Pitkä avioliitto päättyi kun mies hullaantui harrastuskuvioista toiseen naiseen. Minulla näytettiin ovea, piti lähteä.
Vaikka olen jatkanut elämääni, aika ei ole parantanut syvää haavaa. Menetin miehen jota rakastin, kodin, kaupungin johon olin syvästi kiintynyt, paljon kaikkea menetystä.
Tämä on surullista.
Vaikka olen jatkanut elämääni, aika ei ole parantanut syvää haavaa. Menetin miehen jota rakastin, kodin, kaupungin johon olin syvästi kiintynyt, paljon kaikkea menetystä.
Tämä on surullista.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Minulla ei ole ketään jolle voisin kertoa asiasta siksi kirjoitin tänne.
Oi😔 tuntuu kurjalta.. paljon voimia jaksamiseen. Halaus♥️
Kiitos ❤️
Elän hyvin samanlaista kuvaamaasi elämää ja tilannetta tällä hetkellä itsekin ja koen samoja tuntemuksia, ollaanko vertaistukikavereita vaikka sitten täällä jos ei muualla. Mielellään oikeasti jakaisi näitä suruja ja pettymyksen tunteita, kaikkea mahdollista jonkun kanssa yhdessä. Jaettuna se vähän edes helpottaa kun saa purettua asioita ulos ja saa toisesta juttuseuraa. Voimia joka tapauksessa valtavasti sinulle ja kaikkea jaksamista kestää ja löytää elämään edes jotain pientä joka hetkeksi saisi ajatukset muualle. ♡♡♡
Kohtalotovereita ollaan.
Vaikeaksi tekee asian kun on jo uudessa parisuhteessa ja oletuksena yleisesti että sitten kaikki vanha on jo haudattu ja käsitelty. Eipä ole pitkään kun kerroin jossakin kokoonpanossa niitä tuntemuksia akuutissa tilanteessa jolloin kuolemakin tuli mieleen, kyllä hetijoku napautti että nythän sulla on hyvin.
Rakkaus ei helpolla kuole eikä sitä ehkä kannata yrittää tappaa. Muistot yhdessä eletystä elämästä elää, lapset saatiin ja kasvatettiin yhdessä.
Voimia ja rauhaa myös sinulle kohtalokaveri.💕
Jotenkin ihmiselle raskasta noin yleensäkin kun pitää näyttää ulkoisesti hyvinvoivaa vaikka sielu olisi säpäleinä elämän koettelemuksista ja kun on herkkä luonnekin vielä.
Pitää pyöritellä lumiukko ja kertoa sille kaikki murheet.
Voimia, itse koin tuon jo yli 20v sitten ja eihän se koskaan unohdu vaan sen kanssa oppii elämään. 👍
Oletko ihan varma, että avioliittosi päättyi tuosta syystä? Vai olisi sittenkin syy sinussa?
Kommenttisi aloittajalle onkin oikein lohdullinen.
Ehkä kommentoija kyseenalaisti tuon harrastuskuvioista tuttuun naiseen hullaantumisen. -Sivusta
Vaihdevuodet eivät ole kenenkään yksittäisen munasarjakkaan syytä, ne on Jumala nähnyt hyväksi antaa munasarjakkaille. Munasarjakkaiden syytä on se että vaihdevuodet ovat niin valtava tabu että niistä vaietaan kuoliaaksi.
Miksi sitten vaikenet vaihdevuosistasi,kivespussikas?
Ei kai se ole tuiki harvinaista että tulee päätön rakastuminen mikä sitten harjoittaa perheen ja tuo paljon surua. Rakastuessaan ihminen menee sekaisin.
Ei varmasti olekaan, mutta onkohan mies myöntänyt tuon rakastumisen vai onko aloittajan omaa spekulointia eron syystä. Miehet eroaa usein pitkästä suhteesta jos ei saa kotona arvostusta, rakkautta, seksiä, läheisyyttä yms. Jos on vielä lapsia saatu, niin kynnys erota on todella korkealla. Ei oikein vaikuta uskottavalta, että rakastuisi mihinkään harrastuskaveriin ja olisi valmis jättämään kaiken sen takia, jos avioliitto olisi kunnossa.
Tottakai mies tekee näin. Vaimot ei tajua mitä harrastus piireissä tehdään.
No voi voi. Elämä on.
Tämäkin osoittaa ettei voi anonyyminä avautua ja purkaa pahaa oloaan tapahtuneesta. Jos ihminen kertoo että mies jota rakasti hullaantui vieraaseen ja toki jokainen ymmärtää että se vieras nainen oli myös aktiivinen saadakseen upean miehen ja perheen isän.
Aloittajaa SYYLLISTETÄÄN.
Sinä tai aloittaja, kuka nyt ikinä oletkin, syyllistät miestä erosta. Onko mies sen toisen naisen kanssa nyt yhdessä? Kertoiko eron syyksi, että on rakastunut toiseen? Sitä tuossa kyseltiin.
Ehkä eron syy on sivuseikka. Ap rakastaa vielä miestä ja siksi ero on tuskallinen.
Eiköhän lukutaitoinen ymmärrä jo aloituksesta mitä on tapahtunut, sen enempää yksityiskohtiin menemättä.
Minä ainakin hallitsen sisälukutaidon.
Aloituksessa ei ole mitään järkeä.
Miks menettäis kaupungin jos puoliso jättää :DD Tais olla keksitty juttu
Eiköhän toi ole aika normaalia ettei jäädä pikkukaupunkiin katsomaan uutta onnea.
Lisää paljon taakkaa kun jättää tutun rakkaan kaupungin, sitä ei tule ajatelleeksi normielämässä kuinka paljon ne kadut ja puistot, ihan kaikki merkitsee, ovat ns. kiintymyskohteita.
Surullinen tilanne jos se on totta, mutta pari asiaa ihmetyttää.
Ei ihmistä noin vain voi karkoittaa omasta kodistaan
Omistiko aloittajan mies koko kaupungin, vai miksi sieltäkin piti lähteä.
Tässä tulee kuitenkin hyvin esille vielä kirjottamattoman parisuhdeoppaani kulmakivistä.
Huolehdi, että sinulla on parisuhteessasi muutakin kuin parisuhde. Aloittajalla ei ilmiselvästi ole ollut, kun on menettänyt kaiken rakkaan, eikä ole edes ystäviä ja sukulaisia joiden kanssa puhua.
Ystävyys tai kaveruus tms. olen jo ikä ihminen ja koittanut olla meinä vuosikymeninä yhteyksissä noin kamuihin yms. ja se on ollut yksipuolista ja jopa vältelevää. mutta nyt näin myöhemmin, on he ottaneet yhtyeksiä jäätyään yksin. joko leskeydyttyään tai avioeronsa myötä. olen toki ollut kohtelias ja vaihtanut puh. numeroni saliseksi ja ym. en halua olla ns, käytettävissä.
Kyllä minulla aloittajalla oli ystäviä ja tukiverkko, onneksi. Siitä huolimatta kokemus on ollut liian raskas. Toki tunteet ja tuntemukset aaltoilee.
Korut ja muut lahjat joita häneltä sain ovat minulle edelleen hyvin tärkeitä.
Elämä ei vaan ole helppoa, jokainen sen saa kokea.
Silti kirjoitit näin:
"Minulla ei ole ketään jolle voisin kertoa asiasta siksi kirjoitin tänne."
Kyllä, tilanne mikä on nyt, vuosien jälkeen. En ala sitä nyt avaamaan tarkemmin, mutta asia on kuten olen kirjoittanut.
Aika erikoista suorastaan, täällä jotkut alkavat kuin hyökkäämään ja kyseenalaistaa etten kirjoita totuutta siitä mitä sanon.
Lukijathan eivät tunne sinua, me hahmotamme kokonaisuuden tiedonjyvistä joita sinä itse olet antanut.
OK tuo kaikki on tapahtunut vuosia sitten jolloin sinulla oli tukijoukkoja auttamaan päästä vaikeuksien yli. Hyvä, että se silloin toimi.
Historiaa on joskus vaikea täydellisesti poistaa muistista. Ehkä auttaisi jos annat nuo muistikuvat viivähtää hetkisen ja sitten aivan rauhassa sanot itsellesi että nyt niiden on aika poistua ja lasket ne menemään.
Tuo vaatii harjoitusta mutta on todella sen arvoista. Ei hyödytä sinua lainkaan ruokkia noita (ikäviäkään) muistikuvia.
Katse vain eteenpäin.
Itselläni samanlainen kokemus mutta toisinpäin, nainen ihastui toiseen mieheen.
Kaikki maallinen mammona on itselleni toisarvoista. Paikat, tuoksut tai hetket jättävät muistijälkiä.
Niistä ei pääse eroon.
Kyllä se rakkaus kuolee aikanaan.
Suru pitää vain käsitellä.
Tähän aikaan vuodesta se on usein raskainta.
Itse kävin läpi helvetin 20 avioliittovuoden jälkeen, kun kaikki romahti yhtenä syyskuisena iltapäivänä, täysin odottamatta.
Elämä jatkuu ja muistot voi säilöä jonnekin, mutta pelkästään muistoissa ei voi elää.
On elettävä nykyisyydessä ja suunniteltava tulevaa tai muuten tulee kuolema.
Haha
Se on oikein!!!