Pystyisitkö siis ajatella loppuelämäsi tallaisen ihmisen rinnalla? Tällaisen ihmisen kanssa joka haluaa sinut elämääsi ja hänellä onkin kyseinen sairaus.
https://www.is.fi/terveys/art-2000010095146.html
Hän haluaisi mennä kanssasi naimisiin.
Oireiden kanssa voisi elää pitkään ennenkuin hän joutuisi laitoshoitoon?
Jaksaisitko kuunnella loukkaavaa puhetta. Haukkumista. Tunteettomuutta. Kylmyyttä.
Asiallisia vastauksia jos haluat vastata
https://www.is.fi/terveys/art-2000010095146.html
Hän haluaisi mennä kanssasi naimisiin.
Oireiden kanssa voisi elää pitkään ennenkuin hän joutuisi laitoshoitoon?
Jaksaisitko kuunnella loukkaavaa puhetta. Haukkumista. Tunteettomuutta. Kylmyyttä.
Asiallisia vastauksia jos haluat vastata
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuulostaa mun eksältä. En.
Mies vai nainen?
Eiks noille oo hoitokodit.
Ei hän vielä niin huonossa kunnossa ole. Mutta kaikki oireet on nyt diagnosoitu. Loppu on kai laitoksessa. Minä en pysty hoitamaan. Estotonta ihmistä joka pissailee missä sattuu ilman että kokeaa häpeää ja normaali tunteita. Tilanteita. Sanomisia kaupoissa. Huutamista. Tunteenpurkauksia. En halua. Haluan nauttia omasta elämästäni. Täysipainoisesti terveen aikuisen kanssa joka vielä tunteet tunteita.
Meillä jokaisella on ominaisuuksia jotka rajoittavat käyttäytymistämme. Haluaisin auttaa sinua mutta en tiedä miten. Voisinko olla tukenasi?
Kiitos paljon mutta on niin henkilökohtainen asia että en pysty tekemään tästä julkista.
Tuossa tilanteessa ainakin minusta vaikutti kaikkein suurimmat ongelmat syntyneen tuosta diagnoosin viivästymisestä. Jos diagnoosi ja erilaiset toimenpiteet tulevaa tilannetta silmälläpitäen olisi aloitettu paljon aiemmin, niin rankka tilanne tuskin olisi ollut noin rankka. Vaikka parantavaa hoitoa ei ole, niin diagnoosi on oikeasti todella tärkeä olemassa. Tilannetta on helpompi kestää ja myös tosiaan varautua niihin varauduttavissa oleviin asioihin etukäteen, kun tilanteen tietää varmaksi.
Mitä kysymtkseesi tulee, niin kyllä kestäisin, jos tosiaan tietäisi varmaksi mistä on kyse ja kyseessä on rakas ihminen. Dementia on tullut tutuksi isovanhempieni kohdalla ja isäni kohdalla taas tulivat tutuiksi aivovammasta johtuneen persoonallisuuden ja käytöksen muutokset. Sen sijaan jos puhutaan uudesta tuttavuudesta ja vasta sen yhteisen olemisen rakentamisesta, niin en mä tuohon alkaisi.
Vähän niin olen itsekkin miettinyt. Tuntuu pahalta. Mutta ei kai minun kuulu omaa loppuelämääni kestää sitä kun vielä kyseinen ihminen jättänyt minut usein. Tietysti voihan se olla johtunut sairaudestakin. Mutta sitä varmemmalla syyllä. En halua. Me nyt ei vielä niin läheisiä oltu. On vaan tuntunut nuo käytöshäiriöt niin kurjilta ja loukkaavilta. Kestäisin kyllä jos olisi esim lähimmäinen. Mutta loppuelämä. Olen itse kuitenkin terve (vielä) haluan rakkautta ja hellyyttä. Hän ei. Minua se satuttaa. Tämä tarkoittaisi luopumista tunteistani.
Unohtui vielä: kiitos vastauksestasi. Paljon. Tuntuu hyvältä saada vertaistukea.