Ollaan oltu yhdessä mieheni kans 9 vuotta, joista 7 naimisissa. Miltei koko suhteen ajan ongelmia on tuottanut miehen tarve tehdä töitä, töitä ja vielä kerran töitä. Enkä nyt puhu mistään ansiotyöstä, vaan oman duunin ohella tehdyistä talkoohommista ym. Lisäksi mies on aktiivisesti mukana järjestötoiminnassa, joka vaatii tai on ainakin vaatinut melko paljon sitoutumista. Molemmat tehdään vuorotyötä, joten yhteinen aika on senkin takia kortilla. Asumme omakotitalossa, jonka hoitaminen on jäänyt tasan mun kontolle, samoin lemmikkieläimien hoito. Lapsia meillä ei ole. En toki vaadi, että mies olis kotona jatkuvasti, mutta mulla on jo pitempää ollut olo, että kaikki työasiat ym. menee tärkeysjärjestyksessä mun edelle. Lisäksi mieheni lupaa aina auliisti auttaa muita, vaikkei kerkiäisikään. Usein lupaukset unohtuvat ja multa tullaan sitten kyselemään, että koska se tekee sen homman, minkä lupas. Varsinkin miehen sukulaiset harrastavat tätä. Usein ollaan asiasta puhuttu ja tapeltu ja mies myöntää aina auliisti toimineensa ikävästi ja lupaa parantaa tapansa. Sanoo, että olen kyllä tärkein hänen elämässään. Osittain sen uskonkin, mutta mieheni on, ehkä heikon itsetunnon takia vaikea sanoa ei kenellekään muulle kuin minulle. Monta pettymystä olen saanut sietää. Tällä viikolla havahduin siihen, etten enää tunne oikeastaan mitään. Mua ei enää kiinnosta remontoida kotia, ei suunnitella yhteisiä lomamatkoja eikä mitään muutakaan. Ja kuin kohtalon ivaa on se, että mies itse otti asian puheeksi muutammia kuukausia sitten, ja sanoi lopultakin ymmärtäneensä kuinka tökerösti on toiminut. Onkin nyt kyllä selkeästi vähentänyt ylimääräisiä töitään ja kieltäytynyt hanakasti uusista. Ongelmana onkin nyt mun fiilikset, joista en saa mitään tolkkua. En osaa sanoa haluanko erota vai jatkaa, rakastanko vai enkö raskasta. En oikeastaan tunne mitään. Keskustellessamme suhteemme tilasta olen tyynen asiallinen, en ole vihainen enkä surullinen. Olo on vain jotenkin tyhjä. Välillä mieheni läsnäolo ärsyttää suunnattomasti, välillä taas kaipaan häntä. Olen usein miettinyt oolisko ruoho aidan takana vihreämpää, mutta toisaalta meidän suhteessa on paljon hyvääkin. Intohimo puuttuu nyt kyllä täysin ja koko suhde tuntuu viimeisen vuoden aikana lässähtäneen. Osittain se johtuu varmasti siitäkin, että elämämme on ollut aika rankkaa taloudellisten vaikeuksien ja työttömyyden takia. Mieheni on minua 10 vuotta vanhempi, itse täytän juuri 30 ja olen kyllä varmasti kriisissä senkin takia. Onko muilla saman kaltaisia ongelmia ja kuinka niistä mahdollisesti vois selvitä. Mitä kannattais tehdä. Ero tässä kohtaa tuntuis aika hätiköidyltä päätökseltä...Mieheni olisi halukas jatkamaan.
Järkipuhetta kaipaava
ava
41404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sellaista se elämä vain on... Ylämäkeä ja alamäkeä. Mutta jos Tahtoa riittää, niin riittää myös rakkaus. Ja kannattaa muistaa että ruoho ei varmasti ole vihreämpää aidan takana.. Sen oman ruohon saa niin vihreäksi kuin haluaa sen olevan, riippuu siitä kuinka paljon sen eteen on valmis tekeen töitä.
Olen kokenut ihan saman minkä sinä, se on tyhjä tunne. Mutta sekin auttaa ymmärtämään miestäsi, jos hän on vähentänyt töitä.
Ajattele niin että onko myös sinulle hyötyä niistä hänen töistään. Mieheni sanoi aina että perheeni eteen tämän teen! Ja olen ymmärtänyt nyt että niinhän se ollutkin. Parempi sekin kuin juoppo, laiska,kyttäävä mies joka on aina jaloissa.
Tuovathan ne luottamushommat myös arvostusta sinulle, Olet saanut sellaisen miehen josta kannattaa pitää kiinni. Hän varmasti Rakastaa sinua paljon. Kyllä se intohimokin taas palaa kun ajattelet että se on vain välivaihe kaikkien elämässä,usko pois. Toivon Teille hyvää kesää ja voimia vaikeuksien yli!! Ne on tarkoitettu voitettaviksi.
Lisäisin vain, kun on kesäkin tulossa, että lähtekää kahdestaan lomalle ja huiskaiskaa kännykät vaikka jordaniin. Kesämökille, Lappiin vaeltamaan tai etelään tai Eurooppaa kiertämään.. ihan mihim vain kiinnostaa. Jos siinä samalla suhdekin toipuisi, kun olisi aikaa toisillenne. Ja ne kännykät pois!
Jos rahat ovat vähissä, niin voi vaikka kiertää vaan kotimaata autolla ja etsiä halpoja tapoja yöpyä. Suomessakin on paljon nähtävää ja tärkeintä on päästä pois tutuista ympyröistä.
Ja siitä aidan toisella puolen olevan ruohon vihreydestä sanoisin: Jos olet saanut joka päivä lempiruokaasi, niin tottakai siihen kyllästyy eikä se enää maistu niin hyvältä. Silloin voi joku muu ruoka maistua jonkin aikaa taivaalliselta, mutta kun sitäkin on aikansa syönyt, siihen kyllästyy ihan samalla lailla ja taas kaipaa vaihtelua...
Hei. Jutussasi oli paljon positiivista. Miehesi myöntää ja huomaa laiminlyöneensä sinun, se on jo paljon!! Itselläni mies, joka on aina oikeassa. (ha ha)
Ota hieman omaa tilaa ja sano se reilusti miehellesi, jotta voit huomata onko ikävän tunteita vai ei. Välimatka voi joskus auttaa. Mukavaa kesää.