Mitä arkisia uskonnollisia rutiineja harrastatte? Onko teillä käytössä ruokarukoukset? Rukoiletko iltaisin hiljaa mielessä sängyssä maaten vai kenties polvistutteko ikkunan eteen hiljaiseen rukoukseen? Onko teillä kotona paikka, mihin olette laittaneet ristin tai kuvan Jeesuksesta?
Luetteko lapsille uskonnollisia tarinoita? Miten puhutte lapselle Jumalasta ja pelastuksesta - tai kadotuksesta?
Entä käyttekö kirkossa muutenkin kuin jouluna ja pääsiäisenä? Onko ehtoollisella käynti osa viikkorutiinia vai mennäänkö sinne vain silloin tällöin, kun vastaan tulee jokin arjen tilanne tai muuten vain ei ole muuta tekemistä? Jos teillä on vanhempia lapsia tulevatko he mukaan Kirkkoon ilolla vai pitääkö patistaa? Vai jäävätkö kotiin pelaamaan pleikkaria?
Jos elämässä tulee eteen vaikea tilanne tai olette tehneet jotain väärää, niin rukoiletteko Jumalalta anteeksiantoa tai apua? Huomaatteko arjessanne pieniä ihmeitä tai sattumia, jotka katsotte viesteiksi Jumalalta tai kuolleelta läheiseltänne?
Luetteko lapsille uskonnollisia tarinoita? Miten puhutte lapselle Jumalasta ja pelastuksesta - tai kadotuksesta?
Entä käyttekö kirkossa muutenkin kuin jouluna ja pääsiäisenä? Onko ehtoollisella käynti osa viikkorutiinia vai mennäänkö sinne vain silloin tällöin, kun vastaan tulee jokin arjen tilanne tai muuten vain ei ole muuta tekemistä? Jos teillä on vanhempia lapsia tulevatko he mukaan Kirkkoon ilolla vai pitääkö patistaa? Vai jäävätkö kotiin pelaamaan pleikkaria?
Jos elämässä tulee eteen vaikea tilanne tai olette tehneet jotain väärää, niin rukoiletteko Jumalalta anteeksiantoa tai apua? Huomaatteko arjessanne pieniä ihmeitä tai sattumia, jotka katsotte viesteiksi Jumalalta tai kuolleelta läheiseltänne?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uskonto oli lapsena lähinnä sukulaisten rippijuhlissa, häissä ja hautajaisissa käyntiä. Olin yksityisessä päiväkodissa, missä hoitaja luki ruokarukouksen ennen ruokailua. Ja tietenkin joulukirkko kuului päiväkodin jokavuotiseen rutiiniin. Koulussa oli se perussetti: Uskonnon tunnit, seimi-näytelmät, joulukirkko ja virsien laulu kevätjuhlassa.
Olen eronnut kirkosta , joten ei mitenkään 🤣
Et siis rukoile tai kadu syntejäsi?
Ei yhtään. Lutkudemarius saakin jäädä kärssimissineen.
Luterilaisuus näkyy arjessani tavoilla, joita en itse edes havaitse. Käytännössä olen lähes ateisti, mutta tiedän, että arvomaailmani on joiltain osin täysin luterilaisuuden läpitunkemaa.
Lapsena rukoilin ja se oli kivaa. Tietty uskonnollinen tapa suhtautua asioihin on toisaalta aika vapauttava ja tuo jotenkin tasapainoa ja rauhaa. Kunnes se törmäsi koulumaailman kovaan todellisuuteen. Sinne katosi uskonnollisuus, maailmaan, joka ei kyllä ole ollut millään tavalla parempi. Paskempi kylläkin.