Olen tullut siihen lopputulokseen, että heteroimmissakin naisissa on perusrakenteet lesboudelle. Heteronaisethan flirttailevat elämänsä aikana toisten naisten, esim. bestiksensa ja muiden kavereiden kanssa enemmän, kuin yhdenkään miehen kanssa. Naisen käyttäytyminen toisten naisten seurassa on joka tasolla paljon välittömämpää ja luonnollisempaa, kuin miesten kanssa.
Kun miehen kanssa ei seurustelu onnistu ja pari eroaa, niin nainen toteaa usein vitsillä, että "Pitää varmaan ryhtyä lesboksi", vaikka hän alitajuisesti onkin täysin tosissaan, muttei itse tiedosta tätä. Kuinka moni on kuullut vastaavassa tilanteessa miehen sanovan, että "Täytyy varmaan ryhtyä homoksi?"
On tieteellisesti havaittu, että mieskromosomi surkastuu, eli heikkenee koko ajan. Miljoonien vuosien päästä ei enää ole miessukupuolta, vaan pelkkiä naisia, jotka pariutuvat keskenään. Tämän hetkinen piilevä lesbous heteronaisissa on siis vain pieni pilkahdus siitä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Naisten ja tyttöjen keskinäiset, intiimit kaverisuhteet murrosiässä ja myöhemminkin ovat alkua tulevalle lesboudelle.
Heteronaisten pyrkimys suhteeseen miehen kanssa on vain alkukantaisista vieteistä johtuvaa synnynnäistä käyttäytymistä. Alitajunnassaan jokainen nainen kaipaa naista vierelleen, mutta tämänhetkiset heteroseksuaaliset tunteet ovat vielä niin voimakkaat, että nainen kiinnostuu miehistä enemmän.
Kun miehen kanssa ei seurustelu onnistu ja pari eroaa, niin nainen toteaa usein vitsillä, että "Pitää varmaan ryhtyä lesboksi", vaikka hän alitajuisesti onkin täysin tosissaan, muttei itse tiedosta tätä. Kuinka moni on kuullut vastaavassa tilanteessa miehen sanovan, että "Täytyy varmaan ryhtyä homoksi?"
On tieteellisesti havaittu, että mieskromosomi surkastuu, eli heikkenee koko ajan. Miljoonien vuosien päästä ei enää ole miessukupuolta, vaan pelkkiä naisia, jotka pariutuvat keskenään. Tämän hetkinen piilevä lesbous heteronaisissa on siis vain pieni pilkahdus siitä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Naisten ja tyttöjen keskinäiset, intiimit kaverisuhteet murrosiässä ja myöhemminkin ovat alkua tulevalle lesboudelle.
Heteronaisten pyrkimys suhteeseen miehen kanssa on vain alkukantaisista vieteistä johtuvaa synnynnäistä käyttäytymistä. Alitajunnassaan jokainen nainen kaipaa naista vierelleen, mutta tämänhetkiset heteroseksuaaliset tunteet ovat vielä niin voimakkaat, että nainen kiinnostuu miehistä enemmän.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Naisten läheiset välit toisiin naisiin liittyvät keskustelu- ja empatiatasolle. Naisten tunne-elämä on monimuotoisempi tai ainakin erilainen kuin miesten.
Ihminenhän ymmärtää parhaiten kaltaistaan. Miehet harvoin jaksavat keskustella naisten kanssa naisten tapaan, vai mitä?
Miehillä on oma kumppanin paikkansa, sillä paikalla juuri se erilaisuus on sytyttää!
Olen hetero, ollut koko elämäni mutta naiset viehättää ja kiinnostaa mua. En mä tiedä, voisin mä naisenkin kanssa olla... jospa parisuhteen ihanuus onnistuisi helpommin... tai sitten ei. Joskus nuorempana kun tuli tiiviimmin oltua tekemisissä esim. bestiksen kanssa niin kyllä mä usein ajattelin, että miltä musta tuntus suudella tai koskettaa häntä. En kuitenkaan uskaltanut, en tiedä ajatteliko toinen koskaan samoin vaikka paljonhan me jollain tasolla flirttailtiin. Ajatus naisen kanssa olemisesta kyllä kovasti kiehtoo... ja olen tavannut elämäni aikana muutamia naisia joita kohtaan olen tuntenut suurtakin vetovoimaa. Ajatustasolla jatkan edelleen... ehkä joskus :)
siihen ei enää mene miljoonakaan vuotta. Voisi sanoa, että mitä pikemmin sen parempi. Todennäköisesti loppuu sodat ja armeijat maailmasta, pedofiilit kuolee sukupuuttoon tai eliminioidaan ja köyhimmätkin saavat lääkkeitä ja ruokaa. Kukaan ei enää kuole nälkään. Aseita ei ole eikä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa miesten taholta. Maailmasta tulee parempi paikka elää. Munanjatkeita ei enää tarvita ja pehmeät arvot ovat arvossaan. Ei niinkään huono tulevaisuudenkuva. Suurin osa maailman ongelmistahan on miesten syytä. Kiistatta totta.
se miten miehet kokonaisuudessaan arvostavat ja kohtelevat naista jouduttaa tätä kehitystä oleellisesti. Tällä hetkellä n.joka toinen pariskunta eroaa, ja yhä useampi nainen toteaa miten paljon vähemmällä murheella pääsee, jos tosiaan uskoo, että mies ei jostain syystä ymmärrä naisen päälle yhtään mitään, ja että moni mies tulee paremmin toimiin kaverinsa kanssa, on tälle uskollisempi, kiinnostuneempi hänen hyvinvoinnistaan ja auttavaisempi kuin naiselle konsanaan. Yhä useampi nainen uskoo totena, että on ajanhukkaa vääntää miehelle rautalangasta perusasioita puhumisesta, välittämisestä huolehtimisesta, ja lopettaa touhun turhana. Moni nainen on tajunnut että parisuhde kulkee ja toimii kun kumppanina on toinen nainen, ja elää sen mukaan.
Matka kaapista ulos elämään on yllättävän lyhyt, ja sen on yllättävän moni tehnyt. Ja.. mainitsen vielä.. moni on tajunnut että se on kannattanut tehdä.
Bimiriam on aikalailla oikeilla linjoilla. SinkkuSannaSs miettii samoja. Miehen ja naisen yhteiselossa on niin paljon ongelmia. Niin harvoin edes ymmärrämme toisiamme. Vaikeaa, vaivalloista.. SannaSs ei tahdo olla kouluttaja, vaan kumppani joka ymmärtää ja jota ymmärretään. Harmittavan harvoin mies ymmärtää.
Nainen ymmärtää toista naista, suhde on syvempi henkisellä tasolla jo pelkästään ystävyyssuhteissä.
Naista ja miestä vetää yhteen tosiaankin vain alkukantainen lisääntymisvietti, feromonit ja hormonit, joiden teho tuppaa laantumaan ajan kuluessa. Luolamiehet siittivät naisensa, lähtivät päiväksi metsälle, toivat saaliin kotiin ja lähtivät taas. Sillä välin naiset elivät yhteisössä ylläpitäen kotiluolan tulia ja kasvattivat lapsiaan. Naisten yhteisö, ymmärrys ja yhteys on selitys.
Kovin kaukana luolaelämästä ei olla nytkään.. Samalla alkukantaisella vietillä mies etsiytyy kotiin, syö,käy pesulla, nai,nukkuu, lähtee reissuillensa yhä edelleenkin. Ruoanmetsästys porukoissa on vaihtunut yhteisiin tapahtumiin,hengissäpitimiksi ei välttämättä tarvitse sonnustautua sotaretkille, mutta kummasti yhteishenkeä ja yritystä löytyy vaikka jääkiekkoliigaotteluista tms.
Ainut oleellisesti eri asia on se, miten yksin nainen yrittää pärjätä, naisten yksiköt on valitettavan pieniä:pahimmoillaan nainen on yksin kokemassa itsessään yksinjäämiset, miehen ymmärtämättömyyden, laiminlyönnit. Jostain on tullut ajatus, että näin kuuluukin olla, naisen tulee selvitä kaikesta siitä henkisestä ja fyysisestä alistamisesta ominensa, ilman että jakaisi saman toisten naisten kanssa.
Jos jotkut puhuvat reilusti asemastaan typerimmät naiset tuomitsevan sen joka ei "pärjää" miesten kanssa, tajuamatta sen olevan melkein mahdotonta ylipäätään. Jos naiset tekisivät kokemuksistaan kollektiivista tietoa, joka hyödyttäisi koko yhteisöä alkaisi järki kulkea yhä isompana aaltona, ja sen seuraukset olisivat todennäköisesti melkoiset. Ehkä ihmissuku loppuisi käänteisellä vauhdilla, tai sitten biologia kehittäisi naista kaksineuvoiseksi. Antautumista sukupuoliseen kanssakäyntiin miehen kanssa pidettäisiin heikkoutena, jonka saa anteeksi pelkästeen siksi, että siitä on vielä viitteitä naisen perimässä. Nainen ja mies erityisivät fyysisestikin toistaan sen minkä he ovat nyt jo erityneet henkisesti. Ehkä nainen sitten ymmärtäisi että miehistä ei ole välttämättä paljon muuta kuin siittää lapset ja haittaa. Nyt miesten monasti niin korea ulkonäkö peittää tuon tosiasian,ja jonka miehet ehkä alitajuisesti käyttävät hyväkseen. Jos nainen järjenkanssa kuuntelisi miestä, päättelisi kannattaako noita geenejä enää pidemmälle levittää, monen peli olisi pelattu jo heti kättelyssä. Nyt sitä sokaistuu muka vastustamattoman ulkokuoren takia ja tilanne on mikä on.
Jotenkin tekstistäs "haisee" aika syvä katkeruus miehiä kohtaan.. yleensä se on tyypillistä lesboudessa jolloin miehet ovat kilpakumppaneita??
Onhan yhteiskunnan paine tietty sen verta suuri että suurin osa lesboista on kaapissa bi:nä kun ei uskalla ulos tulla.
Jos se on katkeruutta, että näen asioita eri tavalla kuin sinä, niin olkoon se sitten sitä. Itse koen enemmänkin tuntevani väsymystä siihen, mitä aiheuttaa yritykset elää heteropariskuntana vaikka kaikki oireet viittaa johonkin ihan muuhun.
Itse en muutes niin elä, minä olen vapaa bi. Lesboa minusta toivottavasti ei koskaan tule, olin sitten kaapissa tai sieltä pois. Olen kohdannut todella inhottavia hehee -asenteisia naisiakin, joihin en voisi kuvitella mitenkään ihastuvani,tai että haluaisin seksiä heidän kanssaan. Aivan samoin on vielä kuitenkin miehiä, jotka omalla käytöksellään pitävät yllä ajatuksen ripettä, ettei ehkä olisi mahdotonta rakastua jopa mieheen, mutta tällä hetkellä elämässäni on niin monta prosessia, jotka on lähtöisin miehen vaikeudesta pitää naista muuna kuin panopuuna, etten voi kovin ihastuneesti heihinkään suhtautua.
Väsynyt minä olen: uljasta prinssiä esittäviin miehiin, jotka tekevät kaikkensa saadakseen luottamuksen voitettua, ja pistääkseen kaiken lokaan heti kun defenssit on hieman väistyneet. Olen myös väsynyt naisiin, jotka ovat sitä mieltä, että syy parisuhteitten onnistumattomuuteen on siinä, ettei nainen ymmärrä miten upea yksilö mies on.
Tämä on liian iso asia puhuttavaksi näin,tuntuu vähän turhalta jauhamiselta, kun en voi saada mitenkään omaa erilaista kantaani ymmärretyksi.
ei naisen kanssa voi rakastella.Kun mun pitää saada maskuliinista,vahvaa,karvasta,miehekästä petiseuraa.Koska olen itse pehmeä nainen niin eikö se vastakohta ole tässä sopivin?Minusta on.
Se pitää olla sitä itteään,pitää olla jotain mitä upottaa syvälle.Ja sitten se,mitä upotetaan pitää olla elävää,sykkivää....Vähempi ei riitä.
pelkkä ajatuskin jo yrjöttää.
Toki noinkin voi tehdä, kyllä, mutta jos pitää minkäänlaista henkistä tasoa yllä, ei riitä että vieressä on karvainen iso otus, joka työntää jotain jonnekin. Voihan henkisestikin päästä yhteyteen ja siitä sitten fyysiseen, mutta harvapa mies jaksaa puhua, kuunnella, jakaa, kokea tuntemuksia niin paljon. Jos sattuu seisomaan niin sille sitten pitäisi tehdä jotain..
Eniten olen iloinen, että kykenen näkemään hyvää siellä missä sitä on, eikä siellä missä se yhteiskunnan tai kirkon tai minkätahansa instituutin määräämänä pitää nähdä.