Suomessa on vähiten yrittäjyyttä, kun katsotaan sellaisia maita jotka ovat vertailukelpoisia ja joista saadaan luotettavaa tietoa.
Miksiköhän tähän maahan ei enää saada yrittäjiä, jotka olisivat valmiita ottamaan pankkilainaa ja perustamaan yrityksen...
Ei näy uusia paperipatruunoita... Jos aikoinaan olisi ollut tässä maassa samanlaista touhua kuin nykyään, niin ei montaa paperitehdastakaan olisi tullut. Silloin oltiin valmiita tekemään töitä ja yrittäjä sai yrittää.
Kumpikohan ne paikat paperiteollisuudessakin luo? Yrittäjät ja työnantajat ylipäätään vai ammattiliitot?
Miksiköhän tähän maahan ei enää saada yrittäjiä, jotka olisivat valmiita ottamaan pankkilainaa ja perustamaan yrityksen...
Ei näy uusia paperipatruunoita... Jos aikoinaan olisi ollut tässä maassa samanlaista touhua kuin nykyään, niin ei montaa paperitehdastakaan olisi tullut. Silloin oltiin valmiita tekemään töitä ja yrittäjä sai yrittää.
Kumpikohan ne paikat paperiteollisuudessakin luo? Yrittäjät ja työnantajat ylipäätään vai ammattiliitot?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jokaisella yrityksellä, joka paperibisneksessä liikkuu, on omat strategiansa. Parhaaksi katsomallaan tavalla he hyödyntävät maamme tilanteita.
Otetaanpa esimerkiksi paperikoneteollisuus: se on vallannut alaa aikalailla myös alihankintabisneksen avulla. Jotain tilpehööriä valmistava yritys puolestaan luottaa tuotekehitykseensä unohtamatta suotuisia tuotantotekijöitämme.
Paperitehtaat vaatisivat mittavia investointeja, joita koneita ei niin vain siirretä ulkomaille. Tässä on siis mittava politiikan tekemisen paikka, mutta näköjään lähinnä kiristämisen muodossa.
Thank you America, thanks again!
Mitä tulee Paperiliitossa vallitseviin historiallisiin tosiasioihin, niin kukaan opettaja ei menisi tekemään sellaista mokaa, että omaksi tappiokseen (jollei oppilaan etuakaan näe) lähtisi kohtuuttomia muutoksia vaatimaan.
Itse olen saanut ihan valtavasti tukea työlleni Amerikasta: Siellä nähdään, että kaikki perusasiat ovat kunnossa maassamme. Niitä sitten hyödynnetään niin kauan kuin on hyödynnettävissä.
Siksi minäkin tässä olen kiinnostunut kirjoittelemaan.
Minä ainakin olen niin optimisti, että uskon ulkomaalaisten yrittäjien seuraavan näitäkin palstoja. Muistelen joskus entisessä elämässäni käyneeni Kalastajatorpalla paperikonekaupoilla IP:n edustajan kanssa. Varsin sivistynyttä joukkoa oli itärannikolla ... jo siihen aikaan.
Saanhan kirjoittaa omat traumani tänne viimeisen kerran? Minun lapseni työskentelee nyt hommassa, jonka piti valtiovetoisen firman mukaan olla historiaa jo aikoja sitten: Enää ei pitänyt tarvittaman puristinhuopia. Jokin jauhe olisi tämän veden kanssa läträämisen prosessin korvannut. Minä olen vastuussa ammatinvalinnasta.
Oma isänsä ajettiin ulkomaille nöyryytyksen välttämiseksi (se oli ainoa oikea teko). Sitten tulivat elämää suuremmat voimat mukaan. Kaatuivat WTC:n tornit, ja katsottiin, kuka on sankari. Kuka sen nöyryytyksenä koki, nostakoon kätensä pystyyn! Pikkusieluisilla menivät kaupat.
Musta on nyt tullut kenties amerikkalaisempi kuin amerikkalaiset itse. Kukaan meistä ei pelkää mitään. Ihan mieletöntä nöyryytystä on tiedossa, jollei itse tiedä, missä on hyvä. Ja milloin on vetäydyttävä ... annettava tilaa toisillekin ...
God bless you all!