Hei!
Pakko kysyä täältä nyt ihmisiltä mielipidettä. Olen täysin puun ja kuoren välissä. Isoäitini menehtyi ja hautajaiset ovat toisessa maassa (meren tuolla puolen). Hautajaiset järjestetään siellä todella nopeasti, päivän varoitusajalla. Itselläni on matkaa helsinkiin täältä autolla 5 tuntia, laivamatkan odottelut + laivamatka + siellä ajelut.
Vaikka isoäitini oli minulle tärkeä mutta tämä tuntuu todella mahdottomalta järjestää asioita niin, että pääsisin sinne näin nopealla varoitusajalla. Elämäni ja työni on täällä ja yrittäjä toimin.
Syyllisyys sieltä iskee vähän väliä ja paineita on mutta mitä sanotte, olenko aivan hirveä jos en mene paikan päälle vaan lähetän suruviestini sinne ?
Pakko kysyä täältä nyt ihmisiltä mielipidettä. Olen täysin puun ja kuoren välissä. Isoäitini menehtyi ja hautajaiset ovat toisessa maassa (meren tuolla puolen). Hautajaiset järjestetään siellä todella nopeasti, päivän varoitusajalla. Itselläni on matkaa helsinkiin täältä autolla 5 tuntia, laivamatkan odottelut + laivamatka + siellä ajelut.
Vaikka isoäitini oli minulle tärkeä mutta tämä tuntuu todella mahdottomalta järjestää asioita niin, että pääsisin sinne näin nopealla varoitusajalla. Elämäni ja työni on täällä ja yrittäjä toimin.
Syyllisyys sieltä iskee vähän väliä ja paineita on mutta mitä sanotte, olenko aivan hirveä jos en mene paikan päälle vaan lähetän suruviestini sinne ?
Vastaukset 15
Vanhimmat
**PARIN PÄIVÄN VAROITUSAJALLA**
Lähetät suruviestin. Isoäitisi muisto säilyy sinulla sydämessä. Suret menetystä ihan rauhassa ei se vaadi hautajaisiin menoa. Voit muistella isoäitiäsi milloin vain. Sytytä kynttilä ja muistele. Mene luontoon ja muistele. Katsele valokuvia ja muistele jne.
Tuulessa kuulet isoäitisi puheen, auringossa näet hänen hymynsä. Osanottoni.
Kiitos, tämä kommentti helpotti jo oloani.
Osanottoni surussa!
Lähetä osanottosi suruun. Paikan päällä käymään ei voida odottaa kenenkään lähtevän noin hankalan matkan takaa.
Sinulle itsellesi isoäitisi säilyy muistoissa. Sytytä kynttilä kotonasi hautajaispäivänä. Voit käydä ensi kesänä haudalla viemässä kukkatervehdyksen, jos siltä tuntuu.
Kiitos paljon kommentista.
Olet järkevä jos et hyppää sinne vaan lähetät suruvalittelusi.
Samaa mieltä täältä toisesta maasta juuri puolison menettänyt leski. Siitä, kun kuolema tapahtuu ja kaikki on tehty, kuluu aikaa maksimissaan kolme päivää. Ei edes voida puhua 'hautajaisista', joihin 'osallistutaan'. Kyseessä on vain pikasuoritus tuhkausta varten niin nopeasti kuin mahdollista. Ei missään nimessä kannata edes yrittää ehtiä.
Kokemuksesta ei välttämättä edes jäisi hyvä muisto.
Mieheni, joka oli hyvin sairas ja omasta toivomuksesta kotiutettiin sairaalasta päivällä ja kuoli seuraavana yönä.
Soitto hälyytyskeskukseen, hoitajat kotiin 2 tunnin kuluttua, 2 tuntia poliisit, jotka soittivat lääkärin, tuli 3 tunnin kuluttua, jotka soittivat hautausurakoitsijan, kun oli lupa tuhkaukseen, tulivat 4 tunnin kuluttua.
Siitä 4 tuntia ja sovittiin siunaus tuhkausta varten. Tästä 3 tuntia ja neuvottelu jo pastorin kanssa vainajan siunauksesta, joka oli 12 tunnin kuluttua. Ja se oli siinä.
Ei mitään järkeä edes yrittää Suomesta. Voin kertoa, että leskeksi jääneen kokemus on se, ettei hänkään tästä hengissä selviä.
Keskusteltu suomalaisten kanssa, että kumpi tapa sitten parempi - se miten Suomessa toimitaan vai tämä? Ehkä pääosin kallistuimme tähän nopeuteen - se on sitten nopeasti ohi, vaikka onkin äärimmäisen raskasta.
Ja nyt on aikaa surra, ja nyt kun jälkeenpäin on muistettu, on oltu läsnä, ja on tultu Suomesta - se on ollut äärimmäisen tärkeää, ja olen valtavan kiitollinen kaikille muistaneille ja läsnä olleille.
Ja idea onkin se, että ei muisteta vain mehehtynyttä muodollisella läsnäololla, vaan tukemaan häntä, joka jäi yksin suremaan.
Kiitos teille, te kaikki ihanat ihmiset!
Minun leskeyteni on vielä niin tuore, että joudun sitä vielä päivittäin itkemään yhdessä jonkun naapurin, pizzerian omistajan, postinkantajan, kaupan kassan tai appelsiinin tuojan kanssa. Ehkä joku päivä sitten itkut on itketty yhdessä ja elämä jatkuu - niin erilaista kuin Suomessa.
Ja kun paikallinen lääkäri lähetti meidät kotiin kuolemaan, hän myös halasi meidät molemmat. Surusta huolimatta, lämpimät muistot!