Mutta enpä ole enää. Lähdin tänään pois koko työpaikasta ja uusi on jo valmiina. Älkää hyvät ihmiset pilatko omaa elämäänne jonkun mulkeron kiusaajan takia. --minun tapauksessa kiusaaja oli lähin esimies, ikävä kyllä. Olisin voinut haastaa kyseisen idiootin oikeuteen, mutta koska saan töitä mistä haluan, en jaksa nähdä vaivaa. Se mitä opin tästä työpaikasta on, ettei kannata enää niellä jonkun vittumaisuuksia hiljaa, vaan asioihin kannattaa puuttua äänekkäästi välittömästi. Ei pidä myöskään jäädä suremaan mennyttä, vaan uutta kohti ja valoa.
Olin uhri
Sanna
61120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olipa Outokummussakin taannoin yksi, tai oikeastaan montakin mulgwistiä.
Esimies oli täysmulgwisti, jota silloinen toinen kulgwisti eli pääluottamusmies myötäili.
Oikein pirullinen kilkki,jotka savustivat minut ulos ja aivan syyttä.
Ei pärstä heitä miellyttänyt. Kaitpa he nyt ovat onnellisia!!! Sellaista on joukkohenki huonossa työpaikassa.
Paras ratkaisu tietenkin. Mutta kun ei ole muuta työtä...Silloin jää loukkuun.
Kyllä se on varmasti todellakin koukussa olemista, kun asuu pienellä paikkakunnalla ja vaihtoehdot työpaikan suhteen ovat olemattomat. Minä en sinun tapauksessasi tekisi muuta, kuin alkaisin todellakin taistelemaan oikeuksieni puolesta ja kiusaajaa/kiusaajia vastaan täysteholla. Toivon sinulle voimia ja toivon myös, että voit jonainpäivänä elää mukavaa ja nautittavaa elämää, toisin kuin kiusaajasi. Ihmiset eivät taida tiedostaa sitä tosiasiaa, että sen minkä taakseen jättää, myöskin edestään löytää.
Kiitos Sanna ystävällisistä sanoista. Sen minkä kerroit oli toivo meille kaikille. Vaikka tuntuu, että suurin osa meistä häviävät juttunsa, joku pärjää. Siitä annoit esimerkin.
Mietin, että oikeasti olisi työvoimapulaa. Niin en usko että tämä ongelma olisi ollenkaan niin vakava.
Niin - eipä tuota ole liikoja mahdollisuuksia pienellä paikkakunnalla tosiaankaan ole, elämän jatkamiseksi eteenpäin hyvän työpaikan turvin. Kun kiusaja vei työpaikan itselleen, on se vähän kuin elämän loppu.
Mutta yhden lohdun keksin kaikkensa menettäneille uhreille: muistakaa, että viime kädessä vain kiusaajilla on mitä hävitä!
Kiusaaja, joka vie toiselta vakituisen työn saadaksesi sen itselleen - tai kiusaaja, joka puhuu paskaa selkäsi takana päästäkseen itse päälliköimään - tai kiusaaja joka muulla tavoin toimien aiheuttaa toiselle potkut. Hän on se, joka jäi työhön. Siten hän on se, jolla on vielä mitä menettää: elämä.
Ajan kuluessa täysin toivoton johtaa siihen, ettei uhrilla enää ole, mitä menettää. Kun menee koti ja kaikki; koko elämä - silloin voi pistää kaikkensa sotaan kiusaajia vastaan! Sellaisessa sodassa kiusaaja onkin jo sitten heikoilla. Häntä sitovat vielä yhteiskunnan normit, mutta kaikkensa menettänyttä uhria eivät sido enää mitkään normit. Voi tehdä ihan mitä huvittaa, tehdäkseen kiusaajien elämästä samanlaisen helvetin kuin he ovat uhrin elämästä tehneet.
Kiusaajienkin luulisi ymmärtävän, ettei heidän tekojensa jälkeen ole enää normaalin elämän jatkaminen mahdollista. Aikapommi on viritetty...
Siksi asiat pitäisi ratkaista keskustelemalla; löytää sovinto ja saada kiusaus loppumaan. Kiusatun irtisanominen tai savustaminen pois työpaikastaan ei ole se oikea ratkaisu, koska tilanne jää silloin päälle ja on vain ajan kysymys, koska uhri tekee kiusaajiensa elämästä samanlaisen helvetin, kuin kiusaajat tekivät hänen.
Sinäpä sen annat tulla täydeltä laidalta. Saavat pois potkijat maistaa tutaa.
Valitettavasti siitä joutuvat kärsimään vielä samassa työpaikassa olevat fiksutkin työkaverit. Mutta miksi he eivät estäneet ikävien asioiden eteenpäin vyöryämistä, vaikka näkivät tilanteita. Vaan jotkut silloiset luottamusmiehetkin olivat syyttäjien puolella ilkkumassa. Hävetkää aikuiset ukot!
No se on tietysti oman pään suojeluvaisto.
Kukapa uskaltaisi tulla kiusatun rinnalle? Niin kuka?
Puhun kyllä eri työpaikasta missä sinä olet ollut, mutta kokemukst ovat samanlaiset.