Miten JT:t suhtautuvat henkimaailman tapahtumiin? Siis ruumiista irtautumiskokemuksiin. Näitä kun on todistettu tapahtuvan. Onko jotenkin (Raamatulla) perusteltua väittää että nämä asiat eivät pidä paikkaansa? Seuraavassa pari esimerkkiä:
Parnia, Fenwick ja tutkimuksiin liittynyt Van Lommel tutkivat yhteensä lähes neljäsataa potilasta, joista 45 kertoi rajakokemuksestaan. Eräs heistä oli mies, joka löydettiin niityltä tajuttomana ja sydän pysähtyneenä. Hänet kiidätettiin sairaalaan ja pystyttiin elvyttämään, mutta hän pysyi koomassa vielä viikon ajan operaation jälkeen. Herättyään hän tunnisti erään hoitajan: "Sinä olit paikalla, kun minut tuotiin. Otit hampaat suustani ja panit ne tuohon kärrylle. Se oli täynnä pulloja, mutta alhaalla oli laatikko, jonne panit hampaani. Hoitaja järkyttyi: "Ei voi olla totta! Tämä potilas oli koomassa; ei hän voinut nähdä mitään!" Potilas kertoi nähneensä kaiken ruumiinsa yläpuolelta.
Eräs hämmästyttävä tapaus
Atlantassa rajatapauksia tutkiva kardiologi Michael Sabomkin törmäsi tapaukseen, joka hämmästytti tutkijoita ja lääkäreitä. Kyseessä oli tunnettu laulaja ja lauluntekijä Pam Reynolds. Hänellä oli todettu pahanlaatuinen pullistuma aivovaltimossa erittäin vaikeassa paikassa aivojen alaosassa. Lääkäri piti tilannetta toivottomana, mutta Pam meni kuitenkin Barrow'n neurologisen instituutin sairaalaan Phoenixiin, jossa neurokirurgi Robert Spetzler - huonosta ennusteesta huolimatta - päätti leikata hänet. Leikkaus oli poikkeuksellinen: potilaan ruumiinlämpö laskettiin 10 ja 15 asteen välille, sydän ja hengitys pysäytettiin ja veri siirrettiin sydän-keuhkokoneeseen. Hän oli siis kliinisesti kuollut koko tunnin kestävän leikkauksen ajan. Spetzler selvitti menetelmää:
"Aivot pitää saada pysähtymään. Ei riitä, että ne nukkuvat vaan metabolisen toiminnan pitää lakata. Kaikki ruumiin mitattavat toiminnot häviävät kokonaan. Ei ole enää mitään hermostollista toimintaa. .... Ennen leikkausta potilas nukutetaan, silmät teipataan kiinni, korviin pannaan pienet laitteet, jotka tarkkailevat aivoja. Sitten potilas peitetään kokonaan - näkyviin jää ainoastaan leikkausalue. "
Potilas itse kertoo:
"En muista leikkaussalia enkä muista nähneeni tri Spetzleriä...Eräs hänen kollegoistaan oli luonani. Sen jälkeen ..ei mitään. Ei yhtään mitään. Sitten kuulin äänen. Se oli epämiellyttävä ... kerrassaan kammottava. Se toi mieleen hammalääkärillä käynnin. Muistan, että päätäni kihelmöi ja putkahdin ulos pääni yläosasta. Sitten katsoin alas ruumistani. Tiesin, että se oli ruumiini, mutta en välittänyt .... Muistan instrumentin, joka lääkärillä oli kädessään. Se muistutti sähköhammasharjani runkoa. Olin luullut, että kallo avataan sahalla, sillä olin kuullut sanottavan 'saha'. Se, mitä näin, näytti kuitenkin enemmän poralta. Siinä oli pieniä päitä, joita pidettiin kotelossa, joka näytti isäni hylsyavainkotelolta. Muistan kuulleeni naisen äänen: 'Valtimot ovat liian pieniä ... koeta toiselta puolelta'. Ihmettelin, miksi he yrittävät laskea verta reisivaltimostani, koska kyseessä oli aivoleikkaus."
Kertomus näytti vastaavan tarkasti leikkaussalin tapahtumia. Leikkauksessa käytetty moderni luusahakin oli juuri sellainen, miksi Pam sen kuvaili, vaikka edes kaikki tutkijat eivät tienneet, miltä se tarkalleen näytti. Spetzler kommentoi asiaa:
"En usko, että hänen havaintonsa perustuivat siihen, mitä hän näki tullessaan leikkaussaliin. Esim. pora ja muut esineet olivat peitossa pakkauksessaan. Ne avataan vasta kun potilas on täysin unessa, jotta ympäristö pysyy täysin steriilinä."
Sitäpaitsi Pam kuuli myös Spetzlerin ja kirurgin välisen keskustelun, - näiden yrittäessä asentaa sydän-keuhkokonetta hänen jalkoihinsa - vaikka oli tilassa, jossa ei voi havainnoida eikä kuulla. Lisäksi hänellä oli korvissaan raksuttavat laitteet, jotka olisivat haitanneet kuulemista, jos hän olisi siihen kyennyt. Spetzlerin mukaan tämä viittaa siihen, että oli kyse aistien ulkoisesta havainnoinnista tai sen hetkisestä ruumiistapoistumiskokemuksesta, jonka ansiosta potilas pystyi kuulemaan ja ilmeisesti myös näkemään, mitä leikkaussalissa tapahtui.
Pamin rajakokemus jatkui tyypillisellä tavalla; hän tunsi jonkun olevan läsnä, näki kaukana valon ja lähti kulkemaan sitä kohti. Hän erotti hahmoja, kuuli isoaitinsä äänen kutsuvan itseään ja meni tämän luo. Hän tapasi myös nuorena kuolleen setänsä ja monia muita tuttuja ja tuntemattomia. Hän kysyi joltakin: onko valo Jumala? Hänelle kerrottiin valon syntyvän Jumalan hengityksestä. Lopulta setä toi hänet takaisin ja auttoi palaamaan takaisin ruumiiseen.
Tämä kokemus tapahtui siis tarkan valvonnan alaisena aikana, jolloin ruumiissa ei ollut elonmerkkejä (niitä tarkkailtiin jatkuvasti.)
"Minä en osaa selittää tätä", sanoi Spetzler. "En tiedä, miten se on mahdollista kun ottaa huomioon hänen fysiologisen tilansa. Mutta olen nähnyt niin monta selittämätöntä asiaa, etten halua olla ylimielinen ja sanoa, ettei sellaista voi tapahtua. Kun sydän pysähtyy ja aivotoiminta on lakannut, aivoissa ei tapahdu mitään. Muisti ei voi toimia, koska hermoradat eivät toimi. Kun rajakokija puhuu muistikuvista, ruumiista irtautumisesta ja elvytyksen näkemisestä, nykyinen neurotiede ei ymmärrä, miten se on mahdollista muistijärjestelmälle, joka ei enää toimi. Joko tieto säilyy jotenkin aivojen ulkopuolella ja tallentuu myöhemmin aivoihin, tai sitten se tapahtuu tavalla tai toisella aivoissa ja siirtyy muistiin tavalla, jota emme ymmärrä."
Lähde: http://www.qnet.fi/mpeltonen/rajakokemus.htm
Parnia, Fenwick ja tutkimuksiin liittynyt Van Lommel tutkivat yhteensä lähes neljäsataa potilasta, joista 45 kertoi rajakokemuksestaan. Eräs heistä oli mies, joka löydettiin niityltä tajuttomana ja sydän pysähtyneenä. Hänet kiidätettiin sairaalaan ja pystyttiin elvyttämään, mutta hän pysyi koomassa vielä viikon ajan operaation jälkeen. Herättyään hän tunnisti erään hoitajan: "Sinä olit paikalla, kun minut tuotiin. Otit hampaat suustani ja panit ne tuohon kärrylle. Se oli täynnä pulloja, mutta alhaalla oli laatikko, jonne panit hampaani. Hoitaja järkyttyi: "Ei voi olla totta! Tämä potilas oli koomassa; ei hän voinut nähdä mitään!" Potilas kertoi nähneensä kaiken ruumiinsa yläpuolelta.
Eräs hämmästyttävä tapaus
Atlantassa rajatapauksia tutkiva kardiologi Michael Sabomkin törmäsi tapaukseen, joka hämmästytti tutkijoita ja lääkäreitä. Kyseessä oli tunnettu laulaja ja lauluntekijä Pam Reynolds. Hänellä oli todettu pahanlaatuinen pullistuma aivovaltimossa erittäin vaikeassa paikassa aivojen alaosassa. Lääkäri piti tilannetta toivottomana, mutta Pam meni kuitenkin Barrow'n neurologisen instituutin sairaalaan Phoenixiin, jossa neurokirurgi Robert Spetzler - huonosta ennusteesta huolimatta - päätti leikata hänet. Leikkaus oli poikkeuksellinen: potilaan ruumiinlämpö laskettiin 10 ja 15 asteen välille, sydän ja hengitys pysäytettiin ja veri siirrettiin sydän-keuhkokoneeseen. Hän oli siis kliinisesti kuollut koko tunnin kestävän leikkauksen ajan. Spetzler selvitti menetelmää:
"Aivot pitää saada pysähtymään. Ei riitä, että ne nukkuvat vaan metabolisen toiminnan pitää lakata. Kaikki ruumiin mitattavat toiminnot häviävät kokonaan. Ei ole enää mitään hermostollista toimintaa. .... Ennen leikkausta potilas nukutetaan, silmät teipataan kiinni, korviin pannaan pienet laitteet, jotka tarkkailevat aivoja. Sitten potilas peitetään kokonaan - näkyviin jää ainoastaan leikkausalue. "
Potilas itse kertoo:
"En muista leikkaussalia enkä muista nähneeni tri Spetzleriä...Eräs hänen kollegoistaan oli luonani. Sen jälkeen ..ei mitään. Ei yhtään mitään. Sitten kuulin äänen. Se oli epämiellyttävä ... kerrassaan kammottava. Se toi mieleen hammalääkärillä käynnin. Muistan, että päätäni kihelmöi ja putkahdin ulos pääni yläosasta. Sitten katsoin alas ruumistani. Tiesin, että se oli ruumiini, mutta en välittänyt .... Muistan instrumentin, joka lääkärillä oli kädessään. Se muistutti sähköhammasharjani runkoa. Olin luullut, että kallo avataan sahalla, sillä olin kuullut sanottavan 'saha'. Se, mitä näin, näytti kuitenkin enemmän poralta. Siinä oli pieniä päitä, joita pidettiin kotelossa, joka näytti isäni hylsyavainkotelolta. Muistan kuulleeni naisen äänen: 'Valtimot ovat liian pieniä ... koeta toiselta puolelta'. Ihmettelin, miksi he yrittävät laskea verta reisivaltimostani, koska kyseessä oli aivoleikkaus."
Kertomus näytti vastaavan tarkasti leikkaussalin tapahtumia. Leikkauksessa käytetty moderni luusahakin oli juuri sellainen, miksi Pam sen kuvaili, vaikka edes kaikki tutkijat eivät tienneet, miltä se tarkalleen näytti. Spetzler kommentoi asiaa:
"En usko, että hänen havaintonsa perustuivat siihen, mitä hän näki tullessaan leikkaussaliin. Esim. pora ja muut esineet olivat peitossa pakkauksessaan. Ne avataan vasta kun potilas on täysin unessa, jotta ympäristö pysyy täysin steriilinä."
Sitäpaitsi Pam kuuli myös Spetzlerin ja kirurgin välisen keskustelun, - näiden yrittäessä asentaa sydän-keuhkokonetta hänen jalkoihinsa - vaikka oli tilassa, jossa ei voi havainnoida eikä kuulla. Lisäksi hänellä oli korvissaan raksuttavat laitteet, jotka olisivat haitanneet kuulemista, jos hän olisi siihen kyennyt. Spetzlerin mukaan tämä viittaa siihen, että oli kyse aistien ulkoisesta havainnoinnista tai sen hetkisestä ruumiistapoistumiskokemuksesta, jonka ansiosta potilas pystyi kuulemaan ja ilmeisesti myös näkemään, mitä leikkaussalissa tapahtui.
Pamin rajakokemus jatkui tyypillisellä tavalla; hän tunsi jonkun olevan läsnä, näki kaukana valon ja lähti kulkemaan sitä kohti. Hän erotti hahmoja, kuuli isoaitinsä äänen kutsuvan itseään ja meni tämän luo. Hän tapasi myös nuorena kuolleen setänsä ja monia muita tuttuja ja tuntemattomia. Hän kysyi joltakin: onko valo Jumala? Hänelle kerrottiin valon syntyvän Jumalan hengityksestä. Lopulta setä toi hänet takaisin ja auttoi palaamaan takaisin ruumiiseen.
Tämä kokemus tapahtui siis tarkan valvonnan alaisena aikana, jolloin ruumiissa ei ollut elonmerkkejä (niitä tarkkailtiin jatkuvasti.)
"Minä en osaa selittää tätä", sanoi Spetzler. "En tiedä, miten se on mahdollista kun ottaa huomioon hänen fysiologisen tilansa. Mutta olen nähnyt niin monta selittämätöntä asiaa, etten halua olla ylimielinen ja sanoa, ettei sellaista voi tapahtua. Kun sydän pysähtyy ja aivotoiminta on lakannut, aivoissa ei tapahdu mitään. Muisti ei voi toimia, koska hermoradat eivät toimi. Kun rajakokija puhuu muistikuvista, ruumiista irtautumisesta ja elvytyksen näkemisestä, nykyinen neurotiede ei ymmärrä, miten se on mahdollista muistijärjestelmälle, joka ei enää toimi. Joko tieto säilyy jotenkin aivojen ulkopuolella ja tallentuu myöhemmin aivoihin, tai sitten se tapahtuu tavalla tai toisella aivoissa ja siirtyy muistiin tavalla, jota emme ymmärrä."
Lähde: http://www.qnet.fi/mpeltonen/rajakokemus.htm
Vastaukset 9
Vanhimmat
Raamatun kanta kuolemantilasta on selvä:
http://www.jehovantodistajat.fi/languages/finnish/library/t16/article_01.htm
Entä elävät?
Aivojen toimintaa ei suinkaan vielä tunneta perin pohjin. Kun joku nukutetaan ja aivoja leikellään, vapautuvat hermohormonit ja katekoliamiinit saattavat aiheuttaa aistiharhoja. Samaa aiheuttavat aivoille hapen ja sokerin puute. Tajuttoman palattua tajuihinsa ilmiöt tuntuvat siltä kuin operoitu olisi kuollut ja palannut eloon. (JT:ien "Puhu perustellen", otsikko "Kuolema" lainaten lehden Arizona Republic lääketieteellistä osastoa 28/5/1977/C1).
Kehostairtautumiskokemus on saatu aikaan myös, kun vahingossa ärsytettiin epileptikon oikean aivopuoliskon kuorikerroksen kulmapoimua. Epileptikkonainen tunsi irtautuneensa ruumiistaan ja katselevansa itseään yläpuolelta. Ärsytetty aivojen osa sovittaa yhteen kehon näköhavainnot ja muitten aistien välittämät tiedot kehon olinpaikasta. Elektrodiärsytys sotki tämän prosessin, ja potilaasta tuntui siltä kuin hän olisi noussut ilmaan. (Herätkää 8/6/2003/28/ lainaten aikakauslehteä Bild der Wissesschaft; nroa ei ole ilmoitettu).
Sitä mukaa kuin aivojen salat selviävät nämäkin kehostairtautumiskokemukset pystytään selittämään tieteellisesti ilman käsitettä ´kuolematon sielu tai henki´.
JT/JW
P. S.
Adventistien lisäksi myös eräät evl teologit samaa mieltä kuin JT:t kuolemantilasta:
http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=50
Miten tämä kliinisesti kuollut ihminen on voinut kuulla lääkärihenkilöstön keskustelut? Mikä Raamatun oppi selittää tämän tapahtuman? Ja ne kokemukset joita hän on kokenut "kuolleutensa" aikana? Onko tähän jotain kantaa VT-seuralla tai yksittäisellä todistajalla?
Harmi vain, että se mahdollisuus meni parituhatta vuotta sitten.
Mielestäni kuoleman rajalla käyneiden kokemuksista ei pitäisi tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. Kuten joku jo totesi, aivojen toimintaa ei tunneta läheskään tarkoin. Myös ihmisen aistit saattavat toimia, vaikka aivot olisivat hämärän rajamailla.
Sitten, jos joku todella kuolleena ollut kertoisi jänniä (ja todeksi vahvistettavia) juttuja kuolleena olonsa ajalta, niihin voisi jo suhtautua astetta vakavammin.
Eli kliinisesti kuollut ihminen, jolla ei ole ollut minkäänlaista aivotoimintaa, on pystynyt kertomaan mitä häntä elvyttänyt sairaalahenkilöstö on puhunut/tehnyt. Tähän haluaisin kommentin, miten se on mahdollista jos kuollessa edessä on vain tyhjyys ja olemattomuus?
Tuossa Salomo sanoo (KR 1938), ettei tuonelassa "ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta".
Kuolleen aivot lakkaavat siis toimimasta, mätänevät eivätkä välitä enää mitään aistihavaintoja. Filmi katkeaa. Miksi tämä on niin vaikea käsittää?
Koska mainitsemassasi tapauksessa potilas koki jotakin, sai tietoja, näki ja kuuli jotakin, hänen aivonsa eivät olleet vielä lakanneet toimimasta eli hän oli vielä elossa, vaikka häntä tieteellisesti nimitettäisiin kliinisesti kuolleeksi, ja sitten hän vieläpä toipui.
Tänä selitys kelpaa sekä tieteessä että raamatullisesti oikeana. Molemmissa elämä on kuoleman täydellinen vastakohta. Raamatun toivo on ylösnousemus, jossa persoona luodaan kokonaan uudelleen joko henkielämään taivaisiin tai takaisin maan päälle. Nille jumalattomille, joita ei herätetä eloon, ei luvata minkäänlaista elämää missään. He lakkaavat ikuisiksi ajoiksi olemasta.
JT/JW
Jos joku on herännyt kuolleista ja kertoo kokemastaan...kukapa heitä uskoo... Ei ainakaan kaiken oppineet, jotka uskovat että heillä on vastaus kaikkeen... Mutta tämänhän Jeesus onkin jo meille kertonut...
http://www.saunalahti.fi/hapalo/buddha.htm
Oliko Saarnaaja sinun mielestäsi viisaampi ja uskottavampi puhuja,kuin Jeesus? Siltä se vaikuttaa.
Etkö huomaa,että Saarnaaja,(mahdollisesti Salomo?)
on katsonut kuolleen elotonta ruumista,ja ehkä kysynytkin jotain,kun ei saanut vastausta,hän päätteli,ettei kuoleman jälkeen ole mitään tietoa,eikä tajua.
Mutta miten selität Jeesuksen ja apostolien sanat ja lupaukset,joissa käy aivan selväksi,että evankeliumin vastaanottaneet eivät katoa minnekään tietämättömyyden pimeyteen?
Ja oletko kuullut Afrikkalaisen kristityn pastorin heräämisen "kuolemasta",kun hän autokolarin seurauksena kuoli ambulanssiin,ja kolmen päivän päästä nousi kuolleista evankelista Bonken rukouskokouksessa?
Tämä pastori kertoi mitä hän sai matkallaan siellä toisella puolella nähdä,ja lopulta enkelit oli käskeneet hänen palata kertomaan,mitä hänelle oli näytetty.
Ja kolarissa tulleet vammatkin oli parantuneet kokonaan,samalla siinä,kun palasi.
Tämmöiset todistukset ovat Jeesuksen sanojen mukaisia,miksi jeh.tod. kieltävät ne?
Ja samalla kieltävät Jeesuksen,ja siinä kieltävät kaikkivaltiaan Jumalan.
Jeh.tod. eivät käsitä sitä tosiasiaa,että Jeesuksessa on ylösnousemus ja elämä,eikä sitä voita tuonelan portit!
Ei se elämä ole saarnaajassa vaan Jeesuksessa Kristuksessa,höperöt!
Uskomme avarakatseisesti kaiken mahdollisen olemassaoloon.
Ei liene yllättävää, että näin laaja ja avarakatseinen järjestäytynyt uskonto, kuin JT:t sallivat myös toisenlaisia ajatuksia.
Siionistit yms. agitaattorit väittävät, ettemme kykene suvaitsemaan muita ajatuksia kuin omamme. Todisteena väitteestäni voit lukea viimeisen Herätkää- lehden pääkirjotuksen jossa käsitellään rajatiedon käyttämistä sairaaloissa verenluovutuksen yhteydessä.
Kiitos kommentistasi. Näin minäkin olen ymmärtänyt todistajien ajattelevan, mutta valitettavan usein niin ei kuitenkaan ole. Vastaavat rajatieto yms. asiat kielletään jyrkästi enempää asiaan tutustumatta. Ainakin minun lähipiirissäni. Onneksi sain näinkin helpottavan vastauksen edes täältä.