Se on kesä ja samat kilot tai enemmänkin kun talvella, jolloin taas kerran alotettiin laihdutuskuuri. Ei siitä mitään tullut. Aloitus maanantaita on jo lukematon määrä takana. Miten se alkuun pääseminen on niin jumalattoman vaikeeta, vaikka tietää että alun jälkeen helpottaa ja kaikki vaiva on omaksi parhaaksi. Ei jaksasi enää kantaa toisen ihmisen painoa jaloillaan, jalkoja särkee, selkään sattuu, aina pahalla päällä ja väsyttää. Miksi on niin vaikeaa hoitaa ja rakastaa sitä tärkeintä elämässään, omaa itseään?
Murheellinen
Fantti
211160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
kyllä se siitä lähtee pidä päiväkirjaa tänne!! ja jätät pois kaiken mikä lihottaa pienennnä annosta laske kalorit!! liiku vähän edes se edistää!! mulla on kaksi viikkoa takana ei ole lähtenyt kuin 6kiloa junnaa vain tossa paikoillaan :( mut pakko yrittää haluan normaalipainoiseksi!!
Sitä olen yrittänyt pitää ihan omissa oloissakin. Olen merkannut päivän painon, mitä on syönyt ja mitkä on muuten ollut tunnelmat. Pitänee yrittää josko tännekkin oppisi kirjoittamaan useammin missä mennään.
mä hommasin ton pointsin cd-rompun tosi kätevä!!! uskon että sen kautta saan painon tippuun :)
ilmeisesti kyse on painonvartijoiden rompusta. Millanen ohjelma, mitä pitää sisällään? En ole tutustunut siihen lainkaan.
juu kyllä on! eli siinä on ohjelma millä voit hyvin tarkasti laskea mitä syöt yms ja pidät päiväkirjaa sinne konelaskee ja itse voit seurata mitä voi kannattaa syödä... tosi kätevä siellä on luetteloita kaupan tuotteista yms ja tietoa laihdutuksesta.
nyt 10 viikko alullaan ja noin 8 kiloa pudonnut. Viikon demoa kokeilin tuota nutrista, mutta ei ole yhtä kätevä kuin points plus. Tosin nutris seuraa ravintoaineiden saantia.
Itse asiassa tuli korjattua parikin asiaa omasta ruokavaliosta tuon nutriksen myötä:)
points rompusta, laskeeko myös liikkumiset automaattisesti? Nutriksessa on sekin, olen sen kokeillut. Samoin se piirtää käyrän painon laskusta.
kahdeksasta kilosta, mä tulen vielä JOSKUS perässä :D
laitat sinne ylös mitä olet tehnyt. ei ole ajatusten lukia!
ei vai.....
Miksi aloittaa maanantaina??? Aloita nyt!
Miten olet huomannut oman kroppasi kärsivän tyhmästä päästä?
Hei!
Tsemppiä peliin!
Tiedän tarkalleen, miltä sinusta tuntuu.
Minun piti pelästyä pahanpäiväisesti että sain herätyksen terveisiin elämäntapoihin.
Monesta eri tekijästä johtuen olen päästänyt itseni repsahtamaan ylipainoiseksi, liikkumattomaksi tupakoijaksi. Kaikki kuurit ovat alkaneet maanantaina aamulla ja loppuneet viimeistään illalla.
Yhtenä iltana vilkaisin nilkkojani, ja huomasin että ne ovat aika pahasti turvoksissa. Ja nyt tarkoitan niin turvoksissa, että näytti kuin niiden ympärillä olisi paksu rengas. Peukalolla kun painoi, niin jäi syvä kuoppa.
Seurattuani niitä viikon menin lääkäriin. Kyse ei ole mistään vakavasta, mutta lääkäri suositteli silti sauvakävelyä ja viiden kilon painonpudotusta.
Aloin kauhuissani mietiskellä myös tosissani erilaisia riskiryhmiä, joihin kuulun: Riski saada: diabetes, mununaistauti, keuhkosyöpä, verenpainetauti, viherkaihi, veritulppa, suonikohjuja, aivohalvaus, infarkti. Olen jo 38, joten kyllä nuo riskit ihan todellisia ovat. Olen 160 cm ja painan 85, joten pahalta näyttää.
Ei siinä muuta tarvittu. Pelko on todella hyvä motivaattori. Kävelen portaat, hyötykävelen. Jumppaan iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Syön nutriletteja ja olen todellakin polttamatta.
Minulla on 2 kartonkia tupakkaa kotona, enkä uskalla edes ajatella polttavani niitä.
Vieläkin ovat nilkat turvoksissa, mutta ei niihin sentään enää minuuttitolkuiksi kuoppaa jää kun sormella painaa! Elän nyt neljättä viikkoa terveellisen ruokavalion kera ja viidettä viikkoa ilman tupakkaa (yksi retkahdus firman kevätjuhlissa, tosin).
Mieti miten paljon helpompaa elämäsi on, kun jaksat kävellä portaat ylös tai juosta bussille läkähtymättä?
Minullakin on yksi herättäjä ollut juuri ikä, 35 mittarissa ja mietin, että missä kunnossa sitä on nelikymppisenä jos nyt on näin surkeassa. Kiloja kun todellakin on kymmeniä liikaa 170senttisen kropan kannettavana.
Sairauksia pelkään myös, etenkin laskimoveritulppa on kauhein mörkö!! Koen olevani kävelevä aikapommi, koska geeneissäkin kannan jo monen sairauden sukurasitetta. Itsekseni olen miettinyt, että mitä todella pitää tapahtua ennenkuin alkaa tapahtua muutosta. Tupakan polton olen lopettanut viisi vuotta sitten ihan kertalaakista. Paras kannustin sen lopettamiseen oli vauvasuunnitelmat. Vuoden vaihteessa lopetin karkin syönnin kokonaan, koska sitäkään en osannut syödä kohtuudella vaan täysin holtittomasti. Ihan kuin olisi pelännyt karkin loppuvan maailmasta huomenna. Tuntuu ettei mitään kohta kykene syömään kohtuudella.
Tiedän, että moni asia sujuisi helpommin kun vain saisi itsensä kuriin. Kaikkea kivaa olisi kiva puuhailla, mutta kun ei jaksa tai kehtaa. Uimassa en ole käynyt yli kymmeneen vuoteen, nyt alkaa jo vanhempi lapsista olemaan sen ikäinen, että olisi kiva peuhata rannalla. Ja moni muu asia on jäänyt kilojen kanssa tekemättä. Ehkä seuraavana kesänä on jo eri meininki......
avuksi painonseurantataulukon, niitä on monia versioita. Kun merkkaa ylös mitä syö, ei kehtaa syödä sitä, mitä merkkaa ylös.
Kävelen työmatkat, yleensä, mut joskus ei huvita, silloin meen bussilla, esim. sateella ei ole kiva kävellä.
Nyt olen hurahtanut sellaiseen kuin nutris, käykää kokeilemassa demoo, saatatte yllättyä.
Mullakin meni rasvaa tolkuttomasti, vaikka luulin syöväni sitä TOSI vähän. Ei se ollutkaan niin!
Palaillaan tänne ja vaihellaan kuulumisia, jookos sanoi kookos?
Olen kokeillut Nutriksen demon ja se oli todella mainio ja mukava tapa seurata syömisiään. Ohjelmaa en ole vielä muuten rohjennut tilata. Syömisten merkkaamisesta ylös on sekin hyöty, että todella näkee mitä sinne suuhun ahtaa. Usein ruokaa laittaessa tulee napsuteltua pieniä suupaloja siinä määrin, että kun ruoka on valmista on syönyt jo yhden aterian verran.
Aiemmin tuossa kirjoitettiin terveysongelmien tuoneen tahdonvoimaa. Sekin vaatii paljon.
Itselläni on tuttu, jolla on 2-tyypin diabetes ja päälle nyt munuaisten vajaatoiminta. Hän joutui aloittamaan dialyysihoidon eli käy kolmesti viikossa sairaalassa makailemassa dialyysikoneeseen sidottuna useamman tunnin kerrallaan. Ja sairaseläkkeellekin hän on asian vuoksi joutunut jäämään
Ongelma hänellä on se, että painoa on liikaa. Se on este päästä edes jonoon mahdollista munuaisen siirtoa varten. Muistaakseni raja päästä munuaisensiirtojonoon on BMI alle 30 eikä hän ole onnistunut yrityksissään :(
Eli tahdonvoimaa tuo laihdutus vaatii paljon, jopa silloin kun kyse on mahdollisuudesta päästä elämää valtavasti parantavaan hoitoon.
Tsemmpiä sinulle ja kaikille muillekin kilojen kanssa taisteleville :)
Heips.
Minullakin on ollut ongelmia tahdonvoiman kanssa. Itse asiassa en ole uskaltanut laihduttaa oikeasti kertaakaan koko aikuisikäni aikana, koska sairastin bulimiaa 15-vuotiaasta 20-vuotiaaksi.
Nyt kuitenkin 37-vuotiaana painoa alkaa olla liikaa ja BMI 30 meni juuri rikki.
Koska en edelleenkään pysty suhtautumaan ruokaan mitenkään järkevästi, aloitin Nutriletin kanssa.
Syön pelkkiä Nutripusseja nyt seitsemättä päivää.
Kyytipojaksi kahvia ja n.2 litraa vettä päivittäin.
Koska ylipainoa on näin paljon, ei ruokavaje tunnu missään enkä ole väsynyt tms.
Onneksi olen sen verran vanha ja laiska, että enää en jaksa edes ajatella oksentavani ruokaani pois! Bulimia aiheutti aikoinaan sen, että vatsani ei kestä mitään tuoreita tai raakoja hedelmiä tai juureksia. Siksi 5 Nutrilett-pussia päivässä on ainoa ravinto.
Nutrilett-kuuri ja oli tehokas. Se on oiva apu painonpudotuksen aloitukseen etenkin, kun on runsaasti ylipainoa. Itse osallistuin muutama vuosi sitten ryhmään, joka valvotuissa oloissa käytti kyseisiä tuotteita 10 viikkoa ja paino putosi 19kg. Aika tiukka rääkki oli, mutta vielä kovempi oli se, kun piti siirtyä normaalin ruokailuun. Siinä en kevennystä saanut aikaiseksi ja paino palasi hiljalleen entiselleen.
Tavoite on saada pois vähintään 15 kg, mieluummin 20 kg. Wow, painoin viimeksi 6 vuotta sitten tuon normaalipainoni verran. Olisi se mahtavaa.
Itse asiassa tuntuu yhä loistavalta, ei väsytä, ei ole nälkä. Paino ei tosin ole suostunut laskemaan vaikka olen ollut pelkästään niiden pussien orja, mutta eiköhän tuo tuosta.
Bulimian jälkimaininkeina aineenvaihduntani on hiukkasen sekaisin vielä aikuisiälläkin (ruoka lähtee tavallista hitaammin vatsalaukusta eteenpäin: minua ei ole koskaan närästänyt?). Se alkaa sulaa hitaaaaaasti. Pystyisin vielä neljän tunnin kuluttua oksentamaan hajutonta oksennusta. (yök).
Siinä ryhmässä johon osallistuin, piti pussien lisäksi syödä joka päivä väh. 500g vihanneksia mm. mahan toiminnan takia. Otapa salaatit ja muut rehut pussien tueksi ja todella paljon nestettä.
Nutrilett-kuuri saattaa tehdä närästys vaivaa ja ne joilla on sappiongelmia niin saattaa pahentaa.