On ollut puhetta ikäeroista, joten ajattelin heittää oman tilanteeni kehiin, joka myöskin askarruttaa mieltäni.
Olen 24-vuotias nainen ja seurustelen 20-vuotiaan miehen, vai pitäisikö sanoa, pojan kanssa. En uskonut alkuun, että neljä vuotta puoleen tai toiseen voisi haitata elämänmenoa, eikä se alkuun haitannutkaan. Nyt on oltu yhdessä vuosi ja viisi kuukautta ja kuinka ollakaan olen alkanut ahdistumaan. Itselläni on värikäs seurustelu historia ja sitoutuminen ei olisi ollenkaan hankalaa, mutta mitä voi odottaa nuorelta mieheltä, joka tavallaan tulee kokemuksineen neljä vuotta minua jäljessä. Tuntuu surkealta kun kaverit menevät jo naimisiin, mutta omalla kohdalla siitä ei ole vielä puhettakaan. Vaikeaksi tai ihanaksi, miten vaan, tilanteen tekee se, että me todella rakastamme toisiamme. Itselläni ei ole koskaan ollut yhtä ihanaa miestä.
Olen 24-vuotias nainen ja seurustelen 20-vuotiaan miehen, vai pitäisikö sanoa, pojan kanssa. En uskonut alkuun, että neljä vuotta puoleen tai toiseen voisi haitata elämänmenoa, eikä se alkuun haitannutkaan. Nyt on oltu yhdessä vuosi ja viisi kuukautta ja kuinka ollakaan olen alkanut ahdistumaan. Itselläni on värikäs seurustelu historia ja sitoutuminen ei olisi ollenkaan hankalaa, mutta mitä voi odottaa nuorelta mieheltä, joka tavallaan tulee kokemuksineen neljä vuotta minua jäljessä. Tuntuu surkealta kun kaverit menevät jo naimisiin, mutta omalla kohdalla siitä ei ole vielä puhettakaan. Vaikeaksi tai ihanaksi, miten vaan, tilanteen tekee se, että me todella rakastamme toisiamme. Itselläni ei ole koskaan ollut yhtä ihanaa miestä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on 3 v nuorempi mies,eikä sitä kyllä ole huomannut kukaan. Tosin me tapasimme vasta yli 30:nä,kummallakin elämästä kokemusta. Ehkä se nuorena olis tuntunut vähän oudolta,mutta ei nyt näin vanhempana. Ja mitä vanhemmaks tulee,ihmiset luulee että olen miestäni nuorempi.
Ollaan kohta oltu 15v yhdessä...
Onnea sinulle,nauti elämästä...koskaan et tiedä mitä se tuo tullessaan,tylevaisuutta ei kannata surra.
Eipä se rakkaus taida ikää katsoa...
minä yli 40:nä olen saanut sen ihanasti kokea,sillä yx 30:n sai kuin saikin mut hömpsäytettyä,vannomalla että ei siinä ikää katsella...ja nyt sen sitten uskon...ja mikä ihaninta,on miltei taitavin rakastaja kuin oman ikäluokkani miehet..osaa ottaa naisen huomioon!!
- on itseäni 15 vuotta nuorempi aviomieheni. - Itse toista kertaa aviossa.
En koskaan ole ollut näin tasapainoisessa ihmissuhteessa -ehkä mieheni on "vanha sielu".
Poikanikin on jo aikuinen ja omassa suhteessaan onnellinen...
mullakin oli 16 v, nuorempi mies, irtosuhde, mut ihana romanssi. elä täysillä, cést la vie
Ihmiset ovat kovin erilaisia käsityksissään omasta itsestään - so. kokemuksissaan.
Avioliittoni kesti aikanaan 12 vuotta, päättymisen syy oli aviomiehen vastuuton rahankäyttö - piti lähteä omille teilleen lapsen ja koiran kanssa, ettei silloinen juoppo peliaddikti olisi vienyt meitäkin turmioon.
Nyt olen ollut aviossa jo muutaman vuoden itseäni 15 vuotta nuoremman, eteenpäinpyrkivän yksityisyrittäjän kanssa. Koskaan elämässäni minulla ei ole ollut näin myönteistä ihmissuhdetta!
Ex-mieheni (ikätoverini) kanssa kaikki oli yhtä vuoristorataa, joka pitkän päälle kuluttaa ihmisen loppuun.
Avioliittojeni välissä seurustelin useita vuosia 13 vuotta itseäni nuoremman akateemisen yksityisyrittäjän kanssa. Suhteen vihdoin kaaduttua omaan mahdottomuuteensa (erilaiset elämänarvot), päätin, etten ikinä katsokaan nuorempiin päin!
Onneksi kohtalo puuttui peliin niin voimakkaasti, etten voinut välttää yhdessäolomme alkamista.
Mitä sillä on väliä, onko ikäeroa - harvat liitot kestävät kymmentä vuotta kauempaa! Meiltä ei ainakaan jää avioerolapsia, ja saamme viettää molemmat miellyttävän ajanjakson elämässämme!