Pidän anopistani, mutta hän yrittää kai saada minut ulos perheestä.
Hän puhuu ivalliseen sävyyn tekemisistäni ja kertoo kuinka hänen oli helppo tulla toimeen pojan edellisen tyttöystävän kanssa, koska he olivat niin saman tyyppisiä.
Yritän olla välitämättä anopin tokaisuista, mutta koska joudumme mieheni työni vuoksi olemaan paljon appivanhemieni luona, tilanne alkaa masentamaan.
Olen hyvin ujo ja ajattelen aina muiden parasta. En ole koskaan sanonut takaisin kenellekään.
Joudun taistelemaan huonon itsetuntoni kanssa joka päivä, eikä anopin asenne ainakaan paranna tilannettani.
Anoppini näyttää minulle kuvia mieheni edellisestä tyttöystävästä ja ylistää häntä. Ja kehuu kuinka fiksu tämä entinen tyttöystävä on (26 v.) on kun työskentelee vartiointiliikkeen vartiana, että voi sitten matkustella ja nähdä maailmaa, ennen kuin alkaa opiskelemaan.
Minun opiskeluistani tai urastani hän viis veisaa.
En ymmärrä kuinka alistun hänen kotkotuksilleen. Katselen kuvia, joita minulle näytetään ja ajattelen onko hän todellakin niin kaunis kun anoppi sanoo. Olen saavuttanut tähän mennessä kaikki tavoitteet, jotka olen itselleni asettanut. Hyvä koulutus, hyvä työpaikka, hyvä palkka, ihana mies jne. lisäksi olen rahoittanut opiskelujani mallin töillä, joten en kai ole kamalan rumakaan.
Silti anoppini saa minut tuntemaan itseni epäonnistuneeksi, rumaksi ja tyhmäksi. Eikä sitä paranna yhtään se, että hänen tyttärensä tekevät samalla lailla. Minulta on aina vaadittu, että olen paras kaikessa, mutta nyt en nähtävästi pysty kilpailemaan vanhan heilan kanssa...
Kuinka kiltteydestä pääsee eroon, ilman että se tuntuu omien arvojen romuttamiselta?
Hän puhuu ivalliseen sävyyn tekemisistäni ja kertoo kuinka hänen oli helppo tulla toimeen pojan edellisen tyttöystävän kanssa, koska he olivat niin saman tyyppisiä.
Yritän olla välitämättä anopin tokaisuista, mutta koska joudumme mieheni työni vuoksi olemaan paljon appivanhemieni luona, tilanne alkaa masentamaan.
Olen hyvin ujo ja ajattelen aina muiden parasta. En ole koskaan sanonut takaisin kenellekään.
Joudun taistelemaan huonon itsetuntoni kanssa joka päivä, eikä anopin asenne ainakaan paranna tilannettani.
Anoppini näyttää minulle kuvia mieheni edellisestä tyttöystävästä ja ylistää häntä. Ja kehuu kuinka fiksu tämä entinen tyttöystävä on (26 v.) on kun työskentelee vartiointiliikkeen vartiana, että voi sitten matkustella ja nähdä maailmaa, ennen kuin alkaa opiskelemaan.
Minun opiskeluistani tai urastani hän viis veisaa.
En ymmärrä kuinka alistun hänen kotkotuksilleen. Katselen kuvia, joita minulle näytetään ja ajattelen onko hän todellakin niin kaunis kun anoppi sanoo. Olen saavuttanut tähän mennessä kaikki tavoitteet, jotka olen itselleni asettanut. Hyvä koulutus, hyvä työpaikka, hyvä palkka, ihana mies jne. lisäksi olen rahoittanut opiskelujani mallin töillä, joten en kai ole kamalan rumakaan.
Silti anoppini saa minut tuntemaan itseni epäonnistuneeksi, rumaksi ja tyhmäksi. Eikä sitä paranna yhtään se, että hänen tyttärensä tekevät samalla lailla. Minulta on aina vaadittu, että olen paras kaikessa, mutta nyt en nähtävästi pysty kilpailemaan vanhan heilan kanssa...
Kuinka kiltteydestä pääsee eroon, ilman että se tuntuu omien arvojen romuttamiselta?
Vastaukset 13
Vanhimmat
kerro sille anopille että päästäkseen vartijan hommiin, ei tosiaankaan tarvita kovinkaan suurta älykkyysosamäärää.
Ja voit myös kertoa sille, että pitäkööt siihen exään yhteyttä mut sun ja miehes välejä ei sekoita anoppi tai tää "fiksu" exä.
Annat sille potut pottuina ja kova kovaa vastaan kyllä anoppikin ihmettelee vastarintaasi.
Niin ja voithan ilmoittaa että sua ei se exä kiinnosta pätkääkään ei kuvina eikä tarinoina PISTE!!
Meillä on vähän samanlainen tilanne,koska anoppini jyrää tyttärensä alle.
Anoppi on tulossa meille siivoamaan ja antaa tyttärelleen ymmärtää että meillä on epäsiistiä ja anoppi alkaa siivoamaan.Anoppi puuttuu meidän perheen elämään.Me hoidamme kotimme ja siivoamme joten on siistiä,mutta anoppi syyllistää tytärtään.
Minä ja vaimoni menimme naimisiin viime kesänä ja anoppi tuli meidän häihin,niin anoppi tuli meidän kotiimme ja alkoi siivoamaan ja kulki pölyrätti kädessä ja kulki huoneesta toiseen ja pyyhki lattiat.
Siinä meni kyllä juhlamieli,kun anoppi alkaa siivoamaan ennen hääjuhlia(häät pidettiin muualla,ei meidän kodissa).
Vaimo sanoo äidilleen ettei täällä tarvitse siivota,meillä on siistiä,niin anoppi alkaa itkeä ja sanoo ettei hän koskaan enää tule teille haitaksi olemaan,anoppi tekeytyy marttyyriksi ja käyttää aseenaan siksi kun hän ei saa siivota meillä.
Kuulostaa kamalalta! Ei se ole arvojesi romuttamista, jos sanot suoraan anopillesi, että hänen puheensa loukkaavat sinua ja että hän voi pitää entisen tyttöystävän erinomaisuuden omana tietonaan. Että eiköhän hänen oma poikansa ole valintansa tehnyt, joten ehkä se entinen ei ollutkaan niin erinomainen... Itsensä puolustaminen ei ole huonoa käytöstä toisia kohtaan!!
Älä alistu tuollaiseen kohteluun. Onko sinun pakko mennä miehesi mukana appivanhempiesi luo? Sano anopille, että anteeksi vain, mutta kun te elätte miehesi kanssa nykyhetkeä ja entiset heilat ovat entisiä heiloja. Ärsyttävä anoppi!!! Omani on liian hyvä olevinaan ja sekin on omalla tavallaan rasittavaa...
suhteemme alussa, sitä kesti toista vuotta. Homma loppui vasta siihen, kun poikansa yksi kerta sai tarpeekseen ja ilmoitti varsin selvästi, että tässä on hänen valitsemansa nainen, jos ei kelpaa äidille, niin äiti voi sitten väistyä pojan elmässä taka-alalle.
En usko, että tuollainen anoppi lopettaa ennen kuin miehesi puuttuu asiaan. Jos itse älähdät, saatat saada anopin vihat lopullisesti päällesi.
Nosta äänesi kerran. Sano, että sinusta tuntuu nyt siltä ja siltä, eikä oleensim. kerta.
Sano, että et ole tottunut riitoihin ja nälvimisiin, mutta nyt on mitta täysi.
Älä toista asiaa enää.
Kyllä hän muistaa.
mutta liioittelisitko pikkusen joitakin asioita tuossa kirjoituksessasi.
Minua jäi ihmetyttämään, se seikka että olet hyvin ujo ja joudut taisteleaan huonon itsetunnon kanssa. Ei siinäkään mitään ihmeellistä ole, mutta olet rahoittanut opiskeluasi mallin töillä!
Itse en mitenkään erityisen ujo ole. Ehkä hieman varautunut ja itsetuntokin kohdallaan, enkä ruma. En kuitenkaan milloinkaan uskaltaisi tehdä mallin hommia ja olla ihmisten arvostelevien katseiden alla.
Ajattelin vain, että josko tuossa on muitakin asioita hieman liioiteltu? Miksi muuten joudutte olemaan miehesi työn vuoksi paljon appivanhempien luona? Sekin ihmetytti.
Jos anoppi todella ylistää jatkuvasti miehesi exää kuten sanoit, niin heitä se kiltteytesi romukoppaan ja sano sanottavasi tai poistu vain paikalta joka ikinen kerta kun anoppi kaivaa albumin esille esitelläkseen kaunista exää. Jos anoppi ei ole aivan saapas, niin tajuaa kyllä missä mennään. Viimeistään kun lopetat oleilun appivanhempien luona, niin eiköhän silloin viimeistäänkin.
Joudumme olemaan paljon appivanhempieni luona, koska heillä on yritys (jossa tuleva mieheni työskentelee), jonka päätoimipaikka on toisella paikkakunnalla kuin mieheni toimisto ja asuntomme. Autan appiukkoani mm. kirjanpitotöissä, joten olen usein viikonloppuisin mieheni mukana työpaikalla.
Eihän ujous liity mitenkään mallintöihin. Mallihan esittelee vaatteita eikä itsenään. Eikä kuvauspaikalla ole useinkaan kuin kuvaaja, meikkaaja ja stylisti. Enkä sillon tunne olevani minä. Tutut eivät edes tunnista minua kuvista.
Eikä minua niinkään vieraiden ihmisten arvostelu häiritse. On vaan kurjaa kun tuleva sukulainen, jota halusin ilahduttaa, lannistaa täysin.
Tämä oli vain yksi esimerkki. Kakkuni ovat liian makeita, kahvi liian laihaa, verhot liian haileat,minulla on liikaa kenkiä jne.
Enkä halua kostaa anoppin aiheuttama närää tulevalle miehelleni olemalla vierailematta heillä. Appiukko nimittäin on oikein mukava.
Jos kommentoisin anoppini käytöstä, niin anoppini toitottaisi kaikille, kuinka herkkähipiäinen, lapsellinen ja mustasukkainen olen ja kuinka se edellinen oli reipas ja rempseä minuun nynneröön verrattuna.
Minulla on tilanne tällainen:
Anoppi ja appiukko puuttuvat jatkuvasti elämäämme. Pompottelevat meitä omien tarpeidensa mukaisesti. Milloin on tapetoimista, milloin komeroiden kokoamista. Jos meillä on jo muita suunnitelmia, niin meidän täytyy heidän vaatimuksestaan peruuttaa menomme, koska he tarvitsevat apua. Mieheni ei uskalla sanoa vastaan, vaikka joskus niin vaadinkin. Mies on kyllä väsynyt tähän tilanteeseen.
Anopissa ärsyttä myös se, kun hän kehuu ja ihailee aina ääneen heidän kotiaan ja meidän se tietysti haukkuu lyttyyn. Anopin mielestä matot ja verhot eivät sovi toisiinsa, päiväpeitto on rumanvärinen jne.
Välillä tuntuu, että paikkakunnan vaihtaminen olisi ainoa ratkaisu. Saisivat appivanhemmat tulla toimeen itsekseen. Toisaalta en haluaisi muuttaa kauas omista vanhemmista ja sisaruksistani. He sentään kunnioittavat minun ja mieheni elämää ja yksityisyyttä. Minun vanhemmat ja appivanhempani ovat niin eri maailmoista.
Puhu Tiina miehellesi asiasta ja että anopin sanomiset loukkaa. Luulisi että miehesi saisi äitinsä kuriin ja puolustaisi sinua. Jaksamisia!
Ihan sama täällä.
Kun sanon miehelleni, että hän voisi joskus sanoa äidilleen asiasta, niin hän melkein suuttuu ja saat minut tuntemaan siltä kuin yrittäisin saada heidät huonoihin väleihin. Myös appiukkoni on anoppini pompoteltavissa.
He eivät muutenkaan puhu omista asioistaan keskenään, vaan ovat mielestäni kuin vieraita toisilleen. Puhuvat säästä jne.
kuullessas sananki entisestä, entiset on entisiä ja sä oot nyt !oot liian kiltti hei
Sun miehen pitää huolehtia sinusta ja pitää äitinsä kurissa! Voit aina sanoa, ettet enää tule sinne... Mut ajattele, menee vielä 20v. - istutte kaikki terassilla, anoppi vieläkin haukkuu sua, sanoo, et susta ei ole mihinkään ja se edellinen tyttöystävä oli niiiin paljon parempi (katotaan taas kuvia). Ja sun mies syö pullaa ja kattoo äitiä hiljaa...
Haluatko sellaista? Et varmaan! Puhu miehelle ja pyydä häntä pitämään sun puolta. Piste.
Seurustelin aikoinaan 18 vuotiaana saman ikäisen pojan kanssa ja tunsin myös olevani vääränlainen tyttöystävä pojalle, koska aina kun kävin pojan kotona, pojan isä istui sohvalla jalat pöydällä ja tuijotti minua, mutta sanaakaan ei minulle koskaan sanonut. Sitä ihmettelin.
Äitinsä otti vielä askeleen enemmän, kerran kun soitin pojalle, tulikin äiti puhelimeen ja sanoi: minun mielestäni voisitte nyt pitää vähän "taukoa" tässä seurustelussa! Tunsin tosiaankin olevani joku ei-toivottu heillä käydessäni.
Erohan siitä sitten tuli, ´ja itkimme molemmat katkerasti kun ulkopuolinen tuli väliimme. Emme olisi halunneet erota, mutta poika oli niin vanhempiensa "talutusnuorassa".
Tämä poika löysi melko pian uuden tytön itselleen, vanhempiensa suositteleman.Mutta elivätkö kaikki sitten onnellisina elämänsä loppuun saakka???? Se jää arvailun varaan.
Tällä hetkellä olen naimisissa toisen miehen kanssa ja neljän lapsen äiti. Asia ei enää paina mieltäni, mutta kesti todella kauan selvitä tapauksesta "kuiville". Tunsin itseni loukatuksi ja arvottomaksi.
Ymmärrän tilanteesi, ei tunnu hyvälle olla se TOISEKSI PARAS vaihtoehto. Sanoisin kyllä anopille, että eiköhän anneta hänen poikansa itse päättää kenen kanssa hän haluaa elämänsä elää. Lisäksi olen kyllä sitäkin mieltä että miehesi voisi tehdä äidilleen kerralla selväksi että moiset puheet entisistä voi lopettaa. Eihän miehesi ole valinnut puolisoa äidillesi, vaan itselleen!!
Sinulla on erittän epämukava tilannne. Voin vain kuvitella! Mutta kysyisin sinulta että paljonko sait mallin töistä? keikka homma odottaa mua ja mun pitää itse määritellä palkka. Ja mulla ei ole hajuakaan! Jos olisit ystävällinen ja kertoisit suunnillle paljonko sait mallintöistä? itse en ole missään mallitoimistossa ja olen aivan uusi näissä asioissa! kiitos mahd.vastauksestasi. Ja eritäin paljon hyvää jaksamista sinulle anoppisi kanssa! VOIMIA! Anteeksi kun tämä poikkeaa sinun aiheesta mutta oli pakko kysellä:)