Miten unohtaa vanha työpaikkaihastus, on olllut jo pidempään aikaa poissa näköpiiristä mutta silti kalvaa pahasti.
Työpaikalla tapahtunut ihastuminen
Anonyymi-ap
282398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ajattele se jotenkin toisin, jos mahdollista. Huokaus kunnolla ja jäähyväiset. Jos ei kerennyt olla mitään isoja juttuja, niin eiköhän se mene ajallaan ohi tuo tunne.
Jos se tunne on kadonnut kun seuraavan kerran näette
Mihin hän on lähtenyt?
Tietääkö hän tunteistasi vai pidätkö ne vain sisälläsi? Oletko yrittänyt tutustua häneen, ehkä se saisi hänet jalustalta.
Sama asia painaa mullakin. Nainen ei millään unohdu. Hyvä niin. m>n
Kuinka kauan hän on ollut poissa näköpiiristäsi?
Kuinka vanha tapaus? Mikä hänessä jäi niin mieleesi?
Sama täällä. Se mies vaihtoi työpaikkaa jo puoli vuotta sitten ja edelleen päivittäin toivon hänen ilmestyvän jonkun kulman takaa jotta näkisin ne silmät vielä kerran. Viestiä en tietenkään uskalla laittaa koska olen nössö ja pelkään että pakit tulee. Ja silti mietin häntä kokoajan. Ootko itse miettinyt että ottaisit yhteyttä tähän tyyppiin? Elämä on lyhyt ja tuntuu hullulta että pelkoni estää katsomasta tätä korttia loppuun. Entä jos...
Ei ole itselläni kokemusta tästä kuin kerran ja se on parhaillaankin meneillään.. Ei se lähde millään jos on syviä tunteita. Vaikka ei näkisi pitkään aikaan ja taas näkee, sama jatkuu. Varmaan jos sais täystyrmäyksen voisi jotenkin käsitellä asian, mutta kuka sellaista haluaa...Pahinta näissä on että varmaan alkaa itse kuvittelemaan kaikenlaista vielä lisää.
Se on kyllä paha kun mielikuvitus ottaa vallan, ja näyttää siltä kuin koko yhteisö huomaisi sen molemmin puolisen kiinnostuksen, jota ei voi viedä eteenpäin. Koko porukka alkaa sovittamaan asiaa eteenpäin. Kohta oon ihan tunneloukussa näiden asioiden kanssa. Punnitset nykyistä tilannetta että voiko sitä edes muuttaa, ajattelet muita ja ihmettelet että miten tässä näin kävi. Sitten kun ei halua ketään satuttaa ja lopulta se on pakko tehdä jollekin. Eli olet yltä päältä liemessä.
No minua ei kiinnostaisi pätkäkään mitä muut ajattelisivat. Ja että he olisivat kauan siitä edes kiinnostuneita. Se on normaalia meidän työyhteisössä.
Kai se voi olla ihan normaalia.
Onhan niitä pariskuntia ennenkin nähty ja nähdään.
Mulla vähän sama tilanne. Kuukausi sitten viimeksi tätä naista näin, ja hän ei enää ole samassa työpaikassa. Tuskin siis missään enää nähdään mutta silti vaan jotenkin pyörii mielessä koko ajan jossakin taka-alalla. Ja vieläkin vaan jotakin turhia toiveita elättelee että hän olisi mun avopuoliso tai jotakin vastaavaa. Sitten jos jossakin kaupungilla näkee jonkun vähän samannäköisen, niin pitää oikein kääntyä katsomaan, että onko se nyt tuossa.
Voitko laittaa viestiä sille? Toiveet eivät toteudu aina itsestään.
Ehkä se on parempi että en laita. Haluaisin nähdä hänet mutta toisaalta voi olla parempi että en häneen törmäisi missään.
Joo kävin tuossa välipäivinä Tallinnassa ja laivalla oli niin järjettömän kaunis, noin 30v, virolainen nainen. Ravintolan henkilökuntaa siis. Olisi kai pitänyt pyytää numero. Tai sitten ei.
Kuinka kauan siitä on kun viimeksi olette nähneet? Mikä estää laittamasta viestiä hänelle neutraaliin tyyliin " Moi, tulit mieleen, mites sulla nykyään menee? "? Sillä saisit ainakin mielenrauhan asialle alkoipa siitä vuosisadan rakkaustarina tai jäipä vain kuulumisten vaihtoon. :)
Ei ihmiset valitettavasti halua enää viestiä toisilleen.
Pari vuotta sitten tuli itsellä petyttyä huomatessani tämän.
-,mies
Nyt vain viestiä laittamaan hyvä mies! On parempi toimia kuin jossitella 😊
Kyllä vieläkin kaipaan sitä yhtä naista, oli kylläkin varattu silloin ja meidän salainen suhdekkin kesti yli pari vuotta, jolloin hän minun vitsailuni takia löi puhelimen kiinni, eikä vastannut viesteihin. Kiihkeyttä oli kyllä koko suhde täynnä ja kukaan ei huomannut työpaikalla, hän oli kyllä määräaikainen, mutta työsuhteen jälkeen viestitteli koko päivän, illoin aamuin soitti pitkän puhelun. Siitä taitaa nyt olla kulunut jo 5-6 vuotta, joskus näen sattumalta hänet kävelemässä, mutta minä kuljen autolla, enkä toitota torvea. Ehkä hänen miehellään oli joku aavistus, kun hommasi hänelle uuden puhelimen ja laittoiko salaa seurannan, missä vaimo kulkee, kun itse on työssä? Mutta, nainen on nätti vieläkin ja haluttava, niinkuin hän sanoi minusta.
Mikäli haluaa selkeyttää ajatukset ja tosiaan saada kyseisen henkilön pois mielestä niin tuossa tapauksessa ajattelisin tuota pidempää aikaa poissa näköpiiristä. Jos ei puolin eikä toisin ole ollut yhteydenpitoa, onko miten todennäköistä että kumpikaan haluaa jakaa tunteita keskenään millään tasolla? Ihmiset ja elämäntilanteet myös muuttuvat ja kasvavat eri suuntiin, mikäli tuossa pidemmän aikavälin aikana ei ollut mitään, on todella epätodennäköistä että mitään tapahtuisi tuon aikavälin jälkeen. Ja olet jo pitkän aikaa ilmeisesti onnistunut pitämään ( tarkoituksella, näin viestistäsi tulkitsen) etäisyyttä. Ainoa konsti on että pidät itsesi toimeliaana, tee asioita mistä pidät ja koita minimoida se aika jolloin pyörittäisit pilvilinnahaaveita kyseisestä henkilöstä. Ajan kanssa nuo tunteet haalistuu tai sitten sua alkaa itseäsi ärsyttää tuo ajatuskehä niin pahasti että latistuu seinään- loppupeleissä sama asia.
Txxxe olet hot ihanuus
aika kultaa muistot
Ei mitenkään.
Sama täällä. En ole nähnyt ihastustani vuosiin, mutta jostain syystä en ole unohtanut. Jostain syystä en ole tuota miestä unohtanut, vaikka varsinaista romanssia ei koskaan ollutkaan.
Onhan se rankkaa, mutta sellaista elämä välillä on.
Säälittävää?
En halua unohtaa. Haluaisin olla lähempänä useammin, mutta hän ei halua. Voi luoja hän on ihana..🥹
Jaan tämän tuntemuksen. Ei lopu millään ei.
Miksi tartteis unohtaa jos asian kanssa pystyy elämään muistan vielä koulu ja tarha ihastuksenikin mitä siitä sitte ja syytkin miksi ihastuin