Oon mäkin kohta jo 19 vuotias tyttö, enkä oo koskaan seurustellu, mutta jonkunverran treffeillä on tullu kummiskin käytyä. Sitä "oikeata" ei vaan ole osunu kohdalle, joten miksi alkaisin seurustella jonkun sellaisen kanssa, joka ei sytytä!
0Äänestä
ikisinkkuilija
Kyllä mäkin olin huolissani 18-vuotiaana kun olin kaveriporukan ainoa joka ei ollut koskaan seurustellut. No, nyt olen melkein 26-vuotias enkä ole vieläkään "kunnolla" seurustellut, jos jotain muutaman viikon yritelmiä ei lasketa. En ole tyhmä enkä ruma ja saisin kyllä miehen jos haluaisin mutta eipäs vain kiinnosta. Nauti vain rauhassa sinkkuudesta, kyllä niitä miehiä tulee jos on tullakseen.
0Äänestä
ikisinkkuilija
Hupsanssaa, huomasin just että tämä olikin miten nainen isketään palsta, joten et ehkä ole miestä hakemassa. Mutta idea on joka tapauksessa sama!
0Äänestä
muumuu
oon 20, enkä myöskään ole seurustellut. ellei juu oteta huomioon (myöskin) niitä muutamia muutaman viikon yrityksiä. en oo koko ikänäni ketään kauheesti kaivannu, mut kait se mieli muuttuu jos kolahtaa kunnolla. oon jo tottunu tähän sinkkuiluun, vaik kyl just 2 vuotta sitten olin huolestunu ihan samasta aiheesta. :)
0Äänestä
nainen 24
kun maailma teitä päähön potkii. Eihän seurustelemisessa ole kyse mistään voittamisesta tai häviämisestä....Kaikki ihmiset ovat luusereita.. jopa Teemu Selännekin...
0Äänestä
m37
Enkä taida viitsiä luuseriksikaan ruveta, kun en ymmärrä että miksi pitäisi. Vakituinen työ, nelivuotias auto pihassa, velaton rivitalokämppä, eikä ole mitään muitakaan velkoja. Talous siis kaikin puolin kunnossa. Jos tietoisesti valittu sinkkuelämä on luuseriutta, niin ollaan sitten luusereita.
0Äänestä
24 v
En minäkään ole koskaan seurustellut. Kaipuu on ollut välillä kovaakin. Viime aikoina olen ruvennut käymään yksin baareissa, mutta kovin yksin en ole joutunut olemaan. Varmaan jonain päivänä tapaan sellaisen miehen, joka kiinnostaa minua todella, miehen johon uskon voivani rakastua. En kaipaa turhia kokemuksia sillä ne toisivat sydänsuruja, kaipaan sitä oikeaa. Mutta en pahisi pahitteeksi esim. yhtä tai kahta poikaystävää ennen aviomiehen löytymistä. Sillä mahtuisi niitä kauniitakin hetkiä. :)
0Äänestä
viallinen yksilö
Minä olen 25 vuotias mies enkä ole minäkään ikinä romanttisessa suhteessa kenenkään kanssa ollut... en todellakaan ole ulkonäöltäni mikään Brad Pitt, tms. sukulaiset ja läheiset ihmiset on sanoneet minua ihan tavallisen näköiseksi kaveriksi, enkä luonteeltanikaan ole mikään paska jätkä... niin kai se on tulkittava että en vain yksinkertaisesti kelpaa kenellekkään.
Olen aina tiennyt että ei kaikki tarinat pääty onnellisesti, en vain koskaan arvannut että se onneton tarina tulee olemaan minun.
No, onneksi minulla sentään on kesätyöpaikka johon voin sentään hukuttaa kaipuuni.
0Äänestä
ninni
hei älä luovuta vielä... en minäkään(?) vaikka elämä potkii päähän ja en varmaan koskaan saa miestä yms. yksinäisyys nakertaa ja varmaan lopulta tappaa. mun tarinani on onneton, ei sun.
0Äänestä
21v
Ei mitään hätää. Itse 21 v. mies ja kertaakaan en ole seurustellut. Noh, jotain viikon-parin tekstailuja on ollut, mutta ei sitä seurusteluksi voi sanoa. Ja noissakin loppupeleissä itse olen lopettanut homman kesken. Eli jostain syystä en ole uskaltanut viedä juttuja eteenpäin.
Yksi neito olisi halunnut tavata, mutta keksin osittaisen valheen (olin töissä, mutta en niin kauaa ettenkö olisi kerennyt), etten pääse tapaamaan häntä. Ja se juttu sitten kuivui pikkuhiljaa kasaan. En tiedä mikä muhun meni. Luultavasti sisimmässäni haluan ollakin sinkku. Ei tässä tosin mitään vikaa ole, mutta toisinaan tulee kaivattua jotain henkilöä lähelle. Sillä periaatteella olen liikenteessä, että en nyt sitä partneria etsimällä etsi. Tulee jos on tullakseen. Vielä ei ole tullut.
0Äänestä
Herschel
Enpä minäkään ole koskaan seurustellut. Olen 20-vuotias, miespuolinen, enkä koskaan ole edes pitänyt naista kädestä, tanssinut tms.
Tämä on aivan oma valintani. En siedä fyysistä läheisyyttä, enkä pidä ihmisistä juuri henkisellä tasollakaan.
Sanotaanko näin: olen niin narsistinen, etten pysty pitämään kenestäkään muusta ihmisestä. Mainitaan vielä, että olen onnellinen nykyisessä tilanteessani. En kaipaa enkä etsi seurustelukumppania.
0Äänestä
Mies 32 v
No huolet on sinullakin! :) Kyllähän tässä jo alkaisi kaipaamaan seurakseen jotakuta, jota rutistaa, jonka kanssa käydä pitkillä kävelylenkeillä, jonka esitellä vanhemmille ja isovanhemmille... Mutta ei vaan ole kellekään kelvannut! :( Ja ikää jo 32, niin että en puhuisi 18-vuotiaana, että on aihetta huolestua. Odota aluksi 10 vuotta ja ellei sinä aikana ole mitään tapahtunut, niin sitten palataan asiaan! :)
0Äänestä
21V_m
Kanssa 21v mies henkilö olen, ja yhden kerran 17v seurustellut n.1kk jolloinka harrastin muutaman kerran "seksiä". Tuon jälkeen ollut hiljaista. Asun edelleen himassa tämän vuoden loppuun. Epäilen että kun pääsen omiin oloihini niin voisin alkaa ihan tosissani naista etsimään. Välillä kyllä on todella yksinäistä kun arkenakin joutuu katseleen vaan omaa äitiään niin alkaa se jo vituttaan =)
En kuitenkaan usko että olen tuhoontuomittu naisten suhteen vaikka täydellinen en ole kropaltani tai luonteeltani, mutta on minussa omat hyvätkin puolet senkin tiedän. En kuitenkaan halua enään olla kovinkaan kauan yksin meinaan tämä masentaa kuukausi kuukaudelta enemmän ja enemmän.
0Äänestä
minääää
Minä aloin 18 vuotiaana seurustelemaan vakituisesti! Ja eikö se ole aivan sama milloin sitä alkaa seurustelemaan.. itse tiedät milloin on sen aika ja löydät sen kenen kanssa haluat olla :) ja aikaasi viettää..
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Oon mäkin kohta jo 19 vuotias tyttö, enkä oo koskaan seurustellu, mutta jonkunverran treffeillä on tullu kummiskin käytyä. Sitä "oikeata" ei vaan ole osunu kohdalle, joten miksi alkaisin seurustella jonkun sellaisen kanssa, joka ei sytytä!
Kyllä mäkin olin huolissani 18-vuotiaana kun olin kaveriporukan ainoa joka ei ollut koskaan seurustellut. No, nyt olen melkein 26-vuotias enkä ole vieläkään "kunnolla" seurustellut, jos jotain muutaman viikon yritelmiä ei lasketa. En ole tyhmä enkä ruma ja saisin kyllä miehen jos haluaisin mutta eipäs vain kiinnosta. Nauti vain rauhassa sinkkuudesta, kyllä niitä miehiä tulee jos on tullakseen.
Hupsanssaa, huomasin just että tämä olikin miten nainen isketään palsta, joten et ehkä ole miestä hakemassa. Mutta idea on joka tapauksessa sama!
oon 20, enkä myöskään ole seurustellut. ellei juu oteta huomioon (myöskin) niitä muutamia muutaman viikon yrityksiä. en oo koko ikänäni ketään kauheesti kaivannu, mut kait se mieli muuttuu jos kolahtaa kunnolla. oon jo tottunu tähän sinkkuiluun, vaik kyl just 2 vuotta sitten olin huolestunu ihan samasta aiheesta. :)
kun maailma teitä päähön potkii. Eihän seurustelemisessa ole kyse mistään voittamisesta tai häviämisestä....Kaikki ihmiset ovat luusereita.. jopa Teemu Selännekin...
Enkä taida viitsiä luuseriksikaan ruveta, kun en ymmärrä että miksi pitäisi.
Vakituinen työ,
nelivuotias auto pihassa, velaton rivitalokämppä, eikä ole mitään muitakaan velkoja.
Talous siis kaikin puolin kunnossa. Jos tietoisesti valittu sinkkuelämä on luuseriutta, niin ollaan sitten luusereita.
En minäkään ole koskaan seurustellut. Kaipuu on ollut välillä kovaakin. Viime aikoina olen ruvennut käymään yksin baareissa, mutta kovin yksin en ole joutunut olemaan. Varmaan jonain päivänä tapaan sellaisen miehen, joka kiinnostaa minua todella, miehen johon uskon voivani rakastua. En kaipaa turhia kokemuksia sillä ne toisivat sydänsuruja, kaipaan sitä oikeaa. Mutta en pahisi pahitteeksi esim. yhtä tai kahta poikaystävää ennen aviomiehen löytymistä. Sillä mahtuisi niitä kauniitakin hetkiä. :)
Minä olen 25 vuotias mies enkä ole minäkään ikinä romanttisessa suhteessa kenenkään kanssa ollut... en todellakaan ole ulkonäöltäni mikään Brad Pitt, tms. sukulaiset ja läheiset ihmiset on sanoneet minua ihan tavallisen näköiseksi kaveriksi, enkä luonteeltanikaan ole mikään paska jätkä... niin kai se on tulkittava että en vain yksinkertaisesti kelpaa kenellekkään.
Olen aina tiennyt että ei kaikki tarinat pääty onnellisesti, en vain koskaan arvannut että se onneton tarina tulee olemaan minun.
No, onneksi minulla sentään on kesätyöpaikka johon voin sentään hukuttaa kaipuuni.
hei älä luovuta vielä... en minäkään(?) vaikka elämä potkii päähän ja en varmaan koskaan saa miestä yms. yksinäisyys nakertaa ja varmaan lopulta tappaa. mun tarinani on onneton, ei sun.
Ei mitään hätää. Itse 21 v. mies ja kertaakaan en ole seurustellut. Noh, jotain viikon-parin tekstailuja on ollut, mutta ei sitä seurusteluksi voi sanoa. Ja noissakin loppupeleissä itse olen lopettanut homman kesken. Eli jostain syystä en ole uskaltanut viedä juttuja eteenpäin.
Yksi neito olisi halunnut tavata, mutta keksin osittaisen valheen (olin töissä, mutta en niin kauaa ettenkö olisi kerennyt), etten pääse tapaamaan häntä. Ja se juttu sitten kuivui pikkuhiljaa kasaan. En tiedä mikä muhun meni. Luultavasti sisimmässäni haluan ollakin sinkku. Ei tässä tosin mitään vikaa ole, mutta toisinaan tulee kaivattua jotain henkilöä lähelle. Sillä periaatteella olen liikenteessä, että en nyt sitä partneria etsimällä etsi. Tulee jos on tullakseen. Vielä ei ole tullut.
Enpä minäkään ole koskaan seurustellut. Olen 20-vuotias, miespuolinen, enkä koskaan ole edes pitänyt naista kädestä, tanssinut tms.
Tämä on aivan oma valintani. En siedä fyysistä läheisyyttä, enkä pidä ihmisistä juuri henkisellä tasollakaan.
Sanotaanko näin: olen niin narsistinen, etten pysty pitämään kenestäkään muusta ihmisestä. Mainitaan vielä, että olen onnellinen nykyisessä tilanteessani. En kaipaa enkä etsi seurustelukumppania.
No huolet on sinullakin! :)
Kyllähän tässä jo alkaisi kaipaamaan seurakseen jotakuta, jota rutistaa, jonka kanssa käydä pitkillä kävelylenkeillä, jonka esitellä vanhemmille ja isovanhemmille... Mutta ei vaan ole kellekään kelvannut! :(
Ja ikää jo 32, niin että en puhuisi 18-vuotiaana, että on aihetta huolestua. Odota aluksi 10 vuotta ja ellei sinä aikana ole mitään tapahtunut, niin sitten palataan asiaan! :)
Kanssa 21v mies henkilö olen, ja yhden kerran 17v seurustellut n.1kk jolloinka harrastin muutaman kerran "seksiä". Tuon jälkeen ollut hiljaista. Asun edelleen himassa tämän vuoden loppuun. Epäilen että kun pääsen omiin oloihini niin voisin alkaa ihan tosissani naista etsimään. Välillä kyllä on todella yksinäistä kun arkenakin joutuu katseleen vaan omaa äitiään niin alkaa se jo vituttaan =)
En kuitenkaan usko että olen tuhoontuomittu naisten suhteen vaikka täydellinen en ole kropaltani tai luonteeltani, mutta on minussa omat hyvätkin puolet senkin tiedän. En kuitenkaan halua enään olla kovinkaan kauan yksin meinaan tämä masentaa kuukausi kuukaudelta enemmän ja enemmän.
Minä aloin 18 vuotiaana seurustelemaan vakituisesti! Ja eikö se ole aivan sama milloin sitä alkaa seurustelemaan.. itse tiedät milloin on sen aika ja löydät sen kenen kanssa haluat olla :) ja aikaasi viettää..