Hihhulit tuntuvat elävän omissa taivasvarusteisissa satumaailmoissaan, kuvitellen, että joku taivaallinen Taika-Jim on asetellut taivaankappaleet tarkasti paikoilleen. Tässä kuitenkin unohtuu yksi pieni yksityiskohta: avaruus ei ole mitään satumaista tarkkuutta, vaan enemmänkin kuin kaaoksen keskellä pyörivä tanssilattia.
Tuntuu kuin hihhuleiden Taika-Jim olisi ollut suuri Tetrisfani ja päättänyt järjestellä tähtiä ja planeettoja kuin palikkapinoja. "No niin, tänne menee aurinko ja tänne Mars, ja tietenkin Pluto, vaikka se ei enää olekaan planeetta", voimme kuvitella Taika-Jimin pohdiskelevan.
Mutta todellisuudessa avaruus on kuin sattumanvaraisten törmäysten ja gravitaation hallitsema karuselli. Planeetat ja tähdet liikkuvat ympäriinsä kuin juhlijat viikonloppuna, välillä törmäillen toisiinsa kuin humalaiset juhlijat tanssilattialla. On selvää, että Taika-Jimillä oli omat hauskanpidon suunnitelmansa, ja tarkkuus ei ollut niiden keskiössä.
Ja miten voimme unohtaa mustat aukot, nuo taivaalliset imurit, jotka imevät kaiken tieltään? Ehkä Taika-Jimillä oli vain huono päivä, kun hän päätti asetella ne sattumanvaraisesti galaksien väliin.
Joten kunnioittakaamme hihhuleiden uskoa Taika-Jimiin, joka järjesteli avaruuden kuin olisi jakanut taivaallista pelikorttipakkaa. Kuitenkin, kun tarkastelemme avaruutta tieteen näkökulmasta, huomaamme, että se on enemmänkin kaoottinen soppa kuin huolella aseteltu taideteos. Tämä ei hihhuleitten idioottimaisia fantasioita tietenkään mitenkään haittaa.
Tuntuu kuin hihhuleiden Taika-Jim olisi ollut suuri Tetrisfani ja päättänyt järjestellä tähtiä ja planeettoja kuin palikkapinoja. "No niin, tänne menee aurinko ja tänne Mars, ja tietenkin Pluto, vaikka se ei enää olekaan planeetta", voimme kuvitella Taika-Jimin pohdiskelevan.
Mutta todellisuudessa avaruus on kuin sattumanvaraisten törmäysten ja gravitaation hallitsema karuselli. Planeetat ja tähdet liikkuvat ympäriinsä kuin juhlijat viikonloppuna, välillä törmäillen toisiinsa kuin humalaiset juhlijat tanssilattialla. On selvää, että Taika-Jimillä oli omat hauskanpidon suunnitelmansa, ja tarkkuus ei ollut niiden keskiössä.
Ja miten voimme unohtaa mustat aukot, nuo taivaalliset imurit, jotka imevät kaiken tieltään? Ehkä Taika-Jimillä oli vain huono päivä, kun hän päätti asetella ne sattumanvaraisesti galaksien väliin.
Joten kunnioittakaamme hihhuleiden uskoa Taika-Jimiin, joka järjesteli avaruuden kuin olisi jakanut taivaallista pelikorttipakkaa. Kuitenkin, kun tarkastelemme avaruutta tieteen näkökulmasta, huomaamme, että se on enemmänkin kaoottinen soppa kuin huolella aseteltu taideteos. Tämä ei hihhuleitten idioottimaisia fantasioita tietenkään mitenkään haittaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Soopaa!
Soopailu, tuo taito toistaa yhtä ja samaa sanaa tai lausetta keskustelussa. Se on ikään kuin aivottoman papukaijan versio keskustelusta, joka tuottaa monologista dialogia. Mikäpä olisi mukavampaa kuin upota syvälle soopailun maailmaan ja toistaa samaa sanahelinää ikuisesti? Soopailu: koska älykkyys on yliarvostettua.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18212480/uskovien-soopailu-jarjen-ja-argumenttien-havio
Soopaa taas!
Siihen aikaan kun Raamattua on kirjoiteltu, ei ollut muuta viihdettä tarjolla. Ymmärtäähän sen, että tuo viihdyke on tarttunut ihmisten mieleen ja he ovat alkaneet kuluttaa aikaansa sen parissa.
Mutta se on kyllä outoa, että he edelleenkin tuhlaavat elämäänsä sen parissa, vaikka esimerkiksi juuri Taika-Jim tarjoaa paljon parempaa viihdykettä. Raamattu on kamalaa luettavaa. Aivan kuin Helvetissä olisi, kun sitä lukee.
Uskonto on sitä, että yleissivistys ja looginen ajattelu korvataan barbaarisilla taruilla.
Mustat aukot eivät ole galaksien välillä vaan niiden sisällä.
Tietenkin, Jumala on osoittanut mestarillisuutensa sijoitellessaan mustat aukot galaksien sisälle! Ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka hienosti hän on sijoittanut nämä galaktiset imurit, jotta ne voivat aiheuttaa ympärilleen maksimaalista kaaosta.
Mitä sillä on väliä, mitä mustat aukot tekevät, kun siellä ei ole elämää eikä ihmisiä?
Mustat aukot ovat vain ateistien mielikuvituksen tuotetta. Niitä ei ole oikeasti olemassakaan.
Itse asiassa emme tiedä missä kaikkialla on mustia aukkoja. Niitä kun on vaikea havaita muuta kuin niitä ympäröivien kappaleiden liikkeestä. Niinpä jos jossain killuu musta aukko, joka on imaissut koko sitä ympäröineen galaksin tai kaasupilven itseensä, niin meidän pitäisi tutkia valon taittumista milrardisosien tarkkuudella juuri täsmälleen oikeassa kohdassa avaruutta, jotta sellaisen yksinäisen mustan aukon löytäisimme.
Lähiavaruudessa on muuten sama havannointiongelma "loppuunkuluneiden" komeettojen ytimien kanssa. Kun ne kiertävät uringon kyllin monta kertaa, niistä haihtuu kaikki minkä aurinko voi niistä haihduttaa eikä niillä ole enää "häntää" tai "huntua" ja jos niissä on hiiliyhdisteitä niin niistä tulee mustia ja erittäin heikosti valoa heijastavia. Niinpä jos sellainen on tulossa kohti maata, niin näemme sen sitten kun on myöhäistä tehdä mitään. Voi olla kuukausien kysymys, että sellainen törmää maahan. Tai sitten vuosituhansien. Toivotaan jälkimmäistä.
Tietenkin, avaruus on viisaasti suunniteltu kuin suuri esteettinen taideteos, joka huutaa: "Täällä ei ole elämää!" Jokainen kaukainen planeetta ja jokainen kylmä kivenmurikka on aseteltu tarkkaan paikoilleen, jotta elämä ei vain eksyisi sinne. Taivaallinen taiteilija halusi varmistaa, että koko avaruus toimii kuin elottoman veistoksen galleria, ilman häiriötekijöitä kuten vihreitä avaruusolioita tai höyryäviä maapalloja. Hienosti tehty, taivaallinen taiteilija, hienosti tehty!
Smen
Amen