Rakastin sinua ihan oikeasti suhteemme alussa. Vähitellen aloin ihmetellä että mihin kohtaan suhteessamme oikein kuulun. Kaksi vuotta kolmesta sujui mallikkaasti. Oltiin kiinni toisissamme, ulkoiltiin, käytiin leffassa, juteltiin kasvotusten, rakasteltiin... Vähitellen kaikki muuttui. Vaikka istuttiin aamupalalla, tai päivällisellä yhdessä, olin kuin joku vieras olio. Sinä vahtasit sitä helvetin puhelintasi koko ajan ja minä olin täysin ulkopuolinen. Aina kun tuli kilahdus puhelimeesi joltain muulta, katsoit viestin heti, vaikka meillä oli juttu kesken. Some tuli sinulle aivan liian tärkeäksi. Olin ulkopuolinen ja sinä olit vierelläni puhelin kourassa ja epämääräinen hymy huulillasi. Et kai ihmettele miksi läksin.
Miksi lopetin suhteemme.
Anonyymi-ap
1153
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan samaa täällä ihmettelen omassa suhteessa. Kusella käydessääkin täytyy se puhelin olla mukana nykyään.
Voi ttu mihin tämä maailma on menossa?