Minulla on nettiystävä -mies, jonka olen tavannut virtuaalimaailmassa aivan sattumalta ja löysimme toisemme etsimättä tai haluamatta sen enempää.. Elän arkisessa parisuhteessa..
Siis näin kävi ja nyt olemme tiukasti toisissamme kiinni, Olemme samalla aaltopituudella. Yhteyttä pidämme sähköpostein, chatissä ja soittelemalla. Nauramme yhdessä, Puhumme ja autamme, jos toisella on huolia. Uskomattomalta tuntuu, että Miehen kanssa voi niin tiiviisti ja syvällisiä puhua.
En ole suhdettani lopettamassa avomieheeni, mutta en myöskään tähän uuteen tuttavuuteen, sielunkumppaniin. Tällä Miehellä on vahvat tunteet minua päin, mutta hän myös kunnioittaa nykyistä suhdettani. Oma vakisuhteeni on tasapaksua arkea, rakastan kuitenkin avomiestäni ja yhteistä tulevaisuutta suunnitelemme.
Olemme paljon asiaa tätä pohtineet ja miettineet nettiystävän kanssa. Jokaisella on vain yksi elämä elettävänä ja jos jotain näin kaunista ja iloa tuottavaa löytää, löytää jotain, josta saa todella paljon niin miksi siitä luopuisi..
En ole koskaan tavannut nettiystävääni livenä ja nyt minulla olisi mahdollisuus.. En tiedä, mitä teen. Toisaalta haluan, toisaalta en. Pelkään myös omia tunteitani.
Nyt kysynkin teiltä, MITÄ te tekisitte tässä tilanteessa???
Oletteko kenties ollut SAMASSA tilanteessa? Mitä siitä on seurannut?
Siis näin kävi ja nyt olemme tiukasti toisissamme kiinni, Olemme samalla aaltopituudella. Yhteyttä pidämme sähköpostein, chatissä ja soittelemalla. Nauramme yhdessä, Puhumme ja autamme, jos toisella on huolia. Uskomattomalta tuntuu, että Miehen kanssa voi niin tiiviisti ja syvällisiä puhua.
En ole suhdettani lopettamassa avomieheeni, mutta en myöskään tähän uuteen tuttavuuteen, sielunkumppaniin. Tällä Miehellä on vahvat tunteet minua päin, mutta hän myös kunnioittaa nykyistä suhdettani. Oma vakisuhteeni on tasapaksua arkea, rakastan kuitenkin avomiestäni ja yhteistä tulevaisuutta suunnitelemme.
Olemme paljon asiaa tätä pohtineet ja miettineet nettiystävän kanssa. Jokaisella on vain yksi elämä elettävänä ja jos jotain näin kaunista ja iloa tuottavaa löytää, löytää jotain, josta saa todella paljon niin miksi siitä luopuisi..
En ole koskaan tavannut nettiystävääni livenä ja nyt minulla olisi mahdollisuus.. En tiedä, mitä teen. Toisaalta haluan, toisaalta en. Pelkään myös omia tunteitani.
Nyt kysynkin teiltä, MITÄ te tekisitte tässä tilanteessa???
Oletteko kenties ollut SAMASSA tilanteessa? Mitä siitä on seurannut?
Vastaukset 21
Vanhimmat
En ole koskaan mitään hullumpaa kuullut. Mä hakeutuisin hoitoon jos tuossa tilassa olisin...
nettisuhteesi täyttää sinussa jotakin tarvetta, jota avomiehesi ei täytä. nettiystäväsi on turvallinen, koska voit elää arkea ilman sotkeutuvia kuvioita. kuitenkin henkinen pettäminen on paha asia, ja sitä teet avomiehellesi.
päätä mitä haluat - parantaa tasapaksua arkeasi vai elää hetken itseksesi ja katsoa mitä elämä eteesi tuo. jokaisessa parisuhteessa on arkea, lähtemällä edes virtuaalisesti vieraisiin ei sitä arkea saa parannettua.
Sama tilanne täällä mulla.
Tapaaminen vaan johtaisi asiasta kolmanteen..joten sitä ei voi kun ajatella.
Mun mielestä tämä ei ole pettämistä. Vaikka myönnän, että joku multa puuttuu parisuhteessa, kun tähän on tultu. Kaipaan varmaan syliä..halia..hyvänäpitoa. Enemmän, kuin mieheni ehtii antaa.
En juurikaan tunne syyllisyyttä ystävästäni, koska tiedän sydämessäni, ettei se ole rakkautta, vaan kiintymystä ja osittain haaveissa elämistä.Enkä haaveile hänestä esim. ollessani mieheni kanssa.
Juttelemme useat kerrat viikossa ja meillä on todella kivaa yhdessä.Ja vaikka välimatkaa onkin muutama tuhat kilsaa, toinen tuntuu olevan niin lähellä aina. Ja mikä parasta,hänellä on webcam, joten hän on oikeesti lähellä.:)
Olisi kiva tosiaan tavata livenä, mutta tää munkin ystävä kunnioittaa avioliittoani, eikä ole ehdotellut mitään, eikä odota mitään.
En aio luopua hänestä, ystäviä saa ihmisellä olla.
Sulle sanoisin, että jos tämä ystävä yhtään miellyttää sinua fyysisesti, niin tilane on aika tulenarka. Silloin voit varautua siihen, että homma lähtee käsistä. Ihan, vaikka ei olisi suunitellutkaan.
Mukava kuulla, että tunnet samoin ja olet samassa tilanteessa.. ;)
Tunnen, kuten sinäkin nekku. En rakkautta vaan kiintymystä ystävääni kohtaan ja tekee hyvää haaveilla. Kuitenkin aikuinen järki päässä. En myöskään koe syyllisyyttä tilanteesta tällä hetkellä, vaikka vakisuhteen nykyinen tila ehkä minut tähän on myös ajanut. En kuitenkaan syylistä miestäni tilanteesta, olen itse myös osallisena suhteemme tasoon, vaikka väitänkin yrittäneeni paljon. Suhteemme voi kuitenkin sen verran hyvin, että sitä ei kannata enkä halua lopettaa.
Enkä koe tarvitsevani hoitoa.. ;)) Siis tämän asian suhteen.. ;) Koen tilanteen niin, että tämä sielunkumppani, ystävä, voisi yhtä hyvin olla Nainen, jolloin tilanne ei olisi näin mutkikas. Voisin kertoa avomiehelleni pitäväni häneen yhteyttä, voisin hyvillä mielin soitella ja jutella hänen kanssaan vaikka avomieheni kuullenkin. Mutta Hän ei ole nainen ja avomieheni ei sitä Tietenkään hyväksyisi, mustasukkaisuutta löytyy.. Ja täytyy myöntää, että se, että hän on mies, tahtomattakin tuo hiukan kiinnostavuutta lisää.. ;)
Sitä vaan, että tämä sun ystävä on täältä kotomaasta, niinkö?
Sehän tekee tapaamisen liian helpoksi....;)
Kauanko olette tunteneet? Meillä on vuosi kohta täysi ja "tapaamme" joskus päivittäin,kuitenkin joka viikko. Ja juttelut kestää joskus pitkääään.Juttelemme laidasta laitaan kaikista asioista, paitsi, seksi on jäänyt kokonaan ulkopuolelle. Miten teillä?
Tokihan sitä sanoo kaivanneensa toista,mutta ei sitten mitään muuta. Kait sitä ystävää saa ikävöidä.
On ainakin englannikielen taito parantunut, jos ei muuta:)
Joskus mietin, kauanko tämä voi jatkua ja toisaalta mietin, kuinka voin olla ilman häntä.:(
On muuten tosi, että ystävä vois olla yhtähyvin nainen.
Suhde mieheni kanssa toimii ihan hyvin, vain yhteisen ajan puute on ongelma.
Luulen, että tämä tiivis ystävyyssuhde johtuu ihan siitä.
Helppoa, ainakin helpompaa kuin teillä, suomesta hän on, vaikkakin toiselta puolelta maata ja montasataa kilometriä väliä.. Ikävä kyllä en voi englanninkieltäni samalla parantaa.. :( Siihen olis tarve..
Tämän vuoden puolella olemme vasta alkaneet pitää yhteyttä. Emme ehkä niin tiivisti kuin te. Joskus oli tosin paljon tiiviimpi jakso, mutta ihan tietoisesti silloin vähensimme yhteydenpitoa. Mutta kyllä sitä viikoittain jotain kuulee.. Ja myös pitkään silloin puhumme yleensä.
Kaikesta puhumme/pystymme puhumaan, myös seksistä.
Kyllähän sitä ystävää kaipaa, ja jos on mennyt aikaa, ettei kuule, niin ikäväkin on.. Mutta tosiaan, on ikävä myös naispuolisia ystäviäni, jatka asuvat muualla.. ;)
Ja vielä siitä tapaamisesta.. Helpompi tosiaan järjestää kuin teillä, mutta kaiken järjen mukaan ei kuitenkaan ihan fiksua.. Tiedäthän sanonnan, kun antaa pikkusormen... Mutta toisaalta ystävyyslinjalla olisi kiva nähdä ja jutella kasvotusten, siis vain jutella eikä muuta..
Toi sun viimeinen lause paljasti , että teidän tapaaminen toisi tullessaan myös muuta kuin "vain" juttelua.:)
Ja taas, sama juttu täällä. Meillä ei onnistuis tavatessa enää pelkät juttelut, senhän jo näkee kilometrien päähän varmasti...vaikkei siitä puhutakaan.
Koskaan en ole miestäni edes aikonut pettää, mutta tässä tapauksessa on siis paras pitää välimatkaa, vaikka se joskus melkein sattuu, kun tietää, ettei koskaan pääse edes halaamaan ystäväänsä. Ja jos pääsis, niin..
Siinä se ihme piileekin, kun oikeassa elämässä ei ole sattunut tällaista miestä vastaan, joka olisi uhkana parisuhteelle ja sitten netistä semmosen löytää.
ÄÄÄÄhhh...sekoan!!!:))
Ystävä hyvä, samassa tilanteessa ollaan, kun toisiamme jo näin luemme.. ;))
Tosiaan, tosielämässä ei uhkaa ole, en ole hakenut, enkä hae. En siis petä tai ole pettänyt miestäni..
Usko pois, ennen nauroin ajatukselle, että netistä voi löytää puolison, mutta en naura enää, nyt ymmärrän, että se on mahdollista.. Totta on, että täytämme kaikki tyhjät kohdat kuvitelmilla. Onhan viestinnästä vain 10-15 % sanoja ja loput eleitä..
Ehkä juuri siksi olemme päässeet niin syvällisiin keskusteluihin, koska aika ei mene pelkästään eleiden huomioimiseen ja luomiseen..
Tosiaan, oikein arvasit, vaikka tahtoisin vain keskustella ja jutella henkeviä, niin mahdollisuus olla lähekkeän ja ne kaikki tunnelataukset siinä mukana.. Ei tosiaan varmasti onnistuisi pelkkä asiallisessa puheessa pysyminen, vaikka kuinka päättäisin/mme.. Tai jos niin yritän ajatella, niin varmasti huijaan itseäni.. JA parhaani yritän huijata, usko pois.. ;)
ps. seotaan yhdessä.. :)))
Mitä mä en tiedä!:))
Itekkin oon naureskellu nettisuhteille ja vielä hetki sitten olin sitä mieltä, että tää on pettämistä ja toivottomien hommaa. Kunnes iski omaan nilkkaan:)))AUUts..
Minä en sitten oo mikään teinipimu.Ja ystäväni on joitakin vuosia nuorempi.
Sano nyt vielä, että me ollaan saman ikäiset, sehän tästä enää puuttuu. Ha ahaaa...
Puuttuvista nais ystävistä sen verran, että sinusta vois hyvin tulla sellainen. Siis minulle.
Ootko muuten kertonut "tyttöporukassa", että sulla on tällainen nettijuttu menossa?
Minä en ole, enkä muuten kerro, ikinä!:)
Koskahan joku älähtää täällä, että lopettakaa akat toi typerä jauhaminen. ;)
Ja Auts.. ;)
Oon loukannut myös oman nilkan.. Samanlailla olen ajatellut (taas), että pettämistähän tämä ja toisaalta tämän ajan voisi käyttää oman suhteen parantamiseen.. Mutta kun käytän aikaa vain silloin, kun oma mies ei ole paikalla ja ei oikeasti ole mitään tähdellistä tekemistä, niin olen nykyisin sinut tämän ajatuksen kanssa!
En myöskään ole teini. Aikuinen olen, opiskelut päätöksessä ja vakituisessa työsuhteessa olen. Se kertokoon jo jotain, en tässä viitsi ikääni mainostaa kaikille.. Sulle nekku sen kertoa voisinkin..
Joo, tyttöporukassa en ole puhunut, enkä puhu. Mutta mulla on yksi ystävä ylitse muiden johon luotan 105 prosenttisesti ja hänelle olen kertonut, tosin viiveellä.. Ja hän on suht ajan tasalla. Kesti kuitenkin, ennenkuin hänellekään uskalsin asiasta mainita. hän ymmärtää täysin ja tukee
"Mutta kun käytän aikaa vain silloin, kun oma mies ei ole paikalla ja ei oikeasti ole mitään tähdellistä tekemistä.."
No, niinhän mimäkin teen.
Taas kirjoitit sen, miten minä teen.:0
Mitä ihmeen klooneja me ollaan!:) EEEgghh....
Täällä sinun kloonisi taas.. ;))
Eilen tuppas tuleen vähän kiire, niin jäi viesti vaiheeseen.. Mutta viestin pointin näytit löytävän.. ;)
Niin, sitä olen pohtinut, että mihin tämä johtaa vai johtaako mihinkään. Kerro sinä, kun olet pidempään pitänyt yhteyttä ystävääsi.
Onko vuoden aikana muuttunut jotain pysyvästi tai näkyvästi? Onko päässyt vaikuttamaan vakisuhteeseen? Kuten huomasimme, käyttämämme aika on omaa, jolloin puolisomme ei ole paikalla ja kun puoliso on, en käytä aikaa ystävääni vaan mieheeni. Ja käytän aikaa vain silloin, kun sitä on, en suunnittele tulevaa tai vaihda menojani ystävän mukaan. Että näin..
Enpä ole tosiaan pohtinut, mihin tämä johtaa..
Ei ole vaikuttanut parisuhteeseen. Ainakaan vielä. Ainakaan en tunne niin.Ainakaan en usko.
Ainakaan en myönnä!
Ei. Toden sanoakseni, ei ole vaikuttanut. Enkä anna vaikuttaa, koska järki on vielä päässä. Mutta, millon se menee, sitä ei tiedä.;)
En ole vaihtamassa miestä, mutta jos joskus yksin jään, syystä tsi toisesta....niin tämän ystävän etsin käsiini.
Heh, saitkos tästä selvää?:))
Olen painanut pitkää päivää töissä..
Niin..
;)
Sain selvää.. Samanlailla ajattelen. Aikuinen järki on päässä ja sen siellä aion myös pitää..
Sama homma on myös mulla, en ole miestä vaihtamassa tai suhdettani lopettamassa. Ystäväni sen tietää ja kunnioittaa sitä. Itseasiassa hän ei edes halua, että tämä mitenkään vaikuttaa suhteeseeni tai mitään tyhmiä siirtoja teen.. Hienoa on tietää, että noin hieno ihminen on olemassa ja joka minua osaa arvostaa..
Kiva olisi Nekku jatkossakin kuulla ajatuksiasi.. ;))
Mutta täällä ei viitsis koko kansan kesken jakaa näitä juttuja.;)
Mutta onnistuisko mailit? icq ? mese?
HHmmm.....taitaa olla hankalaa. Täällä kun osoitteensa ilmottaa, niin saa ties mitä postia.
Sitä olen pohtinut myös, että miten yhteys jatkossa.. Mailit ainakin onnistuisi.. Mesee ei enää ole koneella..
Pitäisköhän luoda uusi sähköpostios. ihan tätä varten.. tai jotain..
vai onko ideoita.. ;))
[email protected]
..miten suhtautisit jos miehelläsi olisi vastaavanlainen suhde?
Josta et tietäisi?
Minä naisena tuntisin olevani petetty.
Haluaisin ollla miehelleni se, kenelle hän uskoutuu.
Mieskaverit ovat asia erikseen.
Naispuoliset työkaveritkin ovat tervetulleita.
On tietenkin hyvä että on joku jolle voi puhua
niitäkin asioita mitä ei kumppanilleen voi.
Mutta niistä ystävistä kumppanin pitää tietää.
Minua loukkaisi
syvästi "henkinen" pettäminen.
Fyysinen on eri asia. Siitä ei ylensä synny rakkautta. Se voi olla harkitsematon teko.
Sielullinen ei.
Sielullisesta kumppanuudestahan syntyy rakkaus.
Tällä nettiystävälläsi on kuitenkin odotuksia sinua kohtaan.
Luulenpa että sinullakin on?
Ehkä on parasta että käyt katsomassa hänet.
Toivotaan että putoat "todellisuuteen".
Että hänen ulkonäössään on jotakin sinua
ällöttävää.
Jos et mene, asia jää vaivaamaan mieltäsi.
Toinen mahdollisuus on se että hän on se oikea sinulle.
Kuitenkin teet nyt väärin miestäsi kohtaan salailemalla.
Voisit sitten kertoa tästä "ystävästä" hänelle jos
meinaatte jatkaa.
Silloin toimit avoimesti ja rehellisesti.
Oma mies tietää sinun kaverisi ja hyväksyy ehkä
hänet.
Miehet kokee yleensä pahempana sen fyysisen kanssakäymisen.
Naiset henkisen.
KIITOS hyvästä kommentistasi!!!!
Oikeilla jäljillä olet ja juuri noin minäkin ajattelin vielä ennen!! Tai ajattelen kyllä vieläkin. Ei tämä ole moraalisesti "oikeaa" toimintaa tai oikein miestäni kohtaan.
Niin kuin sanotaan, että onnettomuutta ei osaa ajatella omalle kohdalleen ennenkuin se iskee ja yllättää -samoin on käynyt tämän asian suhteen..
En todellakaan ole ajatellut tälläistä omalle kohdalleni tai että minä näin toimisin, mutta jotenkin ystävyyteen miehen kanssa on ajautunut ja siitä saanut niin paljon, ettei sitä halua myöskään lopettaa..
Ja mitä kertomiseen tulee.. Tosiaan, jos ystävä olisi nainen, voisinkin kertoa ja kertoisin. Avomies vain sattuu olemaan tyyppiä, joka tuntuu uskovan, että minulla ei voi olla miespuolisia ystäviä. Eikä minulla olekaan, omassa kaveripiirissäni..
minulla on myös tälläinen suhde jo vuoden kestänyt, nettissä tavattu, koko ajan vauhti kiihtyen, olen naimisissa ja en enään mikään teini, kaikki asiat kotona kuin töissäkin hyvin mutta sitä ihminen kaipaa jotain muutakin.
No meille ei rittänyt pelkkä netti enään, oli pakko tavata ja sillä reisulla tehtiin kyllä muutakin kuin puhuttiin ;-)ja en kadu päivääkään, mies on ulkomaalainen, kaukana.
Ja ulkonäöllä ei ole mitään väliä jos sydän on puhdasta kultaa.
Välissä suunniteltiin yhteen muuttoakin mutta se on nyt katkolla kun molemilla on omat perheet ja luulen että siitä ei tulekkaan mitään mutta pidän tätä niin kauan kun mahdollista, en aio luopua hänestä, hän on se jota olen odottanut koko elämäni.Mutta tämä ikävöinti se satuttaa, koko ajan mielessä, toisaalta se tuntuu hyvällekkin on jotain omaa.
Tapaisin nettitutun ja treffien jälkeen kertoisin joko jättäväni mieheni tai kertoisin että minulla on ystävä jonka kanssa keskustelen usein, ei muuta. Eli totuus ennen kaikkea, mutta kannattaa nähdä ihan livenä niin varmistut etkä vain kuvittele asioita.