Noniin, tilanne/ongelma on tämä:
Oon tuntenu jo yli kymmenen vuotta erään kaverin(naisen, olen itsekkin nainen) ja ennen meillä oli ihan hyvä ystävyys.
Mutta.. Nyt siitä on tullut omituista. Esim. kun olen ollut juhlimassa tämän kaverin kanssa, jossain vaiheessa iltaa hän alkaa haukkumaan minua ja on tosi v-mäinen, mutta ainoastaan minua kohtaan. Välillä olen kuullut että hän puhuu minusta mitä sattuu.
Muutenkin hän käyttäytyy niin ylimielisesti minua kohtaan melkein aina kun nähään ja se alkaa pikku hiljaa raivostuttamaan!
Olin silloin vasta ala-asteella kun tutustuin tähän henkilöön ja silloin hän varmaan ajatteli että olen hänen pompoteltavissaan kaiken aikaa, no, tietenkin, olin vasta ala-asteella ja tein mitä vaan vanhempien kavereiden takia. Mutta nyt olen paljon vanhempi ja se ärsyttää niin kovin kun sama juttu jatkuu edelleen, olen sataprosenttisen varma että han luulee vieläkin että voi määräillä minua miten sattuu.
Inhottavinta ja rasittavinta on se, että jos en joskus sitä asiaa tee, mitä hän pyytää/käskee, niin tietenkin hän suuttuu ja kovin.
Ja.. Haluaisin vain eroon tästä kaverista.. Monta hyvää iltaa on mennyt piloille tämän ihmisen takia ja riitaakin tullut monen ihmisen välille.
Ehkä minä vaan ylireagoin, mutta en voi sille mitään, en vain halua nähdä tätä ihmistä enää. Ja kysymyshän kuuluu:
miten voin vain päästä eroon tästä henkilöstä?
Olen sen verran kiltti ihminen, etten oikeastaan viitsi sanoa mitään tälläistä päin naamaa, pelkään vaan että asia ei muutu mihinkään suuntaan. Tavallaan en edes uskalla, ja pelkään että muut kaverini sitten suuttuvat minulle. Mutta toisaalta, he tietävät minkäläinen tämä henkilö on minua kohtaan ollut.
ähh, mitä ihmettä teen...??
Oon tuntenu jo yli kymmenen vuotta erään kaverin(naisen, olen itsekkin nainen) ja ennen meillä oli ihan hyvä ystävyys.
Mutta.. Nyt siitä on tullut omituista. Esim. kun olen ollut juhlimassa tämän kaverin kanssa, jossain vaiheessa iltaa hän alkaa haukkumaan minua ja on tosi v-mäinen, mutta ainoastaan minua kohtaan. Välillä olen kuullut että hän puhuu minusta mitä sattuu.
Muutenkin hän käyttäytyy niin ylimielisesti minua kohtaan melkein aina kun nähään ja se alkaa pikku hiljaa raivostuttamaan!
Olin silloin vasta ala-asteella kun tutustuin tähän henkilöön ja silloin hän varmaan ajatteli että olen hänen pompoteltavissaan kaiken aikaa, no, tietenkin, olin vasta ala-asteella ja tein mitä vaan vanhempien kavereiden takia. Mutta nyt olen paljon vanhempi ja se ärsyttää niin kovin kun sama juttu jatkuu edelleen, olen sataprosenttisen varma että han luulee vieläkin että voi määräillä minua miten sattuu.
Inhottavinta ja rasittavinta on se, että jos en joskus sitä asiaa tee, mitä hän pyytää/käskee, niin tietenkin hän suuttuu ja kovin.
Ja.. Haluaisin vain eroon tästä kaverista.. Monta hyvää iltaa on mennyt piloille tämän ihmisen takia ja riitaakin tullut monen ihmisen välille.
Ehkä minä vaan ylireagoin, mutta en voi sille mitään, en vain halua nähdä tätä ihmistä enää. Ja kysymyshän kuuluu:
miten voin vain päästä eroon tästä henkilöstä?
Olen sen verran kiltti ihminen, etten oikeastaan viitsi sanoa mitään tälläistä päin naamaa, pelkään vaan että asia ei muutu mihinkään suuntaan. Tavallaan en edes uskalla, ja pelkään että muut kaverini sitten suuttuvat minulle. Mutta toisaalta, he tietävät minkäläinen tämä henkilö on minua kohtaan ollut.
ähh, mitä ihmettä teen...??
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tiedän miltä se tuntuu. Ei siinä välttämättä voi tehdä muuta kuin jättäytyä loitommaksi ja koittaa välttää pahemmat tilanteet. Jos tilanne on pitkään ollut noin, niin siinä ei toinen ymmärrä omaa käytöstään ja jos menet sanomaan siitä, niin entistä pahemmat seuraukset siitä voit niskoillesi saada ja täyden välirikon, jolloin toinen voi kostamalla tehdä vielä pahempia asioita sinulle esim. saada muutkin manipuloitua sinua vastaan. Älä luulekaan, että hän myöntäisi mitään. Et sinä ylireagoi, tuollaista tapahtuu muillekin, että ystävyyden varjolla pompotellaan muita ja ilkeillään milloin minkäkin tekosyyn avulla miten lystää ja se on tosi raivostuttavaa. Niin kauan menee hyvin, kun suostuu toisen talutusnuoraan ja tekemään asiat toisen mielen mukaan, mutta jos itse haluaa asioiden olevan toisin, niin heti kostetaan. Parasta olisi, jos saisit muita kavereita, joiden mielipiteisiin hän ei voi vaikuttaa. Voit sanoa suoraankin, mutta todennäköisintä on, ettei ymmärrystä heru yhtään ja ihan viisastakin olisi vähitellen vain kadota ja vaihtaa maisemaa. Itse siinä pääsee vähimmällä. Ja pitää vain toivoa että joskus sen edestään löytää, mitä taakseen jättää.
Eihän se ole oikeudenmukaista, että toinen pääsee tekosistaan kuin koira veräjästä, mutta minkä noille ilkeilyille mahtaa. Kaksinaamaisia "ystäviä" on maailma täynnä..
ajattelinkin tehdä niin että pikku hiljaa koitan päästä eroon tästä ihmisestä, ehkä niin olisi parempi. Ja hän kun juuri on sellanen ettei todellakaan voi mitään sanoa päin naamaa mikä koskee hänen käyttäytymistään koska sitä oon joskus kokeillut ja ei seurannut mitään hyvää.
Sitten tuli vaan se mieleen että jos en vaan enää vastaa puhelimeen tai jos vastaan enkä koskaan halua nähdä häntä, varmasti hän rupeaa muillekin sitten selittelemään että minkä takia se ei nyt vastaa puhelimeen ja se on niin outo tyyppi jnejne.. No mutta, eihän sille minkään voi, varmaan itsekkin puhuisin muille jos joku ei koskaan enää haluaisi nähdä minua, mutta jos tämä kaveri vaan tietäisi miksi en halua nähdä häntä mutta kun ei se tajua..
Mutta kiitos kun vastasit, pitää vain koittaa juuri sitä mitä ehdotit :)
Hyvää kesää!
Älä enää pilaa elämääsi tuollaisen despootin seurassa. Hivuttaudu hänestä vähitellen eroon. Muutu kiireiseksi ja poissaolevaksi. Vaikea tilanne, ymmärrän kyllä hyvin. Mutta toivon tosiaan ettet anna enää itseäsi kohdella noin. Paljon tsemppiä sulle :)
Mun kaveriporukassa tasan sama tilanne, tutustuttiin ala-asteella ja kaveri a määräsi kaveri b:tä kaikessa mitä tämä teki. Samaa a yritti muhunkin mutta en antanut periksi -> a syytti minua ystävänsä varastamisesta kun b viihtyi paremmin minun seurassani. Vasta noin puolitoista vuotta sitten b uskalsi puhua mulle jostain oikeasti henk.koht. asiasta, mikä oli ensimmäinen kerta kun kuulin mitään oikeaa mielipidettä hänen suustaan. Nykyään hän on alkanut laukoa a:lle takaisin, ja ruvennut muutenkin melkeinpä riiviöksi. =D Huuli lentää ja itsevarmuus kasvaa silmissä. En tiedä tapahtuko mitään konkreettista mutta iloitsen aina kun näen tämän b:n näpäyttävän a:lle jotain. Tsemppiä vain kaikille alistuneille, älkää eläkö toisen varjossa!!
Sinun tarinasi kuulostaa tutulta. Mulla oli sama tilanne ala-asteella. Mä en edes huomannu että yks ystävistäni pompotteli mua miten halusi.
Yksi ystävistäni yritti ostaa itselleen tavaroilla ja lahjomalla lisää ystäviä. Ei onnistunut siinä.
Me oltiin keskenämme ystäviä ja pidimme tiiviisti yhtä. Sitten tuli luokalle uusi tyttö, joka ystävystyi erityisen hyvin yhteen ystäväämme. Eikä hän pitänyt siitä että hän oli vielä meidän ystävä, kun hän kerran oli hänen ystävä. Me muut oltiin että TÄH?! eikö muka voitais olla ihan hyvin kaveria neljästään? Oltiinhan me kolmestaanki oltu tosi hyvissä väleissä. Mutta ei. Siinä vaiheessa alkoi meidän ystävyys rakoilla. Mutta yläasteella kun kaikki jouduttiin eri luokille niin se sai meidät uudestaan olemaan kavereita.
Yläasteen jälkeen lähdin itse ystäväporukastani, ei ollut enää mitään yhteistä kun minulla oli erilaiset elämäntavat kuin heillä. Enkä usko että he ovat kolmistaan ystävät. Ehkä yksi on vuoroin toisen ystävänsä kanssa ja vuoroin toisen. Nämä kaksi muuta kun eivät ainakaan koulussa olleet mitkään ylimmät ystävät.
huoh... Tiedän miltä sinusta tuntuu!Minulla on käynyt aivan samallaila!Kerro kamullesi mitä mieltä olet hänen käyttäytymisestä jos saisitte asiat paremmin menemään!
naamaa, ei se muuta ansaitse!