Jotkut uskovat näyttävät omaksuneen uuden, mullistavan keskustelutyylin, jota voisi kutsua tieteellisesti termillä "soopailu". Tämä hämmästyttävä taktiikka paljastuu erityisen selvästi, kun uskovalla ei ole järkevää argumenttia esitettävänään.
Soopailu ei ole mikä tahansa sanavalinta, se on kuin filosofinen mantrahuuto, joka toistetaan yhä uudestaan ja uudestaan. "Soopaa, soopaa, soopaa" – uskova huutaa, unohtaen kaikki muut järkevät perustelut. Tämä taktiikka on niin tehokas, että voit melkein tuntea logiikan ja järjen katoavan huoneesta.
Tietenkin, jotkut saattavat ihmetellä, onko tämä vain uskovien salaoppi, joka opetetaan jossain salaisessa seminaarissa, vai onko kyseessä spontaani ilmiö, joka syntyy, kun järkiperustelut ovat hukassa. Joka tapauksessa, soopailu on tullut jäädäkseen – se on uskovien vastaus kaikkiin vaikeisiin kysymyksiin, aivan kuin taikasauva, joka poistaa epäilyksen ja avaa tien dogmaattiseen varmuuteen.
Vaikka jotkut voisivat pitää soopailua ärsyttävänä tai jopa naiivina, on syytä arvostaa sen luovuutta. Se on kuin uskova laulaisi omaa, yksitoikkoista hymniään, ja joskus on vaikea olla ihailematta tätä sitoutumista yhden ainoan sanan voimaan. Niinpä, kun seuraavan kerran kohtaat uskovan, joka tuntuu toistavan yhtä sanaa, tiedäthän – hän ei ole unohtanut argumenttiaan, hän vain harjoittaa mestarillista soopailua.
Soopailu ei ole mikä tahansa sanavalinta, se on kuin filosofinen mantrahuuto, joka toistetaan yhä uudestaan ja uudestaan. "Soopaa, soopaa, soopaa" – uskova huutaa, unohtaen kaikki muut järkevät perustelut. Tämä taktiikka on niin tehokas, että voit melkein tuntea logiikan ja järjen katoavan huoneesta.
Tietenkin, jotkut saattavat ihmetellä, onko tämä vain uskovien salaoppi, joka opetetaan jossain salaisessa seminaarissa, vai onko kyseessä spontaani ilmiö, joka syntyy, kun järkiperustelut ovat hukassa. Joka tapauksessa, soopailu on tullut jäädäkseen – se on uskovien vastaus kaikkiin vaikeisiin kysymyksiin, aivan kuin taikasauva, joka poistaa epäilyksen ja avaa tien dogmaattiseen varmuuteen.
Vaikka jotkut voisivat pitää soopailua ärsyttävänä tai jopa naiivina, on syytä arvostaa sen luovuutta. Se on kuin uskova laulaisi omaa, yksitoikkoista hymniään, ja joskus on vaikea olla ihailematta tätä sitoutumista yhden ainoan sanan voimaan. Niinpä, kun seuraavan kerran kohtaat uskovan, joka tuntuu toistavan yhtä sanaa, tiedäthän – hän ei ole unohtanut argumenttiaan, hän vain harjoittaa mestarillista soopailua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jotkut laittavat sormet korviinsa ja huutavat ”soopaa, soopaa”, kun vastaan tulee epämieluisia faktoja.
Mutta kaikki eivät kestä todellisuutta vaan hakevat lohtua harhoista.