..ei tosiaankaan enää jaksanut.
Offille meni, kun miehen "tunteet olivat sekaisin", "piti saada miettimisaikaa", "rakasti kahta", "väsytti", "tunteet eivät olleet tasapainossa", "tykkäsi, muttei rakastanut" jne.
On-vaihde meni päälle, kun "ei voinut olla ilman", "ikävöi", "oli mustasukkainen"(seurasi joka kerta, kun kokeilin tutustua johonkin uuteen mieheen), "kiihottui minut nähdessään", "oli AINA rakastanut minua", "olin tärkeä hänelle", "halusi kuulua elämääni" jne.
Ei vain jaksa enää! Pakko saada rakentaa tulevaisuutta varmemmalle pohjalle. Ja joka kerta se olin minä idiootti, jonka rakkaus kesti ja se idiootti, joka uskoi valheita! Sehän tässä ottaa eniten päähän!
Offille meni, kun miehen "tunteet olivat sekaisin", "piti saada miettimisaikaa", "rakasti kahta", "väsytti", "tunteet eivät olleet tasapainossa", "tykkäsi, muttei rakastanut" jne.
On-vaihde meni päälle, kun "ei voinut olla ilman", "ikävöi", "oli mustasukkainen"(seurasi joka kerta, kun kokeilin tutustua johonkin uuteen mieheen), "kiihottui minut nähdessään", "oli AINA rakastanut minua", "olin tärkeä hänelle", "halusi kuulua elämääni" jne.
Ei vain jaksa enää! Pakko saada rakentaa tulevaisuutta varmemmalle pohjalle. Ja joka kerta se olin minä idiootti, jonka rakkaus kesti ja se idiootti, joka uskoi valheita! Sehän tässä ottaa eniten päähän!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eli naisetkin osaavat, vaikken sovinisti olekaan.
Kannattaa tosiaankin tarkistaa heti alussa, että vastapuoli on menneisyytensä kanssa sinut.
Prkl, että sattuu. Mutta ei koskaan enää samaa rumbaa, vähemmästäkin sekoaa.
Ironista. Minä olen nimittäin ollut kuin nuo kumppaninne. Uskokaa tai älkää niin heitäkin sattuu. En koskaan halunnut satuttaa sitä, josta niin paljon välitin, en vain tiennyt mitä halusin, ahdistuin ajatuksestakin parisuhteesta. Olisin halunnut kyetä rakastamaan, mutta jossakin on lukko. Ei kaikista ihmisistä ole parisuhteeseen. Minusta ei ole. Kävelin nimittäin pari viikkoa viimeisen kerran onneni ohi. Täydellisempää miestä en koskaan tule löytämään. Olen rakastanut niin paljon, niin kauan, tiedä sitten, rakastanko väärin, mutta jossakin vaiheessa en vain enää pystynyt jatkamaan. Tuntui että tukehdun toisen rakkaudesta.
Tämä oli on-off-suhteen viimeinen tarjous, ja kun en siihen pystynyt tarttumaan, käänsin luultavasti selkäni koko instituutiolle. Nyt kaksi viikkoa myöhemmin olen tajunnut miten paljon rakastan. Ei minusta ole suhteeseen, onhan se nähty, koska koskaan en ole yrittänyt niin paljon kuin nyt viimeisellä kerralla. Silti en tiedä miten jatkaa ilman tuota miestä, jota tavalla tai toisella rakastan niin paljon. Vihaan tekoja, joita itse teen, mutta ymmärrän ne niin pirun hyvin. Kun ei osaa olla toisen kanssa, eikä ilman sitä. Nyt olen tilaisuuteni menettänyt lopullisesti, ja on tälle miehelle vain parempi, että pääsee eteenpäin elämässään. Minä olen hänelle myrkkyä. Mutta hitto. Tällaista sielunkumppanuutta ei vain ole olemassa. Olen todella eksyksissä ilman häntä. Haluaisin soittaa, nähdä, jutella, koskettaa. En muista milloin viimeksi olisi sattunut näin paljon. Tiedän, etten saa ottaa yhteyttä, vaikken mitään muuta haluaisikaan. Olen niin hukassa.
kyllä sinuakin. Itse olen nyt tavallaan "heitteillä"(en keksi parempaakaan sanaa), kun ei ole ketään, johon nämä tunteet kohdistaisi. Sitten tulee haalittua miehiä kavereiksi ja itse haluaisi aloittaa vain kaveripohjalta, mutta miehet taas eivät yleensä sitä ymmärrä. Ei halua satuttaa ketään turhilla lupauksilla, mutta silti haluan etsiä Sitä Oikeaa. Eihän jokainen voi olla se oikea??? Ja pakkohan niihin on tutustua, kunnes löytyy... En minä yksinkään halua tässä vanheta =/
luin viestisi ja toivottavasti asiasi järjestyvät. voimia!
Jos tuo tuli minulle, niin kiitos. Voimia tässä tarvitaan. Kirjoitin kirjeen jossa yritin vielä selittää kaiken - ja sitten näkemiin, sillä niin on oikein. Stna. Voimia teillekin "kaltaisteni" tunnevammaisten uhreille!
Kuulosti niin tutulta että! Tismalleen samoja lauseita...
Itse kyllästyin myös kuuntelemaan samoja tarinoita, tullu kuultua liian monta kertaa ja aina vaan on uskonut.
Itse kun on varma tunteistaan ja tietää mitä tahtoo niin jaksa enää uskoa jos toinen on noin hataralla pohjalla.
Parempia etsiä sellainen ihminen joka tietää mitä tahtoo ja haluaa pitää susta kiinni!
Tollaset on just sellasia et ne uskaltaa päästää irti ja lähteä muualle kun ne tietää voi tulla takasin kun lystää... Niin väärin!
Mutta se on loppu nyt. Turha enää nillittää.