Omat vanhempani ottavat yhteyttä noin pari kertaa viikossa, ainut lapsi kun olen, mutta appivanhempani!!
he soittelivat vaimolleni kerran JOKA PÄIVÄ!! vaimonikin on ainut lapsi ja muutimme yhteen aika nuorina, joten alussa sen ymmärsin!!! mutta että pinttynyt tapa soitella JOKA päivä kuulumiset ja puhelu loppuu aina hyvänyön toivotuksiin!!! SAIRASTA!
ja kun appiukko kuoli puolivuotta sitten niin tuo soittelu on vaan lisääntynyt!! en ole suoraan asiasta viittinyt vaimolle tai anopilleni sanoa, mutta sairasta touhua!!
jokatapauksessa, akka (siis anoppi) sais hommata vaikka uuden miehen ja lopettaa tuo jokailtainen puhelu!!!
he soittelivat vaimolleni kerran JOKA PÄIVÄ!! vaimonikin on ainut lapsi ja muutimme yhteen aika nuorina, joten alussa sen ymmärsin!!! mutta että pinttynyt tapa soitella JOKA päivä kuulumiset ja puhelu loppuu aina hyvänyön toivotuksiin!!! SAIRASTA!
ja kun appiukko kuoli puolivuotta sitten niin tuo soittelu on vaan lisääntynyt!! en ole suoraan asiasta viittinyt vaimolle tai anopilleni sanoa, mutta sairasta touhua!!
jokatapauksessa, akka (siis anoppi) sais hommata vaikka uuden miehen ja lopettaa tuo jokailtainen puhelu!!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eli ON SULLA SUURET ONGELMAT, puhelu illassa ja sun elämä on pilalla. No joo tämä on tietysti typerä provo, mutta itse kyllä ymmärrä varsin mainiosti soittelun, jos pitkäaikainen puoliso on kuollut vasta puoli vuotta aikaisemmin. Itse tietenkin olisit ottanut jos uuden puolison kuolleen tilalle?
anopin suunnalta, mutta jos emme ole kotona, niin mielikuvitus alkaa laukkaamaan, jos vaikka on sattunut jotain.
Hetkeä myöhemmin tulee hätääntyneellä äänelle soitto kännyyn ja jos sattuu olemaan joku tilanne päällä ettei kännyyn pääse vastamaan alkaa tulla tekstareita tyyliin "missä ootte, onko jonkon hätänä, oletteko sairaalassa. Tekisi mieli laittaa känny kiinni koko kesäksi.
Täällä sitä vaan ruikutetaan, kun appivanhemmat TODELLA VÄLITTÄVÄT jälkikasvustaan. Toisilla on sellaset appivanhemmat, jotka välttelevät seuraa jne.- anoppini soittaa kihlatulleni (=vanhin lapsista) korkeintaan kerran vuodessa!??
Ei sekään ihan normaalia ole että joka päivä soitetaan, jos ei mitään erikoisempaa asiaa ole.
Alkuperäiselle sen verran että toki ymmärrän että soitellaan kun puoliso on kuollut, mutta kyllä siitäkin alkaa olla sen verran aikaa että ei enää varmasti ole niin tarvetta. Tiedän tämän ainakin kokemuksesta koska äitini miesystävä kuoli kaksi vuotta sitten autokolarissa. Äiti ei minulle joka päivä soitellut, mutta olin kyllä aina hänen käytettävissään. Ja ehkä just sen puoli vuotta kuoleman jälkeen.
Sano muijalles että sun mielestä toi on vähän liiottelua tai ala itse soittelemaan sille joka päivä esim. työpaikalta ja kyselet vaan niitä näitä. Jos muijas hermostuu niin sano että kun äitiskin soittelee sulle niin kai sinäkin saat.
Ap:lle sen verran, että jos vaimoasi eivät soittelut vaivaa, niin miksi sinua? Eihän sinulle soiteta. Vai oletko sellainen urpo joka haluaa sanella puolisonsa tekemiset oman nuppinsa mukaan? Ehkä kannattaisi suunnata mielenkiinto vaikka omiin asioihin ja antaa muiden olla, kun normaalia yhteydenpitotiheyttäkään ei ole missään vielä määritelty, vai onko.
Minulla oli maailman vittumaisin appi-ukko ja nyt kun hän kuoli(lopultakin!)niin vaimoni vittuilee nyt apenkin puolesta ja jopa syyllistää minua tuon perkeleellisen äijän kuolemasta!"Nyt olet päässyt siitä pahasta"ja tähän tyyliin.Appeni oli todella vaikea tyyppi,ei ollut koskaan väärässä,minä ja kaikki muutkin olimme hänen mielestään vajaa-älyisiä paskatunkioita.Koskaan,siis ei milloinkaan appi pyytänyt keneltäkään anteeksi vaikka olisi kuinka loukannut ja halventanut ihmisiä.Hän nautti siitä,mitä syvemmälle toisen ihmisen sieluun hän oli sontatalikkonsa tyrkännyt.Pirullisempaa ihmista en koskaan ole tavannut.36 vuotta nielin kaikki loukkaukset,ja niitä riitti!Ei edes pitkä asuinpaikkamme välimatka säästänyt hänen loputtomilta loukkauksiltaan,hän tuli usein ja useiksi päiviksi isännöimään ja vittuilemaan minulle kotiini.Nyt on pari metriä multaa ukon päällä ja turpa pysyy nyt Jumalan kiitos kiinni!Kukaan ei tuota pirua jäänyt kaipaamaan,ei edes lähimmät sukulaiset.84 vuotta tuo" pirun apulainen" vittuili ja loukkasi lähimmäisiään.Jumalalle kiitos siitä että tuo äärimmäisen ilkeä ukko on nyt poissa,syvällä maan alla.Jumala kuuli lopultakin rukouksemme.Jeesus on minun paimeneni,ei minulta mitään puutu!
Minulla oli maailman vittumaisin appi-ukko ja nyt kun hän kuoli (lopultakin!) niin vaimoni vittuilee nyt apenkin puolesta ja jopa syyllistää minua tuon perkeleellisen äijän kuolemasta!
"Nyt olet päässyt siitä pahasta" ja tähän tyyliin.
Appeni oli todella vaikea tyyppi, ei ollut koskaan väärässä, minä ja kaikki muutkin olimme hänen mielestään vajaa-älyisiä paskatunkioita.
Koskaan, siis ei milloinkaan appi pyytänyt keneltäkään anteeksi vaikka olisi kuinka loukannut ja halventanut ihmisiä.
Hän nautti siitä, mitä syvemmälle toisen ihmisen sieluun hän oli sontatalikkonsa tyrkännyt. Pirullisempaa ihmista en koskaan ole tavannut.
36 vuotta nielin kaikki loukkaukset, ja niitä riitti! Ei edes pitkä asuinpaikkamme välimatka säästänyt hänen loputtomilta loukkauksiltaan, hän tuli usein ja useiksi päiviksi isännöimään ja vittuilemaan minulle kotiini.
Nyt on pari metriä multaa ukon päällä ja turpa pysyy nyt Jumalan kiitos kiinni! Kukaan ei tuota pirua jäänyt kaipaamaan, ei edes lähimmät sukulaiset.
84 vuotta tuo "pirun apulainen" vittuili ja loukkasi lähimmäisiään. Jumalalle kiitos siitä, että tuo äärimmäisen ilkeä ukko on nyt poissa, syvällä maan alla. Jumala kuuli lopultakin rukouksemme. Jeesus on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu!
Paras olisi, että hommaisit metallilieriön, kaivautuisit sen sisään ja hitsauttaisit aukon kiinní.
Kukaan ihminen ei häiritsisi, saisit olla itsesi kanssa aivan omassa rauhassasi.
Ei häiritsisi maailman melu eikä meno.
Jos sinulta kuolisi puoliso, niin hankkisit kai kuukauden sisään uuden tilalle?
Yksi kysymys vielä. Etkö itse soita kenellekään, koskaan? Oletko varma, ettei sinun kännyköinnistäsi KUKAAN häiriinny?
Jos minulla olisi TUOLLAINEN sairas vävy, potkaisisin persuksille mokoman, en edes tunnustaisi vävyksi, joka minua akoittelisi. Olet aika tunteeton ja kova vaimosi äitiä kohtaan, joka on kärsinyt suuren menetyksen miehensä kuolemasta.
Ennen osattiin sentään jotenkin ymmärtää toisen ihmisen surua.
Nyt tunnetaan vain yksi sana, ja se on: minä, minä, minä ja taas kerran minä.
Jos omas soittaa pari kertaa viikossa ja vaimos äiti joka päivä niin eihän siinä loppujen lopuksi paljon ole eroa. Ei siis teillä molemmilla on aika tiheä kontakti. Mieti itsekseen miksi asia sinua noin paljon vaivaa? Onko syy esim. että tunnet että vaimollasi on tosiasiassa läheisemmät välit äitinsä kanssa kun sinulla?
Pihalle vaan moinen äitinsä napanuorassa kiinni oleva VÄSSYKKÄ!
Hah, aina kun parjataan kuinka lapsellisia ja poikamaisia aikuiset miehet ovat. Mutta todellisuudessa tuollaiset äitikompleksissa elävät vässykkänaiset ovat kaikkein iljettävimpiä. Vaihda itsenäisempään naiseen ja heitä nykyinen TYTTÖSI pihalle.
että vaimosi äiti saattaa olla yksinäinen ja haluaa senkin takia soitella päivittäin vaimollesi. Ymmärrän sen hyvin. Ole vain tyytyväinen yhteydenpidoista, sillä vielä tulee päivä jolloin puhelin ei soi....
Mutta miten kestän sitä päivää odotellessa?
Sama täällä. Itsekin olen ainut lapsi, soittelen ehkä kerran viikossa tai kahdessa vanhempieni kanssa. Mieheni vanhemmat puolestaan käyvät viisi kertaa viikossa pyörimässä nurkissa, maatilalla kun asutaan. ei minkään valtakunnan omaa rauhaa. Hermo menee totaalisesti!!!!!!