Petit äitiä toisen naisen kanssa, hienoa. Olet varmasti todella ylpeä itsestäsi. Mutta arvaa mitä siitä seurasi, minä lähdin pois. Enkä tule takaisin. En ole enää isin tyttö, enkä aio pitää sinuun mitään yhteyttä. En pyydä sinulta enää apua, enkä tuo poikaystäviäni näytille. Kun puhun äidin kanssa, älä tule lähelleni. Pysy poissa. Älä koske minuun, älä edes hengitä. Älä yritä selitellä, sillä minuun ne eivät uppoa. Saatan olla esikoisesi, ja ainoa tyttäresi mutta sinä et ole enää minun isäni.
isälleni
tyttäreltä
161550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
aika raskasta tekstiä,sinulta nuori.Anteeksi voi aina antaa,unohtaa ei ehkä koskaan. Me kaikki teemme mitä teemme,mutta toivomme myös että lapsillemme kasvaa ymmärrys ja anteeksiannon kyky.Olet ehkä kokenut kovan iskun,mutta sekin vuosien saatossa laimenee.Pidä isästäsi kiinni,sillä hän on silti isäsi.(minulla ei ole ollut koskaan)
Hei Tyttö pieni! Olen äiti, jota mies petti. Olisin hetken aikaa iloinnut, jos minunkin lapseni olisi sanonut noin. Mutta todellisuudessa se selän kääntäminen isälle tuottaa eniten surua ja murhetta lapselle itselleen. Olet loukattu, surullinen, ehkä vihaatkin isääsi. LÖytäisitkö ketään muuta aikuista kuin äitisi, jonka kanssa voisit keskustella asiasta ja niistä tunteista, joita isäsi toiminta sinussa herättää? Äitisikin on varmaan tällä hetkellä niin tiukilla oman surunsa kanssa, ettei hänellä taida riittää voimia tukea sinua. Minun lapseni saivat apua mummolta ja kummitädiltään. Toivon, että kaikesta huolimatta jaksat pitää yhteyttä isääsi, kunhan kaikken kiihkeimmät tunteet ovat laimenneet. Ehkä (vuosien päästä?) pystyt puhumaan isäsikin kanssa tapahtuneesta ja ymmärtämään hänenkin näkökulmaansa, vaikka et koskaan hyväksyisikään hänen tekoaan.
Onkohan se kuitenkaan äidillesi mieluisaa myöhemmin jos isällä ja tyttärellä on välit poikki. Jos vanhempasi ovat vielä yhdessä ja tilanne rauhoittunut niin uskon että äitisi tahtoisi teidän kahden välien olevan kunnossa. Sinä turhaan rankaiset myös itseäsi jos kiellät isäsi. Voit haukkua hänet ja teekin se ja ole vihainen mutta älä kiellä. Sitä tulet katumaan myöhemmin. Oletko jutellut asiasta äitisi kanssa?
Kyllä on aivan oikeutettua tuntea vihaa, sillä pettäminen on väärin. Kaikista hälyyttävintä olisi jos olisi välinpitämätön tai ei tuntisi mitään.
Kaikki tunteet on hyvä käydä läpi, naurettavaa toppuuttelua nuo vastaukset. Eivät ymmärrä. Kun tunteita tuntee rohkeasti ja kiihkeästikin välillä, eikä ala teeskentelemään ennen aikaista anteeksiantoa (mikä on pahinta ja tuhoisinta itselle) löytyy tilaa uusille tunteille ja ehkä myös uudelle tavalle käsitellä asiaa, laajemmon ymmärtäen. Lässytykset lähinnä oksettaa, jos ei ole valmis käsittelemään asiaa toisten osapuolien näkökulmasta, haavat ovat vielä liian arkoja kosketeltavaksi. Kyllä jokainen ansaitsee isäkseen miehen joka kunnioittaa äitiä. Silloin nnuoren naisen on helpompi kunnioittaa elämänsä miehiä jota tuleva tuo. Saamarin pettäjäpässit kun ette tiedä että kyseessä on muidenkin kohtalo kun omanne! Valintanne vaikuttaa laajasti: erotkaa reilusti jos ette kykene arjen ja yhteiselämän vaatimuksiin, mutta se on kai liikaa pyydetty.Sillä se osoittaisi viisautta ja edes alkeellista vastuuntuntoa, mikä jättäisi edes hivenen kunnioitusta elämänkumppania kohtaan.
En sinänsä omissa suhteissani välttämättä kannata yksiavioisuutta mutta lapsi-vanhempi pohjalta ymmärrän tuntemuksesi erittäin hyvin. Olet älykäs nuori nainen, tiedostat asioita keskinmääräistä paremmin, ja alkuperäinen kirjoituksesi varmasti saa monet keski-ikäiset miehet/isät ajattelemaan. Älä anna kenenkään sanoa mitä saisit tuntea ja mitä et, vuosienkin päästä olet todennäköisesti samaa mieltä asiasta, vaikka kipeimmät tuntemukset ovat hälvenneet.
Siitä on kulunut jo n.15 vuotta!
Olen jo aikuinen ja minulla on lapsia.
En ole vieläkään antanut isälleni anteeksi, enkä anna.
Ilman sitä että isäni petti ja sanoi minulle aina että KAIKKI MIEHET PETTÄVÄT, en ehkä olisi sairaalloisen mustasukkainen.
Äiti näki isän ja yhden noista toisista naisista ja silti hän väitti ettei ollut pettänyt, sanoi että äitini näkee näkyjä...
Kaikki paljastui kuitenkin ja en anna anteeksi, joten ymmärrän tunteesi.
Jos ei merkitse omalle isälleenkään mitään, miksi merkitsisin jollekki toiselle miehelle.
Luulisi että omat lapset ovat etusijalla, mutta ei.
Toivottavasti isälläni ei olta enää eteen, niin ehkä se olisi paras rangaisuts!
Siitä on kulunut jo n.15 vuotta!
Olen jo aikuinen ja minulla on lapsia.
En ole vieläkään antanut isälleni anteeksi, enkä anna.
Ilman sitä että isäni petti ja sanoi minulle aina että KAIKKI MIEHET PETTÄVÄT, en ehkä olisi sairaalloisen mustasukkainen.
Äiti näki isän ja yhden noista toisista naisista ja silti hän väitti ettei ollut pettänyt, sanoi että äitini näkee näkyjä...
Kaikki paljastui kuitenkin ja en anna anteeksi, joten ymmärrän tunteesi.
Jos ei merkitse omalle isälleenkään mitään, miksi merkitsisin jollekki toiselle miehelle.
Luulisi että omat lapset ovat etusijalla, mutta ei.
Toivottavasti isälläni ei olta enää eteen, niin ehkä se olisi paras rangaisuts!
Sinun pitää muistaa, että isäsi petti äitiäsi, ei sinua. Et voi tietää heidän välisistä asioistaan, vaikka oletkin heidän lapsensa, et ole isäsi kanssa aviossa. Saat olla vihainen, saat olla katkera, mutta anna myös anteeksi aikanaan.
Miksi pitäisi antaa anteeksi? Se ei todellakaan ole mikään välttämättömyys saati selviö. Päinvastoin anteeksi tulee antaa vain jos siltä aidosti tuntuu. Usein katkeruus ym. "kielletyt" tunteet ovat täysin oikeutettuja. Antamalla anteeksi altistat itsesi samalle loukatuksi tulemiselle kuin ennen asian kohtaamista, ja sen jälkeen voi tuntua entistäkin pahemmalta. Typerintä olisi antaa muiden sanoa mitä voi/saa tuntea ja ajatella. Kuten sanottu, alkuperäinen kirjoitus oli hieno, harvemmin pystyn eläytymään mihinkään sen syvällisempään, mutta toi oli hyvin kirjoitettu.
Kyllä siinä mies koko perheensä pettää jos hylkää sen toisen naisen/naisten vuoksi.
Aivan lapsen puhetta tuollainen: ei isäsi sinua pettänyt vaikka sikaili äitisi kustannuksella.
Rasittavaa tuollaiset "no,mutta."..ja "voi lapsi-KULTA"-hyssyttelijät joilla ei ole kanttia puhua asioista niiden oikeilla nimillä. En koskaan, ikinä, halua tulla tuollaiseksi aikuiseksi joka koristelee totuutta mielensä mukaiseksi, kun ei uskalla katsoa asioita niin kuin ne on.
Saat olla vihainen...saat olla katkera... voi itku!!!! Eikö tälläkään "aikuisella" muuta evästä ollu antaa. Kiitti tyhjästä.
tämä on ja välillä on tosiaan köyhät eväät. En ole hyssytellyt, en käyttänyt "no, mutta" jne..vaan korostan, että ihminen erehtyy ,jopa tämä tyttö ,joka jutun kirjoitti voi joskus olla samassa tilanteessa oman tyttärensä edessä. Isä ei ole perhettään tässä tapauksessa hylännyt vaan tytär. Lue tarkasti, koska sulle näkyy noita luku virheitä tulevan. Pettäminen on pahinta mitä puoliso voi tehdä, mutta tässä ei ole kyse puolisosta vaan tyttärestä. Puhun ihan omasta kokemuksestani kun sanon miten tärkeää on osata myös antaa anteeksi
Varmasti isä katuu pettämistään ja ymmärrän sen, miten lapset kuvittelevat omat vanhempansa virheettömäksi, mutta elämä on epäoikeudenmukaista toisinaan. Olen itse pudonnut korkealta ja kovaa tässä asiassa, joten todella voin sanoa, että kuitenkin se, että uskaltaa myöntää, että me kaikki ollaan erehtyväisiä isä, äiti ja tytärkin, on tärkeämpää kuin viha. Tekoa ei pidä koskaan hyväksyä, mutta ihminen eli tässä tapauksesa isä, pitää.
Anteeksiantoa (aitoa) ei voi syntyä ilman katumusta.
Neuvoit että "pitää ihminen, eli isä hyväksyä".
Katsos Harrei sinun kokemuksesi ei ole samanlainen kuin muiden. Kaikkien isukit eivät kadu. Joidenkin isukit syyllistävät äitiä pettämisen jälkeen (tyttären aikana) sanomalla että mitäs ämmä oli kuin pystyyn nostettu sika? ettei panettanu! Ja sanoja tehostaakseen vielä potkuja vatsaan ja kylkeen jos äiti uskalsi kysyä missä mennään isältä.
Joten älä tule lässyttämään oman kokemuksesi pohjalta se aiheuttaa vaan turhauttavaa kiukkua , enkä jaksa uskoa että sellaisen tunteen esiin tuomiseen pyrkisit tarkoituksella. Vai pyritkö?
aika alhaista vittuilla "lue tarkasti kun sulla näyttää noita luku virheitä tulevan" , kaikki ei mahda sille mitään jos on sattunu tulemaan luki-häiriö. Tai paska isä.
Luin noita kommentteja ja ajattelin valaista , mistä nämä mun ajatukseni ovat lähtöisin. Mun isä ei ole tietääkseni äitiäni pettänyt, mutta mieheni on minua. Selvisimme asiasta repivän ja itkuisen kesän jälkeen. Helppoa se ei ollut, mutta käytyämme avioliittomme (30 v.)pohjamutia myöten läpi pystyimme aloittamaan puhtaalta pöydältä uudelleen. Olin haavoilla sieluani myöten, aivan kuin sydän olisi revitty rinnasta. Silti ymmärsin, että ainoastaan anteeksianto on se parantava voima. Tyttäremme oli puolestani katkera isälleen ja se kaksinkertaisti suruni, koska en halunnut lapseni kärsivän vanhempiensa hairahduksesta. Vasta sen jälkeen kun mieheni pyysi tyttäreltämme sydämestään anteeksi, toipuminen voi alkaa.
Olemme kasvaneet paljon tämän tapauksen myötä ja osaamme arvostaa nykyisin perheelämäämme enemmin kuin ennen, koska olimme vähällä sen menettää.
Totta tuo että anteeksiannon jälkeen todellakin voi rakastaa, kun toinen katuu ja pyytää anteeksi ja ei enää jatka tekosiaan. Joskus ihminen hölmöilee mutta aina voi valita toisen tavan toimia tulevaisuudessa.
Joo, se on kumma että jotkut unohtavat että heillä on PERHE.
Tiedän just miltä susta tuntuu. Tsemppiä ja pidä tuo asenne!