Huonossa roikkuminen tai menneeseen jumiutuminen

Ihminen pelkää. Ihminen on taipuvainen turvallisuuteen ja ei-radikaaleihin muutoksiin. Hyvin yksinkertaisia juurisyitä.

Joitakin pelottavat käytännön muutokset. Epävarmuus tulevasta, taloudesta, lapsista, asumisesta kaikesta.

Koska tulevaisuudesta ei tiedä. Oleva on varmaa sillä hetkellä.

Mutta p^skan miehen on hyvä mennä, etenkin jos on pettänyt lutkan kanssa.

No tekisikö aloittajalle hyvää jos eroaisin?

Asiat eivät ole mustavalkoisia ja kenties kaikkein viimeisenä parisuhde. Parisuhteessa voi olla kaikenlaista hyvää, eikä varsinkaan kaikki siinä ole pahaa oloa.

Jutussa ei ole oikein mikään totta, tai nuo ajatukset rakennetaan hapantuneelle pohjalle.

Kun nyt aviosuhdetta vertaa työsuhteeseen, niin terapeutti voisi myydä samalla vakuutusmaksuja ja kannattaa veroja, joilla kustannetaan perherikkoutumisen mielenterveysongelmat ja lasten pahoinvoinnit.

Itse olen kokenut, että avioliitosta irti päästämisestä vaikeinta teki pohdinta siitä, kuinka lapseni selviytyvät, jos perhe hajoaa. Valtavat itsesyytökset siitä, voinko olla niin itsekäs. - Järjestin meille lasteni isän kanssa perhekeskukseen terapian, koska huomasin, että lasteni isä ei ymmärrä tai halua ymmärtää mitä edes sanon, mitä on tapahtumassa ja miksi. - Minua helpotti se, kun terapiassa mukana olleet asiantuntijat totesivat meidän molempien läsnä ollessa, että meidän parisuhteessa tapahtuneethan olivat "ihan vakavia asioita". Jotenkin uskoni sai vahvistusta siitä, että tämä oli ainoa oikea ratkaisu, kuten se jälkikäteen arvioituna olikin. - Eihän avioero prosessina ollut henkisesti helppo siltikään, erityisesti kun meni pari vuotta siihen, että ex-puoliso "päästi minusta irti", mutta en niitä tapahtumia nyt ala sen enempää avata. - Mies ei ollut silloin varmaankaan oma itsensä ja teki paljon sellaista, mitä ei terveemmässä mielentilassa olisi tehnyt.

Olen vuosien aikana muutamankin kerran suunnitellut myös työpaikan vaihtamista ja minulle on jopa tarjottu työtä toisen yrityksen palveluksessa. Silloin olen joutunut oikeasti pohtimaan, haluanko vaihtaa työpaikkaa. Mutta joka kerta olen päätynyt jatkamaan entisessä. Valtavan ihanat työkaverit ja tuttuus sekä turvallisuus ovat siis kuitenkin olleet ratkaisevampaa kuin kenties hieman korkeampi palkkataso. Siinä mielessä olen selvästi turvallisuushakuinen ihminen. 🙂 Ja näin ollen olen toistaiseksi tehnyt koko työurani saman yrityksen palveluksessa.

P.S. Olen myös käynyt samalla kampaajalla yli 30 vuotta. 😁