Hei kaikki kanssasiaret ja miksei veljetkin. Kirjoitan koska tänään tunnen suurta ahdisusta omasta 30 vuotta kestäneestä avioliitostani. Usein vuosien varrella olemme käyneet läpi erilaisia kriisejä jotka tietenkin kuuluvat elämään mutta miksi nyt en tahdo päästä enää etenpäin. Olemme hiukan alle viisikymppisiä kolme aikuista lasta, yksi lapsenlapsi siis olemme jo kahden. Mieheni on aina ollut menevää tyyppiä, joten se on aiheuttanut pettämisiä ynnä muuta vaikeaa kestettävää mutta olemme päässeet niistä jotenkin yli. Nyt viimeisin hairahdus ei ole enää minun psyykelleni kestettävän tuntuista joten halusin vielä viimisenä keinona aloittaa parisuhdeneuvolassa keskusteluavun aloittamisen, kaikki apu tuntui olevan tervetullutta myös miehelleni , kaksi kertaa hän jakoi innostua asiasta mutta sen jälkeen hänen kiinnosuksensa lopahti eli hän ei suostunut enää lähtemään, itse sain siitä paljon apua mutta mieheni mielestä voimme keskustella kahdestaan??. Hän katuu tekoaan ja viestittelyt ja soittelut kuulemma ovat loppuneet mutta yllätys yllätys niin ei ollutkaan, nyt kysyisinkin teiltä saman kokeneilta miten voin enää luottaa häneen ja jatkaa yhteistä elämää jota hänkin kuulemmma haluaa eniten maailmassa??.Onko aika heittää pyyhe kehään, vaikka tuneita vielä onkin, tunnen vain itseni niin loukatuksi.Ps.Nuorena tapahtuneet asiat aina selvitettiin helpommin ,vaikka oliko se vain lasten takia helpompaa. ja oman pahanoloni kätkin Kriteeriin Lasten takia täytyy jaksaa. Kiitos etukäteen jos joku jaksaa lukea vuodatustani.
parisuhteen vaikeus
pettynyt
3689
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä en kestäisi moista. Itselläni on ollut vaikea suhde 2,5 vuotta ja se oli yhtä kestämistä. Oli fyysistä väkivaltaa ja pettämistä miehen osalta.
Minusta sinä voisit harkita jo uusia asioita kuin vanhoja ja sellaisia, jotka vievät voimia. Ei sinulla ole enää niin paljon velvollisuuksiakaan kuin ennen lasten ollessa pieniä. Mikset etsi siinä sivussa jotain miessuhdetta, laita elämää risaiseksi? Itse tiedän, että se veisi voimia ja ei olisi moraalisesti kannattavaa. Mutta sinuna lähtisin joskus edes tansseihin enkä välittäisi mitä siitä seuraa, vaikka pahinkin, moraalisessa mielessä.
Ei naisten tarvitse kököttää kotona ja odottaa, että heitä petetään. Eikä parempi elämänkumppanikaan löydy niin, että kotona istutaan.
älä heitä elämääsi hukkaan. miehesikään ei sitä tee. sinulla on oikeus onnellisuuteen. jätä mies. hän ei tarvitse sinua, etkä sinä häntä. onni odottaa oven takana. ole rohkea.
jo vain yksinkertaisesti myöntäisi, että miehesi on naisten mies! Kyllä hän siitä varmasti joskus tasaantuu aivan itsestään jos tasaantuu. Tärkeintä mielestäni on se, ettet jää kotiin istumaan ja ihmettelemään miten saisit villin miehesi viimeinkin kesytettyä. Mene ja tee mitä huvittaa!!! Jätä terapia tai käy siellä edes salaa. Olen melko varma siitä, että miehesi alkaa kiinnostua sinusta enemmän...