Väsynyt olemaan vahva

Itsetuntoni on romahtanut lähes nollaa.
Olen väsynyt olemaan vahva.
ihminen joka aiemmin jaksoi olla kannustamassa kaikkia joilla oli paha olla.
Nyt itse "en ole mitään" jatkuvat painajaiset.. itkua, pelkoa tulevasta, minulla on perhe ja silti olen yksinäinen.
Lainatakseni jonkun toisen tarinasta lauseen ( kumpa itsestäni sais lomaa edes hetken )
Yritän parhaani mutta se ei riitä.
Minulla on paha olla.
Olen huono äiti, kun en osaa antaa oikeanlaista tukea täysi ikäiselle lapselleni ja huono puoliso. Mihin hymy ja ilo on kadonnut, miksi asiat eivät voi olla niinkuin ennen jolloin kaikilla näkyi ilo ja hyvä ja turvallinen olo perheessä.
Ennen kaikki auttoivat ja kannustivat toisia.
Meillä puhuttiin asioista niin hyvistä kuin huonoistakin. Miksi sitäkään ei enää ole.
Tuntuu kuin paha olo ja surullinen mieli on vienyt kaiken sen..
Mutta silti olen yrittänyt olla vahva, kannustaa ja auttaa muita, mutta en enää jaksa. Itseni kasassa pitäminen vie niin paljon voimia..

Terveisin
Äiti46