaltofunktioissa on muuttua hiukkasiksi. Jos kävisi niin hullusti, että matemaattinen muutos ja jotenkin auki selitetty muunnos saisi sanella tämän tästä eteenpäin, niin keskusteltaisiin jostain muusta. Kyllä esim. differentiaaliyhtälönkin voi lukea niin, että siinä on alkutilanne ja yhtälö on verbi, joka käskee sitä muuttumaan.

313:
"146. Photon: the basic action quantum. It may be considered as an oscillation in and of time. It may also be considered as a virtual pattern of positron/electron pairs. A piece of electromagnetic radiation when it interacts as a particle."

Fotoneja ei voi korvata hiukkasparilla. Standardimallia ei voi ottaa ja poistaa siitä fotonit lisäämällä toisten hiukkasten painoa. Fotoneja täytyy olla vähintään kaksi, jotta ne voivat muuttua hiukkaspariksi ja hiukkaspari voi muuttua vain vähintään kahdeksi fotoniksi (oikeaksi). Tällä on siis väliä myös kun sanoo käyttävänsä virtuaalisia elektroneja yhden fotonin matkalla, mistä olisi toteutuessaan seurauksena kaksi ylimääräistä todellista fotonia. Pienen energian fotoni ei voi olla massaa vaativien hiukkasten veroinen muutoin kuin virtuaalisena (missä yksi energia ei esiinny muutenkaan kerrallaan).

325:
211. Vector field: in ordinary theory, the assigning of a magnitude and a direction (that is, a vector) to each point in space. The entire set of vectors and their spatial points is called a vector field. In the new approach, such a vector field cannot observably exist in a vacuum, since only disintegrated things exist there; there each potential vector pattern exists in broken virtual bits, ordered in line to form the bits of the observable vector but not joined. In the presence of a detecting/integrating mass, such as a spinning charged electron, the virtual bits and the spinning charged mass couple into a system that identically comprises the observable vector. In other words, the spin of an observable particle simply "integrates" the ordered virtual bit pattern, just as an old spinning wheel twists and integrates individual fibers into a stranded rope or thread.

QFT:hen, missä näitä asioita tapahtuu, ei voi mennä vektorikentällä ottamalla vain vektorikentän jostain mukaan.

8

Lue lisää

Klassista vektoria kuten E-kenttä, jota ei todella ole olemassa, mutta joka laitetaan havaittavaksi, ei tarvitse rakentaa mihinkään tyhjiöön joka kerta erikseen, jotta se ei olisi olemassa siellä. Hiukkasen pitäminen tyhjiössä ei siten tarkoita mitään, että on alkanut jonkin matemaattisen objektin rakennus. E-kentän mittaus tarkoittaa kirjaimellisesti jotain hiukkasen liikuttamista kiihtyvästi. Jos on tehty tyhjiö ja laitettu sinne toinen hiukkanen, niin seurauksena on, että tämä hiukkanen kiihtyy jo ilman mitään muita matemaattisia entiteettejä. Lisäksi jos ei laiteta kahta hiukkasta, niin ensimmäisen nähdään olevan kiihtymättä, ja tämän voi sanoa olevan mitattu nolla vektori.

Tyhjiö ei ole kokonaan disintegroitunut. Disintegraatiolla voisi viitata kaikkien tilojen poistoon universumista, mutta tämän todennäköisyys on sovittu olevan nolla. Tässä kirjoitetaan jostain syystä samalla siitä, että reaali ja kompleksilukuja olevat tilat ja jopa operaattorikentät QFT:ssä voidaan haluttaessa kirjoittaa kvanttibitteinä, jotka ovat informaation muoto samalla tavalla kuin teksti muuttuu biteiksi. Muodon käyttö ei vaikuta fyysisiin ominaisuuksiin mitään kautta, jos sen on osoittanut jo samaksi matemaattisesti. Kaiken todellisen matematiikan vaihtaminen sen sijaan on jotain muuta ominaisuuksiltaan.

Fysiikan tyhjiö ja hiukkanen eivät ole eri hierarkioissa, joissa toinen tekee toiselle jotain, ja toinen vain kuuntelee. Sellainen hierarkia kannattaisi kuitenkin opetella, missä on erikseen fotoni-tyhjiö ilman universumia joka tuntee elektroneja, sekä tyhjiö, jossa on elektroni-fotoni -vuorovaikutuksen energia annettuna kaikkialla pienimmässä mahdollisimmassa arvossaan. Eli se on ilman yhtään oikeaa elektronia. Ennen kuin voi tietää mitään tyhjiön olemusta elektronin ympärillä (mikä ei ole tyhjiö sillä alueella, missä elektronin aluesuperpositio on eli tosi isolla alueella), tulisi voida tietää tämä. Sen jälkeen senkin ajatelu lopetetaan ja muodostetaan oikeasti tehtäväksi annettu tapaus. Sen sijaan, jos on tarkoitus tehdä vektorikenttä, joka vastaa E-kenttää elektronin ympärillä, jonka testihiukkaset kokevat, niin tämä on paras tehdä käyttämällä systeemiä, jossa on kaksi oikeaa hiukkasta jo alussa.

9

Anonyymi kirjoitti:

Klassista vektoria kuten E-kenttä, jota ei todella ole olemassa, mutta joka laitetaan havaittavaksi, ei tarvitse rakentaa mihinkään tyhjiöön joka kerta erikseen, jotta se ei olisi olemassa siellä. Hiukkasen pitäminen tyhjiössä ei siten tarkoita mitään, että on alkanut jonkin matemaattisen objektin rakennus. E-kentän mittaus tarkoittaa kirjaimellisesti jotain hiukkasen liikuttamista kiihtyvästi. Jos on tehty tyhjiö ja laitettu sinne toinen hiukkanen, niin seurauksena on, että tämä hiukkanen kiihtyy jo ilman mitään muita matemaattisia entiteettejä. Lisäksi jos ei laiteta kahta hiukkasta, niin ensimmäisen nähdään olevan kiihtymättä, ja tämän voi sanoa olevan mitattu nolla vektori.

Tyhjiö ei ole kokonaan disintegroitunut. Disintegraatiolla voisi viitata kaikkien tilojen poistoon universumista, mutta tämän todennäköisyys on sovittu olevan nolla. Tässä kirjoitetaan jostain syystä samalla siitä, että reaali ja kompleksilukuja olevat tilat ja jopa operaattorikentät QFT:ssä voidaan haluttaessa kirjoittaa kvanttibitteinä, jotka ovat informaation muoto samalla tavalla kuin teksti muuttuu biteiksi. Muodon käyttö ei vaikuta fyysisiin ominaisuuksiin mitään kautta, jos sen on osoittanut jo samaksi matemaattisesti. Kaiken todellisen matematiikan vaihtaminen sen sijaan on jotain muuta ominaisuuksiltaan.

Fysiikan tyhjiö ja hiukkanen eivät ole eri hierarkioissa, joissa toinen tekee toiselle jotain, ja toinen vain kuuntelee. Sellainen hierarkia kannattaisi kuitenkin opetella, missä on erikseen fotoni-tyhjiö ilman universumia joka tuntee elektroneja, sekä tyhjiö, jossa on elektroni-fotoni -vuorovaikutuksen energia annettuna kaikkialla pienimmässä mahdollisimmassa arvossaan. Eli se on ilman yhtään oikeaa elektronia. Ennen kuin voi tietää mitään tyhjiön olemusta elektronin ympärillä (mikä ei ole tyhjiö sillä alueella, missä elektronin aluesuperpositio on eli tosi isolla alueella), tulisi voida tietää tämä. Sen jälkeen senkin ajatelu lopetetaan ja muodostetaan oikeasti tehtäväksi annettu tapaus. Sen sijaan, jos on tarkoitus tehdä vektorikenttä, joka vastaa E-kenttää elektronin ympärillä, jonka testihiukkaset kokevat, niin tämä on paras tehdä käyttämällä systeemiä, jossa on kaksi oikeaa hiukkasta jo alussa.

9

Lue lisää

1-9:

Taas lähdit analysoimaan pelkästään yksityiskohtien lillikanvarsien tasolla verraten niitä omaksumaasi malliin jonka oletat olevan täydellinen ja lopullinen ainakin siihen asti kunnes joku tiedeyhteisön komentoketjun ylintä hierarkiaa edustava auktoriteetti esittää jotain muuta.

Et edes yrittänyt hahmottaa itsellesi minkäänlaista kokonaiskuvaa vaan asennoiduit tyypillisen pseudoskeptikon tavoin jonka mielestä kaikki mikä vähänkin poikkeaa nykyisissä oppikirjoissa ja akateemisen tieteen kursseilla esitetystä on ja täytyy olla aina virheellistä ja sen takia myös ns. pseudotiedettä koska oikean tieteen kriteerejä ovat esim. virallisen tiedeyhteisön puitteissa tapahtuva vertaisarviointi yms. tiedeyhteisön tiukan hierarkkisen instituution alaisuudessa tapahtuva ja olemassaolevaan paradigmaan tiukasti sitoutunut tutkimus ja kaikessa muussa pitää noudattaa tiukkaa lähdekritiikkiä joka sulkee pois kaiken mikä ei ole ns. virallista valtaapitävien hyväksymää informaatiota.

Sitten takerrut pelkästään joihinkin käsitteisiin kuten hiukkasiin ja kaksoisrakokokeisiin ja höpötät niistä loputtomiin ja vain sen omaksumasi viitekehyksen puitteissa kun se olennaisin asia tuossa kirjassa on se että ainakin periaatteessa kaikki ns. paranormaalit ja epätavalliset tietoisuuteen ja elämään liittyvät ilmiöt voidaan ymmärtää myös fysikalismin näkökulman kannalta jos sitä fysiikan paradigmaa muokkaa vähän väljemmäksi ja ottaa siihen mukaan vallitsevan paradigman ulkopuolella tutkittua aineistoa.

Se tieteen ns. "tarinaosuus" liittyy aina metafysiikkaan joka valtavirtatieteessä on tiukka reduktionistis-deterministinen fysikalismi mutta jos yrittää tiedostaa että idealistiset ja fysikalistiset hahmotukset kohtaavat toisensa rajapinnassa joka on biologinen elämä niin voi todeta että idealismi ja fysikalismi ovat samalla tavalla toisiaan täydentäviä kuvauksia kuin kvanttifysiikan aallot ja hiukkaset.

Beardenin kuvaileman fysiikkatieteen perusteet ei ole hänen omaa keksintöään vaikka hän itse on muodostanut niistä omanlaisensa tulkinnan joka perustuu aika pitkälle siihen aineistoon mikä julkistettiin vasta Saksojen yhdistymisen ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen joka alunperin liittyi mm. 2. maailmansodan aikana todettuihin tutkalaitteiden toiminnan anomalioihin.

Se sama kokonaisuus on myös useissa Beardenin teoksissa ja artikkeleissa vähän eri näkökulmien kautta ilmaistuna ja suuri osa niistä kirjoista liittyy kylmän sodan viitekehykseen jolloin Bearden toimi upseerina joka oli perehtynyt nimenomaan Neuvostoliiton salaisiin tieteellisiin projekteihin joiden juuret liittyvät mm. Einsteinin yhtenäiskenttäteorioihin, Tesla-fysiikkaan yms. jota myös natsit Saksassa hyödynsivät omana valtakautenaan 1933-45.


Itse tutustuin Beardenin aineistoon yli 10v. sitten Joseph P.Farrellin teosten kautta ja niitä kirjoja ei ollut helposti saatavilla kuin vasta viime vuosina archive.org kokoelmissa. Bearden kuoli toissavuonna. Myös Farrellin teoksia löytyy archive.org sivustolta mm. additional & community texts osioista kuten paljon muutakin ns. fringe-tieteen materiaalia jota muuten voi olla vaikeaa löytää mistään muualta.

Itse kun kävin noita Beardenin teoksia läpi niin samalla hain archive.org sivustolta ja hakukoneella sellaista aineistoa joka liittyi hänen tekstissään mainittuihin usein melko tuntemattomiin henkilöihin ja ideoihin ja löysin lisäaineistoa kaikkiin mainittuihin asioihin ja henkilöihin liittyen.

Hakukoneen (google) tulokset olivat kuitenkin usein melko asenteellisia ja kiistanalaisia minkä jokainen voi huomata esim. tutkimalla wikipedian artikkelin historia välilehteä jossa kerrotaan editoinnin muutoksista joka liittyy usein pseudoskeptikko-organisaatioiden aggressiiviseen kampanjointiin.

Voisi oikeastaan väittää että nykyinen valtavirtatiede pysyy jotenkin kasassa pelkästään skeptikkoyhteisöjen aggressiivisen ajatuspoliisitoiminnan voimalla eli ollaan edetty jo paljon pidemmälle kuin Orwellin fiktiiviset kauhuskenaariot aikoinaan. Samanlaista ajatuspoliisitoimintaa esiintyy kaikilla foorumeilla joissa on ainakin näennäinen ilmaisunvapaus kuten esim. tällä s24 palstalla.


Minulle nämä melko vaikeatajuiset Beardenin teokset ovat aina monen viikon työurakka koska käyn samalla läpi sitä oheisaineistoa ja nuorempana luin paljon samalla metodilla josta seurauksena lukuisia isoja mappeja täynnä muistiinpanoja ja aloitin sen projektin heti kun pääsin lukiosta eroon ja ennen yliopisto-opiskeluja joihin kyllästyin parin vuoden jälkeen koska se oli aivan liian työlästä ja kokopäivätyön ja pienten lasten perheen kanssa ja sillä oli myös paljon heikompi hyötysuhde itselleni suhteessa omiin omaehtoisiin tutkimuksiini joissa keskityin nimenomaan sellaiseen aineistoon jota mielestäni akateeminen tiede ei edelleenkään kykene selittämään vaan pelkästään yrittää torjua pois.

B

Anonyymi kirjoitti:

Klassista vektoria kuten E-kenttä, jota ei todella ole olemassa, mutta joka laitetaan havaittavaksi, ei tarvitse rakentaa mihinkään tyhjiöön joka kerta erikseen, jotta se ei olisi olemassa siellä. Hiukkasen pitäminen tyhjiössä ei siten tarkoita mitään, että on alkanut jonkin matemaattisen objektin rakennus. E-kentän mittaus tarkoittaa kirjaimellisesti jotain hiukkasen liikuttamista kiihtyvästi. Jos on tehty tyhjiö ja laitettu sinne toinen hiukkanen, niin seurauksena on, että tämä hiukkanen kiihtyy jo ilman mitään muita matemaattisia entiteettejä. Lisäksi jos ei laiteta kahta hiukkasta, niin ensimmäisen nähdään olevan kiihtymättä, ja tämän voi sanoa olevan mitattu nolla vektori.

Tyhjiö ei ole kokonaan disintegroitunut. Disintegraatiolla voisi viitata kaikkien tilojen poistoon universumista, mutta tämän todennäköisyys on sovittu olevan nolla. Tässä kirjoitetaan jostain syystä samalla siitä, että reaali ja kompleksilukuja olevat tilat ja jopa operaattorikentät QFT:ssä voidaan haluttaessa kirjoittaa kvanttibitteinä, jotka ovat informaation muoto samalla tavalla kuin teksti muuttuu biteiksi. Muodon käyttö ei vaikuta fyysisiin ominaisuuksiin mitään kautta, jos sen on osoittanut jo samaksi matemaattisesti. Kaiken todellisen matematiikan vaihtaminen sen sijaan on jotain muuta ominaisuuksiltaan.

Fysiikan tyhjiö ja hiukkanen eivät ole eri hierarkioissa, joissa toinen tekee toiselle jotain, ja toinen vain kuuntelee. Sellainen hierarkia kannattaisi kuitenkin opetella, missä on erikseen fotoni-tyhjiö ilman universumia joka tuntee elektroneja, sekä tyhjiö, jossa on elektroni-fotoni -vuorovaikutuksen energia annettuna kaikkialla pienimmässä mahdollisimmassa arvossaan. Eli se on ilman yhtään oikeaa elektronia. Ennen kuin voi tietää mitään tyhjiön olemusta elektronin ympärillä (mikä ei ole tyhjiö sillä alueella, missä elektronin aluesuperpositio on eli tosi isolla alueella), tulisi voida tietää tämä. Sen jälkeen senkin ajatelu lopetetaan ja muodostetaan oikeasti tehtäväksi annettu tapaus. Sen sijaan, jos on tarkoitus tehdä vektorikenttä, joka vastaa E-kenttää elektronin ympärillä, jonka testihiukkaset kokevat, niin tämä on paras tehdä käyttämällä systeemiä, jossa on kaksi oikeaa hiukkasta jo alussa.

9

Lue lisää

1-9 osa 2

Kirjoitustyylistäsi päätellen olet joko sama tai hyvin samalla tavalla tuotteistettu henkilö joka muutama vuosi sitten myös oli ns. perskärpäsenä pörrräämässä ja kitisemässä ja joka kuvitteli nimimerkkinsä perusteella itse tuottavansa vain "järkisyitä" mikä on aika puuduttavaa ja toisinaan huvittavaa omalta kannaltani tarkasteltuna. :D

Kannattaa myös huomata että kaiken institutionaalisen koulutuksen tärkein päämäärä ja tarkoitus on tuottaa ja tuotteistaa henkilöstöresursseja erilaisille instituutioille (valtiot, kunnat ja yritykset) eikä mikään pyyteetön totuuden etsintä ole kuin korkeintaan lähinnä vain juhlapuheiden tasolla ilmenevä asia. ;-)

Jokainen yksilö voi ihan itse alkaa perehtymään ja tutkimaan omaehtoisesti asioita esim. käymällä läpi sitä massiivista ilmaista aineistoa (archive.org) ja sivistää samalla itseään koska sellainen ponnistelu ei mene koskaan hukkaan ja on samalla palkitsevaa ja todellista minuutta vahvistavaa kun taas muodollinen koulutus usein vahvistaa pelkkää egoa ja väärää minuutta.

B