Miten nainen suhtautuisi siihen jos mies ajaisi noin 300 km sivu ilmoittaakseen kiinnostuksensa häntä kohtaan ja pyytämään juttusille? Kuulostaako hölmöltä varsinkin koska ei oikeastaan tunne toista? Olen kiinnostunut eräästä naisesta jonka olen työmatkani varrella tavannut, ja hän on myös "huomannut" minut. Muutaman sanan olemme vaihtaneet eikä ihan huonosti ole mennyt, vaikka paremminkin voisi olla. Haluaisin todella tietää tulisiko asiasta mitään enempää, vai onko se vain kaunis unelma.
Näen häntä niin harvoin ja pelkään että jos paljastan alussa että olen tullut vain häntä varten, hän voisi ehkä tuntea itsensä pakotetuksi johonkin vain kohteliaisuuden vuoksi tai muuten ahdistetuksi, enkä todellakaan halua sitä. En haluasi kuitenkaan odottaa enää pitempään koska mahdollisuus menee ohi jos en toimi. Työmatkoilla näen hänta parhaassa tapauksessa vain pari kertaa joka toinen kuukausi, ja se ei ole todellaakaan tyydyttävää eikä asia edisty.
Näen häntä niin harvoin ja pelkään että jos paljastan alussa että olen tullut vain häntä varten, hän voisi ehkä tuntea itsensä pakotetuksi johonkin vain kohteliaisuuden vuoksi tai muuten ahdistetuksi, enkä todellakaan halua sitä. En haluasi kuitenkaan odottaa enää pitempään koska mahdollisuus menee ohi jos en toimi. Työmatkoilla näen hänta parhaassa tapauksessa vain pari kertaa joka toinen kuukausi, ja se ei ole todellaakaan tyydyttävää eikä asia edisty.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ruusuja ja sen jälkeen ota puhelimitse yhteyttä kiinnostaisiko häntä illallinen tai lounas tutustumismielessä. Olisi korrektia ja huomaavaista ja naiselle jäisi kuitenkin tilaa tehdä päätös joko positiivisesti tai kieltäytymällä kohteliaasti ja kiittämällä kukista. Hyvä mieli jäisi, kävi niin tai näin. Ja kukkalähetykseen joku sopiva viesti;)
kannatan edellistä! Paitsi itseltäni menisivät jalat alta jos eräs tietty henkilö ajaisi edes 30 km luokseni. Mutta kiusallinen tilanne olisi jos se olisi joku muu.
Kiitos vihjeestäsi. Olisin ehkä voinut toimiakin jotenkin tähän tapaan, nyt on vain niin etten tiedä hänestä muuta kuin missä hän on töissä. Ja siellä ei ole kovin hyviä mahdollisuuksia kysellä henkilökohtaisia asioita. Huomasin heti ensi kerralla kun näin hänet että hän on juuri sellainen josta olen aina haaveillut, mutta en tehnyt mitään, osaksi koska välimatka on mitä on.
Ehkä olen tulkinnut hänet väärin, hän aloitti kuitenkin itse puhumisen muutaman kerran jälkeen, ja haluaisin todella tietää yrittikö hän saada yhteyttä vai oliko muuten vain ystävällinen. En todellakaan ole mikään naistenmies, joten jos hän haluaisi jotain väliaikaista tuttavuutta, varmasti ei olisi laittanut minua merkille. Kun juttelin hänen kanssaan myöhemmin, hän suhtautui siihen myönteisesti.
Jotain aion asialle tehdä, kävi miten kävi, liian monta muuta tilaisuutta on mennyt ohi ja vuosikautista harmittelua ollut myöhemmin. Vaikka tämä ei onnistuisikaan on silti parempi tietää ja vaikka pettyäkin, kuin mietiskellä asioita jälkeenpäin. En voi mennä eteenpäin ennen kuin saan tietää, siksi olo on aika lailla turhauttava. Minä olen täällä, hän on siellä - voi että...! ;-)
30 tai 300 kilometriä, jos sen "oikean" kohtaan jossakin, ajaisin itse vaikka minne jos tietäisin että tunteet olisivat molemminpuoleisia. Se tässä pitäisikin saada selville...
Vaikeaa on joskus meidä miesten tehdä mitään oikein... heh...
Olisihan se mukavempi jos olisi ensin edes pari txt:tä vaihtanut niin sitten se automatka olisi varmaan ok.
Itse niin toivoisin että oma ihastukseni tekisi tempauksen ja ajaisi tänne vaikka hakemaan minua ilta kävelylle, asioista puhumaan..
Joo, ei oikein kehtaisi ilmestyä ihan noin vain sinne jos ei ole muuta syytä ajaa sitä kautta, kun en ole varma hänestä. Odottaminen seuraavaan näkemiseen on vain vaikeaa, ja mistä sen tietää mitä siinä ajassa kerkiää tapahtua. No, kaipa aika sen joskus näyttää... :-/
Toivon että sinua onnistaa myös.